Kirkkoonkuuluminen, usko ja lapsen päätäntävalta

[Sama vieras]

No ihan samallalailla minäkin olen jankannut samaa asiaa, enkä edelleenkään tajua, miksi kaikkien pitäisi muuttaa toimintaansa. Kukaan ei ole ollut pakottamassa ei-kristittyjä joulukirkkoon, lukemaan ruokarukousta, laulamaan virsiä, olemaan uskonnon tunnilla eikä mitään muutakaan. Ainakin täällä et-tunnilla on aina 40-50 oppilaan ikäluokasta korkeintaan 5 lasta ja ortodoksitunneilla saman verran tai vähemmän. Oli silloin kun minä olin koulussa (eikä siitä nyt niin mahdottoman kauaa ole) ja on nytkin. Uskontokasvatus on ihan samalla tavalla kasvatusta kuin kulttuuri- tai vaikka liikuntakasvatuskin, eikä sitä minun mielestä voi vaatia poistamaan kaikilta, eikä voi vaatia, että kaikkeen muuhun kasvatukseen päiväkoti ja koulu osallistuu, mutta uskontokasvatukseen ei. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käydä srkn kerhoissa (päivähoidossa olevat nyt tulee ekana mieleen, kun ainakin täällä srkn kerhot on arkipäivisin), pyhäkouluja tms. ei järjestetä kaikkialla ja muutenkin srkn toiminta voi olla hyvinkin pienimuotoista. Silloin sitä tukea ei saa mistään.

 

Mun mielestä on aika hassua, että ensin sanotaan että "ei tietenkään maan alle" mutta heti perään "pois kuitenkin päiväkodeista, kouluista, työpaikoilta, sairaaloista ja muista kaikkien yhteisistä palveluista". Missä sitten?! Jep, kotona ja kirkossa, omissa ympyröissä. Eli poissa uskonnottomien ja ei-kristityiden silmistä. Eli rumasti sanottuna maan alla. Ihan niinku ennen vanhaan ja sitä rataa. Uskonto on edelleen osa kulttuurin perustaa. Suomessa on tapoja, juhlia, lakeja, jotka pohjaa kristinuskoon. Joo moraali on muillakin, tiedän. Mutta kristinuskosta ne sinne on tulleet.

 

Ei kai tässä muuta toivota kuin ettei uskonto olisi pakollinen osa koulua tai päiväkotia? Uskovat lapset saisi rukoilla ruokarukouksensa yms, mutta että sitä uskontoa ei "tarjottaisi" koulun palveluna ja opetuksena, joulukirkko olisi uskovaisten perheiden oma joulurituaali (ei kouluajalla), ei koulun järjestämä. mikä siinä olisi pahaa?

Jokainen saisi julkisesti omaa uskoaan harrastaa, tuskin se tässä ketään haittaa. Eli ei tässä kukaan maan alle ole toivottamassa ketään, vaan ollaan kyseenalaistettu ja keskusteltu siitä, onko se uskonto tarpeellista tarjota päiväkodin tai koulun puolesta. Eli päiväkodit ja koulut olisivat uskontovapaita/neutraaleja ympäristöjä, joissa jokainen saisi oman vakaumuksensa mukaan itseään toteuttaa muttei niin että kaikki sen tekevät esim opettajan johdolla.

Ja jos tuota maan alle toivottelua tässä halutaan nähdä, niin voihan sen nähdä siinäkin että ne ei-uskovat toivotetaan muualle vaikkapa aamurukouksen ajaksi.

[Guest RGB]

^juuri näin, kuten minä ja moni muu on jo moneen otteeseen täällä sanonut. Ei tässä kenenkään oikeuksia poljettaisi ja uskonnonvapaus toteutuisi aidosti. Mutta jos ei asiaa halua näin nähdä eikä nykytilanteessa ongelmia (vaikka täälläkin jo moni on tuonut ne ongelmat esiin perustellen) niin minkäs sille sitten voi.

[Guest RGB]

Koulun ja päiväkodin joulukirkkojen, aamuhartauksien ym. perustelu sillä että lapsi näkee muillakin olevan samanlaisia tapoja ja ajatuksia ontuu myös. Kyseessä kun on vielä valtakirkko jolla käsittääkseni on edelleen muutama miljoona jäsentä, niin on se nyt kumma jos ei siitä massasta ja kirkosta instanssina löydy riittävää viitekehystä oman uskonnollisuuden tueksi.

[white]

Tää keskustelu on todella mielenkiintoinen. Mun mielestä on hienoa, miten perehtyneitä ihmiset ovat tähän aiheeseen ja täällä on hienoja perusteluita. Ehkä olen puolueellinen (omasta mielestäni en), mutta monet argumentit kirkollisen toiminnan eriyttämiseksi päiväkoti- ja koulutoiminnasta ovat paremmin perusteltuja ja huomioivat paremmin jokaisen ihmisen oikeuksia/vapauksia. Eikä pelkästään tämä päiväkoti- ja kouluasia, vaan koko keskustelu siitä, mikä on kristillistä perua ja mikä ei. Kirkkoon kuulumattomat/ateistit/muuta uskontokuntaa edustavat kirjoittajat ovat osanneet kertoa jopa paremmin, mikä perinne/tapa yms. juontaa juurensa mistäkin. Tästä keskustelusta on saanut itsellekin ihan uusia näkökulmia asiaan.

 

En minäkään ymmärrä ns. tapakristittyjen halveksimista. Mielestäni uskonasiat ovat tosiaan niin henkilökohtaisia, että ei toisella ihmisillä pitäisi olla mitään asiaa sanoa, miten toisten on sopivaa uskoa/olla uskomatta.

 

(muoks. En tosin saanut sellaista käsitystä Kärpäsen tekstistä. Mutta tuolla keskustelun alussa joitain sellaisiakin kommentteja taisi olla.)

 

En tiedä viitattiinko tuolla esim. minuun, mutta kirjoitin alussa, että

"Kirkkoon kuuluminen ei muutoin mitenkään välttämättä liity näiden ihmisten elämään. He eivät välttämättä ole edes pohtineet uskoaan sen tarkemmin. Kirkkoon kuulutaan, koska sinne nyt on yleensä aina kuuluttu ja lapsia kastetaan, koska se on ollut perinteenä. Onko se sitten oikein vai väärin, en tiedä. Mun mielestä hölmöä."

 

Vaikka en ihan ymmärräkään ja pidän sitä jopa hölmönä, niin en arvostele. Jokainen tekee niinkuin haluaa. Mun mielestä uskonasiat ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja, jotta kirkkoon kuulumisen ei pitäisi johtua mm. ympäristön asettamista paineista. Siksi mua kiinnostaisikin tietää (ihan uteliaisuudesta) että, miksi joku on ns. tapakristitty? Miksi haluaa kuulua kirkkoon, vaikka ei uskoisi kirkon arvoihin ja opetuksiin?

 

Täällä on jo väännetty niin kauan tätä samaa pelkästään.

 

Minut on kastettu, olen käynyt rippikoulun ja jopa isoskoulutuksen, harrastanut partiota, osallistunut uskonnontunneille, tykännyt lukiossa uskonnosta aineena ja minut on vihitty kirkossa. Nykyään olen kirkosta eronnut, lastani ei ole kastettu, enkä halua hänen osallistuvan uskonnontunneille koulussa. Haluan opettaa lapselleni eri uskontoja ja antaa vapauden valita, mihin uskoo tai uskooko. Eikä minua henkkoht haittaa joulukirkot ja suvivirret. Siinä vähän omia taustoja

[Pöpö]

Pistetään nyt omakin lusikka tähän soppaan.

 

Me olemme ns. uskonnoton perhe. Minusta uskonasiat olivat ne mitä hyvänsä tosiaan ovat jokaisen hekilökohtainen asia enkä vähättele tai pidä uskovaisia tyhminä. Minulla on ystäviä jotka ovat minulle tärkeitä ja läheisiä joilla on erillainen maailmankatsomus kun itselläni. Tämä ei ole koskaan estänyt meitä olemaan ystäviä, auttamaan tai tukemaan toisiamme vaikeuksissa ja kunnioitamme toinen toisiamme.

 

Minusta valtio kuuluisi pitää kirkosta erossa ja erillisinä tahoina. Minulle uskonvapaus todella tarkoittaa sitä että kenenkään, uskoi sitten mitä hyvänsä, ei tarvitse kokea olonsa vääräksi/painostetuksi/ulkopuoliseksi missään valtiollisessa laitoksessa.

