Anis

Iso ylipaino ja raskaus

868 posts in this topic

kuullostipa  mariesoneau todella tutulta stoorisi. 

 

Olen tyksistä lähtenyt parkuen, kiroillen, haistatellen milloin mitenkin. Ihmisarvoa loukkaavaa käytöstä lekureilta. Osan voi lukea edelliseltä sivulta ja kaipa mä oon ennenkin tänne ketjuun kommentoinut.

 

Ylipaino ei tarkoita radia, ei sokerivauvaa, ei altista lasta suoraan diabetekselle vauvana/lapsena/aikuisena. Ylipaino ei tarkoita vaikeaa raskautta tai synnytystä. Se ei tarkoita että palautuisit synnytyksestä yhtään sen huonommin kuin normipainoinen. 

 

Tää neljäs raskaus on ollut vaikea, haastava, kivulias, olen sairaslomalla. Mutta kukaan ei ole tyksissä dissannut mua millään tavalla. Kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista mun 115kilosta. Kaipa ne on papereistaan katsoneet että viimeksi eukko painoi 155kg.  Tai sitten mulle on osunut eteen vain ihmisiä. Synnytyskeikkaa odotellaan vielä muutamia viikkoja, mutta en jaksa uskoa että sielläkään eteen tulee mitään jännää kiloihin liittyen. Vauva oli rv 32+0 tasan 2000g, eli kasvaa keskikäyrällä. Sokeriarvot (kotiseurannassa)on paremmat kuin monella normipainoisella. Verenpaineet on erinomaiset. 

 

Laihdutetaan sitten kun raskaus pulkassa ja tissitys päättyy. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista olenko tänne kirjoittanut, mut pikavilkaisulla en.

 

Plussan tein melkein tasan vuosi sitten. Olimme käyneet edelliskuussa lapsettomuusklinikalla, jossa sovittiin, että laihduttelen alkuvuoden ja keväällä voitaisiin aloittaa inssit, jos mitään ei tapahtu. No plussan jälkeen BMI oli ekassa neuvolassa 35,6. Mutta ei mulle taidettu puhua siitä mitään. Sokerirasitukseen jouduin kaksi kertaa ja hyvä niin, tokassa rasituksessa tuli tuomio. Ylitys ei ollut paljon, mutta olen kiitollinen, että seurasin sitten sokereita ja ruokavaliota kotona.

 

Raskaus meni oikeastaan aika loistavasti! Mitään vaivoja ei juuri ollut. Vauvaa arvioitiin loppuraskaudesta tosi isokokoiseksi jo viikolla 36 (neuvolalääkärin arvio 3,9 kg), oli kasvanut vähän ylikäyrien kokoajan. Kävin pari kertaa kontrollissa äitipolilla ja lopulta tehtiin kompromissi, että sain käynnistysajan lasketulle päivälle. Lääkäri asiallisesti puhui ylipainostani ja sanoi, että tulevaisuuden raskaudessa kannattaisi pudottaa painoa noin 15 kiloa, että säästyttäisiin mahdollisesti radilta ja tältä ylimääräiseltä huolelta koosta.

 

No menin käynnistykseen 40+0 ja siitä se alamäki alkoikin, tosin en tiedä johtuuko ylipainosta. Käynnistyminen alkoi neljän tunnin jälkeen lääkkeen (Misodel-nauha) laitosta rajuna ja vauvalla oli sykkeenlaskuja. Pääsin synnytyssaliin nopeasti ja kalvot puhkaistiin. Lapsivesi oli jo tuossa vaiheessa vihreää. No synnytystä jatkettiin pinni vauvan päässä, enkä siis päässyt liikkumaan kun vessaan. Sain lähes kaikki mahdolliset lääkkeet (antibiootit, nitroja, oksitosiinia, epiduraalin, lidokaiinin) ja lopulta synnytys tyssäsi täysin. 15 tunnin yrittämisen jälkeen minulle nousi kuume ja päätettiin tehdä kiireellinen sektio. Syntyi poika ja huomattin ei ollutkaan niin iso kun luultiin. Syntymäpaino oli 4030g ja pituutta kiitettävät 53,5cm. Eli ei todella sokerivauvaa nähnytkään ja ehkäpä itsekin hätäilin käynnistyksen kanssa, kun pelkäsin isoa kokoa.

