Sign in to follow this  
Followers 0
meg_white

Ovatko isovanhemmat tasapuolisia?

10 posts in this topic

Tilanne on nyt se, että vanhemmillani on yksi lapsenlapsi, meidän kolmevuotias. Hän on isovanhemmille todella tärkeä,lapsen eka vuosi asuttiin vielä todella lähellä isovanhempia, joten vauvavuonna isovanhemmat näkivät lasta useita kertoja kuukaudessa.

 

Itseäni ahdistaa ja ärsyttää välillä aivan suunnattomasti lapsen ympärillä hössötys, lapsi ei saa edes syödä rauhassa, kun isovanhemmat ovat siinä taivastelemassa. Äitini tirautti itkut, kun sanottiin, että isovanhemmillakaan kyläillessä ei enää saa ottaa viereen nukkumaan... Muutenkin isovanhempien nähdessä lasta, se oleminen on jotenkin niin ...intensiivistä.

 

Nyt meille on tulossa toinen ja raskaana ollessa sitä saa olla vähän herkempi, mutta mua aika kovasti huolettaa, kuinka isovanhempien huomio tulee jakaantumaan lasten kesken. Tuntuu, että koko tämä raskaus on mennyt heiltä enempi ohi. En tiedä, kumpaa pelkään enemmän: sitä että vouhotuksen määrä kaksinkertaistuu vai sitä, että uusi tulokas jää vähäisemmälle huomille.

 

En tiedä, miten ottaisin asian puheeksi. Kokemuksia ja vinkkeja kaivataan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä täysin sama tilanne miehen puolelta.

Saa nähdä miten käy. Mummu ei sinänsä jännitä, mutta vaari ... Hänellä on jokseenkin erikoinen kotikasvatus taustalla ja samalla jonkin asteisia "sitoutumis" tai "tunnepuolen" ongelmia ... En nyt oikein löydä oikeaa sanaa kuvaamaan. Mutta esimerkiksi epäonnistumista missään muodossa muiden osalta hän ei osaa ymmärtää ollenkaan, vaan suuttuu ja muistuttaa pienistäkin asioista vielä useamman vuoden jälkeen. Etenkin jos näihin asioihin on jotenkin yhteydessä raha (ei siis hänen rahansa edes).

 

Mutta siis nyt esikoisesta (heidän ensimmäisestä ja ainoasta lapsenlapsesta toistaiseksi) vaari on seonnut/hullaantunut ihan täysin! Tuntuu että poika on hänelle vähän niinkuin kaikki kaikeassa. Ei oikein puhukaan enää mistään muusta ... Mutta nyt olisi siis toinen tulossa.

 

Mieheni tosin on ilmottanut, koska hän on aikanaan jäänyt todella pahasti paitsioon vaarinsa osalta (isänsä isä), ei hän aio sietää samaa käyvän omalle lapselleen. Joten sanoi, että jos ei ymmärretä ja pidetä tasa-arvoisina, niin hän ei katso vierestä, vaan sitten loppuu/vähenee reilusti vierailut isovanhempien luona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolme lasta, ja isovanhemmilla ei ole muita lapsenlapsia. Omat vanhempani kohtelevat lapsia tasapuolisesti, mutta miehen vanhemmista ei voi sanoa samaa. Miehen vanhemmat olivat erittäin innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan ja tuo meg_whiten kuvailema hössötys lapsen ympärillä kuulosti kyllä erittäin tutulta. Kun toinen lapsi syntyi, hän ei sitten saanutkaan läheskään samanlaista huomiota kun esikoinen aikoinaan. Ajattelin, että ehkä toisen lapsen kasvettua vähän isommaksi isovanhemmat osaavat paremmin touhuta hänen kanssaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kun miehen vanhemmat (varsinkin äiti) tapaavat lapsia, he ovat lähinnä vain esikoisen kanssa ja toinen lapsi ei saa huomiota lainkaan. Kolmas lapsemme on vasta vauva ja häntä ei ole toistaiseksi huomioitu edes sen vertaa kun toista lasta, enkä oleta tilanteen muuttuvan jatkossa mihinkään. Mulla on nuorempien lasten puolesta välillä tosi paha mieli :girl_cry: . Onneksi sentään noita "huonompia" on nyt sitten kaksi, niin heidän ei tarvitse yksin tuntea oloaan ulkopuolisiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos siitä tiedosta, etten ole ihan yksin tän pelkoni ja hermoiluni kanssa. On nyt äitin kanssa puhuttu tilanteesta ja näyttää siltä, että viesti alkaa mennä perille. Katsotaan sitten lapsen synnyttyä, miten tasaisesti huomio jakaantuu. Tässä taustalla on varmaan oma lapsuudentrauma: isän vanhemmille olin eka lapsenlapsi ja mun pari vuotta myöhemmin syntynyt sisko jäi sitten selvästi vähemmälle huomiolle. Toisaalta taas äitin äiti otti mun siskon oikein sydänlapsenlapsekseen, sai esim olla pitkiä aikoja yksin mummin luona ja olla muutenkin se ihana reipas ja iloinen pallero. On inhottavaa huomata LAPSENA, etteivät isovanhemmat ole tasapuolisia!

