Oma maito ei riitä - poika/tyttö, iso/pieni vauva?

[Uusinainen]

Mulla ei maitoa riittänyt alusta asti, nyt jo kohta 6 kk ja imetys kiinteiden aloituksen jälkeen on siitäkin hiipunu. Pojalle korvike maistuu todella hyvin. Oma poika on kasvanut huuuurjan nopeasti ja on terve potra pitkä poikuli, jolla on aina nälkä tai vähintäänkin kaikki maistuu mitä eteen pistää=) Kiinnostaakin tietää, onko maidon riittävyys tilastollisesti riippuvainen vauvan koosta (= ruokahalusta). Kiitos vastauksista!

Edited August 17, 2008 by Uusinainen

[Guest Neiti.Aurinko]

Meillä on 7,5kk ikänen potra tyttö jolla uskomaton ruokahalu. Vois popsia vaikka hevosen. syntyessään oli pieni ja hento ja pitkäänkin vielä tosi hoikka. Mulla tuli alusta asti maitoa tosi huonosti(sektion jälkeen ei tuntunut millään nousevan) ja tyttö oli myös teholla ollessaan pulloruokinnalla. Söi aluksi tosi huonosti. Alusta asti mentiin osittaisimetyksellä, ja vähän ennen kuin 2kk tuli täyteen niin mun oli pakko myöntää ettei tyttö tunnu saavan tissistä enää yhtään mitään- raivareitakin sai rinnalla. Nyt tyytyväisenä korvikevauvana, syö hyvin ja kasvaa hienosti. Hyväksyttyäni sen että maito ei vaan riitä vaikka päällä seisois kaikki helpottui kummasti.

[Cera]

Meillä 3 ja puolen kuukauden ikäinen POTRA poika. Syntyessään mitat 52,5 3850 ja reilun 3kk iässä 64,9cm 7590g...Poika aloitti elämänsä teholla lievän afyksian ja synnytyksessä saadun infektion takia (lapsivesi vihreää ja äidillä synnytyksen aikana kuumetta 39 ) ja sai siis korviketta jo siellä. Teholla sanoivat että lääkekuurien takia pitää saada kunnolla ruokaa alusta asti...Ja pullosta en päässyt eroon koska maito nousi hitaasti ja pojan ruokahalu kasvoi hurjaa vauhtia. Poika vallan hurmaava ja hienosti kehittynyt herra ja piiiiiiiiiiiiitkän tien kuljettuani olen hyväksynyt sen että osittaisimetän...joskin sekin on alkanut hiipumaan pojan rintaraivareiden takia.

[Mamalicious]

mulla on kolme isoa poikaa (esim. esikoinen jo syntyessään 4,6kg ja 55cm..) ja oma maito on aina riittänyt hyvin. yläkäyrillä on aina kasvettu.

[Citronella]

Esikoiselle annettiin joka imetyksen päälle vastiketta. Hän oli 2730g syntyessään, puolivuotiaana 7,5kg kun imetys loppui kokonaan. Joutui lastenostastolle synnyttyään, kun sokerit olivat matalat ja sai siellä vastiketta. Maito ei noussut kunnolla sektion ja tuon lastenosastolla olemisen takia. Nykyään kovin hoikka poika, tuleekohan edes 10kg täyteen 2-vuotiaana.

 

Kuopus täysimetetty. Syntyessään 3510g ja ensimmäisen kuukauden jälkeen on kasvanut ihan samoilla mitoilla kuin isoveljensä.

[miisukka]

Meilla sama juttu, potra poika (4,4 kiloa ja 55 cm) joutui synnyttyaan lastenosastolle matalien sokerien takia ja sai jo siella korviketta. Itsellakaan ei ollut hatasektion takia haappoinen olo ja maidon nousu kesti tosi kauan, eika sita sitten tarpeeksi ollut noin isolle pojalle. Nain kahden viikon kuluttua synnytyksesta yritan viela osittain imettaa, mutta vauva imee vain toisesta rinnasta ja vain vahan aikaa joten lahes pulloruokinnalla mennaan.

