Mila3

Miten miehesi kuvailee synnytystäsi jälkeenpäin?

94 posts in this topic

Meillä tämä legendaarinen naisen työn arviointi: "Aluksi oli kamalaa mutta sitten kun sai epiduraalin, loppu oli helppoa." ...helppoa joo!:skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ollut aika vähäsanainen, tai jos joku kysynyt niin tyyliin "olihan se melkosta touhua.." ja että "ei se synnyttäminen ihmisten hommaa ole" grin.gif Itse olin niin sekaisin kivusta koko synnytyksen ajan, etten muista kuin nähneeni miehen vilaukselta aina siellä täällä huonetta ja lopuksi pyyhkimässä kyyneliä vierellä kun oltiin vauva saatu ulos. Ja meinas ettei kyllä katso sinne alakertaan homman aikana, mutta siinä oli kyllä kaikki niin levällään että pakostakin oli nähnyt, kuulema pikkuinen syntyi kuin supermies, käsi ja pää edellä girl_haha.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin kertonut ennen synnytystä miehelle tuttavan kommentista, jonka mukaan synnytys on monella tapaa kokemuksena täysi ihmisarvon menettäminen. Jälkikäteen mies oli samaa mieltä. Tytön vauvakirjaan on sanaillut asiasta tosin sen perinteisen sokeriversion.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehelle on synnytyksestä jäänyt mieleen erityisesti kaks hetkeä. Se kun hänen piti hoitaa taksi ja huolehtia tavarat mukaan. Matkalaukkua, pussia ja nyssäkkää oli monenlaista (Englannissa viedään kaikki sairaalaan itse eikä tiedä etukäteen kauan siellä joutuu olemaan), taksikuski oli eksyksissä, minä kontallaan eteisessä ähisemässä, ei meinattu löytää sairaalan sisäänkäyntiä jne. Mies oli ihan stressireaktiossa, taksikuskille maksoi monta kymppiä liikaa ja lähti juoksemaan ympäri sairaalaa että minne meidän pitää mennä. Välillä haki minua ja tavaroita eteenpäin. Jälkeenpäin on sanonut että tämä oli hänelle synnytyksen pahin vaihe, kun sai meidät osastolle niin hän sai rentoutua ja lopun hoisin minä ja kätilöt. Itse synnytyksestä on sanonut että minä olin kuin joku emosammakko (vesisynnytys), sen näköinen että tämä on minun amme, minun synnytys. Ja hän vaan paineli hermopisteitä. Se toinen the hetki oli sitten kun vauva polskahti supermiesasennossa altaaseen. Miehelle täysin maaginen moment, liikuttui heti, itsehän tuijotin siinä kattoon ainoana ajatuksena että luojan kiitos tämä on nyt ohi.

 

Näin on mulle puhunut. Vähän olen kuullut mitä muille on kertonut, paitsi heti heti synnytyksen jälkeen fiilistelyt vauvan tulosta ja kehuskelut siitä miten kätilöt puhui minusta ja miten minä olin siellä alkuvoimana (alkusammakkona).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle mies on sanonut suoraan, ettei hän mielellään ole synnytyksessä mukana. Siellä kuulemma haisee kamalalle (lapsivesi ja veri jne.), ja muutenkin on aika brutaalia touhua.

Viimeisin synnytys oli sellainen, etten halunnut puudutuksia ja synnytys oli suht nopea. Mies on kehunnut, että se synnytys meni tosi hyvin ja että olen todella taitava synnyttämään. Päästiin vielä samana päivänä kotiin (polikliininen synnytys).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoi, että tietysti oli ja halusi olla synnytyksessä mukana ja mun tukena, muttei kyllä koskaan erehtyisi kenenkään toisen synnytystä katsomaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulema ei oo ikinä pelänny niin paljoa :D Oli mun ilmeet olleet kuulema niin pelottavia kivun takia. Sanoi ettei koskaan oo nähny mulla sellasia ilmeitä kun koskee ja että näytin siltä että olen paniikissa :D

 

Muuten kehui että hienosti jaksoin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen mielestä oli aivan kamalaa seurata, kun muhun sattui hirveästi eikä hän omasta mielestään voinut auttaa mitenkään (mielestäni taas jo pelkkä miehen läsnäolo ja kädestä kiinni pitäminen auttoi valtavasti ja sanoinkin sen hänelle). Lisäksi pojan kiskominen ulos imukupilla oli kuulemma todella hurjan näköistä (mies kuvaili sitä mulle ja en kyllä olisi itsekään välittänyt tietää, miten se kävi) ja oli säikähtänyt, kun poika ei heti synnyttyään alkanut rääkyä, vaan hengitystiet piti imeä. Mutta oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että oli hyvä olla mukana ja nähdä oman lapsen syntymä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies sanoi, että jos olis tiennyt millaista se on, niin olis jättänyt väliin. Ei tosin ehkä ihan tosissaan, mutta oli pitkään järkyttynyt.

Huvittaa, kun sen työkaveri oli just viikkoo aiemmin kertonut sille, että synnytys oli kauheinta mitä se on koskaan kokenut. Siis ei se lapsen syntymä tietysti vaan kaikki ennen sitä, mutta mies oli vaan sitä mieltä, että työkaveri taitaa liiotella. :D Tuli sitten toisiin ajatuksiin, kun oli itse sen nähnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun joku kysyy synnytyksestä mies huokaa syvään ja sanoo: oli pitkä ja rankka.  :)  Ei ole aika parantanut muistoja ainakaan vielä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainut mitä olen miehestä irti saanut "Mä jo hetken luulin että sä kuolet".. Että tais olla melkosen hirveetä hänellekin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheltä kysyttäessä "Itsellä oli avuton olo mutta kovasti luotin että oot tarpeeksi reipas homman hoitamaan. Olihan se nyt vähän jännää."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli sitä mieltä, että ei se ollutkaan kuin elokuvissa eli vedet menee, huudetaan ja veri lentää. Se olikin paljon luonnollisempaa ja todella väsyttävää. 

Mies oli ymmärtääkseni todella tyytyväinen kokemukseen, vaikka olikin etukäteen ahdistanut. Hän oli saanut olla monesta asiasta vastuussa eli ei todellakaan seinäruusuna. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now