Guest HelmiQ

Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

378 posts in this topic

Pelkäsin sektio-mahdollisuutta ihan hulluna yhden alatie-synnytyksen jälkeen (vaikka sekään ei ollut mitään lasten leikkiä :D). Ei se kiva toimenpide ollut ja sattui jälkikäteen enemmän kuin kuvittelin, mutta toipuminen siitä oli tosi positiivinen yllätys :) Tokan päivän jälkeen en tarvinnut enää särkylääkkeeitä ja pystyin muutenkin liikkumaan jo suht normaalisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti se, kuinka pitkään kestin supistuksia kotona, miten hyvin lääkkeet poisti kivun ja kuinka lyhyt ponnistusvaihe ensisynnyttäjällä voi olla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti miten hyvin epiduraali vei kivut sekä se etten revennyt. Pelkäsin eniten repeämistä etukäteen. Nyt on kaks viikkoa synnytyksestä ja olo jo täysin kivuton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin omasta kivunsietokyvystä, kun luulin etten sietäisi kipua yhtään, mutta sairaalaan mennessä olinkin jo 5cm auki enkä missään vaiheessa ollut tuskissani. Ylipäänsä olin onnekas ja synnytys oli helppo ja nopea. Se yllätti positiivisesti - olin ehtinyt kelata kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi niin moneen kertaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin varautunut vuorokausien synnytysmaratoniin. Alle vuorokausi kesti kummankin kanssa. :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka nopeasti pitkästä ja vaikeasta synnytyksestä voi toipua. Synnytyksen jälkeisenä päivänä en vielä saanut lupaa nostaa vauvaa yksin, mutta seuraavana päivänä lähdimme jo hyväkuntoisina sairaalasta kotiin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Minulle positiivista oli ensisynnytyksen nopeus, kokonaisuudessaan kesti 5h30min. 

- Pelkäsin kipua, mutta ponnistusvaihe ei ollut läheskään niin kivuliasta mitä olin luullut. Ja synnytin siis ilman kivunlievityksiä, kun en niitä kerennyt saamaan.

- Ei tullut repeämiä, ja istuminenkin onnistui heti.

- Pakko mainita vatsan palautuminen, joka siis oli synnytyksen jälkeisenä päivänä litteämpi mitä oli ennen raskautta!

- Jälkivuoto ei ollut kovinkaan runsasta, edes ekoina päivinä.

 

Synnytyksestä aikaa nyt 2kk, ja kokonaisuudessaan se oli hyvin positiivinen kokemus :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys oli kertakaikkiaan aivan mahtava kokemus. Mietin sitä edelleen lähes päivittäin ja fiilistelen.  :girl_in_love: Poju on nyt 4 kk.

 

- Ihana ja kannustava henkilökunta, herkistyn vieläkin kun muistelen

- Siedettävä ensisynnytyksen kesto 14 tuntia ja ponnistusvaihe 7 min.

- Jaksoin supistuksia pitkään kotona, eikä missään vaiheessa tullut paniikkia tai tunnetta, että sekoaisi kivusta -> se tunne, että kroppa toimii hyvin ja oikein

- Nappiin mennyt kivunlievitys: epiduraalin sain juuri sopivaan aikaan ja ilokaasu oli jumalaista

- Toipuminen oli melko nopeaa ja vauvanhoito lähti sujumaan luontevasti

 

Kyllä tämä on saatava kokea uudestaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisen synnytyksen yhteydessä toipuminen sektiosta. Joka paikassa toitotetaan varmana totuutena sitä, kuinka sektio tuhoaa kaiken imetyksestä lähtien, mutta en allekirjoita sitä missään nimessä, vaan pelaan iänikuisen yksilöllisyyskortin. Vatsa on edelleen omituisen tuntuinen (sektiosta pian 3 vk), mutta silti koen toipuneeni kaiken kaikkiaan paljon paremmin ja nopeammin kuin esikoisen alatiesynnytyksestä. En myöskään koe sektion vaikuttaneen mitenkään maailmaa murentavasti äiti-lapsisuhteeseen tai mihinkään muuhun, mitä erityisesti bebesinfossa messutaan sektion haitoiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jenny-Maria, tällaista synnytyspelkoista ja suunnitellusta sektiosta haaveilevaa lohduttaa niin kovin nämä sun kommentit täällä (useammassakin ketjussa). Kiitos niistä! Mä sain juuri lähetteen pelkopolille ja nyt sitten odottelen sitä aikaa. Tänään 18+1.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti se, että kivunlievitystä oli saatavilla riittävästi ja se todella toimi. Suurimman osan synnytyksestä olin iloisesti epiduraalipöllyssä :) Synnytys oli pitkä ja rankka mutta siitä toipuminen todella nopeaa. Jo seuraavana päivänä olo oli kuin ei mtn synnytystä ois ollutkaan. Samoin epparihaava parani parissa viikossa eikä koko aikana oikeastaan edes vaivannut. Istumaan pystyin normaalisti heti enkä tarvinnut särkylääkkeitä laisinkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jenny-Maria, tällaista synnytyspelkoista ja suunnitellusta sektiosta haaveilevaa lohduttaa niin kovin nämä sun kommentit täällä (useammassakin ketjussa). Kiitos niistä! Mä sain juuri lähetteen pelkopolille ja nyt sitten odottelen sitä aikaa. Tänään 18+1.

