Sign in to follow this  
Followers 0
Nadda

Ongelmaton raskaus


24 posts in this topic

Itse olen ensimmäisessä raskaudessani kärsinyt yhdestä jos toisesta vaivasta. Siksipä aloin miettiä, onko enemmän sääntö kuin poikkeus, että jotain ongelmia raskaudessa esiintyy vai voiko raskausajasta todella selvitä ongelmitta?!

 

Ongelmien määrittäminen on tietenkin suhteellista, mutta listasin tuohon nyt niitä vaivoja, joista voisin eniten kuvitella olevan haittaa. Jokainen voi tietenkin kohdallaan sitten päättää, oliko/onko raskaus ollut ongelmaton vai ei. Sikiöön suoraan liittyviä ongelmia en nyt tuohon listannut, vaan ainoastaan äidin vaivoja (vaikka osahan voi vaikuttaa sikiöönkin).

 

Millaisia sinun raskautesi ovat olleet?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta:

-raju pahoinvointi

-ennenaikaisen synnytyksen uhka (supistuksia + korkeavedenmeno viikolla 25)

-lievä raskausmyrkytys

-kaikenlaista pikkuvaivaa, joita en laske ongelmiksi

 

Tässä raskaudessa tähän mennessä :

-raju pahoinvointi (vei tippaan useamman kerran)

-supistelua alkuraskaudesta asti, viimeaikoina kipeitä supistuksia päivittäin (ainakaan vielä ei oo paikat hurjasti auennu, mutta levossa pitää olla)

-fyysinen kunto ihan nollassa jatkuvan oksentelun takia -> muhun iski pari pöpöä, jotka ei terveisiin ihmisiin herkästi tuu -> jouduin sairaalaan eristyshuoneeseen..

-verenpaineet rupes heittelemään, kuin myös veriarvot ja en pysynyt loppuraskaudesta enää pystyssä

-synnytys jouduttiin käynnistää ennen laskettua aikaa ongelmien vuoksi

Edited by HelmiQ

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy sanoa että ei oikeastaan ollut mitään erityistä vaivaa esikoista odottaessa.

Toki joo vähän ällötti iltaisin mut kertaakaan en oksentanut.

Hiiva oli kerran, mut senkin lasken osioon "pikkuvikoja".

Lisäks iskias vaivas hiukan, mut sekin oli ihan kestettävissä eli ei mikään "invalidisoiva" tekijä.

Päivääkään en ollut sairaslomalla raskauden takia.

 

Eli voisin sanoa että oli ongelmaton raskaus. Se jatkuikin sit sen maksimin, eli 42+0.. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta ei mitään vaivoja, vaikka olikin tullut istukkaan tuntemattomasta syystä toimintahäiriö ja vauva kuoli kohtuun rv 29+6. Mutta mitään vaivoja, oireita tulevasta ei ollut.

 

Tässä raskaudessa rv 29+6 (aika ironista :blink: ) lähtien on verenpaine ollut koholla. Lähtötaso oli ~110/75, tätä nykyä 125/90. Välillä alapaine on alempi välillä reippaasti päälle 90.

Valitsin valikosta: jotain muuta, sillä toivon, ettei tämä kehity raskausmyrkytykseksi. :unsure:

Jotain muuta vaihtoehto käy myös siksi, että henkisesti tämä raskaus on ollut paljon rankempi kuin esikoista odotellessa. Silloin sitä tiesi mitä kaikkea voi käydä, muttei osannut pelätä, että omalle kohdalle osuisi. Tässä raskaudessa sitä on aika ajoin ollut vaikea luottaa onneensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennenaikaisia kivuliaita(kin) supistuksia, joiden takia olin sairaslomalla useita viikkoja ennen äitiyslomaa.