[Milenka]

Mä luulen, että esikoisen kohdalla äidit usein luulee, että maito ei riitä, vaikka saattaisi riittääkin ja seuraavien kohdalla (sukupuolesta ja koosta riippumatta) täysimetys onnistuu mainiosti. Toki on poikkeuksiakin.

[Leonor]

Vastoin yleistä käsitystä sektio ei vaikuta maidon määrään. Monet luulevat, että alatiesynnytykseen liittyvä hormonitoiminta jotenkin vaikuttaisi imetykseen, mutta näin ei ole. Maidon nousemisen käynnistää istukan irtoaminen ja sen jälkeen maitomääriin vaikuttaa pitkälti se, miten paljon jaksaa lasta rinnalla pitää. Yliaikaiset, isokokoiset ja ennenaikaisesti syntyneet saattavat aluksi tarvita lisämaitoa mikäli maito nousee hitaasti, mutta erityisesti kotiinpääsyn jälkeen ja lapsen painon käännyttyä nousuun kannattaa pyrkiä jättämään lisämaito vähitellen pois.

 

Korvikehan lapsille yleensä maistuu, vaikka sille ei olisi todellista tarvetta ja maitomääriä voisi kasvattaa imettämällä. Itselläni imetys meinasi kaatua lisämaidon antamiseen, onneksi pidin määrät pieninä ja jätin korvikkeen pois kun imetykseen perehtynyt terveydenhoitaja neuvoi. Meillä lapsi oli aina syötön jälkeen kärttyinen, ja tulkitsin tämän virheellisesti lisämaidon tarpeeksi.

[Guest Neiti.Aurinko]

Mä luulen, että esikoisen kohdalla äidit usein luulee, että maito ei riitä, vaikka saattaisi riittääkin ja seuraavien kohdalla (sukupuolesta ja koosta riippumatta) täysimetys onnistuu mainiosti. Toki on poikkeuksiakin.

 

Mä oon sitten poikkeus. Koska ihan päälläänkään seisoen mikään ei tepsinyt. Lisäksi meni hieman aikaa ennen kuin itse tajusin että tyttö huutaa masuvaivojen lisäksi myös nälkäänsä... Stressi ja väsymys tyrehdytti lopulta maidontulon; siihenkään en pystynyt itse vaikuttamaan koska tyttö heräsi yöllä 1/2h välein ja olin itse aivan loppu.

 

Myöskään en syytä sektiota siitä että maitoa ei tullut vaan että maito nousi hitaasti.

 

Mutta, imetys nostaa aina tunteita pintaan ja mielipiteitä on monia. Oon niiin monta kertaa joutunut puolustamaan kun mua on parjattu korvikkeen annosta että saattaa myös kuulostaa että suutuin noista kommenteista, mut en suuttunu Imetyksen lopettaminen pelasti meidän perhe-elämän ihan totaalisesti koska lapsi oli heti paljon tyytyväisempi ja myös minä voin hyvin. Korostan vielä, että olin suunnitellut täysimettäväni 6kk...

Edited August 24, 2008 by Neiti.Aurinko

[Cera]

Mutta, imetys nostaa aina tunteita pintaan ja mielipiteitä on monia. Oon niiin monta kertaa joutunut puolustamaan kun mua on parjattu korvikkeen annosta että saattaa myös kuulostaa että suutuin noista kommenteista, mut en suuttunu Imetyksen lopettaminen pelasti meidän perhe-elämän ihan totaalisesti koska lapsi oli heti paljon tyytyväisempi ja myös minä voin hyvin. Korostan vielä, että olin suunnitellut täysimettäväni 6kk...

