Guest HelmiQ

Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

378 posts in this topic

Yllätyksiä tuli hyvin hajanaisista asioista. Tässäpä lista.

 

Yllätyin ...

... kuinka nopeaa ja kivutonta epiduraalin laitto oli.

... kuinka keho ja kädet tajus ennen mun ajatuksia, et alko supistus, jolloin ilokaasumaski oli naamalla, ennen kuin supistus muuttui kovaksi.

... kuinka sitä lopulta ensisynnyttäjänäkin vain tiesi, miten ponnistaa ilman, että sai neuvoja.

... kuinka nopeasti n. 30 min ponnistusaika lopulta meni. Olin varma, että ponnistin max 15 minuuttia, mutta toisin oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti:

- miten nopeasti kroppa voi toipua synnytyksestä

- että pahatkin repeämät voivat parantua nopeasti (täältä kun lukee repeämisjuttuja niin tulee sellainen fiilis että se on lähes pahinta mitä voi synnytyksessä sattua)

- miten hyvin epiduraali toimi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisesti yllätti lähes kaikki :D Kai mulla oli niin pahat kauhuskenaariot päässä etukäteen, että synnytys oli niihin verrattuna ihana kokemus. Mutta siis kivut oli siedettävät ja pysyin maailman menossa mukana koko ajan, epiduraali oikeasti vei kivut pois, en revennyt kovin pahasti ja toivuin nopeasti. Tärkeimpänä tietty myös se, että vauva voi hyvin synnytyksen jälkeen eikä mitään dramaattista tapahtunut. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä 3,5v sitten positiivista oli:

-ihanat, ammattitaitoiset kätilöt (4kpl)

-ajantajun menetys, pitkä synnytys ei tuntunut niin pitkältä mitä kuulostaa

-repeämät ja epparihaava parani hyvin

-vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin

-kivunlievitystä saa kun sitä kaipaa

 

Kuopuksen synnytyksessä 2,5 viikkoa sitten positiivista:

-pitkän ja vaikean (vaikka siitäkin selvittiin kunnialla) esikoisen synnytyksen jälkeen toinen synnytys oli nopea ja helppo. Meni monta päivää tajuta, että miten erilaisia synnytykset voi olla. :)

-pystyin olemaan kotona "pitkään", siis 6h20min kestäneestä synnytyksestä yli puolet

-pärjäsin paikallispuudutteilla (paraservikaali- ja pudendaalipuudutus)

-TENS -tuo mahtava keksintö, jota käytin ponnistusvaiheeseen asti

-sain vain pienen nirhaumaan

-kivuton ja energinen olo heti synnytyksen jälkeen, nopea toipuminen (kävin vaunujen kanssa kävelyllä jo kotiutumispäivänä!)

-oikeastaan koko synnytys alusta loppuun, kipuineen päivineen. :)

 

Molemmissa synnytyksissä lisäksi hyvin tsempannut ja jälkikäteen urheaksi kehunut mies ja kaksi ihanaa tyttöä. ♥

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle valtavan iso positiivinen yllätys oli että synnyttämistä ei tarvitse "osata", sillä sitä olin pelännyt etukäteen ihan hirveästi. Että kun olen motorisesti ihan lahjaton enkä mitenkään hyvässä fyysisessä kunnossa niin mokaisin synnytyksen teknisenä suorituksena ja päätyisin sen takia sektioon. Oli mahtavaa huomata että kroppa osasi synnyttää vaikka minä en osannutkaan. Vauva olisi tullut ulos vaikka olisin ollut tajuton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä nyt vaan ynnäilen yhteen kummankin synnytyksen positiivisia yllätyksiä

 

- Se kipu kaikkinaisuudessaan ei ollut missään vaiheessa niin kamalaa, kuin miksi sen alunperin kuvittelin

 

- On myös mahdollista, että minuutti synnytyksen jälkeen ei kipua ole missään, ei alapäässäkään

 

- Kivunlievitykset oikeasti auttavat

 

