Guest mies, kolmen tytön isä

Kirkkoonkuuluminen, usko ja lapsen päätäntävalta

520 posts in this topic

Liian kristillisyyden lisäksi mua alkaa joululauluissa ahdistaa moni muukin juttu, kuten se, että korostetaan pelkkää joulupukkia ja lahjoja. Haluaisin, ettei lahjoja tärkeämpää joulussa olisi yhdessäolo ja tunnelma. Onneksi on paljon jouluista instrumentaalimusiikkia, jossa sanat eivät pääse pilaamaan kenenkään tunnelmaa.

 

?? Tiernapojat ei musta ole yhtään iloinen laulu. Siinähän ollaan murharetkellä!  Ja tietty ateisti-perheenä me preferoidaan ei-uskonnollisia eli toi olisi siksikin nou-nou. Mutta nämä ovat makuasioita. Halusin vain osoittaa, että miellyttävä joululaulu on kovasti subjektiivinen asia ja kaikki ei tykkää joululauluista juur ollenkaan. 

 

Palaan vielä tähän, sillä jäi vaivaamaan. Täällä pohjantähden alla kertoo Suomen sisällissodasta ja siinä teloitetaan ihmisiä. Silti näytelmästä ja elokuvasta tuttu Akselin ja Elinan häävalssi on monen mielestä kaunis kappale. Tiernapojat on kuvaelma, johon kuuluu Raamatusta kohta, jossa tapetaan ja virtaan heitetään kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset. Silti mielestäni olisi hyvinkin osuvaa suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, että esim. usein neutraaliutensa vuoksi yhteislauluksi valitun, huonosti käännetyn We Wish You a Merry Christmas sijaan laulettaisiin vaikka tämä:

 

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle.
Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.
Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.

 

Ymmärrän tietysti, että tuo taivaallinen ystävyys ei ole täysin neutraalia, mutta monessa tilaisuudessa se on kelvannut aika kirjavallekin kuulijakunnalle.

 

^ Musta tuo on suora kertomus joulukirkkoon menosta

 

Niin on. Mutta koska se on kertomus siitä millaista elämä oli ennen ja siinä ei ole mitään uskonnollista elementtiä, niin toi on musta ihan validi esimerkki kulttuuriperinnön säilyttämisestä.

 

Joulukirkkoon ei taitaisi kelvata kulttuuriperinnön vaalimiseksi alkuperäisenä versiona. Mä kestän kyllä tämänkin, mun mielestä esimerkiksi tuon kolmanneksi viimeisen säkeistön voi hyvin ajatella kuvaavan yleisesti sitä, miten musiikki koskettaa ihmisiä.

 

  • Riemuhuuto lähti
  • lasten huulilta:
  • Juurkuin joulutähti,
  • kirkko kummulla!
  •  
  • Sisälläpä vasta
  • silmät huikenee,
  • tänne taivahasta
  • Korkein katselee.
  •  
  • Saivat paikan oman
  • pitkään penkkihin,
  • sytyttivät soman
  • haarakynttelin.
  •  
  • Iäks muistiin jäänet –
  • niin ei kaunista,
  • kuin on urkuin äänet
  • jouluaamuna.
  •  
  • Luulee kuulevansa
  • äänet enkelten,
  • luulee leijaavansa
  • sinne seimellen.
  •  
  • Soipi virret vielä
  • kulkiessa pois.
  • Sillä kirkkotiellä
  • aina olla sois.

Muoks. Otin alusta pois jo esillä olleet säkeistöt, kun oli niin pitkä.

Edited by askel

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun joulu jo meni, niin palailen alkuperäiseen kysymykseen, tai ainakin sen suuntaan.

 

Me ei kuuluta luterilaiseen kirkkoon, vaan toiseen kristilliseen yhteisöön. Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisten lasten kannalta sitä, että heitä ei tulla kastamaan vauvoina. Lapset saavat arvojemme mukaisen kristillisen kasvatuksen, osallistuvat luultavasti pyhäkouluun ja koulun uskontotunneille (jos sellaisia enää silloin on) yms., mutta päättävät itse 15 vuotta täytettyään tai myöhemmin, haluavatko itse uskoa, liittyä seurakuntaan (meidän tai muuhun) ja käydä kasteella.

