Posted January 6, 2013 · Report post Se, että ponnistusvaihe olikin synnytyksessä se paras vaihe eikä kamalin, niinkuin olin kuvitellut. Se oli ihanaa, kun pääsi lopultakin itse fyysisesti tekemään jotain sen eteen, että homma etenee. Ja se tunne, kun vauva liikkuu ponnistuksen voimasta synnytyskanavassa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 7, 2013 · Report post Oikeastaan koko homma yllätti positiivisesti. Vaikka kolmatta päivää käynnistettiin ja vasta neljäntenä poika syntyi, niin ei se silti jättänyt mitään negatiivista mieleen. Ja olihan ne avautumisvaiheen supistukset aika helvetistä ennen epiduraalia, mutta kyllä ne aika äkkiä unohtui. Se yllätti, että itselle tuli toisen asteen repeämät. Yllätti siksi, kun ainoa mitä tunsin oli pieni kirvelevä polte vauvan tullessa ulos. Eli positiivista, ettei repeäminen sattunut. Sairaalassa olin ite yhteensä 13 päivää ja kotiin päästiin kun poika oli 9 päivää vanha. Vaikka se oli hermoja raastavaa, niin henkilökunta oli aivan ihanaa. Etukäteen kun pelkäsi, että omalle kohdalle osuu tyhmät hoitajat yms. Ehdottomasti suurin positiivinen yllätys oli pojan maailmaan saattanut kätilö. Ehdittiin käydä kolme kätilöä, eli aamua-, ilta- ja yövuoron läpi ennen kuin vauva syntyi. Yövuoron kätilö oli mies! Aivan ihana, tultiin todella hyvin juttuun. Jos joskus toiste tähän hommaan lähden, niin synnyttämään mennessä ihan varmasti huutelen jo ovelta jotta haluan ko. kätilön synnyttämään. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 15, 2013 (edited) · Report post Positiivisena yllärinä mullekkin tuli se, miten hyvä vointi oli heti kun osastolle pääsi. Ei tarvinnut särkylääkkeitä, helppo oli kävellä ja käydä veskissä, eli just toisin kuin olin kuvitellut. Plus aivan ihanat kätilöt, mekin kerettiin "työskennellä" yö-, aamu- ja iltavuorolaisten kanssa. Edited January 15, 2013 by ACK Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 21, 2013 (edited) · Report post Minulla oli kamala synnytyspelko, mutta synnytyksen jälkeen tuumasin, että eihän se ollutkaan yhtään kamalaa vaan aika hauskaa! Uudestaan tahtoisin kyllä! Edit: ja ei todellakaan ollut helppo synnytys... Kolmatta vuorokautta kesti ja aivan järkyttävät supistukset eikä edenny silti jne. Edited January 21, 2013 by Saarelainen Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 22, 2013 (edited) · Report post Toisen lapsen kohdalla yllätyin siitä, kuinka kestin olla kotona niin kauan, että sairaalalle mentyä oli kohdunsuu avautunut kokonaan Ja lisäksi yllätyin siitä, että ilman kivunlievityksiä synnyttäminen ei ollutkaan niin kamalaa kuin olen aina aikaisemmin ajatellut, siitähän selvittiin hienosti Oma toipuminen ja painonlasku oli molempien synnytysten jälkeen tosi nopeaa, joten sekin on yllättänyt varsin positiivisesti Edit. Ja lisäksi tosiaan se, että toisen lapsen synnytys voi tosiaan mennä paaaljon nopeammin kuin esikoisen. Edited January 22, 2013 by Lily* Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 22, 2013 · Report post Esikoisen kohdalla yllätyin ponnistusvaiheen helppoudesta! Avautumissupistukset olivat ihan kauheita ja koko ajan ajattelin että pahin on vielä edessä. No sitten kun alettiin ponnistaa, homma oli parilla työnnöllä alle 10 minuutissa ohi enkä tuntenut kipua, vaan sellasta äärimmäistä ahtauden tunnetta (luonnollisesti ). Sitten kun homma oli ohi, ajattelin että tässäkö tää tosiaan oli! Kakkosen kohdalla jouduttiin kiireelliseen sektioon, ja mut yllätti todella se, kuinka nopeasti toivuin sektiosta! Kaikki aikaisemmin kuulleeni jutut sektioista tuntuu nyt ylilyödyiltä pelotteluilta. Olin viisi päivää sairaalassa, ja sen