Guest HelmiQ

Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

376 posts in this topic

Se, että jos esikoinen on syntynyt 10 päivää yli la:n ja synnytys kestänyt 20 tuntia ekoista supistuksista, niin toinen voi syntyä ennen laskettua aikaa ja synnytys voi kaikkineen kestää vain 4 tuntia ja risat :)

 

Eikä se niin kamalaa ollut kuin kuvittelin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin viikko sitten. Vaikka reissu oli rankka, oli se erittäin voimaannuttava kokemus. Avauduin kotona melko vähillä kivuilla 8 cm, mutta se jämähti siihen. Epiduraalin, kalvojen puhkaisun ja oksitosiinituen avulla aukesin 10 cm, jonka jälkeen ponnistelin kaksi tuntia, mutta ilmaantui kova kipu alaselkään joka paheni aina ponnistamisen jälkeen. Loppujen lopuksi päädyttiin virhetarjonnan vuoksi kiireelliseen sektioon, oli kääntymässä avosuiseksi.

 

Minusta pidettiin tosi hyvää huolta, kaikki hoitoratkaisut mitä matkan varrella tuli tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä ja ne osuivatkin ihan nappiin. En haluaisi mitään tehtävän toisin. Mies ja kätilöt sanoivat minua myöhemmin sankarisynnyttäjäksi, kuulemma moni olisi jo lyönyt hanskat tiskiin ajat sitten ja nyt kätilöiden mukaan tiedän synnyttämisestä suunnilleen kaiken. Ilokaasu ja imukuppi jäivät kokeilematta. Olin koko ajan selkeä, hommassa mukana, minut informoitiin erinomaisesti ja pidettiin tilanteen tasalla. Lisäksi omat kivunhallintakeinot ja miehen läsnäolo auttoivat ihan ratkaisevasti. Ja epiduraalin eka annos vei käytännössä kaiken kivun.

 

Myös osastolla meitä hoidettiin tosi hyvin. Ei osuttu ihan pahimpaan ruuhkaan ja päästiin heti huoneeseenkin. Kiire on kova, mutta hyvällä meiningillä koittavat kaikki hoitaa. Oli siellä oikein semmoisia huumorimimmejä, oikeita hengenkohottajia töissä. Ihania.

Vaikka huusin suoraa huutoa kivusta kun minua vietiin leikkuriin, ja myös ennen epiduraalia ja ponnistusvaiheessa olin todella todella kipeä, niin tekisin saman homman uudelleenkin vaikka samantien. Mitään pelkoa ei jäänyt, pikemmin sellainen olo että PERKELES! nyt tiedän mihin minusta on, ja se ei ole vähän! Jäi kova hinku päästä yrittämään vielä uudestaan, jos saisi sen alatiesynnytyksen. Normitarjonnassa se varmaan olisi onnistunut.

Myös sektiosta toipuminen on ollut nopeaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- ihanat kätilöt, joiden kanssa oli helppo neuvotella asioista ja jotka tsemppasivat ihanasti

 

- epiduraalin tuoma ihana helpotus

 

- se, että ilokaasu auttoin ihan oikeasti! (luulin, että se pistää vain oksettamaan)

 

- avautumisvaiheen kivuttomuus (verrattuna ponnistamiseen, olin varautunut, että menisi toistepäin)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämän toisen synnytyksen kohdalla yllätti se, että kaikki meni edelleen hyvin! Synnytys oli vielä jouhevampi ja parempi kokemus kuin edellinen, enkä saanut yhtä ainutta tikkiä! Ensimmäinen synnytys meni niin hyvin, että mietin, voinko olla onnekas toista kertaa. Ja edelleen yllätti se, kuinka kaikki kipu ja tuska on poissa kun vauvan saa syliin <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten yllätti positiivisesti se, että ponnistusvaihe sattui vähemmän kuin kuin avautumisvaihe. Ponnistusvaihetta olin pelännyt eniten. Synnytyksessä mulla oli aivan ihanat kätilöt ja synnytys meni (sen jälkeen kun saliin pääsin) toiveideni mukaisesti. Ja ihmeellistä on se, miten kipu loppuu siihen paikkaan, kun vauvan saa syliinsä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joka synnytyksessä eniten on yllättänyt se miten helppoa se ponnistaminen loppuenlopuksi on. Joka kerralla synnytyksessä mua on pelottanut ponnistaminen, mutta joka kerta olen saanut iloisesti yllättyä. Sitten sitä taas tuumii että hyvin voin uudestaankin synnyttää kun ei se taaskaan ollu yhtään paha juttu, kunnes oon taas seuraavan kerran synnyttämässä :girl_haha:

 

Positiivinen kokemus on ollut myös se että mä ihan oikeasti pärjään myös ilman puudutteita, vaikka en olisi koskaan siihen uskonut kun mulla on niin matala kipukynnys. Mutta kun ei ehditty puudutteita laittamaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella mukava kätilö+opiskelija jotka hoitivat minusta synnytyksen erinomaisesti. Ilokaasun tehoaminen. Kivuttomuus supistusten välillä, olin kai ajatellut että synnytys sattuu nonstoppina, mutta onneksi niin ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

+ Yllätyin siitä, miten hyvin lämpimät kaurapussit auttoivat avautumiskipuihin alkuvaiheessa (ensin kotona ja sitten useamman tunnin ajan sairaalassa.