 

Itse ajattelen niin, että lasten kohdalla näistä, kuten monista muistakin, päättävät vanhemmat. Sitten kun ikää tulee enemmän, voi päätöksiäkin alkaa tehdä hiljalleen enemmän itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Komppaan siinä että meilläkin vanhemmat päättää siihen asti kun lapsi itse alkaa ajattelemaan omia näkökulmiaan. 

 

Itsellä on sellainen tausta että jouduin taistelemaan itseni eroon teini-ikäisenä helluntaiseurakuntalaisen äidin otteesta. Ja nykyään olen hyvin kielteinen uskontoja kohtaan juurikin omien negatiivisten kokemuksien takia. Minä en anna lastani kastaa, enkä anna osallistua uskonnonopetukseen koulussa. Tietysti aion puhua uskonasioista hänen kanssaan ja koittaa tehdä se mahdollisimman neutraalilla tavalla, jos lapseni haluaa myöhemmin elämässään uskoa johonkin uskontoon niin toivoisin että hän ei tunne että hän joutuu valitsemaan minun ja uskonnon väliltä. 

 

Tiedän että tulee tilanteita joissa joudun joustamaan ja miettimään oman ajatusmaailmani jos lapseni haluaa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin esim. joulukirkkoon luokkakavereiden kanssa, mutta en aio murehtia niitä sen syvällisemmin tässävaiheessa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ja koulumaailmakin voi jo 7 vuoden päästä olla aika erinäköinen uskonnon opetuksen ja uskonnollisten tilaisuuksien suhteen. Itse kanssa ajattelen vähän niin, että asia kerrallaan sitä mukaa kun eteen tulee. Periaatteitaan on hyvä miettiä, mutta yksittäistapauksissa toimitaan yksittäisten tapausten mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
 yksittäistapauksissa toimitaan yksittäisten tapausten mukaan.

 

Tää on mun mielestä niin hienosti sanottu!  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joulukirkkoon ei taitaisi kelvata kulttuuriperinnön vaalimiseksi alkuperäisenä versiona.

 

Juu, ei kelpais. Mä en ollut koskaan tuollaisista säkeistöistä kuullutkaan, eivätkä ne tulleet pikaisella googletuksella vastaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niitä ei kai ole tapana laulaa niitä loppuja säkeistöjä juuri koskaan. Ehkä just siks, että ei haluta sitä uskonnollista osuutta mukaan, ja laulu on tarpeeksi pitkä muutenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieraana on pakko vastata aiheeseen jollakin tapaa. Esimerkkinä kerron vaikka sen että kun valmistuin erittäin vanhasta ja tunnetusta Britti-yliopistosta, niin valmistumis-seremoniaan kuului mm. yliopiston kappelissa työskentelevän nunnan lukema latinankielinen rukous. Tässä kyseisessä brittiyliopistossa on opiskelijoita kymmenistä eri uskontokunnista, omassa tiedekunnassani oli varmasti kymmeniä ateisteja, mutta ei kenelläkään käynyt edes mielessä että Rukous seis, minun ihmisoikeuksiani loukkaa että valmistujaisissani lausutaan jotain uskonnollista! Miksikö ei? Koska kyseessä oli yliopiston 500-vuotinen PERINNE, samoin kuin valmistujaislaulu tai valmistujaiskaavun pukeminen juhlaan (joka oli oikeasti huikea!)

 

Minusta ainakin tämä keskustelu siitä että voiko Suvi-virren laulaa kevätjuhlassa on tosi surullista. Kyseessä on monikymmenvuotinen perinne ja koulun kevätjuhla kuuluu vahvasti Suomalaiseen kulttuuriin. Esim. Briteissä ei pahemmin vietetä kevätjuhlaa.

 

Tottakai muista uskontokunnista tulevia pitää kunnioittaa, kuten myös ateisteja, mutta loukkaako se niin pahasti lapsen ihmisarvoa jos kuulee sen kauniin vanhan virren jota on vuosikauden laulettu? Jos asia vaivaa lasta niin siitähän voi keskustella sitten kotona. Jos suvivirsi on 70% vanhemmista tärkeä perinne niin pitääkö se hävittää sen 30% takia.