 

Tää oli kun mun suusta!! Kukaan ei oikeesti tiedä millaista se on kun maito ei todellakaan riitä lapselle ellei ole sitä kokenut. Mein poika oli tosiaan ekat päivänsä siellä teholla ja sai penisiliinikuurin jonka vuoksi korviketta piti antaa ihan kunnon satseja. Stressasin pojan terveydestä eikä maitoa todellakaan alkanut tulla pisaran pisaraa kuun vasta reilun viikon päästä synnytyksestä (sairaalassa pumppasin sen ajan kun ei poika ollut vieressä tuloksetta). Ja kotona imetin yötä päivää pitkiä sessioita ja silti jokaisen imetyksen päätteeksi poju vetäs korviketta n.40ml päälle. Mä olin henkisesti aivan loppu, hain apua neuvolasta jossa sanottiin että jos noin pienenä noin paljon korviketta menee imetyksen päälle niin oma maito ei todellakaan riitä. Silti yrittämällä yritin päästä pullosta eroon niin että itkua väänsin joka kerta kun se piti nälkäänsä huutavalle pojalle antaa. Opiskelin imetyksestä ja imuotteista kaiken minkä vaan käsiini sain mutta tulos oli se että pullolla mentiin ja mennään edelleen. Vieläkin annan rintaa pojalle aina kun sen vaan huolii mutta sillä erolla että nyt nautin niistä hetkistä kun imetys onnistuu enkä vaan stressaa epäonnistumisella. Ja vihdoin osaan myös nauttia tuosta pienestä ihmeellisestä miehestä jonka olen elämääni saanut!

 

Meni avautumisen puolelle mutta jotenkin tää aihe vaan koskee ja koskettaa syvältä edelleen...

[Guest Neiti.Aurinko]

Lisäänpä vielä tuohon edelliseen kommenttiini, että mulla ei siis ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta joten en siis osaa vielä sanoa miten seuraavien mahdollisten kanssa käy... tietysti toivon parasta imetyksen suhteen.

 

Hieman ehkä OT, mutta kätilöiden neuvot ja tuki ois EHKÄ voineet auttaa synnärillä kun lopulta sain lapsen vierihoitoon mutta oon varmaan parissakin ketjussa kertonu mun osastokokemuksista jotka ei siis olleet hirmu mairittelevia. Mäkin pumppailin Ceran tapaan mutta alusta asti maidon tulo oli tooodella nihkeetä...

 

No, koska 99% tod.näk. seuraava synnytys olisi suunniteltu sektio niin osaanpa alusta asti varautua yrittämään kovasti.

 

Tuo kyllä varmaan pitää paikkansa, että moni luulee ettei maito riitä. Mä kyllä kokeilin imetysteet ja miljoona muuta poppaskonstia. Jälleen Ceraa kompaten myös meillä meni imetyksen päälle huikeita määriä maitoa, 80ml ihan iisisti... Vidoin vakuutuin siitä että se tissi ei vaan riitä.

[Leonor]

Anteeksi vielä aiheeseen vähän liittymätön tekstini, mutta noista lisämaitomääristä. Meilläkin meni alussa lisämaitoa aluksi syötön jälkeen 40-60 ml ja kotiinpääsyn jälkeen 30-40 ml kerralla. Syötin lisämaitoja erityisesti iltaisin, jolloin vauva ei ollut koskaan tyytyväinen imetyksen jälkeen ja lisämaito tuntui rauhoittavan lasta. Lisäksi lisämaidon avulla saimme vauvan nukahtamaan illalla. Kun kerroin tästä terveydenhoitajalle, hän totesi että aivan hyvin voisin siirtyä täysimetykseen, sillä kertamäärät lisämaitoa olivat niin pieniä, että se kertoo maitoa tulevan hyvin.