 

Jos joulukirkko jäisi pois päiväkodeista ja kouluista, olisiko se ev.luth. uskovien mielestä jotenkin heiltä pois? Vähentäisikö se tai horjuttaisiko se heidän uskoaan mitenkään? Satuttaisiko se ev.luth. lapsia ettei PK tai koulu tarjoa sitä kirkkoa?

Jos vaihtoehtoisesti kirkon tilalle järjestettäisiin hetki jossa ei uskovainen kertoisi lapsille tarinan esim. siitä kuinka luonto hoitaa kaiken koska jumalaa ei ole olemassa. Tämä olisi väärin toimimista ja sotisi uskonvapautta vastaan eikö? Tässä kohtaa voidaan perustella että uskonnolliset lapset voivat siirtyä toiseen huoneeseen jos eivät tätä halua kuulla. Tuntuisiko se mukavalta jos oma lapsi eristetään muista koska esim. päiväkodissa harjoitetaan tällaista uskonnotonta toimintaa?

 

Minä en halua missään nimessä että kirkko kasvattaa lapseni. Toisaalta minä haluan vielä vähemmän että lapseni joutuu koulussa syrjityksi koska minä kiellän häntä osallistumasta koulun toimintaan kun kyseessä on uskonto eli antaisin lapseni osallistua joulukirkkoon koska minulle se olisi vähemmän vastemielinen ajatus kun se että lapseni saattaisi minun kiellon takia joutua esim. koulukiusaamisen uhriksi kun ei käyttäydy tai tee kuten muut. Tulisiko minun siis vaan sietää sitä että lapseni menee joulukirkkoon kuulemaan uskonnolista "faktaa" vai onko minulla oikeus toivoa että lastani kohdellaan kuten kaikkia muita uskonnosta riippumatta.

 

Miksi vaan ev.lutherilaisilla lapsilla on oikeus omaan uskoonsa julkisesti? Miksi uskonnottomia tai toisen näkemyksen omaavia pidetään piilossa omissa kodeissaan jotta se ei satuta uskovaisia? Jos valtion laitoksissa ei ole uskontoa ollenkaan vaan jokainen hoitaa uskonasiat kotona kuten kaikki paitsi ev.lutherilaiset jo tekee (minä mukaanlukien, uskonnottomuus on myös elämänkatsomus) niin eikö se ole positiivinen asia?

 

Pahoittelen jos teksti on hieman sekavaa, pistän sen väsymyksen piikkiin.

 

Lisäyksenä vielä: Vaikka kristinusko tulikin suomeen ristiretkien aikaan noin 900 vuotta sitten se kirkko ja riitit jotka nykypäivänä tunnustamme osana elämäämme ovat vain noin 400v vanhoja. 1600-luvun loppulla säädettiin se kirkollislaki joka me tänä päivänä tunnemme. Tätä ennen kirkko oli katolinen. Tuntuu hassulta ajatella että suomessa ei sitä kulttuuria, riittejä ja perinteitä jo ennen tätä aikaa ottaen huomioon ettei siitä niin älyttömän pitkää aikaa ole.

Edited October 10, 2012 by Pöpö

[white]

Minä en halua missään nimessä että kirkko kasvattaa lapseni. Toisaalta minä haluan vielä vähemmän että lapseni joutuu koulussa syrjityksi koska minä kiellän häntä osallistumasta koulun toimintaan kun kyseessä on uskonto eli antaisin lapseni osallistua joulukirkkoon koska minulle se olisi vähemmän vastemielinen ajatus kun se että lapseni saattaisi minun kiellon takia joutua esim. koulukiusaamisen uhriksi kun ei käyttäydy tai tee kuten muut. Tulisiko minun siis vaan sietää sitä että lapseni menee joulukirkkoon kuulemaan uskonnolista "faktaa" vai onko minulla oikeus toivoa että lastani kohdellaan kuten kaikkia muita uskonnosta riippumatta.

 

Tästä mulla tuli mieleen taas että, miksi ihmiset kuuluvat kirkkoon, jos eivät usko siihen.Väitän, että suurin osa kirkkoon kuuluvista ja uskonnontunneilla olevista lapsista ovat niitä, joille kristillisyys ei merkitse sen enempää, kuin häitä ja hautajaisia kirkossa. Se, että toiset kuuluvat kirkkoon "vain tavan" vuoksi vaikuttaa siihen, minkälaisen aseman kirkko saa meidän yhteiskunnassa, koska suurin osa ihmisistä edelleen tukee tätä toimintaa, vaikka eivät edes usko siihen tai ajattele asiaa sen syvemmin.

Koulussa uskonnonopetus kokisi varmaan aika nopeankin muutoksen, jos kaikki tapakristityt alkaisivat pohtia omaa aatettaan ja sen myötä tapahtuisi kirkosta eroamisia. Sen jälkeen vähemmistöä koulussa edustaisivat kristityt lapset ja opetusta alettaisiin suunnitella tähän aikakauteen sopivammaksi. Minusta se tarkoittaisi sitä, että lapsia ei jatkossa enää eroteltaisi, vaan opetusta annettaiisn niin, että jokaisen on siihen sopivaa osallistua. Nyt on vain pintapuolisesti se käsitys, että ihmiset eläisivät kirkon opetusten mukaisesti, koska suurin osa kuuluu kirkkoon ("muuten vaan") ja siksi kirkon valtakin on edelleen niin suuri.

 

Omassa koulumaailmassa en muista kohdanneeni kiusaamista tai syrjimistä, vaikka joku ei uskonnontunneille osallistunutkaan. Ei siitä mitään suurta meteliä pidetty, mutta kyllä siitä jonkin verran oli ihmettelyä. Tuolloin kuitenkin suurin osa et-tunneille osallistuneista oli muita uskontokuntia edustavia ja ehkä pari kirkkoon kuulumatonta.

[Ida-Mari]

Kyllä minä tajuan, mitä te jankkaatte. Mutta te ette tunnu tajuavan mitä minä olen jankannut. Viimeisen kerran vielä.

 

Uskonto on osa tätä kulttuuria. Uskonto on osa kaikkia maailman kulttuureita. Toisissa näkyy koko ajan ja paljon (islam), toisissa toimii arvopohjana (kristinusko ja evl). Mun mielestä "se on perinne" on nimenomaan oikein hyvä syy pitää Suvivirsi ja joulukirkko kouluissa ja päiväkodeissa. Kukaan lapsi ei siitä kärsi, jos muu koulu laulaa Suvivirttä. Itse ei tarvitse, voi olla hiljaa. Se siitä. Tämä maailma pyörii enemmistön ehdoilla, Suomessa tässä asiassa se on evl-kirkko. Jos jossain koulussa enemmistö lapsista edustaa jotain muuta kuin evl-kirkkoa, niin tietenkään sieltä ei lähdetä joulukirkkoon. (Joku sanoi, että eihän täällä puhuta enää ruotsiakaan. No puhutaanpas, ja kaikkien on sitä asuinpaikasta, kiinnostuksesta, äidinkielestä riippumatta aivan pakko opiskella ihan kaikissa kouluissa peruskoulusta yliopistoon. Itse opiskelin pahimmillaan lukiossa ruotsia pahimmillaan 10h viikossa ja amkn pakkokursseja lukuunottamatta en ole sanaakaan ruotsia koskaan puhunut. Samaan aikaan opiskelin omaa kieltäni eli saamea 2h viikossa etänä eli huonosti toimivien laitteiden varassa. Jos ne ei toimineet, ei ollut tuntia. Tasa-arvo ja sitä rataa.)

 

Kukaan ei ole ollut pakottamassa kenenkään lapsia rukoilemaan tai lähtemään kirkkoon tai mitään muutakaan. En edelleenkään tajua, missä se ongelma on, jos koulun ekumeenisesta joulukirkosta jää pois vaikka 200 lapsesta vajaa kymmenkunta. Onko se kristittyjen koulussa tapahtuva satunnainen uskontokasvatus ei-kristittyjen lapsilta pois? Mitä ihmeen haittaa siitä, että kristityt lapset lähtee kirkkoon ja ei-kristityt jää koululle, on? Miksi kaikkiin muihin kasvatuksen osa-alueisiin voidaan olettaa päiväkodin ja koulun jossain määrin osallistuvan, mutta uskontokasvatukseen ei missään tapauksessa?

