Guest mies, kolmen tytön isä

Kirkkoonkuuluminen, usko ja lapsen päätäntävalta

520 posts in this topic

Ja on myös partioita, joiden taustajärjestä ei ole seurakunta.

 

On, mutta partioliikkeen arvot pohjaa jokatapauksessa kristinuskoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On hyvä pitää mielessä, että monet juhlat (esim. joulu ja pääsiäinen) ovat alunperin olleet pakanallisia juhlia, jotka on vain omaksuttu osaksi uskonnollisia menoja. Tällä viittaan siihen, että on varsin luonnollista ihmiselle juhlia isoja asioita elämässään, uskoi sitten jumalaan tai ei.

 

Juu, varma keino saada ihmisiä provosoitumaan ja vääntään kättä.

 

Hmm, tuossa ei ollut niin sitten pienintäkään provoamisen yritystä. Itse asiassa provosoituminen tuosta on aika hassua. Tarkoituksenani oli vain tuoda esille, että myös kirkkoon kuulumattomat juhlivat niin joulua kuin lapselle nimen antamista (kun Hibi sitä ihmetteli), ja se on luonnollista ihmisen toimintaa. Juhliin vain lisätään tapoja ja elementtejä oman taustan ja uskomusten mukaisesti.

 

 

ja joulu sellaisena kuin sitä nykyään vietetään - tähdet kuusenlatvassa, enkelit, kynttilät, lahjat - on isolta osin kristillistä perua.

 

Tämä on oikein hyvä esimerkki juuri tuosta, jota yritin kertoa. Meillä ei jouluun kuulu tähdet tai enkelit, mutta kynttilät ja lahjat kylläkin.

 

Ja jos olisit lukenut kommenttini loppuun asti, olisit varmaan huomannut, että pointtini oli nimenomaan erilaisuuden hyväksyminen puolin ja toisin sekä sen hyväksymisen opettaminen myös lapsille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

amella, luin kommenttisi loppuun saakka. Halusin tarttua vain erityisesti juuri tuohon "btw, kristittyjen suurin juhla ei ees oikeesti oo mikään kristittyjen juhla oikeesti"-argumenttiin, koska sen käyttäminen on ärsyttävää. Se on ärsyttävää siksi, että ymmärtääkseni aika harva suomalainen viettää joulua siten, kuin sitä keskitalvenjuhlana joskus vietettiin. Se on ärsyttävää myös siksi, että christmas jo pelkästään sanana viittaa hyvin suoraan kristinuskoon ja Jeesukseen, ja sen mitätöiminen sanomalla "me vietettiin tätä eka" on aika halventavaa. Ajankohta voi olla vain sattumaa ihan hyvin, tai tuskin kaikkialla maailmassa joulu olisi juuri siinä missä se nyt on vain siksi että suomalaiset viettivät omaa pakanallista juhlaansa juuri samoihin aikoihin. Siitä vain yhden kohdan lainaus ja muun kommentin huomiotta jättäminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en halua, että päiväkodissa olisi hartaushetkiä tai kerrottaisiin Raamatun kertomuksia. Jumalasta kertominen totuutena, ilman kyseenalaistamista, kuuluu seurakunnille ja kirkolle, ei kunnalliseen päiväkotiin.

Olen ehdottomasti valtion ja kirkon erottamisen kannalla.

 

En myöskään koe, että meidän uskonnoton kasvatus olisi mitenkään neutraalimpaa kuin uskonnolinen. Se vastaa meidän maailmankatsomusta. Lapsi ei voi eikä osaa päättää omaa maailmankatsomustaan, vanhemmat tekevät ne päätökset mitä lapselle opetetaan ja kerrotaan. Aikuisena on sitten tietysti itse vapaa valitsemaan omansa.

 

Jos jumalasta ja Jeesuksesta kertominen (kyseenalaistamatta) ja Raamatun tarinoiden lukeminen ei "ole lapselle haitaksi", niin entäs päinvastoin? Olisiko myös ok, että päiväkotiin tulisi puhuja vapaa-ajattelijoista kertomaan, että jumalaa ei ole? Miksi uskonto olisi automaattisesti lapselle hyvä tai ainakin "ei paha" asia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on ärsyttävää myös siksi, että christmas jo pelkästään sanana viittaa hyvin suoraan kristinuskoon ja Jeesukseen, ja sen mitätöiminen sanomalla "me vietettiin tätä eka" on aika halventavaa.

 

"Christmas" toki on ihan selvästi Kristukseen viittaava, mutta sana "joulu" taas on juurikin pakanalähtöinen. "Suomen kielen sana joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja. Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä." (lähde: Wikipedia) Mua ei kiinnosta kumpi oli ensin, kunhan ei kielletä toisilta omimista ja omita sitten itse.

 

Amelian kommentti oli musta suora vastaus aiemmin esitettyyn "hölmöä, että ei-kristityt viettävät kristillisten juhlien kopioita" kommenttiin.

 

Meidän pikkuperheestä ei kukaan kuulu kirkkoon. Miehen kanssa meidät on molemmat kastettu lapsena ja ollaan kasvettu jokseenkin kristillisissä kodeissa mutta aikuiseksi tultuamme ollaan molemmat erottu kirkosta huomattuamme, että se ei vaan ole meidän paikkamme. Ei kirkollisveron takia, ei siksi, että uskossa olisi jotain väärää, ei siksi, että se olisi vain "Jeesushölynpölyä", vaan siksi, että emme kirkon oppeihin usko. Mä itse kokisin omalla kohdallani halventavampana, jos kuuluisin kirkkoon vain tavan vuoksi, jos en itse usko. Koen arvostavani muiden uskoa sillä, että annan heidän uskoa mihin uskovat ja kuulua mihin kirkkoon haluavat ja jättäydyn itse pois. Mä en ainakaan halua mitenkään väheksyä toisten uskoa ja pidän jokseenkin loukkaavana, että ateistien sanotaan niin tekevän.