 

Tämän jälkeen kesti 2 päivää siirtyä täysimetykseen. Ei olisi tullut kuitenkaan edes mieleeni kokeilla lisämaidon vähentämistä ja lopettamista ilman asiantuntijan tukea. Vauvat ovat sellaisia, että jos korviketta tarjoaa, he yleensä juovat senkin vielä imetyksen päälle. Myös kiukuttelu imetyksen jälkeen erityisesti iltaisin on normaalia. Se ei kuitenkaan kerro sitä, että oma maito ei voisi riittää. Tällä en tarkoita että aiemmin täällä kirjoittaneilla olisi täsmälleen sama tilanne ja maito olisi riittänyt, vaan voi olla että esim. huonon painonnousun tai monien muiden syiden takia lisämaidon antaminen on välttämätöntä. Ensimmäiset viikot imetyksessä ovat siksi tärkeitä, että maitomäärä lisääntyy ja vakiintuu kulutuksen mukaan, ja lisämaito vähentää maidon tuloa, sillä vastaavalla määrällä kulutuskin pienenee.

 

Imetystukipuhelinta on kehuttu, sinne vastaavat ovat saaneet imetykseen liittyvää koulutusta usein enemmän kuin terveydenhoitajat neuvolassa. Imetysongelmissa etenkin alkuvaiheessa kannattaa soittaa sinne ja neuvola puolestaan osaa kertoa, onko lapsen painonnousu riittävää, vaikkei osaisi auttaa imetyksen ongelmakohdissa.

 

Tämä kirjoitukseni oli tarkoitettu imetystaipaletta aloitteleville, alkuvaiheeseen yleensä kasaantuvat kaikkein suurimmat vaikeudet. Mielestäni on ihan hyvä jakaa kokemuksia erilaisista imetysongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista, olkoon tuloksena lopulta sitten korvikkeen käyttö, osittainen imetys tai täysimetys.

[Cera]

Pitää nyt vielä tulla sanomaan viimeinen sanani tähän ketjuun . Jokainen äiti VARMASTI haluaa lapselleen vaan parasta ja toimii vain lapsensa etua ajatellen. Imetys on äidille todella henkilökohtainen asia ja sen epäonnistuminen kirpaisee syvältä. Kukapa ei haluaisi pystyä omaa lastaan ruokkimaan... Imetyksen epäonnistuminen ei kuitenkaan ole maailmanloppu ja ihan terveitä ja älykkäitä lapsia kasvaa korvikkeellakin (allekirjoittanut esimerkiksi ). Toki imetyksen puolesta kannattaa taistella ja sen onnistumisen eteen kannattaa tehdä töitä, mutta rajansa kaikella. Jos se ei onnistu niin se ei onnistu. Piste. Itse jaksoin taistella lähes pari kuukautta kunnes seinä tuli vastaan ja minun oli oikeasti mietittävä että haluanko uhrata tämän kallisarvoiden vauva-ajan stressaamiselle ja itkulle. Luin kerran erään imetysohjaajan oppeja ja hän sanoi mielestäni asian kauniimmin kuin kukaan " LAPSELLE TÄRKEÄMPÄÄ KUIN PÄÄSTÄ RINNALLE ON PÄÄSTÄ ÄIDIN SYDÄMEEN".

 

Ugh.Olen puhunut ja poistun takavasempaan...

[Guest Neiti.Aurinko]

^ Komppaan täysillä ja poistun itsekin keskustelusta jottei mene liian OT:ksi...

[Uusinainen]

