Guest kiukkuinen

raskaana olevien ja äitien arvostelu

153 posts in this topic

Mun ipanaan (sitten kun syntyy) ei myöskään ventovieraat ihmiset tule koskemaan ilman lupaa!

 

Nyt jo kiehuu päässä, kun edes mietin asiaa, saati sitten jos niitä "hyviä" neuvoja satelee kokoajan ihan pyytämättä. Itseni tuntien tokaisen sitten todennäköisesti, että "Tässä, ole hyvä ja imetä/pue/syötä/vaihda kuiviin/ sitten itse, jos kerran osaat paremmin."

 

(joo, hormoonit jyllää, kun saan kilarit pelkistä omista ajatuksista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen olessa pieni ohjeita ja neuvoja tuli hyvinkin herkästi just imettämisestä, pukemisesta, vaipanvaihdosta yms. mutta ei ne oikeastaan minua koskaan häirinneet. Ajattelin, että ihmiset haluavat tällä tavalla olla osallisina tässä vauvan elämässä. Koskaan ei kukaan täysin tuntematon tullut kommentoimaan. Esikoisen raskaudessa ei kukaan tuntematon koskaan kommentoinut asiaa. Tässäkin raskaudessa vain yhden kerran olen joutunut töissä tilanteeseen jossa utelias potilas olisi halunut kuulla kaikki yksityiskohdatkin raskauden kulusta. Tilanne ei sinänsä ollut hankala, koska ympäripyöreitä vastauksia on helppo antaa ja valehtelu vieraalle vielä helpompaa.

 

Ja sitten mun on ihan pakko kommentoida tuohon lapsen koskemiseen. Ei minusta siinä ole mitään pahaa, jos joku vieras koskee minun lapseeeni. Enemmän vaikuttaa se missä tilanteessa koskee.ja sellaista tilannetta ei onneksi ole eteen vielä tullut. Nenän pyyhkiminen on kyllä minustakin ihan äidin hommaa mutta jos joku haluaa sen pyyhkiä niin siitä vaan. Mutta olen itse joutunut leikkipuistossa sellaiseenkin tilanteeseen, jossa lapsi oli ihan selvästi putoamassa leikkitelineestä. Oma äiti hieman kauempana, joten lähempänä ollut toisen lapsen isä tarttui lapseen, jottei tämä putoa. Siitähän lapsi sitten tietenkin säihkähti ja alkoi itkemään. Ei saanut kyseinen isä kiitosta lapsen äidiltä vaan äiti poistui lapsineen hyvinkin nopeasti toisaalle niiden kaikkien murhaavien katseiden jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, tuollainen tilanne tietysti, missä on vaarana, että lapsi satuttaa itsensä, on eriasia ja silloin on mielestäni täysin ok, että vieraskin ihminen koskee lapseen juuri estääkseen onnettomuuden tai pienen haaverin. Tuollaisessa tilanteessa nimittäin itsekin koskisin toisen lapseen yhtään sitä miettimättä, jos lapsi olisi esim putoamassa kiipeilytelineeltä. Yllättävää, että todistamassasi tapauksessa kyseinen isä sai niin murhaavia katseita, eikä äiti kiittänyt miestä, tosin äiti ei ehkä nähnyt koko tilannetta. Mutta olet siis oikeassa, toisen lapseen koskeminen on tilanteesta kiinni!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kaikista pahin kommentti minkä olen kuullut, oli esikoisen raskausaikana, odotuksen loppuvaiheessa. Olin tavaratalossa jossain sisustusosastolla katselemassa, hyllyn toisella puolella oli teini-ikäinen tyttö äitinsä kanssa.

 

Tyttö: Onks toi raskaana? (KOVALLA äänellä)

Nainen: Ei kun se on vaan läski.

