Guest HelmiQ

Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

378 posts in this topic

Onkohan ihan huono idea perustaa tällaista ketjua? Tänne vois kirjoitella niitä asioita, mitkä synnytyksessä yllätti positiivisesti.. Tai synnytyksen jälkeen. Ja jos pyrkis pitämään tän tosiaan semmoisena "hyvän mielen ketjuna", jossa vois helpottaa pelkoa synnytystä kohtaan...

Mahdolliset ikävät kokemukset toisiin ketjuihin.

 

Jos ei kannatusta löydy, niin tän saa poistaa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut yllätti positiivisesti se, että ensisynnytys voi olla nopea - kokonaiskesto 6h 50 min ja siitä sairaalassa vain 4h ja kipeitä suppareita ei ollut tuon lisäksi kuin parin tunnin ajan. Supistuskivut eivät olleet niin pahoja, kuin etukäteen olin kuvitellut ja ponnistaminen ei ollut lainkaan kauheata. Heti synnytyksen jälkeen totesinkin, että eihän tämä ollut ollenkaan kauheata. Ponnistusvaihe tuntui myös huomattavasti lyhyemmältä kuin oli ja ponnistaminen meni tosi luonnollisesti, kroppa ja kätilö kertoivat kyllä mitä tehdä ja miten työntää. Yleisesti ottaen koko synnytyskokemus ja vuodeosastoaika yllättivät positiivisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta tää on ihan hyvä ajatus. Jos pelottaa synnytys etukäteen, voi olla ihan kiva lueskella näitä juttuja. :)

 

Ja kannanpa korteni kekoon saman tien

 

+ vaikka synnytys (~26h) ja ponnistusvaihe (reilu 1h) kesti kauan, ajantaju katoaa synnytyksesä täysin. kun poika oli maailmassa, olis mulle voinut väittää, että ponnistusvaihe kesti vartin ja olisin uskonut.

 

+ katetroinnit, epiduraalit, epparit jne oheistoiminnot, mitkä pelottaa ei satu. ne vaan helpottaa.

 

+ kohdalle voi osua pelkästään ihania ja erittäin ammattitaitosia kätilöitä (itellä 3+avustava kätilö+kätilöopiskelija) ja hoitajia.

 

+ vaikka pipari olis synnytyksen jälkeen kuinka kipee, se kyllä hepottaa. ja yllättävän nopeesti. eikä sitä oikeesti tuu edes huomattua niin paljoo.

 

+ jälkivuoto ei oon mallia niagara koko sitä viittä viikkoo. se on sitä oikeestaan vaan muutamia päiviä ja sitten niukkenee niukkenemistaan niin, että pari-kolme viimestä viikkoo pärjää pikkuhousunsuojalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jospa sitä lisäilis jotain. :)

 

-Mua hirvitti etukäteen ajatus epiduraalista ja muista piikeistä. Synnytyksen aikana kuitenkin oli ihan sama mitä piikkejä pistävät ja ajatus epiduraalista kuulosti lähinnä hyvältä. Sen laitto ei sattunut ja sen jälkeen kivut hävisivät täysin.

 

-Katetrointi inhotti myös, mutta sekin toimenpiteenä oli kivuton ja helpotti vain oloa.

 

-Ponnistusvaihetta ja repeämistä pelkäsin, samoin epparin leikkaamista. Eppari leikattiin, mutta koko homma ei tuntunut missään.

Pelko ponnistusvaiheestakin osoittautui ihan turhaksi, sillä ponnistusvaiheessa en tuntenut kipua lainkaan ja homma oli ohi 10 minuutissa!

 

-Mulle sattui myös paikalle aivan ihana kätilö ja monesti oon jälkikäteenkin miettinyt, että harmi kun en tajunnut silloin synnytyksessä sitä sanoa.. :) No, muut jutut oli mielessä.

 

-Monenlaista kivunlievitystä tarjottiin, mutta mihinkään ei pakotettu..

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Allekirjoitan täysin edellä esiintyneet kommentit liittyen ajantajun katoamiseen! Vaikka siellä synnytyssalissa ehti viettää aikaa 8 tuntia ennen itse vauvan syntymää (ja sitä ennen melko paljon pidempään muualla sairaalassa odottelemassa), niin ei se tosiaan niin pitkältä ajalta tuntunut. Ponnistusvaihekin meni ihan huomaamatta, vaikka siinäkin tuli 40 minuuttia aktiivisesti työskenneltyä.

