Dominicana

Monikulttuuriset perheet

195 posts in this topic

Kauheeta Suvi, mä voisin tintata kyllä jos tolleen käytäs sanoon :angry:

 

Mä saan kuulla aina sukunimestämme, nyt yks järjen huippu sairaalassa käydessäni kysyi kutsumanimeäni. Sekoitti siis mun perisuomalaisen etunimeni hollantilaiseen sukunimeeni. Hei haloo, se on ihan selkeesti sukunimi, lisäksi mulla on vielä kaksoisnimi tyyliin Johanna Virtanen-von Hertzen. :rolleyes:

 

Lapset ovat ottaneet Helmin ihan okei vastaan hoidossa, ei ne siellä ole käyneet sorsimaan, eikä ne edes tajua että meidän neiti olis jotenkin erilainen. Enemmän niitä varmaan mietityttää, kun ovat saaneet uuden leikkikaverin kun erääseen perheeseen on adoptoitu tummaihoinen vauva. En sitten tiedä sen tarkemmin mistä maasta.

 

Suvi: laitoinki jo sun päikkyyn kommenttia, että onpa teillä ylisöpö poika :wub: mäkin haluun vauvan, neiti on jo niin iso :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

arjune: pääkaupunkiseudulla on varmasti ihan eri juttu, mutta me asutaan täällä maan korvessa, jo se että olen alun perin Raumalta kotoisin sai ihmiset ihmettelemään, että miksi olin tänne yli päätään joutunut...

Share this post


Link to post
Share on other sites
No me ei olla vielä lapsen kanssa liikuttu vielä mihinkään, mutta ei näillä kotona käyneiltä vierailta oo aina tullut mitenkään fiksuja kommentteja: "Mites sillä on noin suorat hiukset?" tai "mites se on noin vaalea?" tms... :angry: mitä ihmettä sitä pitää arvostella, minäkö ne geenit valitsen miten periytyy? Vai pettämisestäkö yrittävät mua syyllistää vai mitä häh? Lapsen isä siis tosiaan nigerialainen, eli ilmeisesti lapsenkin pitäis näyttää täysin nigeriltä sitten *huoh*

Voi kurja, kiukuksi pistää. Ja jooooo... ihmisillä on ihme oletuksia. :rolleyes:

 

Eikä tiedä, saattaahan olla, että teillä käy kuten meillä. Pikku poju alkoi "tummua" vähän myöhemmin. Nyt vajaa puolitoista vuotiaana on tummempi kuin pari tuttavaperheen täysintialaista!!? Sitä ne aina jaksavat naureskella, tapaamisesta toiseen. Heh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No voihan se olla, niinkin, vaikka mun puolesta saa olla vaikka vihreä (no ehkä ei kumminkaan :P )

Mutta hyvä että täällä on ymmärtäväistä porukkaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä me osataan ajatella hiukan eri tavalla kuin muut. Vaikkei meillä nyt mitään värijuttuja sinänsä olekaan.

Ensin näytti siltä että neidin tukka on punainen, mua hiukan kauhistutti koska meidän suvussa ei kenelläkään ole punaista tukkaa, onneksi miehen tädillä on ollut nuorena punainen tukka, eipähän olis kukaan voinut sitten syytellä mistään :D

Vaikkei kyllä olis mitään aihettakaan ollut mutta olisi siinä ollut ihan tarpeeksi ihmettelemistä.

Näyttää tulevan ihan tavallinen maantienharmaa hiukan kikkura tukka. On se neiti suloinen niinkin :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites
No voihan se olla, niinkin, vaikka mun puolesta saa olla vaikka vihreä (no ehkä ei kumminkaan :P )

Mutta hyvä että täällä on ymmärtäväistä porukkaa :)

 

Heh! Ajattelisinkin niin, että täältä kivaa porukka löytyy.

 

Foorumeita kahlattiin yhdestä sun toisesta eteenpäin, kunnes lopulta pämähdettiin tänne! Foomuri on hyvänhenkinen, selkeä ulkoasultaan ja pelittää loistavasti.

