Guest mies, kolmen tytön isä

Kirkkoonkuuluminen, usko ja lapsen päätäntävalta

520 posts in this topic

... itse kun kuulun kirkkoon ja vaikeuksissa kyllä olen rukoillut. Esim. tilanteessa jossa nuorena menetin äitini äkillisesti. Todella kova paikka itselle ja varmasti jokaiselle nuorelle. Itse sain voimaa ja rauhallisuutta uskomalla Taivaan isästä saatuihin oppeihin.

Mikään kiihkouskovainen en todellakaan ole, enkä toisille tyrkytä kirkkoon kuulumista tai Jumalasta apua hakemista.

Itse ehkä vaan mietin tuota sanontaa, antaa lapsen itse päättää.

Aikuisena me ohjaamme lapsia siihen suuntaan minkä katsomme lapsemme parhaaksi.

Minä olen edelleen kiitollinen siitä, että meillä perheessä luettiin ihan pienenä (noin 5v asti) iltarukous sekä pyydettiin pitämään toisistamme huolta.

Rippileirin kävin ja uskonto oli "siinä sivussa" olevaa arkea. Menetys ja vaikeus vasta toi mietteitä ja ajatuksia syntymästä, elämästä ja kuolemisesta.

Kaikki ne ovat ihmeitä.

 

Kysymys kuuluukin, annetaanko me oikeasti lapsen päättää siinä vaiheessa kun lapsen/vauvan ei kuulu saada muuta kuin ohjausta ja opastusta elämään ??

Koska lapsi on valmis päättämään uskonnosta ?

Päiväkodissa pyhäkoulu ? Lapsi ei saa kuulla puheita siellä ? Ei laulaa esim. Jumalan kämmenellä ?

Jos lapsi haluaa mennä pyhäkouluun muiden mukana laulaamaan niin kuka päättää ?? Lastentarhanopettaja ? äiti ja isä jotka ei kuulu kirkkoon ??

Lapsi haluaa seurakunnan leirille ja kirkkoon kuulumattomat vanhemmat sanovat siinä, että ilman muuta ? Onko edes se lapselle mahdollista mennä

seurakunnan leirille jos vanhemmat ei kirkossa ? Älkää siis sanoko että, lapsi saa itse päättää.

Käyttäkää suoraa sanontaa, emme halua lapsen kuulevan uskon asioita.

 

JOS vanhemmat sanoo siinä kohtaa ei käy, niin silloin ei lapsi enää saakaan päättää vaan he päättävät lapsen puolesta. Tällöin ajatus "itse" päättämisestä vain sanoja joita kukaan ei oikeasti ajattele mitä sanoo.

 

Kuinka moni, kirkosta eronnut on eronnut kirkollisveron vuoksi ?? Hyvin moni, ja nyt se on entistä helpompaa kun voi vain sanoa etten usko.

Toivottavasti vaan on vielä meitä, jotka saavat olla myös eri mieltä. Ja sovussa.

 

Miettikää siis samalla lapsen elämää syntymästä kuolemaan, päiväkodit, koulut, riparit jne..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikkei tämä ketju oikea paikka olekaan tämmöselle keskustelulle niin pakko kuitenkin sanoa oma kantani.

Minunkin mielestäni tuo "lapsi saa itse päättää uskonnostaan" on vähän semmonen "hyvittely" -juttu vanhemmilta, ihan kuin lapsen kastamattomuudelle pitäis olla joku kaunis selitys. Meidän poikaa ei kastettu koska itse olen ateisti, enkä halua lapsenikaan uskon asioita kuulevan, ainakaan siinä määrin kun minä voin asiaan vaikuttaa.

 

^ Sinulle kolmen tytön isä. Missä päiväkodissa on pyhäkoulu? Itse monessakin päiväkodissa työskennelleenä en ole tämmöiseen törmännyt. Yhdessä päiväkodissa kävi seurakunnan työntekijä 4 kertaa vuodessa pitämässä jonkunlaisen "uskonnontunnin", semmoistako tarkoitat? Tälle "tunnille" jätti tulematta helluntalainen lapsi ja kaksi kastamatonta lasta, joiden vanhemmat eivät halunneet lapsen tämmöiseen osallistuvan. Asia oli kaikille kolmelle ok, me piirreltiin ja askarreltiin sen aikaa kun muut kuuntelivat uskonpohjaista satua maailman lapsista. Ja kyllä, mielestäni tämmöiseen tilaisuuteen osallistumisesta päättää vanhemmat, uskovat tai eivät, eikä tarhantäti.

 

Itse erosin kirkosta siitä syystä, että koen suoranaista vastenmielisyyttä kaikkea jeesusliibalaabaa kohtaan, kirkollisverolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko itsekin kommentoida.