 

- Oli myös ihanaa huomata, että vaikka onkin jossakin määrin kipupelkoinen ja huonosti kipua sietävä ihminen, niin synnytys ei saanut päässä aikaan paniikkia :) Missään vaiheessa kivut eivät olleet niin kovat, että olisin edes ajatellut etten kestä. Olen kokenut paljon kamalampia kuukautiskipuja, jolloin ihan vakavissani ajattelin kuolevani :blink:

 

- Koko synnytystapahtuman aikana en ehtinyt törmätä yhteenkään ikävään tai töykeään työntekijään. Olen luonteeltani sellainen, että otan herkästi itseeni ilkeät tai muuten ikävät kommentit tai käytöksen, mutta edes minä en siis kokenut kenenkään olleen ikävä ihminen. Päinvastoin, erityisesti kätilöiden (kaksi eri kätilöä) asenne ja käyttäytyminen yllätti hurjan positiivisesti. Olivat aidon oloisia, ystävällisiä, kiinnostuneita ja heillä oli aikaa keskittyä juuri meihin.

 

- Ja sitten sellainen positiivinen yllätys, joka ei yleisesti "normaalisynnytykseen" liity: perätilasynnytys alakautta voi mennä täysin ongelmitta ja pitkittymättä. Myös repeämiltä sun muilta ikävyyksiltä voi välttyä! Joskin eppari on tällaisessa tilanteessa automaattinen toimenpide..

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut yllätti positiivisesti se miten helppoa ja helposti kaikki meni! Synnytys meni kaiken kaikkiaan tosi helposti enkä revennyt (eikä epparia tarvittu), vaikka poika olikin melko iso (55cm ja 4050g). Mikään toimenpide ei sattunut enkä tarvinnut synnytyksen jälkeen ollenkaan kipulääkettä. Vaikka alapää ei nyt ihan normikunnossa synnytyksen jälkeen ollutkaan, pystyin kävelemään ja istumaan melko normaalisti heti synnytyksen jälkeen. Synnytyksessä ollut henkilökunta oli tosi mukavaa ja ammattitaitoista ja loppuvaiheen kätilö aivan ihana! Pojan syntymästä tuleekin huomenna kuluneeksi tasan vuosi, joten synnytystä edeltäviä hetkiä ja itse synnytystä on tullutkin hiukan muisteltua. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla jäi kaiken kaikkiaan koko touhusta hyvä mieli, joten tähän ei oo vaikeaa vastata :)

 

- Henkilökunta oli ihanaa ja ammattitaitoista porukkaa. Olo heidän käsissään oli hyvä ja turvallinen.

- Ensisynnyttäjänä yllätyin positiivisesti synnytyksen kestosta - 6 tuntia 30 minuuttia

- Supistukset sattuivat, mutta niihin ei tosiaankaan kuollut ja kivunlievitys toimi hyvin

- Kaikki meni jotenkin luontevasti ja pakottomasti. Minua kuunneltiin ja tsempattiin tosi hyvin alusta loppuun. Mitään ei tyrkytetty enkä tuntenut menettäväni kontrollia.

- Sairaalan ruoka oli hyvää ja sitä todellakin riitti :D Tuntuu kuin en olisi siellä muuta tehnytkään kuin syönyt

Share this post


Link to post
Share on other sites
Musta tää on ihan hyvä ajatus. Jos pelottaa synnytys etukäteen, voi olla ihan kiva lueskella näitä juttuja. :)

 

Ja kannanpa korteni kekoon saman tien

 

+ vaikka synnytys (~26h) ja ponnistusvaihe (reilu 1h) kesti kauan, ajantaju katoaa synnytyksesä täysin. kun poika oli maailmassa, olis mulle voinut väittää, että ponnistusvaihe kesti vartin ja olisin uskonut.

 

+ katetroinnit, epiduraalit, epparit jne oheistoiminnot, mitkä pelottaa ei satu. ne vaan helpottaa.

 

+ kohdalle voi osua pelkästään ihania ja erittäin ammattitaitosia kätilöitä (itellä 3+avustava kätilö+kätilöopiskelija) ja hoitajia.

 

+ vaikka pipari olis synnytyksen jälkeen kuinka kipee, se kyllä hepottaa. ja yllättävän nopeesti. eikä sitä oikeesti tuu edes huomattua niin paljoo.