 

Jos lapsi oppii, että uskonasioista ei voi puhua missään muualla kuin kotona/seurakunnan tilaisuuksissa, niin tässä maassa ei ikinä opita puhumaan uskonasioista avoimesti. Missään muualla maailmassa uskonasiat eivät ole tämänkaltainen tabu kuin Suomessa. Missään muualla ei edes tunneta "tapakristittyjä", vaan ihmiset uskovat tai sitten eivät. Herää kysymys, jos uskonasiat eivät olisi tällainen tabu, niin olisiko tällaistakaan keskustelua tarvinnut käydä, ja olisiko kirkkoonkuulumattomien määrä jatkuvasti noussut. Enkä nyt sano, että se olisi tavoiteltava asia tai että haluaisin käännyttää koko Suomen kunnon kristityiksi. Mietin vaan, että kuinkahan moni vaikkapa katolilainen lopultakaan edes kokee minkäänlaista tarvetta kyseenalaistaa uskoa.

 

Mutta joo, eiköhän mun kommentit olleet nyt tässä.

[Lainie]

Kyllä sitä tapakristillisyyttä tapaa ihan vaikka vain Suomen naapurimaissa Ei se ole mikään Suomen keksintö. Lisäksi tunnen henkilökohtaisestikin katoliseen uskoon kasvatettuja, jotka ovat katolisia tavan ja perheen vuoksi.

Ihan yleis(länsi)mainen kehityskulku tämä on että ihmiset eivät anna uskonnolle enää samanlaista asemaa kuin aiemmin.

[Felicidad]

^Samat sanat! Kaikissa maissa ei myöskään ole samanlaista seurakuntaan kuulumista tai kuulumattomuutta ja kirkollisveroa niin kuin Suomessa. Jos on lapsena kastettu esim. katolilaiseksi niin ihminen on katolilainen tai jos kokee että ei enää ole niin sitten ei ole, mutta ei siitä tarvitse mihinkään seurakuntaan ilmoittaa. Katolisessa maailmassa on itse asiassa aika paljon tapakristittyjä ja uskallan väittää, että tänä päivänä harva käy ripittäytymässä tai odottaa seksiä avioliittoon asti.

 

Lisään vielä, että katolisissa maissa on tosi yleistä, että on kirkon ylläpitämiä tai rahoittamia päiväkoteja, kouluja ja yliopistoja, mutta julkisissa kouluissa uskontoa ei opeteta eikä vietetä uskonnollisia tilaisuuksia.

Edited October 10, 2012 by Eva Luna

[heinäruusu]

Tämä keskustelu ei todellakaan näyttäisi edistyvän mihinkään... Mutta kommentoinpa minäkin.

 

Miksi kaikkiin muihin kasvatuksen osa-alueisiin voidaan olettaa päiväkodin ja koulun jossain määrin osallistuvan, mutta uskontokasvatukseen ei missään tapauksessa?

 

Lyhesti (joka on tässä ketjussakin jo monta kertaa sanottu): Koska Suomessa on USKONNONVAPAUS.

 

Jos lapsi oppii, että uskonasioista ei voi puhua missään muualla kuin kotona/seurakunnan tilaisuuksissa, niin tässä maassa ei ikinä opita puhumaan uskonasioista avoimesti.

 

Eihän tässä kukaan ole kieltänyt asioista keskustelemisesta, päinvastoin, yleinen mielipide täällä vaikuttaisi olevan, että keskustelu on hyvä asia. Mutta keskusteleminen on ihan eri asia kuin yhden totuuden opettaminen.

 

Ja minua häiritsee suuresti tuo enemmistön "oikeus". Oletko Ida-Mari oikeasti sitä mieltä, että sitten kun päiväkodissa enemmistö lasten vanhemmista on ateisteja, on ihan OK opettaa ateismia päiväkodissa? Tai luodaan kouluun jokin uusi perinnelaulu, joka ylistää ateismin aatetta, ja kristilliset lapset saavat sitten istua penkissä hiljaa?

[Guest RGB]

Kyllä minä tajuan, mitä te jankkaatte. Mutta te ette tunnu tajuavan mitä minä olen jankannut. Viimeisen kerran vielä.

 

Uskonto on osa tätä kulttuuria. Uskonto on osa kaikkia maailman kulttuureita. Toisissa näkyy koko ajan ja paljon (islam), toisissa toimii arvopohjana (kristinusko ja evl). Mun mielestä "se on perinne" on nimenomaan oikein hyvä syy pitää Suvivirsi ja joulukirkko kouluissa ja päiväkodeissa. Kukaan lapsi ei siitä kärsi, jos muu koulu laulaa Suvivirttä. Itse ei tarvitse, voi olla hiljaa. Se siitä. Tämä maailma pyörii enemmistön ehdoilla, Suomessa tässä asiassa se on evl-kirkko. Jos jossain koulussa enemmistö lapsista edustaa jotain muuta kuin evl-kirkkoa, niin tietenkään sieltä ei lähdetä joulukirkkoon. (Joku sanoi, että eihän täällä puhuta enää ruotsiakaan. No puhutaanpas, ja kaikkien on sitä asuinpaikasta, kiinnostuksesta, äidinkielestä riippumatta aivan pakko opiskella ihan kaikissa kouluissa peruskoulusta yliopistoon. Itse opiskelin pahimmillaan lukiossa ruotsia pahimmillaan 10h viikossa ja amkn pakkokursseja lukuunottamatta en ole sanaakaan ruotsia koskaan puhunut. Samaan aikaan opiskelin omaa kieltäni eli saamea 2h viikossa etänä eli huonosti toimivien laitteiden varassa. Jos ne ei toimineet, ei ollut tuntia. Tasa-arvo ja sitä rataa.)

 

Kukaan ei ole ollut pakottamassa kenenkään lapsia rukoilemaan tai lähtemään kirkkoon tai mitään muutakaan. En edelleenkään tajua, missä se ongelma on, jos koulun ekumeenisesta joulukirkosta jää pois vaikka 200 lapsesta vajaa kymmenkunta. Onko se kristittyjen koulussa tapahtuva satunnainen uskontokasvatus ei-kristittyjen lapsilta pois? Mitä ihmeen haittaa siitä, että kristityt lapset lähtee kirkkoon ja ei-kristityt jää koululle, on? Miksi kaikkiin muihin kasvatuksen osa-alueisiin voidaan olettaa päiväkodin ja koulun jossain määrin osallistuvan, mutta uskontokasvatukseen ei missään tapauksessa?

 

Jos lapsi oppii, että uskonasioista ei voi puhua missään muualla kuin kotona/seurakunnan tilaisuuksissa, niin tässä maassa ei ikinä opita puhumaan uskonasioista avoimesti. Missään muualla maailmassa uskonasiat eivät ole tämänkaltainen tabu kuin Suomessa. Missään muualla ei edes tunneta "tapakristittyjä", vaan ihmiset uskovat tai sitten eivät. Herää kysymys, jos uskonasiat eivät olisi tällainen tabu, niin olisiko tällaistakaan keskustelua tarvinnut käydä, ja olisiko kirkkoonkuulumattomien määrä jatkuvasti noussut. Enkä nyt sano, että se olisi tavoiteltava asia tai että haluaisin käännyttää koko Suomen kunnon kristityiksi. Mietin vaan, että kuinkahan moni vaikkapa katolilainen lopultakaan edes kokee minkäänlaista tarvetta kyseenalaistaa uskoa.

 

Mutta joo, eiköhän mun kommentit olleet nyt tässä.

 

Eli mielestäsi enemmistö saa tässä asiassa polkea vähemmistön oikeuksia ja virallisen, muuten tasapäisen ja esim. poliittisesti neutraalin tahon tulee tukea ja ohjata tätä valtauskonnon harjoittamista koska muuten kristityillä ei ole riittävästi tilaisuuksia harjoittaa uskontoaan ohjatusti ja tuetusti. Selvä. Se on sun mielipiteesi mutta ei se kovin tasa-arvoinen ja avarakatseinen ole imho. Kukaan ei ole kieltänyt eikä kieltämässä uskonasioista puhumista - päinvastoin, täällä on todettu että uskontoneutraali ympäristö nimenomaan mahdollistaa tasa-arvoisen ja kiihkottoman diskurssin tästäkin aiheesta. Täällä on moneen otteeseen ehdotettu että perinteitä voi koulussa ja päiväkodissa opettaa muullakin tavalla kuin ymppäämällä ne osaksi yhteisön toimintaa. Mutta tähän ehdotukseen ei edelleenkään ole tullut yhtään kunnolla perusteltua vastausta.

