Guest Noose

Isien sekoilut synnytyksessä

283 posts in this topic

Kaveri kerto tän, en tiiä mistä oli lukenu mut kerron kuiteski. Pariskunta siis oli tullu synnyttämään ja kätilö oli sit sanonu et voi mennä valmistautumaan ja riisua kaikki pois ja sit se paita päälle, ni mieskin oli sit hipsiny saliin se kaapu päällä pakarat vilkkuen! :lol:

 

Ei hitto mä en saa tätä naurua loppumaan! Näen niin sieluni silmissä miehen karvaiset kannikat vilkkumassa paidan alta! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei oo totta.. mun poski lihaksia jo sattuu kun nauran niin paljon ja silmät valuu vedestä. Ihan mahtavia!! :D mulla on kans niin hyvä mielikuvitus, et osaan hyvin kuvitella noi tilanteet :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin koko ketjun läpi, ihan parhaita! Innolla odotan mitä oma mies laukoo lokakuussa, se kun on myöntänyt nyt jo stressaavansa ja jännittävänsä synnytystä enemmän kuin mitään. Mies on just sen tyylinen ihminen, että möläyttelee väärissä tilanteissa muka-niin-hauskaa :lol: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä mies ei kerenny synnytykseen mukaan vaan tuli just sopivasti kun mut oli kursittu kasaan ja lapsi oli paidan mun paidan sisällä.

Kun näytin miehelle niin se kysyi ihan ihmeissään et onks toi meidän lapsi?

 

Teki mieli vastata et "No ei tietenkään ole, kävin lainaamassa tän viereisestä salista et saan huijattua sua!!!!!

Tyydyin kuitenki vaan vastaamaan et on :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No ei varsinaista sekoilua..

 

Kun poika oli just syntyny ja ehditty mun rinnalle nostaa, mies silmät suurina katsoi ja kysyi onko ihan normaalia että nuo kassit on ihan punaiset. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania miehiä :lol: Oon nauranut vedet silmissä. Saa nähdä pääsenkö kirjoittamaan tänne parin kuukauden päästä omia kokemuksia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei erityisesti sekoiltu, mitä nyt tuijotti tippa-automaattia välillä liian intensiivisesti mun mielestä, kun olis pitäny tukea mua selästä ponnistaessa. Kun poika sitten kölli mun rinnalla liinan sisällä, mies kysyi varovasti, että saako sitä katsoa sinne liinan sisään? Vastasin vaan, et sunhan se on, senkun katsot vaan. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei mitään sekoiluja tapahtunut, mutta jossain kohtaa mieskin halusi koittaa ilokaasua, kun ei sellasta oo vielä kokenut. Ilokaasupa ei toiminutkaan miehellä kuten piti vaan toimi heliumin lailla ja sai miehen äänen korkeaksi kimitysääneksi ja sitä me naurettiin kätilöitten kanssa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei meilläkään mitään sekoiluja ollut, mutta tällä toisella kertaa mieskin uskaltautui kokeileen ilokaasua, kun olin sitä pää sekasin kehunut pariin otteeseen. Mies hönki useeseen kertaan maskia ja totes, että ei tää mitään vaikuta ja samantien sillä pamahti kuuppa ihan sekasin ja se kikatti sitä kun pikkupoika hetken ja sitten meni naama ihan vakavaks ja pelästyneeks. Ihmettelin, että mikä sen tuli ja sit se ihan paniikissa totes, että ei tää ny varmaan oo mikään hyvä juttu, että isi on synnytyksessä ihan kännissä. Ei raukka tajunnut, että se vaikutus lakkaa tooosi nopeesti. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista olenko tän jo tänne kirjoitellut, mutta jälkikäteen hauska tilanne oli, kun päästiin lähtemään synnärille ja ajomatkaa oli sellainen puolisen tuntia..

 

Tällä ajomatkalla supparit voimistui huomattavasti ja istuminen ja paikallaanolo oli ihan tuskaa.. puhumaankaan ei pystynyt suppareitten ajan.. Mies sitten ajoi minkä ehti ja AINA kun mulla oli pahin supistus päällä alkoi hokemaan: "Supistaako, supistaako sua, supistaako, mitä siis supistaako supistaako???" Kun en tietenkään siinä tilanteessa vastannut, mies kuvitteli varmaan, että en kuullut tai jotain :rolleyes: Sitten kun muutaman kerran olin sitä hokemista kuunnellut meni hermo ja yritin kovin rauhallisesti sanoa, että mikäli mulla on tuskallinen ilme ja vaikee olla, enkä voi puhua, niin kyllä, silloin se tarkoittaa sitä, että supistaa! :rolleyes: Meni perille :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt tännekin voi kirjoittaa, kun synnytys on takana päin. :P

 

Me kun päästiin synnytyssaliin tositoimiin, kummatkin väsyneinä ja nälissään, mies valahti kalpeaksi ja alkoi hikoilemaan just kun mun piti lähteä ponnistamaan. Salissa oli kolme kätilöä, kaksi kätilöä auttoivat mua punnertamaan ja yksi kätilö kiikutti miehen mun sängyn viereen lattialle istumaan ja lähti juosten hakemaan jotain sokeripitoista juotavaa miehelle, kun hällä oli verensokerit niin alhaalla. Mä huusin ja karjuin ja ponnistin samalla kun mies oli pyörtymispisteessä siellä lattialla. :lol: Heti kun sain tytön rinnalleni, mieskin jaksoi nousta sieltä lattialta. Mies sanoi että vaikka oli istunut siellä lattialla niin oli nähnyt kaiken, voi raukkaa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun äiti on kätilönä "pelastanut" monta isää saamasta vekkejä kalloonsa, kun ovat lähtenee pyörtyilemään kesken h-hetken... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin toista lastamme synnyttämässä ja ponnistusvaihe menossa... mies halusi auttaa ja oli tukevinaan minua niskasta mutta siinä jännittävien hetkien lomassa painoikin päätäni epähuomiossa liian lujasti niin että minulla alkoi olla jo vaikea hengittää kun leuka oli täysin kiinni rinnassa, tähän väliin mies tuumaa "muista kulta hengittää"... muistanhan minä jos et väännä multa niskoja nurin <_<:rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen pyynnöstä poistettu :girl_sigh:

Edited by heijo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höh, nää jo loppu :D Näitä oli hauska lukea :D

 

 

Mitenköhän käy mieheni kanssa :) Hälle tämä on ensimmäinen ja minulle toinen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hauskoja! Hyvää vatsalihastreeniä myös. :)

 

Minun tullessani maailmaan -86 isäni oli ollut synnytyksen jälkeen tapahtumasta niin sekaisin, että oli lähtenyt kotiin jonkun toisen isän kengissä. Kengät olivat monta numeroa liian isot ja isäni oli huomannut vasta kotona, että jotain väärää tässä nyt on. Ei siis muuta kuin palauttamaan kengät sairaalaan ja etsimään niitä omia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, nämä ovat kyllä ihan parhaita!

 

Koirakin juoksi kaappiin piiloon, kun eilen sohvalla hirnuin ja luin isien kommelluksia =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now