Anis

Iso ylipaino ja raskaus

868 posts in this topic

Paljon onnea Chiamaka ihanasta pojasta ja mukava kuulla, että sektio meni hyvin! :) Niinhän se on, että ei me lihavat todellakaan aina - tai edes joka toinen kerta! - saada niitä lihavia/isoja vauvoja. Meidän tyttö oli painonsa puolesta -10 käyrällä syntyessään... ja pituutta oli keskivertoa enemmän. (Mitat oli 54 cm ja 3825 g)

 

--oli kemiallinen ilmeisesti--

Edited by Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Elena plussasta! :girl_in_love:

 

Eikä tämäkään pullukka saanut mitään jättivauvaa, vaan hyvin keskivertokokoisen pituudeltaan ja painoltaan. Ja minäkin olen tullut 1-2 yrittämällä joka kerta raskaaksi, ettei läskit sitä minulla onnekseni haitannut. Eikä raskaudem aikana tai synnytyksessä tullut missään vaiheessa mitään erikoista, ylipainosta johtuvaa probleemaa tms. vastaan.Paino aiheutti vain lähinnä omaa noloutta esteettisestä haitasta ja parin terveydenhuoltoalan ammattilaisen asenneongelman esille pullahtamista, mutta ne on pientä ja oikeastaan unohtuneita asioita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ekasta bmi 30, eikä ollut minkäänlaisia ongelmia raskautumisessa, odotuksessa eikä synnytyksessä; lapsi oli normaalin kokoinen. Olin täysin kunnossa koko raskausajan, ei ollut sokereissa häikkää, eikä tullut missään vaiheessa turvotusta. Paino nousi raskausaikana kokonaisuudessaan 6 kg ja suurin osa oli poissa kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen.

 

Tästä toisesta odotuksesta sen verran, että painoa on nyt 8 kg enemmän kuin viimeksi raskautuessani, ja tulin nyt raskaaksi heti ekalla yrityksellä (ekasta meni 3 kk kun ajoitus oli pielessä). Jää nähtäväksi, miten nyt menee.

 

Painoterroriin törmäsin minäkin ekalla kierroksella, niin neuvolassa kuin äitiyspolillakin. Onneksi oma gyne on ollut asiallinen, huh helpotus. Itsekin terveysalan ammattilaisena ei voi kuin ihmetellä niin epäammatillista käytöstä, mutta ei voi mitään...

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva lukea tällaista palstaa, ja kuulla erilaisia kokemuksia :-) Itse olen hyvin ylipainoinen bmi taitaa olla yli 50. Kymmenen vuotta yrittämistä takana...painon pudotus todennäköisesti auttoi tämän pienokaisen alkuun :-) olen siis 34-vuotias ja rv nyt 26. Sairauksia ei ole kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kaikki on mennyt erittäin hyvin tähän mennessä...sokerit ok, paineet ok ja vauvalla kaikki hyvin. Vielä kuitenkin ultraan menen ensikuussa ihan vaan tarkistusmielessä. Olen siis tällä hetkellä hyvin onnellinen kun elämässä on kaikki hyvin kaikin puolin.

Pelottaa toki että meneekö kaikki hyvin loppuun asti ja synnytys tietenkin pelottaa, koska sektio ei ole oikein mieleen :-( mutta se on sen ajan murhe sitten...tällaisia ajattelin tässä kirjoitella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kannattaa varautua siihen edes alitajuisesti, että sektioon mennään. Itse olin varautunut siihen, mutta lähdin siitä, että ei missään nimessä jos ei ole pakko, mutta jos on pakko niin mennään sitten.

 

Siinä kummasti alkoi olemaan sektion puolella kun vauvan sydänäänet laskivat hetkellisesti synnytyksen aikana n. tunti ennen sektiopäätöstä (joka siis tehtiin edistymättömyyden ja tulehduksen takia).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kyllä siihenkin valmistautunut ja jos pakko on niin tietenkin sitten. Mutta pelottaa koska minua ei ole ikinä leikelty ja haavan paraneminen pelottaa.. Tällä painolla se ei välttämättä meni parane niin kuin laihoilla:-) mutta kaikki otetaan vastaan....terve lapsi on se tärkein:-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vissiin tänne muistanut kertoa minun synnytyksestä. Eli minullakin BMI 40 ja lisäksi korkea verenpaine. Sokerirasituksessa meni paastoraja 0,1 yli ja sain radi diagnoosin heti. Kävin jatkuvasti äitipolilla seurannassa verenpaineen ja radin takia. No koskaan ei kotimittauksissa ollut sokerit koholla ihan sama olinko syönyt mäkkisafkaa limsalla vai ihan normi ruokaa. Joten en syönyt mitään ruokavaliota noudattaen.

