Mintsa

Yleistä keskustelua keskosuudesta

214 posts in this topic

Tänne siis yleistä keskustelua keskosuudesta, sen iloista ja suruista.

 

Mode-edit: muokkasin otsikkoa!

T: Penni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti tänne tuleekin aktiivista keskustelua keskosuudesta :) Mulla on ainakin monenlaisia kokemuksia keskosuudesta ja mielellään myös jaan kokemuksia ja annan vikkejä, jos joku haluaa ;) Esim. keskosten imetys on ihan oma "maailmansa", joka on mulla erittäin sydäntä lähellä (etenkin nyt kun 2v4kk ikään kestänyt imetys on ohi)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisi kiva tietää onko kenellekään kerrottu mitään syytä keskosuuteen? Siis miksi vauva/vauvat syntyivät etuajassa. No kaksosethan nyt yleensäkin syntyvät heiman etuajassa, mutta ymmärrätte varmasti...

 

Meillä saattoi pojan sydänvika olla tekijänä neuvolalääkärin mukaan, mutta sairaalassa ei kukaan asiasta mitään maininnut. Myös napanuora oli poikkeuksellisen lyhyt, mutta mitään vikaa sen toiminnassa ei ollut. Minulle jäikin pieni ihmetys miksi näin kävi ja olisinko voinut tehdä jotain toisin... Onko muilla tällaisia tuntemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ollut mitään selkeää syytä keskosuuteen. Kaksosuushan varsinaisesti ei ole syy keskosuuteen, vaikka se riskitekijä onkin. Mutta kaksoset syntyvät keskimäärin viikolla 37.

 

Mulla oli vaan niin, että kivuttomatkin supparit tekivät jäytävää työtään kohdunsuulla ja rv 24+2 oli kaula lähes hävinnyt ja kohdunsuu auki n.2,5cm. Ja kaksi viikkoa siitä olin täysin auki ja jouduttiin kiireelliseen sektioon kun vauvat olivat tulossa jalat edellä.

 

Kyllä sitä välillä on tietysti ajatellut, että olisiko jotain voinut tehdä toisin, mutta en usko, että olisi. Olen vain onnellinen, että olin oikeassa paikassa kun vauvat syntyivät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua kiinnostaisi myös hieman tämä aihe. Ensimmäistä odottelen ja synnärillä käytiin jo kovassa hädässä rv 29, mutta saatiin lääkkeillä estettyä synnytys. Streptokokki B siellä aiheuttaa kaiketi kipuja ja muuta kivaa. Nyt oon kotona sairaslomalla loppuun asti ja mitään ei oikein sais tehdä. Pelkään koko ajan, että vauva syntyy etuajassa, mutta koitan suhtautua joka päivään positiivisin mielin ja ajattelen, että kyllä hän siellä massussa varmaan jaksaa olla vielä pitkään. Ehkä jopa yliaikaiseksi asti :lol:

 

Kysymyksiä ja mietteitä silti riittää. Mä olen saanut kaksi piikkiä, jotka kypsyttävät sikiön keuhkoja. Tarkoittaako se, että teho on nyt koko ajan vaikuttamassa, eli toisin sanoen meidän vauvan keuhkot on nyt valmiimmat, vai kestikö piikkien teho vain jonkin aikaa?

 

Ultrissa meidän vauva on ollut myös 2 viikkoa kookkaampi raskausviikkoihin nähden. Onko se sit melkeen sama asia, kuin että olisin nyt viikolla 34 (olen siis viikolla 32) vai onko vauva vain iso, mutta samassa kehitystasossa kuin muut viikon 32 vauvat? (Ymmärtääkö joku tästä jotain :rolleyes: ) Kehittyykö vauva muuten enää kuin keuhkojen osalta?

 

Laitetaanko vauva keskoskaappiin vain jos ongelmia ilmenee vai laitetaanko kaikki rv 38 ennen syntyneet vauvat sinne varmuuden vuoksi? Mä pelkään kovasti sitä, että kun vauva syntyy, etten saisi häntä heti syliini.

 

Vauvallahan kaikki on hyvin, tää ennenaikaisen synnytyksen riski johtuu siis musta. Keskosillehan tulee yleensä jotain ongelmia... Mut entä mun tilanteessa, voiko vauvalle silti tulla jotain ongelmia vai onko hyvin todennäköistä, että hänellä ei olisi muita kuin hengitysongelmia jos syntyisi nyt?

