Kirkkoonkuuluminen, usko ja lapsen päätäntävalta

[J A W]

Ainakin mun kykyyn tehdä omat päätökseni on vaikuttanut se, että vanhempani myös tekivät omansa. Äitini pisti meidät pyhäkouluun, isäni antoi meidän mennä koska halusimme ja äitini halusi. Molempien malli oli tärkeä. Minusta on tärkeää, että koulussa ja päiväkodissa näytetään, että uskonto on asia joka ei kuulu samanlaisena kaikille, vaan se valitaan. Saatteko kiinni ajatuksesta? Siis että sekin on uskontokasvatusta kaikille, että uskonnollissisältöisten juttujen kohdalla jotkut ei osallistu.

[N_D]

En niinkään juuri tähän nimenomaiseen keskusteluun, vaikka on täälläkin jo puhuttu jeesusliibalaabasta.

 

Pakko sanoa kun jo toisen kerran otit tuon sanomani liibalaaban esiin. Minulle jeesus on liibalaabaa, kun en parempaakaan sanaa sillä hetkellä keksinyt, ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei siihen tarvitse sen kummemmin takertua.

[Gabriel]

Käsittääkseni tässä keskustelussa suurin osa uskonnottomista on itse kasvanut luterilaisessa perheessä, käynyt joulukirkossa lapsena, osallistunut koulussa uskonnonopetukseen jne. ja vasta aikuisena tehnyt päätöksen siitä, että kirkko tai uskonto ei olekaan itseä varten. Onko nyt siis kasvamassa joku meitä aikuisia tollompi sukupolvi, joka saatuaan luterilaista kasvatusta koulussa ei enää aikuisena itse osaakaan näitä asioita miettiä ja tehdä omia valintojaan? Pitääkö nykypäivän lapsia suojella uskonnolta, sillä joulukirkko tai suvivirsi koulussa pilaavat lapsen sitten lopullisesti eikä hän näitä asioita enää myöhemmin ikinä mieti tai kyseenalaista?

 

Pojan päiväkodin vanhempainillassa oli yleisesti puhetta uskontokasvatuksesta päiväkodissa ja useamman lapsen vanhemmat kertoivat, että lapset olivat alkaneet pelätä esim. kirkkoa ja muuta uskontoon liittyvää päiväkodin uskontohetkien jälkeen.

 

Siis mitä? Kyllä on kummallista että kautta aikojen on ollut uskontokasvatusta lapsille, mutta yhtäkkiä nykypäivän lapset pelkäävät kirkkoa tai uskontoa, kun niistä puhutaan.

 

Olen täysin samaa mieltä kanssasi Norsu.

 

 

 

Suvivirsi ei enään koulussa soi, valitettavasti

 

[media=]http://youtu.be/3u_PqTRloUo[/media]

Muistojako?

 

 

Minä en (eikä lapseni) ole kärsineet joululauluista... niin ja itse joulusta, pääsiäisestä! Eikä muustakaan uskontoon liittyvistä, uskonnonhartauksista, uskonnontunnista, rippikoulusta, kasteesta ja siunaamisesta. Nämä ovat olleet muistoja, kokemuksia, ja tunnetta siitä että joku jossain välittää... vaikka en olekkaan uskovainen. Tämä uskonto ei ole aivopesua, josta ei "pääsisi irti" vanhempana.

[Josephine]

Vaikka teille kristityille kristinusko edustaa positiivista asiaa elämässä, voisitte edes yrittää hyväksyä sen, että kaikilla näin ei ole. Perinteisiin vetoaminen on aivan naurettavaa, sillä perinteet muuttuvat ympäröivän yhteiskunnan arvojen mukaan. Uskonnon pakkosyöttäminen ei kuulu (tai ei pitäisi kuulua) länsimaiseen yhteiskuntaan.