- Vaikka isompi hätä yllättäisi siinä ponnistamisen aikana, niin se ei hävetä; ei silloin, eikä myöhemmin, on siinä tärkeämpääkin ajattelemista

 

- Toiveitasi pyritään kuuntelemaan - voit myös vaatia asioita ja tuntea kehosi kätilöitä paremmin, jopa ensisynnyttäjänä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys alkoi aivan yllättäen lapsivesien menolla illalla kymmenen aikaan. Ei yhtäkään ennakoivaa supistusta tai muuta oiretta. Supistukset alkoivat tunnin sisällä, ja vahvistuivat nopeasti. 5 h 30 min poitsu oli maailmassa. Kylpy edesauttoi avautumista ja loppuvaihe meni niin nopeasti, ettei mulle ennätetty edes tarjota kivunlievennystä (enkä sitä juuri olisi kaivannut kuin viimeisillä supistuksilla). Supistukset loppuivat kuin seinään, kun ponnistusvaihe alkoi. Ponnistukset olivat kivuttomia. Repesin vähän ja sain 2 tikkiä, mutta tikkauksen kesti hienosti, kun vastasyntynyt makasi rinnallani. Kätilö oli ihana ja jälkeenpäin tapasin hänet vielä osastolla. Myös mieheni tsemppasi minua hienosti synnytyksessä. Ai niin, kätilöni oli saanut tasan 10 vuotta aikaisemmin ensimmäisen lapsensa (myös poika), mikä oli jännä sattuma.

 

Raskauden aikaiset lonkka- ja selkäsäryt jäivät synnytyssaliin. Osaston hoitajat olivat auttavaisia, ja jaksoivat yhä uudelleen neuvoa imetysasioissa, kun poitsu ei meinannut opia tissille eikä paino noussut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epiduraalin teho oh my gooooood. :D Positiivisesti yllätyin myös siitä etten revennyt enkä saanut pukamayllätystä lasta ulos puskiessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle synnytys oli kaikkinensa positiivinen kokemus. Supistukset sattui, mutta se oli siedettävää. Ponnistusvaihe kesti pitkään, mutta ponnistaminen ei tehnyt kipeää - tuntui vaan tukalalta. En tarvinnut kivunlievitystä ja sain olla liikkeellä niin paljon kuin halusin. Ja erityisen positiivisesti yllätti se, miten nopeasti palauduin synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Yllätti eniten, että synnytin "yksin", siis ilman miestä enkä hätääntynyt yhtään.

- Ei tullut repeämiä, eikä tikkejä näin ollen tarvinnut

- Luomusynnytys toisen kerran peräkkäin! 

- Vauva ei ollutkaan suuri, vaikka jotenkin niin vähän pelkäsin suuren sf-mitankin vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki yllätti!

 

-Vaikka supistukset sattui niin p*******, niin se kipu oli silti niin erilaista (hyvällä tavalla) kuin joku muu kipukipu.

- Avautuminen oli suht nopeaa ensikertalaiseksi n. 7 h

- Ponnistaminen ei sattunut yhtään!! Kivunlievityksenä siis epiduraali.

-Heti synnytyksen jälkeen nousin ylös ja kävin suihkussa.

- Pystyin istumaan lähes heti vaikka leikattiin pieni eppari.

 

Synnytys jäi kaikenkaikkiaan mieleen tosi hyvänä kokemuksena ja muistelenkin sitä jo kaiholla! :girl_dance:

Toisaalta jännittää, että jos oon joskus toista kertaa asialla, niin voiko kaikki mennä yhtä hyvin ja helposti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju lohdutti mua kovasti ennen synnytystä!

 

Se yllätti, että selvisin oikein hyvin hengissä, ei ollut yhtään niin paha kuin pelkäsin. Mun ei tarvinnut osata synnyttää, vaan enemmän vain olla mukana.

