Kirkkoonkuuluminen, usko ja lapsen päätäntävalta

[Ida-Mari]

Tuollaiset Leilan kertoman kaltaiset tapaukset on kyllä tosi tylsiä.

 

Mun mielestä on ihan ok, että srkn kerhot on kaikille avoimia, just siksi ettei sitten pienimmillä paikkakunnilla rajattais kaikkea aktiviteettia ihan kokonaan pois. En kyllä hetkeäkään usko että kukaan ehdoton ateisti ja lapselleen ehdottoman ateistisen kasvatuksen haluava srkn kerhoon menisi. Sitä en kyllä sulata, että srkn kerhosta valitetaan että ku siellä puhutaan niin paljon Jumalasta.

 

Partiotoiminnassakin toi on vähän niin ja näin. Sillointällöin tosiaan kysytään, voiko tulla vaikkei usko tai kuulu kirkkoon. Mä oon aina vastannut että tottakai voi, mutta meidän toiminnasta sitä uskontoa ei kitketä pois, ja se tosiaan näkyy siellä aika paljon. Esim. jokainen kokoontuminen päättyy iltarukoukseen ja iltavirteen. Samoin jokaisella leirillä pidetään iltahartaus ja joskus aamuhartauskin (näitä kyllä meidän lpkssa harvemmin), suuri osa tapahtumista (lupauksenanto, Yrjönpäiväjuhla esim.) pidetään kirkossa ja partio-ohjelmaan ihan itsessään sisältyy pienemmilläkin Minä uskon- taitomerkki. Lisäys; partiolupauskin alkaa että "Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani".

 

Mulla on ittellä nyt porukassa yksi kirkkoonkuulumaton lapsi, jonka kanssa ollaan jonkun verran aiheesta juteltu. Oon sanonut, että jos tuntuu inhottavalta tai ahdistaa, niin sitten voidaan kattoa mitä tehdään, enkä halua häntä missään nimessä pakottaa mihinkään mitä ei halua tehdä, mutta samalla oon sanonut sitten että uskonto ja kristinusko on koko partioliikkeen arvojen perusta ja siksi se siellä näkyy niin paljon, ts. vaikka meidän taustajärjestö ei oiskaan srk, niin se näkyis toiminnassa ihan samalla tavalla. Ei ole vielä tullut kertaakaan sellaista tilannetta missä lapsi ois tullut sanomaan mitään, ja rukoilee ja laulaa kyllä muiden mukana. Väittäisin tuntevani lapsen ihan hyvin, niin ei se siellä ole ahdistunut, melkein päinvastoin. (Enkä nyt todellakaan hymise partaani että hahhah, käännytinpä siitä viattoman lapsen.)

Edited October 11, 2012 by Ida-Mari

[Pöpö]

Olen Ida-Mari samaa mieltä että srkn kerhossa ei kukaan voi valittaa siitä että Jumalasta puhutaan. Sehän ilman muuta kuuluu siihen toimintaan ja on nimenomaan uskontoa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse olen lapsena laulanut kirkkokuorossa ja pidin siitä hurjasti eikä se minua käännyttänyt. En myös koskaan kokenut siellä mitään painostusta tai muutakaan. Tosin minut on lapsena kirkkoon kastettu ja olen kuulunut koko lapsuuteni kirkkoon.

 

Partiotoimintakin on musta ihan ok.

 

Nää on toisaalta vapaaehtoistoimintaa lapsille eikä kukaan pakota sinne menemään. Suomessa on se oppivelvollisuus ja se täytyy suorittaa kuului sitten mihin uskoon hyvänsä. Koulu ei siis ole vaihtoehtoinen paikka lapsille, se on pakollinen.

[Guest RGB]

^ tismalleen samaa mieltä. Tottakai seurakunnan kerhossa saa näkyä kristillisyys eikä minustakaan muilla ole oikeutta valittaa siitä. Se että joillain paikkakunnilla ei ole muita kerhoja tarjolla on kyllä ongelma johon ei välttämättä helppoa ratkaisua löydy.

[Tuu-tikki]

mulle on jäänyt sellainen kuva, että nimenomaan nämä "tapakristityt" ovat niitä, jotka valittavat seurakunnan kerhojen liiallisesta uskonnollisuudesta. musta se on aika hassua, koska jos se kerho on seurakunnan järjestämä, niin tottakai siellä näkyy myös se uskonnollisuus! ihanne olisi tietysti se, että kaikilla paikkakunnilla olisi seurakunnan kerhon lisäksi myös jokin toinen kerho, joka ei olisi uskonnollisen järjestön tai seurakunnan järjestämä.

[Guest vieras_]

Mun mielestä on ihan ok, että srkn kerhot on kaikille avoimia, just siksi ettei sitten pienimmillä paikkakunnilla rajattais kaikkea aktiviteettia ihan kokonaan pois. En kyllä hetkeäkään usko että kukaan ehdoton ateisti ja lapselleen ehdottoman ateistisen kasvatuksen haluava srkn kerhoon menisi. Sitä en kyllä sulata, että srkn kerhosta valitetaan että ku siellä puhutaan niin paljon Jumalasta.