Mua ei myöskään neuvottu. neuvot, joita sain olivat tosi aurinkoisia, ärsyttävän positiivia mutta totuutta en saanut kuulla kenenkään suusta. Yksi neuvolatäti kehotti jättämään kaikki kotityöt pois, nukkua paljon , syödä hyvin joka päivä ja suurinpiirtein nauttia elämästä, kun koliikkivauva huutaa kotona. Siis mitä !"#¤%&? Ja kyllä, se maito sieltä sitten pikkuhiljaa nousee - sanoi hän. Sanoi kun imetystä, väsymystä, itkua, hysteriaa, antibioottia, kohtutulehdusta, unettomuutta, lievää masennusta ja muuta kivaa sairaalareissun kuukauden verran olen kokenut. Mun amito ei noussut, koska: a) kiellettiin pumppaamasta sairaalasta; hoitamaton tulehdus(myöhään hoidettu, vääristä neuvoista johtuen pysyä kotona 40 asteen kuumeessa, koska se kuulemma johtui maidonnoususta..); 2vuorokautta kestävä synnytys (tarkoitan kivuliaita supistuksia ja tyhmä OYS:n lääkäri ei puhkaissut kalvoja koska varmaan ajatteli että mä oon ensisynnyttäjä ja siksi kuvittelen kipuni); c) koliikkivauva (tähän ei muuta tarvikaan selittää)... En tiedä, olisinko sitten seuraavalla kerralla viisaampi ja osaisin itsenä pulustaa kaikissa tilanteissa, mutta se on totta, että mua EI YKSINKERTAISESTI AUTETTU. Mutta kuten joku sanoikin, korvike-vauvat ovat todella onnellisia ja terveitä. Itsekin olen.

[Citronella]

Kyllä mäkin mielestäni kaikkeni yritin imetyksen onnistumiseksi esikoisen kanssa, mutta pojalla tuntui olevan pohjaton ruokahalu (ehkä siksi, kun tuo kasvu jäi vähän kohdussa kesken, istukan huonontuneen toiminnan vuoksi) ja pelkästä imetyksestä tuli vain kiukku. Sinnikkäästi aina ensin imetin ja sitten vasta vastiketta päälle. Koin itseni huonommaksi äidiksi ja epäonnistuneeksi. Toisen kanssa olin varautunut samaan ja olenkin siksi todella onnellinen siitä, että imetys onnistuikin. Alku ei ollut helppo nytkään, mutta kun sinnikkäästi vaan yritin luottaa siihen, että kyllä se maito alkaa riittää, kun vaan imetän ja pumppaan, niin tällä kertaa homma onnistui. Nyt osaa todella arvostaa täysimetystä (siis sitä, että se on itselle mahdollista) ja nauttia sen helppoudesta. Haluaisin vain rohkaista teitä, joilla imetys on takunnut ensimmäisen kanssa, että toisen kanssa voikin sitten mennä paremmin .

[Adelita]

Meillä asustaa kaksi vauvaa, joten oma maitoni ei riitä täysimetykseen molemmille. Osaimetyksellä mentiin n.3 kk ja nyt vain tyttö syö rinnalla. Pojalle yritän pumpata maitoa, mutta päivä päivältä tuntuu maito vähenevän... En ole onneksi tästä osaimetyshommasta koskaan potenut huonoa omaatuntoa. (No, ehkä aluksi ihan pikkuisen. )

[Nuppu]

Meillä on poika, 3650g ja 51 cm oli syntyessään. Paino meni tasaisesti +5 käyrällä ensimmäiset 6 kk, jonka jälkeen tasaantui +2 käyrälle.

Poika oli ensimmäiset 3 yötä teholla ja lastenosastolla ja sai lisäksi särkylääkkeitä imukupin pahkaan, joten oli niin unelias, ettei olisi jaksanut rintaa imeä, joten päästiin harjoittelemaan imetystä vasta 3. päivänä pojan syntymästä, jolloin pääsi vierihoitoon.

Öisin sai pullosta korviketta ja mun omaa maitoa, jos oli niin hyvä tuuri käynyt, että sain jotain pumpattua sekaan. Lisäksi poika ei öisin jaksanut keskittyä niin paljoa, että olisi saanut rinnasta kiinni (mulla ei ole mitkään imettäjän rinnat). Jos poika kuitenkin sai yöllä rinnasta otteen, niin lopputulos oli se, että mä istuin (mun miniatyyririnnoilla ei makuullaan imetys onnistunut) 3 tuntia imettämässä ja poika nukkui sen voimalla 30-45 min Aika pian päätin, että meidän kaikkien kannalta on parempi, että öisin poika saa ruokansa helposti ja nopeasti, siis pullosta.

