Mitä kaipaat ajasta ennen lapsia?

[Mesimarja]

Mahdollisuutta nukkua aamulla pitkään. Yksinoloa.

[Aeria]

Mä kaipaan eniten sitä, että sai sairastaa rauhassa! Varsinkin silloin kun oon itse ollut kipeä ja lapsi ollut kipeä samaan aikaan, on ollut aika rankkaa. Vähän siltä vaikuttaa että jos jompikumpi sairastuu niin kohta se pöpö on toisellakin, vaikka kuinka raivokkaasti pesen käsiä jne. Levottomat yöt kun lapsi kitisee nuhaansa, yskii itsensä ja muut hereille, tarvitsee vettä ja lohtua jne. Sitten seuraavana päivänä kun itselläkin on nenä tukossa, kurkku kipeä, pää kipeä ja ehkä kuumettakin, ei voi levätä vaan täytyy normaalien hoitotoimien lisäksi viihdyttää lasta, mittailla kuumetta, annostella ehkä lääkettä, imeä Nenä-Fridalla räkää vastaanpanevan lapsen nenästä jne.

 

Ja se oli myös ihan oma lukunsa kun oltiin noron kourissa koko perhe, kun lapsi oli 10 kk vanha. Oksentelua päivin ja öin, mikään ruoka tai juoma ei juuri pysynyt sisällä ja mua heikotti niin että meinasi mennä jalat alta. Siinä kunnossa täytyi sitten keskittyä huolehtimaan siitä, että yhtälailla sairas lapsi sai edes vähän nestettä ja kaloreita sisuksiinsa. Ja tietysti vaihtaa oksennuksesta tahriintuneita vaatteita ja pinnasängyn lakanoita muutamaan otteeseen. Lapsi söi päivällä niin vähän että parina yönä tarvitsi soseita yms. keskellä yötä. Puoliso oli niin sairas että makasi pari päivää ja ravasi vaan oksentamassa, joten mulle jäi lapsen hoito vaikka välillä luulin että pyörtyisin. (Ekan vuorokauden jälkeen saatiin vähän hätäapua apelta & anopilta, jotka vaivanpalkakseen saivat meiltä norotartunnan...)

 

Jos jotain saisin takaisin ajasta ennen lasta, se olisi mahdollisuus levätä kun on itse kipeä.

 

MUOKS. Lisätään nyt vielä varmuuden vuoksi se itsestäänselvyys, että tietysti lapsen hoitaminen ja voinnin parantaminen on kaikkein tärkeintä ja menee kaikissa tilanteissa itseni ohi, siiä riippumatta miten kipeitä ollaan. Se lienee ihan luontevaa itse kullekin, että kun lapsi voi huonosti niin omat tarpeet jää vielä tavallistakin vähemmälle huomiolle. Mielestäni olisi kuitenkin tekopyhää väittää, ettei itsekin sairaana ja univelkaisena välillä kaipaisi lepoa tai edes hengähdystaukoa. (Meillä minä olen käytännön järjestelyjen vuoksi lapsen ensisijainen hoitaja myös silloin kun lapsi/minä/molemmat ollaan kipeinä, puoliso taas pääsee enemmän lepäämään jos sairastuu. Joissakin muissa perheissä tämä on ehkä saatu järjesteltyä tasa-arvoisemmin.)

Edited September 23, 2012 by Aeria

[onnellinen]

Välillä kaipaa eniten sitä, että voisi sponttaanisti lähteä johonkin ilman suuria suunnitelmia, pakkaamista jne... Toisaalta, myös siisti koti ja oma aika on välillä haaveissa.

