Guest kiukkuinen

raskaana olevien ja äitien arvostelu

153 posts in this topic

Tässä yhden kuumeilijan kommentti... ja älkää kukaan missään nimessä loukkaantuko!!!

 

Olen aina ollut tosi pihalla näistä raskausasioista ja lapsiin liittyvistä asioista. Meillä on töissä kaksi naista ollut raskaana (joista toinen on raskaana paraikaa toista kertaa) muutaman vuoden sisällä ja olen varmasti heiltä kysellyt raskauteen liittyvistä asioista jotakin. En ole missään vaiheessa halunnut olla ilkeä tai udella liikaa heiltä vaan olen ollut ihan "vilpittömin mielin" liikenteessä. Ja en tietääkseni ole taivastellut heidän vatsan kokoa tms. Raskaus on kuitenkin sellainen asia, että sitä ei voi olla huomaamatta ja varmasti suurin osa tarkoittaa hyvää kommenteillaan ja kysymyksillään. Mietin, miten tästä asiasta voisi selvitä töissä niin ettei odottava äiti hermostuisi ja totesin, että jos minulle sanottaisiin, että ei halua keskustella vauvajutuista niin en enää puhuisi aiheesta. Eli rehellisesti kertoisi, mitä se aiheuttaa odottavalle äidille. Uskon, että monella työpaikalla tilanne rauhoittuisi. Tottakai aina on niitä idiootteja jotka ei puhetta ymmärrä, mutta toivon mukaan ne ovat vähemmistössä.

 

Mutta, tästä ketjusta viisastuneena, pitääpä maanantaina kysyä tältä töiden raskaana olevalta naiselta, että haluaako hän keskustella raskauteen liittyvistä asioista, vai onko parempi, että ei puhuta koko asiasta ellei hän tee aloitetta. Itse kuvittelisin vastaavassa tilanteessa haluavani jakaa asian myös työtovereiden kanssa, mutta senhän vasta näkee kun on itse siinä tilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista kun odotin niin muistan ärsyyntyneeni about puolivälissä siihen, etten enää ollut mitään muuta kuin vauvankantoteline. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin raskaudesta, sain syntymäpäivälahjakseni paljon vauvajuttuja jne. Neuvolassa sain kuulla kivoja kommentteja painonnoususta (et taida enää loppuvaiheessa mahtua ovesta sisään jos tuota tahtia lihot) mutta muuten ei tainnut olla kuin niitä ärsyttäviä vatsantaputtelijoita liikenteessä. Saas nähdä mitä tällä kertaa on tulossa, ainakin yksi puolivuotiaan vauvan isä tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen kertoa minulle kaiken odotusajan ruokavaliosta ja kauhistelee ajatusta, että lähtisimme ulkomaille nyt kun olen raskaana, ja vielä lentokoneella, ajatella! :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia kokemuksistanne, tietääpähän mihin ite nyt sitten mahdollisesti varautua.. :huh:

Toivottavasti ei osu omalle kohdalle, välillä ihan pisti vihaksi lukea kokemuksianne

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksissä babyshowereissa vieraista lähes kaikki oli vielä lapsettomia, ja puhuivat paljon aiheesta "Mä en ainakaan vielä haluaisi lasta" ja "Synnyttäminen ois niiin hirveää!"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh huh mitä kommentteja ootte saanu :angry:

Mulle on onneksi kaikki - jotka asiasta siis jo tietää - ollu tosi ihania ja kannustavia. Mitä nyt pahoinvointiin on kommentoitu lähinnä vain että "sitä sitten seuraavat kolme kuukautta". Ei lohduta ei :lol: Raskaus on kuitenkin niin alussa, että ei näy vielä päälle päin. Jännittää kyllä vähän mitä saa kuulla töissä ja opiskelukavereilta... Kun ei tuolla pizzeriassa töissä ollessa mitään mukavia kommentteja yleensäkään saa <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini oli lähettänyt isäpuoleni kaverille(yli 40-vuotias nainen!) lanzarotelle ultrakuvia kaksitoista viikkoisesta pikkusiskostani. Vastaukseksi oli tullut vain: hahahaha, ihan kuin alien. <_< Äitini tästä tietysti loukkaantui eikä enää mitään sinne päin ilmoitellut :D Olisi nyt sentään voinut edes onnitella? Pelkkä hahahaha..-viesti kuulostaa minusta kamalan epäkypsältä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