 

Ja totta Evestiina, erilaiset elämänkokemukset avartavat perspektiiviä ja näkemystä elämään.

Edited by arjune

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, unothu mainita, että nämä henkilöt joilta noi asialliset kommentit tulivat, ovat nuoria suomalaisnaisia, jotka seurustelevat mieheni kaverien kanssa...Tuli vaan mieleen, että onkohan heille se väri itseisarvo sinänsä, mitäs jos he aikanaan itse synnyttävät sitten kovin vaalean lapsen..? :rolleyes:

 

Mutta juu, mekin asutaan pk-seudulla, että ehkä täällä muuten on sitten vähän avarakatseisempia ihmisiä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa-a, en oikein tiedä siitä avarakatseisuudesta pk-seudulla... :( Ainakaan omien kokemusten perusteella. Asuimme siellä tytön ollessa pieni, ja kommenttia tytön tummuudesta sai kyllä kuulla todella usein... Ja hänellä siis "vain" tummanruskea tukka ja ruskeat silmät, vaalea iho, ja kasvonpiirteet aika "suomalaiset", tosin pienet ja sirot. (Tytön isä, eli ex:ni, on britti joka osaksi italialaista sukujuurta.) Olenkin siksi usein ihmetellyt, mitähän saavat kestää ne, joiden lapset ovat oikeasti tummia iholtaan... :( Tai sitten meidän kohdalle vain sattunut noita hulluja vähän turhan paljon...

 

Useinhan kommentit olivat suht hyväntahtoisia, "onko lapsen isä ulkomaalainen" tms, mutta sitten oli niitä seonneita/juoppoja suomalaismiehiä, joiden kommentit olivat tosiaan omaa, järkyttävää luokkaansa... "Paras" kommentti oli n. 50-60-v. mies bussissa: "tuollaista siitä tulee kun menee neekerin kanssa naimisiin"... :blink::angry: (Kyseinen tyyppi nyt oli tosin muutenkin aika hirveä, sen lisäksi että oli rasisti ja näköjään värisokeakin. ;) )

 

Noiden aiempien kokemusten vuoksi olenkin miettinyt, koska aikeissamme on muuttaa Suomeen, ja uusi mieheni on brasilialainen, mitähän (toiveissa oleva) tuleva lapsemme saa kuulla... :unsure: Vaikka muuten todella haluankin palata.

Edited by Rosetta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiinnostavaa lukea kokemuksianne ja samalla ikävä kuulla inhottavista kommenteista, joita olette saaneet.

Meille on tulossa esikoinen vasta marraskuussa ja kovasti ollaan pohdittu, minkä näköinen pieni sieltä tulee (vaikka eihän sillä oikeasti ole mitään merkitystä). En ole kyllä yhtään miettinyt ulkopuolisten mahdollisia kommentteja tai ihmetyksiä. En usko, että lähipiiriltä tulee mitään ikävää kommenttiä, mutta jos tuntemattomat ihmiset kadullakin kommentoi.... Se on kyllä jo aika raivostuttavaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi kurjia kommentteja :(

 

Oletteko te matkustaneet vauvan/lapsen syntymän jälkeen miehen (tai äidin) kotimaahan ja minkälaisia kokemuksia teillä on?

Miehen sukulaisista vain hänen äitinsä on nähnyt pojan, koska oli kesällä kuukauden meillä ja nyt ollaan pian lähdössä pidemmäksi aikaa miehen perheen luo. Miehen perhe on tosi mukava ja tullaan hyvin toimeen, mutta silti matka jännittää, koska nyt mennään ekaa kertaa pojan kanssa hänen toiseen kotimaahansa.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noista ikävistä kommenteista vielä, ei ollut siis tarkoitus pelotella, ja toivottavasti siellä nyt onkin jo sivistyneempää meininkiä :) (vaikka ei noista niin kauaa olekaan). Eihän tietysti vieraiden, enemmän tai vähemmän seonneiden ihmisten kommenteista kadulla, bussissa tms. varmaan kannattaisi niin välittääkään, mutta itse olen vain sen verran herkkä, ja pahalta ne tuntuvat sellaisetkin...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Oletteko te matkustaneet vauvan/lapsen syntymän jälkeen miehen (tai äidin) kotimaahan ja minkälaisia kokemuksia teillä on?

