Anis

Iso ylipaino ja raskaus

868 posts in this topic

Oih, ihanaa kuulla että suurempi kokoisetkin raskaudet voivat sujua täysin "normaalisti" :girl_in_love:

 

Lotta_ osaatko kertoa tarkemmin ylipainoon liittyvistä riskeistä sektiossa? Itselläni on vielä tämän valtaisan koon lisäksi (tai siitä johtuen) riesana diabetes - ihan siis jo valmiiksi, ei "ainoastaan" raskausdiabetes. Ja vielä, kaikki läskihän on meikäläisellä suoraan vatsapeitteissä :wacko:

 

bohemian: kiitos rohkaisevasta kokemuksien jaosta! Hurjasti olet painoa synnytyslaitokselle jättänyt. Itse olen juuri tuota miettinyt, että koska omat liikakiloni ovat kertyneet kaikesta ylimääräisestä ja epäterveellisestä syömisestä, niin luulisi tai ainakin toivoisin painon lähtevän tosiaan laskuun kun raskausaikana huolehdin paljon tarkemmin ruokavaliostani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kaivattaisiin kovasti lisää kokemuksia ja tukea sairaalloisen lihavan odotukseen!

 

Miten raskaus on edennyt, onko tullut ongelmia, millaisia kokemuksia lääkäreistä, miten synnytykset sujuneet jne.

 

BMI 45 ja pelottaa.. :(

Nappasimpa sut nyt vaan tuolta välistä ja kommentoin. Mulla kolme ensimmäistä syntyneet kun painoa 135-150kiloa. (Olen 173cm pitkä).

TYKSin lääkärit olleet varsinaisia kusipäitä, kohdelleet ala-arvoisesti ja kovakouraisesti. Yksi kysyi haluanko tappaa itseni kun pyysin sektiota esikoisen kohdalla synnytyspelon vuoksi.

Kakkosta odottaessa lekuri arvosteli kilojani kandeille, puhui ohitseni ja ''murehti'' suureen ääneen sitä miten tällaisella sairaaloisen lihavalla odottajalla on aina jotain ongelmia synnytyksissä ja vauvallakin varmasti sokereissa sitten vikaa. Multa hän kysyi suoraan, että miten mä olen edes onnistunut tulemaan raskaaksi....

 

Mutta siis, itse synnytyksiin. Kätilöt ovat kaikki olleet erittäin ihania, lämpimiä, sympaattisia, ammattitaitoisia ja mukavia. Esikon kanssa anestesialekuri tuikkasi helposti epiduraalin ilman ongelmia. Sain apuja/puudutteita/hierontaa .... ihan kaikkea tarjottiin.

likat syntyneet 40+4 (käynnistetty myrkytyksen takia), 39+9 ja 39+6. Kaikki alakautta. Esikosta 3 tikkiä, kakkosesta istukka irrotettiin käsin humautuksessa, kolmosesta ei mitään laiteltavaa.

Synnytykset kestivät 4h, 2,5h ja 35min.

Yksikään tytöistä ei kärsinyt viallisista sokeriarvoista, olivat syntyessään normikokoisia ja voivat hyvin.

Mulla sokerit olleet aina ok.

 

Nyt nelonen tulossa ja painoa mulla 95kg. Toivon painon pysyvän alle satasessa niin pitkälle kuin mahdollista, mieluusti vaikka koko raskauden, koska tuota vararavintoa on edelleen. Odotan mielenkiinnolla vieläkö haukkuvat lihavaksi ja työntelevät vatsamakkaroitani (löllöä nahkaa mikä jäänyt kun painoa pudotettu huippulukemista reilut 60kiloa....)

 

Joka raskaudessa olen joutunut piikittämään hepariinia (klexanea), mutta se johtuu siitä, että hormoonit tekevät mulle veritulpan jalkaan joka kerta, ei kiloista.