testaus... yritän saada raskauslaskuria näkyville <_< olen uusi täällä ja en ymmärrä koko sivusta vielä paljon mitään :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hurjaa...Pitääkin oikeen miettiä valmiiksi vastauksia mahdollisille urpoille kommentoijille :D Vielä ei oma raskaus näy mihinkään.

 

Olen yläasteella opettajana ja naisvaltaisessa työpaikassa tuntuu koko ajan joku olevan raskaana. Yleensä työkavereiden kommentointi on kannustavaa ja positiivista, mutta toisaalta vaikeaa muutamalle lapsettomalle, kun kaikki muut yhteen ääneen puhuu raskauksistaan & lapsistaan.

 

Oppilaat on taas ollu aivan ihania <3 Kerrankin yhdet tytöt tuli tunnin jälkeen kysymään multa onko työkaverini varmasti raskaana että uskaltavat mennä onnittelemaan (raskaus näkyi jo tosi selvästi). Oppilaat ovat myös porukalla/luokittain ostaneet vauvalahjoja äippälomalle jääville opettajille jne.

 

Kyllä noi nuoret osaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen saanut kuulla kaikenlaista kaikilta.. Todella loukkaaviakin juttuja ja sitten pitää vaan kuunnella tyytyväisenä.

 

- minulla ei saa olla mustaa/tumman punaista/ruskehtavaa kynsilakkaa, se ei sovi minulle eikä odottavalle äidille.

- minulla on liian avoin paita kesähelteellä, tulee rintatulehdus. Minulle tulee muutenkin joka tapauksessa rintatulehdus, kun on talvivauva

- on turha laittaa rahoja äitiysvaatteisiin ja ulkonäköön. Minä haluan olla huoliteltu raskaanakin. En minäkään kommentoi ystäväni rähjäistä ulkonäköä.

- painoni tulee nousemaan varmasti aivan mielettömästi, kun olen niin kova syömään.

- painoni on noussut "vain" 11 kiloa ja syy siihen kuulemma on se, että vauva on ottanut kaiken ravintonsta minun rasvavarastoista, painoindeksini oli 25 ennen raskautta eli hieman pyöreyttä.

- raskausvatsani on pieni sen vuoksi, koska olen niin valtavan iso ihminen (176 cm ja tuo bmi 25).

- minulle tulee jäämään valtavat määrät raskauskiloja.

- "Mites ne supistukset sitten muka yhtäkkiä alkoi, kun et ole puhunut mitään", kun jäin saikulle kolmeksi päiväksi. Puheenaiheisiini työpaikalla ei kuulu ruumintoiminnoista puhuminen. Vaivoja on ollut, mutta ei kiinnostaa kertoilla niistä.

- katselin uusia alushousuja ja shoppailukaverini tuli viereen ja kysyi:

 

"löytyykö?"

"ei, on niin rumia kaikki"

"niin, ei varmaan, täällä ei varmaan ole riittävän suuria sulle"

"miten niin, mun koko on M tai L, ihan normaali"

"no, kaikki isot koot on varmaan loppu"

 

Siis niin mitää?!!??

 

Joo. No tästä tulis romaani jos kirjottaisin kaikki, mutta tässä ne "huippu" jutut.

:huh::o:unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä odotan nyt viidettä, ja aikoinaan oli minun ollessa vähän päälle 20 nuori nainen, lyhyen hetken oltuani lasten isän kanssa, sain kuulla jatkuvasti, oliko vahinko, kun nyt jo olet raskaana ja olen aina ollut ihan lapsen näköinen, niin sain kuulla koko ajan olevani liian nuori äidiksi, vaikken edes teini enää ollut, opiskelut päätöksessä jne.... Se satutti ja suututti todella, kun piti jatkuvasti todistella olevani kaiken takana tarkoituksella.