 

Uskovaistenkin pitäisi hyväksyä se, että jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Aivan samoin kuin teidän lapsilla on oikeus olla rukoilematta kumartamalla kohti Mekkaa, vaikka muslimilapset olisivat päiväkodissa enemmistönä. Tuskin toivotte lapsen osallistuvan islamin uskon harjoittamiseen, vaikka se epäilemättä olisi lapselle uusi kokemus, mahdollisesti hieno elämys.

[Guest RGB]

^täysi komppaus tuolle.

 

En näe yhtäkään järjellistä syytä miksi uskonnon harjoittamisen tulee olla osa julkisin varoin kustannettua varhaiskasvatusta päiväkodeissa.

[amella]

Täältäkin täysi komppaus Josephinen tekstille.

[Guest nyt nimetönnä]

Mua kiinnostaisi mm. Ida-Marian mielipide tähän Josephinen esittämään näkökulmaan:

 

Uskovaistenkin pitäisi hyväksyä se, että jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Aivan samoin kuin teidän lapsilla on oikeus olla rukoilematta kumartamalla kohti Mekkaa, vaikka muslimilapset olisivat päiväkodissa enemmistönä. Tuskin toivotte lapsen osallistuvan islamin uskon harjoittamiseen, vaikka se epäilemättä olisi lapselle uusi kokemus, mahdollisesti hieno elämys.

 

 

Olen buddhalainen, eikä kukaan perheestäni kuulu kirkkoon. Koulua käyvä lapseni ei tiedä vakaumuksestani sen tarkemmin, toki uskonnon tuomat elämäntapa-arvot näkyvät meillä arjessa, mutta ei hänen tarvitse tietää mistään muusta vielä sen kummemmin. Paljon keskustellaan kuolemasta ja eri uskontokuntien ja ateistien näkemyksistä siihen liittyen ja elämään muutenkin. Toisin kuin joku kirjoittaja yllä, minä olen ihan hyvilläni ettei Suvivirsi enää kuulu koulujen juhliin rutiininomaisesti. Muutama säkeistö sisällöltään on ihan ok, mutta esimerkiksi kolmannen säkeistön loppu "Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on." ei ole mielestäni ihan neutraali. Samasta syystä en tahdo lapsen osallistuvat uskonnonopetukseen. Jos kouluissa taas opetettaisiin uskontoja uskontotieteenomaisesti, asia olisi ihan toinen! Mutta elämänkatsomustieto on vaikuttanut oikein hyvältä sekin.

 

Jos kevätjuhlissa tai päiväkodin yhteistuokioissa laulettaisiinkin mantraa, vaikkapa Chenrezigin, myötätunnon bodhisattvan Om Mani Peme Hung -mantraa, olisiko se teille kristityille mieluisa/neutraali/negatiivinen asia?

[Donnerwetter]

Vaikka teille kristityille kristinusko edustaa positiivista asiaa elämässä, voisitte edes yrittää hyväksyä sen, että kaikilla näin ei ole. Perinteisiin vetoaminen on aivan naurettavaa, sillä perinteet muuttuvat ympäröivän yhteiskunnan arvojen mukaan. Uskonnon pakkosyöttäminen ei kuulu (tai ei pitäisi kuulua) länsimaiseen yhteiskuntaan.

 

Uskovaistenkin pitäisi hyväksyä se, että jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Aivan samoin kuin teidän lapsilla on oikeus olla rukoilematta kumartamalla kohti Mekkaa, vaikka muslimilapset olisivat päiväkodissa enemmistönä. Tuskin toivotte lapsen osallistuvan islamin uskon harjoittamiseen, vaikka se epäilemättä olisi lapselle uusi kokemus, mahdollisesti hieno elämys.

 

Todella hyvin tiivistetty. Minusta olennainen kysymys ei suinkaan ole, että miksi tietyn uskonnon harjoittaminen päiväkodissa pilaisi juuri minun kullannuppuni vaan miksi tuota uskontoa pitää ylipäätään harjoittaa lapseni päiväkodissa.

