rauhallinen synnytys

[Leonor]

Saako tähän ketjuun tuoda eriäviä mielipiteitä?

 

Kannattaa muistaa, että kotisynnytyksessä on aina enemmän riskejä kuin sairaalasynnytyksessä (paitsi jos sairaala on samaa tasoa kuin esim. Suomessa 1800-luvulla). Silloin 1940-luvulla, jolloin suuri osa lapsista syntyi kotona oli synnyttäminen huomattavasti vaarallisempaa kuin nyt. Satoja äitejä kuoli joka vuosi Suomessa synnytyksiin, kun nyt synnytyskuolemia on vähemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Maissa joissa synnytetään pääasiassa kotona myös kuollaan synnytyksiin huomattavasti useammin kuin Suomessa.

 

Esim. hätäsektiomahdollisuutta kotona ei ole. Samoin jos tulee yllättävä runsas verenvuoto, kotona ei voi tehdä mitään. Jos vastasyntynyt tarvitsee tehohoitoa, avun saaminen voi kestää liian kauan. Voi olla, että napanuora on kiertynyt kaulan ympärille tai on liian lyhyt. Vastasyntynyt voi tarvita tehohoitoa vaikka synnytys olisi mennyt hyvin (tuttavapiirissä näin on käynyt esim. sydänvian takia).

[nuupis]

^^ mummoni synnytti liudan lapsia 40- ja vielä 50-luvun puolella kotona ja todellakaan ei muistele niitä mukavina kokemuksina. Aina oli pelko että jos kaikki ei menekään hyvin ja oma henki lähtee ja miten perhe pärjää kun on pieniä lapsia jne. Mutta eipä sitä ollut vaihtoehtoja. Kaikki se pelko ja tuska ei todellakaan saa lämmöllä muistelemaan kotisynnytyksiä.

 

Rauhallisen synnytyksen saa sairaalassakin jos kaikki on lapsella ja äidillä hyvin. Itsellä näin oli. Minä en oikein tiedä mitä hulinaa siellä oikein edes voi olla, että erikseen tarvitsee pyytää rauhallista synnytystä, sillä jos kaikki menee hyvin niin eihän siellä sairaalassa mitään showta synnyttäjän ympärillä pidetä.

[Miramis]

"Kannattaa muistaa, että kotisynnytyksessä on aina enemmän riskejä kuin sairaalasynnytyksessä"

 

Englannissa kymmenisen vuotta sitten Lontoossa näin ei ollut. Molemmissa tavoissa oli omat riskinsä, mutta sairaaloissa niin paljon ongelmia jotka nimenomaan vastasyntyneitä vaaransivat, että riskeistä huolimatta NHS eli se valtiollinen virallinen taho oli luokitellut kotisynnytyksen vähäriskisemmäksi vaihtoehdoksi kuin sairaalasynnytyksen. Se ei ollut mutua vaan tosiaan ammattilaisten virallinen kanta.

 

Olen kuitenkin käsittänyt, että Suomessa kotisynnytys on riskialttiimpi vaihtoehto, kuin sairaalasynnytys.

[Rosetta]

Jotenkin arvasinkin, ettei tämä ketju kauaa saa asian myönteisessä valossa näkevien omana pysyä... Kun kerran Suomessa ollaan, jossa tiesin useimpien suhtautuvan kielteisesti mm. kotisynnytyksiin. Aivan liian hienoahan se olisi ollutkin.

 

Rauhallisen synnytyksen saa sairaalassakin jos kaikki on lapsella ja äidillä hyvin. Itsellä näin oli. Minä en oikein tiedä mitä hulinaa siellä oikein edes voi olla, että erikseen tarvitsee pyytää rauhallista synnytystä, sillä jos kaikki menee hyvin niin eihän siellä sairaalassa mitään showta synnyttäjän ympärillä pidetä.