 

No, saimme ensin kaksi tyttöä ja kolmatta odottaessa oli sitten maha saman mallinen mutta iso, jolloin alkoi ihan mahdoton poika arvailu. Joka tuutista tuli poika-poika-poika kommenttia, vaikka samalla tavalla oli tytöt edessä retkottaen, kuin poikakin. Maha oli vain isompi ja niin myös poika syntyessään.

 

Elämä sitten heitti ja poika tapaturmassa kuoli, jonka jälkeen alkoi ihan hillitön kiihko ihmisillä, että olet vielä noin nuori, teette uuden pojan! Sekös sai minut suuttumaan!

Sain masennuksen ja siihen lääkkeet, alkoi kommentointi, milloin lapsi syntyy, kun satuin lääkityksestä lihomaan sen 10kg :huh:

 

No, sitten muutama vuosi siitä, näin vanhemmalla iällä, tulimme tulokseen siitä, että jos kuitenkin vielä yritettäisiin täyttää meidän tyhjää syliä pikkuisella, niin alkoi kylällä ihan hillitön arvuuttelurumba siitä onko minulla tyttö vai poikamaha... Ja ihan varmoja oli koko kylä, että poika tuosta selvääkin selvemmästä poikamahasta tulee, yllätys oli suuri, kun meille tuli TAAS tyttö!

 

Nyt viidettä odottaessa ei ole arvailtu muuta kuin onko sulla oikeasti vauva siellä mahassa, kun ei sulle kyllä edellisetä ole noin paljoa voinut jäädä kiloja! Ja minulle ei ole näissä viidessä odotuksessa kasvanut kuin maha palloksi tuohon eteen, ei ole takaa nähnyt ollenkaan raskautta :lol: Ja alta vuotta olen ollut ennallaan edellisestä, AINA!

Edited by Minuanna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ärsyttää se, että oikeastaan kaikki nuoret tuttavat (naispuoliset) kyselevät tai kommentoivat vain, että "eikö sua jännitä synnytys", "vähä olisi kamalaa synnyttää" tms. Olen siis vasta 19-vuotias ja opiskelen minua vuotta nuorempien kanssa, joten juuri siellä koulussa varsinkin noita kommentteja kuulee.. Tuosta huomaa sen jonkinlaisen epäkypsyyden/-varmuuden, koska kukaan ei nuorista ei IKINÄ ole kysynyt oloani tai vointiani. Vain noita perus "jännittääkö"-juttuja.. Alan kohta hermostua, jos kuulen yhdenkin "jännittääkö"-kysymyksen :angry: Tulee mieleen, että tajuavatko he ollenkaan, että kyllä tämä raskaus on vähän muutakin, kuin synnytyksen jännitystä. Sekä fyysinen, että henkinen puoli voi olla välillä vähän.. no vähän mitä sattuu. Lisäksi vauvan tulo muuttaa kuitenkin elämää. Ei tässä nyt vauvaa odoteta sen takia, että saa jännittää synnytystä <_<

 

Ehkä vähän OT, mutta ärsyttää tuo asia suunnattomasti! Kukaan ei sano ikinä edes, että "voi, kun ihanaa, odotatko jo kamalasti, että syntyisi.."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kannata Pinkki ottaa paineita noista typeriä kyselevistä :D Mulla on ollut tapana vastata noihin "jännittääkö/pelottaako" kyselyihin, että turha sitä on enää tässä vaiheessa jännitellä tai murehtia :) Yleensä on kyselyt loppuneet siihen.