 

Saa kysellä lisää jos jotain tulee mieleen =)

Nauttikaa kiloistanne huolimatta odotuksesta, ja muistakaa, että kenelläkään ei ole lupa kohdella teitä huonosti vaikka kiloja olisi kuinka paljon. Olette ihan yhtä arvokkaita äitejä kuin laihemmatkin.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sektion riskeistä mulle sanottiin, että haava voi jäädä hautomaan läskien väliin, se voi revetä helpommin ja käsittääkseni lihavalla vielä suurempi riski laskimotukokseen sinä aikana kun pitäisi malttaa maata sängyssä ettei haavalle käy mitään. Tiedä häntä sitten. Kämppäkaverit on sektiohaavoineen ainakin pakotettu sängystä ylös heti, viimeistään synnytystä seuraavana päivänä vaikka ne olisikin normaalipainoisia....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla lähtö bmi 33 luokkaa, painoa 93 pituus 168cm . Pelottaa jo valmiiksi että miten paljon soittavat turpaansa mulle mutta mä olen päättänyt että en kuuntele sitä ja sanon ihan suoraan jos joku on törkeä. Toki asiallisesti kuuluu ja pitääkin keskustella mutta mitään nöyryytystä en kuuntele, ihan riittävästi ollut nöyryytystä jo tässä vuosien aikana. Tarkoitus pysytellä alle satasessa mieluiten koko raskauden ajan. Olen jo nyt aloittanut syömisten seurailun ja vähentänyt hiilareita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista kun aloin odottaa mulla oli BMI myös 33 (173cm/100kg). Missään ei tullut mitään sanomista painosta, ei neuvolassa, ultrissa eikä synnärillä. Paino nousi lopulta 14kg, mutta ei sitäkään pidetty neuvolassa mitenkään pahana. Turvotustahan se lopulta oli suurimmaksi osaksi, 1,5vko synnytyksestä kiloja oli jäljellä kolme. Sokerirasituksessa kävin vaan kerran, vaikka olin ihan varma, että joudun kaksi kertaa, arvot oli ihan huippuluokkaa. Synnytys sujui ongelmitta ja vauva oli normaalipainoinen, jopa pienehkö.

 

Se, että lähtöpaino on reilusti ylipainon puolella ei todellakaan tarkoita automaattisesti sitä, että raskaudessa/synnytyksessä olisi jotain komplikaatioita.

 

Ja ei siis todellakaan pidä kuunnella mitään nöyryytystä painoon liittyen! Paino nyt kuitenkin on tosi arka asia ja eiköhän jokainen ylipainoinen myös tiedosta sen oman painonsa ja sen mahdollisesti aiheuttamat riskit. Asiasta pitää toki keskustella, mutta syyllistäminen aiheeseen liittyen on ihan kamalaa.

 

Muoks. typo

Edited by anjusha

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa kiva kuulla anjusha, mulle on vaan motkotettu siitä painosta aika paljon mutta huojentavaa kuulla että eivät ole kommentoineet sulla, meillä kuitenkin toi sama bmi. Olen kyllä ollut ihan perusterve painosta huolimatta ja verenpaineet ym arvot aina olleet ok niitä juuri tuossa alkuvuodesta tutkailtiin kun olin jalan alueen leikkauksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli BMI 33,5 raskauden alussa. Lähinnä neuvolassa pohdittiin, että täytyy pitää silmällä radin varalta, muuten ei mitään. Mulla lopulta tuli "virallisen" tiedon mukaan painoa lisää 9 kiloa, todellisuudessa 11 kiloa. Sain hepatoosin, mutta siihen ei ole "riskitekijöitä" tiedossa kuin sukurasite (näin ymmärsin), muuten ei painosta ollut ns. haittaa.

 

Tai noh joo, sain herkemmin raskausarpia, mutta pikkuvikoja :D

 

Muoks. Lisätään nyt vielä, et mä oon siis ns. lantiokerääjä, eli mulla kertyy paino ekana lantiolle ei vatsan seudulle. Jos tällä nyt on jotain merkitystä.

Edited by Onda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, mä kanssa sain tk-lääkäriltä kauheen saarnan mun painosta (BMI oli tosin sillon vähän korkeampi) kun käytiin hakemassa lähete lapsettomuustutkimuksiin, lääkäri piti mun painoa meidän ainoana ongelmana ja sivuutti kaiken muun. Lapsettomuuspolilla ja tosiaan sit neuvolassa suhtautuminen oli ihan erilainen.

 

Toivottavasti miumiumi vältyt ikäviltä kommenteilta!

Edited by anjusha

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei, yksi ylipainoinen lisää. Bmi nyt 42, paino 116,5 kg. Viikot 15+6. Toukokuussa ekan testin tehdessäni painoin 115,5 ja kesäkuussa 118. Nyt kun alkuraskauden pahoinvointi on hellittänyt on tarve syödä kuvotuksen välttämiseksi jäänyt pois kokonaan. Onneksi. Tarkoitus on pysyä tässä painossa raskauden loppuun saakka.