 

Kommentoin tähän sen verran, että mahdollisessa sektiossa auttaa realismi, ts. se, että toki kyseessä on leikkaus, sen ymmärtävät kaikki. Itselleni haavakipu oli tuttu kaveri, tuoreessa muistissa oli aika, jolloin yritti miettiä sängystä ylös pääsemistä mahdollisimman vähän itkun sävyttämänä. Sektio vaatii oikeastaan sen, että noudattaa ohjeita eli esim. välttää nostelua ja kantamista, eli ei yritä repiä urakalla, vaikka "normaalilta" tuntuisikin eli kotona on oltava apua.

 

Itse pidän itseäni onnekkaana, koska haava-alue ei lopulta tulehtunut mitenkään dramaattisesti paikastaan huolimatta (edellisestä raskaudesta jääneen "maharepun" alla), vaan tilanteesta selvittiin Sorbact-nauhalla, joka tosin on älyttömän tyyristä. Joku toinen ei ole selvinnyt sektiosta välttämättä ihan samalla riemumielellä, enkä yritä sektiota mainostaakaan minkäänlaisena helppona ratkaisuna, mutta voin puhua vain omasta puolestani. Prosessissa risoi eniten ne kanssamammojen kommentit, joissa sektiota mainostettiin lähes itsemurhana ja tiedusteltaessa omia kokemuksia vastaukset olivat mallia "no mulla on viis lasta ja kaikki alatiesynnytyksellä, mutta naapurin serkun haava, se oli auki varmaan VUODEN". Voin siis kertoa positiivisista kokemuksistani vain omasta näkökulmastani, huonojakin kokemuksia on takuuvarmasti, mutta omat juttuni ovat oma kokemukseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Se, että pystyin olemaan kotona niin kauan supistusten kanssa ( oli 5cm auki, kun saavuttiin synnärille)

- Suihku oikeasti auttaa supistuksiin

- Ensisynnytyksen kesto n 6 tuntia

- Se, miten sen vaan tietää mitä kuuluu tehdä, vaikka ei ole ennen moista tehnyt/ miten synnytykseen menee mukaan täysillä, eikä panikoi, sitä ettei tiedä mitä tehdä.

- Epiduraalin ihanuus

- En revennyt

- Se kuinka toimintakunnossa on pian synnytyksen jälkeen ( kävelee salista parin tunnin sisällä suihkuun jne)

- Toipuminen yleensä!

- Kilot jäivät kaikki sairaalaan

Edited by Retiisi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytystä pelänneenä , ja ennen kaikkea sitä kipua pelänneenä, positiivista oli että mun pelko synnytyksessä otettiin tosissaan, eikä vähätelty tms., kipulääkkeet toimi ja niitä sai koko homman ajan.

Synnytyksen kestokin oli positiivista, 10h ekasta supistuksesta syntymään, ja sairaalaan mennessä olin jo 4cm auki ja sain heti epiduraalin.

Ensisynnyttäjä olin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka synnytys oli pitkä (+20h) ja uuvuttava, niin silti jäi paljon positiivisiakin asioita mieleen.

 

Näitä oli mm;

- En revennyt, laitettiin vain yksi kosmeettinen tikki

- Lyhyt ponnistusvaihe (alle 15min)

- Epiduraalin laittaminen onnistui ensimmäisellä yrityksellä jonka jälkeen aukeni taivas

- Pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen

- En panikoinut vaikka pelkäsin sitä etukäteen

- Synnytys oli 'helpompi' kun olin odottanut

- Ponnistaminen ei sattunut juuri yhtään

 

Olin ensisynnyttäjä.

Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis ja olisin ollut valmis synnyttämään uudelleen, en nyt ehkä heti seuraavana päivänä, mutta heti seuraavalla viikolla! Oli kyllä kokemuksena aivan ylivoimainen mihinkään muuhun kokemaani verrattuna.  :wub: Synnytyksestä aikaa nyt 9kk, voi siis olla että aika on kullannut muistot. :girl_haha: Mutta siis joo, lämmöllä muistelen koko episodia.  :)  

Edited by Phlox

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivinen oli oma ensisynnytys kaikenkaikkiaan.

 

- Pärjäsin koko avautumisen ilokaasulla

- Yllätyin miten hyvin osasin käsitellä supistusten kipua

- Sain olla miehen kanssa paljon kaksin ja kykyyni pärjätä luotettiin ja siihen kannustettiin

- Ponnistus kesti niin vähän aikaa vaikka haastettakin oli

- En revennyt pahasti, kaksi tikkiä tuli nirhaumiin

- Palautuminen oli nopeaa ja kilot jäi sairaalaan

- Vauvan hoito oli alusta asti ihan luontevaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja sitten kaksi ehkä vähän hassua, mutta nämä todellakin olivat ne positiivisimmat jutut:

-Mä selvisin synnytyksestä!