Loppuajasta todella kivulias kohtu ja häpyluun tienoo, kätilö epäili, että johtuu siitä, että kohtu on joutunut niin kauheeseen rääkkiin jo monta viikkoo noiden supistusten takia. Tää oli kyllä ihan hirvee vaiva, kun kaikki vauvan liikkeet sattu niin paljon, että tuli itku. Onneks kesti vaan ehkä sen viimesen 1-2 viikkoo ennen synnytystä.

Lisäks issiasta ja muuta "pientä".

 

Eli olihan siinä kaikennäköstä, mutta en mä sitä nyt enää niin ongelmallisena pidä, ettenkö uudestaan samaan lähtis. Vaikka kölvi syntyikin vasta 42+4, eli kyllä sitä ehti ihan tarpeeks kituunkin.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ollut oikein mitään sen kummempaa ongelmaa, jalkojen turpoaminen ja jatkuva pissahätä olivat mun raskauden pahimmat vaivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ongelmia. Siinä vaiheessa, kun vauva oli ylimmillään, närästi niin että oksetti muutamaan otteeseen (neuvolan täti totesi, että vauvan peppu on suoraan mahalaukun alla ja aina kun vauva sitä nosti niin ei ihme, että oksetti), mutta se oli pikku juttu. Voin todella hyvin koko raskausajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta tuntui, että edelliseen raskauteen pakkautui kaikki mahdollinen vaiva. Kärsin siis:

 

* raskausdiabeteksesta (ruokavaliohoito)

* hepatogestoosista

* B-streptokokista

* liian aikaisesta kohdunsuun avautumisesta

 

 

Tässä raskaudessa tähän mennessä on todettu:

 

* raskausdiabetes (ruokavaliohoito)

* verenvuoto yhdynnän jälkeen (niukka)

 

Hyvä mahdollisuus on myös tuohon hepatogestoosiin sekä B-streptokokkiin.

Edited by Nadda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä voidaan erinomaisesti vielä viikolla 32 ja risat.

 

En laskenut itse siis lukuun supistelua, ähkyä ja närästystä, joitakin liitoskipuvihlaisuja ja selän väsymistä. Ne on niin pikkujuttuja että minusta tämä on ollut kyllä täysin ongelmaton raskaus. :lol: Ehkä se on asenteesta kiinni jos ei jää valittamaan.

Ainut ongelma on lähinnä ollut vaatteiden kiristäminen. Hitsiin ne kuminauhat odottajien vaatteista!!

 

Onhan tässä tosin vielä 7 viikkoa aikaa....

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ehkä se on asenteesta kiinni jos ei jää valittamaan.

 

Et ehkä tarkoittanut tätä kommenttia mitenkään ikävään sävyyn, mutta mulla särähtää tämmöiset kommentit korvaan ja pahasti.

Se ei tosiaan oo aina asenteesta kiinni miten se raskaus sujuu. Vaikka kuinka yrittäis asennoitua, se ei välttämättä estä lapsivesiä valumasta etukäteen, kohdunsuun ennenaikaista avautumista ja raskausmyrkytyksien, raskausdiabeteksen tai monen muun ongelman ilmaantumista.

Tää tuntuu samalta, kuin kommentit "raskausajan pahoinvointi on korvien välistä kiinni".

 

Tietty ymmärrän jos jokaisesta pikkuvaivasta alkaa ruikuttamaan, mutta kaikki asiat ei oo aina asenteesta kiinni.

Siinä vaiheessa kun on maannut viikko tolkulla sairaalassa ja pelännyt vauvan ja oman terveytensä puolesta, suhtautuu tähän asiaan vähän turhan herkkänahkaisesti.

Edited by HelmiQ

Share this post


Link to post
Share on other sites

kone ei antanu miun äänestää, ilmoitti erroria. olisin äänestäny normaali raskaus, ei ongelmia.