 

Itselläni on se ajatus, että "antaa lapsen itse päättää". Ei lapsi mitään päätä lapsena, vaan vanhempana, kun on saanut nähdä ja oppia elämää. Uskontoa ei tyrkytetä, mutta ei se ole mikään paha, jota vältellään kaikin keinoin. Päiväkodissa ne harvat uskonnolliset hetket, joita pidetään lähinnä sadunkerronnan muodossa joulun alla ja pääsiäisenä on musta ihan ok. Lapselle se on siinä mittakaavassa esilletuotuna pelkästään tarina muiden joukossa.

 

Siinä vaiheessa, kun mennään kouluun, niin se muuttuu. Siellä lapselle opetetaan, mihin pitäisi uskoa, ei ole vaihtoehtoja (tai on elämänkatsomustieto mutta silloin ei saa kuuluakaan kirkkoon). Tuolloin lapsi alkaa kuitenkin miettimään asioita syvemmin ja on hyvin vastaanottavainen. Henkinen elämä on mun mielestä niin henkilökohtainen asia ettei sitä voi opettaa, se pitää itse tuntea. Uskontoja voi opettaa, uskoa ei. Kirkko opettaa mun mielestä paljon hyviä asioita, mutta siellä on myös asioita, joita en itse voi allekirjoittaa. Mun mielestä kaikkeen kirkon opetukseen pitää uskoa, jotta siihen yhteisöön olisi järkevää kuulua. Kirkollisveroakin maksamalla tuetaan kirkon toimintaa eikä se mun mielestä todellakaan ole se ja sama, mitä omilla rahoillani tuen. En tue muitakaan järjestöjä, jotka eivät vastaa täysin omaa ajatusmaailmani tai ole lähellä omaa sydäntäni.

 

Sekin on mun mielestä hyvä muistaa, että kirkkoon kuuluminen/kuulumattomuus ei määrittele ihmisen hengellisyyttä tai uskoa esim Jumalaan. Onko usko vahvempi, jos siitä maksetaan kirkollisveroa? Itse uskon mihin uskon enkä tarvitse siihen mitään yhteisöä taustalle, jonka opetukset ja arvot eivät täysin vastaa omiani.

 

Tietynlaista avarakatseisuutta haluan opettaa myös lapsilleni. Sekä kykyä ajatella itse ja tehdä omia valintoja ja päätöksiä. Haluan meidän lapsille vahvan moraalin. Kirkko ei tue näitäkään kaikkia odotuksia.

 

Esittäisinkin vastakysymyksen, että kuinka moni kuuluisi enää kirkkoon, jos kotiin tulisi siitä erillinen lasku? ;) Kirkkoon on helppo kuulua, kun sen eteen ei tarvitse itse tehdä mitään, ei käydä edes verkkopankissa. Kuinka moni kirkkoon kuuluva käy kirkossa ainoastaan häissä ja hautajaisissa. Suurin osa. Kirkkoon kuuluminen ei muutoin mitenkään välttämättä liity näiden ihmisten elämään. He eivät välttämättä ole edes pohtineet uskoaan sen tarkemmin. Kirkkoon kuulutaan, koska sinne nyt on yleensä aina kuuluttu ja lapsia kastetaan, koska se on ollut perinteenä. Onko se sitten oikein vai väärin, en tiedä. Mun mielestä hölmöä.

 

Hienoa, että joku saa rauhaa kirkosta ja Jumalasta. Mulla se on ollut päinvastoin, kun olen miettinyt elämää vastoinkäymisten keskellä.

Edited by white

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkkoon kuulutaan, koska sinne nyt on yleensä aina kuuluttu ja lapsia kastetaan, koska se on ollut perinteenä. Onko se sitten oikein vai väärin, en tiedä. Mun mielestä hölmöä.

 

Samoin. Se, että lapsi kastetaan vaan siksi, että "meidän suvussa lapset on aina kastettu" on hölmöä. IMO.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kirkko on tärketsä osa sitä kulttuuria mihin olen itse kasvanut ja vaikken voi sanoa uskovani juuri siihen jumalaan johon luterilaisessa kirkossa opetetaan niin en halua täysin hävittääkään tätä kulttuuria. ITse arvostan perinteitä ja tapoja eikä musta ole mitään hölmöä siinä että haluaa tehdä jotain asioita samalla lailla vain siksi että niin on ennenkin tehty. Wanna be omia polkujaan kulkevat ihmiset tekevät suurimman osan elämänsä asioista joka tapauksessa samallalailla kuin kaikki muutkin ja sitten hirveästi yrittävät korostaa erilaisuuttaan joillain pikkuruisilla vähäpätöisillä eroilla.

 

Itse en ymmärrä sitä että pitää väkisin pitää esim. nimiäiset tmv. kirkollisten juhlien matkijat. Ymmärrän toki että syntyvää lasta halutaan juhlia mutta että ihan nimen julistusjuhla kummeineen kaikkineen, ei mitään omaperäisempää viitsi keksiä vaikka inhoaa niin paljon kirkollisia juhlia..