 

Kuinka kauan sairaalassa pidetään keskosia kauemmin vaikka ois syntynyt vaikka viikolla 37 ja kaikki näyttäisi olevan ok? Kuinka iso vauvan pitää olla, että häntä voisi heti syöttää rinnasta, eikä tarvisi laittaa letkuihin?

 

Paljon mietityttää, mutta kun näistä ei kauheen helpolla saa tietoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Snazu, toivottavasti tidän tilanne nyt pysyy rauhallisena ja vauva syntyy vasta täysiaikaisena. Se on täysin mahdollista etenkin, kun syynä ennenaikaisuuden uhkaan oli/on tulehdus, joka ilmeisesti on saatu hoidettua? Rauhallisesti pitää toki ottaa nyt loppuun asti.

 

Kun kortisonit on kerran annettu, ne ovat tehtävänsä tehneet ja vaikutus ei lähde mihinkään. Mulla kortisonien pistosta 2 viikon päästä syntyivät vauvat ja olivat selvästi hyötyneet kortisoneista.

 

Keskosilla syntymäviikot merkitsevät paljon enemmän kuin -grammat. Se on se kehittyneisyys/kehittymättömyys, joka vaikuttaa. Yli 30 -viikkoisilla on huomattavasti paremmat oltavat kuin alle. Mikäli raskauden kesto on määritelty oikein, niin vauva on vaan kooltaan keskivertoa isompi, mutta kehitys on kuitenkin viikkojen mukaan. On tosi hyvä, että vauvalle ei ole mitään ongelmaa. Mulla oli ihan sama; vauvat olivat terveet, hyvink kasvaneet jne. Ainoa vika oli se, että kohdunsuu lähti avautumaan ennenaikaisesti.

 

Kaikkia, etenkään yli 30 -viikkoisia keskosia ei välttämättä laiteta kaappiin. Ja keskoskaapistakin vauvan saa (voinnin mukaan) syliin. Mun käsityksen mukaan aika usein "hyvävointiset" yli 30 -viikkoiset pääsee kyllä syliin ja jopa imemistä kokeilemaan suht pian. Mutta kaikki riippuu vauvan voinnista. Keskoskaappi ei siis ole mikään "tuomio". Isommat keskoset on usein sellaisella avopedillä, johon saa lämpöpatjan ja yläpuolella lämpölamppu (eri kuin sinivalo). Tai sitten jos on jo aika iso, voi päästä ihan tavalliseenkin vauvasänkyyn.

 

Tulevia mahdollisia ongelmia on mahdoton ennustaa. Niitä joko tulee tai ei tule. Yleensä tulee jotain hengitykseen, syömiseen ja lämmönsäätelyyn liittyviä ongelmia. Ne voi olla joko pieniä tai sitten isompia. Yleensä mitä enempi viikkoja, sitä pienempiä ongelmat on ja sitä lyhyempi sairaalassaoloaika. Imetystä kannattaa myös keskosen kanssa pyytää saada kokeilla heti kun mahdollista. Yleensä, jos vauva ei jaksa/pysty vielä syömään kaikkea tai osaa maidosta itse, hänelle laitetaan nenämahaletku. Ja saattaa joutua aloittamaan itse syömisen pullolla... mutta senkin kautta voi päästä vielä imettämään :) Keskosäiti joutuu/pääsee yleensä seurustelemaan rintapumpun kanssa ahkerasti.

 

Mutta tämä on kaikki vaan spekulaatiota ja yleisiä juttuja, jokainen vauva on kuitenkin yksilö ja jokainen tilanne erilainen... Mutta uskotaan ja toivotaan, että teillä menee kaikki mukavasti ja vauvalle vielä monta viikkoa masussa!

 

(vastasinkohan mä nyt kaikkiin kysymyksiin... saa kysyä lisää!)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Penni, osasit vastata hyvin!

 

Sain antibioottikuurin ekalla kerralla tuohon pöpöön, mutta se vaan villitsi sitä enemmän. Ja mulle onkin jo monesta paikkaa sanottu, että Streptokokki B:tä ei oikeestaan voi hoitaa mitenkään raskauden aikana (yrittää aina voi) joten se on siellä ja sille ei voi yhtään mitään. Joten riski ennenaikaisuudesta on koko ajan voimassa.

