Guest kuuras86

Suunnitellusta sektiosta liuta kysymyksiä(pelkosektio)

11 posts in this topic

Hei vaan kaikille. Olen menossa suunniteltuun sektioon. Sektion sain (tai siis aikaa ei ole vielä päätetty) pelkopolin kautta. Eka synnytys oli hyvin traumaattinen, vauva voi huonosti ja oma paraneminen todella hidasta. Tässä raskaudessa lisänä RADI ja vauva vaikuttaa isommalta ja on ollut koko ajan avotarjonnassa( kasvot ylöspäin). En kertakaikkiaan uskalla lähteä synnyttämään alakautta. Kätilön kanssa oli tapaaminen tällä viikolla ja hän sanoi, että ketään eivät pakota synnyttämään alakautta. Ensi tiistaina tapaan lääkärin,jonka kanssa sitten lopullisesti päätämme ( olen kyllä jo päättänyt) synnytystavan. Menen sektioon Hyvinkään sairaalaan. Onko muita, jotka olisivat menossa sinne sektioon/olleet siellä aiemmin sektiossa? Minkälaista palvelua sait? Sype-kätilö oli ainakin todella ihana ja kannustava, ei yrittänyt "käännyttää".

 

Olen itse hieman pettynyt tähän päätökseen eikä tämä päätös ollut helppo, mutta henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin (sekä vauvan, että oman) sektio on parempi ratkaisu. En haluaisi keneltäkään syyllistämistä, haluaisin vain kuulla käytännön kokemuksia ja varsinkin tuntemuksia ennen sektiota. Itseäni luonnollisesti pelottaa, joten olisi kiva jakaa ajatuksia muiden kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En oo Hyvinkään sairaalassa ollut, mutta TAYSissa viime kesänä kävin läpi suunnitellun sektion. Alkuun pelotti, mutta leikkauspäivän aamuna pää oli tyhjä. Kunnes lähdettiin siirtymään lapsivuodeosastolta kohti leikkaussailia. Itkin ja tärisin paniikissa, kun mentiin hissillä muutama kerros ja kävellen paria käytävää. Leikkaussaliin päästyä henkilökunta oli kuitenkin ihan tosi ihanaa!! Kaikki tulivat itse esittelemään itsensä ja kertomaan mikä heidän tehtävä siellä oli. Samalla moni kyseli jännittääkö/mikä jännittää erityisesti (vastasin ei, vaan pelottaa), niin lohduttelivat, että heitä ei jännitä tai pelota, he ovat tehneet saman asian moneen moneen kertaan. Ilmapiiri oli muutenkin todella ihana. Mies sai olla ihan kokoajan mun vieressä pitämässä kädestäkiinni ... Narkkari jutteli mukavia, samoin muut. Ja lopulta itse leikkaus ja myös paraneminen sujui kuin elokuvissa! Oli oikeasti ihan käsittämättömän hyvä kokemus.

 

Mutta kuten sanottu, en tuon Hyvinkään kohdalta osaa auttaa (vaikka siellä asuinkin 3vuotta :)) .. Mutta jos keksit jotain kysymyksiä, niin vastaan mielelläni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

_NcV_: Tuleeko toinen lapsesi syntymään myös sektiolla? :) Jos tulee, niin millä mielin odotat synnytystä?

 

Meillä on esikoinen matkalla ja nyt mulla on raskausviikkoja kasassa 32 + 3. Lapsi on ollut koko ajan perätilassa ja hänen on sanottu olevan suht isokokoinen. Mulla on toiveena elektiivinen sektio ja odotan nyt sektioajan saamista viikolle 39. Sektio tehdään osin mun synnytyspelkojen vuoksi, mutta osin myös lapsen ison koon vuoksi. Lisäksi tietysti perätila tuo asiaan omat vaikutuksensa - vaikka toki lapsi ehtisi mahdollisesti kääntyä vielä raivotarjontaan loppuraskauden aikana.

 

Itse pelkäsin myös sektiota (alatiesynnytyksestä puhumattakaan...) aluksi kovasti, mutta nyt mun mieli on rauhaantunut. Odotan synnytystä odottavaisin ja toiveikkain mielin. :) Haluaisin kovasti päästä jo tutustumaan vauvaamme.

 

Kysyisinkin sulta _NcV_, että oliko puudutuksen laittaminen kivuliasta? Entä katetrointi, sattuiko se? Onnistuiko sulla imettäminen leikkaushaavakipujen kanssa? Kuinka nopeasti olit leikkauksen jälkeen suht omatoiminen eli kipuiliko haava pitkään? Onko sulla tullut mitään komplikaatioita sektiosta tähän uuteen raskauteen? Onko sektioarpi siisti?

