Tiinuska

Kuinka kieltää lasta

16 posts in this topic

Nyt pitää ihan rehellisesti sanoa, että minä en jaksa enää. Olo on ihan voimaton ja tuntuu että omat voimat ja keinot ovat loppu. Meillä siis tyttö on oikea miten sen nyt sanoisin, räyhä. Tai siis koko ajan pitää tehdä kaikkea mitä on kielletty. Tuntee sanan ei, ja välillä sitä tottelee mutta sitten tulee niitä päiviä ettei mikään tehoa. Käyt hakemassa sen pois joltain kaapilta niin samantien tyttö on siellä taas. Jos otat sen pois hieman napakammin se menee tytöllä kikatteluksi. Minä en enää yksin kertaisesti keksi mitä tekisin. Mitään kaappeja tms. meillä ei ole laitettu "kiinni" koska ollaan sitä mieltä että lapsen pitää oppia mikä on sallittua ja mikä ei ilman mitään kaapin kiinnityksia tms. Samoin tyttö käy repimässä välillä 10 kertaa päivässä omat vaatteensa hyllystä, siinä ei ole edes ovia. tai käy uittamassa käsiään koiran vedessä ja pistelee koiran ruokaa naamaan.

 

Tiedän että pienet lapset harrastaa tälläistä, mutta miten kieltää kun tuntuu että se pelkkä ei tehoa.

 

olipas sekavaa, mutta kun on pinna niin kireellä. Tuo tyttö kyllä todella venyttää jo muutenkin minun lyhyttä pinnaani :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä teippasin maalarinteipillä muutaman sellaisen kaapin kiinni, joiden sisällön tyhjentämistä en jaksanut katsella päivittäin.

 

Ja ei:n sanomisen lisäksi kannattaa keksiä lapselle korvaavaa tekemistä, kun sen kantaa pois kielletystä hommasta. Jos hyvin käy, se toinen tekeminen jää paremmin mieleen. Meillä luvallista on yhden tietyn keittiön alalaatikon "järjestäminen". Siellä on pakasterasiat sun muut muovipurnukat. Joskus laitan sinne ylläriksi jotain uutta. Toimii suht hyvin. Välillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me harrasttiin "lapsilukkojen" kiinnittämistä oviin kun poika kiinnostunut tonkimaan joka paikkaa. Keittiön alakaapit ja laatikot oli varattu muovikulhoille ja niitä käydä kurkkimassa jos halus, mutta muutama kaappi pistettiin silleen ettei poika niille pääse.

Aikansa tuo vaihe kesti ja kun poika ei tietyille laatikoille päässyt, oppi että niitä ei edes kannata tonkia. Nykyään jo osaa jättää kaappeja rauhaan jos kieltää.. Tietty ei aina, mutta yleensä.

 

Ja vissiin tuo on jotenkin oppinut erottamaan ne "aikuisten kaapit" ja "lapsille sallitut kaapit" sillä harvemmin nykyään poitsu edes yrittää mihinkään kielletyille kaapeille. Poikkeustapauksia on silloin jos mä olen takavarikoinut jonkun lapsen lelun sellaiseen kaappiin missä yleensä säilytän omia juttuja.. Jos poika näkee että sen tavara on kaappiin piilotettu, yrittää se päästä kaapille..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinhän se valitettavasti on, että kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin se, millä saisi leikkiä. Itse en vierasta ei-sanan käyttöä, joskin koetan aina selittää, miksei jotain saa tehdä ja kiinnittää huomion muualle. Sillä ei mielestäni kovin pitkälle päästä, että huutaa aina "ei":tä, muttei sitten mitään muuta teekään. Eli lempeästi lasta voisi koittaa ohjata muihin touhuihin ja jos edelleen ollaan jatkuvasti kielletyillä kaapeilla, niin sitten kyllä jo kannattaa teipata ne kiinni omankin hyvinvoinnin takaamiseksi. Tuon ikäinen nyt ei kuitenkaan välttämättä vielä kykene muistamaan, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otin jo ihan alkuun, oikeestaan vahingossa, sormen sen ei-sanan tueksi. Nyt ei tartte kuin sanoa tytön nimi ja nostaa sormi pystyyn niin neiti pysähtyy ja nostaa oman sormensakin pystyyn ja sitten lopettaa sen kielletyn asian tekemisen.