 

+ jälkivuoto ei oon mallia niagara koko sitä viittä viikkoo. se on sitä oikeestaan vaan muutamia päiviä ja sitten niukkenee niukkenemistaan niin, että pari-kolme viimestä viikkoo pärjää pikkuhousunsuojalla.

 

Mulla oli ihan samat fiilikset. Tosin synnytys kesti "vain" 16 tuntia ja ponnistaminen 26 min, mutta tosiaan ajantaju häviää ihan totaalisesti ja se että synnytys käynnistyy ei tarkoita sitä (välttämättä) että seuraavat 16 tuntia on elävää helvettiä vaan kipu hiljalleen voimistuu. Lisäksi olin erittäin positiivisesti yllättynyt miten vähän toimenpiteet sattui! Mulla tuntui vain tikkaus (2 tikkiä) ikävältä, muuten en edes huomannut mitään (katetrointi, epiduraali, epparia ei leikattu). Pipari mulla oli tosi hyvässä kunnossa, pystyin jo synnytyssalissa istumaan koko hanurilla.. :lol: Mut siis yllätti miten hyvin ja helposti kaikki lopulta meni vaikka odotukset oli ehkä vähän pahemmat. Ja lisäksi se että vaikka jännityksestä huolimatta pystyi kasaamaan itsensä sen yläpuolelle ja olemaan ihan rento.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tipan laitto ei sattunut.

 

Synnytys ei sattunut. (sain epiduraalin niin aikaisin.)

 

Sen johdosta myöskään sisätutkimukset ja katetrointi ei sattuneet.

 

 

Ponnistusvaihe oli nopeasti ohi. (9min.)

 

Epparin teko eikä ompelu sattuneet.

 

Istumaan pystyi heti, eikä epparihaava ollut kipeä.

 

 

Olo oli synnytyksen jälkeen sellainen, kuin mitään ei olisi tehnytkään. Siis fyysisesti.

 

Eikä henkisellä puolellakaan mitään kamalia myrskyjä ollut. ;)

 

 

Tuo oli siis eka synnytys.

 

 

Tokassa synnytyksessä positiivisesti yllätti se, että imukupin laitto ei sattunut, eikä se imukuppitouhu mitään kamalaa ollutkaan.

 

Eikä epparihaava ollut tuollakaan kertaa kipeä. (paitsi, että mikään yllätys se ei enää ollut.) :lol:

Edited by Prouva

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys yllätti kaikessa positiivisuudessaan minut täysin ja siitä on oikeastaan vain hyviä muistoja muisteltavana.

 

- Ensisynnytys voi olla lyhytkin, kokonaiskesto n. 8h.

- Ponnistusvaihe voi myös olla lyhyt ensikertalaisella, minulla siis 20 min.

- Kivunlievityksiä tarjottiin ja sain itse toivoa niitä, minulla amme ja epiduraali

- Kivunlievitykset oikeasti toimivat ja supistuskivut voivat kadota täysin

- Epparin leikkaus ja tikkaus ei tuntunut ollenkaan

- Istukan syntyminen ei myöskään sattunut, yhdellä ponnistuksella se olikin jo ulkona.

- Lähes heti synnytyksen jälkeen oli sellainen olo että tämän voisi tehdä uudestaan :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla jäi kaiken kaikkiaan koko touhusta hyvä mieli, joten tähän ei oo vaikeaa vastata :)

 

Mulla sama homma. :)

 

+ Synnytys oli nopea ensisynnyttäjälle. Se kesti vain 5 h 30 min.

+ Ponnistaminen ei sattunut lainkaan.

+ Selvisin parilla pienellä nirhaumalla, joihin sain kaksi tikkiä.

+ En ollut missään vaiheessa täysin läkähdyksissä tai poissa pelistä.

+ Kätilöt olivat mukavia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottoman hyvä ketju, kannan mielelläni korteni kekoon.

 

+ Minulla ei ollut päiväkausia kestäviä oireita, kun synnytys lähti käyntiin aamuvarhaisella supistuksin, se lähti käyntiin.

 

+ Vaikka synnytys kesti suhteellisen pitkään (n. klo 5:30-23:09, synnytyskertomukseen merkitty tosin klo 8 alkamisajankohdaksi, kun silloin olin alkanut merkata supistuksia paperille), se ei tuntunut pitkältä.