 

Tästä kaikesta samaa mieltä. Noin muutenkin kuulun porukkaan, jonka mielestä on hyvä, että srk:n kerhot ovat kaikille avoimia. Musta se on lapsentasoinen tapa tutustua seurakuntaan ja uskontoon. Mn maailmankatsomukseen ainakin jossain määrin kuuluu se, että kirkkoon liitytään, kun uskotaan, niin kuulostaisi nurinkuriselta, että pitäisi ensin liittyä ja sitten tutustua. Ja esim. meillä vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, mutta tyttö silti osallistuu jossain määrin seurakunnan toimintaan mummonsa kanssa. Jos kirkkoon kuuluminen olisi vaatimuksena, tämä ei olisi mahdollista.

 

Ja kaikesta huolimatta, musta olisi ihan ok, jos srk päättäisi olla päästämättä "ulkopuolisia" kerhoihinsa (kunhan kunta silloin ei tue tuota toimintaa omilla lapsityörahoillaan), se on heidän oikeutensa. Tai ottaisivat kirkon ulkopuolisilta pienen maksun. Täällä ainakin kirkon muskarit maksavat vähän enemmän kirkkoon kuulumattomilta, se on musta hyvä tapa. Mutta jos ovat avoimia, valitus "ylimääräisistä rusinan syöjistä" on turhaa.

 

Niin ja mä en kuulu kirkkoon, en ole ateisti, olen kerran käynyt srk:n perhekerhossa, tuskin menen toiste, enkä aio laittaa srk:n kerhoon lastani, joka silti käy joskus mummonsa kanssa esim. pyhäkoulussa.

[Scarlet]

Meillä tyttö käy kunnankerhoa, onneksi täällä sellainen järjestetään Naapurustossa olen kyllä huomannut kummeksuntaa, kun vien lapsen autolla 5km:n päähän kerhoon, kun srk:n kerho olisi paljon lähempänä, lyhyen kävelymatkan päässä. Olen kyselijöille vastannut ettei me kuuluta kirkkoon, ja saanut vastaukseksi: "Ei siellä sitä kysytä. Eikä siellä nyt niin paljon mitään Jeesus-juttuja ole".

[Sama vieras]

Itse olen ollut partiossa, ja veikkaisin että tuo uskonnon näkyminen siellä riippuuihan vetäjästä. Meillä ei ollut noita rukouksia ja virsiä kuin isommissa tilaisuuksissa, mutta ei näissä kerta viikkon kokoontumisissa eikä pienillä leireillä. Samaa on sanonut pari kaveriani. Monella ei-partiotaustaisella kaverilla on partiosta vahva käsitys että jumalaa toitotetaan joka käänteessä. Harmi ettei tuollaista partiotyyppistä eräharrastusta ole jonkin muun kuin seurakunnan järjestämänä (ainakaan täällä), koska hyviä taitoja siellä kuitenkin opetetaan.

[Ida-Mari]

^ No aika jännä kyllä. Mutta ehkä se tosiaan riippuu lpkn johtajistosta ja periaatteista. Meiän lpkssa kun tuo on aina ollut noin vaikka lpkj on jonkun kerran vaihtunut. Mä en näkis että "toitotetaan joka käänteessä", se on vaan semmonen luonnollinen osa toimintaa. Kyllä paljon muutakin kuitenkin tehdään kuin istutaan hartauksissa. Mutta mä nyt en näkis partiota eräharrastuksenakaan On se niin paljon muutakin. On se kyllä sillä tavalla ainutlaatuinen harrastus, etten kyllä heti keksi toista yhtä monipuolista. Tai meillä tän syksyn ohjelmassa taitomerkkejä kuitenkin leikit, rakentelu, partiotaitokilpailu ja kokki, että hyvin laidasta laitaan kummiskin.

 

OT loppu sen osalta nyt!

[Armis]

Tai ehkä en ole nähnyt sitten että mikä siinä systeemissä ei toimi että osa lapsista menee uskontotunnille ja osa et-tunnille ja osa lapsista ulkoilee aamuisin 5 minsaa pidempään niinä aamuina kun on kirkon aamunavaus. Omina kouluvuosina tuntu toimivan ihan hyvin.

 

Tämä! Mikä tässä systeemissä ei toimi? Meillä toimi, ja toimii tänäkin päivänä vallan mainiosti. Vai onko täällä jotenkin tyhmemmät uskonnottomat kun eivät tajua vaatia omia oikeuksiaan?

 

Miksei sitten sovi se että esim. Suvivirsi lauletaan sitten kun muut (ei-uskovaiset) on jo päästetty kotiin kesälomalle?

[Ida-Mari]

^ Vois kai se toimia niinkin, että ei-kristityt lähtee pois salista jos Suvivirsi on lopuksi. Ainakin täällä se Suvivirsi laulettiin juhlan lopuksi ja juhlan jälkeen oli sit vielä todistusten jako omissa luokissa. Mutta jos ei haluta lapsia hirveästi erotella, niin tollanen nyt ainakin oikein korostais sitä eroa. Mutta mikä ettei tosiaan sieltä salista vois halutessaan poistua ennen virttä.