 

Mä kyllä olen teippaillut osan ovista, yhdestä kaapista tuli laseja melkein tytön niskaan. Olen kans sitä mieltä että lapsen tulee saada tutkia paikkoja, mutta kyllä neidille riittää muutama kaappi ja tavara joita saa ihan luvan kanssa tutkia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös napakka ei-sana on nykyään yleisin sana (ja äidillä se v-sana sitten lausuttuna äänettömästi... :rolleyes: ). Otettiin myös alusta asti se linja että mitään ei teipata tai suojata, mutta meillä ei kyllä olekaan mitään veitsiä/laseja/elektroniikkaa tms. lapsiarkaa ihan lattiatasossa. Rauhassa on kyllä muutaman kiellon jälkeen saanut olla koristevene joka kiehtoo kyllä tyttöä todella paljon sekä suuresti houkutteleva avotakka. Ja todella nätisti tyttö on myös kylässä uskonut ei-komentoa vaikka kaikki paikat pitääkin olla nuuskimassa.

 

Juu, eipä ollut tästä hirveästi Tiinuskalle apua, mutta ei kai siinä muu auta kun sinnikäs kieltäminen, kieltojen perusteleminen ja huomion kääntäminen muualle (joka sekään ei kuulemma enää tietyssä iässä mene läpi... <_< )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tääkin juttu on niin lapsikohtainen.. Mun äiti joskus kertoi, että jos oon ollut jossain "kielletyllä alueella", riitti jos muhun vilkaisi niin tulin pois..

Veli taas oli ihan toisenlainen. Se vaan innostui jos sitä kielsi. Mun ollessa pieni, meillä ei ollut mitään lapsilukkoja tai teippejä.. Veljen ollessa pieni, piti tehdä kaikenlaiset toimenpiteet ettei pääsis kaapeille.

 

Toki lasta pitää kieltää, mutta jos ei kielto auta niin kannattaa kokeilla muunlaisia konsteja. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt neiti 7 1/2kk ja ymmärtää ihan selkeästi ei-sanan merkityksen. Joskus kun on viemässä esim. autonavaimia suuhun niin kun sanoo "ei suuhun" niin avaimet putoo kädestä mutta alkaa hirveä älämölö. Täytyy myöntää että oon itse huomannut tuttavien lapsissa (koska siis jo ovat niin isoja) sen, että mitä enemmän sanoo ei niin se sana menettää merkitystään ja vasta viime kädessä sanottu tiukka ei tehoaa paremmin. Tätä oon itsekin pohtinut ja mietin, miten tuo nyt sitten toimii... Pakkohan lasta on kieltää.

 

Kai on vaan tehtävä niin kuni pikku julmurit tv-sarjassa eli että jos kerran/kaksi kielletään ja sama jatkuu niin sitten viedään pois

(häpeäpenkille) ja selitetään miksi lapsi siihen joutui. Onneksi vielä itse pitää odotella tätä aikaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, varmasti on paljolti luonnekysymys, kuinka hyvin uskoo ja mikä kaikki kiinnostaa.. Meillä on osa alakaapeista teipattu kiinni, muut hyllyt/kaapit on sellaisia että niitä saa lapsi tutkia. Onhan tämä lapsenkin koti, ja kodin pitäisi olla sellainen että siellä saa kaikki olla kuin kotonaan ja että niitä 'ei'n paikkoja ois mahdollisimman vähän. Meillä niitä on oikeestaan takka, telkkari ja uuni. Takan lähelle ei oo kovasti menossakaan ja 'ei' tehooa jos meinaa mennä koskemaan esim. tuhkaluukkuun. Mutta eipä kai se takka ole kovin kiinnostavakaan kun siinä ei ole tulta. Viime talvena tuijotti kyllä kiinnostuneena liekkejä (ei vielä liikkunut), saa nähdä miten käy kun taas aletaan takalla lämmittämään. Samaten uuniin ei oo kovin innokkaasti menossa koskemaan ja uskoo myös suht hyvin.