 

Paino nousi yhteensä 10kg raskauden aikana viimeisessä ultrassa arvioivat vauvan painavan 4300g. Synnytys käynnistyi äitipolikäynnin jälkeen kun siellä kovakouraisesti ronkkivat 41+4 niin, että ensin päivällä tuli todella veristä limatulppaa noin kämmenen kokoinen klöntti ja supistukset alkoivat ensin lievempinä. Minulla olisi ollut käynnistysharkinta 41+5 8.00 aamulla, mutta en pystynyt odottamaan vaan 4.00 lähdimme sairaalaan kun supistukset tulivat noin 3 min välein.

 

No jossain välissä synnytyssalissa supistukset loppuivat kuin seinään ja niitä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini tipalla. Supistukset olivat kovat ja sainkin kaksi kipupiikkiä, kaksi kertaa epiduraalin ja kohdunkaulan puudutteen. Minulle nousi jossain vaiheessa kova kuume ja tulehdusarvot alkoivat nousemaan 200 pintaan. Supistuksista huolimatta kohdunsuun tilanne pysyi samana kuin sairaalaan tullessa ja synnytys oli pysähtynyt sekä olin saanut kohtutulehduksen kun vedet olivat menneet niin kauan aikaa sitten. Lääkäri päätti, että ennen keskiyötä vauva otetaan sektiolla pois.

 

Lääkäri sanoi kärrätessään minua leikkaussaliin, että haava tehdään pystyyn kun paranee paremmin ja todennäköisesti kohtutulehduksen takia haavaan tulee infektio.

 

Epiduraali laitettiin silloin jo synnytyssalissa ja sen laitto sujui nopeasti ja kivutta sama anestesialääkäri hoiti spinaalipuudutteen sektiossa ja sekin meni helposti ja kivutta. Lääkäri nosti pojan mahasta ja sanoi heti ettei tämä kyllä mikään nelikiloinen ole vaan lähempänä 3,5kg no poika oli sitten 52cm ja 3585g.

 

Leikkaus oli helppo ja vaikka ensin olin pelännyt sitä, että pitää olla hereillä. Ei se ollutkaan niin kauheaa kun kuvittelin, sai höpötellä leikkaussalin henkilökunnalle samalla.

 

Kipupumpun voimilla pääsin muutaman päivän päästä liikkeelle. Ensin minua kärrättiin sängyllä sitten pyörätuolilla poikaa katsomaan vastasyntyneiden teholle ja lopuksi pääsin sinne jo itse. Olisin päässyt varmasti nopeammin liikkeelle jos tulehdusarvot eivät olisi olleet siinä 300 tienoilla ja ennen kuin antibiootit puri ja sai ne laskuun oli aika heikko olo. Pojankin tulehdusarvot lähtivät pian laskuun.

 

Haavaan tuli infektio ja niittejä ei ajallaan voitu poistaa. Silti nopeaa parani ja ei ole kipuillut parantumisen jälkeen ollenkaat.

 

Nyt vaan odotellaan se vuosi niin päästään kakkosta yrittämään ja toivottavasti seuraava olisi alatiesynnytys ainakin lääkärin mukaan se on mahdollista.

 

Niin ja kaikki raskauskilot olivat poissa 2 viikkoa synnytyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli raskauden alussa bmi jotain 32. Raskaaksi tulin puoli vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen mutta tuosta ajasta aktiivista yritystä oli noin puolet. Raskausaikana paino laski ensin 3kg, sitten nousi noin 12kg eli joku 9kg tuli raskauden takia lisää painoa. Raskausaika sujui ilman mitään erikoisempaa mikä ylipainoon olisi liittynyt, mutta synnytyksessä epiduraali epäonnistui ja kätilöiden puheiden perusteella heidän mielestään syy oli liikapaino. Kivunlievityksen epäonnistumisesta huolimatta synnytys sujui kohtuullisen mukavasti ja synnytyksen jälkeen palauduin ennen raskautta edeltävään painooni noin kuukaudessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole varmaan tänne kirjoittanutkaan.