jälkeen kotona ei ollut enää yhtään kipuja. Ensimmäisestä päivästä lähtien olin paljon liikkeellä ja parin viikon päästä kävelin jo joka päivä monien kilometrien matkoja. Syy toipumiseen oli ehkä nopea liikkeelle lähtö, oli pakko kun vauva oli ensin teholla ja sitten toisessa sairaalassa niin se oli aika hyvä motivaatio lähteä heti liikkeelle, siis että näki oman vauvansa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 31, 2013 · Report post Yllätyin positiivisesti siitä, että - en edes huomannut, milloin repeytyminen tapahtui, vaikka pelkäsin sitä hirveästi - en mennyt täysin paniikkiin, vaikka sitäkin pelkäsin, sillä kätilöiden kannustus sai minut uskomaan itseeni - en kokenut kipua missään vaiheessa täysin sietämättömäksi, kiitos epiduraalin - supistuskipu ei onneksi ollutkaan sellaista terävää kouristavaa kipua, jota joskus tunnen menkkojen aikaan - pystyin nukkumaan synnytyssalissa kaksi tuntia epiduraalin laiton jälkeen - toiveitani kuunneltiin, eikä minua arvosteltu siitä, miten toimin ja ääntelin synnytyksen aikana - kätilöopiskelija oli niin ammattitaitoinen, etten olisi arvannut hänen olevan opiskelija - en kokenut olevani fyysisten voimieni äärirajoilla, vaan olin heti synnytyksen jälkeen kohtuullisen hyvissä voimissa - pystyin alusta lähtien istumaan, vaikka tikkejä tuli - vauva oli heti synnyttyään niin terveen ja elinvoimaisen näköinen - mies ei heittänyt tyhmiä kommentteja, vaan oli hienosti henkisenä tukena ja konkreettisena apuna juuri sillä tavalla kuin kulloinkin tarvitsin - henkilökunta oli aivan ihanaa ja viihdyin sairaalassa niin hyvin, että lähtiessä itkin ikävästä - pystyin synnyttämään!! Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 31, 2013 · Report post Se, että synnytys oli nopea (ensimmäisistä supistuksista pojan syntymään 5,5 h); se, että en tuntenut ollenkaan, kun kätilö leikkasi epparin; henkilökunnan ammattitaito ja ystävällisyys sekä se, että selvisin ilman epiduraalia (vaikka olisin sen toki halunnut jos olisin ehtinyt sen saamaan). Ja tietysti se, kuinka ihmeellistä onkaan synnyttää pieni ihminen! Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 15, 2013 · Report post Koko synnytys oli positiivinen yllätys, sillä kipu ei ollut missään vaiheessa niin sietämätön kuin olin kuvitellut ja synnytys eteni muutenkin todella sujuvasti. Eniten kuitenkin yllätti ehkä se, että en tuntenut repeämistä ollenkaan ja että pystyin heti synnytyksen ja tikkausten jälkeen istumaan, kävelemään ja käymään vessassa normaalisti. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 17, 2013 · Report post minunkin synnytys oli positiivinen kokemus kokonaan, etenkin kun pelkäsin sitä paljon etukäteen! positiivisesti yllätti; - kätilö ja opiskelija oli tosi mukavia ja tarjosivat epiduraalin juuri sopivassa kohtaa - en ollut yliväsynyt ponnistaessa kun sain levätä ennen sitä, kiitos epiduraalin - ponnistus ei ollutkaan kamalaa vaan helpottavaa, vaikka tunsinkin kun vauva tuli niin ei se niin kauheelta tuntunu kuin luulin etukäteen, alun supistukset olikin mulle kipeämpiä eli parempi näin päin minulle - pystyin kävelemään tms. toimimaan synnytyksen jälkeen - tikkejä tuli vain kolme pinnalle, vaikka oli eka synnytys - onnistumisen kokemus itselle, ja se että oli hyvä kokemus Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 17, 2013 · Report post Kuinka mahtava kokemus se kokonaisuudessaan oli. Mäkin pelkäsin synnytystä paljon etukäteen, kipua ja kontrollin menettämistä. Mä en kokenut supistuksia kivuliaina. Vain noin viimeinen tunti ennen epiduraalia sattui oikeasti (oli tällöin n. 6-7 cm auki), ja sekään ei ollut sellaista kipua jota ei voinut