[Armis]

Eihän se ole mitään erottelua; uskovaiset saavat jäädä laulamaan tärkeän virtensä ja harjoittamaan uskontoaan, muut saavat lähteä lomalle kuten kuuluukin? Todistukset voi varmaan jakaa ennen.

 

Luin nyt 8 sivua keskustelua, joka kyllä hämmentää (ja surettaa - aika monet omat stereotypiat kristinuskon jääräpäisyydestä toteutuu ihan yksilötasolla. Sori vaan).

 

 

Muutama pointti:

 

- Aika monet ei-uskovaiset tuntee kristinuskon perinteet ja tarinat yhtä hyvin (jollei joskus jopa paremmin, jos uskovainen tulee ns. tapakristitystä perheestä) kuin uskovaiset, sillä ET-tunneilla käsitellään aihetta todella kattavasti, kunnioittaen mutta myös kriittisesti. Sama koskee kaikkia uskontoja, joita olisi hyvä myös kristittyjen tuntea - kristityt eivät Suomen rajojen ulkopuolella ole kovin monessa paikassa enemmistönä (tai, no, ainakaan ev.lutit).

Uskonnon nimissä on tapettu enemmän kuin minkään muun takia, joten suuresti en mistään yleismaailmallisesta moraalista tai arvopohjasta huutelisi.

 

- "Rusinat pullasta"-kitinä koskien esim. ateisteja, jotka viettävät joulua, on varsin tympeää ottaen huomioon, että en usko kovin monen tämän ketjun uskovaisen elävän tasan Raamatun oppien mukaan ja noudattavan kaikkia ohjeita, kieltoja ja käskyjä. Jos omaan arkeen on tullut maallisia ulottuvuuksia, sallitakoot joulun viettäminen ja kummit myös ei-uskovaisille.

 

- Kukaan ei tahdo kieltää kristittyjä siunaamasta ruokaansa, muslimeita kumartamasta Mekkaan jne. Oman poikani tarharyhmässä on lapsia (sekä hoitaja) jotka rukoilevat Mekkaan päin tarhapäivän aikana, pojan omahoitaja taas on kristitty joka lukee itse ruokarukouksen. Tämä on varsin OK, lapsi näkee mitä uskonto on käytännössä ja miten eri ihmiset sitä toteuttuvat omalla kohdallaan. En vaan näe millään muotoa tarkoituksenmukaisena että tämän lisäksi lapsi vietäisiin varsinkaan päiväkoti-ikäisenä kirkkoon tai että lapsi joutuisi laulamaan tunnustuksellisia lauluja. Kouluiässä hänet voi sen yleissivistyksen nimissä viedä kerran kunkin uskontokunnan "harjoitustilaisuuteen", missä näkee ja kokee, ja se riittää. Jos ihan rehellinen olen niin keskustelusta saa sen kuvan että kristityt eivät itse jaksa töiden jälkeen viedä lapsiaan kirkkoon, seurakunnan kerhoon tai lukea kotona sitä Raamattua. Tulee mieleen muutama sana, esim. laiska ja itsekäs. Yleissivistävyys ei ole hyvä perustelu, sillä ei-uskonnottomien istuskelu tarhassa askartelemassa kun muut ovat kirkossa ei ole yleissivistävää. Kulttuuriperinteet ei toimi yhtään sen paremmin, sillä niistä riittää että kertoo. Enemmistö-bullshit ja "kun enemmistö veronmaksajista on luterilaisia" on niin huonoja perusteluja, että tekee mieli oksentaa - ja vastaukseksi kai riittää se lakiin kirjattu USKONNONVAPAUS. Mä en vaan ymmärrä.

 

(Ja esim. toivomme että lapset pääsevät joskus partioon, eikä tulee mieleenkään itkeä siitä kristillisestä "hapatuksesta" joka on osa partioliikettä. Kun me itse valitsemme laittaa lapsen harrastukseen, jolla on kristilliset juuret, tiedostamme "riskin" mikä partiossa on. Sen sijaan tarha on kunnallinen palvelu, jonka pitäisi olla aivopesusta turvallinen vyöhyke).

Edited October 11, 2012 by Armis

[askel]

Mielestäni on hyvä, että yhä useammat tapakristityt eroavat kirkosta. Näin luterilaisen kirkon valta-asema vähitellen rapistuu. Sitten kun "kaikki" eivät enää kuulu kirkkoon, on vaikea perustella erivapauksia, kuten verotusoikeutta. Kirkon jäsenmäärä voisi ehkä kääntyä joskus vielä nousuun, jos seurakunnissa jouduttaisiin rahapulassa tosissaan miettimään, miten päästään ulkokultaisesta riittien toistamisesta takaisin siihen, mitä seurakunta alunperin on ollut: kristittyjen kokoontumista ja yhdessäoloa.

 

Kristinuskon merkittävyydestä tapojemme ja yhteiskuntamme arvojen kannalta voi olla montaa mieltä, mutta moni näkee kirkkorakennusten olevan kaunis ja perinteinen osa suomalaista maisemaa. Samoin kirkon tekemä työ esim. köyhien ja sairaiden parissa on arvostettua. Näiden syiden takia toki on hyvä, että kirkolla riittää vielä jäseniä ja ylläpitäjiä.

