Miten miehesi kuvailee synnytystäsi jälkeenpäin?

[pinkdream]

Itsellä ei vielä kokemusta, mutta pisti silmään tuolta ekalta sivulta sellainen kommentti, että riippuu kenelle selittää. Oma mieheni on sen tyylinen, että kavereille varmasti selostaa ja liioittelee asioita ihan eri lailla kun sitten taas esim. sukulaisille. Kavereille pitää tietysti kertoa kuinka

"verta roiskui ja värkki venyi" - tyylillä

[Edwina]

Meillähän oli sikäli huvittava synnytys, kun mies meinasi pyörtyä synnytyssalissa. Ponnistusvaiheessa kätilö huomasi miehen olevan kalpea ja käskytti miehen lattialle istumaan ja samalla kun mä ponnistin kahden kätilön avustuksella, kolmas kätilö kiikutti miehelle sokeripitoista juotavaa. Mies sanoi ettei ole koskaan nähnyt mitään niin hirveätä, kaikki se veren ja muun moskan määrä sai tuollaisenkin karskin miehen ihan veteläksi. Miestä myös ahdisti kun mulla oli niin kamalat kivut ja huusin ja karjuin kuin syötävä, mies ei ole edes pahimmassa riitatilanteessa kuulema kuullut mun huutavan niin kovaa. Miestä ahdisti lähinnä se, että tunsi olonsa niin tarpeettomaksi kun ei voinut auttaa mua mitenkään. Kuitenkin, mies sanoi että on musta ylpeä kun jaksoin punnertaa niinkin kauan (oltiin sairaalassa ennen tytön syntymää noin 20 tuntia).

Edited November 21, 2009 by Edwina

[Hilleri]

Ei kyllä kauheasti ole kuvaillut. Epäili vaan että pyydän seuraavankin kerran epiduraalia....sen verran kivulias olin viimeksi ennen kuin sain helpotusta...

[auria]

Mun mies kommentoi jälkikäteen, että usko meinasi loppua kesken (oltiin salissa 17 tuntia), ja että oli se rankkaa (hänelle?) .

Repesin.

[NiksNaks]

Kaikki kävi niin yllättäen ja äkkiä, että ei kyllä hurjasti varmaan ehtinyt ajatella siinä mitään Mutta jälkeenpäin, kun ovat kavereiden kanssa synnytyksistä keskustelleet on todennut miulle sen jälkeen silleen ylistävään sävyyn, että "Kyllä siulta vaan se synnyttäminen kävi helposti.. kerran pierasit ja poika oli maailmassa." Eli aika sankarina miuta pitää Saa nähdä muuttuuko mieli toisen synnytyskokemuksen myötä

[@va]

Mun mies kertoi ylpeänä puhelimessa äidilleen jo synnytyssalissa, että "Oli oikein helppo synnytys!". Meinasin lyödä, kun en siinä vaiheessa pystynyt istumaan, eikä edes jalat kantaneet... Vaikka olin itsekin jo sanonut, että oli helpompaa kuin odotin, mutta ei sitä nyt miehen tarvitse ryhtyä vähättelemään....

[Datura]

Meidän W sanoi mulle, että oon kovin jätkä jonka hän tietää, ja että olen meidän perheen Chuck Norris. Hirveesti se on vaan puhunut siitä kuinka kunnioittaa mua ihan järjettömästi tuon kokemuksen jälkeen.

[fleur]

En muista enää tarkkoja kommentteja kun synnytyksestä on jo aika paljon aikaa, mutta mun mies on niin jalat maassa -tyyppi, että piti synnytystä ihan luonnollisena asiana eikä kokenut mitään järkyttäväksi. Sen muistan että sain synnytyksen jälkeen miehen palattua yöksi kotiin tekstiviestin "ihanasti synnytit meille pojan".

[Kitekat]

Mulla on takana äärimmäisen järkyttäväksi kääntynyt synnytys. Lääkärit käyttivät nimitystä "katastrofitilanne". Mies taisi kokea meistä kahdesta ne isoimmat kauhunhetket, kun sekä minä että vauva oltiin teholla. Minä puolestani nukuin/olin tajuttomana pahimman yli.

 

Kun sanoin synnytyksen jälkeen, että tekisin kaiken uudelleen, mies sanoi, että hän ei ole (itsestään) ihan varma. Mies myös pohti pitkään, että miten hän ikinä selviää/ pääsee yli tapahtuneesta.

