Ulkokäännös

[Leine]

^ Toivottavasti teidän "Arttunne" olisi halukas yhteistyöhön ja kääntyisi.

 

Meidän vauveli oli rv30:lta asti perätilassa, eikä suostunut kääntymään rv37. Mua mietitytti, jännitti, mietitytti, jännitti, mietitytti ja myös pelotti, millainen synnytys tulisi olemaan. Googletin asiasta ja luin keskusteluja perätilasynnytyksistä, joissa kanta perätilalapsen synnyttämisestä alateitse oli hyvin kahtiajakoinen: 1) älä hullu synnytä lastasi noin 2) perätilalapsen synnyttäminen alateitse on ok, jos olet motivoitunut ja lantiosi on tarpeeksi tilava.

Usein ne kauhutarinat olivat niiltä, jotka itse eivät asiaa olleet kokeneet!

Minä luotin enemmän asiantuntijoiden (eli lääkäreiden ja kätilöiden) näkemyksiin asiasta kuin tuntemattomien ihmisten (ei-asiantuntijoiden) kantaan. Onneksi näin tein, sillä vauva suostui kääntymään 41+1 yliaikaiskontrollissa, jonka jälkeen synnytys käynnistettiin välittömästi. Jos olisin päätynyt sektioon, sehän olisi tehty jo ennen laskettua aikaa.

Nyt 3kk ikäinen vauvamme syntyi lopulta siis normaalisti pää edellä alakautta. Onnistuneen ulkokäännöksen teki eri lääkäri kuin ensimmäisellä ulkokäännösyrityskerralla ja ne tuntuivatkin erilaisilta. Jälkimmäisellä käynnillä mun piti hengittää tietynlaisesti, eka kerralla minua ei käsketty näin tekemään. Lääkäri käski rauhallisesti puhaltamaan kaiken ilman keuhkoista pois, jolloin vauvalla oli enemmän tilaa kääntyä. Tai näin mä sen asian ymmärsin.

Älä siis luovuta jos vauva ei suostu kääntymään rv37, käske lääkärin kokeilla käännöstä myöhemmin uudelleen, jos vauva liikkuu vapaasti eikä vauvan peppu ole laskeutunut/kiinnittynyt. Itse en kokenut ulkokäännösyritystä edes kovin kivuliaaksi, tosin en mä siitä nauttinutkaan.

 

Oho, meni hieman ohi aiheen, mutta haluan tällä kannustaa sua siihen alatiesynnytykseen, jos vauvan kokoarvio ei ole yli 4kg. Jos aiot synnyttää perätilassa olevan lapsesi alakautta, lantiosi kuvataan. Minulla se kuvattiin samalla käynnillä rv37, kun ulkokäännösyritys epäonnistui.

 

Tsemppiä loppumetreille!

[Joy]

Nostelenpa tätä ketjua, josko löytyisi lisää kokemuksia.

[Myria]

Pystyykö terveydenhoitaja tunnustelemalla toteamaan asian?

 

 

Mä oon kokenut sekä perätilaraskauden, että raivotarjontaraskauden, ja voin sanoa että erottaisin kyllä itsekin, kumminko päin siellä ollaan. Liikkeiden perusteella (perätilassa olleen päänheiluttelu SATTUI) ja viimeistään kokeilemalla kädellä, pää tuntuu erilaiselta kuin pylly. Kovempi ja pallompi.

[}i{]

Meijän esikon todettiin olevan perätilassa rv 36+1 ja ulkokääntöyritys rv 37+0 joka myös jäi yritykseksi. Neiti oli tulossa jalat eikä pylly edellä, joten en edes saanut yrittää alatiesynnytystä. Ja selvisi sitten leikkauksessa miksi neiti ei kääntynyt, napanuora oli pari kertaa kaulan ympärillä.

[Scarlet]

Meillä vauva ollut perätilassa rakenneultrasta lähtien. Ulkokäännöstä yritettiin rv 36+1, mutta ei onnistunut. Peppu oli jo sen verran alhaalla lantiossa, ettei lääkäri saanut sitä nostettua, eikä vauva ollut yhtään hommassa mukana. On kuitenkin perätilasynnytyksen kannalta hyvässä asennossa, selkeästi peppu alimpana ja jalat rintaa vasten. Alatiesynnytystä siis suunnitellaan, olisin kyllä päässyt suoraan sektioonkin jos olisin halunnut.