 

Kiitos jo etukäteen vastauksistasi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, että joillain on positiivisiakin kokemuksia. Netissä on hirveesti kaikki kauhutarinoita ja syyllistämistä pelkosektioista... Voiko katetrin saada vasta puudutuksen jälkeen? Pitävätkö henkilökunta huolen, että kipulääkettä laitetaan heräämössä koko ajan vai pitääkö sitä pyytää, kun puudutus alkaa häviämään? Onko heräämössä henkilökuntaa koko ajan? Onko anestesialääkäri paikalla koko leikkauksen ajan? Hyvinkäällä sektiopäivät ovat torstaisin ja mulle sektio tulisi siis 39+4 tai 38+4 ja toivon sydämeni pohjasta, että saisin sen 38+4, koska muuten olen koko ajan hysteerinen, ettei synnytys ala aiemmin ja sitten joudun kiireelliseen sektioon tai jos on yöaika niin suostuuko ne sitten edes leikkaamaan vai joutuuko synnyttämään pakosta alakautta... Hui kauhee, kun tää hermoilu alkaa olemaan jo todella raastavaa... Toivottavasti tiistaina selviää loput kun tapaan lääkärin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitäisi olla normaali käytäntö, että katetri laitetaan vasta spinaalin jälkeen, varsinkin kun on suunnitellusta sektiosta kyse. Heräämössä on koko ajan henkilökuntaa paikalla. Ei ne siellä kädestä kiinni pidä, mutta kuulolla ovat, kyselevät vointia ja tarkkailevat kohdun supistumista. Samalla kysytään tavallisesti kiputilannetta. Anestesialääkäri ja -hoitaja valvovat vointiasi leikkauksen ajan.

Edited by Suzy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh, editointia sen verran, että miulla ei ollut pelkosektio, vaan pakon sanelema juttu, mutta pelkäsin itse sektiota kauheasti. Haluaisin tällä viestillä ennen kaikkea tsempata, että se ei ole ollenkaan niin pelottavaa, kuin itse päänsä sisällä asioita kuvittelee ja pyörittelee. Omat valituksen aiheeni miulla on ollut, enkä ollut tyytyväinen asioiden kulkuun, mutta ne eivät sinänsä liittyneet näihin juttuihin, mitä tässä ketjussa on puitu.

 

Miulla suunniteltu sektio ei olllut ihan helpoin kokemus, mutta taisi johtua lähinnä omista päänsisäisistä jutuista. Toipuminen oli aika hidasta, mutta miulla kävi huono säkä, kun haava tulehtui kahdesti ja lisäksi kun oli kaksoset, niin haava oli ehkä vähän isompi kuin olisi muuten ollut. Selvisin kuitenkin, eikä ne kivut mitään sietämättömiä olleet, vaikka jatkuivatkin pitkään. Ihan tavallisilla särkylääkkeillä selvisin hyvin siinä vaiheessa, kun uskalsin niitä reilusti syödä. Sen siis sanoisin neuvoksi, että jos yhtään mietityttää, pitäisikö pyytää/ottaa lääkettä, niin vastaus on aina kyllä. Ei pidä yrittää kestää ja sietää kipua, vaan sitä on syytä lääkitä.

 

Katetri miulle laitettiin ennen spinaalia, enkä tuntenut sitä laittoa ollenkaan. Tunsin siis vain hoitajan käden kosketuksen, en sitä itse katetria. Ei siis sattunut, vaikka pelkäsin silloin sitä itsekin.

 

Spinaali ei sattunut. Sitäkin pelkäsin, koska olen tolkuttoman piikkikammoinen. Itse asiassa en huomannut ollenkaan missä vaiheessa se piikki tuikattiin, sanoivat vaan, että nyt ei tarvitse enää pyöristää selkää, että on jo paikallaan.

 

Eniten sattui tipan laittaminen kämmenselkään, ja sekin varmaan siksi, kun näin itse sen toimenpiteen. Olin myös aika turvoksissa ja suonen löytäminen taisi olla vähän keskimääräistä vaikeampaa.