Ensimmäiset 2 viikkoa meillä asui tyytymätön ja itkuinen poika, joka oli koko ajan tississä kiinni. Kun sitten yhtenä päivänä poika oli ollut 3,5 tuntia rinnalla ja oli silti tyytymätön, ajattelin kokeilla antaa korviketta, jos hän on vielä nälkäinen. Kuinkas ollakkaan, poika vetäisi korviketta vielä kokonaiset 100 ml Silloin mä lopulta tajusin, että mun oma maito ei todella riitä ja sen jälkeen meille muutti tyytyväinen ja rauhallinen lapsi, kun alkoi saada lisämaitoa myös päivisin. 3 kuukautta kesti osittaisimetystä, joista viimeinen kuukausi vain yhdestä rinnasta, kun toisesta ei enää tullut.

Mä en koe epäonnistuneeni äitinä koska oma maito ei riittänyt, ainoastaan siksi, että mulla meni 2 viikkoa tajuta se!!

 

Ja mä ehdin kans kuulla ihan tarpeeksi kommentteja siitä miten se on mun oma vika, ettei maito riitä, tai mä vaan kuvittelen, ettei se riitä, tai jos mä tosissaan haluaisin, niin se riittäis Mä jätin heti nuo kommentit omaan arvoonsa, koska aivan varmasti jokainen äiti haluaa vain ja ainoastaan parasta lapselleen! Niin minäkin!

Edited August 26, 2008 by Nuppu

[Prouva]

Meillä esikoinen hento poika, jolle oma maito ei piisannut. Se, miksi maito ei riittänyt, johtui ehkä liian pitkistä syöttöväleistä yöllä heti alkuunsa, rintakumista tms. En tiedä, mutta poika oli ihan eri maailmasta kun aloin antamaan korviketta lisäksi.

 

Tuon rintakumin käytön ansiosta myös huomasin hetken ajan päästä kun oltiin osittaisimetyksellä oltu, että rintakumi ei edes kastunut sisäpuolelta enää, joten maitoa ei tullut.

 

Ei siinä mitään, sai poika ruokansa pullostakin, eikä mulla ollut mitään suunnitelmia imetyksestä alkuunsakaan.

 

 

Toinen (aika hento tyttö) oli täysimetyksellä n.5,5kk. Vaikka painonnousu oli hidasta (n. 300g/kk), niin tyttö oli tyytyväinen tissin jälkeen, eikä vaikuttanut nälkäiseltä kuten poika aikanaan.

 

Syyllisyyttä mä en tunne siitä, että aloitin pojalle korvikkeen, mutta se vähän kaihertaa, että oliko se oikeesti nälässä kuinkakin pitkään ennen...

[tuikku1]

Mä luulen, että esikoisen kohdalla äidit usein luulee, että maito ei riitä, vaikka saattaisi riittääkin ja seuraavien kohdalla (sukupuolesta ja koosta riippumatta) täysimetys onnistuu mainiosti. Toki on poikkeuksiakin.

 

Musta taas tuntuu, että mun kroppa ei hiffannut ekalla kertaa, miten lapsi synnytetään ja tissit ei tajunnu miten maitoa tuotetaan. Maitorauhasethan kanssa uusiutuu joka raskaudessa. Mä luulen edelleen ettei mun maito riittänyt siitä syystä, että esikoinen ei suostunut/tajunnut miten imetään alussa, sillä sokerit laski alle sallitun ja stressiketju oli valmis. Mikään ei saanut mun kroppaan enempää stressihormonia kuin imetys, joka taas johtaa maidon vähäiseen määrään, ihan todistetusti! No anyway tokalla kertaa sujui synnytys ja sujuu imetys. Vauva vaan alkoi imemään ja thats it, ilman sen kummempaa ja siitä ensi imaisusta lähtien se on sujunut hyvin.