[Sama vieras]

Veikkaan, että uskonasioista puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin siinä tapauksessa, jos uskontotunneilla opetettaisiin tasapuolisesti kaikkia uskontoja ja näin olisi enemmän tietoa ja keskusteltavaa. Voisi olla muistakin uskonnoista tiedossa muutakin kuin se, että "Siinäkin uskonnossa naisia alistetaan ja ihmisiä tapetaan" jne.. Vai olisiko siinä riski että (tapa)kristitty huomaisikin toisen uskonnon paremmuuden ja hyppäisi siihen kelkkaan.

Eihän se ole myöskään ei-kristityiltä pois, jos ei kirkkoon tarvitse lähteä. Useasti se aika korvataan läksyjen tekemisellä opettajan johdolla, eli enemmän siitä ei-kristityt hyötyy kuin kirkkoretkestä uskovaiset

Kaverini liittyi kirkkoon vain sen takia, että hänen siskonsa pyysi tätä kummiksi, ja kaverini pelkäsi vanhempiensa (tapakristittyjen) tietävän hänen jo kirkosta eronneen. Kaverini oli tuolloin jo 25v, mutta perheelle usko on tabu, josta ei voi edes puhua siihen tyyliin että sen kyseenalaistaisi.

Anoppini ja appiukkoni, tapakristittyjä, eivät näe meidän olevan naimisissa oikeasti koska emme menneet papin aamenella naimisiin. Lapsi, jota ei kastettaisi, joutuisi helvettiin. Tämäkö kristittyjen suvaitsevaisuutta?

Anoppi kyttää aina ristiäisissä, rippijuhlissa yms kristillisissä tapahtumissa, rukoillaanko ja lauletaanko virsiä, no ei lauleta eikä rukoilla, mutta eipä tuollainen kyttääminen kivalle tunnu, mutta noihin tilaisuuksiin mennään koska kunnioitetaan juhlittavaa, eikä haluta loukata.

Useampi kaverini kuuluu kirkkoon siitä syystä, että saisi kirkossa häät, eli pelkästään vain ne arkkitehtuurillisesti komeat puitteet häillensä.

Äitini liittyy kuulemma kirkkoon takaisin myöhemmin että hautajaiset olisivat halvemmat (jos se nyt niin menee).

Eli tämmöisen enemmistönkö takia joulukirkkoa (uskontotunteja yms) ei voisi "ulkoistaa" uskovien ihmisten omalle ajalle ja KOKO PERHEEN YHTEISEKSI tekemiseksi, kuten kuulemma ennen vanhaan on ollut, että reellä mentiin koko perhe joulukirkkoon. Silleen perinteisesti, mutta myönnytyksenä vaikka reen sijaan nyt voisi mennä autolla.

 

Sitten se kysymys: Mikä olisi pahaa siinä, että uskontotunnit olisivat vallinnaisia, vain näille tunneille osallistuvat tekisivät kristilliset retkensä ja rituaalinsa? Eli yhdeksi aineeksi lisää valinnaisten joukkoon, ei pelkästään siten että joko et tai uskontotunnit, vaan että uskonto, kuvis, kässä, ylimääräinen kieli tai et jne. olisivat samalla viivalla vapaasti valittavana.

[Pöpö]

Jos lapsi oppii, että uskonasioista ei voi puhua missään muualla kuin kotona/seurakunnan tilaisuuksissa, niin tässä maassa ei ikinä opita puhumaan uskonasioista avoimesti. Missään muualla maailmassa uskonasiat eivät ole tämänkaltainen tabu kuin Suomessa. Missään muualla ei edes tunneta "tapakristittyjä", vaan ihmiset uskovat tai sitten eivät. Herää kysymys, jos uskonasiat eivät olisi tällainen tabu, niin olisiko tällaistakaan keskustelua tarvinnut käydä, ja olisiko kirkkoonkuulumattomien määrä jatkuvasti noussut. Enkä nyt sano, että se olisi tavoiteltava asia tai että haluaisin käännyttää koko Suomen kunnon kristityiksi. Mietin vaan, että kuinkahan moni vaikkapa katolilainen lopultakaan edes kokee minkäänlaista tarvetta kyseenalaistaa uskoa.

 

Ei tässä edelleen kukaan ole kieltämässä lasta/lapsia avoimesti puhumasta uskonnosta vaan saamaan sen pois kaikkien yhteisestä ja pakollisista julkisista laitoksista.

 

Mitä pitäisi Ida-Mari siitä että päiväkotiin tulisi joku herra selittämään pokkana lapsesi/lastesi eteen ettei jumalaa ole olemassa ja päiväkoti maksaisi tästä? Olisiko se sinulle ok?

 

Tässä pyydetään jättämään uskonasiat valtiollisten koulujen ja päiväkotien ulkopuolelle niin että kaikki on tasaarvoisia niissä.

 

Kultuuri ei minusta ole selitys miksi uskonvapaassa maassa minun lasta syrjitään koska me ajattelemme eri tavalla. Se kuulostaa uskonnolliseslta painostukselta ja sen kohteena en halua että olen itse enkä lapseni joutuvan sen uhriksi.

[Hibi]

Päiväkoti ei tasan maksa kirkolle yhtään mitään siitä että käyvät pitämässeä hartausta eikä niitä sinne erikseen tarvitse edes pyytää

[Guest vieras_]

Kyllä minä tajuan, mitä te jankkaatte. Mutta te ette tunnu tajuavan mitä minä olen jankannut. Viimeisen kerran vielä.

Tämä maailma pyörii enemmistön ehdoilla, Suomessa tässä asiassa se on evl-kirkko. Jos jossain koulussa enemmistö lapsista edustaa jotain muuta kuin evl-kirkkoa, niin tietenkään sieltä ei lähdetä joulukirkkoon.

 

En ymmärrä tai hyväksy tätä enemmistön ehdoilla kulkemista, mutta varmistetaan vielä. Silloin, kun ei luterilaisten lasten määrä koulussa ylittää 50%, joulukirkko jätetään väliin? Lasketaanko se luokka- vai koulukohtaisesti? Vai kaupungin mukaan? Jos Helsingissä viime vuonna (?) kastettiin 60% syntyneistä ja ennen tuon ikäluokan kouluunmenoa Suomeen muuttaa varmasti vielä samanikäisiä muuta uskontoa edustavia pakolaisia, voi tilanne kuuden vuoden päästä Helsingissä olla jo melko tasan. Vähintäänkin ihan varmasti jo osassa kouluista. Jätetäänkö tuolloin Helsingin kouluista joulukirkko pois? Muun Suomen uskonnottomat voivat muuttaa sinne kokeakseen samaa vapautta? Muutetaanko myös opetussuunnitelmaa kaupunki kerrallaan yleisen uskonto-opetuksen saamiseksi? Vai voisiko sittenkin nyt jo ymmärtää trendin ja muuttaa nämä asiat ihan jo etukäteen ja tasapuolisesti?

 

En ymmärrä, miten tämän ketjun kirjoituksista yhä voi saada käsityksen, että uskonto olisi tabu ja pitäisi piilottaa. Enkä sitä, miten jonkun mielestä olisi kauheaa "erottaa" halukkaat kristityt joukosta kristittyihin kouluihin, mutta sama henkilö silti kannattaa tuota jakoa esim. joulukirkon ja aamunavauksen suhteen. Miten kukaan tasa-arvoa kannattava ihminen voi niin sanoa?

Edited October 10, 2012 by Kärpänen

[Norsu]

Veikkaan, että uskonasioista puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin siinä tapauksessa, jos uskontotunneilla opetettaisiin tasapuolisesti kaikkia uskontoja ja näin olisi enemmän tietoa ja keskusteltavaa. Voisi olla muistakin uskonnoista tiedossa muutakin kuin se, että "Siinäkin uskonnossa naisia alistetaan ja ihmisiä tapetaan" jne.. Vai olisiko siinä riski että (tapa)kristitty huomaisikin toisen uskonnon paremmuuden ja hyppäisi siihen kelkkaan.

Eihän se ole myöskään ei-kristityiltä pois, jos ei kirkkoon tarvitse lähteä. Useasti se aika korvataan läksyjen tekemisellä opettajan johdolla, eli enemmän siitä ei-kristityt hyötyy kuin kirkkoretkestä uskovaiset

Kaverini liittyi kirkkoon vain sen takia, että hänen siskonsa pyysi tätä kummiksi, ja kaverini pelkäsi vanhempiensa (tapakristittyjen) tietävän hänen jo kirkosta eronneen. Kaverini oli tuolloin jo 25v, mutta perheelle usko on tabu, josta ei voi edes puhua siihen tyyliin että sen kyseenalaistaisi.