 

Mä en ole kirkossa käynyt tyttöni elinaikana, eikä muistaakseni miehenikään, mutta tyttäreni on. Äitini käy useinkin ja ottaa tyttöni silloin tällöin mukaansa esim. joulukirkkoon, pääsiäisvaellukselle ja perhekirkkoon, kerran käytti pyhäkoulussakin. Kerran kävin tytön kanssa seurakunnan perhekerhossa, mutta koin sen itselleni liian uskontokeskeiseksi, enkä ole toiste mennyt. En siksi, että kokisin tuota toimintaa mitenkään tytölleni haitalliseksi, vaan siksi, että itse en viihdy. Itse tulen muutenkin varmaan melko vähän uskonnoista lapselleni puhumaan, sillä en itse ole niihin niin perehtynyt. En silti kiellä muitakaan puhumasta, kunhan eivät kerro omaa uskoaan ainoana totuutena. Äidilleni olen sanonut, että hän saa vapaasti käyttää lastani kirkossa ja lukea lasten raamattua, mutta meille kotiin on turha uskonnollista tekstiä tuoda. Kerran sanoin, että hän saa vapaasti puhua uskostaan, kunhan ei mitenkään ikinä sano, että minun uskossani on mitään väärää. Hän vastasi, että ei edes tiedä mihin uskon. Nimenomaan, vastasin. Ei saa puhua mistään muusta pahaa.

 

Mä en myöskään usko, että lapselleni on haitallista kuulla raamatun tarinoita. Mutta silti kannatan minäkin kirkon ja valtion eriyttämistä ja siksi en sitä haluaisi päiväkotiin tai kouluun. On hassua, jos ei aamunavauksiin keksitä muuta sisältöä kuin uskonnollista. Uskonnoista saa kertoa, mutta ei yhtä totuutta. Mulle on toki koulussa kerrottu muistakin uskonnoista, mutta aina verraten kristinuskoon. Aina siitä lähtökohdasta, että kristinusko on se oikea, ja muut ovat sitten jotain muuta. Sitä mä en halua enkä siksi tule laittamaan lastani uskonnonopetukseen. Paitsi sitten, jos hän itse niin isompana haluaa.

 

Meilläkään joulukuusen latvassa ei ole tähteä eikä enkeleitä kotoa löydy, mutta kynttilöitä kyllä. Enkä pidä sitä kristillisenä, vaan talvisena. Valona. Mun päähäni ei mahdu, miten olisi muka kristillistä laittaa kuuseen kynttilöitä ja tonttuja. Mutta eipä siinä mun mielestä mitään vikaa olisi, vaikka niin olisi, sillä en tosiaan halua vastustaa kristillisyyttä. Lahjojen voisi toki ajatella periytyvän itämaan tietäjistä, mutta en silti pidä mitenkään kristillisenä, että joulupukki tuo lahjoja. Eikö se ole juuri se, mitä jotkut jopa haluavat vastustaa ja palauttaa täysin kristillisen joulun, ilman lahjoja?

 

En pidä mitenkään pahana, että uskovat ihmiset kastavat lapsensa kirkkoon. Enkä edes, jos jokseenkin tapauskovat, jos kuitenkin itse niin haluavat. Mutta sitä kummeksun, jos kastetaan ihan vain siksi, että isovanhemmat haluavat vaikka itse ei tahtoisi, ja varsinkin sitä, jos liitytään takaisin kirkkoon ihan vain ristiäisten vuoksi. Se ei tunnu kastetta kunnioittavalta, vaan väärältä. Meillä vietettiin ns. nimiäisiä, eli kutsuttiin sukulaiset juhlimaan vauvaa. Yhteistä ristiäisten kanssa varmaan oli suku, kakku ja lahjat. Ei enkeleitä, ei kastemaljaa, ei kummeja. Mutta se oli vaan meidän valinta. Jos joku haluaa siunata lapsensa omaan tapaansa, mitä pahaa siinä on? Voiko joku kristitty tuntea olonsa ja uskonsa niin uhatuksi, että ei voi hyväksyä, jos joku muu pitääkin heidän tavoistaan? Se ajatus, että kastamattomalle lapselle ei saisi valita kummeja, on aina inhottanut mua. Miksi muka ei? Siihen mä vastaan aina, että oli Prinsessa Ruususellakin kummit, eivätkä varmaan kristinuskon kirkkoon hekään kuuluneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kirjoitin pitkän sepustuksen suomalaisista vuotuisjuhlista, mutta teksti hävisi ja koska uskon että kaikkia ei asia kiinnosta näin intohimoisesti kuin minua (kandini ja tuleva graduni liippaavat todella läheltä), niin kerron vain että kannattaa etsiä kirjastastosta Sirpa Karjalaisen Juhlan aika. Suomalaista vuotuisperinnettä (1998) tai Vuotuinen ajantieto (1989). Varsinkin ensimmäinen on hyvä perusteos ja sieltä saa tietoonsa kuinka joulukuusi, joulusauna ja tontut liittyvät suomalaiseen jouluun ja koska ne ovat siihen "liitetty". Kirjat ei ole kristillisiä tai ei-kristillisiä, jos oikein muistan niin kirjoittaja on kansatieteilijä. Toinen oivallinen tietopaketti on tässä:

 

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/index.htm

 

Syksyyn ja alkutalveen osuu monta ihanaa juhlaa, joita kukin juhlii tavallaan, ja noista kirjoista sekä SKS:sta voi katsoa mistä oma tapa on lähtöisin tai miksi se tapa liittyy juuri siihen juhlaan. Toivottavasti joku saa näistä yhtä paljon riemua irti kuin minä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkään en pidä nimiäisiä mitenkään vääränä, enkä kastamattomalle lapselle kummien valitsemistakaan. On meidänkin lapsen kummit valittu ennenkaikkea turvallisiksi aikuisiksi, jotka ymmärtää silloin kun äiti ja isä ei. Toki erityisesti yhden kummin kanssa on ajatus myös kristillisestä puolesta, mutta se ei ole se pääasia. Luulen, että näin toimii aika iso osa kristityistä, ainakin mitä mä olen kuullut.

