Majlis

Mitä kaipaat ajasta ennen lapsia?

109 posts in this topic

Tuolla lapsettomuuspuolella on aloitetu ketju millaisia asioita arvostaa kun on lapseton.

 

http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/14135-mitae-asioita-pystyt-arvostamaan-lapsettomassa-elaemaessae/

 

Nyt kysyisin, millaisia asioita sinä kaipaat ajasta ennen lapsia? Mitä et ehkä silloin osannut arvostaa? Mitä haluaisit takaisin niiltä ajoilta?

 

 

Itselläni melkein ykkösenä on rauhassa syöminen! :grin: Yksinkertainen ja pieni asia, mutta voi että miten hyvältä tuntuu jos joskus saa syödä aivan rauhassa ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa tai karkaa omille teilleen tekemään pahojaan.

 

Lisäksi kaipaan sitä, mitän helppoa oli vaan lähteä millon minnekkin. Esim. kauppaan/matkalle/baariin/elokuviin/kylään mitä tahansa.

 

Kodin siisteyttä kaipaan myös. Ennen kun siivosi, lattia pysyi siistinä tavaroista, mutta nykyään ei mene kuin hetki ja taas on vähän sitä sun tätä pitkin lattioita. Keittiön pöytäkin on tahmainen ja epäsiisti vaikka sen pyyhkisi miten usein :blush:

 

Tässä nyt muutama hyvin arkinen esimerkki asioista, mitä kaipaan ajasta ennen lapsia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsettomasta ajasta kaipaan kaksistaan matkustelua, sitä että saattoi lähteä viikoksi johonkin Nykkiin ja viipottaa menemään aamusta iltaan välittämättä mistään päikkyajoista tai nukkumaanmenoista tai mistään. Kyllä me lapsenkin kanssa ollaan reissattu ja pääasiassa kaupunkikohteissa kuten aiemminkin, mutta kyllähän noi reissut enemmän vaatii suunnittelua ja ovat vähemmän spontaaneja kuin kahdenkeskiset reissut.

 

Kahdenkeskisiä illallisia ravintoloissa kaipaan myös jonkin verran. Meillä on hyvä tukiverkko ja ollaan päästy usein illallistamaan keskenämme, mutta tietenkään sellaisia ex tempore -illallisia ei voi enää toteuttaa.

 

Tavallaan kaipaan myös sitä rytmittömyyttä mitä päivissä saattoi olla ennen lasta, sitä että pystyi viikonloppuisin valvoa vaikka kuinka pitkään välittämättä seuraavan päivän velvoitteista tai että iltaisin koulun/töiden jälkeen sai vaan lösähtää sohvalle ja olla tekemättä mitään jos niin halusi. Mutta toisaalta koen, että voin itse paljon paremmin kun noudatan tätä säännöllistä päivärytmiä, nukun riittävästi, ulkoilen tarpeeksi, syön kunnolla tms. mitä lapsiperhe-elämä on nyt tuonut mukanaan eli siinä mielessä en sitten kuitenkaan kaipaa noita asioita. :)

 

Edit. Jos vielä vähän isommista jutuista puhutaan niin kyllähän lapsi on tuonut mukanaan sellaista syyllisyydentuntoa mitä ei ennen ollut yhtään niin paljon. Nyt kotiäitinä en tästä niin kärsi, mutta tiedän että esim. mieheni kaipaa sitä, että sai rauhassa upputua töihin ja olla vaikka kaikki illat jonkun uuden projektin kimpussa ilman, että tarvitsi tuijottaa kellosta, että nyt täytyy lähteä kotiin kun lapsi odottaa. Ennen lapsia ei myöskään tarvinnut tuntea pahaa mieltä siitä, että on aina väärässä paikassa (ts. kotona ollessa mieli palaa töihin ja töissä ollessaan tahtoisi kotiin lapsen luo).

Edited by Solja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kaipaan eniten ehkä sellaista huoletonta fiilistä. Kyllähän me nytkin päästään reissuun ja syömään ja leffaan kun asioita järkätään, mutta aina on sellainen pieni tunne, että "pärjätäänköhän siellä kotona". Ehkä tämä vähän helpottaa kun lapsi kasvaa, tai sitten sen kanssa oppii elämään, että äidin osa on olla huolissaan. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on aika paljon samoja asioita kuin Soljalla. Tosin, en koe voivani paremmin säännöllisen rytmin ansiosta, kun on koko ajan kamalat univelat, kun en osaa mennä aikaisin nukkumaan.

 

Mä myös kaipaan hirveästi sitä, että vois vain olla. Tällä hetkellä on myös ongelmana se, ettei oikein voi tehdä mitään ilman lapsia (noi on kaikki 3 niin pieniä, ettei voi jättää samaan paikkaan hoitoon, eikä usein löydy 2 eri hoitopaikkaa/hoitajaa lapsille). Samalla omaa aikaa on todella vähän. Mieskin just valitteli sitä, kun ei oo oikein mitään "omaa juttua". Miehellä niitä tosin on pari, mutta mulla ei oikein mitään, ellei tätä tällä palstalla hengailua lasketa, enkä mä oikein halua sitä laskea...