Miehen sukulaisista vain hänen äitinsä on nähnyt pojan, koska oli kesällä kuukauden meillä ja nyt ollaan pian lähdössä pidemmäksi aikaa miehen perheen luo. Miehen perhe on tosi mukava ja tullaan hyvin toimeen, mutta silti matka jännittää, koska nyt mennään ekaa kertaa pojan kanssa hänen toiseen kotimaahansa.

 

Kuukauden vietimme alkuvuodesta -08 miehen kotimaassa. Tosin ne mahtavat kokemukset kaikkineen eivät mahdu näihin viesteihin. ;) Mutta upeaa oli viettää aikaa mummun ja papan sekä koko suvun hemmoteltavana! Rokotukset yms. tietysti asiallisesti hoideittuna, kokemus oli kaikin puolin miellyttävä. Ihania muistoja jäi.. Pikkuinen oli silloin 9kk ikäinen. Lento (6h) ja muut matkat vaativat mielikuvítusta ja kärsivällisyyttä.

 

Nyt mennessämme naimisiin syksyllä -08 täällä Suomessa, vierailivat mummu ja pappa vuoroin täällä ja asusteliat kanssamme reilu parisen viikkoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Noista ikävistä kommenteista vielä, ei ollut siis tarkoitus pelotella, ja toivottavasti siellä nyt onkin jo sivistyneempää meininkiä :)

 

Justiinsa eilen kaveri, jolla siis lapsi tumman miehen kanssa myös, kertoi pillahtaneensa itkuun ratikkareissun jälkeen...Poikansa kun oli saanut jostain hepulin ja itkenyt koko ratikkamatkan, niin sieltä oli tullut ihmisiltä vaikka mitä kommenttia, ikävimmistä päästä esim. tälläinen: "miksei noita mustia lapsia voida kasvattaa yhtään?" :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

No höh :( Ikäviä kommentteja varmaan tulee aina, mutta kyllä ne tuntuu pahalta. Meidän neiti näyttää ihan suomalaislapselta, mutta se nimi on muka niin kovin vaikea. Mulle on kerran alettu nauramaan puhelimessa, kun varasin tytölle lääkäriaikaa. Siis sen takia nauraa hihitti koko puhelun kun ei osannut sanoa tytön nimeä. Kyllä siitä tuli ensin paha mieli ja sitten alkoi kiukuttaa :angry: Vaikka tytön nimi olis Peruna niin ei se silti oikeuta nauramaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Oletteko te matkustaneet vauvan/lapsen syntymän jälkeen miehen (tai äidin) kotimaahan ja minkälaisia kokemuksia teillä on?

 

Ainiin, tätä en ole vielä kommentoinut :) Meillä ois suunnitelmissa aikasintaan matkustaa miehen kotomaahan ensi vuoden jouluna, että katsotaan mitkä on tunnelmat sitten lähempänä :rolleyes: Miehen äiti 8ja ehkä veli tai jopa kaksikin :D ) yrittävät kovasti päästä tänne marraskuun loppupuolella pojun ristiäisiin, toivottavasti onnistuu viisumin saaminen yms...se kun ei ole kovin helppoa noista Afrikan maista matkustaa tänne päin :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä Suomi-Turkki - pari ja lapsi. Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 7 vuotta ja typykkä meille syntyi 27.09.2007, eli täytti juuri vuoden. Me ei onneksi olla saatu mitään inhottavia kommentteja tutuilta eikä tuntemattomilta ja ympäristö on "hyväksynyt" (hitto mikä termi :rolleyes: ) typyn tosi hyvin, varmaan ihan jo senkin takia että on ihan suomalaislapsen näköinen. Tukka on ruskeahko ja räpsyttimet pitkät ja tummat, mutta menee ihan suomalaislapsesta. Tosin nykypäivän maailmassa on mielestäni tosi outoa, että ketään karsastetaan edes ihonvärin tai kansallisuuden perusteella. Todella lapsellista :( Meidän tuttavapiiriin kuuluu mm. Suomi - Ghana - pariskunta ( + lapsi) , Suomi - Nigeria - pari, yksi somalialainen, suomenruotsalaisia ja suomalaisia.. kaikki enemmän tai vähemmän ihania ihmisiä, eikä todellakaan kansallisuutensa vuoksi!