 

Itse en ole koskaan ollut koulussa uskonnontunnilla jossa olisi opetettu mitään julistusmaisesti uskosta. On opetettu minusta erittäin neutraalisti uskonnosta niinkuin nyt opetetaan muistakin uskonnoista sitten pikkiriikkinen pintasilaus yhdellä kurssilla. Uskonto minusta nyt vaan ei voi olla mikään suoranainen valintakysymys. Kellä on muka niin paljon ylimääräistä aikaa että ehtisi perustua riittävän syvällisesti erio uskontoihin jotta voisi sitten fiksusti valita mihin haluaa kuulua. EN ymmärrä sitä ajattelua muutenkaan että kirkkoon ei saisi kuuulua jos ei allekirjoita kirkon kaikkia arvoja ja usko juuri sellaiseen jumalaan kuin siellä kuvataan. Enhän minä hyväksy monia suomen valtionkaan päätöksiä tai omaa tuntemustani suomalaisten arvokäsistyksistä, mutta silti olen ylpeästi suomalainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Nimen paljastamisellahan ei ole mitään tekemistä kastamisen kanssa, joten sinänä nimijuhlat ei ole kristillistä matkimista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Näin. Kasteessa lapsi (tai aikuinen) saa kasteen eli tulee seurakunnan jäseneksi. Kasteessa käytetään lapsen nimeä, jotta tätä puhuteltaisiin yksilönä ja Jumalan ajatellaan kutsuvan lapsi nimeltä omaksi lapsekseen. Nimi annetaan ennen kastetta. Ev.lut. kasteessa pappi toimii myös maallisessa roolissa nimen kirjaajana rekisteriin, mutta kaste ei ole nimenantojuhla. Nimiäiset ovat. Uuden elämän ja nimen samoin kuin kuoleman jollain tavalla seremonioin huomioiminen on paljon kristinuskoa vanhempaa perua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Itse en ymmärrä sitä että pitää väkisin pitää esim. nimiäiset tmv. kirkollisten juhlien matkijat. Ymmärrän toki että syntyvää lasta halutaan juhlia mutta että ihan nimen julistusjuhla kummeineen kaikkineen, ei mitään omaperäisempää viitsi keksiä vaikka inhoaa niin paljon kirkollisia juhlia..

 

 

Nimen antamisessa lapselle ei ole mitään uskonnollista. Sitä on luonnollista juhlia, vaikka ei jumalaan usko. On hyvä pitää mielessä, että monet juhlat (esim. joulu ja pääsiäinen) ovat alunperin olleet pakanallisia juhlia, jotka on vain omaksuttu osaksi uskonnollisia menoja. Tällä viittaan siihen, että on varsin luonnollista ihmiselle juhlia isoja asioita elämässään, uskoi sitten jumalaan tai ei.

 

Mitä kirkkoon kuulumiseen/kuulumattomuuteen tulee, on mielestäni luonnollista, että lapsi seuraa vanhempiensa jalanjälkiä. Silti toivoisin siihen sellaista erilaisuuden hyväksyntää, jota valitettavan usein koen näistä tilanteista puuttuvan. Se, että joku kokee jumalan tärkeäksi osaksi elämäänsä ja toinen taas ei ole varma, onko jumala olemassa, ei pitäisi estää kanssakäymistä saati mielekästä vuorovaikutusta eri tavoin ajattelevien kesken.

 

Se, että minä ajattelen tietyllä tavalla, ei ole eikä koskaan tule olemaan yleismaailmallinen totuus. Mielestäni olisi hyvä kertoa se jo pienelle lapselle; "Äiti (ja isi) ajattelevat näin. On olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Se ei ole meiltä pois."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten itsekin kirjoitin, en varsinaisesti usko, kuulun kirkkoon muista syistä ja mulle on yks hailee miten muut uskoo. Silti usein kovasti ihmettelen sitä kuinka nykyään kirkoon kuulumattomat on jopa kärkkäämpiä vastustamaan kaikkea kirkollista kuin vakaasti eri uskontokuntaan kuuluvat.

 

Tiedän toki mitä varten ristiäiset on ja omatkin lapset on saaneet nimensä kokonaisuudessaan synnytyslaitoksella ja niitä on alettu heti käyttää eikä suinkaan kastejuhlassa. Siitä huolimatta musta on tuntunut tosi oudolta olla parissakin nimiäisissä, jotka on olleet aikalailla samanlaisia kuin kastejuhlat joissa olen ollut kummeineen, yhteislauluineen ym, yhdessä oli jopa jonkinlainen kastepöytä tai se eittämättä tuli mieleen pöydästä joka oli tuotu olohuoneen keskeiselle paikalle, siinä oli kukat, kynttilä ja lapsen laitoksella otettu kuva.