Kylläpä pidetään, ja eipä aina saa, lue esim. Alyan (ja minun) kokemuksista yllä. Tuskinpa tällaista ketjua olisi, jos asia olisi noin kuin uskot...

[Guest Miaka]

Rauhallisen synnytyksen saa sairaalassakin jos kaikki on lapsella ja äidillä hyvin. Itsellä näin oli. Minä en oikein tiedä mitä hulinaa siellä oikein edes voi olla, että erikseen tarvitsee pyytää rauhallista synnytystä, sillä jos kaikki menee hyvin niin eihän siellä sairaalassa mitään showta synnyttäjän ympärillä pidetä.

 

Näin munkin kokemuksen mukaan. Kaikilla kolmella kerralla olen saanut olla sairaalassakin hyvin rauhassa, hämärässä mukavassa synnytyssalissa. Ainoastaan kakkosen kans loppuvaiheessa oli paikalla kolme kätilöä, mutta rauhallinen ilmapiiri oli silloinkin. Ehkä mun synnäri on sitten äiti ja vauvamyönteinen paikka ja henkilökunta todella ihanaa, tai ainakin ne mun kohdalle sattuneet, ja on niitä jo jokunen kertynyt.

 

Kotisynnytystä en itse edes harkitsisi. En kestäisi elää itseni kanssa, jos jotain tapahtuisi eikä apu kotiin olisi riittävän nopeasti saatavilla. Toinen, pikkumaisempi syy on se, että sairaalassa joku muu siivoaa sotkut, laittaa ruoan ja itse saa keskittyä täysin uuteen perheenjäseneen.

[nuupis]

Kylläpä pidetään, ja eipä aina saa, lue esim. Alyan (ja minun) kokemuksista yllä. Tuskinpa tällaista ketjua olisi, jos asia olisi noin kuin uskot...

 

Tässähän nyt ei ole minun uskonasioista pelkästään kyse, itselläni oli rauhallinen synnytys isossa yliopistollisessa sairaalassa. Että ihan kokemukseen perustuu. Ehkäpä ison sairaalan etuja sillä siellä ei todellakaan riitä henkilökuntaa pyörimään "turhaan" synnyttäjän ympärillä vaan tunnelma väkiselläkin pysyy rauhallisena. Joittenkin mielestä kätilöä ja lääkäriä sun muuta henkilökuntaa saisi jopa näkyä enemmänkin paikan päällä kyselemässä vointia ja tunnelmia...

 

Ja minusta ei ole ketjun pilaamista jos kertoo, että rauhallisen synnytyksen voi saada sairaalassakin. Minulle se on ollut totta ja en todellakaan vaatinut mitään. Se tunnelma tuli ihan siitä, että vauvalla ja minulla oli kaikki hyvin ja synnytys sai edetä minun toiveiden mukaan.

[pom]

On hienoa jos ja kun synnytys menee rauhallisesti ja ihanaa jos se menee viela aidin toiveiden mukaisesti sairaalassa, niin kuin sinulla nuupis. Ja nain varmasti onkin suuressa osassa synnytyksia. Hirmu useasti sairaalassa valiltettavasti ei ollakkaan synnyttajia, vaan sairaalapotilaita. Uudessa Kaks Plussassa oli asiasta hyva artikkeli. (Lainaan oman muistini mukaan) : Kahdeksankymmenluvulta asti Suomessa on taisteltu sen eteen etta aidit saavat synnyttaa haluamallaan tavalla, mutta silti tana paivana esim Tammisaaren ja Kokkolan sairaalat missa aktiivinen synnytys on suosittua, ovat sulkemisuhan alla. Ja nykyaan jopa suuri osa nuorista aideista haluavat ja valitsevat sen medikalisoidun, ei-niin-rauhallisen vaihtoehdon. Aika surullista.