 

Mitetitäämpä sitten vaikka toisinpäin. Jos asuisitte vaikka muslimimaassa jossa lapsi käy paikallista koulua. Vaaditteko että koulun islaminuskoiset perinteet pitää lopettaa siksi että se teidän lapsenne ei halua osallistua uskonnolliseen toimintaan? Kyllä varmasti useimmissa kouluissa Suomessa on mahdollista järjestää lapsille ei-uskonnollista toimintaa kun muut käyvät kirkossa jne. Olin itse peruskoulussa jossa oli tosi paljon vanhoillislestadiolaisia jotka ei siis osallistuneet esim. musiikkitapahtumiin. Silti meillä kävi laulava teatteri ja paljon musiikkivieraita, vai pitäisikö kaikki musiikki kieltää sen takia että osa oppilaista ei sitä kuule kotona? Oma äitini on uskonnonopettaja ja opettaa myös elämänkatsomustietoa. Meillä ainakin, sekä kotona että koulussa uskonnonopetus käsitti ihan perus filosofisia juttuja ja puhuttiin muista uskonnoista, ja jos tämä ei toimi kouluissa niin se on ihan sen koulun eikä luterilaisen kansankirkon vika. Muistan tehneeni hienon esitelmän mm.Shintolaisuudesta.

 

 

Olen näissä asioissa aika vahvaa mieltä, ehkä siksikin että ulkosuomalaisena tiedostan hyvin miten iso rooli uskonnolla on Suomalaisessa kulttuurissa. Jos uskonto poistetaan meidän jokapäiväisestä elämästä niin silloin iso osa suomalaista kulttuuriperinnettä häviää. Kukaan maahanmuuttaja ei pyri Suomeen siksi että haluaa tehdä Suomesta just vanhan kotimaansa tapaisen vaan kyllä vieras pyrkii kunnoittamaan ja ymmärtämään kantaväestön tapoja.

 

 

Briteissä on ollut hyvin vahvasti esillä miten kaikkia muita kulttuureja kunnoitetaan vahvasti mutta kristittyjä vähätellään. Esimerkiksi kristitty virkailija ei saanut pitää pientä ristiä kaulassa, mutta muslimi-terveydenhoitaja saa pitää pitkähihaista työpaitaa joka on terveysmääräisten vastainen (korkea infektioriski, kaikilla pitäisi olla lyhyet hihat) uskontonsa vuoksi. Täällä muuten ihan anglikaani-kirkon tukemissa kouluissakin puhutaan avoimesti kaikista uskonnoista vaikka omaa kristillistä taustaa tuodaan vahvasti esille, ja täällä on koulut 10 kertaa monikultturisempia kuin Suomessa.

 

 

Uskonto on TODELLA iso osa suomen historiaa ja kulttuuria, vai pitäiskö nyt lakkauttaa partio ja poistaa kaikki viittaukset uskonnosta sen takia että täällä on myös ateisteja ja muslimeja.

 

 

Terveisin, aasialaisen ateistin kristitty avovaimo!

Share this post


Link to post
Share on other sites
 Esimerkkinä kerron vaikka sen että kun valmistuin erittäin vanhasta ja tunnetusta Britti-yliopistosta, niin valmistumis-seremoniaan kuului mm. yliopiston kappelissa työskentelevän nunnan lukema latinankielinen rukous.

 

Musta sulta on mennyt ohi koko pointti. Kyse on lasten, ei aikuisten, uskonnollisesta kasvatuksesta julkisen vallan taholta. Tämä on osa pidempää keskustelua siitä, että mitä julkinen valta saa tai ei saa tehdä kansalaisilleen ilman näiden mielipiteen kysymistä. Suomessa on uskonvapauslaki, joten valtiolla ei ole oikeutta kasvattaa kenestäkään väkisin kristittyä. Ei vaikka se kuinka tuhoais kulttuuriperinnettä. Se, että jokin asia on perinne, ei tarkoita, että se on hyvä asia. Joskus oli perinteenä antaa köyhiä lapsia huutolaisiksi tai pakkostrerilisoida ihmisiä epäasiallisin syin. Joku yksittäinen aikuisten juhla on aika pientä sen rinnalla, että joissakin kouluissa nostetaan jokaikinen koulupäivä kehittyviä lapsia negatiivisesti esille heidän uskontonsa takia. 