 

En kuulu kirkkoon, eikä kuulu miehenikään eikä lapsemmekaan. Haluan kasvattaa lapseni uskonnottomasti. Olen miettinyt, ettei minua kauheasti haittaa, jos uskovainen äitini kertoo lapselleni jotain Raamatun kertomuksia, koska kuuluvathan sellaisetkin yleissivistykseen. En kuitenkaan halua lapseni osallistuvan uskonnollisiin rituaaleihin päiväkodissa, koska päiväkoti minun mittapuullani edustaa yhteiskunnallista instituutiota ihan toisella tapaa kuin mummon raamattutarinat. Onneksi pääkaupunkiseudulla kulttuurinen moninaisuus taitaa nykyisin olla aika itsestäänselvä juttu.

[Mymmeli81]

Norsu, uskoakseni vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa oman maailmankuvansa mukaisesti. Näin tekivät myös omat vanhempani kun kastoivat minut ja kun kävin uskonnon opetuksessa koulussa. Ev.lut. kirkon opit ja kristillisyys eivät vain ole minun maailmankuvaani kuuluvia asioita, joten niitä ei lapsellenikaan opeteta kun kerran voin sen päättää.

Toivon että lapseni jakaisi maailmankuvani, myös uskonnon osalta, aikuisena, mutta jos näin ei käy niin toivon että osaan olla avarakatseinen.

Se että minä olen käynyt varhaiskasvatuksen ja peruskoulun (sekä lukionkin) pakkouskonnon läpi, ja silti päätynyt erilaiseen käsitykseen maailmasta ei tarkoita sitä, että haluaisin lapseni joutuvan tekevän niin. Luonnollisesti koitan opettaa hänelle asiat kuten minä ne näen ja koen ilman että joku muu opettaa hänelle minun maailmankuvaani ja moraalikäsitystäni vastaisia asioita (ja ikävä kyllä näin saattaisi käydä jos hän osallistuisi esim. uskonnon opetukseen, jumalanpalveluksiin tai hartaushetkiin ev.lut. kirkon toimesta). Jos pyörä on jo keksitty niin miksi seuraavan sukupolven pitäisi keksiä se uudestaan, seuraavan sukupuolen pitäisi jatkaa kehitystä siitä mihin se on meiltä jäänyt.

[Cecelia]

Kysymys kuuluukin, annetaanko me oikeasti lapsen päättää siinä vaiheessa kun lapsen/vauvan ei kuulu saada muuta kuin ohjausta ja opastusta elämään ??

Koska lapsi on valmis päättämään uskonnosta ?

 

Mun mielestä on outo ajatus tuo "uskonnosta päättäminen". Kuinka moni on yhtäkkiä vaan päättänyt alkavansa uskoa johonkin? Eikö se vaan tuu jostain sisimmästä, että mihin uskoo vai uskooko mihinkään (ns. yliluonnolliseen). Tän takia mun mielestä on hankala ajatus, että mä liittäisin lapseni johonkin uskontokuntaan edes sillä ajatuksella, että jos se "päättää" olla uskomatta tai haluaa muusta syystä erota uskontokunnasta, se voi tehdä sen. Huomattavasti loogisempaa musta on olla rekisteröimättä sitä mihinkään, ja odottaa että hän tekee arvoasioissa sitten oman löytönsä ja mahdolliset liittymisensä.

 

Toisekseen, mun ymmärtääkseni raamatussa ei oo suoranaista lapsikastetta. Eikö kaste merkitse uskon vastaanottamista, ja nimenomaan sen jälkeen kun on kuullut ja ymmärtänyt evankeliumin? Pieni vauvani ei ole ilmaissut ottavansa uskon ja sanoman vastaan. Pelkkä "antakaa lasten tulla minun luokseni" ja "kastakaa kaikki kansat" ei mun mielestä sisällä sitä, että "kirjatkaa lapset kirkon rekisteriin".