*naurunremakka*

 

:angry::blink::(

 

Ja voin sanoa että olen todella hoikka ja pienikokoinen ihminen ja vauvamaha oli ihan selkeä pallo joka ei jättänyt mitään arvailunvaraa että onko se läskiä vai vauvamahaa. Mä järkytyin tosta niin etten osannu sanoa tai tehdä mitään. Ois pitäny antaa samalla mitalla takaisin.

Siis aivan kun mua ei olisi ollut olemassakaan siinä, tai ihan kun olisin ollut jotenkin kuuro tai vajaaälyinen!!

 

Mua tässä mietityttää, josko olisi äiti hieman ironisesti ilmaissut tyttärelleen, että typeriä kyselee.

Sanoo: "ei kun se on vaan läski"

Tarkoittaa: "Olisiko tuollainen pallomaha muka läskiä, ajattelepa itse."

 

Tämä tulee mulle mieleen, koska omassa perheessä on kautta aikojen jonkinverran viljelty itseironista huumoria ja yleistä puhetapaa, jossa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista, vain äänenpaino (eikä ulkopuoliselle ehkä sekään) kertoo mistä on kyse.

Jos näin olisi ylläolevassa tilanteessa, voivat sekä äiti että tytär yhdessä nauraa tyttären typerälle kommentille, ilman että keskenkasvuisen, ajattelemattoman ja murrosiässään sosiaalisesti epävarman tytön tarvitsee samantien painua maanrakoon. Eikä siellä todellakaan ole ajateltu, että olisit typerä ja kuuro läski.

Mutta enpä voi tietää, kun en ollut paikalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo no voin sanoa että ei kyllä kuulostanut yhtään miltään huumorilta tuo heitto. Kyllä sen ihan äänensävystä ja tyylistä kykenee päättelemään.

 

Ja vaikka ois ollu miten huumoria tahansa niin tuli kyllä niin väärässä paikassa ja väärään aikaan se läpänheitto että mun huumori ei kyllä ainakaan riitä eikä varmaan ois monen muunkaan huumori riittänyt. Mun mielestä on vaan asioita joista ei voi heittää huumoria ainakaan täysin ventovieraalle ihmiselle keskellä kauppakeskusta, jotain käytöstapoja pitää olla.

Ja vielä sellaista huumoria josta ei voi helpolla päätellä, etenkään vieras ihminen, mitä sillä tarkoitetaan, niin kyllä saa varmasti monen mielen pahoitettua. Minun mielestä täysin ajattelematonta. :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän hyvin Suzy Moonin kommentin..mutta oon kyllä samoilla linjoilla Nessan kanssa, miten ikinä tuon asian muotoilisi, niin älyttömän huonojen käytöstapojen piikkiin homma silti menee!!

Ensinnäkin, itse äitinä käskisin teiniäni miettimään kahteen kertaan mitä asioita ääneen lauotaan (enkä lähtis heittään takaisin mitään sarkastista läppää). Toisekseen mun mielestä tuntemattomista ihmisistä ei puhuta heidän kuullen. Mielummin selän takana sitten (sillä kyllähän sille tuntemattomalle tulee kaikenlaisista pohdinnoista kurja fiilis, esim. onko tuo nainen tuossa blondi--> no onko mun hiustenvärissä jotain vikaa..).

 

Jos Nessaa yhtään lohduttaa, niin tuohon kommenttiin on varmaan vaikuttanut juuri se, että olet timmi ja "selvästi raskaana", sillä en voisi uskoa että musta kukaan tuntematon tuollaista kehtaisi sanoa (sillä kiloja on kertynyt ja joskus ittestä todella tuntuu että näytän vain läskiltä, enkä raskaanaolevalta). Mutta onpa odottaja liha tai lihava, yhtä kanssa, ei tuollaista saisi sanoa!!