 

+ Kohtelu sairaalassa oli hyvää ja sain käyttööni kaikki kivunlievityskeinot, mitä toivoin (ilokaasu ja epiduraali).

 

+ Sain liikkua ja liikuttua paljon synnytyksen aikana. Pyörin ympäri huonetta synnytyksen alkupuolella kuin hyrrä.

 

+ Epiduraalin ansiosta kivut hävisivät, enkä tuntenut loppuvaiheessa ja vauvan syntyessä kipua lainkaan.

 

+ Pystyin kävelemään synnytyssalista huoneeseen (tosin vintti oli aika pimeenä huoneeseen päästyämme).

 

+ Raskausmaha hävisi todellakin lähes heti. Tätä vaihtoehtoa en ollut ajatellutkaan.

 

+ Netistä olin lukenut kauhukertomuksia siitä, kuin alastarosta tulee synnytyksen jälkeen mallia täysperavaunurekan pysäköintipaikka. :lol: Näin ei todellakaan ollut, vaan palautuminen on ollut erinomaista.

 

+ Vaikka epparihaava sattui synnytyksen jälkeen pitkäänkin *youknowwhen*, se paranee loppujen lopuksi.

 

Kyllä erilaisia "negatiivisia" juttujakin tapahtui, mutta ei mitään kauhean kamalaa. Musta positiivisten synnytyskertomusten ja -kokemusten kuuleminen on hyvä juttu, ihan liikaa kerrotaan ja painotetaan negatiivisia juttuja. Olen sitä mieltä, että synnytyksen positiivisena tai negatiivisena kokeminen on osin asennekysymys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä ketju!

Omasta puolestani lisäisin, että vaikka ensisynnytys oli pitkä (noin 20h) ja puudutuksia en kuitenkaan ehtinyt saada, kun loppuvaihe meni niin nopeasti, niin päällimmäisenä muistona synnytyksestä ei ole kipu, vaan se ihana päivä kun musta ja miehestä tuli äiti ja isä ja suloinen pieni tyttö muutti perheeseemme. Synnytys voi oikeasti jäädä mieleen hienona kokemuksena!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Synnytys yllätti kaikessa positiivisuudessaan minut täysin ja siitä on oikeastaan vain hyviä muistoja muisteltavana.

 

Näin myös täällä! Kun olin saanut pojan ulos, totesin että milloin vain uudelleen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko synnytys ja vuodeosastoaika yllätti positiivisesti. Synnytys sujui mukavasti, kätilö oli aivan ihana, sairaalassa oli rauhallista ja mukavaa toipua synnytyksestä ja opetella vauvanhoitoa. Jostain syystä näillä asioilla ei tule hehkutettua. Kun minulta on kysytty synnytyksestä, olen vain vastannut ympäripyöreästi, että ihan mukavasti meni, vaikka oikeasti synnytys oli tosi upea ja kaunis kokemus ja mielihyvähormonien aiheuttama euforia kesti kolme päivää (, jonka jälkeen kropan jokaista lihasta särki ja olo oli kuin olisin saanut pesäpallomailasta :lol: ). Ja eihän se vauva minullakaan tietenkään ilman työtä, kipua ja hikeä ulos tullut. Synnytys vaan on jotain sellaista, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-en huutanut

-en tuntenut epiduraalia, epparia tai sen ompelua

-ilokaasu laski mukavasti ymmärryksen tasoa

-synnytys ei kestänyt vuorokautta, vaan meni ohi rytinällä kolmessa tunnissa

-ponnistaessa kipu ei ollut päällimmäisenä mielessä, kunhan ponnistin

Share this post


Link to post
Share on other sites
Koko synnytys ja vuodeosastoaika yllätti positiivisesti. Synnytys sujui mukavasti, kätilö oli aivan ihana, sairaalassa oli rauhallista ja mukavaa toipua synnytyksestä ja opetella vauvanhoitoa. Jostain syystä näillä asioilla ei tule hehkutettua. Kun minulta on kysytty synnytyksestä, olen vain vastannut ympäripyöreästi, että ihan mukavasti meni, vaikka oikeasti synnytys oli tosi upea ja kaunis kokemus ja mielihyvähormonien aiheuttama euforia kesti kolme päivää (, jonka jälkeen kropan jokaista lihasta särki ja olo oli kuin olisin saanut pesäpallomailasta :lol: ). Ja eihän se vauva minullakaan tietenkään ilman työtä, kipua ja hikeä ulos tullut. Synnytys vaan on jotain sellaista, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.