 

Heräämössä miuta käytiin kellontarkasti katsomassa. Tarkkailtiin verenpainetta ja kysyttiin, miltä tuntuu. Osastolle palatessa sain heti lisää kipulääkettä, kun sanoin, että nyt vähän ehkä alkaa jotain tuntua, vaikken edes ollut tuntemuksista järin varma. Alkuun siis ainakin lääkettä on tarjolla hyvin ja sitä kannattaakin ottaa, jos siltä yhtään tuntuu.

 

Anestesialääkäri- ja hoitaja olivat paikalla koko leikkauksen ajan. Hoitaja oli miun vieressäni koko ajan ja hänelle sanoin muutaman kerran, kun alkoi tulla huono olo (oksetti, ilmeisesti puudutuslääke) ja sain pahoinvointilääkettä.

 

Imetys onnistui miulla heti kun sitä yritettiin. Imetin sängyssä kyljellään, hoitaja nosti lapsen miun viereen rinnalle. Kun sitten pystyin nousemaan istumaan, imetin tuolissa ja sekin onnistui hyvin.

Edited by Uu_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kaksi lasta ovat molemmat syntyneet sektiolla, ja Hyvinkäällä. Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa sektiosta ja Hyvinkään sairaalasta. Jos meille joskus kolmas suodaan (hänkin siis tulee syntymään sektiolla) haluaisin ehdottomasti Hyvinkäälle!

 

Katetri on laitettu molemmilla kerroilla ennen spinaalia, mutta se ei satu ollenkaan, toki hieman epämiellyttävää luonnollisesti.

 

Leikkaussalissa on ollut molemmilla kerroilla ihanan rauhallinen tunnelma. Anestesia lääkäri on koko ajan paikalla, ja kyselee vointia koko ajan. Se rauhoittaa ainakin minua, tiedän että apu on koko ajan lähellä (onhan se aika avuton olo olla siinä leikkauspöydällä...).

 

Heräämössä on ollut molemmilla kerroilla ihana henkilökunta. Vointia ja kohdun supistumista seurataan koko ajan. Hoitajat on ihan lähellä koko ajan, eikö siellä jätetä yksin.

 

Luulen, että saat sektioajan vasta kun 39 raskausviikkoa on täynnä, näin minulle kerrottin. Lastenlääkärit suosittelevat, että suunniteltu sektio tehdään vasta silloin, sikiön keuhkot ehtivät kehittyä tarpeeksi, pienempi todennäköisyys että vauvalle tarvitsisi antaa lisähappea tai tehohoitoa jne... Myös itse mietiskelin, että mitä sitten jos synnytys käynnistyy ennen leikkausaikaa, mutta siinä tapauksessa saat kuitenkin sektion, ja Hyvinkäällä leikataan ympärivuorokauden! Eli, ei tarvitse olla peloissaan, että sinut pakotettaisiin alatiesynnytykseen!

 

Toivottavasti näistä kokemuksista saat edes vähän mielenrauhaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos rohkaisevista kommenteista!! Eka raskaus oli helppo ja synnyttämään menin täynnä intoa. Vielä tämän raskauden alussa olin vakuuttunut, että pystyn synnyttämään. Mutta nyt olen pelkkä hermoraunio ja tavattoman väsynyt henkisesti. Haluaisin nauttia näistä viimeisistä viikoista, jotka saadaan omistaa kokonaan esikoisen huomioimiseen, mutta ahdistus ja väymys on valtavaa. Olen varma, että haluan sektion, mutta mulla on se huono tapa, että menen aina lukemaan netistä kaikkea mahdollista ja suurin osa siellä on vain kertomuksia siitä, kuinka sektio on kuollettavan kivulias (siis toipuminen) ja kuinka sitä onkaan huono äiti, kun ei kestä alatiesynnytystä oman lapsen takia.

 

Tämä on ollut ihanan asiallinen palsta ja olen saanut kyllä positiivista näkemystä asiaan. Kiitos paljon!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

_NcV_: Tuleeko toinen lapsesi syntymään myös sektiolla? :) Jos tulee, niin millä mielin odotat synnytystä?

 

Näillä näkymin tää kakkonen syntyy alakautta. Sillä ainakin lähdetään liikenteeseen. Rakenne ultrassa oli vielä istumassa, mua sen jäkeisestä lääkärintarkastuksesta asti RT. Eikä ko'oksikaan ole mitään kovin suurta arvioitu (alle 4kg tai just 4kg ... eiskoinen paino 4050g). Synnytystä en oikein oo osannut edes odottaa (vaikka LA on viikon päästä). Esikoisen takia ei ole oikeastaan ollut aikaa olla raskaana. Joka taas tekee sen, että toivon todella tämän syntyvän alakautta ... Esikoisen aikaan olin hirveesti, ikäänkuin henkisesti, valmistautunut synnytykseen ja sitten se vauva vaan ilmestyi jostain. Kesti noin 3kk ennen kuin oikeesti kiinnyin vauvaan vaikka kyllä alusta asti puhuin isestäni äitinä ja koin sen omakseni. Joku vaan tökki.