 

Sektiosta paranin hyvin, nousin seisomaan jo ensimmäisenä iltana - tosin itkua vääntäen. Kotona ei juuri tarvinnut enää varoa sektiohaavaa kun nukkueassa ja ylös noustessa. Totta on, että oma sektiohaavani jäi "mahan alle" ja sitä sai putsata aika tarkasti. Se parani kuitenkin tosi nopeasti. Imetys sen sijaan ei onnistunut. Poika oli paljon rinnalla, mutta maito ei noussut 6 sairaalassaolo päivän aikana. Poika tottui pulloon, koska sai sitä mun maidon vähyyden ja valohoidon takia. Ja valitettavasti oli niin temperamenttinen tapaus, etten saanut häntä enää rinnalle saamatta itse hermoromahdusta.

 

Nyt jos saisin päättää, en suostuisi vauvan painon takia sektioon (meillä iso pään mitta ja pitkät jalat suurensivat arviota). Ja toisekseen mä laihduttaisin. Vaikka kaikki meni hyvin pääasiassa, niin kyllä mä aion laihduttaa ennen seuraavaa raskautta, vaikka kova vauvakuume onkin.

 

Edit: Painoa tuli raskausaikana +6kg, jotka hävisi (ja vähän enemmänkin) äkkiä. Nyt samassa painossa kun ennen raskautta, kiitos herkuttelun.

Edited by rain

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla on ollut jokaisen raskauden jälkeen ihan aidosti tuo sama päämäärä. Elämä on vaan sitten mennyt menojaan ja nyt jo kolmatta kertaa raskaana huomattavan ylipainoisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Bohemian, noinhan siinä voi itsellekin käydä! Koska sama päämäärä oli jo ennen tätä ekaa raskautta ;) Mut tavallaan soimaan itseäni tuon synnytyksen epäonnistumisesta... Että saa nähdä uskallanko näin ylipainoisena yrittää.

Edited by rain

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman kokemuksen persteella sanoisin, että tietty jos elämäntilanne on yhtään sopiva ja kykenee, kannattaa painoa pudottaa. Mutta sen vuoksi, että se ei putoa, ei kannata yrittämistä lykätä. Olen itsekin pelännyt ja vatvonut ja yksi syy esikoisen ja kuopuksen ikäeron venymiseen on ollut myös se, että olen vähän ikäänkuin piiloutunutkin sen koulun loppuun tekemisen taakse kun olen päässäni kuvitellut sinä aikana pudottavani painoa. Paino ei pudonnut, päin vastoin nousi (paljonkin) kovan stressin myötä, ja toisen lapsen yrittämiseen menikin pitkä aika. Silloin todella kadutti, että oli antanut sen painopelon jarruttaa yrittämistä. Olen ollut koko ikäni ylipainoinen ja ajattelen myös niin, että huonolla säkällä tulen ylipainoinen aina olemaan. Siltikin pitäisi olla mahdollisuus elää elämää, ilman jatkuvia omantunnon tuskia. Kenen tahansa elämässä voi paska säkä käydä minä päivänä vaan ja elämä voikin loppua jo paljon ennen kun ehtii niitä "sitten kun" suunnitelmia toteuttaa.

 

Jos nyt jotain positiivista näiden raskauksien välillä niin paino tosiaan nousi ekan imetyksen jälkeen ja valtavan koulu/elämänstressin myötä ennätyslukemiin, mutta siitä paino on pikkuhiljaa tippunut "luonnostaan". Niistä kiloista oli jo melkein 10 pois kun toinen raskaus alkoi ja nyt kun kolmas raskaus alkaa olen suunnilleen samassa painossa kuin ekan raskauden alussa, n. 25 kiloa pienempänä kuin siinä huippupainossa. Olisikin ihan jees, jos tässäkin raskaudessa paino laskisi sen 15 kiloa niinkuin edellisessä raskaudessa (tuskin näin käy kuitenkaan...).