 

En halua myöskään yleistää, että kaikki ateistit halveksisivat kristinuskoa, mutta valitettavan useat niin tekevät. Enkä minä halveksu tai kritisoi ateismia, ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Mun maailmankatsomus on tällainen, toisella toisenlainen ja se siitä. Ei se ole mulle ongelma, mutta aika monelle tapaamalleni ateistille tuntuu olevan. Onneksi ei kaikille, mutta monelle.

 

Jos lapseni päiväkotiin tulisi joku kertomaan, että Jumalaa ei ole, niin sitten siitä seuraisi ainakin kotona varmasti kysymyksiä ja juttelua. En tiedä miten teillä on päiväkodeissa tai kouluissa toimittu, mutta ainakaan meidän uskonnonopetus ei ole koskaan opettanut kristinuskoa yhtenä totuutena eikä oikeimpana uskontona, vaan siitä on puhuttu samoin kuin muistakin uskonnoista. Enemmän kuin muista kyllä, mutta mun mielestä se on ihan luonnollista kun luterilaisuus on Suomen pääuskonto kuitenkin. En ehkä osaa ajatella, että joku oikeasti tulisi kertomaan Jumalasta ja kristinuskosta ainoana mahdollisena totuutena, kun sellaista en ole itse kokenut, en edes noissa koulun satunnaisissa aamunavausvirsihetkissä. Kyllä meillä uskontotunnilla on ihan kyseenalaistettukin ja puhuttu siitä, että muitakin uskontoja on ja mikään ei ole just yks ja ainoa oikea. Enemmänkin mulla on kokemuksia sitten siitä, että uskonnoton tulee kertomaan kuinka hän ajattelee oikein ja näin on todistettu, ja sitten jos joku haluaa uskoa johonkin muuhun, niin onnea vaan mutta oot väärässä. Kärjistetysti näin.

 

Scarlet kysyi, miksi uskonto on automaattisesti "ei paha". No mä kysyisin, miksi se on paha. Toki jos sitä opetetaan noin, että se tai tämä on ainoa oikea tapa ajatella, niin sitten se on huono. Itse en vaan tosiaan ole tuollaista kokenut niin en sitä omassa vastauksessa ottanut huomioon.

 

Kirkon ja valtion erottamisesta... no joo. En tiedä onko tuo taloudellisesti realistinen ajatus. Kuitenkin jonkun pitää hoitaa hautaukset, toki jos kaikki kirkkoonkuulumattomat jatkossa tuhkattaisiin tai joku muu taho ottaisi uskonnottomien hautaukset hoitaakseen, niin sitten. Mun mielestä on hyvä näin, että kirkkoon ei ole pakko kuulua jos ei halua, mutta jos asian eteen ei mitään viitsi tehdä niin menee se kirkollisvero kuitenkin tärkeään työhön. Ei se kirkko mun mielestä nyt niin ylitsepääsemättömän paljon näy kuitenkaan uskonnottoman elämässä, jos ei oteta huomioon esim. kirkollisten juhlien aikaan olevia vapaapäiviä. Kirkko tekee myös tosi paljon sellaista työtä, joka ei näy mihinkään. Perhepiiristä voin kertoa kokemuksen, jossa rahat kertakaikkiaan loppui, mutta seurakunnan diakoniatyöntekijä otti laskupinon, hoiti ne ja toivotti voimia jatkoon. Tällaiset kaikki olis aika hankala järjestää uudelleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Scarlet kysyi, miksi uskonto on automaattisesti "ei paha". No mä kysyisin, miksi se on paha. Toki jos sitä opetetaan noin, että se tai tämä on ainoa oikea tapa ajatella, niin sitten se on huono. Itse en vaan tosiaan ole tuollaista kokenut niin en sitä omassa vastauksessa ottanut huomioon.

 

Ei uskonto mun mielestä ole automaattisesti paha asia. Mutta pieni lapsi ei osaa kyseenalaista, vaan pitää aikuisen sanomaa totuutena. Jos lapselle sanotaan, että Jumala käski Nooaa rakentamaan arkin jne. niin lapsi pitää sitä totuutena. Siksi en halua että minun lapselle opetetaan Raamatun kertomuksia ennen kouluikää.

 

Kirkon ja valtion erottamisesta... no joo. En tiedä onko tuo taloudellisesti realistinen ajatus. Kuitenkin jonkun pitää hoitaa hautaukset, toki jos kaikki kirkkoonkuulumattomat jatkossa tuhkattaisiin tai joku muu taho ottaisi uskonnottomien hautaukset hoitaakseen, niin sitten. Mun mielestä on hyvä näin, että kirkkoon ei ole pakko kuulua jos ei halua, mutta jos asian eteen ei mitään viitsi tehdä niin menee se kirkollisvero kuitenkin tärkeään työhön. Ei se kirkko mun mielestä nyt niin ylitsepääsemättömän paljon näy kuitenkaan uskonnottoman elämässä, jos ei oteta huomioon esim. kirkollisten juhlien aikaan olevia vapaapäiviä. Kirkko tekee myös tosi paljon sellaista työtä, joka ei näy mihinkään. Perhepiiristä voin kertoa kokemuksen, jossa rahat kertakaikkiaan loppui, mutta seurakunnan diakoniatyöntekijä otti laskupinon, hoiti ne ja toivotti voimia jatkoon. Tällaiset kaikki olis aika hankala järjestää uudelleen.