 

Mutta, enpä kyllä vaihtais tätä elämän vaihdetta pois...noita mainitsemiani asioita saan sitten kun lapsia ei enää kiinnosta vanhempien touhut ja seura

[Yade]

Mä kaipaan sitä että voitais miehen kanssa mennä kahdestaan jollekkin pidemmälle matkalle, siis ilman lapsia. Ennenkun mentiin naimisiin käytiin Singaporessa ja Thaimaassa. Muistelen sitä matkaa välillä ja se tulis nyt niin tarpeeseen. Semmosta matkaa joutuu kyllä odottamaan vielä jonkun aikaa, kun nuorin on vasta vajaa 1v.

 

Mulla on koiraharrastus jonka ansiosta pääsen suht usein itse matkalle. Yleinsä otan ton nuorimman mukaan, mutta se menee siinä ihan hyvin. Jos haluun illalla ulos kavreitten kanssa ja mies on sillon kotona, voin hyvin lähteä. En siis koe että olen jumissa lasten kanssa. En myöskään koe vaikeena saada hoitajaa kaikille kolmelle. Mun ja miehen vanhemmat on kummatkin hoitanut kaikkia kolmea ja pärjännyt hyvin. Samoin mun sisko tai mun ystävät pärjää noiden kaikkien kanssa. Siitä puheen ollen vois taas järjestää meille vapaa illan tässä lähi aikoina.

 

En mä nyt sit keksi muuta mitä kaipaan, kun just jotain loma matkaa miehen kanssa kahdestaan. Oikeestaan kun miettii niin oon kyllä aika onnellinen just näin. Pojat on jo niin isoja ja reippaita ja tyttö kuitenkin suht helppo tapaus. Vaikein vaihe oli kun pojat oli pieniä, niillä oli alle 2v ikäero ja siitä opin, että jos kolmas tulee niin on oltava enemmän ikäeroa. Nyt on mennyt huomattavasti paremmin, ikäeroa siis reilu 3,5v.

 

Edit. toi siisti koti on kyllä jotain mitä kans kaipaan. Meillä on tässä nykyisessä liian vähän tilaa näin isolle perheelle. Sillon kun lapsia ei ollut tää pysy siitinä hyvin ja tilaa oli tarpeeks. Nyt on asiat vähän eri tavalla...

Edited September 27, 2012 by Yade

[J A W]

Mäkään en kaipaa enempää menemistä kuin on järjestettävissä... Kaipaan vaan sitä että ne samat menot saisi järjestämättä. :-D

[Inez]

Sitä, että voit kävellä ovesta ulos ja mennä minne ikinä päätätkin, ilman jumalatonta sumplimista.

Sitä, että saa aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.

Ja tosiaan sitä huoletonta tunnetta, kun ei ollut noita aarteita joiden takia sydän on monesti syrjällään.

[Guest ireis]

Ja tosiaan sitä huoletonta tunnetta, kun ei ollut noita aarteita joiden takia sydän on monesti syrjällään.

 

Tää on totta. Ja vielä kun sen tietää ettei se huoli tule varmaan koskaan loppumaan. Oman ajan, yöunet, kokkailut sun muut saa joskus takaisin mutta lopun ikänsä sitä varmaan kantaa huolta lapsistaan.

[Nala]

Aamuja jolloin voi vain loikoilla sängyssä niin pitkään kuin huvittaa

[J A W]

Että voi tietää kuinka kauan saa nukkua. Ihan sama saisko vai ei, mutta kun voisi suunnitella sen varaan että herätys on tiettyyn aikaan ja ennen sitä ei.

[Aiko]

Mä kaipaan tällä hetkellä eniten katkotonta yöunta. Siis että saisin nukuttua illasta aamuun heräämättä kertaakaan. Sellaista ei ole ollut keskiraskaudesta tähän päivään kertaakaan ja poju tosiaan nyt puolivuotias. Mutta kyllä sekin yö vielä koittaa varmasti!

[Linah]

Että jonkin jutun saisi tehtyä ilman kiirettä/kitinää loppuun. Esim. tiskaaminen, joskus täytyy lopettaa kun jäljellä olisi pain pari lautasta koska pikkuherra ilmaisee että nyt riitti, mullon tylsää

[Minku]

Spontaania seksiä. Baarireissuja. Kaupungilla hengaamista. Työntekoa. Vapaata opiskelijaelämää.

