Parisuhteen alamäki

[Sepruska]

Hei, ajattelin kysyä miten teillä on parisuhteessa mennyt ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen? Yhteinen aika? Oma-aika yms. Asiat? Mitä tehdä kun toista ei läheisyys kiinnosta?

 

Päädyin kirjoittelemaan tänne, kun oma tilanne tuntuu jo ainakin pikkaisen toivottomalta. Meille siis syntyi ensimmäinen ihana poika puoli vuotta sitten, tästä ainakin viimeiset 9 kuukautta on ollut mielestäni alamäkeä, raskaus oli alussa ja lopussa melko vaikea. Lapsi oli todella toivottu ja odotettu kummankin puolelta.

 

Olisin kyllä tämän hetkiseen elämäntilanteeseen muuten todella tyytyväinen, mutta sitten tämä iso mörkö eli parisuhde on huonossa tilanteessa. Minkäänlaista läheisyyttä meillä ei ole ollut yli vuoteen, jos yhtä ainoaa känni suukkoa ei lasketa yli kuukausi sitten. Miestä ei ihmeekseni tämä meidän suhteen tilanne tunnu millään tapaa haittaavan, ainoa ongelma on kuulemma ettei hänellä ole tarpeeksi omaa-aikaa. Hän käy toisella puolella suomea reissuhommissa ja on kotoa pois vähintään 4 päivää viikossa. Vapaa-ajalla hänellä on vino pino harrastuksia (urheilua, autot, moottoripyörät) yms. Niihin menee muutamia tunteja päivässä.

 

Hieman hämmentynyt kysymykseni kuuluukin, mitä ihmettä hänen pitäisi vielä tehdä? No, olla kavereiden kanssa tietenkin. Joo harrastuksissahan niitä näkee, mutta sitten on kaverit jotka ei samoja harrastuksia harrastele vaan niiden kanssa pitää päästä viihteelle. Elikkä, hän suunnittelee joka kuukausi vähintään jonkinlaisen mökki reissun tai jonku muun reissun mihin menee huomattavasti enemmän rahaa, kuin pelkkään illan viettoon jonka jälkeen tullaan kotia nukkumaan.

 

Näiden kaikkien ja niiden joita ei tässä lueteltu jälkeen mietin, milloinhan sitä kahden keskeistä aikaa tai jonkinlaista läheisyyttä kerettäis viettää? Eipä millonkaan.. Monesti kyllä yksin nukkumaan mennessä tai muutenkin haaveilen että kun sais edes joskus oman miehen kainalossa nukkua mutta en tiedä tuleeko sitä päivää vielä joskus? Tuntuu jo tosi epätoivoiselta, olen jo ajatellut etten enää edes ehdota mitään yhteistä tekemistä, kun tunnen vaan itseni yhdenlaiseksi tyrkyttäjäksi mutta onko sitten järkeä vaan olla hiljaakaan kun sitten ei ainakaan mitään tapahdu.

 

Olen kyllä sanonut miehelleni tästä useita kertoja, mutta ei hänen mielestään tarvitse olla mitään sen kummempaa kun kuitenkin joinakin päivinä näemme, ihan koko perheen kesken. On tarpeeksi arkiaikaa kuulemma muutenkin.

Nykyään en tunne itseäni enää mitenkään kauniiksi, että edes uskaltaisin aloitetta tehdä, raskaus kiloja tuli 18kg mutta niistäkään on enää hieman yli 3kg jäljellä, itseluottamus on kyllä rapissut ihan täysin pois ainakin viimeistään meidän riitojen myötä, tuntuu aika pahalta itse ehdottaa yhteistä aikaa kun toinen haluaa vain lisää omaa aikaa.

 

Vaihdoin nyt myös e-pilleri merkkiä (oikeastaan turhaa syöntiä, kun niillä ei mitään tee), jotku on aiheuttaneet mulle mielialan vaihteluita ja olen jatkuasti vähän mielimaassa mutta kyllä tämä tilanne jo tuntuu siltä, että ei tätä pahaa mieltä vain pillerit aiheuta vaan tämä koko tilanne.