 

Valtio ja /tai kunnat voisi hoitaa hautaukset. Siitä tulisi tietysti lisäkustannuksia, mutta kirkollisveron voisi muuttaa osittain vaikka hautausveroksi. (Ja mun mielestä kaikki pitäisi tuhkata, mutta se nyt ei liity tähän). Seurakunnat voisivat rahoittaa toimintansa lahjoituksilla.

Ja toki kirkko tekee paljon hyvää, en sitä kiellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ateisti ja niin on miehenikin. Emme toitota yleensä kantaamme uskoville emmekä muillekaan, mutta tässä keskustelussa on ehkä relevanttia tietää, että meistä uskonnot on hassutusta emmekä oikeastaan kykene ymmärtämään miksi joku viitsii niitä enää nyky-Suomessa harjoittaa. Mutta koska olemme myös tällaisia vihervasemmistoliberaaleja, niin sikäli kun harjoittavat keskenään eivätkä esimerkiksi uskonnon varjolla vaadi lakeihin muutoksia, niin kannatamme kyllä ihmisten vapautta hassutuksiinkin.

 

Minun nähdäkseni vanhempien velvollisuus on opettaa lapsilleen totuus maailmasta sellaisena kuin itse vilpittömästi uskovat sen olevan. Parempaan ei voi pystyä. Ihan hullu on minusta sellainen ajatus, että yrittäisi kertoa lapselle maailmasta "neutraalisti", ikään kuin jokainen katsomus olisi tosi. Itse opetan lapsilleni, että maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat jumalaan / jumaliin / sun muuhun, vaikka erittäin todennäköisesti niitä ei ole olemassa. Omasta ateismistani huolimatta minusta vanhempi, joka oikeasti itse vilpittömästi uskoo Jumalaan eikä opeta tätä lapselleen on lähinnä pähkähullu. Miksi ihmeessä jättäisi opettamatta lapselleen jotain niin oleellista maailmasta? Ja jos taas ei pidä uskoaan oleellisena, on syytä kysyä uskooko oikeasti... Lapsen valinnalle jää kyllä tilaa, sitten kun sen aika on. Turvallisen kasvatuksen joka rohkaisee omaan ajatteluun voi saada (tai olla saamatta) uskoen tai uskonnotta.

 

Vaikka olen ateisti, olen kasvanut luterilaisessa Suomessa ja kulttuuriini kuuluu monia sen piirteitä. Meillä esimerkiksi vietetään joulua, on kuusi ja kynttilöitä ja lahjoja ja tietyt ruuat, ja näiden ulkokohtaisten juttujen lisäksi meillä on myös "joulun sanoma": maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Keskelle pimeää talvea tuodaan valoa, sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti hyvyydellä ja toisten muistamisella. Jeesuksen syntymää ei vietetä, mutta hyväntahtoisuus ihmisten kesken ei ole sellainen teema, että se olisi kristittyjen yksinoikeus. Jos tämä jotakuta kristittyä ahdistaa, niin se on vähän ikävää, mutta en ajatellut sen vuoksi itselleni merkityksellisistä asioista ja ajatuksista luopua. Rauhaa ja hyvää tahtoa silti teillekin. :)

 

Lapsilleni saa kertoa Raamatun kertomuksia siinä missä tonttusatuja (ja muiden uskontojen legendoja myös). Laulan lapsille itsekin "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" yhtä lailla kuin "Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo". Oleellista on se, mitä aikuinen, joka näitä lukee / opettaa sanoo, jos lapsi kysyy, onko Jeesus / enkeli / tonttu / mörrimöykky oikeasti totta. Jos opettava aikuinen on valmis sanomaan niin kuin minä, että "nojoo, ei ihan oikeasti, se on vaan semmonen satu/leikki (vaikka jotkut kyllä uskoo jne)", niin fine. Opettakaa pois. Jos sanotte Jumala-saduista, että juujuu, ihan oikeasti Jumala rakastaa sinuakin, mutta tonttuleikeistä, että no ei tietenkään, se on vaan leikki, niin älkää hurskastelko minulle, että sama juttuhan ne on, mitä ne lasta haittaa. En ole kuullut pyhäkoulusta, jossa Jumalan ja tontun välille ei tehtäisi eroa - ja hyvä niin. Aikuisten pitää opettaa niin kuin uskovat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole vielä lukenut koko ketjua mutta kommentoin nyt yhteen asiaan ensin. Minun nähdäkseni amelia ei tuonut joulu-argumenttia tähän keskusteluun, vaan se sai alkunsa tästä Hibin kommentista:

 

Itse en ymmärrä sitä että pitää väkisin pitää esim. nimiäiset tmv. kirkollisten juhlien matkijat.

Joulu nyt sattuu olemaan "vuoden suurin juhla" monessa perheessä, koska siihen liittyy niin paljon perinteitä ja nostalgiaa, joten se tulee usein esille näissä keskusteluissa. Siispä pistän nenäni rohkeasti keskelle tätä soppaa :)

 

Ajankohta voi olla vain sattumaa ihan hyvin, tai tuskin kaikkialla maailmassa joulu olisi juuri siinä missä se nyt on vain siksi että suomalaiset viettivät omaa pakanallista juhlaansa juuri samoihin aikoihin.