Anoppini ja appiukkoni, tapakristittyjä, eivät näe meidän olevan naimisissa oikeasti koska emme menneet papin aamenella naimisiin. Lapsi, jota ei kastettaisi, joutuisi helvettiin. Tämäkö kristittyjen suvaitsevaisuutta?

Anoppi kyttää aina ristiäisissä, rippijuhlissa yms kristillisissä tapahtumissa, rukoillaanko ja lauletaanko virsiä, no ei lauleta eikä rukoilla, mutta eipä tuollainen kyttääminen kivalle tunnu, mutta noihin tilaisuuksiin mennään koska kunnioitetaan juhlittavaa, eikä haluta loukata.

Useampi kaverini kuuluu kirkkoon siitä syystä, että saisi kirkossa häät, eli pelkästään vain ne arkkitehtuurillisesti komeat puitteet häillensä.

Äitini liittyy kuulemma kirkkoon takaisin myöhemmin että hautajaiset olisivat halvemmat (jos se nyt niin menee).

Eli tämmöisen enemmistönkö takia joulukirkkoa (uskontotunteja yms) ei voisi "ulkoistaa" uskovien ihmisten omalle ajalle ja KOKO PERHEEN YHTEISEKSI tekemiseksi, kuten kuulemma ennen vanhaan on ollut, että reellä mentiin koko perhe joulukirkkoon. Silleen perinteisesti, mutta myönnytyksenä vaikka reen sijaan nyt voisi mennä autolla.

 

 

 

Enpä sanoisi että enemmistö luterilaisia on tuollaisia kyttääjiä tms kuten sinun lähipiirisi tuntuu olevan eikä voi kyllä muuta kuin kummastella tuollaista yleistystä

 

En ole tässä kommentoinut, kun meni jo voimat vääntää asiaa rautalangasta, kun joka ikisen vastauksen jälkeen seuraava viesti kuitenkin on että miksi. Tuli tunne, että eipä niitä vastakkaisia kommentteja kukaan lue, kun on niin kiire tuoda esiin sitä omaa mielipidettä. Ida-marille nostan kyllä hattua, että on jaksanut kärsivällisesti ja ystävällisesti vastailla useamman kerran aika hyökkääviinkin kirjoituksiin.

 

Jospa sitä nyt yrittäisi vielä kerran itsekin. Eli itse en ole tyrkyttämässä ruokarukouksia tai aamunavauksia tai muuta vastaavaa jokaiseen koulu- tai päiväkotipäivään kaikille pakolliseksi. Mielestäni siinä luterilaiset (vaikka ovatkin enemmistönä kouluissa ja päiväkodeissa) voivat joustaa ja jättää ne henkilökohtaisiksi asioiksi. En vaan käsitä, miten esim. uskontotunnit voitaisiin lakkauttaa ilman että se vaikuttaa meidän lastemme yleissivistykseen. Kun nyt satumme asumaan maassa, jossa luterilaisuus on valtauskonto, mielestäni pitäisi se myös tuntea, siitä huolimatta uskooko itse vai ei. Koen, että uskonnon opetus on yhtä lailla yleissivistykseen kuuluvaa kuin esim. maantieto tai biologia tai historia. Edes omassa koulussani useampi vuosikymmen sitten ei uskonnonopetus todellakaan ollut raamatulla päähän lyömistä niin tuskinpa se sitä on tänäkään päivänä. Mutta kyllähän se nyt jokaisen yleissivistykseen kuuluu tietää esim. raamattuun kirjoitetuista tapahtumista. Vaikka lapsistamme tulee kuinka kansainvälisiä tahansa, eikö heidän täydy silti tietää omat lähtökohtansa eli mistä kulttuurista ovat peräisin? Ja täällä luterilaisuus nyt vain on osa kulttuuria vaikka sitä ei itse harjoittaisi. Vai onko parempi, että lapsemme aikuistuttuaan keskustelevat toisista kulttuureista tulevien kanssa ja ihmettelevät että ai mikä ihmeen Nooa. Ihan samalla tavoin kuin toivon että lapseni aikuisina tietävät että oli aikoinaan talvisota ja maailmansota jne niin samalla tavoin toivon, että he osaavat keskutella uskonnon asioista vaikka eivät itse raamatun oppeihin uskoisikaan. Ja kyllähän se yleissivistävä koulutus on koulujen vastuulla antaa eikä vanhempien. Muuten voisin opettaa lapsilleni myös historian, biologian ja maantiedon itse, jos uskontokin pitää itse kotinurkissa opettaa vähemmistöjen loukkaamisen pelossa. Tätä mä en käsitä. Ettekö te uskonnottomat koe että lapsenne on aika tollo jos ei tiedä missä puhutaan esim. Nooasta tai kuka oli Jeesus? Ja eikö näitä juuri opeteta kouluissa? Ei siellä uskontotunnilla ketään käännytetä vaan kerrotaan asioita, jotka jokaisen uskontoon ja uskonnottomuuteen katsomatta tulisi tietää. Eikä siellä puhuta todellakaan vain luterilaisuudesta vain myös muista uskonnoista. Jos nyt mietin itseänikin niin kyllä olen lähes kaiken uskontoon liittyvän tietoni juuri koulusta saanut ja jos sitä ei olisi koulussa opiskeltu olisi yleissivistykseni tässä asiassa hyvin heikko. Enpä taitaisi osata itse myöskään aikuisena miettiä omaa aatemaailmaani, kun en tietäisi pätkääkään mikä on kristinusko tai joku muu uskonto. On aika kummallista, että koko uskonnon opetus jätettäisiin vanhempien vastuulle. Itse en ainakaan koe pystyväni siihen, kun minulla ei opettajakoulutusta ole. Tietysti voin itse opettaa lapselleni iltarukouksen tai olla opettamatta, mutta koko uskonto-opetuksen poistaminen kouluista olisi aika idioottia omasta mielestäni. Sama asia kuin esim. historian opetuksen lakkauttaminen, kun sehän on kaikki jo mennyttä. Maailma muuttuu niin mitä sitä vanhoja kaivelemaan ja sitä rataa.

 

Aivan samoin koen, että joulukirkko koululaisille on yleissivistävä asia, koska luterilaisuuden ollessa pääuskontomme luterilainen kirkko on osa tätä maata ja joulu on kuitenkin kristillinen juhla. Ei joulukirkossa käynti ketään käännytä vaan näyttää lapsille miksi joulua alunperin vietetään ja mihin joulu perustuu. Huolimatta siitä, että omaan kotijouluun se kristillisyys ei liity. Ei joulukirkon tarkoitus ole se, että toitotetaan kaikille lapsille että näin se on ja tämä on tosi. Vaan että luterilaisessa uskonnossa uskotaan näin ja kyseessä on nimenomaan uskominen eikä mikään todeksi väitetty asia. Sitä voi sitten jokainen omassa mielessään miettiä, että tuntuuko että tuollainen asia voisi olla totta vai ei. Mutta ehkä lapset ovat nykyään niin tolloja, etteivät osaa aikuisena itse muodostaa mielipiteitään tässä asiassa, jos ovat käyneet kouluiässä joulukirkossa, niin varmaan on parempi suojella heitä kaikilta vaikutteilta. Samaan aikaan kuitenkin näytetään ties mitä väkivaltaisia ohjelmia telkkarista, mutta ne vaikutteet eivät hätkäytä ketään, kun silloin se lapsi ilmeisesti osaa itse miettiä onko asia totta vai ei.

[Ida-Mari]

En ymmärrä, miten tämän ketjun kirjoituksista yhä voi saada käsityksen, että uskonto olisi tabu ja pitäisi piilottaa. Enkä sitä, miten jonkun mielestä olisi kauheaa "erottaa" halukkaat kristityt joukosta kristittyihin kouluihin, mutta sama henkilö silti kannattaa tuota jakoa esim. joulukirkon ja aamunavauksen suhteen. Miten kukaan tasa-arvoa kannattava ihminen voi niin sanoa?