 

Pakko vielä laittaa että sama sanat! :)

Edited by Ninja

Share this post


Link to post
Share on other sites

* Synnytyksen kesto oli lyhyempi kuin luulin (11 h kokonaisuudessaan!)

 

* Pelkäsin epiduraalia ja tipanlaittoa --> kumpikaan ei tuntunut missään

 

* Pelkäsin epparin leikkaamista ja tikkaamista --> epparin leikkaamista en edes huomannut, tikkaamisen ajan ihastelimme vauvaa, oli ihan sama mitä alakerrassa puuhattiin

 

* Koko synnytyksestä jäi positiivinen kuva, pian taas uudelleen !

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mut yllätti positiivisesti se, että ensisynnytys voi olla nopea

 

Kuin myös - synnytyksen kesto oli yhteensä 5 h 35 min. Kipeitä supistuksia tuli noin 1½ tuntia ja sairaalassa ehdittiin olla noin puoli tuntia ennen pojan syntymää. Supistuskivut oli kovia, mut ponnistusvaihe oli niiden jälkeen jopa ihana :lol: Kivut hävis samantien! Ponnistuaika oli 5 minuuttia, joten mielestäni lapsi tuli yllättävän helposti pihalle. Olin varautunut paljon suurempaan työhön ja tuskaan ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys kesti vain 9h. Repeäminen ja tikkien ompelu ei sattunut, ja itse ponnistusvaihekin oli siedettävä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyllä erilaisia "negatiivisia" juttujakin tapahtui, mutta ei mitään kauhean kamalaa. Musta positiivisten synnytyskertomusten ja -kokemusten kuuleminen on hyvä juttu, ihan liikaa kerrotaan ja painotetaan negatiivisia juttuja. Olen sitä mieltä, että synnytyksen positiivisena tai negatiivisena kokeminen on osin asennekysymys.

 

Tähän mun piti vielä kommentoida että mun synnyttämättömillä ystävillä on kumman yksipuolinen käsitys siitä että raskausaika on pelkkä suonikohjua, yletöntä lihomista, oksentamista ja raskausarpia sekä synnytys kestää aina 50 tuntia, repeämiä tulee niskaan asti ja kipua ei pysty millään sanoin kuvailemaan.. :rolleyes: Itse kun kerron että eipä se oikeastaan mitään hirveää ole ei raskausaika taikka synnytys niin ovat niin kummissaan ja alkavat kertoa naapurin Sirpasta jonka synnytys meni kuta kuinkin niin päin h*lvettiä kun vaan voi.. Oma vikansa jos ei halua kuulla että hyvinkin voi mennä.. :lol: Ehkä sillä ei ole mitään juoruarvoa jos on ollut helppo synnytys.. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukavaa että tällainenkin ketju on! Musta erityisen positiivisesti yllättivät seuraavat asiat:

-kaikki kohdalle osuneet kätilöt ja lääkärit olivat rentoja ja mukavia

-sain heti haluamani tehokkaan kivunlievityksen (epiduraali), joka auttoi niin että synnytyksen loppu ja ponnistaminen eivät tuntuneet missään

-toiveitani ja tuntemuksiani eri juttujen suhteen yleensäkin kyseltiin ja kuunneltiin

-oma oleminen kipujen kanssa pysyi kaiken kaikkiaan hallinnassa, keskittyminen omaan itseen auttoi nousemaan pahojen hetkien yläpuolelle

-synnytys ei kestänyt ikuisuuksia, vaikka ensikertalainen asialla olikin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin positiivisesti eniten siitä, että osasin synnyttää ihan normaalisti eikä mikään varsinaisesti mennyt mieleen. :lol: Olin varautunut pakertamaan lasta ulos vuorokauden (äitini kolmesta synnytyksestä kaksi on kestänyt yli 20h) mutta homma olikin ohi yhdeksässä tunnissa ja siitä ehdin olla vain viisi sairaalassa. Aika meni todella nopeasti. Vaikka epiduraali ei toiminut, kivut eivät olleet niin pahat kuin olin kuvitellut ja selvisin pelkällä ilokaasulla. Oikeasti, pystyn helposti kuvittelemaan pahempaakin. Vaikka synnytyssalissa asiaankuuluvasti kiroilinkin, ettei enää lisää lapsia, parin viikon kuluttua jo suunnittelin seuraavaa synnytystä. :rolleyes:

 

Vaikka olin tietysti aika väsähtänyt synnytyksestä, pystyin melkein istumaan jo samana päivänä ja nousemaan sängystä yms. Ensimmäiset päivät (viikot!) olivat hämmentävää aikaa, mutta osasin heti mielestäni suhtautua vauvaan luontevasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Mä jotenkin negatiivisesti odotin, ettei käynnistyspillerit kuitenkaan toimi ekalla kertaa, mut hyvin toimivat ja vauva syntyikin kahden pillerin jälkeen!