 

+ Miten hyvä olo ilokaasusta tuli (just hyvä nousuhumala).

 

+ Miten paljon hiljaisena ihmisenä huusin ja että se auttoi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin ja miten hyvin mies oli mukana synnytyksessä ja miten paljon hänestä oli apua. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut yllätti se, kuinka vähän supistukset sattuivat (luomuna synnytin), ja että esimerkiksi kanyylin laitto sattui enemmän kuin supistukset (inisin ja irvistelin kanyylille, kätilö kysyy että tuleeko supistus "NOEI vaan siihen käteen sattuu!". Kätilön ilme oli hämmentynyt.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka paljon mieheni selvästi minua rakastaa, kuinka iso apu hänestä oli ja kuinka hienosti hän toimi lääkärien ja kätilöiden apuna. Ilman häntä en olisi selvinnyt mitenkään. Tai olisi siitä varmaan selvinnyt, kun pakko olisi ollut, mutta ei ikimaailmassa järjissään tai ilman todella suuria traumoja.

 

Esimerkkinä mainittakoon se, kun synnytyksen jälkeen minulta meni taju ja todella jouduin taistelemaan, että pysyisin tajuissani (saati pystyisin vastailemaan lääkärien kysymyksiin), niin mieheni ääneen mun oli helpompi reagoida. Toisin sanoen tuttu ääni meni paremmin perille asti tajuttomuuden läpi kuin vieraat äänet, vaikka olihan siellä porukkaa paljonkin huutamassa mulle välillä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka paljon mieheni selvästi minua rakastaa, kuinka iso apu hänestä oli ja kuinka hienosti hän toimi

Oi kyllä, nämä.

 

Lisäksi se, kuinka ihania suurin osa kätilöistä oli, ja kuinka tosissaan he ottivat mut ja mun toiveeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyksessä positiivisesti yllätti se, ettei se ollutkaan niin kamalaa mitä olin kuvitellut. Kivunlievitys tehosin hyvin (epiduraali+ilokaasu) ja kätilöt, joita synnytyksen aikana oli mukana, olivat aivan ihania. Tulin kuulluksi ja minulla oli kokoajan sellainen olo, ettei tässä ole mitään hätää vaikka tilanne olikin uusi.

Eli siis kaikenkaikkiaan synnytys oli minulle positiivinen kokemus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin siitä, että koin synnytyksen hyvin voimaannuttavana kokemuksena, kätilö oli hyvin läsnäoleva ja toimi täysin minun ehdoillani. Yllätyin myös siitä, että supistusten välissä olo oli täysin normaali, luulin, että tuntisin kipua koko synnytyksen ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten voimakas kokemus se olikaan... Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja toinen 1v8kk päästä siitä, yritin koko synnytyksen ajan valmistautua sektioon vaikka kovasti alakautta halusin synnyttää. Kun sain alkaa ponnistella, en vieläkään uskonut että vauva syntyis sieltä ja sanoinkin useampaan kertaan ettei se tule ja kun se tuli kysyin ihan shokissa että tuliko se sieltä vaikka itsekin näin sen syntyvän.

Kokemus oli kyllä jotenkin todella voimakas ja mun on vieläkin vaikea uskoa että oon todellakin saanut synnyttää vauvan. Ja jotenkin tunteet mieheen syveni entisestään kun saimme jakaa tämän kokemuksen yhdessä. Esikoisen syntymä oli kliinisempi.

Kivutkaan ei ollut niin pahoja mitä luulin, ponnistaminen ei ollut niin vaikeaa kun luulin ja vaikka tuntui että kesti monta tuntia niin yllätyin kun kuitenkin vaan puolessa tunnissa vauva oli ulkona. Mutta ei kyllä synnytys tosiaan ollut niin kivulias mitä pelkäsin, voisin tehdä saman uudelleenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin että se ei ollutkaan niin kamalaa kuin etukäteen kuvittelin. Missään vaiheessa en pelännyt enkä toivonut kuolevani eli kivunlievitys meni ihan nappiin :) Ei myöskään tullut sellaista fiilistä että "ei ikinä enää".

Edited by Ruska

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin miten hienosti pystyin hengittämällä hallitsemaan suppareita. Käyrä alkoi piirtää supistusta ja loppui ikäänkuin kesken.