Eli esikoisen raskaudessa BMI oli jotain reilu 34 :blush: . Tärppäsi heti ekasta kerrasta eikä raskaudessa ollut ongelmia. Syntyi hyvin alakautta vaikka painoi reilu 4 kg. Epiduraalin sai ja se auttoi hyvin, tosin selkä oli kipeä useamman kuukauden tässä pistoskohdassa. Painoa tuli ihan liikaa +20 kg, joista tosin puolet lähti ekan viikon aikana.

 

Toisessa raskaudessa painoa on nyt ollut huomattavasti enemmän. Jäljelle jääneiden raskauskilojen lisäksi tullut lisää, osaksi varmaan koko syksyn vaivannut masennus ja sen lääkitys. Silti tämäkin raskaus tärppäri heti ekasta kerrasta. Nyt jännistyksellä odotellaan rakenneultraa, johon olen asennoitunut niin ettei se tule ekalla kerralla onnistumaan tuon painon vuoksi.

 

Ekassa sokerirasituksessa olen jo käynyt eikä siinä ollut mitään. Huomenna pääsen ravitsemusterapeutille puhumaan ruoka-asioista (olisin jo viimeksi halunnut mutta kuulema sellaista ei ole tarjolla... ). Synnytystä ajatellen toivoisin pärjääväni ilman epiduraalia sen selkäkivun vuoksi, mutta saa nähdä miten käy :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei.

 

Kerron nyt mahdollisimman lyhyesti omasta raskaudesta ja synnytyksestäni. Ironista sinänsä, varsinkin tuon synnytyksen kohdalla, koska synnytys oli kaikkea muuta, kuin lyhyt.

 

Olen 30 vuotias nainen, raskauden alussa BMI 50. Esikoisesta siis kysymys. Perussairautena mulla kilpirauhasen vajaatoiminta sekä 2. tyypin diabetes. Olin tosi tiukassa seurannassa koko raskauden ajan, loppuraskaudesta kävin synnärillä sydänkäyrillä joka viikko. Lääkärit kauhistelivat mun valtavaa ylipainoa ja suurinpiirtein joka käynnillä sain siitä saarnaa kuunnella enemmän tai vähemmän. Koko raskausaika meni kuitenkin tosi loistavasti, mitään ongelmia ei ollut. Diabeteksen takia lääkärit vihjailivat käynnistyksestä ennen laskettua aikaa. Käynnistykseen menin kuitenkin vasta rv. 40+3.

 

Tyttäremme syntyi joulukuun 1. päivä rv. 40+6. Synnytys kesti n. 28 tuntia. Ensimmäiset 19 tuntia tästä puuskutin supistuksien ja oksitosiinitipan kanssa ilman epiduraalia, kun "minähän en mitään puudutusta ota!!" Tässä vaiheessa olin jo aika loppu. Kätilö suositteli minua ottamaan epiduraalin, että saisin edes vähän levättyä. Parhaimmillaan aukesin 8cm. Tämän jälkeen tuli kuitenkin muutos huonompaan; enää 6cm auki. (Myöhemmin kätilö sanoi, että tässä kohtaa hän jo tiesi, ettei normi alatiesynnytys tule onnistumaan)

 

Veitsen alle siis jouduttiin. Tämä oli kauhea pettymys niiden tuntien ja tuntien työn ja turaamisen jälkeen! Sektio oli kiireellinen ja viilto tehtiin pystyyn. Papereissa lukee "Alkuun synnytys edennyt hyvin, mutta supiinisyndrooman vuoksi päädytty kiireelliseen sektioon". Samasta syystä minut myös nukutettiin. Paperit myös sanovat, että "Oksitosiinitippaa nostettaessa sikiön sydänkäyrässä näkyy dippejä ja nämä leviävät. Sektiopäätöksen jälkeen sikiön sydänkäyrään tulee isompi lasku. Sektioindikaationa uhkaava asfyksia ja pysähtynyt synnytys."