 

En mä ole sanonut, ettei niin saisi tehdä. Kristittyjä kouluja on, ja mun mielestä se on ihan ok. Kaikkialla sellainen ei ole kuitenkaan mahdollista, kun ei ole riittävästi väestöpohjaa. Mun mielestä siinä, että joulukirkosta jää osa pois, ei ole mitään mikä ei tukis tasa-arvoa. Se olis väärin, jos uskonnottomatkin sinne pakotettaisiin. Se ei olis uskonnonvapautta. Se on, että on mahdollisuus jäädä pois. Eikä sitä tarvitse niin järjestää, että pistetään lapset riviin ja sieltä otetaan uskonnottomat yksi kerrallaan pois ja loput lähtee sitten kirkkoon. Ainakin täällä et-oppilaille on etukäteen kerrottu aina, että joulukirkko on tuolloin ja tuolloin ja silloin te tulette koululle, jos ette halua mennä kirkkoon. Mitään suurta numeroa asiasta ei ole tehty.

[Guest RGB]

En vaan käsitä, miten esim. uskontotunnit voitaisiin lakkauttaa ilman että se vaikuttaa meidän lastemme yleissivistykseen. Kun nyt satumme asumaan maassa, jossa luterilaisuus on valtauskonto, mielestäni pitäisi se myös tuntea, siitä huolimatta uskooko itse vai ei. Koen, että uskonnon opetus on yhtä lailla yleissivistykseen kuuluvaa kuin esim. maantieto tai biologia tai historia. Edes omassa koulussani useampi vuosikymmen sitten ei uskonnonopetus todellakaan ollut raamatulla päähän lyömistä niin tuskinpa se sitä on tänäkään päivänä. Mutta kyllähän se nyt jokaisen yleissivistykseen kuuluu tietää esim. raamattuun kirjoitetuista tapahtumista. Vaikka lapsistamme tulee kuinka kansainvälisiä tahansa, eikö heidän täydy silti tietää omat lähtökohtansa eli mistä kulttuurista ovat peräisin? Ja täällä luterilaisuus nyt vain on osa kulttuuria vaikka sitä ei itse harjoittaisi. Vai onko parempi, että lapsemme aikuistuttuaan keskustelevat toisista kulttuureista tulevien kanssa ja ihmettelevät että ai mikä ihmeen Nooa. Ihan samalla tavoin kuin toivon että lapseni aikuisina tietävät että oli aikoinaan talvisota ja maailmansota jne niin samalla tavoin toivon, että he osaavat keskutella uskonnon asioista vaikka eivät itse raamatun oppeihin uskoisikaan. Ja kyllähän se yleissivistävä koulutus on koulujen vastuulla antaa eikä vanhempien. Muuten voisin opettaa lapsilleni myös historian, biologian ja maantiedon itse, jos uskontokin pitää itse kotinurkissa opettaa vähemmistöjen loukkaamisen pelossa. Tätä mä en käsitä. Ettekö te uskonnottomat koe että lapsenne on aika tollo jos ei tiedä missä puhutaan esim. Nooasta tai kuka oli Jeesus? Ja eikö näitä juuri opeteta kouluissa? Ei siellä uskontotunnilla ketään käännytetä vaan kerrotaan asioita, jotka jokaisen uskontoon ja uskonnottomuuteen katsomatta tulisi tietää. Eikä siellä puhuta todellakaan vain luterilaisuudesta vain myös muista uskonnoista. Jos nyt mietin itseänikin niin kyllä olen lähes kaiken uskontoon liittyvän tietoni juuri koulusta saanut ja jos sitä ei olisi koulussa opiskeltu olisi yleissivistykseni tässä asiassa hyvin heikko. Enpä taitaisi osata itse myöskään aikuisena miettiä omaa aatemaailmaani, kun en tietäisi pätkääkään mikä on kristinusko tai joku muu uskonto. On aika kummallista, että koko uskonnon opetus jätettäisiin vanhempien vastuulle. Itse en ainakaan koe pystyväni siihen, kun minulla ei opettajakoulutusta ole. Tietysti voin itse opettaa lapselleni iltarukouksen tai olla opettamatta, mutta koko uskonto-opetuksen poistaminen kouluista olisi aika idioottia omasta mielestäni. Sama asia kuin esim. historian opetuksen lakkauttaminen, kun sehän on kaikki jo mennyttä. Maailma muuttuu niin mitä sitä vanhoja kaivelemaan ja sitä rataa.

 

No voi hyvä sylvi sentään. En minä ainakaan edes haluaisi ettei koulussa olisi et:tä tai muuta neutraalia uskonnon opetusta, TIETENKIN uskonto on tärkeä osa kulttuuria oikeastaan lähes kaikkialla maailmassa ja on erittäin hyvä jos koulussa opetetaan neutraalisti maailman eri uskonnoista. Mutta sen uskonnon opetuksen pitäisi koulun taholta olla nimenomaan neutraalia. Ja kyllä sen uskonnon opetuksen ehtii aloittaa sitten kun lapsella on valmiudet käsitellä siihen liittyviä asioita aivan kuten esim. talvisotaankin liittyviä asioita - ei vielä päiväkodissa eikä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Nooaan ja muihin raamatun tarinoihin ehtii kyllä tutustua aivan varmasti riittävästi kouluaikana muutenkin.

 

Aivan samoin koen, että joulukirkko koululaisille on yleissivistävä asia, koska luterilaisuuden ollessa pääuskontomme luterilainen kirkko on osa tätä maata ja joulu on kuitenkin kristillinen juhla. Ei joulukirkossa käynti ketään käännytä vaan näyttää lapsille miksi joulua alunperin vietetään ja mihin joulu perustuu. Huolimatta siitä, että omaan kotijouluun se kristillisyys ei liity. Ei joulukirkon tarkoitus ole se, että toitotetaan kaikille lapsille että näin se on ja tämä on tosi. Vaan että luterilaisessa uskonnossa uskotaan näin ja kyseessä on nimenomaan uskominen eikä mikään todeksi väitetty asia. Sitä voi sitten jokainen omassa mielessään miettiä, että tuntuuko että tuollainen asia voisi olla totta vai ei.

 

Niin tällä logiikalla olisi siis ok että kasvissyöjät söisivät pari kertaa vuodessa lihaa, koska valtaosa suomalaisista on lihansyöjiä ja koska Suomessa on niin kauan syöty lihaa, ja kasvissyöjät voisivat miettiä sen jälkeen että olisiko sittenkin hyvä syödä lihaa.

[Guest vieras_]

Jospa sitä nyt yrittäisi vielä kerran itsekin. Eli itse en ole tyrkyttämässä ruokarukouksia tai aamunavauksia tai muuta vastaavaa jokaiseen koulu- tai päiväkotipäivään kaikille pakolliseksi. Mielestäni siinä luterilaiset (vaikka ovatkin enemmistönä kouluissa ja päiväkodeissa) voivat joustaa ja jättää ne henkilökohtaisiksi asioiksi. En vaan käsitä, miten esim. uskontotunnit voitaisiin lakkauttaa ilman että se vaikuttaa meidän lastemme yleissivistykseen. Kun nyt satumme asumaan maassa, jossa luterilaisuus on valtauskonto, mielestäni pitäisi se myös tuntea, siitä huolimatta uskooko itse vai ei. Koen, että uskonnon opetus on yhtä lailla yleissivistykseen kuuluvaa kuin esim. maantieto tai biologia tai historia. Edes omassa koulussani useampi vuosikymmen sitten ei uskonnonopetus todellakaan ollut raamatulla päähän lyömistä niin tuskinpa se sitä on tänäkään päivänä. Mutta kyllähän se nyt jokaisen yleissivistykseen kuuluu tietää esim. raamattuun kirjoitetuista tapahtumista. Vaikka lapsistamme tulee kuinka kansainvälisiä tahansa, eikö heidän täydy silti tietää omat lähtökohtansa eli mistä kulttuurista ovat peräisin? Ja täällä luterilaisuus nyt vain on osa kulttuuria vaikka sitä ei itse harjoittaisi. Vai onko parempi, että lapsemme aikuistuttuaan keskustelevat toisista kulttuureista tulevien kanssa ja ihmettelevät että ai mikä ihmeen Nooa. Ihan samalla tavoin kuin toivon että lapseni aikuisina tietävät että oli aikoinaan talvisota ja maailmansota jne niin samalla tavoin toivon, että he osaavat keskutella uskonnon asioista vaikka eivät itse raamatun oppeihin uskoisikaan. Ja kyllähän se yleissivistävä koulutus on koulujen vastuulla antaa eikä vanhempien. Muuten voisin opettaa lapsilleni myös historian, biologian ja maantiedon itse, jos uskontokin pitää itse kotinurkissa opettaa vähemmistöjen loukkaamisen pelossa. Tätä mä en käsitä. Ettekö te uskonnottomat koe että lapsenne on aika tollo jos ei tiedä missä puhutaan esim. Nooasta tai kuka oli Jeesus? Ja eikö näitä juuri opeteta kouluissa? Ei siellä uskontotunnilla ketään käännytetä vaan kerrotaan asioita, jotka jokaisen uskontoon ja uskonnottomuuteen katsomatta tulisi tietää. Eikä siellä puhuta todellakaan vain luterilaisuudesta vain myös muista uskonnoista. Jos nyt mietin itseänikin niin kyllä olen lähes kaiken uskontoon liittyvän tietoni juuri koulusta saanut ja jos sitä ei olisi koulussa opiskeltu olisi yleissivistykseni tässä asiassa hyvin heikko. Enpä taitaisi osata itse myöskään aikuisena miettiä omaa aatemaailmaani, kun en tietäisi pätkääkään mikä on kristinusko tai joku muu uskonto. On aika kummallista, että koko uskonnon opetus jätettäisiin vanhempien vastuulle. Itse en ainakaan koe pystyväni siihen, kun minulla ei opettajakoulutusta ole. Tietysti voin itse opettaa lapselleni iltarukouksen tai olla opettamatta, mutta koko uskonto-opetuksen poistaminen kouluista olisi aika idioottia omasta mielestäni. Sama asia kuin esim. historian opetuksen lakkauttaminen, kun sehän on kaikki jo mennyttä. Maailma muuttuu niin mitä sitä vanhoja kaivelemaan ja sitä rataa.