 

Itse en vielä ole pahemmin arvostelua ole vielä osakseni saanut (lähiaikoina varsinkaan). Mahaa on moni päivitellyt, kun se nyt ilmeisemmin kaikkien mielestä on v-a-l-t-a-v-a.. Ja hieman aina nyppii kun porukka päivittelee, että kuinka mä tuun oikein jaksaan tän mahan kaa loppuun asti. Onneksi tässä nyt kuitenkin on sellainen suodatin kehittynyt, että kommentit unohtuu aikalailla samointein.

 

Mun täytyy kyllä tehdä tunnustus...että aika paljon ihmisiä arvostelen, mutta en päin naamaa (siihen ei mulla ole oikeutta). Enemmänkin tuo arvostelu on kuitenkin sellaista omien mielipiteiden haeskelua ja miehen mielipiteiden tenttaamista, eikä oikeestaan ollenkaan toisten "paheksumista" (ja yleensä siis tää arvostelu liittyy kasvatusmetodeihin jms. eikä raskausmahoihin tmv.).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Adamo vei sanat suustani! Eli juuri noin minäkin ajattelen, että saahan sitä puhua ja olla mitä mieltä haluaa, mutta ei tuntemattomien ihmisen kuullen voi laukoa niitä asioita. Sen verran täytyy olla tilannetajua. Pieneltä lapselta sellasen vielä hyväksyy kun ne eivät vielä sitä ymmärrä (legendaarinen tästä puhutaan sitten kotona :D ) mutta ei aikuiselta.

Onneksi tuosta on jo aikaa, tässä raskaudessa olen saanut onneksi vain kauniita kommentteja. Asiakkaat nyt töissä joko päivittelee mahan kokoa tai sitten sanoo että ompa pieni maha, mutta mä oon tuossa työssä tottunut siihen että sitä on ihmisten arvostelevien katseiden alla, että ei ne sillä mitään pahaa tarkoita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On se kyllä kumma kuinka ihmiset on ajattelemattomia ja suorastaan tökeröjä. Aina on pistänyt silmään se kuinka varsinkin vanhemmat ihmiset tuuppaavat jopa iholle raskaana oleville tai vauvanrattaisiin. Häiritsevää käytöstä.

 

En mitenkään odota innolla vieraiden ihmisten kommentteja tulevasta mahastani. Nyt jo riittää kun koiran kanssa lenkkeilee niin moni tulee selittämään ja neuvomaan jotain... ei mua kiinnosta kaikkien kanssa jutella koirastani saatikka tulevasta vauvastani. Tutut ihmiset ja asialliset kysymykset on tietysti aivan eri asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

PAHOITIN tänään mieleni kun koulukaverini sanoi että minä, rv 30 oleva näytän kulahtaneelta.

USKOMATONTA miten kehtasi... :o:angry:

 

Tympäisee myös mahan koon arvostelijat / kropan muutoksista kommentoijat...

 

Ja kaverini puolesta harmittaa kun terkkarksi opiskeleva yhteinen ystävämme sanoi että "oot kyllä vähän turvonut ja sun nenä on leventynyt!"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei voi olla totta tuo "kulahtanut"-kommentti! Toivottavasti lauoit sille jotain päin näköä!

 

Mä olen sitä mieltä, että mahaa saa kommentoida (ystävälliseen sävyyn), tyyliin, jos ei ole nähnyt muutamaan viikkoon, että "Sun maha on taas ihanasti kasvanut". Mua on vaan ruvennut nyt naurattamaan (ja jos on huono päivä, niin ottamaan päähän) se, että kaikilla on kommentti sen mahan "sopivasta" koosta, eli joko se on viikkoihin nähden toooosi pieni tai aivan valtava! Sopivan kokoinen se ei voi ilmeisesti toisten mielestä olla koskaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites
kaikilla on kommentti sen mahan "sopivasta" koosta, eli joko se on viikkoihin nähden toooosi pieni tai aivan valtava! Sopivan kokoinen se ei voi ilmeisesti toisten mielestä olla koskaan!