 

Näin lyhykäisyydessään syntyi meidän pikku prinsessamme, 50,5cm ja 2988g. Ei todellakaan mikään paksu vauva siis täälläkään, vaikka toisin odotettiin! Leikannut lääkäri sanoi, että oletettavasti lantioni yläaukeama on ahdas eikä synnytys tästä johtuen edennyt luonnollisesti?

 

Näin paljon huolta ja avuttomuuden tunnetta en koskaan ennen ole joutunut kokemaan. Koko synnytyksen ajan jouduin katselemaan, kuinka vauvan sydänkäyrät vaan laskivat tämän tästä, eikä kukaan tee mitään, kukaan ei auta! kaikki vaan hyssyttelee ja jankuttaa, että "katsellaan nyt, jospa se siitä!".

 

Synnytyksen jälkeen vaaka näytti n. 12kg vähemmän, kuin alkuraskaudessa. Leikkaushaava parani hienosti, tosin mitä nyt vähän aukesi parin sentin matkalta hakasten poiston jälkeen, mutta ei tulehtunut, eikä mitään.

 

Kysyä saa, jos kysytyttää. :D

Edited by safrane

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin taidan kuulua tänne, painoindeksi oli raskauden alkaessa lähes 39. Nyt paino on kuitenkin laskenut raskausaikana n. 5 kiloa ja viikkoja on siis 17. Sokerirasitukseen jouduin jo viikolla 14 ja tulokset olivat muuten erinomaiset mutta paastoarvo oli 5,3 eli joudun mittailemaan verensokeria kotona 2 kertaa viikossa. Verenpaine on ollut ok. Vauvamahaa ei todellakaan vielä erota, maha on ennemminkin vaan kutistunut vähän :D Saapas nähdä miten kauan vielä menee omat farkut päälle ennenkuin joutuu siirtymään äitiyshousuihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voinen kans kirjoittaa tänne.

Raskauden alussa BMI oli 50. Raskauden aikana ei ongelmia. Kaksi kertaa sokerirasituksessa kävin, mutta puhtain paperein selvisin. Neuvolakäynneillä verenpaineet kunnossa ja pissapuhdas. Synnytys tosin ei käynnistynyt itsestään, vaan käynnistettiin ballongilla 41+5. Sen päivän aikana ei saaatu kalvoja puhkaistua vaikka aukesin 3 cm. Seuraavana päivänä oli uusi yritys ja kalvot saatiin puhkaistua. Neiti tosin syntyi vasta keskiviikon puolella, minuutin yli puolenyön kun tuli rv 42 täyteen. Neidin mitat oli 3854 g ja 54 cm. Synnytys ja raskaus meni repeämiä lukuunottamatta hyvin.

 

Nyt 8 pv synnytyksestä painan n. 12 kg vähemmän kuin ennen raskautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pinfiivini: meikäläisellä BMI 41 raskauden alkaessa ja loppuraskaudessa oli +17 kiloa (turvotusta pääosin) ja silti epiduraali onnistui mainiosti. Sitä painoa nuo ammattilaiset tykkäävät syyttää vaikka se vika olisi jossain muussa...

Yllättäen kukaan ei indikoinut, että meikäläisellä synnytyksen edistymättömyys johtuisi painosta. Olen kai niin kamala. :grin:

 

Katju: olen kade. Itsellä vielä 3-5 raskauskiloa vaikka paino alkoi kasaantumaan vasta loppuraskaudesta. :hysteric:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon näemmä poikkeus joukossa, meidän pikku tyttö on suhteellisen reilun kokoinen, 4300 g ja 51 cm. Tosin synnytyskin oli viikoilla 41 +6, joten olihan siellä pienellä aikaa kasvaakin. Nyt tosin kasvu on tasaantunut, jo kuukauden iässä paino oli nollakäyrällä, jolla se on tähän asti pysynytkin. Käynnistyksellä lähdettiin kohonneiden verenpaineiden vuoksi vauvan tuloa vauhdittamaan. Reilun vuorokauden käynnistelyn jälkeen arvasin, että sektioon mennään ja lopetin syömisen ja juomisen.Parin tunnin päästä tulikin lähtö leikkaussaliin, koska synnytys ei edistynyt ja vauvan sydänäänet laskivat hetkelliseti. Mulle pistettiin epiduraali alatiesynnytystä yritettäessä ja spinaali sektion aluksi. Kaikkein hankalinta oli paikoillaan olo "kissa-asennossa" ison mahan kanssa, kun supistukset olivat aivan hirveitä.