 

Aivan samoin koen, että joulukirkko koululaisille on yleissivistävä asia, koska luterilaisuuden ollessa pääuskontomme luterilainen kirkko on osa tätä maata ja joulu on kuitenkin kristillinen juhla. Ei joulukirkossa käynti ketään käännytä vaan näyttää lapsille miksi joulua alunperin vietetään ja mihin joulu perustuu. Huolimatta siitä, että omaan kotijouluun se kristillisyys ei liity. Ei joulukirkon tarkoitus ole se, että toitotetaan kaikille lapsille että näin se on ja tämä on tosi. Vaan että luterilaisessa uskonnossa uskotaan näin ja kyseessä on nimenomaan uskominen eikä mikään todeksi väitetty asia. Sitä voi sitten jokainen omassa mielessään miettiä, että tuntuuko että tuollainen asia voisi olla totta vai ei. Mutta ehkä lapset ovat nykyään niin tolloja, etteivät osaa aikuisena itse muodostaa mielipiteitään tässä asiassa, jos ovat käyneet kouluiässä joulukirkossa, niin varmaan on parempi suojella heitä kaikilta vaikutteilta. Samaan aikaan kuitenkin näytetään ties mitä väkivaltaisia ohjelmia telkkarista, mutta ne vaikutteet eivät hätkäytä ketään, kun silloin se lapsi ilmeisesti osaa itse miettiä onko asia totta vai ei.

 

Kuten olen täälläkin maininnut, mä kannatan yleistä uskonto-opetusta. En missään nimessä kaikkea uskonto-opetusta halua poistaa, muuttaa sitä vain yleisempään suuntaan ja nykyisen et:n piirteitä omaavaksi. (Välikysymys: Pidätkö et:n käyneitä sivistymättöminä?) Vähentäisin luterilaisuuden osuutta selvästi ja korvaisin sitä muilla maailman valtauskonnoilla, ja pienemmilläkin. Elämme toki Suomessa, mutta koko ajan kansainvälistyvämmässä maailmassa, jossa kokisin parhaana, että lapset oppisivat myös esim. islamista muutakin kuin kunniamurhat tai hinduista pyhät lehmät. Se kun juuri lisäisi suvaitsevaisuutta ja mielestäni jopa tekisi uskonnosta nykyistäkin vähäisemmässä määrin tabun, kun keskustelua syntyisi yhdestä sun toisestakin uskonnosta.

 

Joulukirkosta vielä kerran, että yleissivistävyyteen riittäisi käynti kerran, ei kerran vuodessa.

[Piippis]

Kuinka siistiä olisi, jos Suvivirren sijaan laulettaisiin laulua, jossa kerrottaisiin että Jumalaa ei ole ja kaikki elävä on lähtöisin aivan muualta.

 

Ihan vain kerran vuodessa? Ei kai se pahalta uskovista vanhemmista tuntuisi? Varmasti tuntuisi!!

Sama toisinpäin.

 

Miksi sitä uskoa pitää tuoda sinne minne sitä ei haluta, sinne missä se loukkaa. Miksi miksi miksi?!? Perinne? Just joo.. Ajat ja tavat muuttuvat. Sekin on osa perinteitä.

 

Ja minä olen edelleen se, joka käy srk:n toiminnassa mukana. Minä haluan vain, että itse hoidan tämän hyvin henkilökohtaisen asian niin, että kunnioitan siinä samalla kaikkia muitakin.

 

 

1.

Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon.

 

2.

Taas niityt vihannoivat

ja laiho laaksossa.

Puut metsän huminoivat

taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi

hyvyyttäs, Jumala,

ihmeitäs julistaapi

se vuosi vuodelta.

 

3.

Taas linnut laulujansa

visertää kauniisti.

Myös eikö Herran kansa

Luojaansa kiittäisi!

Mun sieluni, sä liitä

myös äänes kuorohon

ja armon Herraa kiitä,

kun laupias hän on.4.

Oi Jeesus Kristus jalo

ja kirkas paisteemme,

sä sydäntemme valo,

ain asu luonamme.

Sun rakkautes liekki

sytytä rintaamme,

luo meihin uusi mieli,

pois poista murheemme.

 

5.

Ei vertaistasi sulle,

sä lilja Saaronin.

Suo armos lahjat mulle

ja kaste Siionin.

Kun Henkes virvoituksen

vain sielu saanut on,

keväisen kaunistuksen

se saa kuin Libanon.

 

6.

Maan, meren anna kantaa

runsaasti lahjojas,

tarpeemme meille antaa

sun siunauksestas.

Suo suloisuutta maistaa

myös sielun sanassas,

ain armos sille paistaa,

niin on se autuas.

[Sama vieras]

Veikkaan, että uskonasioista puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin siinä tapauksessa, jos uskontotunneilla opetettaisiin tasapuolisesti kaikkia uskontoja ja näin olisi enemmän tietoa ja keskusteltavaa. Voisi olla muistakin uskonnoista tiedossa muutakin kuin se, että "Siinäkin uskonnossa naisia alistetaan ja ihmisiä tapetaan" jne.. Vai olisiko siinä riski että (tapa)kristitty huomaisikin toisen uskonnon paremmuuden ja hyppäisi siihen kelkkaan.

Eihän se ole myöskään ei-kristityiltä pois, jos ei kirkkoon tarvitse lähteä. Useasti se aika korvataan läksyjen tekemisellä opettajan johdolla, eli enemmän siitä ei-kristityt hyötyy kuin kirkkoretkestä uskovaiset

Kaverini liittyi kirkkoon vain sen takia, että hänen siskonsa pyysi tätä kummiksi, ja kaverini pelkäsi vanhempiensa (tapakristittyjen) tietävän hänen jo kirkosta eronneen. Kaverini oli tuolloin jo 25v, mutta perheelle usko on tabu, josta ei voi edes puhua siihen tyyliin että sen kyseenalaistaisi.

Anoppini ja appiukkoni, tapakristittyjä, eivät näe meidän olevan naimisissa oikeasti koska emme menneet papin aamenella naimisiin. Lapsi, jota ei kastettaisi, joutuisi helvettiin. Tämäkö kristittyjen suvaitsevaisuutta?

Anoppi kyttää aina ristiäisissä, rippijuhlissa yms kristillisissä tapahtumissa, rukoillaanko ja lauletaanko virsiä, no ei lauleta eikä rukoilla, mutta eipä tuollainen kyttääminen kivalle tunnu, mutta noihin tilaisuuksiin mennään koska kunnioitetaan juhlittavaa, eikä haluta loukata.

Useampi kaverini kuuluu kirkkoon siitä syystä, että saisi kirkossa häät, eli pelkästään vain ne arkkitehtuurillisesti komeat puitteet häillensä.