Toi on kyllä niin totta! Alussa tuli kommenttia, että onpas se valtava, ja nyt loppuraskaudessa ihmetellään että ei se kyllä kovin iso ole... Mua on alkanut ärsyttämään koko mahan kommentointi, en tajua miksi sitä kokoa pitää niin kovasti ihmetellä, kun kaikilla masut kuitenkin kasvavat omaan tahtiinsa ja malliinsa. Jos siitä mahasta on pakko jotain sanoa, niin miksei voi vaan todeta, että onpas kivasti pyöristynyt tms.

 

Sori, tulipas vuodatus. Mä kuitenkin rakastan tätä masuani ja raskausaikana olen kerrankin tyytyväinen ja jopa ylpeä kropastani, en vaan tykkää että muiden pitää sitä jatkuvasti kommentoida.

 

Muoks. Tuo Bogimatarin saama kommentti kulahtamisesta on kyllä ällistyttävä. Miten kukaan kehtaa sanoa noin?

Edited by Thingumy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen anoppi laukaisi taas loistojutun:

 

Oltiin lähdössä ulos, ja mielestäni olin suorastaan nätin näköinen pyöristyvässä vatsassani. Minulla oli päällä harmaa pitkän pitkä neule jossa kaula-aukko melkein napaan asti, sen alla suloinen rusetillinen pitsitoppi ja mustat pohjekorkuiset saappaat. Kohentelin vielä ennen lähtöä farkkujeni vyötäröä alaspäin (tällä oravanmasulla vielä todellakin mahtuu tavalliset, matalalantioiset farkut jalkaan), ja kun anoppi huomasi, han oikein tyrmistyi

"Siis vieläkö meinaat survoutua noihin housuihin? Eikö yhtään jenkat ota kiinni. Kai tuo aluspaita nyt on äitiysmallia?"

 

HERRAJUMALA :huh::lol: Enemmän kyllä nauratti kun loukkasi, mikäs siinä.. Tempaisin paidan ylös ja näytin anopille että kyllä on tilaa masulle, vaikka vielä millä mitalla näissä housuissa ja "aluspaidassa" :D

 

Muoks. tosi törkeitä kommentteja kyllä toiset ovat saaneet :blink: ei voi kun ihmetellä ihmisten järjenjuoksua.

Edited by hennietta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika karseita kommentteja on monelle tullut...

 

Mulle ei nyt mitään pahaa sanottu.. vitsimielessä jotain, että "kyllä Nauris oot lihonnut viime näkemältä :lol:". Kun siis oon hoikka ja maha pullottaa kuin rantapallo. Oonkin sanonut, että se on se kaljamaha :lol:.

Noh, mutta tuli vaan mieleen isotätini (tänään 92v... onnea vaan hälle) . Hän on erittäin hanakka arvostelemaan muiden vaatetusta/ulkonäköä/elämää/yms. Mullekin on muutaman kerran sanonut, että "ihan hirvee tuo sinun tukkas" :P. Noh, viimeks kun nähtiin, niin arvosteli mun mammapukeutumista tyyliin, että: " mitenkä sulla on tuommoset vaatteet, hirveen tiukka tuo paita". Sanoin vain, etten halua mitään kaapuja käyttää :lol:.

Aika moni on muuten nyt olettanut, että esikoinen jää kotiin päiväkodista, kun vauva syntyy. On pitänyt selitellä, että ei, kun hän jää vielä 13pv/kk hoitoon. Varsinaisesti ei olla asiaa arvosteltu, mutta tunnen pientä arvostelua katseissa... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
onko kukaan törmännyt ilmiöön, että raskaana olevia tai äitejä saa vapaasti kommentoida ja arvostella?

suoraan tullaan kysymään sellaisia asioita, joitai ei kukaan "normaalisti" kehtaisi kysyä.. kuka vaan voi kysyä mitä vaan..