 

Surullisen asiasta tekee mielestani se etta suuri osa aideista ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi infoa mahdollisista vaihtoehdoista, ja kaikki hypno/aktiivi/vesi/luomu tms synnytykseen liittyva ohitetaan humpuukina ja hippihuuhaana. Ja myoskin vaikka sairaalassa voi synnyttaa mukavasti ja omien toiveiden mukaisesti, valitettavan paljon on tarinoita missa aiti menee toiseen synnytykseen pelkopolin kautta kun ensimmainen synnytys oli niin kauhea siksi etta sairaalassa palvelu on ollut shokeeraavan huonoa, ja synnyttavaa aitia ei ole kuunneltu ollenkaan. On siis viety ns kuin passia narusta.

Tassa jatan nyt kokonaan pois terveyssyyt, koska totta kai aidin ja lapsen turvallisuus on ykkosasia, mutta kirjoituksellani tarkoitan tapauksia missa turha synnytykseen laakkeellinen tms sekaantuminen olisi voitu helposti valttaa.

[nuupis]

Minusta rauhallinen synnytys ei ole välttämättä ilman lääkkeitä tapahtuva. Sehän juuri tekee synnytyksestä rauhallisen kun synnyttäjä hallitsee kipunsa ja käyttää sopivia kivunlievityksiä. Onko se sitten vesiallas, epiduraali vaiko laulaminen!

 

Juuri se tunne "viedään kuin pässi narussa" tulee varmasti paljolti siitä, kun ei uudessa tilanteessa hallitsekaan kipujaan niinkuin on ajatellut. Luomusynnytystä haaveilleelle kaverillani kävi juuri näin. Siihen ei auttanutkaan amme eikä synnytyslaulu ja kesken synnytyksen alkoi ahdistaa ja pelottaa. Vaikka kätilöt kannustivat jatkamaan luomuna ei ystäväni siihen pystynyt. Synnytys jymähti tunneiksi paikoilleen. Epiduraalin jälkeen homma oli taas synnyttäjän hallinnassa ja sai tavallaan uuden alun tilanteeseen, kun kivut hetkeksi katosivat, sai levätä ja valmistautua uudelleen kipuihin.

 

En ole kuullut että epiduraalia olisi koskaan väkisellä kenellekään esimerkiksi laitettu. Synnyttäjä vaan on päätynyt siihen kun ei ole itse tiennyt mitä tehdä. Itse vaan pitäisi omat periaatteet ja ehdot käydä mielessään läpi. Ei sitä tilannetta hallitse kotisynnytyksessäkään sen paremmin jos sairaalasynnytyksessäkään ei saa sanottua mitä haluaa. Kotona synnyttänyt ystäväni tätä korostaakin: Pitää tuntea itsensä ja tietää mihin lähtee mukaan.

[Guest Miaka]

Oon nuupiksen kans aivan samaa mieltä.

 

Minusta rauhallinen synnytys ei ole välttämättä ilman lääkkeitä tapahtuva. Sehän juuri tekee synnytyksestä rauhallisen kun synnyttäjä hallitsee kipunsa ja käyttää sopivia kivunlievityksiä. Onko se sitten vesiallas, epiduraali vaiko laulaminen!

 

Sain itse esimerkiksi esikoisen synnytyksessä epiduraalipuudutuksen, jonka olin jo etukäteen päättänyt ottaa sopivassa vaiheessa. Vasta jälkikäteen tuli ajatus, että ehkä se oli lopulta tarpeeton ja ilmankin olisin pärjännyt. Seuraavissa synnytyksissä en sitten olekaan puudutuksia saanut. Silti koin, että esikoisenkin synnytys oli rauhallinen, ja sain vaikuttaa itse tapahtumien kulkuun. Sitä puudutustakaan ei missään vaiheessa tyrkytetty. Itse asiassa esikoisen synnytyksessä tuli välillä sellainen olo, että mistä minä tiedän, koska se epiduraali esim. kannattas pyytää.