 

Ensisynnyttäjillä varsinkin nopeaan käynnistykseen sisältyy isoja riskejä sektioon päätymiseen oli ylipainoinen tai ei. Eli ei kannata liikaa tuomita itseään kun syy ei välttämättä ollenkaan ole siihen ylipainoon liittyvää.

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitti Bohemian! ❤️ Helpotti oloa. Olin tosi yllättynynyt, kun raskaus meni kuitenkin niin mallikkaasti! Eli sinänsä saan siitä olla tosi onnellinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä on ollut jotenkin "ihana ja huojentava" lukea kun muilla sivustoilla on kauhean ikävään sävyyn puhuttu mahamakkaroista ja kauhean huono fiilis jäänyt vaan jospa nyt hyvällä fiiliksellä jatkaisi tärppäilyä ;) itellä bmi 32 ja muutenkin persjalkanen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieläkö täällä on keskustelua? :)

 

Meillähän meinasi lapsen yritys tyssätä siihen, että enemmänkin mies oli huolissaan minun painosta kuin minä itse. Mies siis oli ensin halunnut lasta vuosikaudet, mutta kun aloin itse lämpenemään ajatukselle niin mies tokaisi, että entä tuo sinun paino. Noh riitojen ja väännön jälkeen alettiin sitten kuitenkin yrittää ja minä yritin laihduttaa siinä sivussa. Helppoa se ei ollut eikä tule ikinä olemaan, sillä sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Puoli vuotta kesti raskautua ja raskauden alkaessaa bmi 33 ja on nyt toistaiseksi edelleen.

 

Neuvolassa ei sanottu sanaakaan minun painosta! Ihan kurkkua kuristi nousta siihen vaa'alle kun olin juuri syönyt lounaan ja vaatteetkin painoi sen verran, että puntari näytti kaksi kiloa enemmän kuin kotona. Paino vain merkittiin korttiin ja siinä se. Huh, mikä helpotus.

 

Miten on teillä muilla mennyt painon kanssa? Oletteko yrittäneet pysyä samassa painossa ja miten olette siinä onnistuneet?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla on BMI n. 33 ja paino noussut tähän mennessä kilon. Nyt siis rv 25+.

 

Mun "salaisuus" on varhain todettu raskausdiabetes ja siihen saadut ruokavalio- ja liikuntaohjeet. Ylipainoinen odottaja saa suositusten mukaan syödä 1600-1800 kcal päivässä ja ei tuolla kyllä painoa nosteta :D Neuvolalääkäri sanoi, että paino saisi nousta viimeisellä kolmanneksella vasta ja silloinkin max. 5 kg, koska "aika usein tuossa kohtaa tulee turvotuksia". Kaikkien neuvojen perusteella mun siis pitäisi olla synnäriltä lähtiessäni laihempi kuin raskauden alussa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ekassa kolmessa raskaudessa paino 150+kiloa (pyöreesti)

 

Nyt neljäs raskaus tulee justiinsa tiensä päähän ja painoa tullut +30kiloa. (BMI ennen raskautta 32) Hoitohenkilökunta ei ole sanonut yhtikäs mitään, koska ennen tätä raskautta pudotin 70kiloa. Ovat vaan todenneet kaikki, että etköhän sä tiedä millä kilot sitten kadotat kun vauva on syntynyt. 

 

Jos painoaan haluaa tarkkailla niin tuo Iridessan systeemi on kätevin. Ei radi, mutta syöminen fiksusti. Katso mitä suuhusi laitat. Syö tarpeeksi, ja tärkeintä on syödä oikein. Pitää saada tarpeeksi protsua, hiilareita ja oikeanlaisia rasvoja. Liiku niin paljon kuin mahdollista. 

 

Itsellä tää raskaus on mennyt mussutellessa ihan silkkaa sontaa, ja sen lisäksi oon ollut liikunta/nostokiellossa rv 13 alkaen. Kesäksi saadaan toi 30kg pois kyllä :) Sen jälkeen voidaan jatkaa projektia taas alaspäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota radiruokavaliota noudatin ennen raskautta. Nyt sitten kurkusta on mennyt juurikin kaikkea sontaa. Alkuraskauden vellovissa oloissa on syönyt sitä mitä on saanut alas. Toivottavasti ei ole myöhäistä aloittaa taas tuolla ruokavaliolla. Liikkuminenkin on vähän niin ja näin. Väsyttää niin hulluna, ettei jaksa nokkaansa ulos pistää.