 

Se, että juhlat on joskus muinoin olleet pakanallisia ei poista sitä että ne on olleet kirkollisia lukuisien sukupolvien ajan. On lähinnä vaan hassua että monilla on sitten kuitenkin niin suuri tarve poimia niistä asioista ne mitkä haluaa ja sitten kuitenkinvastustaa henkeen ja vereen monia muita (minun päässä harmittomia) asioita kuten suvivirttä tai uskonnollista perua olevia lauluja päiväkodissa. Ei mahdu vaan omaan päähän että mitä haittaa lapselle voi olla siitä että se laulaa esim. maankorvessa kulkevi lapsosen tietä päiväkodissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se miksi minä uskonnottomana pidän asioista meteliä johtuu siitä, että kantaväestöön kuuluvana automaattisesti oletetaan ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että arkeemme liitetään kristinuskonnollisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Uskonnottomat ovat alati kasvava kansanosa, joten pidän tätä luonnollisena askeleena kohti tasa-arvoista ja uskonnonvapautta kunnioittavaa yhteiskuntaa.

 

Minä myös paheksun avoimesti tavan vuoksi kirkkoon kuuluvia, koska koen, että he halventavat omalla käytöksellään niiden jotka aidosti uskovat uskoa. Siinä missä olen itse valmis tekemään työtä oman uskonnottomuuteni eteen vaadin myös sitä, että muut tekevät työtä oman uskonsa eteen eivätkä vain vaadi, että koska jotain asiaa on viime vuosikymmenet tietyllä tavalla tehty niin tulisi tehdä jatkossakin. On jokaisen lapsen vanhempien vastuulla viedä se lapsi kirkkoon pyhäkouluun eikö suinkaan niin, että pyhäkoulu tulee vaikka päiväkotiin (esim. Porvoossa tiedän tänkin syksynä alkaneen pyhäkouluja päiväkodissa). Ne virret ovat kuitenkin laulettuja rukouksia ja raamatun kertomukset muuta kuin satua niille, jotka uskovat. Koska suomalaisessa kulttuurissa on paljon elementtejä, joita voidaan juhlia myös uskonnottomasti olisi minusta suotavaa, että näitä korostettaisiin. Meidän päiväkodissa esim. juhlittiin sadonkorjuujuhlaa, jossa lapset saivat tutustua erilaisiin satokauden makuihin, lauloimme ja leikimme teemaan sopivia lauluja (tosin kaipa joku hc-karppaaja olisi voinut loukkaantua Peruna on pyöreästä) ja talkoilla siistimme vielä päikkärin pihankin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko tulla laittamaan oma lusikka tähän soppaan. Meidän perhe ei kuulu kirkkoon ja pyrkii siihen, että totuutena kristinuskoon liittyviä asioita ei kukaan meidän lapselle opeta. Uskokoon kukin miten tahtoo, mutta kyse on uskosta, ei totuudesta.

 

Nimiäiset usein muistuttavat kristillistä juhlaa, koska usein perusidea on sama, ei saa myöskään unohtaa että usein nämä vanhemmat jotka nimiäisiä järjestävät ovat lapsena kastettuja joten kastajaisten juhliminen kuuluu heidän perheensä/sukunsa tapoihin. Tällöin nämä vanhemmat ovat siis eläneet (tapa)kristityssä juhlakulttuurissa koko lapsuutensa ja saattavat haluta esimerkiksi nimiäisillä pitää yhteyttä perheeseensä ja sukuunsa, nimiäisten pitämisen voisi siis nähdä kristittyjen sukulaisten ja kirkkoon kulumattomien sukulaisten yhteisenä juhlana jossa kenenkään maailkuvaa ei loukata eikä mitään tuputeta totuutena.

 

Tiivistettynä: vaikka en usko, niin olen saanat maallistuneen ev.luterilaisen kasvatuksen, joten se on myös omaa perinnettäni jolloin näen oikeudekseni juhlia siihen kuuluvia juhlia niin että ne sopivat omaan maailmankuvaani.

 

Sitten jos aletaan ihan nillittämään, niin kristityt juhlat ottivat paikan vuodenkierrossa pakanallisilta juhlilta, joten eikö ole ihan "normaalia", että modernit ei-uskovat ottavat samalla tavalla juhlat haltuunsa ja jatkavat näin kulttuurin (ja siihen kuuluvan perinteen) jatkuvaa hidasta muutosta. Suomalaisiin kirkollisiin pyhiin (tai häihin, hautajaisiin, kasteeseen) kuuluu loppujen lopuksi hyvin vähän varsinaista uskonnollista kokemusta, enemmän on kyse tavasta. Miksei siis muillakin saisi olla omat tapansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tai ei sittenkään mitään, en tulekaan provosoimaan ketään...