Edited February 8, 2009 by Miaka

[Alya]

^ Vähän ikävän sävyinen viesti. Ainakin mulle tuli tuosta hymiöstä sellainen olo, että teidän synnytykset on olleet ihan niitä perussynnytyksiä joihin vain olette osanneet suhtautua oikein, ja me muut ketjuun kirjoittaneet ollaan oltu hankalia, epärealistisin odotuksin synnyttämässä tai muuten vain itseaiheuttaneet kokemuksemme.

 

Ehkä vain luen liikaa rivien välistä jotain, mitä ei tarkoitettu. Pahoitteluni siinä tapauksessa, tarkoituksena ei ole haastaa riitaa. Hienoa, että sairaalasynnytyksetkin voivat olla hyviä kokemuksia, mutta ei varmaankaan paranna kenenkään toisin kokeneen oloa, jos tullaan kertomaan etteivät ne tunteet ole oikeutettuja.

 

Ja olen samaa mieltä, että rauhallinen synnytys ei ole sama kuin luomusynnytys, ei kai kukaan niin sanonutkaan. Sen sijaan ymmärrän hyvin, miten kurjan kokemuksen jälkeen voidaan helposti lähteä etsimään vastauksia toisenlaisesta "ääripäästä". Kyllä mulla ainakin nousi karvat pystyyn lähes kaikkia niitä rutiinitoimenpiteitäkin kohtaan, enkä varmaan toisella kertaa edes tippaa käteen haluaisi ilman että kätilö sen mulle "myy" hyvillä perusteluilla...

[Guest Miaka]

Anteeksi, se hymiö oli ehkä hieman huonosti valittu, ei tosiaankaan ollut tarkoitus esim. sua Alya henkilökohtaisesti millään tavalla parjata. Ymmärrän, että varmasti on olemassa myös kp-kätilöitä, jotka ovat kyllästyneet lähes kaikkeen, on olemassa huonoja päiviä ja joskus yksinkertaisesti eivät vain kemiat sovi yhtään yhteen. Lisäksi joskus asiat vaan lähtevät menemään täysin väärään suuntaan ja siinä on sitten enää hankala päästä toivottuun lopputulokseen. Tarkoitin sanoa, että omien kokemusteni pohjalta uskoisin, ja ennen kaikkea toivoisin, tällaisten olevan huomattavasti pienempi osa myös sairaalasynnytyksissä. Muokkasin nyt hieman viestiäni.

 

Tuossa pomin viestissä mun mielestä puhuttiin enemmän luomusynnytyksestä tms. kuin rauhallisesta synnytyksestä, siihen ainakin itse tarkoitin kommenttini.

 

Sen sijaan ymmärrän hyvin, miten kurjan kokemuksen jälkeen voidaan helposti lähteä etsimään vastauksia toisenlaisesta "ääripäästä". Kyllä mulla ainakin nousi karvat pystyyn lähes kaikkia niitä rutiinitoimenpiteitäkin kohtaan, enkä varmaan toisella kertaa edes tippaa käteen haluaisi ilman että kätilö sen mulle "myy" hyvillä perusteluilla...

 

Tässä on siis hyvä esimerkki asiasta: mun kaikissa synnytyksissä on keskusteltu asiallisesti siitäkin etukäteen, tarvitseeko tippaa laittaa. Ekalla kerralla tippa laitettiin siinä vaiheessa, kun epiduraalikin, mutta siinäkin siis kätilö ensin kertoi, miten epiduraali toimii ja että sen vuoksi pitää sitten laittaa tippa, ja usein myös joudutaan lopulta tiputtamaan oksitosiinia. Mulle ei siis ole laitettu tippaakaan perustelematta.

Edited February 8, 2009 by Miaka

[Guest Miaka]

Hienoa, että sairaalasynnytyksetkin voivat olla hyviä kokemuksia, mutta ei varmaankaan paranna kenenkään toisin kokeneen oloa, jos tullaan kertomaan etteivät ne tunteet ole oikeutettuja.