Ei ajankohtaa tietenkään ole määritelty suomalaisen, vaan yleismaailmallisen juhlan perusteella. Kautta koko pohjoisen pallonpuoliskon on ikimuistoisista ajoista asti juhlistettu talvipäivänseisausta, vuoden pisintä yötä ja sen jälkeen koittavaa valon voittoa pimeydestä. Tähän on perinteisesti liittynyt sadonkorjuun tuotteilla herkuttelua, tulien (vrt. kynttilät) polttamista ja myös lahjojen antamista. Esim. antiikin roomalaiset antoivat toisilleen lahjoja keskitalven Saturnalia-juhlassaan. (Lisätietoa vaikka täältä, missä joulu on listattu tasa-arvoisena lukuisien muiden "talvipäivänseisaus-juhlien" kanssa: https://en.wikipedia...inter_solstice)

 

Jeesuksen syntymän ajankohdasta löytyi googlettamalla mm. seuraavaa (http://biblelight.net/sukkoth.htm):

"... based on the scriptural evidence, a case can apparently be made that Jesus Christ was born on the 15th day of the month of Tishri, on the first day of the Feast of Tabernacles, which corresponds to the September - October timeframe of our present calendar!"

Niin Suomessa kuin muuallakin oli kirkon käännytystyön kannalta kätevää ajoittaa joulunvietto ajankohtaan, jolloin oli jo vanhastaan totuttu juhlimaan. Se, että joululle on anglosaksisissa kielissä annettu Kristukseen viittaava nimi, ei muuta sitä tosiseikkaa että samalla paikalla oli ennen vanhempi juhla.

 

Suomessa jouluun on ihan tarkoituksella siirretty paljon perinteitä vanhasta sadonkorjuujuhlasta, kekristä. Papisto tuomitsi pakanallisen kekrin vieton, ja koska monia sen perinteistä siirtyi ja siirrettiin joulunviettoon, kansa oli helpompi taivutella viettämään uutta juhlaa. Toki kekrin "unohtaminen" tapahtui myös ankarien rangaistusten uhalla. Lainaan itseäni pienen pätkän:

- ...pöytään katetaan parasta mitä metsä, pelto, järvet ja meret ovat tarjonneet. Herkuttelu, kestittäminen ja ruoan runsaus on kekrissä keskeisessä asemassa. (vrt. joulu)

- Kekriin liittyy (suvun) vainajien muistaminen (vrt. pyhäinpäivä, joulu).

- Ilonpito, tanssiminen, laulaminen, leikit ja pelit, suvun ja/tai muun yhteisön kokoontuminen yhteiseen vapaa-ajan viettoon (vrt. joulu).

- kekrinaattoiltana kylvettiin (vrt. joulusauna).

Me vietetään kyllä kekriä taas tänäkin vuonna, kun nykyään ei enää tarvitse rangaistusten pelossa viettää sitä navetassa... :)

 

Itselläni pisti vähän silmään se, miten Ida-Mari toisaalta (ymmärrettävästi) vaatii ei-kristityiltä kunnioitusta ja hienotunteisuutta kristittyjä kohtaan, mutta toisaalta taas:

 

En minäkään kiellä lasta osallistumasta koulussa tonttuleikkeihin tms, vaikkei ne omaan maailmankatsomukseen mahdukaan. Kun eihän niistä mitään haittaakaan varmasti ole, ja oppiipa samalla minkä ympärille joku muu rakentaa joulun.

Eikö ole yhtälailla halventavaa väittää, että keskitalvea ei-kristillisistä lähtökohdista viettävät rakentavat joulun "tonttuleikkien ympärille"? Vai onko vain kristityillä oikeus syvempiin ja ylevämpiin syihin, joiden vuoksi vuosijuhlia vietetään?

Edited by Aeria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Scarlet tiivisti hyvin sen miksi koen, että varsinkaan päiväkodissa uskonnosta ei pitäisi puhua. Lapsi ei osaa kyseenalaistaa vaan sille kaikki on totta jos luotettava aikuinen sen kertoo. Vaikka meidän perheemme on uskonnoton ei lapsi kuitenkaan elä uskonnottomassa maailmassa mummi ja täti uskovat kristinuskon jumalaan, toinen täti ja serkut ovat muslimeja ja vakaa tarkoitus on, että kunhan lapsi kasvaa hänen kanssaan tutustutaan sukulaisten uskontoon ja puhutaan siitä, että ihmisillä on erilaisia uskontoja ja osa uskoo, että ei ole mitään jumalia. Koulussa onneksi elämänkatsomuksen tunneilla lapsi myös saa tiedon niistä uskonnoista, joita ei lähtipiirissä ole.

 

Minulla ei myöskään ole ongelma osallistua uskonnottomana uskonnolliseen juhlaan, jos se vaan uskovalle on ok, mutta en halua, että lapsi osallistuu tällaisiin juhliin ilman meitä vanhempia. Haluan itse olla paikalla, jotta tiedän mitä lapsi kokee ja jotta hänen kanssaan osaan asiasta puhua. En myöskään halua, että pojalle opetetaan että halu toimia oikein olisi esim. vain uskonnon varaan rakennettua vaan että siinä kysymyksessä jokainen on omista teoistaan vastuussa. Eniten kuitenkin uskonnollisissa tapahtumissa pelkään sitä, että poika joutuisi kuulemaan jotain joka pilkkaisi esim meidän uskonnottomuuttamme, läheisten uskoa tai perhemuotoa. Tiedän, että kirkossa työtä tekee aivan ihania nuoriso- ja perhetyöntekijöitä, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös niitä, joille esim. homoseksuaalisuus on valtava tabu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ateistit ovat nyt ja tulevat jatkossakin olemaan vähemmistössä tässä maailmassa, ja mun mielestä on suoraan sanottuna aika kaukaa haettua, että tämän yhden vähemmistön takia kaikki uskonnollisuuteen viittaava pitäisi poistaa päiväkodeista, kouluista ja kaikkialta muualtakin.

 

Provosoidun sitten minäkin, kun kerran tähän lähdettiin...

 

En menisi suoraan sanomaan, että ateistit (tai ainakin kirkkoon kuulumattomat tai muut kuin kristityt) tulevat aina olemaan vähemmistössä. Viime vuonna Suomessa kastettiin alle 78% lapsista, Helsingissä alle 60%. On täysin mahdollista, että parinkymmenen vuoden päästä kristityt ovat vähemmistöä päiväkodeissa, tämä voi tapahtua jo aikaisemmin pääkaupunkiseudulla.