 

Telkkari sen sijaan, se kun on matalalla tasolla niin kiva mennä taputtelemaan ja painamaan nappeja. Ja siitä kun heijastuu oma kuva niin on kiinnostava sillonkin kun on kiinni. Lisäks telkkari on harvoin päällä vauvan hereillä ollessa, eli sillon kun on, niin sehän on suorastaan vastustamaton. Joskus tykkäisin jotain lasten- tai lemmikkiohjelmaa kattoo pienen kans yhdessä, mutta ei oo kivaa kun toinen tunkee nenänsä ruutuun kiinni eikä suostu kattoon yhtään kauempaa.. Eli tässä kohtaa ei uskota eitä. Kiellän ensin, sit haen lapsen kauemmas, tätä toistetaan pari kertaa kunnes huokaisten pistän toosan kii ja haen lapsen pois, siinä vaiheessa kiinnostus vähenee sen verran että uskoo..

 

Meillä 'ei'n lisäksi on käytetty sanoja 'anna olla', melko hyvin toimii sekin. Mitään avohyllyjä meillä ei kyllä vois pitää 'kiellettyinä', totta kai niitä on päästävä tutkimaan kun näkee siinä koko ajan ne tavarat. Kirjahyllyn alahyllyillä onkin nykyään lapsen tavaroita (tai siis käytännössähän ne on lattialle vedettynä jatkuvasti :rolleyes:). Mulla ois vakaa aikomus opettaa lapselle, että leikin loputtua (tai viimeistään illalla ennen nukkumaanmenoo) lelut kerätään koppaansa. Mitä pienempänä senkin oppis niin ois sitten rutiinia eikä tarvis ehkä vanhempien niin paljoo korjata jälkiä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ toi "anna olla" onkin varmaan hyvä ja muut vastaavat. Jos ymmärtäsi sitten sen "ein" merkityksen kun se tosiaan tulee sieltä napakasti. Huoh, kai se on itsekin pakko alkaa miettimään näitä jo...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mitään kaappeja tms. meillä ei ole laitettu "kiinni" koska ollaan sitä mieltä että lapsen pitää oppia mikä on sallittua ja mikä ei ilman mitään kaapin kiinnityksia tms.

 

Mä ajattelin ihan samoin, kun tyttö osoitti kiinnostusta nousta keittiön tuoleille ja kaataa tuoleja :P Kohta meidän kaikki tuolit makasivat maassa puolen vuoden ajan.

 

Mitä olen lastenkasvatusoppaita lukenut niin kannattaa laittaa kaikki mielenkiintoinen pois ja estää lapsilukoilla yms. pääsyt kiellettyihin paikkoihin. Erään esimerkin mukaan lapsi oli kiinnostunut uusista stereoista. Miksi ei olisi, koska ovathan vanhemmatkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hauska tapaus aihetta jollain tavalla liipaten: Meillä on sellaista Ceridalin suihkutettavaa öljyä, jota aina kylvyn/suihkun jälkeen laitetaan pojalle. Eilen kun oli kylvetty, aloin öljyämään poikaa ja laitoin tapani mukaan korkin pöydälle kun se on kuitenkin aika pieni, jos toinen keksis laittaa sen suuhunsa. Pulloa oon antanu pojan katsoa koska tykkää sitä ravistella eikä oo vielä keksiny miten siitä suihkautetaan öljyä.. No, ihmettelin sitten kun poika alkoi hanakasti tavoittelemaan sitä korkkia, kun ei se ennen oo niin kauheesti kiinnostanu. Sit tuli paikalle mies joka valisti mua, että olivat edellisen kylpykerran jälkeen tutkineet miten korkki laitetaan paikalleen ja pois, siitä mielenkiinto! Ja hienosti poika osasikin laittaa korkin kiinni ja auki (on sellainen simppeli painettava korkki). :)

 

Eli kaikki mitä aikuiset tekee ja sellaiset tavarat mitä lapsi näkee aikuisen käyttävän, kiinnostaa mielettömästi. Lapsi mukaan tutkimaan asioita ja esineitä mahdollisuuksien mukaan.. Helpompi öljytä lapsi kun ei konttaa karkuun vaan keskittyy johonkin puuhaan. :) Eli pulloa ei anneta muulloin leluksi kuin tuossa öljyämistilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kai on vaan tehtävä niin kuni pikku julmurit tv-sarjassa eli että jos kerran/kaksi kielletään ja sama jatkuu niin sitten viedään pois

(häpeäpenkille) ja selitetään miksi lapsi siihen joutui. Onneksi vielä itse pitää odotella tätä aikaa...