Muita sarjassamme typeriä/koomisia kysymyksiä joita jatkuvasti yleensä vielä samat ihmiset jankkaavat ovat "joko tiedätte sukupuolen?" (wtf? jos ei ultrassa kerrottu, niin mistäs sen sit voitais tietää ja miten se tilanne ois muutamassa päivässä muuttunut???) sekä "kuinka maha voi?" (no tuossahan tuo yhä roikkuu mukana...) :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

tiiu83: Joo, eihän siitä kannattaisi, mutta silti ärsyttää ;) Ja sama juttu meillä tuon sukupuolijutun kanssa! Joka viikko SAMAT IHMISET kyselevät, että "no, kumpi tulee?" tai "joko tiedätte?", vaikka olemme sanoneet miljoona kertaa, että me ei sitä saadakkaan tietää ennen syntymää JOS ei tule jotain hämminkiä niin, että joudutaan äitipolilla tms. käydä. <_<:rolleyes: Niin ja kiitos tuosta vinkistä, että mitä voi jännittääkö-kysymyksiin vastata! En ole tajunnutkaan ;)

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus ihmisillä on ihan kummallinen tapa yrittää olla avuliaita (tai sitten ne vaan on piiloilkeitä) ja joskus eivät vaan ajattele ihan kaikkea...

Raskaana kuultua:

-Nyt sulle sitten tulee 20 kiloa lisää ja varmasti jää eikä lähde millään pois. (kiloja tuli 8 ja lähti imetyksen aikana yli 15)

-Nyt sun jalat sitten leviää ja sun täytyy alkaa käyttää monta numeroa isompia kenkiä. :blink:

Lapsen synnyttyä:

-Saako se ollenkaan ilmaa tuolla? (vauva kantoliinassa tai -repussa) näihin ihmettelyihin olen jaksanut selittää että ilmarakoja on, varsinkin kun monet on sitten sanoneet että olisipa ollut tuollaisia kantolaitteita kun omat lapset oli pieniä.

-Voi parkaa kun se ei sitten saa syödä mitään herkkuja!

(Kommenttina lapsen laajoihin allergioihin. Rasittaa siksi että tuo on kuultu niin monta kertaa, se ei auta mitenkään eikä tunnu kovin myötätuntoiseltakaan ja sitten jos on pienestä asti allerginen tottuu syömään niitä ruokia mitä pystyy syömään.)

- Joidenkin naapurin mummojen mielestä ei pitäisi ulkoilla vähän alle 2v. lapsen kanssa sateella. (Sateesta pääsee pois ja pikkuisella oli kivaa tutkia lätäköitä ja läiskytellä)

 

Oikeasti käyty keskustelu:

isoäidin ikäinen nainen: -Taidat olla aika nuori äiti?

minä: -Noo, en nyt tiedä onko 26 vuotias nyt niin kovin nuori...

isoäidin ikäinen nainen: -hups! *nolostus*

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pahin arvostelun aihe sai minut räjähtämään tuonne ärsyttääkö -topiciin. "Nytkö jo teillä on vauva tavaraa kotona, mitä sitten jos vauva kuoleekin."

 

Ei sitten yhtään sairaampaa kommenttia ole tämä arvostelija keksinyt :blink:

 

Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta miehellä on poika, jonka kanssa olin kerran kirpputorilla. Poika meni vähän hukkaan ja huuteli minua kovaan ääneen. Sanoin pojalle, että niin kovasti ei saisi huutaa (kun ei oikeasti ollut pahasti hukassa, ihan perin metrin päässä), jolloin joku nainen vieressäni kääntyi ja rupesi selittämään, että pojalla on vamaan kuuma. Mä olin ihan, että TÄH, kun kyse oli tosiaan siitä, että poika huuteli mun mielestä liian kovaa. Sanoin naiselle, että poika on kyllä sen verran iso, että osaa itse kertoa jos on kuuma. Nainen katsoi mua hetken ihan hiljaa ja vastasi: "No mutta jos sillä on kuuma?" ÖÖ?! :blink:

 