 

Tämäkin on toki vaan asioiden toinen puoli ja mies olisi varmasti joka asiasta eri mieltä.

[tiksu]

Oletko huomannut tämän ketjun: http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/104-parisuhteen-hoito-esikoisen-saapuessa/page__st__60

 

Ei se auta kuin yrittää puhua asioista, jos haluaa saada parannusta. Onko mies ollut ennen lastakin jo yhtä kova menemään omissa menoissaan ja harrastuksissaan? Vai "pakoileeko" hän nyt kotielämää? Mies saattaa helposti tuntea itsensä kolmanneksi pyöräksi vauvan tulon jälkeen, jos äiti on se joka on päävastuussa vauvasta ja pyörittää arkea. Mies helposti ajattelee, ettei häntä edes niin tarvita kotona.

Kun saatte vauvan nukkumaan illalla, niin käperryt miehen kainaloon sohvalle tai menette yhdessä suihkuun tms. niinä iltoina, kun hän kotona on. Ja muusta läheisyydestä, jos miehesi odottaa sinulta suoraa aloitetta. Tosin usein naisen halut voivat olla pitkään kadoksissa vauvan syntymän jälkeen ja myös e-pillerit aiheuttavat haluttomuutta. Onko sinun ehdotonta syödä e-pillereitä?

[Päivikki]

Ensimmäiseksi: kovasti voimia vaikeassa tilanteessa jaksamiseen! On hienoa, että yrität parisuhteenne eteen, etkä ole heittämässä suoraan pyyhettä kehään. Parisuhdehan on aina kahden kauppa, ja jos toinen siinä voi huonosti tai toisen mielestä jotain on vialla olisi senkin osapuolen, joka tilanteeseen on tyytyväinen syytä kuunnella. Miehesi tuntuu vähättelevän tai epähuomioivan sitä, että yrität muuttaa tai puuttua asioihin: saada tilanteen paremaksi. Monesti ulkopuolinen keskusteluapu voi auttaa näkemään sen toisenkin näkökannan, ja vieläpä niin ettei se mene vain tappelemiseksi. Tämmöistä apuahan saa esim. neuvolan kautta tai vaikkapa seurakunnasta. Sinuna ottaisin asian esille miehen kanssa, ja kertoisit saman mitä täällä: et ole tyytyväinen siihen millainen parisuhteenne tällä hetkellä on, ja mitä muutoksia siihen haluat. Jos mies kieltää kaiken tai ei suostu puhumaan, vaadi että menette ulkopuolisen juttusille. Yksinkin voi käydä juttelemassa, jos mies ei suostu lähtemään. Parisuhde on kuitenkin niin iso osa elämää, että sen tulisi olla molempia tyydyttävä ja enemmänki voimavara, kuin riippakivi ja huolenaihe. Kovasti voimia ja mieti tuota keskusteluapua.

[marsa123]

Meillä ei oo lapsia, mutta ehdotan silti, miten keskusteluyhteyttä voisi saada avattua.

Ehkä mies odottaa koko ajan, että häneltä vaaditaan kohta varmasti jotain - olipa keskustelunaihe mikä tahansa, niin se on valmiiksi puolustuskannalla.... Pystyisitkö aloittamaan keskustelun ihan pelkästään kehumalla miestäsi. Mistä hyvänsä. Vaikkei olisi aihettakaan Vaikka siitä, miten ihailet sitä, miten hän pitää hyviä välejä kavereihinsa ja panostaa aikaa ja rahaa siihen. Miten hän rankan arjen ulkopuolellakin jaksaa nähdä vaivaa sen tehdäkseen. Sinusta se on tosi kultaista ja miehen kaveritkin mukavia, hyviä tyyppejä kaikki. Jne jne. Koita jatkaa positiivisten asioiden kertomista ja vältä sanaa "mutta"! Toista kunnes mies itse avautuu ja kertoo, mikä häntä ahdistaa kotona ja miksi hän haluaa viettää enemmän aikaa sen ulkopuolella.

Jos ei avaudukaan, niin ehkä mies edes ajautuu hölmistyneenä vuorostaan kertomaan, mitä arvostaa sinussa