 

Mulla sektiohaava parani tosi hyvin, lähdin liikkeelle leikkausta seuraavana päivänä, kun katetri oli otettu pois. Kolmantena sairaalassaolopäivänä unohdin jo ensimmäistä kertaa kipulääkkeiden oton, joten kivut hävisivät nopeasti. :D Kotona söin pari päivää burana-paratabs -satsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Sektion jälkeenhän onkin tarkoitus lähteä liikkeelle heti kun mahdollista. Itse lähdin jo samana päivänä (sektio oli kolmelta aamuyöllä ;) ) ja sitten tulikin liikuntaa kun pojan kanssa mentiin vvo:lle kaksi kertaa päivässä hakemaan antibiootit.

 

Itsekään en olisi kipulääkitystä muistanut jos kätilöt eivät olisi aina kiltisti raahanneet tabukuppia... :grin: Kipulääkitys loppui kun pääsin sairaalasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, mä näin synnärillä myös niitä tapauksia, jotka olivat sektion jälkeen olleet useamman päivän makuulla ja liikkumisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Mua pidettiin jonain ihmetapauksena, lääkärinkin piti tulla mua katsomaan, kun hoitajat olivat sille puhuneet mun huippunopeasta kuntoutumisesta. Mä itse järkeilin, että kun löysää vatsanahkaa oli ennestään, niin ompeleestakin tuli elastisempi, eli oli jotain hyötyä siitä, ettei ollut kauhean timmissä kunnossa. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa on pakko olla perää kun meikäläisellekin sanottiin, että harvoin näkee niin hyvää kävelyä jo sektiopäivänä ja seuraavana päivänähän meikäläinen jo kävi omin jaloin syömässä ja valvontaosastolla pojan kanssa hakemassa lääkkeitä.

Ja kaksi valivalikitikitihuonekaveria auttoi kummasti toipumisessa kun oli pakko päästä sieltä pois kun savu nousi korvista. :grin: (Juuri näitä " siis kauhee, enhän mä VOI niinku liikkua tiäksä!" Meikäläisellä oli sekin etu, että tukihenkilöä ei ollut eli oli joko kiusattava kätilöitä tai tehtävä itse - ja meikäläinenhän lähti siitä, että on niillä kätilöillä muutakin tekemistä kuin meikäläisen höösääminen. :grin:)

Edited by Chiamaka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä rv 15 aloitteleva ylipainoinen odottaja joka narahti siinä sokerirasituksessa. BMI on luokkaa 45 eli ihan kamalasti, mutta koskaan en oo ollut sairas, kaikki arvot olleet kuosissa... Nyt on aika kova paikka tämä raskausdiabetes. Masentaa ihan hemmetisti :girl_cry: Pelottaa kamalasti etten saa pidettyä sokereita kuosissa ruualla kun ruoka muutenkin iso ongelma ja pelottaa että alivuokralaiselle käy kehnosti. Mietityttää että miten ihmeessä mä saan tämän sikiön kasvatettua vavaksi saakka, jos kroppa alkaa kettuilla jo nyt...Huoh...

 

Lisäksi mieltä on kauheesti askarruttanut se, miten raskausmaha tulee asettumaan. Onko teillä muilla isoilla odottajilla/lapsen tehneilä ollut millaiset raskausmahat? Miten nuo makkarat asettuu kun vauva kasvaa kohdussa? Näyttääköhän ison raskaus yleensäkin näin kummalliselta kuin tässä linkissä on http://www.aijaa.com...p?i=5118059.jpg ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla mahasta tuli tasaisen pyöreä. Musta oli ihana raskausaikana (sitten kun oikeasti alkoi näkyä, että odotan), kun aloin pitää masunmyötäisiä vaatteita ja olin tosi ylpeä raskausmahasta, normaalisti kun mahaa yrittää siis saada jotenkin peitettyä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

PunkeroMyy, monilla odottajilla puhkeaa raskausdiabetes, vaikka ei olisi ylipainoakaan, ei se ole kuolemantuomio. Ymmärrän tottakai huolesi, mutta olet kuitenkin varmasti valmis auttamaan ravinnollisesti pikkuistasi selviytymään tästä ajasta?