 

Ja se miten hyvin kestin pistot ja kivut kipu - ja neulakammoisena :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin positiivisesti siitä, että avautuminen sujui ensisynnyttäjäksi suhteellisen nopeasti. Vedet meni kotona ja siitä tiesi, että nyt pitää lähteä, eikä takaisin ole tulemista. Vauvakin syntyi sitten 9 tunnin sisällä tuosta. Eli ei tullut sitä, että oltaisiin menty synnärille turhaan tai että oltaisiin jouduttu odottelemaan ponnistusvaihetta parikin vuorokautta.

 

Olen kiitollinen myös siitä, että mitään ikäviä yllätyksiä tai komplikaatiota ei tullut missään vaiheessa vauvalle tai minulle ja että onnistuin synnyttämään hänet ulos ihan perinteisesti alatiesynnytyksellä. Synnytyksen jälkeen tikkaus ei sattunut, mitä olin vähän etukäteen pelännyt ja vauva toipui kaikesta todella hienosti.

 

Olen kiitollinen myös miehestäni, joka yritti parhaansa koko ajan ja osoitti, että hän on minun voinnistani aidosti kiinnostunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeastaan kaikki :girl_sigh:

Oon pelännyt vuosia synnytystä ja sitten se olikin nopea ja helppo (klo 3:00 meni lapsivesi, klo 4:00 alkoi supistukset, 8:15 sairaalaan, heti epiduraali joka vei kaikki kivut ja tyttö syntyi 11:33).

Pelkäsin kontrollin menettämistä, mutta koko tilaisuus olikin levollinen ja rauhallinen. Supistukset ei ollut sietämättömiä, vaikka olivatkin ilmeisen tehokkaita ja epiduraalin anto osui tosi hyvään saumaan vieden kaikki kivut pois, mutta jättämällä ponnistuksen tarpeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin kuinka nopeasti kaikki loppujen lopuksi tapahtui. Lisäksi toisen synnytyksen täysin kivuton ponnistusvaihe oli todella positiivista. Pystyin myös toisen synnytyksen jälkeen heti istumaan toisen asteen repeämästä huolimatta. Ensimmäisessä synnytyksessä tehtiin epistomia ja siitä toipuminen oli vielä mielessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epparin leikkaaminen ei ollutkaan maailmanloppu, vaikka etukäteen pelkäsin sitä kamalasti. Olin sairaalan toivomuksiin merkannutkin että ei epparia, mutta nyt olen onnellinen että se tehtiin. Olisin varmasti muuten revennyt pahasti. Tunsin vain pienen nipsauksen silmittömän tuskan sijaan. :)

 

Synnytys oli toki kivulias, mutta ei läheskään niin tuskainen kuin olin kuvitellut. Ponnistusvaihekin meni sutjakkaasti, vain puolisen tuntia. Sitäkin olin etukäteen pelännyt ja odotin että joudun punnaamaan toista tuntia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etukäteen pelkäsin, että ponnistusvaihe sattuisi mielettömästi, mutta se ei ollut läheskään niin kivuliasta kuin olin kuvitellut. Toki vauvan ulostulo sattui varsinkin kun samalla sain II asteen repeämän, mutta sekään ei tuntunut niin pahalta kuin olin kuvitellut. Pelkäsin myös, että vauva jäisi jumiin lantiooni ja saisi pysyviä vammoja ulostulossa, mutta tätäkään ei tapahtunut vaan tilaa olisi ollut jonkin verran isommallekin vauvalle (tosin pehmytkudokset eivät olisi oikein joustaneet). Pelkäsin myös, että en jostain syystä saisi epiduraalia tai että minulle laitettaisiin järjetön määrä oksitosiinia (koska synnytys käynnistettiin), mutta sain sekä epiduraalin ihan ilman suurempaa pyytämistä tai vaatimista ja oksitosiinia ei tarvittu juuri lainkaan, vaan synnytys eteni omilla supistuksilla kalvojen puhkaisun jälkeen. Yllätyin positiivisesti ylipäätään siitä, että pystyin synnyttämään 3,5 kg vauvan alateitse ja että kaikki sujui niin hyvin eikä traumoja jäänyt. Niin ja pelkäsin etukäteen sitä, että oksentaisin, no sitäkään ei tapahtunut. Kaiken kaikkiaan mikään peloistani ei toteutunut. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se että oikeasti ne kivut hävisi heti vauvan syntymän jälkeen, loppuivat kuin seinään. Ja se onnen ja ilon määrä kun sai vauvan syliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, miten nopeasti siitä palautui. Heti synnytyksen jälkeen pystyi istumaan, hoitamaan vauvaa, kävelemään osastolle, imettämään. Ja kun oli peloteltu ettei mikään noista välttämättä onnistu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now