 

Valitettavasti on törmätty. Ja musta on ilmeisesti tullut aika herkkänahkainen, pahoitan mieleni ja ärsyynnyn helposti. Ja näitä juttuja kuulee päivittäin.

 

Tänään aamukahvilla udeltiin mun yöllisiä vessassa käyntejä. Siis anteeksi, mutta mikä saa jonkun henkilön luulemaan että haluan lähes parin kymmenen ihmisen läsnä ollessa alkaa ruotimaan mun lisääntynyttä pissaamisen tarvetta? Eipä kukaan mun vieressä istuvalta mieheltä kysynyt sen yöllisistä vessareissuista..

 

Ruokatauolla taas yksi ällisteli mun isoa mahaa, kun taas toinen vieressä kailotti sen pienuudesta! Olis tehnyt mieli sanoa molempien ulkonäöstä parit ei niin kivat kommentit, mutta jätin väliin ja tyydyin toteamaan, että mahani on juuri sopiva.

 

Tähän asti oon yrittänyt sietää ja olla älähtämättä, mutta seuraavan kerran tulee sitten jo tiukempaa tekstiä. Keksis vaan vielä mitä.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

onpas inhottavaa, kun jotkut ovat saaneet ilkeitä kommentteja... Itsellä ei tulisi mieleenkään esim. Arvostella toisen masua. Saattaisin jollekkin tutulle kehua, kuinka nätti pyöristynyt masu on tjms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jotkut ovat kyllä saaneet inhottavia kommentteja! :o Välillä tuntuu, ettei ihmiset tajua että me raskaana olevatkin ollaan vain ihmisiä.

 

Mulla on eräs työkaveri, joka jaksaa jaksamistaan junnata mun raskaudesta. Joka kerta kun töissä törmätään, aina sillä on joku uusi juttu. Tee näin, tee noin, älä tee näin vaan noin. Välillä alkaa ahdistamaan kun tulee sellainen olo, että toinen pitää ihan kädestä kiinni ja ohjaistaa mua, koska mä odotan esikoista ja hällä on jo kaksi lasta. Tuossa just viime viikolla pyöritteli silmiä ja huokaili syvään mun nähden, kun kerroin ettei mies tosiaankaan tule jokaiselle neuvolakäynnille mukaan koska siellä tehdään ne samat jutut mitkä mies on nähnyt aiemminkin. "No miksei tuu, onhan se lapsi senkin ja pakkohan sit on lapsen syntymän jälkeen joustaa ja mennä lapsen mukaan, ei sun mies voi olla tollanen!" Huoh..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Voi että miten ärsyttävää! Ei meilläkään mies oo tullut joka kerta neuvolaan. Miks sen tarvis istua siinä vieressä kun multa mitataan verenpaine ja kysellään miten mä voin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^just <_< . Mun mies on ollut ihan täysillä mukana koko raskaudessa, mutta ei kertaakaan neuvolassa. Kotidopplerilla kun kuunneltiin sydänääniäkin jo alussa ennen liikkeiden tuntumista niin ei senkään vuoksi ollut "tarvetta" lähtä mukaan. Ultrissa on tietysti ollut.

 

Mitä h*******ä toisen raskaus ja vanhemmuus kenellekään kuuluu?! Ahdistavan kuuloinen tyyppi. Tympäsee sun puolesta Edwina!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meinasin jo alottaa uuden ketjun samasta aiheesta, mutta löytypä jo tällänen...

 

Toisaalta ihanaa lukea, että muutki on saanu todella ärsyttäviä kommentteja raskaudestaan... Tietää ettei tässä veneessä yksi olla. :)

 

Mulla vielä niin pieni maha, ettei työkaverit tai ulkopuoliset oo sitä keksiny, mutta lähipiirissäki on kyllä kestämistä... Oma äiti kanssa muistuttaa joka kerta, ettei sitä vauvaa saa myrkyttää viinirypäleillä, aika harmitonta kylläkin. :P

 

Appiukko toitottaa että ketään ette sitte ota teille sinne avuksi ku vauva syntyy (eli mun äiti) mutta anoppi on kyllä korvaamaton apu... Sitte oltiin joka ilmansuunnassa tyrmistyneitä kun ilmotin et kukaan ei oo tervetullu ku opetellaan miehen kanssa kahdestaan elämään sen uuden perheejäsenen kanssa, voidaan sitte aina soittaa apua jos tarvitaan.