 

miun raskaus on menny ihan omalla painollaan, en ole siihen kauheasti keskittynyt. mutta eipä ole tarvinnutkaan. supistellut on vapusta asti, mutta se on ihan normaalia kun eivät ole kipeitä. olen touhunnut niinkuin ennenkin kun olen niihin pystynyt. seuraavastahan ei koskaan tiedä joten nautin nyt tästä täysillä. enkä stressaa vaikka menee ylikin, ei jaksa. kyllä se sieltä tulee ulos, viimeistään 42+2 kun väkisin otetaan :)

 

ainiin. epäilivät että on paljon lapsivettä, mutta uusintakontrollissa 3vk:n päästä sekin oli normaali, joten en katso sitä ongelmaksi.

 

tsemppiä kaikille vielä odottaville ja tuleviin raskauksiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä vastasin ruksia aika moneenkin kohtaan.

 

Alkuun mä kyllä voin pahoin ja oksentelin, mut ei se ollut ihan niin hirveetä kuin joillakin muilla on lukenut. Joten en laske sitä. Mä pyörtyilin rv 20 asti, ihan jos hetken seisoin niin taju meinas lähteä, 5 min kauempaa oli mahdotonta. Monesti mua pyörrytti pelkästään istuessakin. Mulla oli koko raskausajan (ja on vieläkin) kovaa toispuoleista mahakipua (joka ei liittynyt raskauteen) ja se meinas käynnistää ennenaikaisen synnytyksenkin ihan liian aikasin (rv 29) mut lääkkeillä estettiin. Multa löytyi myös streptokokki b. Ja lopuksi mä kärsin pari viikkoa suht säännöllisistä kivuliaista supistuksista jotka vei asiaa vain erittäin hitaasti eteenpäin, joten mut käynnistettiin.

 

Mulla oli liitoskipuja ja selkäkipuja mitkä mä lasken kyllä pahasti elämää haittaaviksi, mut ne usein "unohtaa" kun on noita muitakin juttuja ollut ihan tarpeeksi. Mustakaan tää homma ei oo mitenkään korvien välistä kiinni. Tuntuu, että monet oireettomat tai helpolla päässet sanovat juuri näin... Musta oli aivan ihanaa olla raskaana ja osittain mä kaipaan sitä jo nyt kun oli vauva mahassa. Mutta helppoa se ei ollut missään kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokin perussairaus, joka vaikutti raskauteen. (noidannuoli) = hirveät selkäkivut pahentuivat työssä.

Ennenaikaisen synnytyksen uhka. (kipeiden suppareiden takia vaadittiin lepoa, selän takia taas liikkumista. Ota siitä sitten selvää :rolleyes: )

 

 

Todella runsasta pahoinvointia. (oksentelin väh. 6x päivässä, töissäkin kävin vakioksuilla. Kesti jonnekin rv 30+?)

Kivuliaita ennenaikaisia supistuksia. (Alkoivat rv 17 ja jatkuivat loppuun saakka. Tosin harvemmin saatuaini vapautuksen töistä)

Veristä vuotoa. (Tätäkin esiintyi siirryttyäni kokeiluun kassoille. Ei auttanut työn kuormittavuuden vähentäminen)

 

Kipuja, jotka eivät olleet supistuksia. (Selässä tuntui usein muutakin kuin noidannuoli kipua. Lisäksi öisin särki joka paikkaa)

Liikunta- ja tukielinvaivoja. (Näitäkin siis. Kävin fysiossakin :rolleyes: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hitto, oli kolmesta viikosta kiinni, etten voinut ilmoittaa ettei raskaudessa ole ollut mitään ongelmia. ;)

 

Valitsin "joku muu, mikä?": mulla on ollut nyt loppuaikana todella korkea verenpaine joka ei ainakaan vielä ole osoittautunut raskausmyrkytyksen oireeksi. Olin ja olen sen takia sairaalahoidossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