Ihan yleisesti ottaen ärsyttää se, kun neuvot lasta esim. kiittämään jotain vierasta. Jos lapsi saa ujoiskohtauksen, menee vieras ihan hämilleen ja alkaa kovaan ääneen selittämään, että "Ei oo pakko kiittää jos ei halua!" No kyllä muuten on. Vaikka on ujo, niin hyvät tavat pitää olla. Eikä niitä opi, jos niitä ei jossain joudu käyttämään. Meille on käynyt lähes aina näin kun käydään mun alle kouluikäisten sisarusten kanssa esim. leipomossa ostamassa näille pullaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua kans riepoo noi sukupuoliutelut. Tai kun ei udella, vaan ollaan, et "se on poika, mä tiedän!" "Se on poika, mä osaan lukea ihmisiä" (nää siis esikoisen ajalta) ja nyt "niin ne tytöt on pienempiä" ja "hyvin on typsy kasvanut". Ja kun on sanottu, et ilmeisesti on ainakin siveä, kun on jalat ristissä ultrassa, mut silti pitää joka tapaamisella pitää toi sama jauhaminen.

Meillä on tieto sukupuolesta, muttei haluta aiheesta mitään puhua, kun ei se varmaa koskaan ole kuitenkaan. Nää kommentit on siis kaikki samalta ihmiseltä, joka ei oman raskautensa aikana suostunut vastaamaan edes siihen ainokaiseen "saitteko tietää" -kysymykseen ultran jälkeen (enkä todella ollu kysymässä, kumpi on tulossa ja hän sen tiesi.)

 

Noi jännittääkö -kysymykset vois kuitata silläkin, et eiköhän siitä yhdestä vuorokaudesta selviä, kun on selvinny raskaudestakin ja siitähän kaikki vasta alkaa. Niinhän se on, sillä mä selviän synnytyshirvityksistäni, kun tiedän, ettei se kestä ikuisesti ja kaikki oikeesti jännittävä vasta alkaa siitä, kun vauva on sylissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

(VUODATUSTA SEURAA:) No nyt kun näkyy maha, niin aika paljon tulee juuri tuota mahan koon sopivuuden arvostelemista. Eli kavereiden mielestä maha on hirveän pieni, kun taas anoppi ja eräs työkaveri kauhistelevat että onpa se jo suuri.. "Eihän näillä viikoilla nyt vielä kenelläkään näin iso maha ole!" :blink: Ja työkaverilta tuli kommentti että "kun sulla on sitä pahoinvointiakin ollut niin miten on mahdollista että maha näkyy noin hyvin". Olen siis ollut sairaslomalla nyt puolet raskaudesta rajun pahoinvoinnin takia, ja ei, paino ei ole noussut vaan tippunut muutaman kilon, mutta kuinka ollakaan se vauva kuitenkin kasvaa ja samoin maha. Hohhoi. Mua PELOTTAA palata takaisin töihin vauvamahan kanssa. Ei ne työkaverit vaan asiakkaat... Olen siis töissä pizzeriassa, ja asiakkaiden kommentit/palautteet ovat muutenkin monesti ala-arvoisia..

 

Joo ja kaikki miespuoliset kaverit miltei poikkeuksetta moikkaa mua "terve läski" kommentilla AINA (ja mulla bmi on sen 23, eli ihan normaali olen) :angry: heh heh tosi hauskaa, nyt ei vain oikein jaksa tuollaista huumoria kun muutenkin olo on välillä kuin valaalla :(

 

Pinkdream: samoja jännittääkö/pelottaako-kysymyksiä olen kuullut myös kavereiltani "siis ajattele, se synnytyshän sattuu sitten ihan kamalasti ja paikat repee ja löystyy jajaja.." Aaargh. Kukaan näistä kyselijöistä ei ole edes synnyttänyt <_< ollaan siis kaveripiirissä ensimmäisiä jotka saa lapsen (itse olen 21v). Paljon enemmän mua jännittää miten osaan olla sitten vauvan kanssa ja tuleeko musta hyvää äitiä..

 

Ja vielä se ottaa päähän kun olin ottanut possulenssurokotteen, niin miehen veli (lähes kolmekymppinen) totesi että niin senhän takia voi saada keskenmenon ihan keskiraskaudessakin! Jep. Kiitti vain :mellow: Samalla reissulla appi taasen kysyi suoraan että oliko vahinko. Siis mitä?? Tästä lapsesta on helkutti haaveiltu monta vuotta ja harkittu tarkkaan ja hartaasti milloinka yritys alkaa. Meinasi päästä jo itku tuosta kommentista..