 

Anoppi kommentoi mun pukeutumistani, miten mun pitäis yrittää peittää mun kasvava maha eikä pitää niin ilmiantavia paitoja. Siis voi ***! Miten mun mahani pysyis huomaamatta koko raskauden, ellen mä sitte halua ehkä pukeutua jätesäkkiin tai sirkustelttaan... Ja pakkoko sitä mahaa on aina kytätä, jos se ahdistaa!

 

Ja sitte ne synnytyskokemukset... Miks mua yhtäkkiä kiinnostais muitten synnytyskokemukset ja minuuttitilannekatsaukset, tikkien määrät ja maidon tulot vaan, koska ite oon raskaana. Ja sitte pidetään ihan käsittämättömän huonona tulevana äitinä kun ei kiinnosta, ei.

 

Mutta hienoa, että muitaki ahistaa. Helpottaa raivoa kummasti.. :P

Edited by AnnieO

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mitä h*******ä toisen raskaus ja vanhemmuus kenellekään kuuluu?! Ahdistavan kuuloinen tyyppi. Tympäsee sun puolesta Edwina!

 

Onneksi olen nykyään äitiyslomalla, niin ei tartte kuunnella saman työkaverin nalkutusta. :D

 

Mua ottaa pannuun nää ihmiset, jotka pyörittelevät silmiänsä raskaana oleville ja toitottavat kun meidän elämässä ei ole muuta. Ihan kuin se olisi väärin hehkuttaa omaa raskautta, ja vielä kun tätä vauvaa odotetaan enemmän kuin mitään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hih, tuohan on ihan kuin mun näppikseltä, ihan samantyyppisiä kokemuksia :D

 

Raskauden puoliväli ohitettu ja vasta nyt on alkanut raskaus näkymäänkin. Jotenkin vielä kestän tuttujen ja sukulaisten ylettömän kiinnostuksen ja mahani tarkkailun, mutta työpaikalla alkaa suoraan sanoen hermot mennä! Saan koko ajan kommentteja tietyiltä työkavereilta raskaudestani, mahan koosta, tulevasta imetyksestä, synnytyksestä yms yms yms. Ja ei kiinnosta sitten yhtään jutella koko ajan näistä ja vieläpä TYÖkaverien kanssa!

 

Kaiken huippu oli se kun yksi työkaverini tuli valittamaan mulle, että en ole tarpeeksi innostunut raskaudestani, kun en koko ajan hössötä siitä ja kysyi vieläpä, että oliko siis epätoivottu raskaus! AARGGH! Yläättynyt olen ollut myös siitä, että ainakin mun työpaikalla tämä koskee sekä naisia, että miehiä, joidfnkin on vaan pakko kääntää kaikki työkeskustelutkin jollain tavalla raskauteeni, vaikka en anna siihen mitään aihetta tai tee aloitetta. Lisäksi on tullut todella kiusallisia tilanteita, kun joku on puinut raskauttani jopa kesken palaverin, jossa on ollut mukana ulkopuolisia yhteistyökumppaneita jne. Ja nämä kommentoijat ovat siis tähän mennessä käsittääkseni olleet ihan täyspäisiä aikuisia..