 

Kuten joku sano, eihän usko muutenkaan oo liitännäinen kirkkoon kuulumisen kanssa. Ite tiedän uskovia ihmisiä jotka on eronnut kirkosta, osa kirkon vanhoillisuuden takia ja osa liberaaliuden. Paatoksellista ja melkosen tekopyhää, jos heidän usko on vähemmän oikeeta tai turvaa tuovaa.

 

En niinkään juuri tähän nimenomaiseen keskusteluun, vaikka on täälläkin jo puhuttu jeesusliibalaabasta.

 

Pakko sanoa kun jo toisen kerran otit tuon sanomani liibalaaban esiin. Minulle jeesus on liibalaabaa, kun en parempaakaan sanaa sillä hetkellä keksinyt, ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei siihen tarvitse sen kummemmin takertua.

 

Mäkin saatan puhua uskonasioista yliluonnollisuuksina, mutta en tarkota sitä pilkallisena. Jeesus historiallisena hahmona on hyvin mahdollinen, moni muu taas menee mulle samaan sarjaan kun suomiuskontojen veden jumalat, metsänhaltiat tai se, että ottais kirjaimellisena totena veden muuttamisen viiniks. Halveksumisesta... jos kyse ei ois raamatusta vaan jostain muusta teoksesta josta joku tulis sanoon, että "tässä on satoja vuosia sitten kirjotettu kirja, johon on valittu muutamia ihmisten kertomia julistuksia joilla pyrittiin kääntään muita ihmisiä, tää on käännetty eri kielille ja kirjotettu uudestaan satoja eri kertoja, ja mä perustan uskontoni tähän", niin epäilen melko monen vaan hymähtävän huvittuneesti.

 

Nykypäivänä yleinen uskonnon opetus sopis musta historian opetuksen oheen. Tunnustukselliset asiat vois olla ihan kirkon sisällä niille jotka sitä ite ilmasee haluavansa.

Edited October 7, 2012 by Cecelia

[Nofella]

Kompit Ida-Mari, Gabiel ja Norsu

 

Enpä nyt viitsikään ryhtyä sen kummemmin tähän osallistuun.

 

Noista nimiäisistä muuten.... En nyt periaatteessa niitä vastaan mitenkään ole, siinähän juhlistetaan lapsen syntymää. Kaikki tutut lapset on aina kastettu, mutta nyt yksi tuttu pitikin nimiäiset lapselleen ja mekin saimme niihin kutsun. Itse en sinne erinäisistä syistä jaksanut mennä, mutta kuvista katsoin niin lapsella oli ollut päällään kastepuku?! Siis wtf Sitä mä en oikein ymmärtänyt.

 

Täällä muuten koulussa lauletaan edelleen Suvivirsi Ja onpa joulukuvaelmaa, ym asiaankuuluvia juttuja.Kaikki pk-seudun tavat ei siis onneksi muualle Suomeen välttämättä tule.

Edited October 7, 2012 by Noella

[N_D]

Noista nimiäisistä muuten.... En nyt periaatteessa niitä vastaan mitenkään ole, siinähän juhlistetaan lapsen syntymää. Kaikki tutut lapset on aina kastettu, mutta nyt yksi tuttu pitikin nimiäiset lapselleen ja mekin saimme niihin kutsun. Itse en sinne erinäisistä syistä jaksanut mennä, mutta kuvista katsoin niin lapsella oli ollut päällään kastepuku?! Siis wtf Sitä mä en oikein ymmärtänyt.

 

99% perustelee kastepuvun käytön perinteellä ja/tai suvun kastemekolla, jota halutaan käyttää jatkuvuuden(?) merkiksi.

Wtf minustakin, en ymmärrä.

[Rilla]

Ei tässä ketjussa ole mitään ateistilaumaa ollut, vaan suurin osa ketjuun kirjoittavista on viitannut itseensä uskonnottomina. Ne ovat kuitenkin kaksi tyystin eri asiaa.

 

Mikä taika siinä Suvivirressä oikein on? Onko se nostalgiaa omiin kouluvuosiin vai onko se hienoa, että virsi lauletaan rukouksena tuossa tilanteessa?