 

OT: Omiin partiokokemuksiini rukoukset ja hartaudet eivät kuulu millään tavalla. Ja muistaakseni partiolupauksesta on olemassa kaksi versiota, toinen jumalalla, toinen ilman. Toivottavasti kukaan ei tämän keskustelun takia jätä lähettämättä lastaan partioon. Kuten joku jo sanoikin, mätämunia mahtuu joka sakkiin, mutta oman kokemukseni mukaan hyviä tyyppejä on moninkertaisesti.

[Cecelia]

Mielestäni on hyvä, että yhä useammat tapakristityt eroavat kirkosta. Näin luterilaisen kirkon valta-asema vähitellen rapistuu. Sitten kun "kaikki" eivät enää kuulu kirkkoon, on vaikea perustella erivapauksia, kuten verotusoikeutta. Kirkon jäsenmäärä voisi ehkä kääntyä joskus vielä nousuun, jos seurakunnissa jouduttaisiin rahapulassa tosissaan miettimään, miten päästään ulkokultaisesta riittien toistamisesta takaisin siihen, mitä seurakunta alunperin on ollut: kristittyjen kokoontumista ja yhdessäoloa.

 

Kun erosin kirkosta, sain seurakunnastani kirjeen. Kirjeessä kiitettiin mukanaolosta, ja vedottiin jospa vielä joskus haluaisin liittyä takasin. Kirkolla kun olisi paljon tarjottavaa: kirkkohäät, kastamistilaisuudet, seurakunnan järjestämät kerhot ja iltamat, kirkko tekee myös työtä vaate- ja ruoka-apuna, jne. Koko kirjeessä ei edes mainittu mitään uskosta, jumalasta tai muusta, jonka itse olisin olettanut kirkkoon ja kirkolliseen toimintaan liittyvän... itsekin uskon että ev.lut.kirkko saisi "uskottavamman" aseman yhteiskunnassa, jos se keskittyis jäsenten haalimisen, hienon hääpaikan promoomisen sijasta ja "nää on suomalaisia perinteitä" -lausahdusten sijasta siihen omaan asiaansa, eli uskoon uskovaisten kesken. Toki ns kannatusjäseniä voi olla millä tahansa yhteisöllä tai yhdistyksellä, mutta ei niiden pitäis vaikuttaa toiminnan pääpointilta.

[Ida-Mari]

OT: Omiin partiokokemuksiini rukoukset ja hartaudet eivät kuulu millään tavalla. Ja muistaakseni partiolupauksesta on olemassa kaksi versiota, toinen jumalalla, toinen ilman. Toivottavasti kukaan ei tämän keskustelun takia jätä lähettämättä lastaan partioon. Kuten joku jo sanoikin, mätämunia mahtuu joka sakkiin, mutta oman kokemukseni mukaan hyviä tyyppejä on moninkertaisesti.

 

Jännä. Ei muuta. No ei vaan, mutta siis itse en oo koskaan jutellut kenenkään partiolaisen kanssa jonka lippukunnassa ei olis nuo samat iltarukoukset käytössä. Samoin mitä oon ulkomaalaisten partiolaisten kanssa jutellut niin usko on sielläkin läsnä. Jännä.

 

Armikselta kohtuutiukkaa tekstiä kyllä siihen nähden, miten itse näen omani ja muiden kristityiksi tunnustautuneiden kommentit. No mutta miten kukanenkin tekstiä lukee ja miten sitä haluaa lukea.

[J A W]

Partiotoiminnasta, vaikken muuten enää kommentoi. Partiolupauksessa sanotaan nimenomaan jumalaaNI, painotus sillä viimeisellä tavulla. Vaihtoehtoista versiota ei Suomessa virallisesti ole, vaikka jotkut lippukunnat sellaista käyttävät. Maailmanjärjestöjen kanta on se, että partiolaisella on suotavaa olla usko "johonkin korkeampaan", mutta sen ei missään tapauksessa tarvitse olla kristinusko - maailmalla on partiolaisia muissakin uskonnoissa. Partioliikkeen perustaja toki oli kristitty, mutta niin olivat siihen aikaan Briteissä ihan kaikki, eikä hän korostanut uskonnollisuutta sen kummemmin kuin aikalaisensa yleensä. Suomen partiolaisten epävirallinen kanta on, että tottakai ateistikin voi olla partiolainen, ja että otetaanko uskonto (ja jos, niin mikä niistä) mukaan partiotoimintaan on kunkin lippukunnan oma asia. Maassa on paljon lippukuntia, joissa uskontoa ei harjoiteta, ja sitten on Ida-Marin lippukunnan kaltaisia uskonnolliselle pohjalle rakennettuja. Tämähän on ok, erityisesti isoissa kaupungeissa joissa on valinnanvaraa. Pienellä paikkakunnalla voi toki käydä niin, että jos paikkakunnan ainoa lippukunta on kovin omista uskonnollisista arvoista poikkeava, toiminta jää väliin. Täällä siis toinen entinen partiolainen, jonka lippukunnassa ei juuri virsiä veisailtu, vaikka taustayhteisökin oli seurakunta. Lupauksenanto oli kappelilla ja Yhteisvastuu-keräykseen osallistuttiin ja isommilla leireillä oli leirikirkko halukkaille, mutta siihenpä taisi uskonnollisuus toiminnan osana jäädä.