 

Kysyisinkin sulta _NcV_, että oliko puudutuksen laittaminen kivuliasta? Entä katetrointi, sattuiko se? Onnistuiko sulla imettäminen leikkaushaavakipujen kanssa? Kuinka nopeasti olit leikkauksen jälkeen suht omatoiminen eli kipuiliko haava pitkään? Onko sulla tullut mitään komplikaatioita sektiosta tähän uuteen raskauteen? Onko sektioarpi siisti?

 

Kiitos jo etukäteen vastauksistasi. :)

 

Puudutuksen laittaminen ei sattunut, olin siinäkohtaa vielä varmaan jonkilaisessa shokkitilassa tai sen jälkimainingeissa, etten oikein "ymmärtänyt" mitä tapahtuu. Pelotti siis ihan hulluna. Puudutusta koitettiin laittaa 7-11 kertaa, en tiedä tarkkaan. Ensin kyljellään, mutta koska mun selkäranka tai se paikka mihin puudute pistetään on niin syvällä(?), ettei

neula yksinkertaisesti meinannut riittää. Lopulta nousin istumaan ja siinä se saatiin sitten laitettua kerrasta. Puudutuksen laiton jälkeen myös rauhotuin ja sen jälkeen lähinnä naureskelin, kun oli niin hassu olo, kun ei mitään tuntunut.

 

Katetri laitettiin vasta puudutteen jälkeen, eli se ei sattunut/tuntunut ollenkaan. Myöskään sen pois otto seuraavana päivänä ei sattunut millään tavalla.

 

Onnistui imettäminen. Sairaalassa imetin ihan täysin seläläni (isoista rinnosita joku hyöty) ja kotona pitkään kyljellä maaten, koska siihen oli niin tottunut ja se tuntui helpolta. Alusta asti olisi kai asentoa saanut vaihdella, mutta jotenkin tuntui parhaalta viettää ensimmäiset päivät ihan vain selällään.

 

Leikkauspäivänä (tiistai) nousin kerran seisomaan, mutten muuta. Seuraavana päivänä (keskiviikko), illasta, otettiin katetri ja kipupumppu pois, joten sitten illalla/yöllä pääsin ja kävin itse vessassa. Toinen päivä (torstai) leikkauksen jälkeen pystyin osallistumaan vauvan hoitoon täysin (varmasti jo tuona aikasempanakin olisin pystynyt, mutten halunnut ottaa riskiä ja samalla mies sai hoitaessaan itsevarmuutta vauvan hoitoon). Kolmantenapäivänä (perjantai) kotiuduimme. Kaksi ensimmäistä yötä vauva oli kuikin hoitajilla hoidossa, sen verran hidasta/tuskasta oli sängystä nouseminen (toisena yönä en enää syönyt vahvempaa kipulääkettä ja pystyin liikkumaan vessaan silti ilman kipuja).

Kotiutumisen jälkeen haavaa särki oikeastaan vain kun nousi makuulta ylös tai yski. Lisäksi tikit oli inhottavat, kun ne narut oli niin pitkät, mutta ne poistettiin ma (vai oliko ti) neuvolassa, eli eivät pitkään haitanneet. Vauvan hoito onnistui siis jo kotona täysin. Samoin mm. autosta nouseminen jne. Hitaasti ja varovasti, varmistelin aika paljon.

 

Uudessa raskaudessa ei oo ollu minkäänmoisia komplikaatioita leikkauksen takia, eikä ollut myöskään paranemisvaiheessa missään kohtaa. Vielä on tietysti itse synnytys ja sen supistukset, mitkä voivat haavaan vaikuttaa.

 

Sektioarpi on itselläni ainakin todella siisti. Tuskin huomaa. Mm. niskapoimu-ultran tehnyt lääkäri luuli esikoisen syntyneen alakautta (ei siis huomannut edes arpea). Arpi on siisti ja vaalea ja niin tuossa bikinirajassa, että jää sopivasti siinä olevaan "taitteeseen"/alushousujen sauman alle.

 

Sori, että vastaaminen venyi näin pitkälle!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now