 

Ehkä tosiaan on onni, että itse asuu moniuskonnollisella pääkaupunkiseudulla. Täällä se uskonnottomuus ja eri uskonnot ovat kuitenkin niin yleisiä, että tuntuu, että ainakin kouluissa ja päiväkodeissa jollain tasolla ymmärretään, että uskonto on henkilökohtainen asia. Eihän kukaan työpaikallakaan aloita kesken päivän veisaamaan virsiä, joten miksi koulut ja päiväkodit olisivat oma lukunsa. Seurakunnat kuitenkin järjestävät monipuolista kerhotoimintaa, joten siellä tuokin puoli saadaan hoidettua, jos perheet sitä kaipaavat.

[N_D]

Ehkä tosiaan on onni, että itse asuu moniuskonnollisella pääkaupunkiseudulla. Täällä se uskonnottomuus ja eri uskonnot ovat kuitenkin niin yleisiä, että tuntuu, että ainakin kouluissa ja päiväkodeissa jollain tasolla ymmärretään, että uskonto on henkilökohtainen asia.

 

Tämä on just se asia mikä täällä maaseudulla nyppii. Kaikki tutut ja puolitutut vaunulenkeillä pysähtyi juttelemaan ja pakollinen kysymys oli aina, että "milloin on ristiäiset?" tai "joko on kastettu?" Sitten katsottiin kieroon kun vastasi, että ristiäisiä ei tule tai, että ei kasteta. Kukaan (panin tän oikeesti merkille!) ei esittänyt kysymystä muodossa "joko lapsella on nimi?" tms.

 

Meidän lapsi on molempien sukujen ensimmäinen kastamaton lapsi. Mun perheelle asia ei ollut kummoinen. Mun vanhemmat ei kuulu kirkkoon eikä uskonto muutenkaan näyttele minkäänlaista roolia meidän perheessä. Isännän perhe ja suku taasen on astetta enemmän kuin tapakristittyjä, hyvä, ettei vainajat kääntyneet haudoissaan kun ristiäisiä ei tullut. Ja hyvä ettei mua lynkattu joukolla, kun sanoin mm, että mielestäni vain suvun perinteen vuoksi kastaminen on typerää.

 

Niin ja pointti oli tosiaan se, että täällä maalla ihmiset tuntuu elävän edelleen jossain 1900 -luvun alkupuoliskolla ja oletetaan, että asiat tehdään edelleen samalla tavalla. Pääkaupunkiseudulla varmasti onkin avarakatseisempaa porukkaa.

 

MUOKS: Typo.

Edited October 7, 2012 by NeNNNi

[amella]

Noella, en kutsuisi tätä keskustelua ateistilauman keskusteluksi. Täällä on tosiaan ollut keskustelemassa monia uskonnottomia sekä myös muiden uskontokuntien kuin kristinuskon edustajia.

 

Juuri tämä monimuotoisuus maailmankatsomuksissa tuppaa mielestäni valitettavan monelta evankelisluterilaiselta unohtumaan. Valitettavan usein kaikki, jotka eivät usko samalla tavalla kuin ev.lut., leimataan ateisteiksi. Erilaisia elämänkatsomuksia on kuitenkin lukuisia, ja mielestäni jokaisella tulisi olla olkeus pitää kiinni siitä omastaan ilman, että joutuu harjoittamaan vierasta uskontoa vain sen takia, että joidenkin mielestä esim. se suvivirren laulaminen "kuuluu" tilanteeseen.

[J A W]

Meillä käytettiin nimiäisissä myös perinnemekkoja. Harkinnan jälkeen ja suvun kristittyjä konsultoiden päädyttiin siihen, että meidän suvussa sen ensisijainen tunnearvo liittyy nimenomaan sukuun liittämiseen ja kasteen arvoon taas ei vaikuta se mitkä kuteet on päällä (siteeratakseni uskovaa tätiä).