 

Partioaate niin kuin sitä Suomessa toteutetaan sinänsä korostaa ainoastaan oman uskonnon harjoittamista vakavissaan, "elämän totuuden" etsimistä omalla kohdallaan, ja muiden uskontojen kunnioittamista, mitkä musta on hyviä vaatimuksia. (Ja itse asiassa vähän tapakristillisyyden vastaisia, mutta ei nyt mennä siihen). Kattojärjestö ei kuitenkaan ole avoimesti halunnut ottaa kantaa, että ateisti on ihan jees, koska maailmanjärjestöjen kanssa voisi tulla tästä känää. Lupausversiota jossa jumalaa ei mainita ei siis virallisesti ole olemassa, vaikka jotkut lippukunnat sitä käyttävät ja tämä on ihan hyvin kattojärjestön tiedossa, kunhan eivät viitsi nostaa asiasta haloota suuntaan eikä toiseen. Itselleni tämä skitsofreeninen ja mielestäni kaksinaamainen (ja siten partioon sopimaton) suhtautuminen uskontoihin oli aikanaan yksi syy erota järjestöstä. Minusta pitäisi joko sanoa suoraan, että ateisti ei kelpaa, tai sitten ihan avoimesti myöntää, että ateistinkin maailmankuva kelpaa partioaatteen pohjaksi.

[Pöpö]

Olen kyllä itse sitä mieltä että keskustelu on pysynyt hurjan asiallisena (huomioiden tosiaan aiheen arkuuden). Muutamia ikäviä kommentteja suuntaan ja toiseen on esiintynyt mutta pääsääntöisesti hyvin siistiä keskustelua.

 

Itseäni ainoa asia joka on häirinnyt on se että joku piti sitä hulluna että uskonnottomat viettävät joulua tai pääsiäistä. Kyllä meidän kodissa vietetään molempia, jouluna meillä on jopa muutama enkelikoriste ja tähti kuusen latvassa. Pääsiäistä en itse koskaan ole nähnyt uskonnollisena juhlana koska minun lapsuudessa sitä vietettiin kananmunien maalaamisella ja suklaalla ja siihen on liittynyt pääsiäispupu, ruoho ja tiput. Itse koen pääsiäisen kevään juhlana.

 

Armiksen kommentiin uskonnon nimissä tappamisesta olen sitä mieltä että uskontoa itsessään ei voi syyttää tappamisista, jos joku haluaa sotia tai tappaa niin se keksii kyllä verukkeen sille, jos ei uskonto niin joku muu. Tässä kyllä henkilö/henkilöt ovat itse se syyllinen ja kuten täällä on jo todettu, mätämunia löytyy kyllä ihan jokaisesta uskonkunnasta kuten myös uskonnottomista.

[Ida-Mari]

Kiitos J A W tarkennuksista Munkin mielestä voisi ihan hyvin ottaa käyttöön tuon toisen version lupauksesta virallisesti. Vaikka partioaatteessa sinällään tosiaan uskolla on iso rooli, niin tottakai siis tiedän ja hyväksyn sen, ettei kaikki partiolaiset ole kristittyjä. Mutta toisaalta sit SP vois oikeasti ottaa asiaan kantaa kunnolla.

[Ida-Mari]

Armiksen kommentiin uskonnon nimissä tappamisesta olen sitä mieltä että uskontoa itsessään ei voi syyttää tappamisista, jos joku haluaa sotia tai tappaa niin se keksii kyllä verukkeen sille, jos ei uskonto niin joku muu. Tässä kyllä henkilö/henkilöt ovat itse se syyllinen ja kuten täällä on jo todettu, mätämunia löytyy kyllä ihan jokaisesta uskonkunnasta kuten myös uskonnottomista.

 

Kiitos, kiitos Pöpö tästä.

[Pöpö]

Suomen armeijassa vannotaan vala jumalalle ja mieheni kirkkoon kuulumattomana vannoi valan muistaakseni suomen valtiolle. Siellä on kaksi eri versiota valasta ihan virallisestikin. Toisaalta armeija on suomessa miehille pakollinen kun taas partiojärjestö ei sitä ole kenellekkään. Itse olin lapsena partiossa eikä mua haitannut laulaa virsiä, rukouksia meillä ei ollut mutta partiolaisvalassa muistaakseni piti vannoa jumalan nimeen (siitä alkaa olla aikaa joten muistini on vähän hämärä). En kyllä kokenut että nämä muutamat pienet uskonnolliset asiat olisi minua mitenkään traumatisoinnut tai pilannut ja pidin partiosta lapsena hurjasti.