 

Pitää vielä tähän sanoa, että mun mielestä en sanonut missään vaiheessa, että jonkun tunteet eivät olisi oikeutettuja. Tottakai ovat, kaikki kokevat asiat, kuten kokevat. Jokaisen tunteet ovat oikeita tunteita, eivätkä ne edes tarvitse mitään oikeutusta.

 

Siitä huolimatta voin sanoa, että mulla on toisenlainen kokemus sairaalassa synnyttämisestä, ja kyllä osaan sitä myös arvostaa.

Edited February 8, 2009 by Miaka

[Alya]

^ Okei, kiva kun selvensit.

 

Toivottavasti, jos mä joskus vielä "pääsen" synnyttämään, niin kokemus olisi parempi... Kuten sanottu, mun on pakko mennä sinne samaan sairaalaan, kun täällä ei voi valita. Ainakin nyt osaa olla paremmin valmistautunut, kun tietää, mitä on edessä.

[pom]

Vaikea yrittaa saada aisansa selvaksi kirjoittamalla, kun joskus asiat korostuvat eri tavalla kuin mita tarkoittaa. Puhun kylla mielellani luomusynnytyksenkin puolesta (vaikka itse en sellaista saanut, synnytys meni kuitenkin kaikin puolin hyvin ja olen siihen tyytyvainen), mutta tarkoitin enemman juuri sita kun synnyttajaa laitetaan tippoihin, jalkoja telineisiin, kasketaan olemaan epamukavissa asennoissa tms asioita silloin kun ne tehdaan joko perustelematta, tarpeettomasti tai vasten synnyttajan tahtoa. Tallakin palstalla on paljon juttuja inhottavista synnytyskokemuksista jotka varmasti olisi voitu valttaa.

Valitettava tosiasia on etta rahapula, ja sita myoten tyovoimapula pakottaa katilotkin tekemaan tyota 'liukuhihnalla' eika synnyttajille aina anneta tarpeeksi aikaa ja informaatiota. Omalla kohdallani esimerkiksi laakari halusi kayttaa imukuppia jotta vauva saataisiin nopeasti ulos. Onneksi osasin kysya onko se tarpeellista, koska laakari lopulta sanoi etta jos minusta tuntuu etta saan vauvan ulos ilmankin, voin niin tehda. Ihmetyttaa, mita jarkea hanen oli minulle edes tuputtaa sita imukuppia jos vauva ei ollut missaan vaarassa? Oliko todellakin syyna vain se etta hanen piti saada minut potilaana alta pois nopeasti?

 

Kylla minakin uskon etta suurin osa sairaalasynnytyksista, kuinka paljon tahansa medikalisoituja ovat tai eivat ole, sujuvat hyvin, rauhallisesti ja pitkalle aidin toiveiden mukaan. Mutta se pienikin osa niista huonoista kokemuksista ovat ikavia ja suututtavat silloin kun ne ovat tarpeettomia.

[Rosetta]

Hienoa, että sairaalasynnytyksetkin voivat olla hyviä kokemuksia, mutta ei varmaankaan paranna kenenkään toisin kokeneen oloa, jos tullaan kertomaan etteivät ne tunteet ole oikeutettuja.

Juuri tuollainen tunne tuli minullekin, ja nimenomaan tästä nuupiksen viestistä (ei Miakan ), varsinkin näiltä lainatuilta osin:

 

Sehän juuri tekee synnytyksestä rauhallisen kun synnyttäjä hallitsee kipunsa ja käyttää sopivia kivunlievityksiä. Onko se sitten vesiallas, epiduraali vaiko laulaminen!

 

Juuri se tunne "viedään kuin pässi narussa" tulee varmasti paljolti siitä, kun ei uudessa tilanteessa hallitsekaan kipujaan niinkuin on ajatellut.

 

Ei sitä tilannetta hallitse kotisynnytyksessäkään sen paremmin jos sairaalasynnytyksessäkään ei saa sanottua mitä haluaa.