HelmiQ:n kanssa samaa mieltä. Eipä se ole asenteesta kiinni, että kovien supistusten takia alkaa kohdun suu aukeamaan jo vkolla 20+. Sen lisäksi kärsin runsaasta pahoinvoinnista liki kuukauden. Nyt olen tosiaan supistusten takia sairaslomalla ja levättävä olisi. Kontrolli parin viikon päästä ja katsotaan onko tilanne muuttunut mihinkään suuntaan. Lisäksi issias kivut vaivaavat ajoittain, mutta se on pientä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla raskaus sujui todella helposti, ilman pahoinvointia (okei, lievää ällötystä ja yks oksennuskerta), kipuja, vaivoja ja supistuksia. Loppupuolella alettiin sitten epäillä raskausmyrkytystä (korkea verenpaine, valkuaista runsaasti) ja piti lepäillä vaikka vointi oli silloinkin ihan hyvä, turvotukseltakin säästyin ihme kyllä lähes täysin. Synnytys käynnistettiin 38+4 joten en tiedä olisko jotain loppuajan vaivoja ehtiny vielä tulla jos kaikki ois menny täysin normaalisti. Mutta olen siis niitä onnellisia joilla raskaus sujui mukavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon kans samaa mieltä HelmiQ:n kanssa, eipä monetkaan asiat raskaudessa oo asenteesta kiinni. Ennenaikaisen synnytyksen uhka varsinkaan, mutta ei myöskään muut vaivat. Vaikkei mistään ihan niin vakavasta olis kyse, toisen on vähän vaikee arvioida, miten pahoja ja haittaavia toisen raskausvaivat mahdollisesti on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ekakerralla toi toksemia. Alkoi joskus viikolla 27 ja päättyi hätäsektioon viikolla 32. Sitä ennen kerkesin maata sairaalassa n.kuukauden päivät. Oli aikas inhottavaa, kun omasta mielestä oli ihan kunnossa ja pakko oli vaan maata,loppuaikoina piuhoissa kiinni, joten vessan virkaa toimitti alusastia. Tosta huolimatta tunsin itseni ihan terveeksi kokoajan, oisin vaikka lenkille voinut lähteä. On siis hyvä, että kaikkia noita testejä,mittauksia ja kokeita tehdään odottaville, mä oisin ainakin ollut autuaan tietämätön tilastani muuten. Ja sitten tän tarinan loppu oisikin voinut olla toinen(nyt siis päättyi ihan onnellisesti terveen lapsen syntymään).

 

Lisäksi mulla oli joku tulehdus ihan alussa,en kyllä muista mikä.(ei kuitenkaan hiiva)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeisen puolentoista viikon aikana alkoi pukkaamaan toksemiaa ja sit piti käynnistää, muuten meni hyvin. Ei ollut kipuja, ei ennenaikaisia supistuksia, ei mainittavaa pahoinvointia, ei niin mitään paitsi närästystä ja mieliteko maksalaatikkoon (sairasta!). :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ollut koko raskausaikana oireita.. mitä nyt alkuraskaudesta huimausta ja loppuraskaudesta turvotusta. Muuten voin tosi hyvin koko ajan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka kaikenlaista kremppaa oli, niin luokittelisin odotusaikani kyllä helpoksi raskaudeksi. Pieni kremppa kuten alkuajan pahoinvointi ja närästys olivat kieltämättä aika karmeita mutta tiedän että tosiaan kuuluvat suurimpaan osaan raskauksista.

 

Ihan loppuajasta minulle puhkesi uudelleen lapsuusajan astma, koska lapsi painoi kohdussa keuhkoihin ja minulla on lyhyt selkä- tämän takia jäin saikulle 2 vkoa ennen kuin äippäloma alkoi.

 

Muuten sanoisin, että raskauteni oli helppo ja olen siitä todella kiitollinen. Fyysistä työtä painoin viimeiseen asti täysillä.

 

Vierestä olen seurannut ystäväni kahden erittäin vaikean raskauajan etenemistä ja kyllä tosiaan saa kiittää jos pikkukrempoilla selviää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0