 

Miehen vanhemmilla on kolme lastenlasta ja meidän pikkuinen on sitten heidän neljäs. Pikkuinen saattaa hyvikin jäädä molempien isovanhempien viimeiseksi lapsenlapseksi, joten voisin kuvitela, että hänkin saisi oman erityisasemansa, johon jokaisella lapsenlapsella on mielestäni oikeus. Ainakin sitä toivon! Kun meidän esikoinen syntyi, sai miehen sisko samaan aikaan toisen lapsensa ja silloin minusta tuntui, että meidän esikoinen jäi vähän ns. väliinputoajaksi - toisaalta miehen äiti on kyllä pyrkinyt olemaan tosi tasapuolinen kaikille lapsenlapsille ja odottaa tätä tulevaakin pikkuista innolla.

 

Toivon, että puhuminen auttoi tilannetta ja tarvittaessa puhun lisää. Mitään eriarvoistamista ikään tai sukupuoleen liittyen en aio katsoa YHTÄÄN! Siis toki tajuan, että vauvan huomion tarve on erilaista kuin kolmivuotiaan, mutta molemmilla on oikeus yhtälaiseen ihasteluun ja huomioon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

miehen vanhemmilla on 3 lastenlasta ja juuri viikonloppuna olimme käymässä siellä samaan aikaan kun miehen siskon perhe. Vaari touhusi kokoajan miehen siskon pojan 1v 9kk ja meidän tyttö esitti kovasti taitojaan, mutta kumpaakaan isovanhempaa ei tuntunut kiinnostavan muut kuin tämän pojan touhut, kyllä mun kurkkua oikeen kuristi kun oltiin lähdössä ja tyttömme vilkutti eikä kukaan edes katsonut häneen päin :( Luulen ettäå jos tämä käytös jatkuu tyttömme kasvaessa niin en jaksa pitää suutani kiinni kovin kauaa. Muuten anoppi jauhaa kun ollaan siellä että O teki sitä ja tätä ja kyllä se on mainio poika...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on perheensä ainoa lapsi. Lapsenlapset olivat siis todella toivottuja. Meidän kaksi ensimmäistä lasta olivat poikia, ja heidän kanssaan isovanhemmat jakoivat huomiota tasapuolisesti. Kolmas lapsi oli tyttö, miehen äiti meinasi haljeta onnesta kuullessaan tulokkaan olevan tyttö. Hänellä itsellään oli vain poika eli tyttö oli hänelle aivan uusi juttu. Raskauden loppuaikana sain kasapäin vaaleanpunaista hörhellysvaatetta ja rojua. Ajattelin tämän olevan vain alkuinnostusta mikä menisi ohi. Valitettavasti tytön synnyttyä miehen äitiä alkoi kiinnostaa vain tyttö, ja pojat jäivät varjoon.