Eli ainakin minusta tästä on luettavissa, että on täysin oma vika jos synnytys ei mene kuten haluaa... Ja näinhän asia ei ole. Ei siinä auta vaikka kuinka saisi sanottua mitä, jos henkilökunta ei kuuntele tai ei välitä potilaan haluamisista/mielipiteistä...

 

Ja tuosta tilanteen hallinnasta - itse uskon, että hallitsisin kipujanikin monta kertaa paremmin kotona kuin sairaalassa - ympäristö vaikuttaa ainakin minulla kivun kokemiseen suuresti.

[Leonor]

Minusta kannattaisi pitää ykkösprioriteettina synnytyksen turvallisuutta. Synnytys on aina tapahtuma, jossa voi sattua mitä vain. Jos apu on liian kaukana, niin sitä ei jälkikäteen voi korjata. Kukaan ei voi hallita synnytystään niin täydellisesti, että tietäisi onko syntyvä lapsi terve tai tuleeko esim. jokin odottamaton komplikaatio joka vaatii nopeaa toimintaa.

 

Tämä ei tarkoita sitä, että synnyttäjää saisi kohdella huonosti tai olla kuuntelematta synnyttäjän toiveita. Jos on sitä mieltä, että ensimmäinen synnytys meni huonosti, voi asian ottaa puheeksi ja vaatia selvitystä, miksi toimittiin kuten toimittiin. Ja seuraavaan synnytykseen voi laatia toiveistaan listan, jotka antaa kirjallisena sairaalan henkilökunnalle.

[Rosetta]

Eihän tässä kukaan ole ymmärtääkseni synnytyksen turvallisuutta vähättelemässäkään..? Ja jollei koti ole jossakin aivan "korvessa", niin sairaalaan ehtii tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Tietääkseni kuitenkin synnytykset, joissa tällaisia äkillisiä komplikaatioita tulee, ovat hyvin pienessä vähemmistössä. Ja aina ei tuollaisille komplikaatioille parhainkaan nykyteknologia mitään voi...

 

En vain ymmärrä ajattelutapaa, jossa muu kuin sairaalassa synnyttäminen tarkoittaa automaattisesti turvallisuuden vähättelyä / siitä piittaamattomutta.

[Leonor]

Onneksi vaaratilanteet ovat harvassa, mutta eivät mitenkään niin harvassa että kannattaisi ehdoin tahdoin ottaa riskiä. Ja kotoa ei pääse niin nopeasti sairaalaan kuin voi olla tarve. Esim. hätäsektioon pääsyssä puhutaan minuuteista ja kotoa jo ambulanssin odottamiseen menevät ne minuutit. Eikä nämä tapaukset ole niin harvinaisia ettei omalle kohdalle osuisi. Samoin äkillisen verenvuodon tullessa tai istukan irrotessa kesken synnytyksen kotoa ei pääse tarpeeksi nopeasti sairaalaan.

 

Kotona synnyttäminen on useimmiten turvallista, mutta kun etukäteen ei voi tietää sattuuko jotain vai ei. Nykyisin sairaalasta pääsee parhaassa tapauksessa kotiinkin jo samana päivänä kun lapsi syntyy, joten kauaa ei normaalisynnytyksessä edes tarvitse olla sairaalassa.

[höpöli]

Nyt minullakin on omakohtaista kokemusta ja voin sanoa, että pelkopolilla olivat oikeassa siitä, että saa olla aika rauhassa. Synnytin Naistenklinikalla.

Sain olla aluksi ammeessa ja sitten jumppapallon päällä. Musiikkina oli meidän valitsemaa musiikkia ja meille jopa haettiin sieltä ammehuoneesta CD-soitin, joka toimi meidän CD:illä Kätilöt tuli vain välillä katsomaan, onko kaikki hyvin, haluanko lisää juotavaa jne. sekä tietenkin silloin, kun nappia painoimme.

Sain kuitenkin lopussa spinaalipuudutuksen (olin siinä vaiheessa 10 senttiä auki, mutta liian väsynyt ja kipeä, joten päätettiin, että näin saan levättyä). Mitään ei tuputettu, vaan itse sain päättää, mitä haluan.