[Zia]

Helppo ja nopea ja olen kuin luotu synnyttämään. (Ai että helppo kenelle? Ilmeisesti miehelle. )

[Nat]

Edelleen kait kauhu on päällimmäisenä tunteena miehellä synytystä muistellessa. Mulla supistukset tuli saliin siirryttäessä kolmen minuutin välein ja koko ajan tihentyen. hyvin nopeasti mies mulle ilmoitti et nyt pyydetään ane-lääkäri paikalle et saat puudutuksen. Puudutuksen laiton ja kalvojen puhkasun jälkeen mulla sitten jäikin suppari päälle, vauvan sykkeet laski tasolle 40 ja mies oli eka joka sen huomasi, kätilön ollessa toisaalla. Hirveä hätä, kätilö ja gyne paikalle, hätäsektiopäätös nopeasti, mun siirto toiselle pöydälle ja mies jätettiin sanaakaan sanomatta yksin. Täydellinen kaaos päällä, miehellä iso hätä musta ja vauvasta. Oli yrittänyt seurata mua saliin, kätilö tiuskassut menemään takaisin huoneeseen. Sit kun oli tultu hakemaan vauvaa katsomaan, oli vahingossa kurkannut väärästä ikkunasta ja nähnyt mut leikkauspöydällä maha auki.... että sellaiset muistikuvat on mun miehellä synnytyksestä.... saan kuulemma aika kauan suostutella ennen kuin toista kertaa hänet saan leikkiin mukaan...

[Guest heijo]

Meillä mies on moneen kertaan sanonut jälkikäteen, kuinka ylpeä hän oli minusta. Vaikka kaksossynnytys olikin kyseessä, niin hän kertoi kuinka urhea olin ollut (itse en juurikaan muista mitään). Vaikka oksitosiinitipan aiheuttamat supistukset oli ihan kamalan kivuliaita, olin koko ajan hokenut vain, että "tuntuu epämukavalta" Hänelle ei jäänyt ollenkaan kamalaa kuvaa synnytyksestä. Vaikka koko synnytys sujuikin aikamoisessa sumussa, niin muistan kyllä, kuinka hienosti mies tuki minua koko touhun ajan. Olen kertonut hänelle useasti, kuinka hienosti hän osasi hoitaa oman osuutensa ja, että hänen tukensa oli minulle erittäin tärkeää

[Jepa]

Kertoi ettei ole koskaan tuntenut vastaavaa avuttomuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Minä huusin ja itkin ja ponnistin ja mies piti kiinni ja kuiskaili tsemppaavia sanoja korvaan.. Oli kuulemma kamalaa katsoa sellasta tuskaa minun naamalla ja kuunnella sitä huutoa (jep, koko Pirkanmaa raikasi kun minä synnytin )

 

Mutta kaikenkaikkiaan se pari päivää kestänyt odottelu ja viimeisen yön valvominen ei ollut mitenkään kivoja miehellekään. Ei ollu sairaalassa kyllä kauheesti ajateltu miehen virkaa.. Hän joutui istua ja odotella kovalla tuolilla huonossa asennossa.

[Sea-Wind]

Ekan kanssa kuulemma oli tosi raskasta eikä hän oikein muista koko synnytystä kun oli niin väsynyt kun mun avautumisvaihe vaan kestyi ja kesti ja kesti. Oli kuulemma vaikea katsoa sitä kipua niin pitkään. Mies oli kyllä mitä ihanin tukihenkilö!

 

Tokan kanssa ihan eri meinki ja mies oli oikein iloinen kun synnytys käynnistyi aamulla, eteni nopeasti ja kaikenlisäksi hän sai minun lisäkseni ilokaasua (ekan kanssa en halunnut mitään kivunlievitystä)

[zinae]

Mies on monet kerrat sanonut kuinka reipas mä olin (synnytys kesti 31h), en huutanut enkä haukkunut häntä (!?!? ). Vauvaa sylissä pitäessä synnytyksen jälkeen sanoi että kiitos kun teit meille näin ihanan tytön, mihin totesin että no ihan alusta pitäen en kyllä tainnut yksin tehdä

[Emni]

Mies oli tytön syntymän jälkeen soittanut äidilleni ja kertonut, että vauva on syntynyt ja alkanut selittää kaikkea ihan alusta asti hyvin seikkaperäisestikin ja äitini sitten kertoi mm. tällaisia pätkiä tuosta puhelusta:

 

"No siinä ne vedet vaan tuli, lorahteli pitkin poikin ja välillä syötiin leipääkin ja sitten lähdettiin sinne sairaalaan" (synnytys alkoi vesien menolla kotona)

 

"Synnytyssaliin mentyä siinä vaan kesti eikä tapahtunu mitään, mäkin kerkesin lukea kirjaa ja kattoa kännykästä leffaa" (aktiivinen isä , ei vaan, mulle laitettiin aika pian saliin mentyä epiduraali ja kivut ei missään vaiheessa olleet kovin voimakkaita, ja jouduin olla alusta asti koko ajan sängyssä, niin mies ei voinut mitenkään auttaa kuin vasta ponnistusvaiheessa)

 