 

Kyllä se painelu vähän ikävältä tuntui, miehen mukaan näytti aika hurjalta, mutta ei sattunut.

[jenni81]

Mulla on todettu liikaa lapsivettä, jonka vuoksi vauva mahtuu edelleen olemaan vaikka poikittain. Kuitenkin 2 viikkoa sitten huomattiin päivystyksessä että vauva on kääntynyt täydelliseen perätilaan, eli on jalat suorassa.Tämän hetkistä tilannetta en tiedä, ensiviikolla rv35+3 on taas ultra tuon lapsiveden takia sekä synnytystapa-arviointi sektion vuoksi.Jos vauva on sillon vielä perätilassa, niin mitä luulette, yrittävätkö samantien tuota kääntämistä ja kuinka paljon toi jalat suorassa oleminen siihen vaikuttaa? Onko kääntäminen hankalampaa?Lääkäri oi sitä mieltä, että jos vauvan koko jatkaa samaantahtiin kasvamista, eli menee normaali käyrällä niin tähän vesimäärään nähtynä, mahtuu pyörimään ympäri jopa vielä hyvinkin lähellä la:ta.

 

Hieman jänskättää kuinka käy..

[Helea]

Riippuu varmaan paljolti siitä miltä ultrassa näyttää, mutta jos sulla on kerta paljon lapsivettä ja vauva mahtuu kääntyilemään miten sattuu tuosta ulkokäännöksestä tuskin on hyötyä. Tiedän kyllä tapauksisa joissa ulkokäännös on tehty useampaan kertaankin. Onko vettä yritetty vähentää? Joissain tapauksissa voidaan tehdä myös niin, että lähempänä laskettua aikaa käännetään vauva (jos siis kääntyy) ja sitten puhkaistaan kalvot että synnytys käynnistyy, eikä vauveli pääse enää kääntymään väärään asentoon. Tämä tietenkin siinä tapauksessa että on päädytty alatiesynnytykseen.

 

Mutta riippunee siis paljolti siitä mitä tuloksia lääkäri ultrassa saa vauvan voinnista, koosta, tarjonnasta vedenmäärästä jne...

[bohemian]

Osaisiko joku tässä nopsaan neuvoa, että pitääkö ulkokäännökseen valmistautua jotenkin? Meillä tarkastetaan tarjonta huomenna (perätilaa epäillään) ja jos on perätilassa käännöstä yritetään samantien. En ole kuitenkaan saanut päivään mitään ohjeistusta mistään (muuta kun että varaa aikaa). Onko jotain syömättyömyys/juomattomuus sääntöjä kun se synnytyksen käynnistymisen riski on kuitenkin olemassa?

[Scarlet]

^Ei tarvitse mitenkään valmistautua. Joissain sairaaloissa annetaan ymmärtääkseni supistustenestolääkettä ennen yritystä. Mulle ei annettu, mutta kääntöyrityksen jälkeen olin käyrillä puoli tuntia, seurattiin vauvan sydänääniä ja mahdollisia supistuksia, joita ei mulle kyllä tullut.

[bohemian]

Kiitos Scarlet !

[sin]

Esikoinen oli vahvasti poikittain rv 35+4 neuvolassa, jonka jälkeen päädyttiin kokeilemaan ulkokäännöstä, 2 päivän päähän varattiin ultra-aika ja samana tai seuraavana päivänä ultrasta olisi ollut käännösyritys.. no seuraavana päivänä muksu päättikin mukeltaa itsensä oikein päin ja ultrassa 35+6 ja siitä lähtien synnytykseen asti vauva oli pää alaspäin. Taisi säikähtää ulkokäännöspuheita yhtä paljon kuin minäkin

[bohemian]

Meillä vauva oli joko kääntynyt tai sitten ei ole ollutkaan perätilassa. Eli nyt oli raivotarjonnassa.