 

 Verenpaineet on aina olleet hyvät, niin myös nyt. Perjantaina on tiedossa sokerirasitus, se ottaa jo nyt päähän. Onneksi neuvolassa ei oo sanottu mitään painosta. itse sanoin kyllä jo ekalla kerralla että pyrin 0 -painonnousuun.  Ultraaminen on onnistunut ihan hyvin mahan päältä np -ultrassa ja neuvolassa molemmilla kerroilla.

 

Raskaaksi olen tullut molemmilla kerroilla melkein heti. Eka raskaus ekasta yrityskierrosta päättyi keskenmenoon ja tämä nykyinen alkoi tokasta kierrosta. Toivon todella paljon että tämä raskaus antaa meille vauvan, en todellakaan halua kestää uudestaan alkuraskauden pahoinvointia ja sitten päätyä keskenmenon takia sairaalaan. Yksi kerta sitä lajia riitti.

 

Inhoaako kukaan muu neuvolaa? Mä inhoan ihan älyttömästi, vaikka ovat painon suhteen olleetkin asiallisia. Ovat vain niin uteliaita ja älyttömän kovia hössöttämään. Mä tahtoisin että otetaan kokeet, katsotaan tulokset, kysytään multa onko ongelmia, ultrataan vauva ja annetaan seuraava aika. Muun tiedon voin kyllä lukea netistä ja kyllä, parisuhde, talous, pääkoppa, turvaverkot jne. kaikki on kunnossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva lukee että tääkin ketju on pystyssä. Toivottavasti vielä on silloinkin kun me aletaan yrittään raskautumista ensvuoden puolella. Tosin mulla on aikaa kyllä pudottaa painoa, Jos yrittäis sinne kahden numeron puolelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa painoa pudotetaan. Vauvakuume on valtava miehellä sekä minulla. Ihana on ollut lukea teidän kertomuksia, ne on antaneet toivoa meillekin. Jospa se pian tärppi si :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös kova vauvakuume sekä miehellä, että minulla ja nämä teidän tarinat antavat meille toivoa. Painonpudotus on minulla menossa ja toivottavasti se parantaa mahdollisuuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä neuvolan laskujen mukaan menossa viikko 11 ja ensimmäistä kertaa olen raskaana. Pituutta on 170 cm ja painoa oli neuvolan ekassa mittauksessa vaatteet päällä 111 kiloa, mut tänä aamuna nakuna ennen aamupalaa paino oli 108,7. Toiveissa olisi että kauheena painoa ei tulisi raskauden aikana lisää, mutta jos tulee niin sit tulee. Vauvan terveyttä silmällä pitäen aion kumminkin huolehtia syömisistä. Kauheena en stressaa painosta enkä mahdollisista kommenteista neuvolan suunnalta. Oon ollu koko elämäni ylipainoinen, mutta terve. Ja vaikka sieltä nyt tulisikin jotain kommentia ja kahteen sokerirasitukseen varmaan joudun, niin niihin suhtaudun ihan positiivisesti, koska vauva parhaaksihan se vaan on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko oli tulla vähän jatkamaan tänne omia kokemuksia. Mulla on ollut kyllä neuvolantädit ja lääkäri todella mukavia.

 

Kaikki on ollut mulla tosi hyvin raskauden aikana verenpaine hyvä, painoakaan ei ole tullut kun joku reilu kolme kiloa viime mittauksessa olin jopa ennen plussaa laihtunut 91 kiloon joten aika hyvin omasta mielestäni, ei sokeria eikä protstkuja pissassa ja hemoglobiini 147 eikä ole sitä paljoa nyt mittailtu kun sekin oli niin hyvä. Ei se aina tarkoita, että jos on ylipainoinen että automaattisesti olisi ongelmia, varmasti se voi altistaa ongelmille mutta mä itse ainakin stressasin ihan liikaa.

 

Mulla on toistaiseksi vaan yksi sokerirasitus tulossa, toivottavasti se menee hyvin. Kovasti tsemppiä kaikille ylipainoisille odottajille ja kuumeilijoille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa että löysin tälläisen ketjun, tuli luettua putkeen kaikki viestit :) Täällä haaveillaan raskaudesta ja yrityskin jo aloitettu nyt syksyllä. Kovasti yritän tässä vielä laihduttaa ennenkuin tärppää :D

 

Vieläkö täältä löytyy muita ylipainoisia odottajia, raskautta yrittäviä tai raskaudesta haaveilevia? 