 

Mies ei tahtonut ottaa asiaa äitinsä kanssa puheeksi, koska ei tahtonut pahoittaa tämän mieltä. Lopulta minä nostin kissan pöydälle, ja ilmoitin että nyt pitää homman muuttua. Miehen äiti piti keskustelun jälkeen viikon mykkäkoulun, mutta sen jälkeen muuttui ääni kellossa. Nykyään kaikki kolme lasta ovat tasapuolisessa asemassa. Itse siis kannatan asian esille tuomista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapset ovat isovanhemmille aina kakkosena. Anoppi kasvatti toisen poikansa lapsia, meidän omia ei enää jaksanu huomioida. Enkä kyllä samaan tyyliin ois niitä tänne halunnukkaan.

 

Äiti oli paljon töissä siihen aikaan, kun pojat oli pieniä. Pikkuveljelle synty tyttöjä kaks, ni meidän pojat jäi kakkoseks.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin täällä oli tämmöinenkin ketju. Tämä onkin varmasti hyvä paikka tilittää omia tuntojaan, kun välillä ketuttaa niin, että näköä haittaa. Meillä siis kolme lasta, joista kaksi ensimmäistä on poikia (3v ja 5v) ja kolmas on tyttö (6kk). Jo toista odottaessa anoppi hössötti, että josko nyt tuliskin tyttö mutta mä olin varma siitä pojasta ja poikahan siellä rakenneultrassa näytti reteästi kikkelsoniaan. Koskaan ei anoppi onneksi näyttänyt pettymystään siitä, että ei tullutkaan nyt ihkuprinsessaa lellittäväksi. Miehen sisko sai ensimmäisen lapsensa, tytön, kaksi kuukautta ennen kuin meidän tyttö syntyi ja anoppi sekosi siitä ihan totaalisesti. Kummasti ovat olleet jo yökylässäkin hoitamassa miehen siskon vauvaa ja ravaavat siellä alvariinsa. Okei, ehkä on epäreilua harmistua tuosta, kun miehen sisko asuu samassa kaupungissa kuin he ja me täällä muutaman sadan kilometrin päässä mutta silti harmittaa lasten puolesta, kun isovanhemmilla ei ole enää aikaa tulla kyläilemään tänne, kun lähempänä on perhe, jota autetaan aktiivisesti ja jonka kanssa tehdään reissuja sinne ja tänne.

 

Tämä lasten eriarvoisuus ei onneksi näy meidän lapsillemme vaan meille vanhemmille, joten en nyt tiedä onko tässä muuta ongelmaa kuin tuo oma pullistuva suoni tuossa otsikossa. Pelkään kyllä, että meidän tyttövauvan kasvaessa tuo keskimmäinen (poikapettymys) jää vähemmälle huomiolle mutta toistaiseksi mun pelot on olleet vain pelkoja eikä todellisuutta. Mä olen ainoa lapsi ja mun äiti on ihan tasaisen innoissaan kaikista meidän lapsista.

 

muoks. Piti vielä tulla korjaamaan, että mulle meidän keskimmäisen sukupuoli ei ole mikään pettymys ollut koskaan. :D Tarkoitin, että anoppiparalle tuli poikapettymys, kun keskimmäinen ei ollutkaan tyttö. En käsitä tätä sen fiksaatio siihen mitä lapsen jalkovälistä löytyy. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pakko kommentoida omaa kokemustani, sillä oon jäänyt serkkuni varjoon isovanhempieni silmissä. Aina häntä kehuttiin ja mua moitittiin. Vaikka äitini taas oli heidän perheensä suosikkilapsi, joten olisi voinut kuvitella, että minä olisin ollut suosikkilapsenlapsi... Koin jatkuvasti olevani huonompi ja vääränlainen. Ja muistan edelleen heidän kommenttejaan ja toimintaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalta puoleltani kyllä (omat vanhempani), miehen puolelta taas ei. Ikävä juttu lasten osalta, erityisesti sitten kun alkavat asiaa enemmän ymmärtämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0