Edited by anemone83

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pyhäkoulu päiväkodissa ei mahdu mun käsityskykyyni millään. Esim. Jäbän päiväkodissa on jo aika monta erillistä uskontoa ja uskonnottomia. Kyllä kai kristitynkin voi olettaa tekevän jotain omien lastensa uskontokasvatuksen eteen itse ja viedä lapsi kirkolle seurakunnan pyhäkouluun. Kyllä päiväkodit tekevät jo oman osansa, jonka mielestäni pitäisi olla riittävä eli vievät ev.lut.-kirkkoon kuuluvat lapsille suunnattuihin jumalanpalveluksiin ainakin pääsiäisen ja joulun tienoilla. Näihin saa toki uskonnottomat halutessaan osallistua, mutta päiväkoti järjestää jotain muuta tapahtumaan niille, jotka eivät jumikseen tule. Tämänkin tarpeellisuutta voi mielestäni kyseenalaistaa, mutta kultuurikasvatuksena tuo on aivan riittävä. Päiväkodilla ei ole uskonnollista toimintaa ja niin mielestäni pitääkin olla. Kirkko tarjoaa sitten nuo jumiksensa aivan samoin kuin päiväkodille kulttuuritoimi tarjoaa lasten konsertteja, teatteria tai paikallinen urheiluopisto tarjoaa liikuntatapahtumia. Pyhäkoulu ei mene enää mun mielestä varhaiskasvatukseen vaan on puhtaasti tunnustuksellista uskonopetusta eikä sen paikka ole päiväkodissa vaan vastuu on vanhemmilla mahdollisten seurakunnan palveluiden avulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On hyvä pitää mielessä, että monet juhlat (esim. joulu ja pääsiäinen) ovat alunperin olleet pakanallisia juhlia, jotka on vain omaksuttu osaksi uskonnollisia menoja. Tällä viittaan siihen, että on varsin luonnollista ihmiselle juhlia isoja asioita elämässään, uskoi sitten jumalaan tai ei.

 

Juu, varma keino saada ihmisiä provosoitumaan ja vääntään kättä. En ymmärrä mikä tässä uskomattoman hienossa argumentissa on niin mullistavaa, että se on pakko tukkia kaikkialle missä puhutaan kristinuskon ja kulttuurin yhteyksistä. Joulu ei ole muilla kielillä joulu vaan jotain ihan muuta, ja joulu sellaisena kuin sitä nykyään vietetään - tähdet kuusenlatvassa, enkelit, kynttilät, lahjat - on isolta osin kristillistä perua. Onhan siellä sitä ns. pakanallistakin mukana, mutta jos nämä pistetään rinnakkain, niin paljon vähemmän.

 

Mä päätin jo, etten kirjoita mitään mutta menkööt nyt...

 

Mun mielestä on jotenkin todella absurdi ajatus, että kristinusko pitäisi pyyhkiä suomalaisesta kulttuuriperinnöstä ja tavoista pois. Siis tällä tarkoitan nyt sitä, ettei päiväkodeissa saisi olla sillointällöin esim. aamuhartautta tai kertoa Raamatun kertomuksia, koulussa ei saisi laulaa Suvivirttä eikä esim. joulujuhlaa saisi pitää kirkossa. (Näin siis ainakin naapurikylällä tehdään edelleen ja kukaan ei siitä valita - ei edes se muslimiperhe, jonka lapset osallistuvat kaikkeen koulun toimintaan, mukaanlukien siis tosiaan joulukirkko, pääsiäisen ajan aamunavaukset jne. Eivät laula tai rukoile, mutta ovat mukana. Enemmän sitä tuntuvat kauhistelevan kaikki muut kuin tämä nimenomainen perhe itse...). Uskonto on kuitenkin - halusi ateistit sitä myöntää tai ei - hyvin, hyvin suuri osa kulttuuria ja on läsnä kaikkialla. Ateistit ovat nyt ja tulevat jatkossakin olemaan vähemmistössä tässä maailmassa, ja mun mielestä on suoraan sanottuna aika kaukaa haettua, että tämän yhden vähemmistön takia kaikki uskonnollisuuteen viittaava pitäisi poistaa päiväkodeista, kouluista ja kaikkialta muualtakin. Että viettäkööt ne uskovaiset juhliaan rauhassa, mutta ei saa tuputtaa. Menkää vaikka maan alle niin ette häiritse minun ihan tavallista perjantaitani sillä pitkäperjantaihapatuksellanne.

 

Se, että ateisti kasvattaisi lapsensa neutraalimmin kuin tunnustava kristitty, on myös mun mielestä aika absurdi ajatus. Jos lasta ei päästä vaikka sinne koulun järjestämään joulukirkkoon, niin siitä on kyllä neutraali kasvatus aika kaukana. Eihän se lapsi ikinä saa tietää, mitä siellä kirkossa tapahtuu ja millainen vaihtoehto se voisi olla, jos siellä ei koskaan käy. Sama päiväkodin kanssa, jos lapset ei saa kristinuskosta ikinä tietää, niin sitten sitä vaihtoehtoa ei heille ole.