 

Anteeksi kauhea vuodatus. Tätä ketjua lueskellessa alkoi kaikki patoutumat vähitellen avautumaan :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pinkdream: samoja jännittääkö/pelottaako-kysymyksiä olen kuullut myös kavereiltani "siis ajattele, se synnytyshän sattuu sitten ihan kamalasti ja paikat repee ja löystyy jajaja.." Aaargh. Kukaan näistä kyselijöistä ei ole edes synnyttänyt <_< ollaan siis kaveripiirissä ensimmäisiä jotka saa lapsen (itse olen 21v). Paljon enemmän mua jännittää miten osaan olla sitten vauvan kanssa ja tuleeko musta hyvää äitiä..

 

Anteeksi kauhea vuodatus. Tätä ketjua lueskellessa alkoi kaikki patoutumat vähitellen avautumaan :lol:

 

Varmaan on sitten aika paljon kiinni juuri tuosta, että kun on ensimmäinen kaveripiirissä, joka lapsen saa.. Niin olen vähän ajatellutkin. Itse joskus vastasin yhden kaverini jännittääkö-kysymykseen, että "eniten jännittää se, että kuinka parisuhteen käy, kun ei ole yhteistä aikaa ja muutenkin, että kuinka sen vauvan kanssa pärjää.." Tähän kaveri sitten vastasi, että "no sitten vaan viet sen äitisi luo.." <_< Joopa joo. Niinhän se meneekin, että heti kun näyttää arki vähäkin "ankealta", viedään lapsi mummolaan! On lapsi sitten 1 viikon, kuukauden tai vuoden <_< No, kaiken lisäksi tuo sama kaveri hetken päästä sanoi, että "mulla on vauvakuume, jätin pilleritkin pois." :rolleyes: Hän on seurustellut muutaman kuukauden minun mieheni kaverin kanssa. He asuvatkin kyllä jo yhdessä, tosin täyden paskan keskellä kahden koiran kanssa. Siis koko asunto on kirjaimellisesti "paskana" sen takia, että koirat saa kuseskella ja paskata (siis sisälle) mihin haluavat ja ne siivotaan sitten joskus kun ehditään (tai no, sitten kun jaksetaan). Voitte kuvitella miltä parkettilattia näyttää sen virtsan takia? Ja tämän miehen tiedän käyvän ehkä n. kerran kahdessa viikossa suihkussa. Olen todistanut sellaisenkin hetken, että tämän miehen koira nuoli hänen hiuksensa täysin märäksi kauttaaltaan eikä mies välittänyt. Meni varmaan puoli tuntia, kun hiukset olivat kuivat tietysti kuolasta jo ja mies lähti siitä sitten kauppaan/kaverille tai mihin lie. Että näin. Sinnekö sitten vauva sekaan? Ihan sääliksi käy :mellow:

Tulipas taas avauduttua toistenkin asioista :rolleyes::D Ja samoin tuntuu patoutumat vain avautuvan, kun tätä ketjua lukee. :D Mieleen tulee vain lisää asioita :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Voi ei, tää on ihan ot, mutta kuulostaa ihan mun yksltä tutuilta! Tosin niillä taitaa olla vaan yks koira...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneksi mulle ei ole kommentoitu raskautta niin kovasanaisesti mitä täällä osalle on sanottu. Alkaisin varmaan itkemään :D

 

Meiltä samat ihmiset jaksaa kysyä aina kun nähdään että joko tiedätte kumpi tulee? Ja joka kerta kerrottu että tiedetään kun on syntyny. Jatkokysymyksenä on "onko teillä varmasti kaikki ultrat jo ollu, ehkä seuraavassa sen saatte tietää?" Tällä hetkellä rv 33 joten molemmat ultrat olleet jo aikoja sitten. Ultrassa mulle on ollu tärkeämpää tieto, että kaikki on hyvin ja tarvittavat sisäelimet on paikallaan, kuin se että kumpi se on.