-Sieltä tuli ihan oikea vauva :grin:

No nämä! :D Kokonaisuutena kaikkein upeinta oli ehdottomasti se, että minun sisältäni todella syntyi aivan oikea, terve ja "valmis" vauva ja että minä selvisin synnytyksestä hengissä ja ilman suuria vaurioita. Lisäksi muutama muukin positiivinen juttu jäi mieleen:

 

- Vaikka synnytys sattui, kipu unohtui todella nopeasti. Synnytyksestä oli kulunut vain muutamia päiviä, kun en enää kunnolla muistanut, miltä supistukset ja ponnistaminen tuntuivat.

- Epiduraalin sai nopeasti, sen laittaminen ei tuntunut miltään ja se vei joksikin aikaa kaiken kivun pois.

- En osaa yhtään sanoa, missä vaiheessa sain repeämäni, ts. repeäminen ei tuntunut miltään erityiseltä muun ponnistuskivun seassa. Repeämien tikkaaminen ei sattunut, ja vaikka särkylääkkeitä saikin syödä jonkin aikaa, tikit parantuivat aika helpolla.

- Vatsa pieneni jo synnytyssalissa huomattavasti, ja kroppa on muutenkin palautunut yllättävän nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti se, kuinka ihanaa henkilökunta oli synnärillä; lääkärit, kätilöt ja opiskelijat. Se myös yllätti, että pystyin olemaan kotona niin kauan; olin 6cm auki synnärille päästessä. Epiduraali oli myös mahtava. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistusvaiheessa ei sattunut juuri ollenkaan, vaikka epiduraalin vaikutus oli jo hävinnyt. :) Ponnistusvaihe kesti 2,5 tuntia, mutta silti kuvailisin sitä lähinnä rankaksi urheilusuoritukseksi. (Ennen synnytystä latenssivaihe kesti melkein viikon, josta pari viimeistä yötä nukuin kipulääkkeiden voimalla sairaalassa, koska supistukset tulivat aina öisin ja olivat helvetin kipeitä. Avautumisvaiheen alku ennen kuin sain epiduraalia oli ihan helvetillisen kipeä. Että siihen verrattuna ponnistusvaihe oli "ihan jees" ja olin yllättynyt sen "helppoudesta".)

Share this post


Link to post
Share on other sites

-ei tullut kuin kolme-neljä tikkiä, eikä olo tuntunut jälkeenpäin juuri lainkaan kipeältä

-kohdunsuu oli sairaalaan mennessä jo 6 cm auki, vaikka en pitänyt edeltäviä supistuksia mitenkään kovin kipeinä

-muutenkin kestin supistuskipua aika hyvin, ja pärjäsin kaurapussilla ja loppuvaiheessa ilokaasulla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmas synnytys joka ollut paras tähän asti! Käynnistettiin cytoteceilla, iloinen yllätys heti tiheät ja avaavat supistukset, sekä se että spinaalin vaikutus kesti kerrankin ponnistusvaiheen loppuun asti :girl_haha: (aiemmissa synnytyksissä vaikutus ehtinyt loppua tunteja ennen vauvan syntymää) myös se että tällä kertaa koko synnytys kesti vain sen 3,5h, eikä epparia tarvinnut leikata vaikka vauva syntyi avosuu tarjonnassa, repeämä kyllä tuli johon joutui laittaan useamman tikin. Ihanan hyvin ja äkkiä toipui nopeasta synnytyksestä kun ei ehtinyt väsyttää itseään loppuun :girl_in_love: ainoa pettymys etten ole vielä kertaakaan kokenut vesien menoa muutakuin kalvojen puhkaisun jälkeen, se ois jännittävä kokemus :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

- se, että ajantajun kadotti siinä kivussa - 10 tuntia meni yllättävän nopeasti.

- monet puhuu ponnistusvaiheen kivuliaisuudesta. Minulle se ei ollut mitenkään eritysen kivualista. Lähinnä jännitin että kuinka toosa kestää... Minulle se oli kuin paskalla olisi käynyt eikä ponnistaminen itsessän tuntunut kipeää - ne supistukset siinä oli sitten toinen juttu. Kivulievityksenä oli siis ilokaasu ja paikallispuudutus, joista jälkimmäisestä ei kyllä minusta ollut mitään hyötyä :D

Edited by Tellus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti se, että ennen synnytystä treenailin useana viikkona epi-no laitteella alapään kudoksia, ja näin ollen ei tullut ainuttakaan repeämää vaikka poika painoi 3970g, ja vaikka ponnistusvaihe oli aika pitkä ja tuskainen.

Positiivista oli myös se, kuinka äkkiä epiduraali alkoi toimimaan, ja helvetilliset supistukset tuntui sen jälkeen enää vain paineena takapuolessa.

Edited by Khadeija

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin miten hyvin tuolilla istuminen sujui samana yönä synnytyksen jälkeen. Olin kuvitellut että istuminen olisi monta päivää kivuliasta tai jopa mahdotonta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now