[Ink Q]

Mä luulen, että esikoisen kohdalla äidit usein luulee, että maito ei riitä, vaikka saattaisi riittääkin ja seuraavien kohdalla (sukupuolesta ja koosta riippumatta) täysimetys onnistuu mainiosti. Toki on poikkeuksiakin.

 

Juu voi olla noinkin, mutta kyllä mäkin ainakin sitten ihan tiesin, kun pojan paino tippui kahdessa kuukaudessa +2sd-käyrältä -2sd-käyrälle (2-4kk-iässä). Lisäruokien antamisen jälkeen känkkäränkkä muuttikin meiltä pois, ja tilalle tuli hyvin nukkuva ja kaikin puolin tyytyväinen vauva. Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni meidän poika oli normikokoinen syntyessään mutta laihtui myöhemmin.

 

Minä luulen, että mun maidontuotantoon vaikutti se, ettei mun annettu imettää ekan viikon aikana ollenkaan (ja lähtökohtaisesti siis ei olis annettu imettää koskaan) ja siinä vaiheessa olinkin jo niin stressaantunut koko imetysasiasta, ettei varmaan ainakaan auttanut asiaa. No, mua ei harmita että imetys loppui ennen aikojaan, kun lähtötilanteeseen nähden pystyinkin sitten imettämään niinkin kauan. Minä en myöskään saanut mitään suuria mielihyvän tuntemuksia imetyksestä koskaan, eli imetin vain pojan parasta ajatellen enkä muistele haikeana niitä aikoja.

[onion]

Ei sillä lapsen koolla ole varmastikaan yhtään mitään tekemistä sen asian kanssa, kuinka imetys lähtee rullaamaan! Kyllä ne varmasti on aivan muut seikat mitkä siihen vaikuttaa, monta asiaa onkin tässä ketjussa jo tullut ilmi. Alkuhankaluudet kuten sektion tai muun syyn takia vauvasta erossa olo alkuaikoina, synnärin huono imetysohjaus, stressi jne. Ja joillakin se maito ei vaan yksinkertaisesti nouse/riitä vaikka päällään seisois.

[Felicidad]

Poika sai sairaalassa maitoa pullosta, koska oli niin pieni ja ensimmäiset pari päivää teholla, mutta kun sairaalasta päästiin kotiin, niin oli jo täysimetyksellä. Maitoa tuli alkuaikoina suihkuamalla ja imetys sujui muutenkin tosi hyvin: pojalla oli alusta asti hieno imuote eikä imetys sattunut ollenkaan, mutta vähitellen maidontulo alkoi vähentyä, niin oli pakko antaa pojalle lisämaitoa, koska paino meni muutenkin jo reippaasti miinuskäyrillä. En tiedä johtuiko se lisämaidosta, perintötekijöistä (itse olen myös osittaisimetetty 3kk:n ikään saakka ja pikkuveljelle äidinmaitoa riitti vain 1kk:n ajan), univajeesta vai mistä, mutta maidontulo loppui lähes kokonaan 3,5kk:n iässä ja nyt poika saa pelkästään korviketta ja kiinteitä maistellaan. En ole koskaan tuntenut itseäni huonoksi äidiksi tämän takia ja vierastan termiä "epäonnistunut imetys", koska imetyksen eteen tein kaiken mahdollisen, joten en suostu ottamaan syitä niskoilleni siitä, että elimistöni ei tuottanut enempää maitoa. Päinvastoin olen todella iloinen, että poika sai maitoa edes tuonkinverran.

[Nasty]

Helpottavaa lukea että muillakin on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni ja erityisesti se, että toisen kohdalla imetys voi onnistua vaikka ekan kanssa olisi mennyt pieleen!