 

Ateismi ja uskonnottomuus noin yleensä taas on läsnä kaikkialla, koko ajan, joka päivä. Ei valehtelematta mene viikkoakaan, ettei jostain tule luettua tai kuultua halventavaa/kritisoivaa/(tahallaan) provosoivaa kommenttia kristinuskoa kohtaan. Siinä saa kuulkaa oma usko olla aika vahvalla pohjalla, että siinä pysyy tämän kaiken keskellä. On ihan hyväksyttävää nykyään puhua uskosta "hapatuksena" tai sanoa lapselle että "jotku uskoo semmoseen ukkoon tuolla jossain yläilmoissa". Nykyajan trendi näin uskovan näkökulmasta on se, että kaikki pitää hyväksyä, paitsi kristinusko. Kaikkia pitää kunnioittaa, paitsi kristittyjä. Kaikki ovet pitää pitää lapselle avoinna, mutta ei se lapsi sinne kirkkoon nyt kuitenkaan mene kun ei se kuulu meidän maailmankatsomukseen.

 

Jep, provosoiduin. Paljon. Ehkä osittain tahallani. Mutta toivoisin jokaisen katsovan hetken ajan peiliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tahdon lisätä, että kirjoitin kristiuskosta, koska se on Suomessa valtauskonto, ihan samalla tavalla suhtaudun muihinkin uskontoihin. Tietenkään kristinuskoa ei pyyhitä pois, pitää vaan antaa tilaa muillekin ja elää rauhassa rinnakkain yrittäen ymmärtää erilaisia ihmisiä, eikä aina ottaa niin kovin itseensä jos toinen ajattelee/uskoo eri tavalla (ja pätee kaikkiin, ei vain kristittyihin tai ateisteihin).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Jep, uskonnollisissa/uskonnottomissa asioissa ei munkaan mielestä voi olla täysin neutraali! Jompaan kumpaan se kallistuu ja lapsi oppii siihen mihin kasvuympäristössään kasvaa.Onhan se vähän hassua, että esim. päiväkodeissa vuodessa yhtenä päivänä hoidetaan koko vuoden uskonkokasvatus joulukirkolla ja taas uskonnottomia kunnioitetaan niin hartaasti kaikkina muina päivinä, Uskontokasvatus kuuluu päiväkotiin siinä missä fyysinen, sosiaalinen ym. kasvatus.

 

Mun mielestä erilaiset uskonnot ja uskonnottomat pitäisi nähdä enemmin rikkautena kuin että ne asetetaan vastakkain ja uskontoja pidetään negatiivisina asioina. Lapset voisi oppia toisiltaan, että on erilaisia ihmisiä jotka uskovat eri tavalla. Esim. miksi kristityt viettävät joulua, miksi muslimit viettävät ramadaa tai miksi uskonnottomat tekevät mitä tekevät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tahdon lisätä, että kirjoitin kristiuskosta, koska se on Suomessa valtauskonto, ihan samalla tavalla suhtaudun muihinkin uskontoihin. Tietenkään kristinuskoa ei pyyhitä pois, pitää vaan antaa tilaa muillekin ja elää rauhassa rinnakkain yrittäen ymmärtää erilaisia ihmisiä, eikä aina ottaa niin kovin itseensä jos toinen ajattelee/uskoo eri tavalla (ja pätee kaikkiin, ei vain kristittyihin tai ateisteihin).

 

Mun mielestä avainsana on kunnioittaminen. Kunnioittaminen oikeasti, eikä niin, että sanotaan "no jos joku haluaa uskoa johonki jeesusliibalaabaan niin ihan vapaasti vain". Tuo ei ole kunnioittamista, vaan toisen uskon huonommaksi arvottamista. Sanavalinnat paljastaa aika paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, että ateisti kasvattaisi lapsensa neutraalimmin kuin tunnustava kristitty, on myös mun mielestä aika absurdi ajatus. Jos lasta ei päästä vaikka sinne koulun järjestämään joulukirkkoon, niin siitä on kyllä neutraali kasvatus aika kaukana. Eihän se lapsi ikinä saa tietää, mitä siellä kirkossa tapahtuu ja millainen vaihtoehto se voisi olla, jos siellä ei koskaan käy. Sama päiväkodin kanssa, jos lapset ei saa kristinuskosta ikinä tietää, niin sitten sitä vaihtoehtoa ei heille ole.

 

Tätä minäkin olin tulossa sanomaan, mutta Ida-Mari sen jo ehtikin mainita.

 

Uskallan olla sitä mieltä, että moni ateisti on lapsuudessaan käynyt ihan samat kristilliset juhlat ja tapahtumat läpi ja saanut tietoa kristinuskosta samalla tavalla kuin mitä päiväkodeissa ja kouluissa nykyäänkin, ja on siitä huolimatta onnistunut tekemään oman päätöksensä siitä mihin uskoo ja mihin ei. Ainakin oma muistikuvani koulun uskonnon tunneilta on ollut juurikin opetusta uskonnoista, ei siellä ole opetettu ketään uskomaan tietyllä tavalla.