Äitini liittyy kuulemma kirkkoon takaisin myöhemmin että hautajaiset olisivat halvemmat (jos se nyt niin menee).

Eli tämmöisen enemmistönkö takia joulukirkkoa (uskontotunteja yms) ei voisi "ulkoistaa" uskovien ihmisten omalle ajalle ja KOKO PERHEEN YHTEISEKSI tekemiseksi, kuten kuulemma ennen vanhaan on ollut, että reellä mentiin koko perhe joulukirkkoon. Silleen perinteisesti, mutta myönnytyksenä vaikka reen sijaan nyt voisi mennä autolla.

 

 

 

Enpä sanoisi että enemmistö luterilaisia on tuollaisia kyttääjiä tms kuten sinun lähipiirisi tuntuu olevan eikä voi kyllä muuta kuin kummastella tuollaista yleistystä

 

 

Yleistys oli tiedostettu. Jätin tekstistäni loppupeleissä pois kohdan "ennenmmistönimitystä käytän tässä siksi, että nämä ovat ainoita tuntemiani "uskovasia", vaikka tiedänkin että toisenkinlaisia on". Omaan tuttava/ystävä/perhepiiriin kuuluu vain em. kaltaisia "kirkkoon kuuluvia", mutta loppupeleissä suurin osa lähipiiristä ei siis kuulu kirkkoon ollenkaan. Olikohan monimutkaisesti selitetty?

 

Edelleen: Mikä olisi pahaa siinä, että uskontotunnit olisivat vallinnaisia, vain näille tunneille osallistuvat tekisivät kristilliset retkensä ja rituaalinsa? Eli yhdeksi aineeksi lisää valinnaisten joukkoon, ei pelkästään siten että joko et tai uskontotunnit, vaan että uskonto, kuvis, kässä, ylimääräinen kieli tai et jne. olisivat samalla viivalla vapaasti valittavana.

 

Ja: Eikö joulukirkkoa (ja uskontotunteja yms) voisi "ulkoistaa" uskovien ihmisten omalle ajalle koululta ja KOKO PERHEEN YHTEISEKSI tekemiseksi, kuten kuulemma ennen vanhaan on ollut, että reellä mentiin koko perhe joulukirkkoon (kotoa käsin, ei koulusta)

[Guest RGB]

Ja vielä kerran kysyn: miksi ei perinteen opettamisen kannalta riitä, että koulussa vain kerrotaan esim. joulukirkossa käynnistä? Miksi sinne pitää välttämättä päästä koulun järjestämänä? Eikö se asiasta puhuminen opeta sitä perinnettä riittävästi? Ja jos kerran siitä käynnistä on mahdollisuus kieltäytyä, eiväthän ne jotka kieltäytyvät sitten opi siitä perinteestä kuitenkaan, vaan vain ne joiden elämään se perinne jo muutenkin kuuluu. Jos nyt on ihan pakko pedagogiselta näkökannalta viedä ne lapset sinne kirkkoon, sen perinteen näyttämiseksi riittää yksi kerta ja varmasti olisi hyvä että vastaavia vierailuja tehtäisiin muidenkin uskontojen riittien pariin - ja ehdottomasti vasta sitten kun lapsi on niin vanha että osaa käsitellä asiaa ja ymmärtää mistä on kyse.

[Norsu]

Niin tällä logiikalla olisi siis ok että kasvissyöjät söisivät pari kertaa vuodessa lihaa, koska valtaosa suomalaisista on lihansyöjiä ja koska Suomessa on niin kauan syöty lihaa, ja kasvissyöjät voisivat miettiä sen jälkeen että olisiko sittenkin hyvä syödä lihaa.

 

No voi hyvä sylvi tosiaan Sori nyt vaan, mutta eipä tässä enää voi kuin nauraa. Jos väen vängällä pitää vääristellä kaikkea mitä muut kirjoittaa oman mielipiteen vastaisesti niin enpä jaksa enää yrittää. En todellakaan ole sitä mieltä, että uskonnottomien perheiden lasten pitää käydä joulukirkossa siksi, että kokeilevat olisiko se se oma juttu vai ei. Aivan turha yrittää mun kirjoitusta edes sellaiseksi väittää. Väännän vielä kerran rautalangasta. Kirjoitin, että luterilaisuus on osa Suomen kulttuuria, koska se nyt on täällä se vallitseva uskonto. Siksi myös luterilaisuuden tunteminen on minun mielestäni osa yleissivistystä huolimatta siitä uskooko itse. Osa tuota luterilaisuuden tuntemista on käynti kirkossa jouluna. Kirkkoon ei ole pakko uskonnottomia lapsia raahata mukaan. Saavat puolestani jäädä vaikka koululle tekemään muuta siksi aikaa. Mielestäni on vaan väärin se, että kaikki luterilaisuuteen viittaava pitää poistaa kouluista ja kaikilta oppilailta evätä mahdollisuus päästä joulukirkkoon, kun siellä nyt sattuu olemaan niitä uskonnottomien perheiden lapsiakin ja pistää silmään, jos jotkut jää koululle muiden mennessä kirkkoon. Siis uskonnottomat eivät ole valmiita yhtään joustamaan, mutta vaativat sitä joustoa luterilaisilta. Eikö se juuri olisi kompromissiratkaisu, että ne menee, jotka haluavat ja ne jotka eivät, jäävät tekemään muuta? Vai onko liikaa vaadittu?

[Guest vieras_]

En edelleenkään ymmärrä miten tässä joulukirkkoa keneltäkään evätään, jos sinne on mahdollista jokaisen halukkaan mennä oma perheen kanssa. Olisi oikeasti kiva kuulla perustelu tähän, kun sitä on niin monesti kysytty. Yleissivistävyys ei tosiaan siksikään toimi, että ne, jotka eivät mene muutenkaan, eivät lähde koulunkaan kanssa. Mitä erityisen hienoa on koulun kirkkokäynnissä. Miksi ei riitä, että siellä voi käydä perheen kanssa joka sunnuntai, muu pyhäpäivä ja varmaan aika monesti muutenkin?

[Sama vieras]

Ja vielä kerran kysyn: miksi ei perinteen opettamisen kannalta riitä, että koulussa vain kerrotaan esim. joulukirkossa käynnistä? Miksi sinne pitää välttämättä päästä koulun järjestämänä? Eikö se asiasta puhuminen opeta sitä perinnettä riittävästi? Ja jos kerran siitä käynnistä on mahdollisuus kieltäytyä, eiväthän ne jotka kieltäytyvät sitten opi siitä perinteestä kuitenkaan, vaan vain ne joiden elämään se perinne jo muutenkin kuuluu. Jos nyt on ihan pakko pedagogiselta näkökannalta viedä ne lapset sinne kirkkoon, sen perinteen näyttämiseksi riittää yksi kerta ja varmasti olisi hyvä että vastaavia vierailuja tehtäisiin muidenkin uskontojen riittien pariin - ja ehdottomasti vasta sitten kun lapsi on niin vanha että osaa käsitellä asiaa ja ymmärtää mistä on kyse.

 

Tätä mieltä olen itsekin.

 

Ja siitä olen monen kanssa samaa mieltä, että uskonto(j)a pitää opettaa, mutta ei siinä määrin kuin tällä hetkellä. Jos sitä halutaan verrata biologiaan tai maantietoon, niin oma ymmärrrykseni loppuu, koska biologiaa, maantietoa, matematiikkaa yms aineita pidän faktaan pohjautuvina, kun taas raamattua en, ja sitäkin vielä voi tulkita niin monella tavalla. Uskonnon voisi laittaa osaksi historian tuntia, kerrottaisiin se yleissivistävä osa suomen historian osana; milloin se tuli, miten se näkyi suomessa, kuinka se on vaikuttanut ja mihinkin. Tai sitten se että olisi uskontotunti, mutta siellä käytäisiin maailman valtauskonnot läpi tasapuolisesti ja perehdyttäisiin niiden kautta perinteisiin, kuten vaikka kirkkoon menoon ja muihin uskonnollisiin / muiden uskontojen tapahtumiin. Tai sitten että se olisi se valinnainen muiden aineiden joukossa, tai valinnainen olisi noiden edellämäinittujen lisäksi niille, joita aihe kiinnostaa enemmän. Eikö se olis kompromissi? Uskonnottomat ovat tavallaan jo kompromisseja tehneet (esim jos koulu ei pysty järjestämään et-tunteja uskontotuntien sijaan), niin tossa tultaisiin vastaan molempia puolia.