- Mä olin yllättynyt, ettei ponnistaminen sattunutkaan niin paljon. Tai se oli paljon pienempi kipu kuin supistuskipu, että tuntui kuin se ei ois muka sattunut. Ja mulla siis ei toiminut epiduraali, joten sen piikkiin ei voi laittaa lainkaan.

- Mä odotin, että synnytksen kesto tosi kauan ensisynnyttäjällä, mutta ei se kestänytkään toista vuorokautta (tietty sain käynnistyslääkkeen joka varmaan vaikutti asiaan) ja ponnistuvaihekaan ei ollut kuin 17 min, ja mä kun luulin et siinäkin menee ainakin tunti mun kohdalla.

Edited by Snazu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin pelännyt etukäteen sitä, että synnytys kestää kolme päivää. Me oltiin sairaalassa vähän alle vuorokausi ennen kuin tyttö syntyi, mutta synnytyksen kestoksi on merkitty 7 tuntia. Mun synnytys lähti käyntiin vesien menolla ja kun soitin sairaalaan, kätilö käski lähteä tulemaan kun heillä on ohje, että ensisynnyttäjä, jolta menee lapsivesi, pitää lähteä samantien sairaalaan. Mä olisin voinut ja halunnut jäädä kotiin vielä odottelemaan kunnon supistuksia. No mutta anyway - sairaalassa oltiin siis mun mittapuun mukaan aika kauan ennen vauvan syntymistä, mutta se ei ollut sellaista "huudan täyttä kurkkua koko ajan naama turvonneena tukka hiestä liiskautuneena" :D

 

+ kaikki kätilöt olivat mukavia ja synnytyksen hoitanut kätilö oli paras kaikista :)

+ lapsivesi oli vihreää ja tämän vuoksi makasin käyrillä useampaan otteeseen ja olin antibioottitipassa jonkin aikaa --> koko ajan oli tunne, että vaikka on tällainen juttu, asia on hoidossa enkä ole heitteillä (vaikka siis vietettiin miehen kanssa paljon aikaa kahdestaan perhehuoneessa vain aikaa kuluttaen ja minä välillä puuskuttaen :D)

+ kätilöopiskelijat, joita oli mukana koko ajan (paitsi itse synnytyksessä ei sattunut olemaan), osasivat asiansa. Ei tullut yhtään koekaniinifiilis.

+ sain kaikki mahdolliset ja järkevät kivunlievitykset avautumisvaiheessa

+ ilokaasusta ei tullut huono olo

+ epiduraalin laitto ei tuntunut kuin pienenä paineena selässä ja vaikutus oli kuin taivas

+ epiduraali laitettiin oikeaan aikaan ja vaikutti koko avautumisvaiheen loppuajan sekä vielä ponnistusvaiheessakin jonkin verran

+ katetrointi ei ollut yhtään kamalaa

+ en kakannut pöydälle :D Suoli tyhjeni automaattisesti avautumisvaiheessa ja suolisto oli niin tyhjä, ettei kolmeen päivään tarvinnut käydä isolla asialla :D

+ ponnistusvaihe oli lyhyt

+ kätilö teki epparin - en huomannut, missä vaiheessa enkä tosiaankaan tuntenut mitään

+ epparin ompelu ei sattunut yhtään kun puudutti kunnolla

+ eppari parani nopeasti

+ vanhat vaatteet menevät päälle, myös housut

+ painon palautuminen raskautta edeltävään painoon tapahtui nopeasti ja itsellään

 

Mä totesin synnytyksen jälkeen, että synnytyksen vuoksi ei kannata lapsia jättää tekemättä. Ei se ole niin kamalaa, että sen vuoksi kannattaisi jättää lapset hankkimatta. Ja voin mennä vaikka huomenna synnyttämään uudestaan.

Edited by Ninnuska

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now