[J A W]

Ida-Mari, mulla on semmonen käsitys, että Suomessa partioliikkeessä ei käytännössä kukaan ole sitä mieltä, etteikö ateistikin voisi olla partiolainen, ja jumalan puuttuminen lupauksesta ei hetkauttaisi kunhan siellä olisi joku maininta siitä, että yrittää olla jollain lailla uskollinen omalle vakaumukselleen tms. Ongelma on se, että sen sanomisesta "ääneen" järjestöllisellä tasolla voisi tulla ongelmia maailmanjärjestöjen kanssa, ihan kaikkialla kun ei olla näissä asioissa yhtä valistuneita suvaitsevaisuuden suhteen kuin Suomessa. Kaipaan kyllä partiotoimintaa ja aina välillä haaveilen, että ryhtyisin taas partioaikuiseksi, mutta musta ei ole sitä "jumalaani" sanaa lausumaan lupauksessa jos en jumalaan usko, varsinkaan samassa yhteydessä kun lupaan "olla luotettava" ja "etsiä elämän totuutta". Ehkä hölmöä tuollaisen "pikkujutun" takia jättää väliin, mutta kun musta se aate on niin oleellinen osa partiota, etten pysty vetämään noitakaan rituaaleja ihan vaan liibalaabana jotta pääsen leikkimään erä- ja taitokerhoa. Mä otan sen lupauksen vakavasti, vaikka pikkupartiolaisena se oli tietysti enempi semmosta leikkiä. Tosin tällä hetkellä kyllä ei ole aikaakaan ja ne on muuttaneet kaikki systeemit enkä tunne paikallisia lippukuntiakaan, että se siitä.

 

Pöpö on oikeassa, keskustelu on pysynyt enimmäkseen asiallisena. Mun tuli kohtuuttoman paha mieli vaan siitä, että kun nimenomaan on enimmäkseen asiallinen keskustelu, niin joutui sitten kuulemaan kommentin kuinka moni ei viiti keskustella, kun olettavat/pelkäävät, että käy huonosti. Se tuntui ikävän ennakkoluuloiselta, vaikka niille ennakkoluuloille olisikin ihan realistinen syy toisaalta. Stereotypioille kun usein on joku syy, ja ongelma on vaan se, että sitä syytä sovelletaan väärään kohtaan. Samoin musta tuntui oikeasti tosi ikävältä se Pöpönkin mainitsema kohta, jossa haluttiin ikään kuin ulkoa määritellä, mitä koristeita mulla saa kotonani olla tai mitä juhlat saa mulle merkitä ja jotenkin musta tuntui että haluttiin "omia" suomalaisten yhteiset tavat vain uskonnon harjoittajille. Mutta taisi tosiaan olla niin, että univelka lisäsi mun pahaa mieltä. Anteeksi.

Edited October 11, 2012 by J A W

[Armis]

Joo, jokaisen uskontoon (ja uskonnottomuuteen) mahtuu mätämunia mutta toki kristinuskoon kuuluu käännytys (ev.lut kirkkokin osallistuu siihen) ja joskus sitä on tehty ihan väkivalloin (pätee moneen eri uskontoon). Ja vaikka varmaan olisi keksitty joku toinenkin (teko)syy, niin sanoisin että täällä(kin) suurempaa suvaitsevaisuutta on osoittaneet kirkkoon kuulumattomat, jotka toivovat että jokainen keskittää oman uskonnonharjoituksen koulu- ja työajan ulkopuolelle, missä kukaan - uskovainen tai uskomaton- ei loukkaannu.

 

Partion suhteen siis olen jäävi uskonnollisuutta arvioimaan. Itse olen kuulunut sudenpentuihin, jossa en muista mitään uskonnollisuutta kohdanneeni. Toisaalta lukioaikaiset partioaktiivit tekivät kiljua kolollaan, joka sattui sijaitsemaan kirkon kellarissa...

 

Todettakoon, että itse arvostan kirkon tekemää nuorisotyötä yms. diakonipalveluita, käymme itsekin kirkolla joskus perheiden liikuntakerhossa (jonne myös "pakanat" on otettu avosylin vastaan). Tunnen useamman papin, ja joistain syystä he ovat kaikki olleet sitä mieltä että kirkonmenot voisi jättää pois päiväkodeista ja koulusta.

[J A W]

Kerhoista kysymys: äitini (joka kuuluu evlut kirkkoon ja uskoo Jumalaan, vaikkakin on pöyristyttävän tietämätön joistain luterilaisista opinkappaleista ) kysyi saako viedä tyttöjä seurakunnan perhekahvilaan joka sijaitsisi niiden lähellä kätevästi. Sanoin että käydään joskus katsomassa millaista siellä on ja päätän sitten. Mulla ei siis ole periaatteellista ongelmaa sen suhteen, että toiminta on seurakunnan järjestämää, ja koska se on, niin en katso voivani valittaa jos siellä joskus lauletaan joku "jeesuslaulu" tai kerrotaan Nooasta. Mutta haluaisin nähdä onko siellä varsinaista "opetusta". Kysymys: onko teistä väärin jos mun tytöt käy noissa mummonsa kanssa, kun ei itse olla seurakunnan jäseniä? En haluaisi käydä jos se katsotaan jotenkin palvelun väärinkäyttämiseksi. Toisaalta ne kävis siellä mummonsa kanssa joka on kirkon jäsen, ja maksetaanhan me kaikki välillisesti kirkollisveroa, eikö?