Share this post


Link to post
Share on other sites
He asuvatkin kyllä jo yhdessä, tosin täyden paskan keskellä kahden koiran kanssa. Siis koko asunto on kirjaimellisesti "paskana" sen takia, että koirat saa kuseskella ja paskata (siis sisälle) mihin haluavat ja ne siivotaan sitten joskus kun ehditään (tai no, sitten kun jaksetaan). Voitte kuvitella miltä parkettilattia näyttää sen virtsan takia? Ja tämän miehen tiedän käyvän ehkä n. kerran kahdessa viikossa suihkussa. Olen todistanut sellaisenkin hetken, että tämän miehen koira nuoli hänen hiuksensa täysin märäksi kauttaaltaan eikä mies välittänyt. Meni varmaan puoli tuntia, kun hiukset olivat kuivat tietysti kuolasta jo ja mies lähti siitä sitten kauppaan/kaverille tai mihin lie. Että näin. Sinnekö sitten vauva sekaan? Ihan sääliksi käy :mellow:

 

:o:o

 

Ihan OT, mutta mahdollisella muksulla tulee varmaan olemaan aika hyvä vastustuskyky, kun ei ainakaan ole vaaraa että liian hygieenisissä oloissa kasvaisi :rolleyes:

 

Sitten omiin kokemuksiin. Mä olen nyt jo kaks kertaa joutunut kuuntelemaan kommenttia syömisistäni/syömättä jättämisistäni raskaana ollessani. Ensin siskoltani, jonka mielestä olen hysteerinen kun ylipäänsä jätin vakuumigraavilohen jouluna väliin. Kuulemma listeriaa ei kannata vältellä, koska lapsi voi kuitenkin syntyä vammaisena <_< Toinen kerta oli viime viikolla, kun miehen lähisukulainen oli bongaavinaan mun paahtoleivästä pellavansiemeniä. Kauhisteli siinä suureen ääneen etten mä saa syödä sellasta leipää. No, söin silti, omapa on asiani :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä odotan nyt viidettä, ja aikoinaan oli minun ollessa vähän päälle 20 nuori nainen, lyhyen hetken oltuani lasten isän kanssa, sain kuulla jatkuvasti, oliko vahinko, kun nyt jo olet raskaana ja olen aina ollut ihan lapsen näköinen, niin sain kuulla koko ajan olevani liian nuori äidiksi, vaikken edes teini enää ollut, opiskelut päätöksessä jne....

 

Oma raskauteni ei vielä näy, mutta jotain tuollaista olen varautunu kuulemaan. Olen 23v, mutta usein minua on luultu jopa 15-vuotiaaksi (mitä en todellakaan ymmärrä, en edes pukeudu siihen tapaan kuin sen ikäiset! :o ). Se on niin ärsyttävää, kun raskaana olevat ovat mukamas yleistä omaisuutta ja kaikkien arvosteltavissa :angry:

 

Töissä olen törmännyt yhteen lääkäriin, joka on useammalle voimakkaasta ja suonensisäistä nesteytystä vaativasta pahoinvoinnista kärsivälle odottajalle sanonut, että itsepähän itsesi tuohon tilaan olet hankkinut, koita vaan kestää!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Töissä olen törmännyt yhteen lääkäriin, joka on useammalle voimakkaasta ja suonensisäistä nesteytystä vaativasta pahoinvoinnista kärsivälle odottajalle sanonut, että itsepähän itsesi tuohon tilaan olet hankkinut, koita vaan kestää!

 

No kiva.. <_< Joo itse tosiaan hankkinut siihen tilaan itsensä ja on varmasti onnellinen raskaudesta, mutta eihän kukaan voi etukäteen tietää millaiset oireet tulee <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites
No kiva.. <_< Joo itse tosiaan hankkinut siihen tilaan itsensä ja on varmasti onnellinen raskaudesta, mutta eihän kukaan voi etukäteen tietää millaiset oireet tulee <_<

 

Sattuneesta syystä en lääkärin kommentit kuultuani enää ohjannut odottajia kyseisen herran vastaanotolle ;) Oli kyllä niin tökeröä käytöstä että huh huh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now