 

Kerran Itiksen metroasemalla skini-jengi mulkkasi meitä ja lasta varsinkin pahasti kun oltiin koko perhe liikenteessä. Mua kyllä saa mulkkailla, mutta meinasin hypätä kraiveleihin kiinni kun lasta alettiin mulkkailemaan. Hemmetin idiootit :angry:

 

Meillä puhutaan kotikielenä suomea ja mies puhuu turkkia tytölle, minä suomea. Itse olen kaksikielinen (suomi ja ruotsi), mutta päätin puhua pelkästään suomea tytölle koska haluan mielummin lapselle kaksi hyvää kieltä, enkä kolmea huonoa. Vähän harmittaa, kun olen itse kokenut työelämässä sen ruotsinkielen hyödyllisyyden, mutta pitää vaan miettiä että tytöstä tulee kaksikielinen, vaikka ruotsi ei olekaan kuvioissa!

 

Me ei olla oltu lapsen kanssa vielä miehen kotimaassa. Viimeistään kesällä lähdetään useamman viikon reissuun :)

Edited by h4izuli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva h4izuli, kun iloittauduit mukaan! Mä tätä ketjua aina silmäilen, josko uusi ilmoittautuisi mukaan ja elämästään meille kertoisi. Näitä on hirveen kiva lueskella. :) Ja muuten, kaunis nimi toi Ayda.

 

Meillä puhutaan myös kahta kieltä, mä suomea ja isukki omaansa. Nyt poju just täytti 1v 5kk. Kaikki ensisanat äiti, ei-ji tai ii-ja ("isoveli"), puu-a (puuro), ei puu-a (ei puuroa), aaam-puhh (lamppu), aamp-pih (nappi), puu-jza (pissa) yms. näyttävät tulleen suomeksi ja oikein. Höh.

 

Miehen vanhemmat, kun olivat täällä syyskuussa, sai pikkukaveri melkoista kielikylpyä. Koko kahden viikon ajan, mitä tahansa ne yrittivätkin pojulle omalla kielellään tuputtaa oppimaan, hoki poju vaan "äiti-iija, äiti-iija.." Että näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
(Rosetta @ Oct 8 2008, 16:04 PM) Noista ikävistä kommenteista vielä, ei ollut siis tarkoitus pelotella, ja toivottavasti siellä nyt onkin jo sivistyneempää meininkiä :)
Justiinsa eilen kaveri, jolla siis lapsi tumman miehen kanssa myös, kertoi pillahtaneensa itkuun ratikkareissun jälkeen...Poikansa kun oli saanut jostain hepulin ja itkenyt koko ratikkamatkan, niin sieltä oli tullut ihmisiltä vaikka mitä kommenttia, ikävimmistä päästä esim. tälläinen: "miksei noita mustia lapsia voida kasvattaa yhtään?" :(

No just :angry: Kuulostaa kyllä niin tutulta (siis ei tuo itse kommentti mutta sen sävy)...