 

Minun kokemuksen mukaan kristinuskoa on opetettu koulussa ainoana oikeana uskontona, ja raamatun tarinat totena. Minulla ei ole mitään yleissivistävää uskonnonopetusta vastaan (päinvastoin, se on hyvin hyödyllistä), mutta sitten kun opetetaan päiväkodissa/koulussa, että jokin totuus on se ainoa oikea (olkoon se sitten kristinusko tai mikä tahansa muu), niin sitä en hyväksy. Minusta uskonto ei kuulu päiväkotiin millään tavalla, koulussa voidaan opettaa yleisesti uskonnoista, ja kertoa vaikka enemmän kristinuskostakin, mutta puolueettomana. Minäkin annan tulevaisuudessa lapseni valita itse, mihin uskoo.

 

Jos niin vahvasti sitten vedotaan perinteisiin, niin miksi sitten pitäisi vedota vain niihin perinteisiin, jotka ovat syntyneet kristinuskon aikana? Miksi kristinusko oli oikeutettu keskiajalla syrjäyttämään vanhat perinteet kaikkien osalta, mutta ateistit eivät saa kritisoida nykyajan kristillisiä perinteitä, jotka vaikuttavat meidän (lasten) elämään? Kristittyjen vanhemmat saisivat kuitenkin viedä omat lapsensa niin paljon kirkollisiin menoihin, kuin mitä ikinä haluavat. Ei kukaan ole kieltämässä kirkkoa instituutiona.

 

Maailma muuttuu, ja muuttukoon päiväkoti ja koulu sen mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin joo, ja meillä vietetään myös nimiäisiä, matkimista tai ei. Ehkä jollekin kristitylle ristiäisten *ainoa* sisältö on se kaste, jota meillä tietysti ei ole, mutta veikkaan että useimmille siihen liittyvät myös ne sukuun jne tervetulleeksi toivottamisen ja kaiken hyvän lapsen elämään toivomisen aspektit, jotka *todellakaan* eivät katoa mihinkään vaikka lapsen vanhemmat eivät jumalaan uskoisikaan. Aika tylsää minusta ajatella, että jos on uskonnoton, ei kaipaa tai olisi oikeutta kaivata rituaaleja jotka yhdistävät ihmisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Että viettäkööt ne uskovaiset juhliaan rauhassa, mutta ei saa tuputtaa. Menkää vaikka maan alle niin ette häiritse minun ihan tavallista perjantaitani sillä pitkäperjantaihapatuksellanne.

On todella asiatonta, jos olet saanut kuulla pääsiäisen viettosi olevan pitkäperjantaihapatusta. Se ei ole toisen ihmisen valintojen kunnioittamista eikä mielestäni siis hyväksyttävää.

 

Se, että ateisti kasvattaisi lapsensa neutraalimmin kuin tunnustava kristitty, on myös mun mielestä aika absurdi ajatus. Jos lasta ei päästä vaikka sinne koulun järjestämään joulukirkkoon, niin siitä on kyllä neutraali kasvatus aika kaukana. Eihän se lapsi ikinä saa tietää, mitä siellä kirkossa tapahtuu ja millainen vaihtoehto se voisi olla, jos siellä ei koskaan käy. Sama päiväkodin kanssa, jos lapset ei saa kristinuskosta ikinä tietää, niin sitten sitä vaihtoehtoa ei heille ole.

Ei uskonnoton kasvata lastaan neutraalisti vaan omien uskomustensa ja arvomaailmansa pohjalta. Olisiko sinusta ok, että lapsesi vietäisiin päiväkodin/koulun toimesta synagogaan kuuntelemaan Tooran kirjoituksia tai moskeijaan oppimaan totuutena Koraanin kirjoituksia ja sarian määräyksiä? Muutenhan hänellä ei ole tuolla logiikalla tarpeeksi tietoa kaikista vaihtoehdoista.

 

Kuten monet kommentoijista ovat täällä jo sanoneet, haluan minäkin, että lapseni oppii tietämään erilaisista uskonnoista, mutta en halua, että niiden sanomaa opetetaan hänelle totuutena saati että päiväkoti/koulu (laajemmin yhteiskunta) valitsee hänen puolestaan, mikä uskonto on hänelle sopiva. (Jos tuo uskontokasvatus tapahtuisikin enemmän yleissivistävänä ja todella esimerkiksi vierailtaisiin tasapuolisesti kaikkien uskontokuntien edustajien luona, olisi tämä helpommin hyväksyttävissä).

 

On lapsenkin kannalta loogisempaa ja "turvallisempaa", että muut tahot eivät anna hänelle uskonnollisena totuutena sellaista tietoa, mikä on vastoin sitä, mitä hänen perheessään uskotaan.Tämä koskee tietenkin kaikkia lapsia, myös eri uskontokuntiin kuuluvista perheistä lähtöisin olevia. Ja juuri siksi maailmankatsomus ja sen opetus kuuluu mielestäni perheisiin ja vapaaehtoisiin yhteenliittymiin, ei valtioon eikä yhteiskunnan tarjoamiin kaikille yhteisiin palveluihin.

 

Itselläni pisti vähän silmään se, miten Ida-Mari toisaalta (ymmärrettävästi) vaatii ei-kristityiltä kunnioitusta ja hienotunteisuutta kristittyjä kohtaan, mutta toisaalta taas:

 

En minäkään kiellä lasta osallistumasta koulussa tonttuleikkeihin tms, vaikkei ne omaan maailmankatsomukseen mahdukaan. Kun eihän niistä mitään haittaakaan varmasti ole, ja oppiipa samalla minkä ympärille joku muu rakentaa joulun.