 

Multa kirkko ei kasvaessani ainakaan ole ottanut mitään pois, ennemminkin antanut enemmän ajateltavaa. Ja sen pohjalta olen osannut varttuessani tehdä oman päätökseni ja muodostaa omia mielipiteitä. Tämän pohjalta aion antaa pojan itse osallistua myös niihin kristillisiin menoihin, kerätä tietoa ja päättää itse onko se - vai kenties joku aivan muu - hänen oma juttunsa.

 

Meillä ainakin päiväkodissa aloituksen ohessa käytiin keskustelu, jossa tarhatäti kysyi erikseen, saako poika osallistua uskonnollisiin tapahtumiin. Esim. käydä joulun alla kirkossa muun ryhmän kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon, joten lastakaan ei tietenkään ole kastettu. Meillä on nimenomaan ajatuksena, että lapsi saa itse päättää uskonasioistaan, eli me emme hänen puolestaan päätä mihin uskontokuntaan, kirkkoon tai seurakuntaan lapsi kuuluisi. Luonnollisinta mielestäni on, ettei kuulu automaattisesti mihinkään, vaan saa lähteä "puhtaalta pöydältä" asiaa ajattelemaan. Sen sijaan mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi saa kuulla uskonnoista, päin vastoin, aion itsekin hänelle niistä kaikista kertoa, ja koska kasvuympäristö on kuitenkin aika perinteisen kristillinen, niin toki kristinuskoon liittyvät tavat ja perinteet tulevat varmaan tutuimmiksi, ainakin niin kauan kuin asumme Suomessa. Koitan kertoa uskonnoista mahdollisimman monipuolisesti, avoimesti ja suvaitsevaisesti, ovathan ne osa historiaa ja kulttuuria, ja edelleen ihan merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö. Toki ymmärrän, että usko antaa monelle tukea ja turvaa vaikeissa elämäntilanteissa, enkä sellaisenaan suhtaudu siihen mitenkään negatiivisesti. Toisaalta uskontoja on kautta aikain käytetty myös todella vastenmielisin tavoin, enkä tätäkään tosiasiaa tule lapseltani salaamaan.

 

Minut kastettiin vauvana, kävin pyhäkoulussa ja katolista koulua. Suoritin myös rippikoulun, olen lukenut Raamatun varhaisteininä (jolloin minulla oli voimakas kiinnostus aihepiiriin) ja tutustunut mielenkiinnosta useisiin muihinkin uskontoihin. Oma valintani kaiken tämän jälkeen on kuitenkin se, etten kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ryhmään. Syynä ei ole verojen karttaminen, kirkollisveron kun voisi toki perustella vaikka jonkin sortin hyväntekeväisyysmaksuna. En vaan koe kirkkoa sillä tavalla omakseni, että kirkkoon kuuluminen tuntuisi oikealta ja luontevalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ja vielä lisäisin tuohon, että lapseni saa ilman muuta osallistua myös uskonnollisiin juhliin yms tilaisuuksiin päiväkodissa ja koulussa. Olen ajatellut, että veisin lapsen myös ihan johonkin jumalanpalvelukseenkin, jotta lapsi saisi tuntumaa aiheeseen. Joulun, pääsiäisen ym. uskonnollisten juhlapyhien merkitystä tulen myös valottamaan lapselle muutenkin kuin siltä kantilta, mitä herkkuja ruokapöytään tuolloin on tapana kantaa ;-) Samoin tutustumme kristillisten kirkkojen lisäksi myös mm. synagogiin, moskeijiin ja hindu- sekä buddhalaistemppeleihin, sekä eri uskontojen juhliin ja perinteisiin. Uskon, että niiden tunteminen on rikkaus ja auttaa osaltaan ymmärtämään eri kulttuureista tulevia ihmisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se piti vielä kirjoittaa, että te, joiden mielestä esim. ne pyhäkoulutunnit ei missään nimessä kuulu päiväkotiin - ajatteletteko, että se kertomus Nooan arkista, Sakkeuksesta tai pienen pojan eväistä vahingoittaa teidän lasta jotenkin? Horjuttaa maailmankatsomusta? Vai mikä siinä on niin kamala ajatus?

 

Ja se, että meilläkin lapsi saa ja lapsen pitää ihan itse päättää, mihin uskoo ja miten ja miksi. Me uskotaan Jumalaan eikä aiota sitä lapselta peittää mitenkään. Tottakai toivon, että lapsi ja tulevaisuudessa lapset löytää uskon, mutta jos ei, niin sitten ei. En koe, että iltarukous tai lasten Raamatun lukeminen tai kirkossa käyminen olisi tuputtamista. Ihan normaalia elämäähän se on.

