Guest HelmiQ

Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

378 posts in this topic

Huutelen ulkopuolisena, vaikka en ole siis synnyttänyt, mutta olen "saanut" kokea epiduraalin jalan alueen leikkauksissa, tokihan sitä ei anneta niin paljon synnytyksessä mutta vähensi sitä kipujen pelkoa kyllä kovin paljon. Mahtavaa tavaraa se epiduraali :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kipu yllätti, siis sen vähyys. Olen ensisynnyttäjä, ja synnytys käynnistettiin. Supistuksen lähtivät aika reteesti käyntiin, kun saatiin vihdoin annostus oikeaksi. Eihän ne kivoilta tuntuneet, mutta eivät niin kivuliailta kuin kuvittelin. Epiduraalin laiton jälkeen nekin kivut hävisivät, paine jäi. Tunnissa olin 3 cm -> 10cm ja sain ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 10min, ja se oli helppo. Kiristystä tuntui, mutta ei varsinaisesti juurikaan kipua. Synnytys oli helppo kaikin puolin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Ei tikin tikkiä

- Esikoisen synnytykseen verrattuna nopea projekti

- Ihana kätilö

- Ponnistusvaihe istuen (sänky ikään kuin jakkaraksi)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka synnytys takana ja oli synnytyspelosta huolimatta hyvä kokemus. Kesti 8h, kätilö oli ihana ja kannustava ja epiduraali toimi toivotulla tavalla. Sain pari pinnallista tikkiä välilihaan. Kipu oli koko ajan siedettävää. :) ja kipu todella poistui ja unohtuikin heti kun vauva syntyi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava kätilö, helpohko ja mallikkaasti sujunut synnytys, lyhyt ponnistusvaihe. Oikeastaan mitään ei jäänyt hampaankoloon. (Ehkä välillä tuli orpo olo, kun kätilö meni muualle eikä tiennyt kehtaako ihan pienen mieltä askarruttavan asian takia hälyttää paikalle.) Vauvallakin oli kaikki hyvin alusta asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, miten kivutonta se synnyttäminen sitten olikaan. Laitoin puoli tuntia synnytyksestä äidilleni viestin "tää synnyttäminen on ihan helppoa", haha. Ja kun miettii, että mun pahin pelko (siis jos mitään oikeasti hirveyksiä ei lasketa) synnytykseen liittyen oli kamala kätilö, ja se kävi toteen. Aika kului myös ihanan nopeasti. Yllätyin myös siitä, miten ennallaan alapää oli heti synnytyksen jälkeen (ei epparia, 4 repeämää ja 6 tikkiä)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kuinka upea kokemus se kokonaisuudessaan oli ja se synnytyseuforia mikä siitä seurasi. Upein kokemus mun elämässä! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Nopeus (kesto yhteensä 8 h tms.)

- Helppous (sairaalaan menin 7 cm kohdalla ja ehdin olla salissa 4 h)

- Omat voimat ja rauhallisena pysyminen

- Epparin nopea paraneminen (olin kuullut kauhujuttuja, mulle siitä ei ollut mitään ongelmia ja parani nopsaan ja helposti)

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Epiduraali toimi hyvin: sen jälkeen ponnistamisen tunne säilyi, mutta kipu lakkasi.

- Synnytys tuntui oikeasti aika lailla kakkaamiselta. :D 

- Tikkien laitto ei tuntunut ollenkaan eivätkä ne haitanneet istumista oikeastaan missään vaiheessa, vaikka niitä oli useita.