[Vinja]

Ulkokäännöstä yritettiin 39+1 mutta se ei onnistunut. Hyvin vielä neidin peppu irtosi kohdun alaosasta, mutta tyttö ei itse auttanut yhtään, eli ei esim. työntänyt jaloilla lainkaan joten yritykseksi siis jäi. Taisin olla käyrillä puoli tuntia ennen ja puoli tuntia jälkeen toimenpiteen. Niin ja mulla oli etuistukka ja ei siitä mainittu mitään erityistä, ihan normaalisti käännettiin.

Tutut pelottelivat että ulkokäännös sattuu (jopa vihjailivat että ei siihen kannata suostua), mutta ei se kyllä sattunut lainkaan, hiukan epämukavalta lähinnä tuntui. Ja olin tietysti ihan "hui, saako tälle mahalle muka tehdä noin?!", hiukan hurjalta se tietty näytti .

Olin tosi motivoitunut alatiesynnyttämään, vaikka kyseessä oli esikoinen ja ultra näytti painoksi jo 4,1 kg. Lääkäri olisikin passittanut mut lantiokuvaan ja mahdollisesti perätilasynnytykseen, mutta mieheni kieltäytyi moisesta heti (heidän suvussa on kuollut yksi lapsi perätilasynnytykseen, tästä tosin siis on kymmeniä vuosia) ja vaati sektiota. Tyttö oli sitten vielä tuota arviotakin isompi, ja lastenlääkärikin sanoi että sektiopäätös oli oikea. Sektio tehtiin 39+5.

 

Neuvolan toiminnassa hiukan harmittaa se, että musta lapsi oli ollut oudossa asennossa (ilmeisesti siis perätilassa) jo pitkään, mutta kommenttejani siitä ei oikein noteerattu ja vasta noin loppuvaiheessa tilanne huomattiin. No, nyt toisen lapsen kohdalla edessä on synnytystapa-arvio, jospa katsoisivat sitten siellä tarkemmin.

[jokipaltio]

Kun ulkokäännöstä yritetään, niin pystyykö lääkäri jotenkin ultralla katsomaan, ettei istukka ole tiellä tai napanuora vauvan kaulanympärillä estämässä kääntymistä? Meillä on pikkuinen ollut pari viimeistä neuvolakertaa perätilassa ja terkkari sanoi, että sauraavalla kerralla eli ensi viikolla kirjoittaa lähetteen ulkokäännösyritykseen, jos vielä on perätilassa. Onkohan semmoisesta kenelläkään kokemusta, että synnytys käynnistyisi ulkokäännösyrityksestä?

[}i{]

^Sen jälkeen kun neukkatäti totesi esikoisen olevan perätilassa sain ajan neuvolalääkärille joka ultrasi, sitten lähetteen kättärille jossa ultrattiin ennen ja jälkeen kääntöyrityksen, sen jälkeen ultrattiin vielä 3 kertaa ennen sektiota. Kukaan ei (ainakaan minulle tai miehelle) sanonut että napanuora olisi ollut jotenkin väärässä paikassa, lapsi ei siis myöskään kääntynyt käännettäessä. Sektiossa vasta todettiin napanuoran olevan 2 kertaa kaulan ympärillä (ja vissiin myös käden ympärillä) tai ainakin silloin saimme itse tietää asiasta ensimmäisen kerran. Tai siis kun vauva oli pyyhitty, ollut "sylissäni" käymässä ja mies oli lähtenyt vaavin kanssa osastolle niin hänelle oli kerrottu napanuorasta, minä sain tietää mieheltä tultuani heräämöstä.

 

Käynnistymisestä kääntöyrityksen yhteydessä minulla ei ole omakohtaista tai edes toisen käden tietoutta...

Edited September 23, 2009 by }i{

[Scarlet]

^^Ei sitä napanuoraa nähdä ultrassa.

Kuten aiemmin tuolla kerroinkin, meillä kääntöyritys ei onnistunut, ja sektion jälkeen syykin selvisi; tytöllä oli napanuora puolitoista kertaa kaulan ympäri ja kerran toisen hartian ympäri. Ultralla tuota ei tosiaan huomattu.

[Jommo]

Mulla yritettiin rv 37+3 ja onnistui toisella yrittämällä. Musta se ei tuntunu yhtään ikävältä, vaikka olin lukenu ties millaisia kauhutarinoita. Toistaiseksi vauva on pysyny rt, vaan selän puolta on vaihtanu toiselle,toivottavasti loppuun asti malttaa olla näinpäin.