 

Tää on mulle itelle myös sillälailla henkilökohtainen asia, että oon aktiivisesti mukana partiotoiminnassa. Partioliikkeen arvothan pohjaa hyvin vahvasti kristinuskoon ja uskonto on mukana jokaisessa kokoontumisessa ja muutenkin hyvin paljon toiminnassa (tapahtumat on usein kirkossa, kokoontumisissa on iltarukous ja lauletaan iltavirsi, leireillä on iltahartaudet jne). Tää tuntuu olevan joillekin vanhemmille tosi vaikea juttu, kun koetaan, että lapsia käännytetään johonkin. No ei käännytetä. Joskus kysytään, onko pakko uskoa Jumalaan jos on partiossa. Ei ole, eikä lapset ajattele sitä noin vaikeasti. Lapsille uskonto on osa partiotoimintaa ja that's it. Partiossa tarjotaan se yksi vaihtoehto ja jos se on vanhempien mielestä kovin väärä, niin mun mielestä sitten partio ei ehkä ole se oikea harrastus, kun sieltä sitä uskontoa ei voida mitenkään karsia pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mua henkilökohtaisesti ärsyttää se, että kirkkoon kuuluvat/uskovaiset muotoilee asian aina niin, että "minkä takia ateistien lapsi ei saa osallistua" tai "miksi ateistien lapsen ei anneta käydä". tuo kuulostaa mun korvaan siltä, että lapselta automaattisesti jäisi jotain todella kivaa ja mukavaa kokematta vain sen takia, että vanhemmat on niin ankeita ja tiukkapipoisia. ja se, että "mitä haittaa siitä on jos pari kertaa vuodessa käy kirkossa tai päiväkodissa vietetään joku hartaus". kukaan tuskin on sitä mieltä, että siitä on haittaa, mutta en halua oman lapseni osallistuvan noihin juttuihin vain sen takia, että "niin on tapana" tai "kun siitä nyt ei mitään haittaakaan ole".

 

olemme molemmat puolisoni kanssa perinteisestä "tapakristitystä" perheestä lähtöisin ja kumpikin tahoillamme miettineet noita asioita paljon. puolisoni kiinnostus historiaan ja uskontoihin takaa sen, että lapsi saa kyllä aivan varmasti tietää monista eri uskonnoista ja niihin liittyvistä asioista niin paljon kuin vain haluaa. en jaksa uskoa siihen, että ateistiperheiden lapset eivät saisi tietää eri uskonnoista ja niihin liittyvistä (tai niille omituista) perinteistä. uskon, että ateistiperheissä näistä asioista tulee keskustelua huomattavasti enemmän ja herkemmin kuin niissä perheissä, joissa kirkkoon kuulutaan/lapset on kastettu/kirkkohäät on vietetty/uskonnon opetukseen osallistutaan sen takia, että niin on "aina tehty" eivätkä vanhemmat ole ajatelleen asiaa sen kummemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen pahoillani, jos muotoilin asian ärsyttävästi, mutta juuri tuo minua vain ihmetyttää. En minäkään kiellä lasta osallistumasta koulussa tonttuleikkeihin tms, vaikkei ne omaan maailmankatsomukseen mahdukaan. Kun eihän niistä mitään haittaakaan varmasti ole, ja oppiipa samalla minkä ympärille joku muu rakentaa joulun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taasen kyllä ymmärrän hyvin miksi uskonnottomat ei halua lapsiaan päiväkodin pyhäkouluun. Jos päiväkodin alkaessa ilmoittaa, että ei halua lasta kristillisiin juttuihin osallisiksi niin kyllä silloin vanhempien ajatuksia pitää kunnioittaa.

 

Sitä mä en tajua, että jos lapsi osallistuu seurakunnan toimitaan (partioon, leirille,,kerhoon, retkelle, pyhäkouluun) niin silloin mun mielestä ei pitäisi valittaa siitä että siellä on hartauksia. On se nyt kumma jos ei kirkon sisälläkään saisi puhua Jumalasta. Kaupungin puolesta kyllä järjestätään toimitaa, jossa ei ole hartauksia. Ja on myös partioita, joiden taustajärjestä ei ole seurakunta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen pahoillani, jos muotoilin asian ärsyttävästi, mutta juuri tuo minua vain ihmetyttää. En minäkään kiellä lasta osallistumasta koulussa tonttuleikkeihin tms, vaikkei ne omaan maailmankatsomukseen mahdukaan. Kun eihän niistä mitään haittaakaan varmasti ole, ja oppiipa samalla minkä ympärille joku muu rakentaa joulun.

 

en tarkoittanut juuri sun kirjoitusta vaan ihan yleensä kaikkia kirjoituksia mitä aiheesta käydään.

 

ja Keijistä komppaan tuon edellisen kirjoituksen osalta täysin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now