- Vauva oli yllättävän puhdas, normaalin värinen ja itsensä näköinen heti kun sain hänet vatsalleni. Ihana pieni tyyppi. <3

 

Nyt kun synnytyksestä on yli vuosi, olen myös iloinen siitä, miten hyvin kroppani on toipunut. Mielestäni näytän aika lailla samalta kuin ennen synnytystä, luonnekaan ei ole muuttunut. Elämässä on yksi aikaa vievä mutta erittäin ihana asia lisää. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana kätilöni, joka oli lähes synnytyksen alusta aina loppuun asti kannustava ja otti ohjat lempeästi käsiinsä. Ilman häntä iso vauvani ei olisi varmaan syntynyt alateitse

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko synnytys yllätti positiivisesti :)

 

Koko synnytyksen kesto oli mulla ensisynnyttäjällä 7h 30 min ja ponnistusvaihe 29min. Epiduraali oli aivan ihana ja vei nopeasti supistuskivut pois eikä puudutteen laitto sattunut ollenkaan. Ponnistaminen tuntui aluksi vaikealta, mutta ei sattunut kuin loppuvaiheessa jonkun verran. Selvisin yhdellä pienellä tikillä ja pystyin heti istumaan normaalisti ja käymään vessassa ym. Nyt vauva on 3vrk ikäinen ja jälkivuoto on vähäisempää kuin menkkavuoto ja alapää ei todellakaan ole niin kipeä kuin luulin sen olevan. :)

Edited by Nyytikki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko synnytys ylipäätään yllätti positiivisesti. Kokonaiskestoksi merkattiin 3h 47 minsaa ja ponnistusvaihe kesti 6 minsaa. Ja olen ensisynnyttäjä. Ja kaiken lisäksi lapsi syntyi perätilassa melkein viisi viikkoa etuajassa :)

Kätilöt ja muut olivat ihanan kannustavia ja hyväntuulisia. Epiduraalia pelkäsin aluski mutta se ei tuntunut normaalia verikoetta kummallisemmalta. Muutama tikki tuli, mutta niidenkään laitto ei tuntunut missään. Eikä puudutuksen laitto. Saatikka, että olisin huomannut repeäväni. Kai siinä oli vielä jossain adrenaliinihöyryissä, ettei sattunut :D

Ponnistusvaihettakin jännitin aluksi, mutta ei sekään niin kamala ollut mitä kuvittelin.

 

Voisin siis synnyttä uudelleenkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kuinka tehokas epiduraali ja muut puudutteet olivat! Epparin leikkaus ei tuntunut millään tavoin eikä tikkien ompelu. Myös sairaalan ihana henkilökunta teki päivästä mahtavan. Lapsen näkeminen ja syliin saaminen oli ihmeellinen tunne, jota ei voi sanoin kuvata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana, osaava, ystävällinen ja tsempaava henkilökunta. Myös se, että vauvan pään syntyminen (eikä muunkaan osan) ei sattunut juurikaan, ja etukäteen olin pelännyt, että halkean kahtia, ja kipu tuntuukin just siltä. Oli hyvät kipulääkkeet käytössä, ja niistä ei onneksi pihistelty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, miten nappiin synnytys voi mennä! Ja se miten voimaannuttava kokemus se voi olla :) Yksi synnytys siis takana.

 

Toivoin mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä ja sen sain, ilman kipulääkkeitä ja turhaa puuttumista synnytyksenkulkuun. AB piti positiivisen strepton vuoksi ottaa, mutta muuten homma sai sujua omillaan ja pitkästä, melkein 2h kestäneestä ponnistuksesta huolimatta kokemus synnytyksestä oli täysi 10. Menisin synnyttämään koska tahansa uudelleen :) Kokonaisuudessaan synnytys kesti n. 13,5h.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Spinaalipuudus oli täydellinen! Toimi upeasti, vei järjettömät supistuskivut täysin, mutta himmeni sopivasti ponnistusta varten. Laittaminen oli nopea homma eikä tuntunut missään. Mikä ihana keksintö! <3

 

Olin myös jännittänyt miten käynnistetty synnytys saataisiin etenemään, etenkin kun esikoisen synnytys oli luonnostaankin tosi pitkä ja kaipasi vauhdittamista. Mutta kaikki sujui tosi mallikkaasti, ja yksi cytotec riitti potkaisemaan homman käyntiin. Synnytys kesti noin 8 tuntia, eikä ollut mitenkään luonnottoman kivulias.