kestää. Tätä ennen olin ollut kotona n. 24 h supistusten kanssa, ja pari tuntia sairaalassa. Saavuimme sairaalaan iltakymmeneltä, ja kävelin ulkona pimeässä kesäyössä muutaman tunnin, nojaten mieheni selkään ja hengittäen syvään aina supistuksen tullessa. Silloin tunsin, että oikeasti mun keho tietää mitä se tekee, ja mun tarvitsee vain seurata sitä. Tämä oli ihan mielettömän seesteinen ja rauhallinen hetki, ja yksi synnytyksen kohokohdista. Nautin siitä . Minut yllätti myös, että en tuntenut lainkaan kipua ponnistusvaiheessa, koska epiduraali vaikutti vielä. Lisäksi olin yllättynyt siitä, kuinka rauhallista ja hiljaista synnärillä oli, vaikka kuulemma heillä oli todella kiireinen yö. Synnytyssali oli mukavan hämärä ja kätilö oli aivan ihana. Nyt toista odottaessa unelmoin jo synnytyksestä, oli se niin hienoa ! Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 4, 2013 (edited) · Report post Kipu ei ollut niin pahaa kun olin alunperin pelännyt ja kivunlievitystä sai synnytyssalissa ihan pyytämällä. Edited May 9, 2013 by Mrs L Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 7, 2013 · Report post Synnytyksestä jäi kokonaisuudessaan positiivinen mieli. Kipujen kanssa saattoi elää, ainakaan jälkikäteen en muistele pahalla, tosin epiduraali oli välttämätön ja mahdollisti pienet unet pitkässä synnytyksessä. Onneksi myös synnytys lähti lopulta kuitenkin käyntiin eikä tarvittu sektiota, jota jo väläyteltiin. Kätilöt olivat tosi ihania, ammattitaitoisia ja kannustavia. Ja itse palkinto eli vauva tuntui heti pöydälle mätkähtäessään tosi tärkeältä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2013 · Report post Ehdottomasti ponnistusvaiheen helppous ja kivuttomuus. Äitini kertomuksista päätellen olin odottanut sen olevan jotain hirrrveänkamalan kivuliasta, josta ei järjissään hengissä selviä. Hyvin vähän se loppujen lopuksi sattui, vaikka toinen synnytys oli täysin luomuversio. Kummassakin synnytyksessä ponnistusvaiheen kesto oli 5 min. hujakoilla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 24, 2013 · Report post - Ponnistusvaihe ei sattunut ollenkaan, ainoastaan kun tytön pää ja hartiat otettiin ulos - Epiduraali onnistui kerrasta ja nopeasti, helpotti neulakammoista kun ei tarvinnut tökkiä monta kertaa - 9h urakka meni jouhevasti ja sain epiduraalin avulla levätä ennen ponnistusta - Jaksoin rapakunnosta huolimatta punnertaa vauvan ulos, aiemmin pelkäsin että joudutaan avittamaan - En revennyt ollenkaan, kiitos epparin, joka on tosi pieni - Kaikkia toiveita kuunneltiin ja kätilöt olivat tosi mukavia, ymmärsivät että neulat pelottavat jne. - Ainoat kovat kivut olivat ennen epiduraalia, pärjäsin pitkään pelkästään hengittämällä syvään ja lillumalla ammeessa Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koko hommasta, en ehkä ihan heti ole sitä menossa uusimaan, mutta ehkäpä joku päivä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 28, 2013 · Report post - Lämpötyynyt auttoivat pitkään ainoana kivunlievittäjänä - Epiduraali vei kaiken supistuskivun (kun se saatiin laitettua), ponnistuksen aikana tunsin supistukset - Vuorokauden kestänyt synnytys tuntuu jälkikäteen todella lyhyeltä ajalta - Ei repeytymistä, pieni eppari - Vauva oli heti syntyessään elinvoimainen ja sain pienen pitkäksi aikaa rinnalle - Tikkaamista en edes muista - Istukka tuli helposti ulos - Kaiken kaikkiaan vaikesta raskaudesta ja synnytyksestä on näin jälkikäteen hyvä mieli Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 29, 2013 · Report post Sektiohaava ei ollut niin kipeä kuin olisin etukäteen ajatellut ja fyysinen toipuminen kiireellisestä sektiosta muutenkin