 

Ja erityisesti se, että olen palautunut tähän mennessä hyvin. Pelkäsin että olen ihan tohjona enkä tyyliin ikinä voi käydä vessassa, mutta se onnistui melkein heti ja kaikki syntymähetken jälkeinen kipu on onneksi ollut hyvin siedettävää.

 

Ja se todellakin yllätti, että kipu oikeasti loppui siihen syntymään. :o Luulin, että se on vain sanonta... (No, tiedän ettei se ihan aina niin mene.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä ei ollut mitään odotuksia, mutta positiivisia yllätyksiä oli silti monta:

- Vauvan syntyessä olin ollut hereillä 32 tuntia. En ollut oikeastaan syönyt mitään melkein vuorokauteen. Ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia. Silti en missään vaiheessa tuntenut itseäni väsyneeksi tai että voimat olisivat lopussa, vaikka olen siis ihan rapakunnossa.

- Supistukset tai ponnistaminen eivät sattuneet missään vaiheessa liikaa, joten en sitten pyytänyt mitään lääkkeellistä kivunlievitystä (lämmin geelipussi + mies hieromassa oli kyllä käytössä).

- Pelkäsin etukäteen repeämistä ihan hirveästi. No, repesin, mutta ei sekään menoa haitannut.

- Ajattelin, että huudan koko ponnistusvaiheen kuin syötävä. No, aluksi huusin ja pahoittelin kätilöille metelöintiäni. He sanoivat, että tottakai saan huutaa, mutta se vie vain tehoa ponnistuksilta. Tämän jälkeen en enää huutanut vaan siirsin tosiaan kaiken energian siihen ponnistamiseen.

- Ja tosiaan tuo, että kipu päättyi heti vauvan tultua ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- ihanat kätilöt, joiden kanssa oli helppo neuvotella asioista ja jotka tsemppasivat ihanasti

 

- epiduraalin tuoma ihana helpotus

 

- se, että ilokaasu auttoin ihan oikeasti! (luulin, että se pistää vain oksettamaan)

 

- avautumisvaiheen kivuttomuus (verrattuna ponnistamiseen, olin varautunut, että menisi toistepäin)

Toinen synnytys yllätti kokonaisuudessaan vain positiivisesti. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että ensimmäisen kerran jättämän synnytyspelon jälkeen sain kokea nopean ja helpon synnytyksen. Lisäksi TENS ja ilokaasu olivat yllättävän tehokas ja riittävä kivunlievityskombo. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut yllätti se, että epiduraalin laitto ei sattunut yhtään, olin pelännyt sitä eniten koko synnytyksestä. Sekin yllätti, että heti kun sain pojan ulos, häivisi kivut kokonaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava henkilökunta. Toimenpiteet eivät sattuneet tai tuntuneet pahalta. Helpohko synnytys ja lyhyt ponnistusvaihe. Mainio vointi synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikesta huolimatta en revennyt pahasti ja pystyin istumaan kivuitta alle kaksi viikkoa synnytyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätti miten hyvin epiduraali vaikutti. Epiduraalin laiton jälkeen edettiin puolessa tunnissa tilanteesta 4cm auki ponnistukseen.

 

Se yllätti myös että ponnistuvaihe oli koko urakan helpoin osuus ja tuntui siltä että kesti vain 5min, vaikka todellisuudessa kesti 30min. Epiduraalin ansioista ponnistusvaiheessa ei tuntunut kipua, pelkkää epämukavaa painetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana epiduraali. Helvetilliset kivut loppuivat siihen ja supistus tuntui vain takapuolessa.

 

Ponnistusvaihe tuntui iisiltä. Kestikin vain hetken(14 minuuttia) ja en muista kovin montaa kertaa ponnistaneeni. Suurimmalta osalta melko kivutonta.

 

Palauduin nopeasti. Liikkuminen tai istuminen ei tuntunut missään vaiheessa pahalta. Ainoastaan reidet tärräsi kuin kovemmankin hikitreenin jäljiltä.

 

Se, miten nopsaan kaikki meni. Aina pelotellaan, että ensisynnyttäjillä kestää kauan.