"Ponnistamisessa Emni oli tosi hyvä ja sitten vauva jo syntyikin, sellanen tosi pieni ja sitten se vietiin vastasyntyneiden teholle, kun napanuora oli revennyt..." (yllättävän hyvin mies oli osannut ihan kaiken tuosta vauvan tilasta kertoa ulkomuistista ja tosi rauhallisesti oli suhtautunut siihen, ettei saatu vauvaa vierihoitoon, vaan vauva joutui synnyttyään tehohoitoon)

 

"Ja Emni sai tosi paljon repeämisiä ja tikkejä ainakin 40" (oikeasti n.45, tikkaus kesti 2h. ja oli ihan järkyttävää, kun ei voitu ekan puolen tunnin jälkeen puuduttaa, sattui ihan älyttömästi, synnytys ei siihen nähden tuntunut missään ja miestäkin vähän heikotti, kun joutui katsomaan kaiken ihan aitiopaikalta..)

 

"Emni oli tosi hyvä ponnistamaan, kaikki vaan kehui sitä koko ajan, miten hyvä ponnistaja se oli" (ja tuota se oli koko puhelun ajan hokenut moneen kertaan, äitiäni niin nauratti jälkeenpäin, että vai on se nyt hyvä ponnistaja kertakaikkiaan )

 

Kaiken selityksen tuoksinassa mieheltä oli unohtunut mainita sellainen pieni seikka, että kumpaako sukupuolta se vauva olikaan, äitini oli monta kertaa kysynyt sitä, että kumpi sieltä tuli, mutta mies oli vaan kerrannut tuota ponnistamista ja muuta

 

 

Muille oon kuullut miehen kehuneen juuri tuota mun ponnistamista, että miten hyvin sain ponnistettua tytön ja toisaalta taas sitä, miten kauheaa tikkaamisen katselu oli. Vauvan syntymän katsominen oli kuulemma ollut hyvin mielenkiintoista (ja miten sieltä aluksi tuntui tulevan vaan ihan kaikkea muuta kuin se vauva ) ja avautumisen odottelu jopa tylsää, kun ei voinut tehdä mitään. Mua vaan jaksaa vieläkin naurattaa se, että kaikille sen täytyy kehaista tuolla ponnistamisella, vaikka ei se mikään älyttömän lyhyt ponnistusvaihe edes ollut ja eiköhän jokainen kätilö kehu synnyttäjää siinä ponnistusvaiheessa

[höpöli]

^ Aika ihana Ja samalla hauska

[limelime]

Kysyin mieheltä nyt mitä on jäänyt mieleen, ja samat jutut aikalailla mitä on ennenkin maininnut:

 

- Odottelua

- Mahan jännä muoto kun kalvot oli puhkaistu ja vedet menneet, ihmetteli kovasti vauvan näkyviä ääriviivoja

- Ulostulovaihe jäänyt mieleen lähinnä siksi että "Sitä vauvaa vaan tuli ja tuli ja tuli"

 

[limelime]

 

Minulle hän on sanonut monet kerrat että on helvetin ylpeä minusta. Ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen kun hän sanoi tämän, ilme oli niin kunnioittava ja vakava etten voinut kuin uskoa. Miehen tärisevät jalat pakottivat hänet myös istuutumaan, ja kätilön mentyä mies katseli useamman kerran ikkunasta ulos ja hoki "mulla on nyt jotain tämmösiä tunnekuohuja". Mun hemppistelijä.

 

Awwww Ihanaa kun mies herkistyy..

[Mews]

Miehen mielestä oli "aika rajua touhua" Ihanasti on kehunut mua urheaksi ja rohkeaksi. Mies oli kyllä aivan paras kivunlievitys ja tuki ja turva koko synnytyksen ajan, ilman en olis pärjännyt!

[Guest *OÄ*]

Ensimmäisen jälkeen mies ei synnytyksestä puhunut varmaan ensimmäiseen puoleen vuoteen ja silloinkin sanoin vain että on rankkaa katsoa vierestä kun toiseen sattuu eikä voi juuri mitään tehdä. Tästä toisesta kerrasta ei ole mies vielä mitään sanonut, mutta veikkaampa ettäon jäänyt miehellekkin parempi mieli kun nyt kaikki meni kuitenkin aika nappiin kaiken kaikkiaan.

[dawnie]

Mieheni oli salaa kurkannut verhon takaa ja nähnyt valtavan keisarinleikkausaukon mahassani... Sen jälkeen oli hoitaja ohjannut hänet istumaan kiltisti

[Danni]

Mieheni sanoi että huusin kuin hyeena

[Kaybay]

Mies sanoi, että kovan homman teit ja oli aika liikuttunut. Ei ole normaalisti yhtään sellainen tunteilijatyyppi. Synnytys eteni paljon nopeammin kuin oli odottanut ja oli varautunut myös siihen, et mä oisin raivonnut sille jossain vaiheessa.

[Catla]

Kun meidän poika tikistää kakkaa naama punaisena, isi kommentoi siihen, että näytät samalta kuin äitis synnärillä. Miehet