yllättävän nopeaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 25, 2013 · Report post Toipuminen sektiosta on ollut huomattavasti nopeampaa kuin esim. tähystysleikkauksista, joissa on nukutettu. Haava on parantunut loistavasti ja liikkuminen alle vuorokausi sektion jälkeen oli huomattavasti helpompaa kuin ennen synnytystä johtuen mun kauheista turvotuksista ja rannekanavaoireyhtymästä. Kivut katosivat saman tien, nousin seuraavana aamuna sängystä ja jo toisesta päivästä alkaen pärjäsin pelkällä panadolilla/buranalla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 28, 2013 · Report post - Kipu ei ollutkaan niin kovaa, kuin olin etukäteen pelännyt- Ilokaasusta ei tullut oksettava olo eikä päässäkään heittänyt parin ekan kokeilun jälkeen - En kokenutkaan epäonnistuneeni, vaikka turvauduttiin lopulta epiduraaliin, jotta saataisi synnytys etenemään ja mulle unta palloon- Epiduraali toimi täydellisesti vieden kivut pois, mutta tunsin edelleen supistukset ja jalatkin kantoivat hienosti- Sain pysytellä pystyssä ja liikkua lähes koko synnytyksen ajan - Ammeessa lillumisesta oli ihan oikeasti apua - Ei tullut pienintäkään repeämää, eikä tarvinnut leikata epparia - Ponnistusvaiheen kipu ei ollutkaan kovin kamalaa, vaan tuntui lähinnä polttavalta kun kudokset venyi- Sain ponnistaa kylkiasennossa ihan viimeisiä minuutteja lukuunottamatta - Pari vuorokautta valvottaneet supistukset unohtui kummasti heti, kun sain tytön rinnalle Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 30, 2013 · Report post - Alakautta synnyttäminen ei sattunutkaan niin paljon, kuin kuvittelin - 4kg painava vauva mahtui helposti ulos! - ponnistusvaihe kesti 45 min, mutta jaksoin todella hyvin (epäusko iski vain kerran) eikä se oikeastaan sattunut - epiduraali ei pysäyttänyt synnytystä, vaan päin vastoin. Sain rentouduttua ja paikat aukenivat puolessatoista tunnissa 3cm -> 10cm - amme todella vei kivut pois - olisin valmis käymään saman läpi uudelleen, kivut häipyivät jo mielestä Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 31, 2013 · Report post - Synnytyksen kesto (esikoisesta 5h ja kuopuksesta 2h) - Ponnistusvaihe oli nopeasti ohi - En revennyt! Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 2, 2013 · Report post -Miten hyvin synnytys sujui peloista ja hirveistä kivuista huolimatta -Amme teki olosta hieman siedettävämmän -Epiduraalin sai todellakin just silloin kuin itse halusi (kävi hyvä tuuri) -Kätilöt tsemppasivat tosi hienosti -Alapäähän tarvittiin vain pari-kolme tikkiä Ja sitten kaksi ehkä vähän hassua, mutta nämä todellakin olivat ne positiivisimmat jutut: -Mä selvisin synnytyksestä! -Sieltä tuli ihan oikea vauva Share this post Link to post Share on other sites
Posted September 5, 2013 (edited) · Report post Edited September 24, 2014 by Acer Share this post Link to post Share on other sites
Posted September 25, 2013 · Report post + Epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan ja alkoi toimimaan nopeammin kuin luvattiin. Yleisesti ottaen koko synnytys (13h) oli positiivinen kokemus ja jos nyt ei joka päivä niin kyllä sitä kerran kuussa voisi synnyttää jos tarve vaatisi. Jos vertaa niin mieluummin menkat tuolla tavalla hoitaisin kuin 4 vrk kärsimykset kuukautisten aikaan. Share this post Link to post Share on other sites
Posted October 7, 2013 · Report post Eniten yllätyin ponnistusvaiheen helppoudesta ja miellyttävyydestä. Se ei sattunut varmaan epiduraalin takia ja jaksoin hyvin vaikka ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia. Kroppa kertoi mitä piti tehdä ja se oli sen takia miellyyttävää. Share this post Link to post Share on other sites