Pelkopolilla myös sanottiin, että kätilön voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. Eli, jos kemiat ei olis kohdannu, olin ohjeistanut miestä vaatimaan uutta kätilöä. Ja muutenkin miestä oli ohjeistettu pitämään mun puoliani, mutta sitä ei tarttettu.

Sain ponnistaa ihan rauhassa jakkaralla, eikä missään vaiheessa hoputettu, vaan päinvastoin. Mä jossain vaiheessa kysyin, eikö pitäisi jo siirtyä ponnistamaan, ettei puudutuksen teho lakkaa, niin sanoivat, ettei ole kiirettä, voin levätä vielä rauhassa. Mulla ei siis ollu siinä vaiheessa ponnistamisen tarvetta, osittain varmaan puudutuksen takia.

Muistan vielä, kun siinä avautumisvaiheessa aamu sarasti ja me nähtiin se siitä ikkunasta, niin se oli aika taianomainen hetki

[Rosetta]

Kotona synnyttäminen on useimmiten turvallista, mutta kun etukäteen ei voi tietää sattuuko jotain vai ei. Nykyisin sairaalasta pääsee parhaassa tapauksessa kotiinkin jo samana päivänä kun lapsi syntyy, joten kauaa ei normaalisynnytyksessä edes tarvitse olla sairaalassa.

Niin, tuollainen ns. poliklinen synnytys tietysti olisi yksi varteenotettava vaihtoehto. Vaikka eihän se itse sitä synnytystapahtumaa muuta...

 

Ja varsinkin äsken tuota "Määräilevä kätilö" -ketjua lukiessani alkoi tuntua, että sekin (siis poliklininen synnytys) saattaa jo olla liikaa, jos sairaalassa kohdalle sattuu siinä kuvattujen kaltainen inhottava tapaus (tai pahimmassa tapauksessa useampi)...

Edited February 11, 2009 by Rosetta

[Guest Miaka]

Niin, tuollainen ns. poliklinen synnytys tietysti olisi yksi varteenotettava vaihtoehto. Vaikka eihän se itse sitä synnytystapahtumaa muuta...

 

Ja varsinkin äsken tuota "Määräilevä kätilö" -ketjua lukiessani alkoi tuntua, että sekin (siis poliklininen synnytys) saattaa jo olla liikaa, jos sairaalassa kohdalle sattuu siinä kuvattujen kaltainen inhottava tapaus (tai pahimmassa tapauksessa useampi)...

 

Voihan sitä kätilöä vaihtaa, kuten höpöli kirjoitti. Jos sairaalan kaikki kätilöt ovat inhottavia, on pakko olla jo vikaa jossain muuallakin. Siinä tapauksessa voi miettiä, pitäisikö itsekin muuttaa jotenkin suhtautumistaan tai sitten henkilöstöpolitiikassa ja työskentelyilmapiirissä ois varmaan paljon parantamisen varaa.

[Rosetta]

^ Niin, luin kyllä siitä vaihtamisesta, mutta epäilyttää vain onnistuisiko se oikeasti käytännössä... Työvuorossa kun ovat ne kätilöt jotka ovat...

[höpöli]

^ Mä tunnen yhden, joka on vaihtanut kätilöä, joten kyllä se ainakin joskus onnistuu. On kyllä ainoa tapaus, jonka olen kuullut, jossa on pyydetty toista kätilöä.

[pom]

Olen näköjään täällä jo vaahdonnut esikoista odottaessani, teempä siis äänekkään paluun

 

Olen nyt yrittänyt saada tietoa hypnosynnytyksestä mutta sitä tuntuu olevan aika niukasti saatavilla. Helsingissä toimiva Jaana Cowasji näyttäisi olevan ainoita koko maassa joka tuolla saralla työskentelee. Valitettavasti asutaan täällä kaukana pohjoosessa joten hänen palveluitaan en taida päästä käyttämään.