Kysyin lääkäriltä riskeistä ( vanhempi mies ollut n. 30.v synnytyslekurina ja on nyt ylilääkäri, eli kokemusta taitaa olla...) niin hän sanoi, ettei hänellä ole kertaakaan käännösyrityksessä käynnistynyt synnytys tai oltaisi menty suoraan sektioon, eli kuulemma riski on teoreettinen hänen mielestään. Kysyin myös käännöksen sattumisesta, kun olin kaikkia tarinoita kuullut ja hän oli sitä mieltä, että jos se on kivuliasta niin se pitää lopettaa heti.

[pinkdream]

En tiedä oliko joku jo kertonutkin, kun en jaksanut ihan kaikkea tarkasti lukea, mutta minua ihmetyttää ja kiinnostaa, että miten ihmeessä se käännös tapahtuu? Minulle tulee vain sellainen kamala mielikuva, että lääkäri/kätilö ottaa mahasta kiinni ja yrittää heilauttaa sitä jotenkin hyi!

[Temmitimmi]

päivitetäämpä omaa juttua tuolta viime keväältä, eli synnytystapa-arviossa selvisi, että "poikanen" oli täydellisessä perätilassa, siis peppu edellä tulossa. "Käännytystä" yritettiin sitten samontein mutta ei onnistunut. Peppu oli jo ilmeisesti kiinnittynyt ja vaikka lekuri saikin pepun nostettua "poikanen" pisti jaloilla hanttiin. Ja synnytyksen jälkeen selvisi, että napanuora oli kolme kertaa vauvan kaulan ympärillä, joten myös tuo seikka on voinut vaikuttaa siihen, että vauva ei pystynyt kääntymään. Nyt jälkeenpäin ajateltuna kääntö ei sattunut, jos synnytykseen vertaa, mutta silloin varsinkin alavatsasta painelu sattui todella kovasti (mieheni kertoi jälkeeenpäin, että piti pää kääntää välillä pois, sen verran kovakouraiselta meno näytti). Luulen, että tuo kipu johtui myös siitä, että vauvamme oli niin isokokoinen, tilaa ei siis enää hirvittävästi kääntymiseen ollut. Noh, epäonnistuneen yrityksen jälkeen lantio kuvattiin ja lapsen koko varmistettiin ja päätin synnyttää vauvan alateitse perätilasta huolimatta. Reilu viikko käännytysyrityksestä maailmaan syntyi 3870g painoinen ja 52cm pituinen terve poikalapsi. Ja näin jälkeenpäin olen oikein onnellinen, että uskalsin perätilasynnytystä yrittää. Olo tuntui hyvin turvalliselta, koska synnytykseen osallistui kaksi kätilöä ja kolme lääkäriä. Eli porukkaa vauvan syntymistä ihmettelemässä isän lisäksi siis riitti.

[Guest Neiti.Aurinko]

En tiedä oliko joku jo kertonutkin, kun en jaksanut ihan kaikkea tarkasti lukea, mutta minua ihmetyttää ja kiinnostaa, että miten ihmeessä se käännös tapahtuu? Minulle tulee vain sellainen kamala mielikuva, että lääkäri/kätilö ottaa mahasta kiinni ja yrittää heilauttaa sitä jotenkin hyi!

 

Siis mulla molemmissa käännösyrityksissä(2kpl) oli mukana lääkäri ja kätilö. Kätilö seurasi ultralla vauvan liikkumista ja lääkäri otti molemmilla käsillä otteen vauvasta, siis en kysynyt mistä kohti mutta ilmeisesti siis pepun/alaselän kohdilta ja sitten jostakin ylempää. Ihan siis upotti kätensä mun vatsanahkaan ja alkoi kääntää vauvaa... Ultralla nähtiin että vauva lähti siis siirtymään hyvin käännöksen suuntaan, molemmilla kerroilla siis kääntyminen tapahtui suht.helposti . Näillä kerroilla vauva kääntyi vielä koska ei ollut näköjään kiinnittynyt (RV 36 ja RV 38). Kolmannen kerran yritettiin kääntää synnytystilanteessa kun synnytys lähti spontaanisti käyntiin suppareilla, silloin supparit tuli jo 1min. välein ja ihan ekaksi ultrattiin. Siellä tyttö oli taas perätilassa ja vielä yritettiin kääntää mutta pää oli mun kylkiluiden välissä tiukasti. Sitten leikattiin kiireellisellä sektiolla koska en suostunut perätilasynnytykseen alakautta.