 

Kevät- ja joulujuhlia on jätetty jossain juhlimatta säästösyistä, joten se ei liity tähän. Joulujuhlissa on lupa esittää kulttuurihistoriallisin perustein mm. jouluevankeliumia. Virren laulattaminen väkisin on kuitenkin eri juttu ja kaikkien mielestä ko. virsi ei ole edes kaunis. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka vanha perinne ko. virsi on, kun suomessa ei kovin kauaa ole edes ollut peruskoulua.

 

Yliopiston monikulttuurisuuden opinnoissa kritisoitiin monella tapaa Britannian tapaa kohdella vähemmistöjään. Jos Britannian toimintatavat haluaa vetää tähän keskusteluun mukaan, niin sitten kannattaisi ottaa myös muut mahdolliset toimintatavat esille. Esim. Ranskassa on ihan päinvastainen ideologia, jossa tosin siinäkin on omat ongelmansa. Itse henk.koht. ajattelen, että kyse ei ole ulkomaalaistaustaisten vähemmistöjen kohtelusta ja heidän kotiutumisestaan. Ei tehdä tästäkin taas "ulkomaalaiset valtaa suomen ja tuhoaa kaiken"-päivittelyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tämä aihe tuli ajankohtaiseksi tällä viikolla, kun lapset aloittivat päivähoidon kunnan päiväkodissa. Hoidonaloituslomakkeessa kysyttiin saako lapsi osallistua seurakunnan järjestämään pyhäkouluun, joka pidetään kerran kuussa. Seurakunnan infolappusen mukaan siellä käsitellään erilaisia teemoja (ystävyys, luottamus, rakkaus, jne.) Raamatun kertomusten pohjalta. Aloituskeskustelussa päiväkodin johtaja suositteli että lapset osallistuisi, oli tietysti nähnyt meidän tiedoista, että lapset ei kuulu kirkkoon. Puhui noista teemoista, muttei maininnut Raamattua. Ymmärrän hänen kantansa siinä mielessä, että päiväkodille olisi varmasti helpompaa, jos kaikki lapset osallistuisi, niin henkilökunta voisi tehdä jotain muuta (omia palavereita tms) sen pyhäkoulun ajan. Päätettiin kuitenkin että meidän lapset ei osallistu. En koe että siitä olisi mitään hyötyä, ja uskontoasiat ei kuulu meidän arkeen muuten millään tavalla. Katsotaan myöhemmin uudestaan, jos esikoinen haluaa mennä muiden kanssa. Toivon kuitenkin, että päiväkodin henkilökunta osaisi hoitaa tilanteen niin, ettei kukaan tuntisi oloaan erilaiseksi tai ulkopuoliseksi. Siis ettei siitä poisjäännistä tehtäisi numeroa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
 Esimerkkinä kerron vaikka sen että kun valmistuin erittäin vanhasta ja tunnetusta Britti-yliopistosta, niin valmistumis-seremoniaan kuului mm. yliopiston kappelissa työskentelevän nunnan lukema latinankielinen rukous.

 

Musta sulta on mennyt ohi koko pointti. Kyse on lasten, ei aikuisten, uskonnollisesta kasvatuksesta julkisen vallan taholta. Tämä on osa pidempää keskustelua siitä, että mitä julkinen valta saa tai ei saa tehdä kansalaisilleen ilman näiden mielipiteen kysymistä. Suomessa on uskonvapauslaki, joten valtiolla ei ole oikeutta kasvattaa kenestäkään väkisin kristittyä. Ei vaikka se kuinka tuhoais kulttuuriperinnettä. Se, että jokin asia on perinne, ei tarkoita, että se on hyvä asia. Joskus oli perinteenä antaa köyhiä lapsia huutolaisiksi tai pakkostrerilisoida ihmisiä epäasiallisin syin. Joku yksittäinen aikuisten juhla on aika pientä sen rinnalla, että joissakin kouluissa nostetaan jokaikinen koulupäivä kehittyviä lapsia negatiivisesti esille heidän uskontonsa takia. 