 

Lisäksi poika syntyi avonaisessa tarjonnassa, tavallaan aika hankalasti kasvot ylöspäin eikä perus-sulavasti takaraivo edellä, mutta ponnistusvaihe meni silti hyvin eikä epparia tarvinnut leikata.

 

Salissa oli yllättävän hämärää ja tunnelmallista, eikä mitenkään niin kliinistä, kolkkoa ja kirkasta kuin mitä olin etukäteen kuvitellut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epiduraalin täydellinen ajoitus ja toimivuus! Vei kivut täysin, jätti tilalle paineen tunteen, joten osasin ryhtyä ponnistamaan ilman kätilön ohjeistusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se tulos, täydellinen lapsi. Ja että hommasta selviää, vaikkei joka hetki ehkä ihan siltä tuntunutkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se ettei ponnistusvaihe tuntunut missään! Vaikea se lapsi oli puskea ulos, mutta se ei sattunut vaikka sitä pelkäsin eniten (ei ollut epiduraalia). Ei tullut yhtään repämiä, ei tikkejä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Ensisynnytys kesti alle 5 tuntia (tää nyt ei varsinaisesti ollut yllätys, kun äitinikin oli minut synnyttänyt about 5 tunnissa joten vähän toivoin samaa).

- Vaikka välistä luulin, etten selviä, niin yhtäkkiä vauva olikin maailmassa enkä meinannut uskoa kun mulle sanottiin, että hän syntyi.

- Välilihaa ei tarvinnut leikata.

- Vauva oli normaalin kokoinen (vauvan koko pelotti ennakkoon synnytyksessä ehkä eniten, kun itse olin 4,7 kilon mötikkä ja pikkuveli samat ja parikymmentä grammaa päälle).

- Muutokset alapäässä ja kropassa yleensäkin ei ole olleet niin suuria kuin pelkäsin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmannella kerralla jo tuntui siltä et hei, mä osaan tän. En ois uskonu. Yllätti myös se, et kätilö kirjotti epikriisiin et "Kaunis ja hallittu synnytys". Ite en ois kyllä noin kuvaillu, mut tuli hyvä mieli kyllä noin kauniista sanoista :)

Niin ja siis suurin yllätys oli vauvan koko, 36 viikolla puhuttiin jo 38 viikolla käynnistämisestä vauvan suuren koon takia, joten oletin et siellä ois ainakin 4,5kg möllikkä. Vaan pitkä ja siro 3840g pikkupoika tuli. 10 g suurempi kun esikoinen jonka raskaudessa mulla ei ollu radia :)

Edited by tossavainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

*suoli tyhjeni itsestään jo kotona avautumisvaiheessa :D 

*en revennyt, ei tikkejä

*ei tunnetta repeämisestä mitä pelkäsin, ponnistusvaihe ei siis sattunut juurikaan

*kätilö oli ihan paras, kuunteli ja otti mut tosissaan, kehui ja tsemppas aidosti

*synnytyksestä jäi hyvä mieli, vaikka perinteisesti ekat päivät olin sitä mieltä ettei enää koskaan uudestaan ☺️

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivisin asia pikkukakkosen synnytyksessä oli tietty ekana se, että onnistui alateitse. Oli siis reilu riski tehdä sektio, kun crp huiteli itsellä korkealla.

Itse synnytyksen muutoin positiivisin asia on, että ponnistusvaihe ei sattunut yhtään. Ei siis yhtään. Sain 8 epiduraali annossta. Siinä varmaan syy. Alkuosa olikin sitten vastakohta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli kaiketi henkilökunnan mielestä vaikeahko synnytys imukuppeineen ja leikkurissa kokoon kursimisineen. Mutta siltikään en itse kokenut synnytystä ollenkaan pahana, koska:

- kivunlievitys vei kivut niin hyvin, ettei kipu ollut kamalaa missään vaiheessa

- epiduraalin sai heti kun halusi, eikä kukaan yrittänyt käännyttää pärjäämään ilman 

- ponnistusvaiheessa ajantaju katosi. Kesti yli tunnin, mutta jos mulle olisi kerrottu että vartin, niin olisin uskonut

- mukava henkilökunta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now