 

Mutta hitto vieköön tuo käännös teki kipeää. Todella, vedet silmissä olin loppupäivän ja karmea päänsärkykin tuli. Vatsa välttyi hirveiltä mustelmilta joita kuulemma helposti käännöksen jälkeen tulee. Olis vaan pitänyt tajuta että ei se kaveri pysy oikeinpäin kun oli niin hirveän pienikokoinen ja mun masu järjettömän kokoinen eli tilaa oli siis kääntyä...

[ingenjoor]

Tuoreempia kokemuksia kenelläkään?

[kvam]

Sikiö oli perätilassa rakenneultrassa, ja samana on pysynyt tarjonta edelleenkin (nyt siis viikkoja 36+4). Maanantaina (37+0) oon menossa ulkokäännökseen. Tuntuu kyllä vähän siltä, ettei se onnistu. Kaiketi sikiön on parempi olla pää ylöspäin, kun se niin on koko ajan ollutkin. Meillä taitaa myös olla sukuvikaa tällaiseen, sekä äidilläni että tädilläni on esikoiset olleet perätilassa myöhäisille viikoille asti (tosin molemmat ovat kääntyneet itsestään lopuksi ). Pitääpä tulla kertomaan kokemuksia maanantaina sitten.

[kvam]

No niin, ulkokäännös tehty onnistuneesti (37+0) Olihan se melkoista runnomista, mutta varsinaisesti ei tehnyt kipeää (ainoastaan mun iholla, kun ei ollut tarpeeksi geeliä lääkärin käsien ja mun vatsan välissä). Enimmäkseen tunne oli vaan epämiellyttävä, etenkin siinä vaiheessa kun sikiö oli poikittain. Yllättävän helposti ja nopeasti kääntyminen kuitenkin tapahtui. Nyt vaan peukut pystyyn, että malttaa myös pysyä näin päin.

[mennis]

Heips! Täällä myös vauveli viihtyi perätilassa monta monta viikkoa, ja sain sitten ajan ulkokäännökseen rv 36+3. Hieman epäilytti, ettei onnistu kun oli niin pitkään masussa istunut. Sairaalaan mentäessä ensin oltiin sydän ja supistus käyrällä n. puoli tuntia, sen jälkeen lääkäri ultralla tutki vauvaa, katsoi istukan sijainnin ja että lapsivettä on riittävästi käännökseen. Kaikki ok, joten käännöstä saatettiin yrittää. Lääkäri otti vauvaa pepun alta kiinni mahan ulkopuolelta siis ja lähti avittamaan vauvaa käännöksessä. Pikkuhiljaa hivuttamalla vauva kääntyikin oikeaan asentoon. Käännöksen jälkeen taas käyrillä puoli tuntia jonka jälkeen pariksi tunniksi kotiin ja sitten vielä käyrille puoleksi tunniksi. Ei sattunut, mutta epämiellyttävältä tuntui. Jälkeenpäin ei ollut mitään kipuja eikä tullut mahaankaan mustelmia ja vauva voi hyvin.

[Mrs. H]

Vastaanpa nyt edellisestä raskaudesta, jolloin ulkokäännös tehtiin rv36+. Paikalla oli lääkäri ja hoitaja, ja ensin tsekattiin ultralla lapsiveden määrä yms. Itse ulkokäännös kesti ehkä n. 10 sekuntia, eikä tuntunut missään. Lääkäri kyllä totesikin että siinä oli hänen uransa helpoin ulkokäännös! Asiaan varmasti vaikutti tytön pieni koko ja se että lapsivettä oli tarpeeksi. Onneksi onnistui, en tiedä mitä olisin tehnyt jos olisi pitänyt valita perätilasynnytyksen ja sektion välillä. Saas nähdä miten tässä raskaudessa käy, olen kuullut että jos aikaisemmin on vauva ollut perätilassa, samoin käy helposti seuraavassakin raskaudessa...