 

Sit mua kiinnostaisi paljon tietää oireista ennen synnytystä jos kohdunsuu alkaa itsestään avautumaan. Kuinka pian synnytys tuli sen jälkeen kun kohdunsuu alkoi avautumaan? Puhutaanko päivistä vai viikoista? Tuntuiko se joltain, eli mitä tuntemuksia se aiheutti (tuskinpa tuli salakavalasti)?

 

Mulla on nyt melkeen viikon ollut paljon menkkamaisia kiputuntemuksia. Ne ei tule läheskään aina supistusten yhteydessä vaan sillon sun tällön. Niitä tulee pitkin päivää ja varsinkin öisin (tai sit mä vaan tarkkailen niitä paremmin niinä hetkinä kun valvon tai sit ne valvottaa mua, en tiedä kummin päin). Siis ihan samanlaista kuin ois menkat. Ne kestää joskus vain ihan pienen hetken, välillä 15-20 minuuttiakin. Ne ei satu niin paljon, etten pystyis tekee normaaleja asioita. Mut mua kovasti mietityttää, et mahtaako ne availla sitä kohdunsuuta sieltä.

 

Mulla on aika ensi maanantaina lääkärille, joka tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Joten siihen saakka on vaan odotettava, aikasempia aikoja ei saa. Sitten tietty näkee onko siellä tapahtunut jotain, mut huolestuttaa jo kovasti silti. Varsinkin öisin tulee kovasti mietittyä ja huolestuttua.

 

Muutenkin mua kiinnostaisi tietää, et onko synnytys alkanut "normaalilla" tavalla, et supistaa, vedet menee jne? Kuinka kauan itse synnytys kesti? (Vai oliko sektio?) Oliko mitään näitä oireita ennen synnytystä mistä muut puhuu, esim. jotkut saa ravata vessassa koko ajan kun suoli tyhjenee ennen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kurja homma, että sinun tulehdusta ei voi hoitaa :(

Mulla oli kerran n puolen vuorokauden ajan niitä "menkkamaisia" kipuja. Ne oli sitten loppujen lopuksi ehkä mulla niitä kohdunsuuta avaavia supistuksia. Tämä tapahtui rv21+ eli rakenneultran (jossa kaikki oli hyvin ja paikat kiinni) jälkeen. Rv 24+2 huomattiin rutiini monikkokontrollissa, että kohdunsuu oli lähes 3cm auki ja kanavaa ei ollut "juurikaan" jäljellä. Itse olen veikannut, että avautuminen olis tapahtunut tuolloin 21+ tai sitten pikkuhiljaa sen jälkeen. MUTTA tilanne 24+2 oli rauhallinen, ei juuri supistanut (muuten oli supistellut silloin tällöin mut ei kivuliaasti). Olin kuitenkin 2 vrk synnärillä supistuksia ehkäisevässä tipassa ja sitten vajaa 2 viikkoa osastolla makuullani. Rv 26+0 aloin ekaa kertaa tuntea supistuksia, ei vieläkään kipeitä, mutta selkeitä. Ja taas supistuksia ehkäisevään tippaan. Se ei ikävä kyllä auttanut vaan kivulian yön jälkeen (kätilökään ei uskonut, että synnytys on käynnissä vaan antoi vaan unilääkettä!!!) rv26+2 olin täysin auki. Muita oireita ei ollut kuin noi "suht laimeat" epäselvät supistukset ja selvimpänä merkkinä verensekainen vuoto, joka oli peräisin avautuvalta kohdunsuulta. Koska vauvat olivat tulossa jalat edellä, tehtiin kiireellinen sektio.

 

Mulle sanottiin, että joillakin voi mennä useita viikkoja kohdunsuu osittain auki, ennenkuin syntyy. Mulla siihen siis meni kaksi viikkoa, mutta olis voinut mennä pidempäänkin. Tai lyhyempään. "Vedet meni" vasta kun vauvat oli nostettu kohdusta ehjissä kalvopusseissaan.