 

Suunnitelmat fiksusta syömisestä ja ulkoilusta heti raskauden alusta ovat lentäneet romukoppaan ja se ahdistaa sekä surettaa. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieläkö täällä ois jutustelua? :) Eilen vielä kaikessa rauhassa herkuttelin illalla vaan tänään sitten pamahti päässä et mitäs hitsiä; eihän sitä nyt kukaan mulle antanut plussan jälkeen lupaa et mitä tahansa saa suuhunsa lappaa :lol:

 

Nyt siis olisi tarkoitus alkaa taas terveellistämään ruokavaliota; mikä kalorimäärä per päivä olisi fiksuin? Joskus tiputin painoa 1200kcal sydeemillä vaan onko liian rankka sit ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Sanoisin, että on kyllä liian rankka ehdottomasti. Se radi-ruokavaliosuositus on kai 1600-1800kcal, mutta sitäkin olen ääneen neuvolassa joskus boikotoinut. Se on suunniteltu ihan normikokoiselle odottajalle, eli vastaava kalorimäärä tosi isokokoisella odottajalla on jo selkeästi miinuskaloreilla elämistä ja siten sitä rajumpaakin painonpudotusta, mitä ei sikiön kannalta suositella.

 

Ennemmin kuin tiukkaa kalorilaskentaa suosittelisin ihan seuraamaan sitä syömänsä ruuan laatua ja sopivaa määrää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu olisin samoilla linjoilla. En tietoisesti lähtisi laihduttamaan raskausaikana. Jo senkin takia, että rasvakerroksiin on ties minkälaista myrkkyä/kuonaa kertynyt vuosien varrella ja se kaikki lähtisi sitten elimistöön liukenemaan. Tuo radi-kalorimääräkin kuulostaa pieneltä.

 

Itse olen pyrkinyt syömään järkevästi ja paljon kasviksia ja marjoja päivässä. Välttelen sitten vaaleita viljoja ja sokeria.

 

Joka aamu syön kaurapuuroa marjoilla tai hedelmillä. Lämpimät ateriat suurinpiirtein lautasmallin mukaan, tosin jätän yleensä pastan jne pois ja korvaan vihanneksilla tai riisillä. Pyrin pistämään lautaselle aina yli 200g kasviksia tai juureksia.

 

Välipaloina maustamatonta rahkaa/jogurttia hedelmillä tai marjoilla/ sokerittomalla myslillä ja pähkinöillä. Tai pelkkää hedelmää.

 

Painoa tullut nyt 37. Raskausviikkoon mennessä n. 8-9kg.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vinkeistä :) Ihan laihdutusta en aio missään nimessä vaan lähinnä hiukan pitää kiloja silmällä ettei ihan +20kg tulisi .. :)

Tänään taas joku peilikuvan vihaamis päivä kyllä menossa ja asiaa ei yhtään auta jäätävä turvotus :lol: jospa se siitä sit kun se vauvamaha ilmestyisi joku kaunis päivä :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä paino edelleen aloituslukemissa. Ei ole tippunut yhtään, muttei noussutkaan, joka on hieno juttu. Syömiset on vähän mitä on, mutta pääpaino on kasviksilla. En jostain syystä saa liharuokia ollenkaan syötyä.

 

Liikunta on edelleen minimaalista. En vain jaksa töiden jälkeen lähteä yhtään mihinkään. :( Sohva kutsuu heti kun pääsen kotiin ja siitä siirryn sitten sänkyyn. Energinen keskiraskaus, missä olet?!

 

Edit.

Se piti vielä sanoa, että vaikka maha on turvonnut, niin olen itselleni paljon armollisempi kuin koskaan ennen. Jokaista makkaraa ei tule päivittäin puristettua ja inhottua. Kiva vaihteeksi näin, koska olen inhonnut kroppaani jo niin monta vuotta.