 

Keskustelin kerran yhden (ortodoksisen) papin kanssa, joka sanoi, että hänestä on raskasta käydä tapakristittyjä lapsia kastamassa, kun tietää, ettei näe niitä lapsia uudestaan kuin korkeintaan koulun tilaisuuksissa ja sitten kun ne haluavat komeat häät. Että on jotenkin riipaisevaa se, että on niin ihana perheen yhteinen uskonnollinen tilaisuus, mutta sitten perhe ei koskaan käykään yhdessä kirkossa. Tuntuu papista valheelliselta ja väärältäkin, vaikka tietenkään ei halua eikä voi sen takia kastetta keneltäkään kieltääkään. Mutta että ne ei ole (toisin kuin tietämättömyyttäni arvelin) yksinomaan mukavia perhejuhlia hänelle. Sanoi, että uskossa olleen tutun ihmisen hautajaisten vetäminen on tavallaan uskonnollisessa mielessä hänelle helpompi tehtävä, vaikka henkilökohtaisesti raskaampi.

[Guest RGB]

Mä ymmärrän että Ida-Marista itsestään voi tuntua siltä että uskonnonharjoittamisen rajoittaminen julkusissa laitoksissa satunnaisiin kertoihin vuodessa olisi joustoa uskonnottomien ja muihin uskontokuntiin kuuluvien suuntaan. Mutta itselleni uskonnottomana se on silti yhtä kaikki uskonnonharjoittamista eikä sillä ole sinänsä väliä tapahtuuko se kerran vuodessa vai joka päivä. Ja se loukkaava ja eriarvoistava piirre on juuri siinä jos se on koulun tai päiväkodin johtamaa, ylhäältä käsin erityisasemaan nostettua toimintaa, minulle siis ongelma ei ole se että joku harjoittaa uskontoaan koulussa, päiväkodissa tai vastaavassa.

 

En ymmärrä myöskään miten olisin itse joustamaton asiassa: minun puolestanihan uskonnon harjoittaminen kouluissa ja päiväkodeissa on täysin ok kunhan se ei ole sen instanssin järjestämää eikä häiritse yhteisön toimintaa. Joustamatonta olisi mielestäni jos vaatisin että kukaan ei saisi harjoittaa uskontoaan julkisesti koska en itse usko.

[Allu]

Tää on kyllä tosi mielenkiintoinen keskustelu. On tässä kyllä paljon sellaista, mitä en ymmärrä. Ennen kaikkea se, mitä lie suurin osa keskustelijoistakin on kysellyt että miksi ihmeessä minkään julkisen tahon (kunnan tai valtion) ylläpitämässä palvelussa pitäisi sisältää mitään uskonnonharjoittamista? Jotenkin menee ihan yli ymmärryksen se, että nykypäivänä moista tulee edes pohtia jo ihan sen monesti mainitun uskonnonvapauden vuoksi.

 

Mun mielestä uskonto on niin henkilökohtainen asia, että en missään olosuhteissa edes haluaisi, että joku ulkopuolinen henkilö, vieraskin, "perehdyttäisi" minun lapsiani mihinkään uskonasioihin. Joku muukin tästä taisi jo täällä mainita, olikohan se Piippis. Varsinkin, kun aihepiiri on meidän vielä kovin pienille lapsille aivan vieras. Joku kirkossa käynti tai hartaus vois olla tosi hämmentävä kokemus, ja haluaisin kyllä ihan ehdottomasti itse olla vastaamassa niistä nouseviin kysymyksiin. Mulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että mun lapset kävis kirkossa koulun kanssa (mutta en kyllä kahta kertaa vuodessa), mutta minä kyllä haluaisin, että vierailtaisiin kirkoissa, ei vaan ev. lut:issa. Ja siis todellakin haluaisin lapsilleni koulussa opettettavan yleistä uskontotietoa ja elämänkatsomustietoa. Päiväkoti-ikäiset on musta niin pieniä, että ei ne tarvitse, eikä vielä osaa käsitellä varsinaista elämänkatsomusopetusta, se pitäisi hoitaa ihan kotona omassa arjessa.

 

Mua kiehtoo tuo tapauskovaisen käsite. Se näyttäis muodostuvan aika oleelliseksi tässä keskustelussa, ainakin se herättää ehkä eniten halveksintaa. Mitä teidän mielestä se pitää sisällään? Onko kaikki kirkkoon kuuluvat, jotka ei käy säännöllisesti jumalanpalveluksessa tapauskovaisia? Missä menee raja oikean uskovaisen ja tapauskovaisen välillä? Onko se osallistuvuus se uskon mittari? Mun mielestä se, että käy jumalanpalveluksessa ei millään lailla kerro siitä uskon "laadusta".