 

Mä toivon, että tää on ohimenevää ja parin vuoden päästä on jo enemmän mahdollisuuksia jättää lapsia hoitoon. Silloin tosin olen jo taas töissä ja sit on lisästressinä se huono omatunto siitä, että lapset on päiväkodissa ja itse töissä ja sit siitä, ettei paneudu riittävästi töihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitä että tavarat pysyivät paikoillaan, katkottomia yöunia, miehen kanssa lähtemistä ilman lastenhoitajan etsimistä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ex tempore matkoja vahilla matkatavaroilla, leffailtoja kahdestaan miehen kanssa, liikuntaharrastuksia ilman aikataulutusta ja aamun asti jatkuvia bileita tanssin ja hilpean nousuhumalan merkeissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika paljon samoja juttuja, joita täällä on jo mainittu.

 

Mä myös kaipaan hirveästi sitä, että vois vain olla.

Tämä kolahti. Välillä tuntuu, että täytyy olla vain muita varten ja olisi ihanaa, jos vois vaan olla ja katsoa vaikka telkkaria rauhassa. Tiedän kyllä, että tämä tulee helpottumaan kunhan tyttö kasvaa, koska hänen syntyessä poika oli 3v ja silloin sai jo välillä tehdä omia juttuja kun poika osasi leikkiä myös itsekseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kaipaan ainakin yksinoloa. Siis sitä, että sais olla kotona ihan yksin, ilman että pitäis pitää huolta kenestäkään. No siis olihan mies ennen lapsia jo tuossa pyörimässä, mutta oli sentään aina jotain menoja ja reissuja, että sain olla itsekseni. Vaikka sitä ei kyllä silloin osannut yhtään pitää arvokkaana asiana.

 

Ja ihan suoraan sanottuna kaipaan rentoa seksiä, ilman että pitäis jänskättää kenenkään heräämistä kesken kaiken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo rento seksi on kyllä myös se mitä minä kaipaan, koska meillä ei ole omaa makkaria ja rupee pikkuhiljaa tökkimään ne pikaiset olkkarin sohvalla tai jossain vaatehuoneessa. Ja yleensä se myös keskeytyy ainakin kerran.

 

Myös minä kaipaan yksinoloa, en ole ollut kertaakaan esim. yötä kotona esikoisen syntymän jälkeen koska hän ei ole ollut ikinä yökylässä. On nyt 1,5 vuotias.

 

Näiden lisäksi kaipaan kokonaista kahvikupillista ilman yhtäkään nousua siitä pöydästä, saatika sitten kokonaista ruokailua ilman keskeytyksiä tai ilman sotkemista/maito lasin kaatumista/ äidin ruoan riskaamista tms... Ja rauhassa kokkaamista kaipaan myös.

 

Extemporematkat oli kanssa ihania kun vaan lähdettiin ja nukuttiin vaikka autossa ABC:n parkkipaikalla toisiimme kietoutuneina ilman peittoa tai tyynyä :) Oikeastaan NUKKUMINEN missä vaan miehen kainalossa ilman heräilyä olisi myöskin kivaa.

 

Mutta vaikka olisi vielä tuhat muuta asiaa mitä kaipaisin, en päivääkään vaihtaisi pois :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ravintolassa käymistä, suunnittelemattomuutta ja helppoa matkustamista. Ihan sitä että voi vaan astua ovesta ulos ilman älytöntä valmistautumista, pukemista, tavaroiden mukana raahaamista ja päiväunirytmien miettimistä tai sen pelkäämistä raivoaako joku nälkäänsä / tylsyyttä / turhautumista / vaunuissa istumista. Ruoanlaittoa kaikessa rauhassa, ja sitä että voi tehdä juuri sitä ruokaa mitä huvittaa eikä tarvitse miettiä kelpaako se lapselle. Ja rauhassa kaupassa käymistä kaipaan myös! Olen aina ollut huono nukkuja ja heräillyt esim. työstressiin helposti joten en nyt mitenkään erityisen väsynyt ole, joskin tyttö on kyllä aika hyvä nukkuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti eniten kaipaan unta. Esikoisen jälkeen en ole varmaan yhtäkään yötä nukkunut ilman jotain katkoja. Nykyään uni on sellaista koiranunta. Toiseksi eniten kaipaan treenaamista. Kolmanneksi eniten kaipaan pitkiä kävelylenkkejä yksin. Niillekään ei tule enää lähdettyä kun jotenkin siitä tulee huono omatunto kun lapset eivät pääse ulos. :rolleyes: Ja neljänneksi eniten kaipaan ruoanlaittoa ja syömistä rauhassa. Sitä että saa tehdä sitä ruokaa mitä haluaa eikä jotain mikä kelpaa kaikille ja niitä pitkän kaavan ruoanlaittoja viineineen ja musiikkeineen mitä joskus miehen kanssa harrastettiin.