Edited by Jellona

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko vielä huomauttaa, että jokainen neuvolatäti ei tod. ole mikään ravitsemuksen asiantuntija, jos yksikään. Olen kuullut tosi jäätäviä kommentteja terveydenhoitajista, jotka kannustavat raskaana olevaa laihduttamaan. Painon pudottaminen ei koskaan saisi olla tavoite raskaana olevalle, jos ei toki ideaalitilanne ole sekään, että jo valmiiksi reilusti ylipainoinen nappaa vielä 20 lisäkiloa.

 

Mä en tajua, miksei julkisella puolella panosteta enempää koulutettujen ravitsemusneuvojien palkkaamiseen. Heistä hyötyisivät kaikki elämäntapaohjausta kaipaavat, ja lähestymiskulma & tietopohja on jotain ihan muuta kuin nuivimmalla osuudella neuvolatätejä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin vuosikausia ylipainoisena olleena ja monia laihdutusyrityksiä kokeneena on myös surku, jos minua ei oteta mihinkään ravitsemusneuvontaan tai jotenkin yritetä auttaa raskauden jälkeen. Joka paikassa aina toitotetaan, että pitää laihduttaa ja syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta jos ei auta tai keinot ja jaksaminen on loppu? En haluaisi lopun elämää olla tämän kokoinen.

 

Minulla onneksi oli niin ihana terveydenhoitaja neuvolassa, ettei sanonut painosta mitään. Stressasin tilannetta paljon etukäteen.

 

On tietysti vikaa myös itsessäni kun en ole hakeutunut mihinkään hoitoon asian suhteen, mutta häpeä on vain liian suuri. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asiantuntevassa ravitsemusneuvonnassa aloitetaan ensisijaisesti justiin siitä syömissyyllisyyden ja häpeän murtamisesta. Tekisi mieli paasata ihan hemmetisti vielä siitä, millaisessa valossa laihdutus ja ylipaino ja kaikki tähän liittyvä mediassa tarjoillaan, ja kuinka vahingollinen tämä kuva on kenenkään painonhallinnalle, mutta en jaksa. 

 

Kysy, jellona, neuvolatädiltä mahdollisuutta päästä koko perheen ravitsemusneuvontaan, jos muuten ei irtoa? Ennaltaehkäisevä työ on kuitenkin päivän sana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kaikki.. täällä yks suurikokoinen odottaja. Pitkän vauvahaaveilun jälkeen täällä menossa rv 34. Nyt on alkanut mietityttämään löytyykö sairaalasta näin isolle mammalle vaatteita, bmi ennen raskautta 49...kiitos vastauksista etukäteen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Riippuu varmaan sairaalasta. Itsellä bmi ollut 40-n.45 raskauksissa ja on löytynyt vaatetta. Aamutakki ei ehkä ole mahtunut kiinni ja se synnytyspuolen kaapu on saattanut vilautella selkäpuolta (mutta siinä tohinassa siitä ei paljoa jaksa välittää). Verkkopikkarit ei ekalla kertaa mahtunut kunnolla päälle, mutta jostain syystä viimeksi menivät ihan hyvin. Vuodeosastopuolella on ollut ihan tilavia yökkärikaapuja.

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miesten aamutakkia mä ainakin käytin, kun se oli tarpeeksi iso peittään vauvamahankin, kun jouduin oleen ennen synnytystä sairaalassa sisällä. Toki mun painoindexiihan noin iso. Verkko pikkarit mä heitin heti pois kun sain itseni pystyyn sektion jälkeen. Ne on ihan kauheet mun iholla, oikeen rikko ihon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkos tässä ketjussa vielä kirjottelijoita? Minä haluaisin löytää tsemppi kaverin että saisin pidettyä suuni kurissa ja raskauskilot minimissä :) laskettuaika helmikuussa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emmyzka, mä voisin liittyä kerhoon ja ollaan samassa kk-ketjussakin. Ylipainoa löytyy ja kilot tarttis pitää kurissa. Esikoisesta painon nousu vaihteli 8-10kg välillä, kun välillä turvotti enemmän. Toisessa sain pidettyä painonnousun 3-4kg ja siihen tahtoisin nytkin päästä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now