Edited by -mima-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi lihava odottaja.

Olen viikolla 22+1. 

Vaikka BMI on tasan 40, emme yrittäneet kauan vaan pamahdimme paksuksi noin kolmessa kuukaudessa! Raskaus on ollut tähän asti fyysisesti helppo, henkisesti taas ei.

Kävimme juuri (ja tästä on jo kirjoittelua tuolla radi -keskustelussa ja muilla vauvapalstoilla) maanantaina rakenneultrassa, jossa minua parjattiin ja haukuttiin, ylipainooni keskityttiin enemmän kuin itse olennaiseen eli sikiöön. Pelotteli kuinka vauvastamme tulee niin iso sokerivauva ettei mahdu alakautta enkä sektiota tule saamaan lihavuuteni takia. mainitsin ultraajalle, että toiveena on elektiivinen sektio. Ilmeisesti tämän vuoksi tuollainen pelottelutaktiikka. Olen niin lihava, että tulen sairastumaan raskausajandiabetekseen ja verenpainetautiin ja tämänpä vuoksi joudun diabeteslääkärille oikean ruokavalion ja kotimittarin toivossa - ensimmäinen rasitus ok, paastoarvo koholla, mutta sallituissa arvoissa. Ei lainkaan kuunnellut, että olen laihtunut, voin hirveän hyvin (ennen vastaanotolle tulemista) ja kuinka syön jo lautasmallin mukaisesti. Ei korvaansa letkauttanut. Pysäytti anturin mahan päälle ja kysyi tiukkana katsoen suoraan silmiin "Työskenteletkö sä tällä alalla?" kun yritin vain puolustella itseäni yhdessä kohtaa sen jatkuvan nöyryytyksen alla. 

 

Hakemalla haetaan sairauksia, koska satut nyt vain olemaan ihan pikkuisen yhteiskunnan antamien mittojen ulkopuolella. Sairasta.

 

Rakenneultran jälkeen olen itkenyt, pelännyt ruokaa, soittanut neuvolatädille (joka menee ensi viikolla vaihtoon..) itkien ja tuntenut olevani maailman pahin ja isoin ihminen. Olen toivonut, että olisin keskeyttänyt raskauteni ajoissa (jotta olisin voinut välttyä tältä kaikelta mielipahalta, sillä sikiöhän tuntee sen minkä minä tunnen).

Olen soittanut potilasasiamiehelle, joka vaati kirjoittamaan tapahtumat ylös, tekemään muistutuksen ja jatkamaan elämää. Aion myös varata yksityiseltä ajan uuteen rakenneultraan ja aion jatkossa keskittää kaikki vähäisetkin voimavarani omien oikeuksien puolustamiseen (itsemääräämisoikeus ja siihen, että minua kuunnellaan potilaana, ei sivuuteta lihavana). 

Eikös lisääntyminen pitäisi olla sokeroitu ja yksisarvisen verellä kyllästettyä, onnellisuutta tihkuva tapahtuma? Missä mun onnellisuusannos viipyy? 

Edited by mariesoneau

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Voi ei mikä ÄÄLIÖ!!! Ai että kun suututtaa sun puolesta :(. On täysin fakta, että pelottelulla ei saada aikaiseksi mitään muuta kuin kaikkea negatiivista. Todella suosittelen tekemään valituksen tyypistä.

 

Itsellä BMI nyt himppasen alle 40, ehkä 39 tms. ja kolmas odotus aluillaan. Omia aiempia kokemuksia löytyy varmasti täältä aiemmin ketjusta. Tiivistetysti, olen pelännyt aina hirvittävän huonoa kohtelua, ja paria poikkeusta lukuunottamatta minua on kohdeltu varsin hyvin. Vaikka edellisessä raskaudessa olin vielä nykyistä isompi, lähtöpaino yli 15kg enemmän.

 

Nykyinen raskaus lähti siis jo imetyksen aikana käyntiin, olimme tjotailleet 6kk. Sinä aikana ehti olla ehkä 2 kuukautiset ja nyt vikassa kierrossa, missä totisemmin yritettiin, tärppäsi.