 

Yllättävintä kuitenkin oli se rakkauden tunne vauvaa kohtaan ihan heti, kun hänet sai syliin. Mä pelkäsin, ettei niin kävisi ja sisäinen äiti vaan jatkaisi uinumistaan. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella kivuliaiden supistusten jälkeen epiduraali auttoi todella nopeasti. Ponnistaminen oli aluksi aika kivutonta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä toisella kertaa ehdottomasti se, että vaikka kivunlievitystä ei ehditty antaa, selvisin hengissä. Jostain mielen perukoilta löysin sen sisäisen sisupussini ja sillä mentiin. Odotusaikana se pahin kauhuskenaario oli se, että synnytys todella on niin nopea (ja mä kestän kipua ihan käsittämättömästi) kuin pelättiin, enkä ehdi saada kivunlievitystä. No tokipa se siis toteuti, siitä huolimatta synnytys oli todella, todella voimaannuttava kokemus! :)

Mutta ens kerralla voin silti ottaa ne piikit riviin. :D

 

Muoks. Kohtapian 3vk tätä asiaa tuumanneena, jos kolmas kerta meille suodaan, en aio ottaa kivunlievityksiä synnytyksessä. Eli taisi olla todella voimaannuttava kokemus. :D

Edited by riikkajohanna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on kyllä ihana ketju, haen täältä ajoittain tsemppiä loppuraskauteen ja synnytyspelkoon. Kiitos.  :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on takana yksi käynnistetty alatiesynnytysyritys, joka päätyi sektioon ponnistusvaiheesta ja sen jälkeen kaksi sektiota lisää. Alatiesynnytyksestä jäi tosi positiivinen kuva. Kaikki oli rauhallista, kipu oli hyvin siedettävää ja aluksi pitkään jopa ihan tosi mietoakin. Olin varautunut paljon pahempaan kipuun, mutta sellaista ei ikinä tullut. Tuon kokemuksen perusteella synnyttäisin todella mieluusti alakautta, jos vain saisin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on kyllä ihana ketju, haen täältä ajoittain tsemppiä loppuraskauteen ja synnytyspelkoon. Kiitos.  :lipsrsealed:

 

Komppaan! Mä en pelännyt synnytystä mutta jätin kuitenkin tietoisesti kaikki synnytyskertomukset lukematta. Luin vain tätä ketjua :).

 

Omassa synnytyksessä yllätti:

 

- Pärjäsin synnytyksessä hienosti ilman tukihenkilöä (oli sairastunut eikä päässyt mukaan). Hyvä kätilö oli kullan arvoinen, luotin häneen täysin.

- Kipu oli hallittavissa ja epiduraali oli juuri niin ihanaa ja kivut vievää kuten muutkin tässä ketjussa kehuvat. Epiduraalin laitto ei myöskään sattunut, voisin verrata ehkä hyttysenpistoon tai tavalliseen verikokeen ottoon, eli aivan pientä epämukavuutta vain.

- Episiotomian leikkaaminen ei sattunut kovinkaan paljoa, puudutteet vaikuttivat sen verran hyvin ja ponnistaminen helpottui.

- Aika kulki todella nopeasti avautumisvaiheessa (erityisesti epiduraalin saamisen jälkeen) ja sitten ponnistukseenkin vain 10 minuuttia. Vaikka etukäteen miettikin, että synnytys voi kestää ekakertalaisella vaikka 24 h ja se on kamalan pitkä aika, niin mulla meni vain n. 13 h ja se meni tosiaan ihan hurauksessa se aika.

- Ja sitten: mulle ei tullut hiki synnyttäessä! Suihkuun toki piti mennä pesemään veret ja muut sotkut, mutta muistan ihan ihmetelleeni syntymän jälkeen että ei tullut edes hiki  :grin:. Olin tästäkin etukäteen luonut mielikuvan, että hikikarpalot valuu pitkin naamaa ja olo on kuin saunassa käyneellä, ei sitten pitänyt omalla kohdalla paikkansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now