 

Kevät- ja joulujuhlia on jätetty jossain juhlimatta säästösyistä, joten se ei liity tähän. Joulujuhlissa on lupa esittää kulttuurihistoriallisin perustein mm. jouluevankeliumia. Virren laulattaminen väkisin on kuitenkin eri juttu ja kaikkien mielestä ko. virsi ei ole edes kaunis. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka vanha perinne ko. virsi on, kun suomessa ei kovin kauaa ole edes ollut peruskoulua.

 

Yliopiston monikulttuurisuuden opinnoissa kritisoitiin monella tapaa Britannian tapaa kohdella vähemmistöjään. Jos Britannian toimintatavat haluaa vetää tähän keskusteluun mukaan, niin sitten kannattaisi ottaa myös muut mahdolliset toimintatavat esille. Esim. Ranskassa on ihan päinvastainen ideologia, jossa tosin siinäkin on omat ongelmansa. Itse henk.koht. ajattelen, että kyse ei ole ulkomaalaistaustaisten vähemmistöjen kohtelusta ja heidän kotiutumisestaan. Ei tehdä tästäkin taas "ulkomaalaiset valtaa suomen ja tuhoaa kaiken"-päivittelyä.

 

No ainakin täällä Briteissä asuvana voin sanoa että täällä ainakin minun mielestäni otetaan vähemmistöt erittäin hyvin huomioon. Historiallisesti juttuhan on aivan toinen, mutta ainakin nyt 2000-luvulla vähemmistöjen oikeudet oman kulttuurin ja uskonnon harjoittamiseen on kirjattu selkeästi lakiin ja asioista keskustellaan kunnolla. Tarkoitinkin sitä että ainakaan täällä 5 miljoonan brittimuslimin kotimaassa ei kukaan maahanmuuttaja oleta että paikallinen väestö lopettaa oman uskontonsa julkisen harjoittamisen ihan vaan sen takia että maassa on muitakin uskontoja. Minä asuin alueella jossa oli lähes vierekkäin moskeilja ja katolinen kirkko, ei mitään ongelmaa. Oma kansanedustajani on pakistanilaissyntyinen muslimi, joka on itseaisassa mieheni entinen opiskelukaveri. Olen valtiolla töissä ja meillä oli ihan avoimesti työpaikalla "pikkujoulut" joihin osallistui myös hindu ja muslimityöntekijät.

 

Puhuin nyt näistä maahanmuuttajista ihan siksi, että oman äitini työpaikalla (koulussa) oli myös keskusteltu että pitäiskö suvivirsi poistaa juhlasta kun se koulussa on myös pari ei-kristittyjä. Kyseessä voi olla usein ns hätävarjelun liioittelu, eli ne ei-kristityt ei välttämättä piittaa asiasta ollenkaan mutta koulu päättää kuitenkin muuttaa vanhoja perinteitä ihan vaan siksi ettei missään nimessä vahingossakaan loukata ketään.

 

Oma mieheni, kiinalaissyntyinen britti jolla on buddhalainen äiti, meni katolisen kirkon kouluun ja ei se kristillisyys siellä tarttunut häneen mutta ymmärtää ainakin kristillistä kulttuuria paremmin. On myös käynyt kanssani joulukirkossa ja sanoi että se oli hieno kokemus.

 

No mutta jos nyt puhutaan pelkästään lapsista, niin keskustelun ydin taitaa olla täällä se että jos lapsen ei halua osallistuvan seurakunnan/uskonnolliseen toimintaan niin vanhemmat pelkäävät että lapsi jotenkin "erottuu" muista, ja siksi pitäisi kieltää kaikki uskonnolisuus kouluista/tarhasta kaikilta lapsilta että kaikki on samalla viivalla?