 

Nimin. Kohta kahden äiti kaihoisana

[N_D]

Ensimmäisenä tuli mieleen, että jos edes joskus sais nukkua vaikka 12 tuntia putkeen ilman herätyksiä.

[tiksu]

Sitä, että saisi sairastaa rauhassa.

Sitä, että saisi nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa.

Sitä, että saisi viettää krapulapäivän ihan vaan nukkuen, syöden ja tuijottaen tv:tä.

[Arkadian_Ulla]

Kaipaan eniten sitä, että pystyi lähtemään mihin vaan milloin vaan.

[Vicsu]

Spontaania seksiä.

Että viikonloppuisin saisi vaikka vaan löhöillä ja olla vaan.

Että voisi lähteä leffaan/syömään tms. silloin kun huvittaa.

[naina]

Sita, etta sai olla ja tulla niinkuin tykkasi. Sai neuloa vaikka puoli paivaa jos inspis iski. Sai sairastaa rauhassa. Oli harvemmin syyllinen olo yhtaan mistaan... sekin oli aika kivaa.

[Jolie]

Viikonloppuja jolloin nukuttiin pitkään ja tehtiin mitä huvitti.

Sitä että oli vastuussa vain itsestään eikä lisäksi kahdesta ymmärtämättömästä ja suuna päänä paikasta toiseen poukkoilevasta naperosta.

[Kasma]

Aikaa miehen kanssa kahden.

[Guest pikkaraiset]

Ehkä vain sitä, että pääsi miehen kanssa leffaan kun haluaisi. Käytiin tosin varmaan kerran vuodessa leffassa Nyt on ollut niin paljon mun omia menoja, joissa olen tarvinnut lapsien isovanhempia avuksi. Ei kehtaa enää pyytää isovanhempia vaikka miehelle lupasin lahjaksi yhden leffan katsomisen teatterissa.

[Suukkosiili]

Minä kaipaan unta. Kaipaan myös viitseliäisyyttäni, koska se hävisi tiettyjä asioita kohtaan lasten jälkeen. En viitsi illalla aloittaa tunnin takia vaikkapa ristipistoja kun tiedän, että niihin tulee himo ja pääsen vielä myöhemmin nukkumaan...en myöskään viitsi aloittaa mitään palapeliä, koska se ei ikinä saisi olla rauhassa ja puolet paloista ehtisi hukkua...tämä pätee kaikkiin juttuihin, jotka tarvitsee tilaa eikä valmistu yhdessä illassa...

 

Kaipaan myös muistiani! Sekin oli hyvä ennen, nyt en ole varma mihin olen sen hukannut

[Bliss]

Poistetaan, ei noista merkeistä saa mitään selvää..

Edited November 30, 2012 by Bliss

[Guest old lady]

Sitä että saisi nukkua univelat pois aina kun sitä on päässyt kertymään. Tulihan sitä valvottua joskus sinkkunakin, ja miehen kanssa kahdestaan ollessakin, mutta silloin oli mahdollisuus nukkua univelat pois. Nykyisin on harvinaista herkkua se, jos ei univelkaa kerry koko ajan lisää.

 

Ja toinen on se, että saisi sairastaa rauhassa.

[Templar]

Sitä kun sai aamulla nukkua niin pitkään kuin halusi.

[tsoo]

Yöunia. Aamun pitkiä unia.

 

Siinäpä ne. Yhdessä käytiin liian vähän missään ennen lasta. Yksinään saa aina lähteä kumpikin iltamenoihin pikaisella ilmoituksella Yhdessäkin päästään ulos tarpeeksi usein. Matkustelua lapsi ei ole muuttanut, matkustetaan pääasiassa luontokohteissa mihin lapset sopii hyvin mukaan.