 

Mitä ateistilaumoihin tulee, mun silmään tässä ketjussa pistää erityisesti tämä, miten mun tavoista on toistuvasti kristittyjen "laumat" aukomassa päätään, että wtf ja en tajuu ja senkin matkija ja "no ihan vapaasti toki mutta vähänkö oot tyhmä ja outo ja ei sun oikeesti kyl kuuluis". Että jos suvaitsevuutta kaipaatte niin mitäs se raamattu sanookaan roskista silmissä? Onneksi omat kristityt sukulaiset ja ystävät on pääsääntöisesti paremmin kartalla.

 

Suvivirren suhteen mua ei haittaa, jos sitä lauletaan osana muuten maallista tilaisuutta, perinteen vuoksi, kunhan ei pakoteta niitä laulamaan jotka ei halua. Ks kohta korpikuusen kannon alla.

Edited October 8, 2012 by J A W

[Ida-Mari]

^ Toivon että J A W et viitannut minun kommentteihini tuolla roska silmässä- kohdalla. Ainakin olen yrittänyt kirjoittaa niin, että en ole sivulauseisiin kirjoittanut että "no ihan sama siis toki mulle (mut oot ääliö)".

 

Vaikka teille kristityille kristinusko edustaa positiivista asiaa elämässä, voisitte edes yrittää hyväksyä sen, että kaikilla näin ei ole. Perinteisiin vetoaminen on aivan naurettavaa, sillä perinteet muuttuvat ympäröivän yhteiskunnan arvojen mukaan. Uskonnon pakkosyöttäminen ei kuulu (tai ei pitäisi kuulua) länsimaiseen yhteiskuntaan.

 

Uskovaistenkin pitäisi hyväksyä se, että jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Aivan samoin kuin teidän lapsilla on oikeus olla rukoilematta kumartamalla kohti Mekkaa, vaikka muslimilapset olisivat päiväkodissa enemmistönä. Tuskin toivotte lapsen osallistuvan islamin uskon harjoittamiseen, vaikka se epäilemättä olisi lapselle uusi kokemus, mahdollisesti hieno elämys.

 

Edelleen, kuten kirjoitin jo monessa kohdassa, uskon esittäminen totuutena on munkin mielestä väärin. Mun mielestä on kuitenkin eri asia käydä joulukirkossa ja oikeasti rukoilla. Virsi on laulettu rukous, totta kyllä, mutta ei jotenkin mahdu päähän että kukaan esim. alakouluikäinen ajattelisi vaikka sitä Taivaan isä suojan antaa-virttä laulaessaan rukoilevansa. Eri asia kun laitetaan oikeasti kädet ristiin ja luetaan vaikka Isä meidän, sellaista en itsekään päiväkotiin toivoisi. Ja sen nyt jokainen, joka ei halua, voi jättää siellä joulukirkossakin väliin - näin meillä on moni tehnyt ja muutama opettajakin on ollut penkin päässä näyttämässä, miten voi käyttäytyä vaikkei usko tai haluakaan rukoilla. Enkä jotenkin usko oikeasti että missään pienimmässäkään tuppukylässä päiväkodissa joku laittaa lapset rukoilemaan. Mekkaan päin kumartaminen on taas niin selvä rukous, että sen ymmärtää pienikin. Esim. moskeijassa käymistä vastaan mulla ei ole mitään, käyhän lapset ortodoksikirkossakin tutustumassa ja ainakin itse olen yläkoulussa ortodoksijumalanpalvelukseen koulun kanssa osallistunutkin.

 

Ateisti-sanan käytöstä, itse käytän sitä tekstin yhteydessä koska se on helppo ja kuvaa kuitenkin suurta osaa uskonnottomista. Tottakai tajuan että on muitakin maailmankatsomuksia, ei tarvitse tietämättömäksi leimata. PK-seudun suvaitsevuudesta en sano mitään. Täällä toki suurempi osa ihmisistä kuuluu kirkkoon, mutta kulttuurien monimuotoisuus on ihan yhtälailla rikasta. Ehkä ihmisiä on vähemmän, mutta eri uskontokuntien edustajia jokatapauksessa moneen lähtöön.