Share this post


Link to post
Share on other sites
No mutta jos nyt puhutaan pelkästään lapsista, niin keskustelun ydin taitaa olla täällä se että jos lapsen ei halua osallistuvan seurakunnan/uskonnolliseen toimintaan niin vanhemmat pelkäävät että lapsi jotenkin "erottuu" muista, ja siksi pitäisi kieltää kaikki uskonnolisuus kouluista/tarhasta kaikilta lapsilta että kaikki on samalla viivalla?

Ei ole. Lue ajatuksella läpi keskustelu ja huomaat varmasti että tämä ei ole keskustelun ydin. Lyhyesti: yhden uskonnon korostaminen ja nostaminen erityisasemaan virallisen toimijan taholta on eriarvoistavaa ja alentavaa ja kaiken lisäksi turhaa ja perusteetonta. Tämä on koko ajan ollut argumenttini ja olen sen erittäin selvästi tuonut esiin toistamiseen. Kyse ei todellakaan ole minun pelostani että lapseni erottuisi muista.

 

Lisäys: ja jos oikeasti luet keskustelun ajatuksella, huomaat varmasti myös että täällä ei olla todellakaan kieltämässä uskonnonharjoittamista ja uskonnollisuutta kouluista / tarhoista / mistään muualtakaan - pointti on se, että se virallinen, julkisin varoin ylläpidetty muuten neutraali instanssi ei ole tukemassa eikä ohjaamassa minkään uskonnon harjoittamista, oli se sitten luterilaisuus, islam tai buddhalaisuus. Kukin saa edelleen puolestani lukea ruokarukouksen, kumarrella Mekkaan, hypistellä helmiä tai mitä sitten oman uskonnon rituaaleihin kuuluukin, kunhan ei kohtuuttomasti häiritse yhteisön toimintaa tai muita ihmisiä.

Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meille tämä aihe tuli ajankohtaiseksi tällä viikolla, kun lapset aloittivat päivähoidon kunnan päiväkodissa. Hoidonaloituslomakkeessa kysyttiin saako lapsi osallistua seurakunnan järjestämään pyhäkouluun, joka pidetään kerran kuussa. Seurakunnan infolappusen mukaan siellä käsitellään erilaisia teemoja (ystävyys, luottamus, rakkaus, jne.) Raamatun kertomusten pohjalta. Aloituskeskustelussa päiväkodin johtaja suositteli että lapset osallistuisi, oli tietysti nähnyt meidän tiedoista, että lapset ei kuulu kirkkoon. Puhui noista teemoista, muttei maininnut Raamattua.

Tässä kulminoituu nykytilanteen ongelma. "No jos nyt teidänkin lapset kuitenkin osallistuisi, onhan tässä hyvä tarkoitus ja kun muutkin" -perustetta käytetään varmasti todella usein vastaavissa tilanteissa. Joo, ihan hienoja ja tärkeitä teemoja tuossa käsitellään mutta kun niitä voisi opettaa ja käsitellä ihan ilman niitä viittauksia Raamattuun. Mun päähäni ei vain mahdu miksi niin ei sitten voisi tehdä julkisin varoin ylläpidetyssä instanssissa. Sinänsä mulle on aivan sama mitä ihmiset tekevät itse kustantamallaan vapaa-ajalla, ja sinne se ohjattu uskonnonharjoittaminenkin kuuluu. Eiköhän sitä pyhäkouluun ehdi iltaisin ja viikonloppuisin aivan riittävästi, aivan kuten muiden uskontojen ja elämänkatsomusten edustajat ehtivät omia tapojaan harjoittamaan.

Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yliopiston monikulttuurisuuden opinnoissa kritisoitiin monella tapaa Britannian tapaa kohdella vähemmistöjään.

 

No ainakin täällä Briteissä asuvana voin sanoa että täällä ainakin minun mielestäni otetaan vähemmistöt erittäin hyvin huomioon.

 

jos lapsen ei halua osallistuvan seurakunnan/uskonnolliseen toimintaan niin vanhemmat pelkäävät että lapsi jotenkin "erottuu" muista, ja siksi pitäisi kieltää kaikki uskonnolisuus kouluista/tarhasta kaikilta lapsilta että kaikki on samalla viivalla?