Eikö ole yhtälailla halventavaa väittää, että keskitalvea ei-kristillisistä lähtökohdista viettävät rakentavat joulun "tonttuleikkien ympärille"? Vai onko vain kristityillä oikeus syvempiin ja ylevämpiin syihin, joiden vuoksi vuosijuhlia vietetään?

 

Tätä samaa minäkin ihmettelin. Kyllä se keskinäinen kunnioitus pitäisi olla vaatimus kaikille osapuolille.

Edited by amella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö ole yhtälailla halventavaa väittää, että keskitalvea ei-kristillisistä lähtökohdista viettävät rakentavat joulun "tonttuleikkien ympärille"? Vai onko vain kristityillä oikeus syvempiin ja ylevämpiin syihin, joiden vuoksi vuosijuhlia vietetään?

 

No ehkä joo, jos sen lukee noin. Tontut tuli vaan ekana mieleen kun mietin ei-kristillisiä juttuja joulusta. En siis tarkoittanut etteikö joululla tai muilla juhlilla mitään sen syvempää merkitystä ole tai varsinkaan saa olla, jos ei usko. Itseasiassa oon myös kuullut ei-kristittyjen perheiden joulunviettotavoista, ja mikäs siinä. Joulu on varmasti myös ei-kristityille tärkeä ja mukava perhejuhla, vaikka merkitys ja tietyt jutut on eriä. Kekrijuhlaakaan en sen ihmeemmin paheksu tai mitään muutakaan. Ajattelen jopa että parempi se kuin jenkkityylinen Halloween, jolle ei ole Suomessa minkäänlaista pohjaa missään.

 

Itsehän siis viittaan kirjoituksissani edelleen siihen kohteluun ja niihin kommentteihin, mitä olen itse saanut uskosta ja esim. juhlien vietosta puhuessani. En niinkään juuri tähän nimenomaiseen keskusteluun, vaikka on täälläkin jo puhuttu jeesusliibalaabasta. Mutta tosiaan omiin kokemuksiin näissä pohjaan. Eikä tarkoitus todella ole halveksua tai mitään muutakaan ateisteja, koska en niin tee. Kuten kirjoitin jo aiemmin, en koe minkäänlaista tarvetta edes kritisoida ateismia.

 

Neutraalilla kasvatuksella tai sen puuttumisella viittasin aloittajaan, joka sanoi mielestäni fiksusti, että tuntuu että sillä "pidetään ovet auki" halutaan siloitella jotakin. Sanotaan, vaikka oikeasti kasvatetaan lapsi omaan maailmankatsomukseen ja ehkä halveksumaan (kristin)uskoa.

 

Edelleenkään myöskään asioiden opettaminen yhtenä totuutena ei ole ok, kenenkään toimesta. Itse en vaan sellaista koulussa tai päiväkodissa ole kokenut, joten vaikea hahmottaa että jossakin uskonnonopetus on oikeasti niin jyrkkää. Sellaista en hyväksy minäkään, tietenkään. Kun ei voi tietää mikä on totta ja mikä ei, vaan kyse on siitä uskosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun saamani uskonnonopetus, ala-asteelta lukioon, on ollut hyvin kristinuskokeskeistä. Opetussuunnitelman mukaisesti toki on kerrottu muistakin uskonnoista mutta epäselväksi ei ole jäänyt, mikä on "se oikea". Kristinuskolla ja kaikilla sen pienilläkin vivahteilla on ollut tosi suuri osa. Selväksi on käynyt, että kristinusko on totuus ja muut ovat sitten sitä uskoa. Musta se ei ole hyvä lähestymiskeino ainakaan pienille lapsille, itselleni ei ainakaan ole ollut.

 

Paljonhan tuo on opettajasta kiinni. Mun kaikki uskonnonopettajat olisivat iältään voineet olla mun mummoja, varmasti jokainen nyt jo eläköitynyt. Toisaalta yksi tai parikin meidän lukion uskonnonopettajista oli myös et-opeja, eivätkä ainakaan kovin uskonnollisia, toisin kuin mun openi, joka kulki aina risti kaulassa. Voisin veikata, että heidän opetuksensa ei ehkä niin vakaumuksellista ole ollut.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se piti vielä kirjoittaa, että te, joiden mielestä esim. ne pyhäkoulutunnit ei missään nimessä kuulu päiväkotiin - ajatteletteko, että se kertomus Nooan arkista, Sakkeuksesta tai pienen pojan eväistä vahingoittaa teidän lasta jotenkin? Horjuttaa maailmankatsomusta? Vai mikä siinä on niin kamala ajatus?

Pojan päiväkodin vanhempainillassa oli yleisesti puhetta uskontokasvatuksesta päiväkodissa ja useamman lapsen vanhemmat kertoivat, että lapset olivat alkaneet pelätä esim. kirkkoa ja muuta uskontoon liittyvää päiväkodin uskontohetkien jälkeen. Ymmärrän hyvin, että jos oma lapsii alkaa pelätä hirveästi, niin ottaisin hänet pois kyllä noilta hartauksilta. 3-5-vuotiaat eivät vielä käsitä abstratkeja asioita ja puhe vaikka ylösnousemuksesta voi tuntua pienestä lapsesta todella pelottavalta, niinkuin yksi vanhemmista sanoi tuolla vanhempainillassa.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käsittääkseni tässä keskustelussa suurin osa uskonnottomista on itse kasvanut luterilaisessa perheessä, käynyt joulukirkossa lapsena, osallistunut koulussa uskonnonopetukseen jne. ja vasta aikuisena tehnyt päätöksen siitä, että kirkko tai uskonto ei olekaan itseä varten. Onko nyt siis kasvamassa joku meitä aikuisia tollompi sukupolvi, joka saatuaan luterilaista kasvatusta koulussa ei enää aikuisena itse osaakaan näitä asioita miettiä ja tehdä omia valintojaan? Pitääkö nykypäivän lapsia suojella uskonnolta, sillä joulukirkko tai suvivirsi koulussa pilaavat lapsen sitten lopullisesti eikä hän näitä asioita enää myöhemmin ikinä mieti tai kyseenalaista?