 

Mä mietin sitä senkin takia, että siis minä kuulun kirkkoon, meidän lapset on kastettu, me käydään ehkä kerran vuodessa kirkossa kauneimmissa joululauluissa, häissä ja hautajaisissa. Kirkkohäitä meillä ei ollut, sillä ei olla naimisissa (eikä mennä). Jonkin aikaa käytiin seurakunnan muskarissa (kun muuta ei ollut tarjolla). Eli siis aika perushuttua tapauskovaiselle. Kuitenkin, olen tehnyt ihan oman pohdintani, pitkänkin sellaisen jälkeen valinnan kuulua kirkkoon edelleen. Ei tavan vuoksi, vain ihan omista perustelluista syistäni. Arvostan kirkon tekemää työtä ja haluan omalla kirkollisverollani tukea hyvinä pitämiäni toimintoja. Lisäksi haluan tukea kirkon mahdollisuutta ylläpitää rakennettua kulttuuriympäristöään, eli kirkkoja, hautausmaita, rakennuksiaan, jotka ovat osa koko Suomen rakennettua menneisyyttä (tää kuulostaa ehkä vähän omituiselta jonkun mielestä, mutta olen arkkitehtuuri- ja kulttuuriympäristöentusiasti ja työskentelen myös sillä alalla). Mä kyllä lasken itseni tapauskovaiseksi jo siksi, että en osallistu mihinkään kirkon järjestämään uskonnonharjoittamiseen. Mutta tän keskustelun perusteella tapauskovaisuus on jotain ihan muuta.

 

Musta on tavallaan sääli, ettei koulussa lauleta enää suvivirttä, ihan sen perinteen vuoksi. Mutta siis mun mielestä jouluna pitää syödä aina samaa jälkiruokaa ja äitienpäivänä kuuluu mennä koko perheellä mökille, kun niin on aina tehty. Eli siis mulle ne on tärkeitä asioita juuri sen jatkuvuuden vuoksi. Mutta en mä niitä silti vaadi kaikilta muilta.

Edited October 11, 2012 by Allu

[Nadda]

Tuli tuosta Naddan mainitsemasta srk päiväkerhosta mieleen sekin seikka, että kyllä meidänkin kylällä lapset uskonnottomista perheistäkin usein lähetetään srk kerhoon kun ei muutakaan ole tarjolla. Eli rusinat kyllä kelpaa. Itselle sekin on yksi syy kuulua kirkoon. En ikikuuna kehtaisi laittaa lapsiani ko. kerhoon jos en olisi maksanut kirkollisveroa. Vaikka kerhossa sitä ei kysytä kuuluuko kirkkoon (koska srk ovet ovat avoinna kaikille) niin jonkinlaista vastuuta sitä yksilölläkin mielestäni on. Enpähän kaupassakaan ottaisi mukaani kassalta jonkun toisen maksamaa ruokakassia

 

Mä en ajattele tätä asiaa sitä kautta, mitä kukakin maksaa. Toki minusta tuntui vähän inhottavalta laittaa lapseni kerhoon, joka ei ole juuri meidänlaisille ihmisille kohdistettu, mutta puhuin asiasta srk:n lapsityöntekijän kanssa ja ajattelin, että kun häneltä suostumuksen saan, niin asia on sillä selvä. Samalla hyväksyn sen, että lapset saavat tietää evankelis-luterilaisen uskon asioista. Lähestyn tätä kerhoasiaa nimenomaan lasten kautta, koska kohta 4- ja 6-vuotiaat kotihoidossa olevat lapseni tarvitsevat muutakin tekemistä päiviinsä kuin keskinäiset leikit kotona ja paikkakunnallamme ei tosiaan tällaista avointa varhaiskasvatusta ole tarjolla muualta kuin srk:n taholta. En myöskään ajattele, että meidän pitäisi vain tyytyä osaamme ja miehen pitäisi väkipakolla lasten kanssa mennä kerran kahdessa viikossa MLL:n perhekahvilaan, jossa ei taatusti viihtyisi ja joka ei lapsenkaan kannalta olisi paras, kun siellä ei ole ohjattua, pelkästään lapsille suuntautuvaa ilman vanhempia tapahtuvaa toimintaa. Tätä asiaa kyllä pohdittiin ja siihen liittyvät epämukavuudet tunnistettiin ennen kuin tänne muutimme ja päätimme luopua isomman paikkakunnan eduista.

 

Ylipäätään musta tuntuu melko kurjalta, että lasten elinpiiriä kavennetaan kohtuuttomasti vedoten uskonasioihin. Lapsihan on vielä avoin kaikelle eikä useinkaan vielä usko mihinkään, elleivät vanhemmat siihen painosta. Vasta noin 15-20 -vuotiaana alkaa se oma kanta selkiytymään ja minä ainakin ajattelen, että sitä ennen tapahtuneesta uskontoihin tutustumisesta ei ole niinsanotusti haittaa, mikäli se tapahtuu niin, ettei lasta pakoteta mihinkään tiettyyn kastiin ja lapsella on vapaus liittyä tai lähteä jostakin seurakunnasta. Siitä en kuitenkaan pidä, että uskonnon harjoittaminen kouluissa ja päiväkodeissa on normi, ja edelleen pidän elämänkatsomustietoa paljon hyödyllisempänä kouluaineena. Näistä lähtökohdista käsin ajan uskonnottoman päiväkoti- ja koulumaailman asiaa.