 

Suurimmalle osalle ihmisistä tuntuu olevan jotenkin täysin käsittämätöntä, että lapsi ei ole koko ajan hiljaa & paikoillaan... Ja sitten syytä siihen etsitään tietysti kasvatuksesta (tai sen puutteesta), ja mahdollisesta "erilaisesta" ulkonäöstä... :(

 

(Jännää että monet täällä ovat sanoneet, ettei kommentteja tule, koska lapsi suomalaisen näköinen - niin minusta meilläkin, mutta näköjään (joillekin) kommentoijille riittää vähän normisuomalaista tummemmat hiukset ja silmät... :()

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Rosetta :wub:

 

Minkäs nimisiä lapsia muilta löytyy? Ja olisi tosi kiva nähdä kuviakin teidän lapsukaisista. Ymmärrän, että jossain menee se yksityisyisyyden raja, mutta ite olen ollut niin sinisilmäinen näiden palstojen suhteen, niin on kyllä kuvaa jos toistakin ollut esillä :rolleyes: Eli jos joitain muita sinisilmäisiä "hörhöjä" löytyy täältä, niin ois ihanaa nähdä teidän pikkuisia :D Meidän neidin nimi tuli siitä, kun yritettiin selata läpi nimiä, jotka sopisivat sekä turkkilaiseen että suomalaiseen suuhun. Ihastuin heti Aidaan, mutta turkkilaisittan se kirjoitetaan Y:llä. Väestörekisterikeskuksen mukaan Y:llä kirjoitettuja on vain meidän neidin lisäksi 9, joten musta oli ihan kiva laittaa se Y:llä, niin ei tule ihan heti samalla kirjoitusasulla kaimoja vastaan..

 

Tässä meidän neiti vähän päälle 11 kk:

 

20080830631.jpg

 

Mä luulen, että 2 kieltä tulee viivästyttämään puheen kehitystä. Meillä tyttö osaa sanoa "vauva", "kankka" = ankka ja "bäbä" = baba (isä turkiksi). Äiti on muuten vähän kateellinen, kun hokee isiä muttei äitiä, niisk.. haha :D

 

Jännä muutenkin tuon kielen kanssa.. tyttö ilmiselvästi ymmärtää sekä turkkia että suomea, mutta suomea paremmin. Tajuaa tietyt jutut kummaksikin kieleksi, esim: "miten Ayda taputtaa, missä isä on, missä äiti on, missä pallo" jne. Aluksi tyttö ei ymmärtänyt jos kysyin SUOMEKSI: "missä isi on". Ei mennyt jakeluun sitten ollenkaan. Samoin jos mies kysyi turkiksi: "missä äiti on". Suomeksi "missä äiti" ja turkiksi "missä isi" meni sitten taas heti jakeluun. Eli ne kielet millä oli tottunut kuulemaan kysymyksen. Nykyään ymmärtää jo jos kysyn suomeksi tuon "iskä-kyssärin", niin tajuaa jo.

 

Tekeekö muiden miehet muuten saman "virheen", eli puhuvat lapselle / lapsille suomea (ts. jos puhuvat suomea)? Mä olen toitottanut miehelle koko ajan, että puhuisi vaan sitä omaa kieltänsä, lapsi menee muuten sekaisin! MUTTA koska tyttö ymmärtää hieman paremmin suomea, niin joskus hän sortuu sanomaan jotain suomeksi esim. "anna isille hali", jos ei mene turkiksi jakeluun.

 

Meidän tyttö oli tosi vaativa pienenä. Siis siinä mielessä, että itki ensimmäiset 1,5 kk kaikkialla muualla paitsi sylissä. Vaunuihin laitto oli aivan tuskaa joskus, mutta onneksi sen tiesi että hän hiljenee ja nukahtaa kun päästään kunnolla liikenteeseen.. Mulle tuli pari kertaa keski-ikäiset naiset voivottelemaan sitä että kun huudatetaan lasta noin :blink: Mietin vaan niissä tilanteissa, että voin todella hyvin kuvitella että pikkaisenkin "heikommat / ujommat" tuoreet äidit saattavat tuollaisten kommenttejen jälkeen sulkeutua kotiinsa. Itse oon nimittäin ihan alusta asti liikkunut tytön kanssa vaikka missä. Olisikohan ollut edes kahden viikon vanha kun käytiin jo Ikeassa ja Itäkeskuksessa. Silti tuntui tuo kommenttejen latominen todella pahalta. Aivan kun lapset eivät olisi 50 vuotta sitten itkeneet :angry:

 

Oho.. tulipas romaani...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi miten suloinen prinsessa Ayda on! wub.gif

 

Nimeä en viitsi paljastaa, kun se on kuitenkin aika harvinainen. Meillä etunimi taisi olla päätettynä jo seurusteluaikoina...tytöllekin on jo nimi valmiina, jos meille joskus sellainen tulisi tongue.gif.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voiiih.. ihana :wub:

 

Onko teidänkin herra aika pienikokoinen? Meillä toi tirriäinen painoi vaan 2,5 kg syntyessään (kiitos raskausmyrkytyksen). Hyvin se on tosin muita sitten sen jälkeen ottanut kiinni :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon keräillyt kuvia meitin poitsusta tonne allekirjotuksesta löytyvään päikkyyn, siellä voi käydä vakoilemassa, etten tuu tunkeneeks niitä kuvia jokaiseen maholliseen topiciin biggrin.gif

 

Meil oli vähän sama periaate kun h4izulilla nimen suhteen, tai siis haluttiin englanninkielinen nimi, joka sopisi jotenkin suomalaiseen suuhun, mutta melkein kaikki mistä mä tykkäsin, niin sisälsi ärrän...ja sen ku lausuu suomalaisittain päräyttämällä ni saa nimen todennäkösesti kuulostamaan aika kauheelta :rolleyes: Raskauden loppuvaiheessa jostain keksin nimen *pois*, ja kun poju synty, niin oli meidän molempien mielestä aivan *pois* näköinen smile.gif Plus että nimi tarkoittaa villiä, että sopii senkin puolesta tongue.gif Toisessa nimessa on sitten enemmän miehen kulttuuria, ja suomalaisittain ehkä hieman vaikea, mutta se nyt ei niin haittaa...Toista nimeä en kuitenkaan halua tänne laittaa kun on ainoa tässä maassa...

 

Meillä kumpikin tekee vähän sitä virhettä, että puhutaan lapselle oman kielen lisäksi myös englantia, siis silloin kun toinen vanhempi on siinä, varmaankin siksi että toinenkin vanhemmista ymmärtäisi unsure.gif Tiiedän että pitäisi pysyä siinä omassa kielessä, mutta kun se välillä on vaan niiiiiiiin vaikeeta...

Edited by Suvi

Share this post


Link to post
Share on other sites
Voiiih.. ihana :wub:

 

Onko teidänkin herra aika pienikokoinen? Meillä toi tirriäinen painoi vaan 2,5 kg syntyessään (kiitos raskausmyrkytyksen). Hyvin se on tosin muita sitten sen jälkeen ottanut kiinni :D

Joo paino on ainakin tähän mennessä kulkenut -10 tai -11-käyrillä. Syntymämitat olivat 2635g/49cm, eli pieni mies oli syntyessään :). Mulla ei ollut raskausmyrkytystä, mutta verenpaineet usean kuukauden koholla. Miten teillä, missä vaihessa tyttö alkoi ottaa muita kiinni painossa?

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä kumpikin tekee vähän sitä virhettä, että puhutaan lapselle oman kielen lisäksi myös englantia, siis silloin kun toinen vanhempi on siinä, varmaankin siksi että toinenkin vanhemmista ymmärtäisi :unsure: Tiiedän että pitäisi pysyä siinä omassa kielessä, mutta kun se välillä on vaan niiiiiiiin vaikeeta...

Mä huomasin, että tein noin kesällä kun olin anopin ja pojan kanssa, koska anoppi ei osaa yhtään suomea. Miehen kanssa ei sitä ongelmaa ole, koska hän osaa suomea eikä jää ulkopuolelle mun ja pojan suomenkielisistä jutuista. Tuntui jotenkin tyhmältä puhua pojalle suomea kun anoppi oli vieressä eikä ymmärtänyt sanaakaan. Kun lähdetään matkalle mun täytyy kyllä tsempata tuon asian kanssa ja yrittää pysyä johdonmukaisena, vaikka aina se ei ole helppoa :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now