 

Pojan päiväkodin vanhempainillassa oli yleisesti puhetta uskontokasvatuksesta päiväkodissa ja useamman lapsen vanhemmat kertoivat, että lapset olivat alkaneet pelätä esim. kirkkoa ja muuta uskontoon liittyvää päiväkodin uskontohetkien jälkeen.

 

Siis mitä? Kyllä on kummallista että kautta aikojen on ollut uskontokasvatusta lapsille, mutta yhtäkkiä nykypäivän lapset pelkäävät kirkkoa tai uskontoa, kun niistä puhutaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Scarlet ja Rilla tiivistivät hyvin sen, miksen haluaisi uskonnonopetusta päiväkotiin. Ne muutamat kirkkoreissut vielä menevät, mutta enempää, varsinkaan tunnustuksellista opetusta päiväkoti-ikäisille olisi turhan indoktrinoivaa. Lisäksi pääsiäinen ristinkolemineen ja kidutuksineen on aika rankkaa kamaa kouluikäisillekin. Tiedän useamman koulun kautta pääsiäistarina-dvdn nähneen ja siitä painajaisia ja pelkoja saaneen lapsen. Jos Jeesuksen kärsimys ja krusifiksit kirkkojen seinillä ahdistaa mua, miten päiväkotilapsen ne pitäisi osata ottaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eva Luna; Tuollaisessa tilanteessa pitää kyllä miettiä sitten, miten niistä asioista kertoo jos lapsi oikeasti pelkää.

 

Kärpäsen kirjoittaman perusteella täytyy vissiin todeta että meillä on ollu poikkeuksellisen hyvät uskonnonopettajat :girl_sigh: Mutta kaikki ovat olleet aina et-opettajiakin, ehkä se vaikuttaa. Meillä ei tosiaan ole koskaan ollu tuommosta yhden totuuden esittämistä, vaan ollaan opetettu, että näin ajatellaan tässä uskonnossa, toisissa ajatellaan toisin, ja kaikki on ihan yhtä oikein ja kyse on nimenomaan uskonasioista.

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojan päiväkodin vanhempainillassa oli yleisesti puhetta uskontokasvatuksesta päiväkodissa ja useamman lapsen vanhemmat kertoivat, että lapset olivat alkaneet pelätä esim. kirkkoa ja muuta uskontoon liittyvää päiväkodin uskontohetkien jälkeen.

 

Siis mitä? Kyllä on kummallista että kautta aikojen on ollut uskontokasvatusta lapsille, mutta yhtäkkiä nykypäivän lapset pelkäävät kirkkoa tai uskontoa, kun niistä puhutaan.

En mä ainakaan ole sanonut, että ennen lapset eivät pelänneet tai että kyseessä olisi joku uusi ongelma. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että muistan jo oman äitini sanoneen, miten pelottavalta hänestä tuntui lapsena kun koulussa laulettiin aina Jumala onpi linnamme ja varsinkin kohta "on kiivas, kiukkuinen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojan päiväkodin vanhempainillassa oli yleisesti puhetta uskontokasvatuksesta päiväkodissa ja useamman lapsen vanhemmat kertoivat, että lapset olivat alkaneet pelätä esim. kirkkoa ja muuta uskontoon liittyvää päiväkodin uskontohetkien jälkeen.

 

Siis mitä? Kyllä on kummallista että kautta aikojen on ollut uskontokasvatusta lapsille, mutta yhtäkkiä nykypäivän lapset pelkäävät kirkkoa tai uskontoa, kun niistä puhutaan.

En mä ainakaan ole sanonut, että ennen lapset eivät pelänneet tai että kyseessä olisi joku uusi ongelma. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että muistan jo oman äitini sanoneen, miten pelottavalta hänestä tuntui lapsena kun koulussa laulettiin aina Jumala onpi linnamme ja varsinkin kohta "on kiivas, kiukkuinen".

 

Hmmmh, no meillä ei oo laulettu että Jumala onpi linnamme vaan että Taivaan Isä suojan antaa. Siinäpä se oikeastaan kiteytyykin, uskoa, uskontoa ja Jumalaa voi lähestyä monella tapaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos niin vahvasti sitten vedotaan perinteisiin, niin miksi sitten pitäisi vedota vain niihin perinteisiin, jotka ovat syntyneet kristinuskon aikana?

 

Mun mielestäni tämä on aiheellinen kysymys. On mielestäni aika hurjaa perustella uskonnon osuutta yhteiskuntamme toiminnoissa sillä, että niin on tehty "aina" ja se on osa kulttuuriamme, kun tiedämme, miten kristinusko on tänne saapunut: erittäin julmien ristiretkien avulla on väkisin syrjäytetty vanhoja perinteitä ja kulttuuria.

 

Nykyisin jo perustuslaissa sanotaan:

 

11 § Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

 

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

 

 

Mielestäni tuo pykälä ei täyty silloin, kun päiväkodeissa ja kouluissa uskonnon opetus ei ole selvästi eriytetty vain niille, jotka sitä erityisesti haluavat. Tähän liittyvät niin kirkossa käynti, virsien veisaaminen kuin Nooan arkista ja ylösnousemuksesta kertominenkin.

Edited by amella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siinäpä se oikeastaan kiteytyykin, uskoa, uskontoa ja Jumalaa voi lähestyä monella tapaa.

Totta. Ongelmana on vaan se, että kun ihmisiä on erilaisia niin en mä ainakaan tiedä minkälainen tyyppi tuolla päiväkodissa käy ja minkälaista "opetusta" hän antaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now