[Josephine]

Muistaakseni Hesarissa oli joku vuosi sitten, että esim. Oulun seudulla suurimmassa osassa päiväkodeista on edelleen käytössä ruokarukous, pk-seudulla vain harvassa. Ei voi oikein puhua uskonnonvapaudesta, jos uskonto liitetään ruokailutilanteisiinkin.

[Ida-Mari]

^ Juu, tuollaisen toiminnan kritisoinnin ymmärrän minäkin oikein hyvin. Ei munkaan mielestä päivittäiset rukoukset kuulu päiväkotiin tai muuallekaan kunnalliseen toimintaan.

[Mymmeli81]

Mun on vaikea ymmärtää kun joku uskoo, mutta yritän kaikkeni että ymmärtäisin enkä missään nimessä arvota uskomista huonommaksi kuin oma uskonnottomuuteni. Tämän vuoksi toivonkin, että uskovat koittaisivat ymmärtää sitä, että heille melko samantekevä ja maallistunutkin virren tai uskonnollisen laulun laulaminen voi olla iso asia kun ei usko.

 

 

En jaksa uskoa, että uskonnottomat tai eri uskontokuntaan kuuluvat nostaisi tällaista meteliä ihan turhasta. He ihan oikeasti kokevat ruokarukouksien, joulukirkkojen, virsien jne. olevan heidän maailmankuvansa vastaisia eivätkä halua sellaista opetusta lapsilleen. Kokemus on myös henkilökohtaista kuten uskontokin ja mielestäni tähän kokemukseen ei ulkopuolelta voida tulla sanomaan, että ei se virsi nyt lasta muuta kristityksi, kun kerran lapsen vanhemmat kokevat sen olevan väärin. Ei tässä ole kyse siitä, ainakaan itseni kohdalla, että haluaisin pyyhkiä kristinuskon pois vaan haluan tasa-arvoa.

[Norsu]

Vaikka teille kristityille kristinusko edustaa positiivista asiaa elämässä, voisitte edes yrittää hyväksyä sen, että kaikilla näin ei ole. Perinteisiin vetoaminen on aivan naurettavaa, sillä perinteet muuttuvat ympäröivän yhteiskunnan arvojen mukaan. Uskonnon pakkosyöttäminen ei kuulu (tai ei pitäisi kuulua) länsimaiseen yhteiskuntaan.

 

Uskovaistenkin pitäisi hyväksyä se, että jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Aivan samoin kuin teidän lapsilla on oikeus olla rukoilematta kumartamalla kohti Mekkaa, vaikka muslimilapset olisivat päiväkodissa enemmistönä. Tuskin toivotte lapsen osallistuvan islamin uskon harjoittamiseen, vaikka se epäilemättä olisi lapselle uusi kokemus, mahdollisesti hieno elämys.

 

Jos oma lapseni olisi päiväkodissa tai koulussa, jossa muut lapset olisivat muslimeita, pyytäisin että hän voisi rukoushetkien aikana tehdä jotain muuta. En todellakaan vaatisi, että koko päiväkodin tai koulun täytyy muuttaa toimintaansa sen takia, että minun lapseni ei ole muslimi. Miksi uskonnottomille lapsille ei voi järjestää muuta esim elämänkatsomuksellista hommaa siksi aikaa kun muu porukka menee joulukirkkoon? Jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen mutta voiko oman uskonsa tai uskonnottomuutensa takia vaatia, että valtaväestö muuttaa toimintansa? Ja kuinka joku suvivirsi kerran vuodessa koulun kevätjuhlassa kuultuna on enemmän uskontoa kuin nimiäisissä kummit ja kastemekot?