 

Jos haluat tutustua siihen kritiikkiin, jota Britanniaa vastaan esitetään, niin google varmasti auttaa sua. Yksi pointti oli, että ihmiset lokeroidaan omiin vähemmistöihinsä ja siitä ei omalla päätöksellä voi päästä pois. Joku x:n siirtolaissukupolven edustaja voi kokea olevansa vähemmistönsä vanki. Hyvä juttu on, että vähemmistöjä kohdellaan hyvin. Suomessa tilanne ei ole tämä. Suomessa erilaisuudesta voidaan kiusata ja täällä on nyt rasismijutut pinnalla. Just joku poliittinen edustaja ehdotti, että kaikki ne vähemmistöt, joiden edustajat ovat raskanneet, pitäisi alistaa hormoonihoidoille.

 

Musta on hyvä juttu, jos julkiselta asemaltaan lapset ovat tasa-arvoisia. Se ei kuitenkaan ole syy uskonnollisuuden "kieltämiseen" julkisissa laitoksissa. (Kieltäminen hipsukoissa, koska kukaan ei ole kieltämästä esim kristittyjen omia ruokarukouksia. Tästä oli juttua jokunen sivu sitten.)

 

 Lyhyesti: yhden uskonnon korostaminen ja nostaminen erityisasemaan virallisen toimijan taholta on eriarvoistavaa ja alentavaa ja kaiken lisäksi turhaa ja perusteetonta.

Huom: yhden uskonnon. Jos täällä korostettaisiin vaikka 10 uskontoa, niin pelitilanne voisi olla aivan toinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt se tilanne, että ateistivanhempien 3-vuotias tytär osallistuu parhaillaan päiväkotinsa mukana lasten pääsiäiskirkkoon...

 

Miten tähän on tultu? Siten että ystävällinen lappunen, jolla kirkkokäynnistä informoitiin, annettiin meille vasta eilen iltapäivällä ja muistin koko asian myöhään illalla. Juttelin pikaisesti kumppanin kanssa ja päätettiin että tyttö saa mennä, lähinnä siksi että oli iltapäivällä mulle julistanut innoissaan (hakiessani häntä kotiin): "Me mennään huomenna kilkkoon!" Koska lapsella oli omaa kiinnostusta mennä katsomaan mistä on kyse, tulimme/tulin siihen tulokseen että menköön ja osallistukoon. Vaihtoehto olisi ollut pitää hänet kotona aamupäivän ja viedä vasta kirkkokäynnin jälkeen päiväkotiin. Ei se olisi niin vaarallista, vaikka hän olisikin ehkä kuullut muiden puhuvan kirkosta ja tuntenut jääneensä jostakin paitsi; sekin olisi voitu keskustelemalla selvittää. Nytpä on sitten mukana. Meille sanottiin että tämä pääsiäiskirkko ei ole julistuksellinen, vaan siellä lähinä puhutaan elämän heräämisestä keväällä yms. Saa nähdä sitten... Miten siellä asioista kerrotaan ja mitä 3-vuotias saa siitä irti...?

 

Luotan lapsen omaan kykyyn ottaa asioista selvää ja käsitellä uusia kokemuksia, ja olen valmistautunut juttelemaan asioista hänen kanssaan kotona jos kysymyksiä herää. Aion kysellä millaista kirkossa oli ja mitä siellä oli kerrottu, ja sen mukaan valottaa omaa käsitystäni aiheesta. Lapsi on hyvin verbaalinen, puhelias ja pohtivainen, joten meillä tuskin tulee ongelmia uskontoteeman kanssa.

 

Tulevien mahdollisten kirkkokäyntien kanssa harkitaan taas erikseen miten toimitaan. En ole automaattisesti laittamassa lasta mukaan, mutta en myöskään ehdottomasti kieltämässä. Ensinnäkin en halua sulkea lasta ryhmän ulkopuolelle olettaen että hän haluaisi mennä kun muutkin menevät - tosin, jos joku mainittavampi kirkkojuhlavisiittipäivä olisi tiedossa, voisimme pitää lapsen kanssa silloin vaikka huvipuistopäivän tms. eli jättäää kokonaan menemättä. Toisaalta en halua luoda kirkkoteemalle mitään salaperäistä "kielletyn hedelmän" viehätystä, joka alkaisi ehkä sitä enemmän innostaa mitä jyrkemmin lasta kiellettäisiin sinne menemästä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelen niin, että lasten kohdalla näistä, kuten monista muistakin, päättävät vanhemmat. Sitten kun ikää tulee enemmän, voi päätöksiäkin alkaa tehdä hiljalleen enemmän itse.