 

Mullakaan ei maito koskaan noussut ja sitä tuli vain hyvin vähän vaikka tein mitä. Minäkin koen että en saanut tarpeeksi opastusta tai neuvoja ja sen vuoksi lopetin imetyksen 4 viikon jälkeen kun koko touhu tuntui niin turhalta. Korviketta joutui antamaan aina imetyksen jälkeen. Poika joutui heti syntymän jälkeen lastenosastolle 3 päiväksi eli vasta neljäntenä päivänä sain hänet vierihoitoon. Toisena päivänä pääsin kyllä jo imettämään, mutta kukaan ei esimerkiksi sanonut kuinka tärkeitä ekojen päivien imetykset ovat, vaan pojalle annettiin korviketta pullosta heti alkuun. Imetin tokana päivänä muistaakseni vaan kerran ja kolmantena pari kolme kertaa. Vasta jälkeenpäin olen lukenut että heti alkuun olisi pitänyt vaan imettää, jotta maito olisi noussut paremmin. No sitähän ei tiedä mikä oli syynä maidon nousemattomuuteen, itsekin olin heikossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja hb laski 89:ään. Kätilön mukaan sekin on voinut vaikuttaa. En myöskään koskaan pumpannut, koska hoitajat sanoivat että vauvan imeminen on tehokkaampaa eikä pumppauksesta ole hyötyä. Pojan imuote oli kuulemma hyvä, mutta olikohan tarpeeksi tehokas? Vikat päivät sairaalassa kyllä imetin paljon, samoin kotona imetin aina ennen kuin annoin pullosta, mutta nälkä jäi. Eka punnitus oli viikon päästä kun oltiin kotiuduttu ja pojan paino ei ollut noussut tarpeeksi. Hän oli ollut myös aika itkuinen, mitä en silloin osannut tulkita näläksi. Neuvolantäti kehottikin nostamaan korvikkeen määrää ja kappas, itkuisuuskin väheni ja poika oli huomattavasti tyytyväisempi. Painokin lähti hyvin nousuun. ELi se siitä, päätin että nyt saa loppua tämä imetysstressaus. Jatkoin imetystä kuitenkin vielä pari viikkoa, mutta pian rinta ei enää kelvannut, varsinkaan jos oli yhtään nälkä. Rinnalla hän oli vaihtelevasti, välillä imi huvikseen lupsuttaen, välillä taas ihan napakasti eli sai kiotenkin jonkin verran äidinmaitoa. Mutta nyt mennäänn täysin korvikkeen varassa, poika nyt tyytyväinen kuusiviikkoinen ja kasvaa hyvin

 

Mutta, seuraavan lapsen kohdalla aion ehdottomasti pyytää ja vaatia enemmän ohjausta. En tiedä olisinko voinut tehdä tämän kohdalla jotain toisin, mutta kun maito ei noussut niin se ei noussut. Toivon kovasti että toisen kohdalla maitoa tulisi, jos se vaan on mahdollista tai sit minua ei ole luotu imettämään. Tottakai epäonnistuminen harmittaa edelleenkin, mutta sille ei nyt voi mitään, pääasia että poika on terve ja kasvaa.

[Guest Hinaja]

Mulla ei ole ikinä noussut maito rintoihin, paitsi silloin kun kaksostyttäreni kuolivat, lääkityksestä huolimatta sitä tuli.

 

Tytön synnyttyä lypsin ja lypsin mutta mitään ei tullut, pojasta sain 20 mm purkkiin joka sitten vietiin teholle.

Tää on ihan meillä suvussa että ei tule kunnolla tai sitten ei olenkaan jos se nyt suvusta on edes kiinni.

 

Pojasta ollessani osastolla kätilö kävi kerran nipistämässä nännejä ja sanoi että ei tule mitään sen jo tiesinkin.

Olen ihan varautunut nytkin että sitä tule ja jos ei tule niin ei voi mitään, kai noilla sektioillakin on joku merkitys maidon nousuun?

 

Miehen suvun puolelta kuulin huomautteluja kun en imetä.