[amella]

Jos oma lapseni olisi päiväkodissa tai koulussa, jossa muut lapset olisivat muslimeita, pyytäisin että hän voisi rukoushetkien aikana tehdä jotain muuta. En todellakaan vaatisi, että koko päiväkodin tai koulun täytyy muuttaa toimintaansa sen takia, että minun lapseni ei ole muslimi. Miksi uskonnottomille lapsille ei voi järjestää muuta esim elämänkatsomuksellista hommaa siksi aikaa kun muu porukka menee joulukirkkoon? Jokaisella on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen mutta voiko oman uskonsa tai uskonnottomuutensa takia vaatia, että valtaväestö muuttaa toimintansa? Ja kuinka joku suvivirsi kerran vuodessa koulun kevätjuhlassa kuultuna on enemmän uskontoa kuin nimiäisissä kummit ja kastemekot?

 

Tämähän se pointti nimenomaan on, että sitä ei järjestetä. Liian usein uskonnottomilla ja muilla ei-kristityillä lapsilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä koko luokan yhteiselle retkelle joulukirkkoon, osallistua jouluevankeliuminäytelmään, ja laulaa/vähintään kuunnella virren veisuuta niin joulu- kuin kevätjuhlassakin.

 

 

Minä taas en ymmärrä, miksi uskonnollisia menoja on pakko sisällyttää meidän kaikkien verorahoilla kustannettavien yhteiskunnan palvelujen toimintaan. Miksi uskonnon harjoittaminen ei voisi olla esim. kotien, pyhäkoulujen ja vaikka seurakunnan järjestämien iltapäiväkerhojen homma?

[amella]

Tämä keskustelu on nyt supistunut siihen, että evankelisluterilaiset toistavat kommentti toisensa jälkeen samaa: "Mitä haittaa siitä on?"

 

Mielestäni tuo osoittaa vakavaa empatian ja ymmärryksen puutetta muunlaisen maailmankatsomuksen omaavia kohtaan. Kyse on vapaudesta ja oikeudesta valita oma maailmankatsomus. Tuon vapauden kunnioittamista ei ole se, että yhden näkemyksen mukaista uskonnon harjoittamista ujutetaan väkisin jokaisen lapsen arkeen.

[N_D]

Minä taas en ymmärrä, miksi uskonnollisia menoja on pakko sisällyttää meidän kaikkien verorahoilla kustannettavien yhteiskunnan palvelujen toimintaan. Miksi uskonnon harjoittaminen ei voisi olla esim. kotien, pyhäkoulujen ja vaikka seurakunnan järjestämien iltapäiväkerhojen homma?

 

Amen for that, vaikken uskokaan.

[Donnerwetter]

Ja kuinka joku suvivirsi kerran vuodessa koulun kevätjuhlassa kuultuna on enemmän uskontoa kuin nimiäisissä kummit ja kastemekot?

 

Sori kun puutun tähän yksittäiseen kohtaan, mutta PALJON. Yksittäisten virsien laulaminen ei välttämättä ole ongelmista suurin, mutta silti virret ovat uskonnollisia lauluja ja osa uskonnollista perinnettä, johon yhä enenevä määrä suomalaisia ei yhdy.

 

En halunnut lapseni nimiäisiin kastemekkoa, koska se olisi minun mittapuullani tuntunut liian uskonnolliseen perinteeseen liittyvältä vaatteelta, mutta kyseessä on silti vain kulttuurisesti määräytynyt vaatekappale. Ei Raamatussa sanota, että "valkoisessa hörselömekosssa sinun pitää lapsesi kastaman".

 

Enkä tajua, mikä ongelma siinä on, jos uskonnottoman perheen lapsi saa pari lähiaikuista omien vanhempiensa lisäksi. Puhutaanhan kummeista muissakin uskonnottomisssa yhteyksissä, esim. kehitysmaiden lasten kummiutena. Onko tämä sitten yhtä törkeää termin väärinkäyttöä? Monissa kristityissäkin perheissä kummin tärkeämpi tehtävä tuntuu nykyisin olevan ennemminkin kivana lähiaikuisena oleminen kuin uskonnollinen kasvatus.