Minusta hapeapenkit yms rangaistukset ei kuulu tan ikaisille. Ei ne kasittaakseni noissa sarjoissakaan niita noin pienille kayta. Minusta ihan alytonta olis yksvuotiasta istuttaa jaahylla, eihan niin pieni ymmarra sita rangaistuksen ideaa viela ollenkaan. Eikohan se riita etta vie pois kielletysta paikasta ja antaa muuta tekemista tilalle.

 

 

muoks. Et varmaan Nti Auriko sita tarkoittanutkaan etta hapeapenkkeja kaytettaisiin pienille, mutta piti lisata tarkennukseksi, kun olen jarkyttyneena huomannut kaveripiirissa jaahyjen kayttoa ihan pienillakin.

Edited by fleur

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, en mä siis tosiaan omaani (7,5kk) laittais vielä häpeäpenkille, meinasin siis tietty isompana(vähän nyt ajatuskatko kun ollaan täällä vaavipuolella... :blink: ) Kunhan siis mietin tulevaisuuteen... Mut joo; oon huomannu siis saman asian. Eli liian pieneltä vaaditaan ymmärtämystä liian ns.isoon asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieman vanhempien lapsien vanhemmilta olen kuullut jäähypenkistä paljon hyvää, mutta tuntuu että meillä olisi käyttöä sille jo nyt.. :rolleyes: Tuolla yllä tulin kehuneeksi kuinka hyvin tyttö uskoo, mutta nyt on muutamana viime päivänä alkanut pirullisuus tulla esiin. Äidin läpsiminen, tukan repiminen (myös muita vauvoja) ja pirullinen itsepäisyys (eli tietää kyllä ettei saa koskea, mutta menee ja tekee pirullinen ilme kasvoillaan) on tullut ihan viime päivinä esiin. Toki uskoo edelleen ne kiellot jotka on ihan alusta asti asetettu eli avotakka, uima-allas ja koristevene, mutta muuten tuntuu että saa pää punaisena huutaa EEEEEIIIIIII ennenkuin uskoo mitään.. Itse en tuota läpsimistä ja satuttamista siedä pätkääkään, heti tiukka ei ja tyttö alas sylistä jos läpsimistä tulee, mutta eipä tunnu tehoavan, vinkkejä?

 

Ja nyt ollaan myös tultu siihen vaiheeseen että omat lelut on ihan out, kiinnostaa vaan kaikki ei-lelumainen tavara.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan myös oltu pari viikkoa (pitempäänkin osittain) siinä vaiheessa kun kaikki muu paitsi omat lelut kiinnostavat. Olen niin korviani myöten välillä täynnä jatkuvaa tavaroiden takaisin nostelua. Neiti konttaa pitkin kämppää ja kiskoo alas kaiken minkä saa, cd-romput, cd:t, dvd:t, lehdet pöydältä ja telineestä, vaatteet, tavarat alimmista laatikoista ja kaapeista... Jotain on pönkätty kiinni, mutta toisaalta oma elämä alkaa käydä turhan hankalaksi kun esimerkiksi pesualtaan alla oleva roskis/ym. tavarakaappi suljetaan vauvavapaaksi. Sitä ei tajua miten monta kertaa ko. kaapin ovia päivän aikana avaa, ennen kuin joutuu joka ikisellä kerralla taiteilemaan auki lapsilukkosysteemin. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi, eitä meillä ei vielä ymmärretä, tai ei ainakaan haluta ymmärtää. Pitäisiköhän yrittää tuota sormitemppua :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now