 

Olisiko kellään vinkkejä, miten saada tämä yletön työpaikan hössötys ja kommentointi vähenemään? Vai pitääkö vaan hammasta purren kestää ja yrittää hymyillä? Noh, ainakin tämä pitkähkö tilitys helpottaa oloa ainakin vähän :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on Ennie nyt kuule semmonen aiemmin mainittu kollektiivinen raskaus, ei se auta. :)

 

Mä koitan hyväksyä, että mä oon ihan uskomattoman huono äiti, kun en oo kiinnostunut (?!), enkä aio välttämättä tehdä niin kun on aina ennenkin ollu parasta. Eli mun lapsen kohtalo on tulla täydelliseksi ihan vaan mun ja miehen kasvatuksessa. Raukka parka. :P Onneks ollaan miehen kanssa tosi samoilla linjoilla, voidaan sitte manata keskenämme.

 

Vielä kun noi hormonit myllertää ja saa muutenkin niin pitkän pinnan kiristymään, ni ei mitään... Helpot 5 kuukautta vielä edessä. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on ihana ketju! Vaikken siis tietenkään toivo kenellekään mitään ilkeitä/hölmöjä/loukkaavia kommentteja. Mut jos niitä nyt kuitenkin tulee, niin jakaminen auttaa.

 

Ja varotus - seuraa avautumista. Olen toista kertaa raskaana ja oon ottanut jotenkin raskaasti kommentit mun suuresta mahasta. Siis just näitä "ootko varma ettei siellä ole kaksosia" - monta kertaa palaverissa töissä - ja "mun tyttären maha on ihan samankokoinen kun sulla, vaikka sen LA on 1,5kk aikaisemmin" - ja sit yksi toinen iäkkäämpi tätsä tulee hämmästeleen paikalle kanssa, miten mun mahani onkin niin suuri. Otan nää jotenkin hymyillen ja vähätellen vastaan ja sit itkettää jälkikäteen. Oonko oikeesti poikkeavan jättikokoinen, syönkö kohtuuttomasti jne. Tietty itsekin tuskailen vaatteiden kanssa yms. mutta jos mä saan vaateasiat ratkastua ja neuvolassa ei oikeesti olla huolestuneita, niin mikä pakottaa puolitutut ihmiset sit pahotaan mun mielen? Eiks mun pitäisi olla onnellinen ja ylpeä siitä, mikä mun sisällä kasvaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tämä on ihana ketju! Vaikken siis tietenkään toivo kenellekään mitään ilkeitä/hölmöjä/loukkaavia kommentteja. Mut jos niitä nyt kuitenkin tulee, niin jakaminen auttaa.

 

Ja varotus - seuraa avautumista. Olen toista kertaa raskaana ja oon ottanut jotenkin raskaasti kommentit mun suuresta mahasta. Siis just näitä "ootko varma ettei siellä ole kaksosia" - monta kertaa palaverissa töissä - ja "mun tyttären maha on ihan samankokoinen kun sulla, vaikka sen LA on 1,5kk aikaisemmin" - ja sit yksi toinen iäkkäämpi tätsä tulee hämmästeleen paikalle kanssa, miten mun mahani onkin niin suuri. Otan nää jotenkin hymyillen ja vähätellen vastaan ja sit itkettää jälkikäteen. Oonko oikeesti poikkeavan jättikokoinen, syönkö kohtuuttomasti jne. Tietty itsekin tuskailen vaatteiden kanssa yms. mutta jos mä saan vaateasiat ratkastua ja neuvolassa ei oikeesti olla huolestuneita, niin mikä pakottaa puolitutut ihmiset sit pahotaan mun mielen? Eiks mun pitäisi olla onnellinen ja ylpeä siitä, mikä mun sisällä kasvaa.

 

Tuo on kyllä tuttua täälläkin suunnassa. Tuollaisia kommentteja tuntuu kuulevan varsinkin sellaisten suusta, jotka eivät ole koskaan raskaana olleetkaan. Mulla maha ei ole suurimmasta päästä, mutta silti yhden kaverin suusta tuntuu kuuluvan koko ajan: "Et kai sä vaan odota kaksosia kun mahas on noin iso!"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now