 

Itselläni BMI oli kammottavat 50 alkuraskaudesta ja mulla oli jo valmiiksi 2. tyypin diabetes, tablettilääkityksellä. Raskaaksi tultuani lääkkeet piti lopettaa, verensokeriseuranta oli tiheää. Kuin ihmeen kaupalla ja vastoin kaikkien hoitohenkilökunnan ihmisten odotusten, mun sokerit eivät lähteneetkään kiipeilemään pilviin. Siitäkin huolimatta sisätautilääkäri aloitti mulla insuliinit, vähän niinkun "just in case"; kohoavia sokereita on helpompi hoitaa, kun eivät ole päässeet kipuamaan ihan pilviin asti. Mulla pysyi sokerit tosi loistavasti kurissa, loppupeleissä en tiedä, olisinko pärjännyt koko raskauden ajan ilman insuliineja?

 

On kuitenkin tosi hyvä, että sulla tuo selvitettiin ja sen aiheuttamiin mahdollisiin haittavaikutuksiin osataan nyt sitten varautua helpommin. Tiedän, ettei itsensä piikittely hauskaa ole, mutta se on tosi pieni hinta siitä hyvästä, että lapsi on terve ja voi hyvin. Kaikkensahan sitä ihminen tekee, jotta oma lapsi olisi turvassa? Raskausaika on kuitenkin niin pahuksen nopeasti ohi. Toivon sulle hyviä vointeja ja jaksamista tämän asian kanssa. Ei se elämä oikeesti siihen lopu, vaikka radi-diagnoosi tulikin. Usko pois, pärjäät kyllä hienosti. :)

 

Raskausmahasta vielä.. Nyt valitettavasti en pysty omaa kuvaani laittamaan tänne, koska kaikki kuvat ovat mun omalla tietokoneella ja tietokone on huollossa. Toki varmuuskopiot on, mutta niitä en jaksa nyt lähteä tuolta etsimään. Jopa mulla siis näkyi raskausmaha, vaikka niin iso olen luonnostaan muutenkin. Ei toki näkynyt todellakaan ennen raskauden puoliväliä, eikä varmaan hyvään aikaan sen jälkeenkään, mutta raskauden loppupuolella maha oli selkeä vauvakumpu, joka lähti kauniin pyöreänä heti tissien alapuolelta. Kaikkine läskeineen olen ihan sitä mieltä, että mun maha oli silloin oikeesti jopa pikkasen kaunis. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa ihanaa että täällä on tällainenkin ketju. :)

 

Mulla oli BMI 34 raskauden alkaessa ja olen kovasti stressannut raskauden aikaista painon nousua, varsinkin kun ruoka on aina ollut vähän ongelma. Ekasta sokerirasituksesta pääsin läpi "erinomaisin tuloksin", mikä on tietysti vaan loistava uutinen. Paino ekan ja tokan neuvolan välillä oli noussut 2,5kg, terkkari oli sitä mieltä että se on liikaa, mutta koitan nyt vaan ottaa rennosti ettei koko raskausaika menisi painoa itkiessä.

 

Kun paino on aina ollut ongelma, ja kun viime vuonna sai laihdutettua, on tosi rankkaa nähdä painon taas nousevan. On kuitenkin tosi rohkasevaa lukea täältä että ei tämä ylipaino ihan maailmanloppu ole kuitenkaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskausmahasta; BMI se yli 40 ja nyt tullaan kyllä sponttaanisti kysymään, että kohta taitaa olla laskettu aika :grin: Eli kyllä selkeä se on.

Sama kuin saffron olen nyt alkanut käyttämään tiukempia vaatteita kun maha on niin selkeä. Löysissä vaatteissa näyttäisin vaan vielä isommalta enkä ollenkaan raskaana olevalta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now