Hyvin sanottu. Näin meilläkin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ääääääääh kirjoitin tähän toooosi pitkät sepustukset, mutta pyyhin kaiken pois. Tämä on yksi lempiaiheitani ja itse "uskovana" pidän (tai ainakin omalla kohdalla pidin) uskonnonopetusta ala-arvoisen huonona ja siksi kovassa pohdinnasa oli, että jos jätettäisiin lapset kastamatta, niin ei tarvitsisi pelätä heidän saavan suoraan sanottuna paskaa uskonnonopetusta. Minun mielestäni uskonnon opetuksessa on "vaarallista" pitää opettajaa joka kuuluu johonkin lahkoon. Oma kokemus: opettaja paasasi puolet tunnista kielilläpuhumisesta. Toinen opettaja taas huusi ja riehui kuin jossain hurmoksessa, että "Jeesus pelastaa tatru häneen kuin hukkuva oljenkorteen!". Ei käsittääkseni kuulu mitenkään opintosuunnitelmaan? Vasta vuosien jälkeen kerroin tästä äidilleni ja hän oli ihan raivona näistä opettajista. Olisi kuulemma heti tehnyt opettajista valituksen jos olisi tiennyt. No itsehän en lapsena tullut mieleenkään kyseenalaistaa opettajia.

 

No loppujen lopuksi ollaan kyllä lapset kastamassa. En asu enää tuolla samalla paikkakunnalla, kuin lapsena ja olen kuullut lähiseudun kouluista hyvää. Asiat voi toki muuttua vielä ennenkuin lapsi aloittaa koulussa, mutta en vain usko, että täällä suunnilla annetaan tuollaisen minun kokeman tapahtua.

 

Tuli tästäkin tekstistä sittenkin pitkä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kuuluta kirkkoon eikä kasteta lasta.

Päiväkodissa saa aikanaan osallistua kaikenlaisiin katsomuksellisiin tapahtumiin, koska ne ovat tunnustuksettomia ja hyvä tapa tutustua kristinuskoon. Koulussa sitten elämänkatsomustiedon tunneille, koska koen niiden olevan helpommin lähestyttäviä esim. eettisten teemojen käsittelyssä. 

Myöhemmin (15v ->) lapsi saa aivan vapaasti liittyä tai olla liittymättä kirkkoon. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samalla linjalla kuin yllä Milaliina, ei itse kuuluta kirkkoon, joten ei tulevaisuudessa lapsiakaan liitetä. Myöhemmin saavat itse päättää, uskonnollissävytteiset perinteet mielestäni on ok, joulukirkko on ihan yleissivistävää jos koulun tai pk:n kanssa menee. Itsekin voin välillä käydä, vaikka harvemmin on viime vuosina tullut käytyä. 

Mielestäni lapsi voi hyvin päättää sillä ajatuksena on että jos asia tulee puheeksi siitä keskustellaan yhdessä ja kerrotaan vanhempien näkemys ja että muilla voi olla eri näkemyksiä. Ja koska itse on vasta aikuisiällä kirkosta eronnut niin kristinuskosta puhuminenkaan ei sinänsä tuota hankaluuksia, opetukset osaa siinä missä kuka tahansa muukin tapaluterilainen. Lapsen ajatuksen kehittymistä pyritään opettamaan tässä asiassa samalla tavalla kuin vaikka muissakik kulttuuriinliittyvissä asioissa ja että ei ole yhtä oikeaa tapaa. En demonisoi uskontoa vaikka en itse uskokaan. 

Toisaalta mielestäni koulujen ei tarvitsisi opettaa kristinuskoa, kaikille olisi hyvä oppia elämänkatsomusta, aatteita, kirkkohistoriaa jne mutta varsinainen ns pyhäkoulu voisi olla seurakunnan harteilla. 

Edited by Aurelie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now