 

Mutta äkkiähän nuo kasvaa ja onhan sitä sitten loppuelämä aikaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla kokemusta vain vauva-ajasta toistaiseksi, mutta kaipaan sitä, että saisi tehdä asiat loppuun rauhassa. Nyt kun ei tosiaan koskaan tiedä milloin vauva herää. Myös ulkona liikkumista, paikoissa käymistä, sillä pieni ei vielä viihdy vaunuissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan aina oltu tosi spontaaneja lähtijöitä ja sitä kaipaan kyllä. Vieläkin (ainakin toistaiseksi yhden kanssa) kyllä lähdetään silleen "voitais lähteä tänään, ok mennään"-meiningillä, mutta silti se lähteminen on aina niin hirveä show pakkaamisineen, autoeväineen ja päivä-/yöunikoordinointineen. Ja sit kaipaan pitkiä, rauhallisia, rentoja viikonloppuaamuja, kun sai nukkua kainalossa vaikka kuinka pitkään, pussailla ja hipsutella ihan keskenään ja kokkailla rauhassa oikein pitkän kaavan aamiaisen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jo edellä mainittujen lisäksi kaipaan sitä aikaa, kun telkkari tai radio voi olla koko ajan päällä ilman miettimistä, onko se sisältö sopivaa lapsen silmille/korville

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaipaan edellä mainittujen lisäksi sitä kun aamulla sai ennen töihin lähtöä lukea rauhassa päivänlehden. Ei tarvinnu miettiä että kerkeenkö mä nyt lukea ton lehden ennen kun muksut pitää herättää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toi rytmittömyys on kyllä se isoin juttu. Kyllä nytkin saa luettua lehden ja harrastettua seksiä ja käytyä ravintolassa, mutta kaikki pitää aina suunnitella. Mua ei niinkään haittaa se, jos en pääse tiettyyn leffan tai tiettyihin juhliin - niitä tulee uusia - enempi haittaa se, että jotta pääsee mihinkään, täytyy aina Järjestää. En nyt kyllä tiedä tajusiko tuosta mitään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaipaan suunnittelemattomuutta, että voi vain lähteä jonnekin yks kaks, ilman että pitää olla yhtä sun toista kampetta mukana ja ottaa huomioon päikkärit, ruokailut ja vaipanvaihdot.

 

Yökukkujana ja pitkään nukkujana kaipaan myös katkottomia yöunia ja nukkumista niin pitkään kuin huvittaa. Nyt lähinnä onnistuu tuo ensin mainittu kukkuminen, jolloin aamulla hieman väsyttäääääää, varsinkin kun poika vain herää aikaisemmin ja aikaisemmin koko ajan.

 

Niin ja oishan se välillä myös ihan kiva olla yksin kotona ihan rauhassa ja tehdä tai olla tekemättä just sitä, mitä itseä huvittaa, ilman että tarvii pelätä jonkun heräävän kesken kaiken tai tuntea huonoa omaatuntoa, kun käyttikin sen päivän ainoan päikkäriajan netissä surffailuun, eikä siivoamiseen, mikä ei pojan hereillä ollessa juurikaan onnistu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unta, että saisi joskus olla omissa oloissaan edes hetken, ja sitä, että kaikkea mahdollista elämässä ei tarvitsisi suunnitella niin tarkasti etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Spontaania tekemistä, ja mieluusti vielä ihan omassa rauhassa ;) Että voisi levittää vaikka omat askartelut lattialle koko päiväksi... Tai siivota rauhassa silloin kun huvittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohdin ihan kokonaan tuon rytmittömyyden!!!! Nykysin kaikki on aina ennen ja jälkeen päiväunien.

Tietysti noita rutiineja ja tapoja voisi itse höllätä ja elää rennommin sen enempää välittämättä, mutta toisaalta on helpompaa kun päivät on suht samanlaisia niin itsekin saa sen vapaa-ajan edes päiväunien ajaksi. Tosin meillä se on mennyt siihen, etten oikein osaa lapsen päiväunien aikaan tarttua mihinkään "isompaan" toimeen kun en halua metelöidä täällä kotona niin sitten se pari tuntia saattaakin vierähtää vaikka koneella istuen ettei vaan lapsi herää ennen aikojaan... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lauantai- iltoja kun istuttiin baarissa ja nähtiin kavereita, sitä kun sai puhua rauhassa.

Edited by milli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaa rauhaa. Mahdollisuutta löhötä sohvalla ja lukea kirjaa tai edes lehteä. Mahdollisuutta valmistaa ruokaa rauhassa ja ajan kanssa. Mahdollisuutta nauttia se ruoka rauhassa. Ja sitä, ettei joka ikinen ilta tarvitse taistella nukkumaanmenosta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now