 

Löytyykö täältä ketään joilla olisi kokemuksia hypnosynnytyksestä? Entä suosituksia kirjallisuudesta? Mongan Method-kirjan aion tilata hetimitäpikimmiten ainakin.

[Sue Ellen]

Millä tavalla se show ja hulina näyttäytyi teillä, jotka koitte että synnytystilanne oli sekava ja levoton? Lisäsikö kliininen sairaalaympäristö sitä epämukavaa tunnetta? Itse olen ihan tyytyväinen siihen kuinka oma synnytys hoidettiin yliopistosairaalassa, mutta jäin vain miettimään että jos sairaalaympäristö olisi vieras ja yhtään pelottava, niin varmaan enemmänkin heittopussi-olo olisi saattanut jäädä. Ei minulta nytkään kohteliaasti joka käänteessä tiedusteltu sopiiko se ja tämä, mutta kun en ollut etukäteen suunnitellut synnytystä, niin olin jo henkisestikin valmis luottamaan annettavaan ohjaukseen.

 

Avautumisvaihe kesti puoli elämää, ja koko ajan oli ihan rauha maassa. Paikalla oli yksi kätilö suurimman osan ajasta, ja mies. Välillä oltiin kahdestaan, ja pitkän keston vuoksi mies joutui käymään pari kertaa kotona ennen kuin saatiin koirille hoitaja kotiin. Epiä pyysin itse, ja vaikka oli hieman aikaista ja eteneminen hidasta, se annettiin. Tippa tyrkättiin käteen kertomatta miksi, tosin tiesin kyllä syyn, mutta ei se kätilö varmaan tiennyt että minä tiesin. Oksitosiini pistettiin tippumaan kertomatta, näin vain oranssin lääkelisäystarran pussin kyljessä. Ihan lopussa kun siirryttiin aktiiviseen ponnistamiseen, lävistykset vaan käskettiin ottaa pois, taas kertomatta miksi. Olin idiootti unohtanut tapin kieleen, vaikka muut korut olin poistanut. Älysin kyllä kertomattakin että jos tulisi nopea lähtö sektioon, ne pitää olla poissa. Kuitenkaan sektio-sanaa ei mainittu, vaan keksivät jotain ihme selitystä miksi pitää poistaa.

 

Ponnistin puoli-istuvassa asennossa, enkä kyllä muista ottaaneeni asentoa itse, että siinä tilanteessa kyllä vietiin. Toinen kätilö otti jalkapohjasta kiinni ja työnsi mulle suunnilleen polven suuhun - ei muuten auttanut yhtään. Sitten kun lopulta pyysin imukuppiavustusta, rupesi todella tapahtumaan. Kätilöt lensi ja suihki pitkin salia, tellingit kasattiin ja eppari nappastiin ennen kuin ehdin älytä mitään. Imukuppi oli siis nopeuttamassa vain siksi, että itse olin 36 tunnin jälkeen aivan lopussa, nukkumatta, syömättä ja 5 kertaa oksentaneena. Vauvalla ei ollut mitään hätää ja oli jo hyvin tyrkyllä, että kevyt kiinnitys ja kaksi rauhallista vetoa riitti.

 

Jäin vain sitäkin miettimään, että kertomatta jättämisen tarkoitus on varmaan rauhoittaa, ettei synnyttäjälle tule hätä ja paniikki että nytkö mennään sektioon ja onko vauvalla joku vialla. Itse kuitenkin koin että kun tajuaa että jotain tapahtuu mutta ei kerrota mitä, niin se epävarmuushan se tekee pelkoa. Tämä nyt varmaan kuulosti hirveän negatiiviselta, mutta olen kyllä tyytyväinen hoitoon ja uskallan mennä uudestaankin. Toisaalta ymmärrän myös niitä, joille vastaavasta tulisi kokemus hallinnan menettämisestä.