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hitsi mitä kohtelua olet saanut mariesoneau  :o  :(  

 

 

Alkoi pelottaa että jos se plussa sieltä nyt vaikka pärähtää niin millasta kohtelua tulee itse saamaan neuvolassa ja lääkäreiltä, kaikki on muutenkin niin uutta ja jännitävää. Esikoisesta kun tässä nyt haaveillaan. :unsure:

Edited by -mima-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin on yksi lihava, tosin en tällä hetkellä odottava, mutta tuntuis kyllä, että olis tärpänny, menkat alkaa olee myöhässä mutta en oo kyllä saanut positiivista testiä vielä.. Mutta kai tässä pikku hiljaa jotain tapahtuu.. Kamalaa kohtelua mariesoneau :( tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos tsempeistä! 

Kävimme aviomiehen kanssa tänään yksityisellä ja siis kohdussahan köllii mitä tervein, vilkkain ja lihaksikkain sikiö, joka kasvaa keskikäyrällä!

Yksityinen painotti, että vaikka äidin syntymäpaino vaikuttaa jollain tavalla sikiön syntymäpainoon niin siinä ei ole suoraa korrelaatiota eli kukaan ei voi varmaksi sanoa, että ylipainoisen vauva syntyy automaattisesti suurena. 

 

Mua ultranneesta lääkäristä teen huomenna kirjallisen muistutuksen, kopsaan tämän päivän yksityisen käynnistä saadun kuitin mukaan vaikkei meille kukaan mielipahasta, paniikkikohtauksista ja huonosta omastatunnosta maksakaan korvauksia vaikka pitäisi. Kaikki se mielipaha ja suru.. se on oikeasti liikaa jo ennestään itsestään tietoiselle herkälle, mutta että paksuna olevalle! 

 

Keskiviikkona meillä olisi ihan normikäynti neuvolassa. Pitänee vaatia kaikki tähän astisista tutkimuksista kirjallista dokumenttia, kysyä millaisia merkintöjä siellä onpi ja painottaa sitä, että eihän se sovi että tietyn ihmisen kohdalla saadaan soveltaa sadistista lähestysmitapaa kuin muiden kohdalla taas silitellään villasukalla. Vituttaa. Vituttaa kaikki lokerointi, kategorisointi ja yleistäminen: "Olet lihava siis automaattisesti sairas". 

Julkisella puolella mättää, ainakin Oulussa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apua. Kamala kokemus teillä. Onneksi yksityisellä oli asiallinen kohtelu ja saitte asianmukaiset tiedot.

 

Mua on kans ultrattu Oulun keskusneuvolassa ja jos oisin saanu samanlaista kohtelua ni oisin lamaantunu ihan täysin.

 

Pitää nyt vaan toivoo että tää paino laskee ennen seuraavaa raskautta vaikka sairaanhoitopiiri on vaihtunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä haaveilen siitä kolmannesta. Juniori on jo viidenvanha ja esikoinen täyttää tammikuussa 7 joten nyt olis aika iltatähden. Painan vähiten nyt mitä edellisten raskauksien alkaessa ja toivonkin että sitä katsottais edes jotenkin paremmaksi lähtötilanteeksi. Silloin kuin alotin tän ketjun en tiennyt mitä odottaa, mutta nyt tiedän että voi odottaa mitätahansa taivaan ja maan väliltä. Kerran jo meni hermot kuin hain diabeteksen vuoksi raskautumislupaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kolmas kierros reilusti ylipainoisena alussa. Nyt suunnilleen sama paino kuin kuopusta odottamaan alkaessa. Harmittaa silti, sillä olin jo 6kg kevyempi kesällä :( Laihdutin 25kg keväästä mutta niistä nyt ne 6 kg tullut takaisin.

 

Olen saanut molemmissa raskauksissa hyvää kohtelua. Nyt jännittää kun neuvola ja terkka on uusi. Meitä olikin vissiin useampi Oulusta..? Itse tosin vieruskunnan puolella, joten pahamaineiseen maikkulaan en joudu mutta äpolille oysiin kyllä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin tänne kuulun. Esikoisen odotuksen alussa ylipainoa oli vain n. 10kg. Kuopuksen n. 25kg. Eilen testasin plussan ja nyt on ylipainoa n. 35kg :girl_mad:

Kuopuksen ollessa vuoden ikäinen sain laihdutettua n. 20kg, mutta se tuli kaikki takaisin.

Tuleva ensimmäinen neuvolakäynti jännittää. Paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now