 

Nyt ei voi muuta kuin sanoa että toivotaan, että sinun vauva pysyy vielä monta viikkoa masussa. Tiedän, ettei ole helppoa olla vaan rauhallisena, mutta yritä kuitenkin. Lukea (en jaksanut!), katsoa "aivottomia" telkkariohjelmia/leffoja ja pyytää paljon mukavia kavereita viiihdyttämään. Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin äkkiä pois se ajattelu, että vauvan keskosuus olisi jollakin tavalla oma syy! Syitä voi olla monia, eikä se välttämättä koskaan edes selviä. Keskosuus ei myöskään ole automaattisesti sama asia kuin kehitysvammainen tai muu erityislapsi - ei tosiaankaan. Toki yli 30-viikkoisella on jo moni asia paremmalla pohjalla kuin alle 30-viikkoisella, mutta ihmeesti niitä vain selviää ei pelkästään hengissä, vaan myös kasvaa isoksi ja terveeksi vauvaksi.

 

Inkubaattori on siitä ikävä vehje, ettei vauvaa tosiaan voi ihan mielin määrin pallutella, mutta toisaalta kengurua suositaan kovasti mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi oma käsi voi olla kaapissa vauvan päällä "suojana"; onhan se vanhempien kannalta vähän ankeaa, mutta siinä kädessä on kuitenkin äidin tai isän oma tuoksu, ja pientäkin pienemmän vauvan paras ja suurin turva. :)

 

Terkuin eräs, joka viimeksi tänään hoiteli noita pikkuruisia lintusia. :) Omaa vauvaa kun ei kuulu eikä näy, niin nämä ovat parhaita "korvikkeita".

Share this post


Link to post
Share on other sites
Laitetaanko vauva keskoskaappiin vain jos ongelmia ilmenee vai laitetaanko kaikki rv 38 ennen syntyneet vauvat sinne varmuuden vuoksi? Mä pelkään kovasti sitä, että kun vauva syntyy, etten saisi häntä heti syliini.

 

Kuinka kauan sairaalassa pidetään keskosia kauemmin vaikka ois syntynyt vaikka viikolla 37 ja kaikki näyttäisi olevan ok? Kuinka iso vauvan pitää olla, että häntä voisi heti syöttää rinnasta, eikä tarvisi laittaa letkuihin?

 

Meidän pienokaiset syntyivät rv:lla 36+5. Ensin syntyi tyttö, jota en saanut rinnalleni lainkaan. Hänet vietiin keskolaan nauttimaan lisähappea happi-/lämpökaappiin (en muista tuota kaapin nimeä tarkkaan), sillä hänellä oli pieniä hengitysvaikeuksia (hengitys ns. inisi). Lisäksi epäiltiin tulehdusta hengityselimissä. Toisena syntyneen pojan sain hetkeksi rinnalleni, mutta myös hänen hengittämisensä oli vaikeaa ja hänetkin vietiin lisähapelle. Olo oli kieltämättä hieman surkea, kun en saanut pitää vauvojani lähellä pidempään (tai tyttöä en siis ollenkaan), mutta tieto siitä, että he tarvitsivat hieman "lisähoitoa" keskolassa sai minut rauhoittumaan. Keskolassa he olisivat varmasti hyvissä käsissä!

 

Kaikkia ennen rv 38 syntyneitä vauvoja ei välttämättä laiteta ns. keskoskaappiin (tai happikaappiin), ellei siihen ole erikseen tarvetta. Yhtä hyvin esim. viikolla 36 ja risat syntyneen vauvan voi jo saada vierihoitoonkin. Meidän vauvoilla tuo tarve lisähoitoon oli, mutta yhtä hyvin heidän hengityksensä olisi voinut toimia jo ihan normaalistikin. He pääsivät onneksi jo saman päivän iltana pois kaapista, mutta nenämahaletkuja heillä pidettiinkin sitten useampi päivä.

 

Nenämahaletkut vauvoille laitettiin siitä syystä, että he vielä harjoittelivat hengittämistä omin avuin. Ruokinta tuttipullosta tai rinnasta olisi voinut saada heidät vetäisemään maitoa henkitorveen. Lisäksi imeminen oli vielä heikkoa. En muista tarkkaan monenko päivän päästä he saivat jo rintamaitoa tuttipullosta, olisiko ollut kolmantena päivänä. Imetystä pääsin harjoittelemaan vauvojen kanssa n. viidennen päivän pakeilla.

 

Vauvan koko ei siis yksin määrää sitä, milloin imettämisen voi aloittaa, vaan vauvan kunto on myös otettava huomioon. Kovin sairas/heikko vauva ei jaksa vielä imeä, vaikka viikkoja olisikin täysi määrä (siis 37 tai 38).

 

Kieltämättä nämä jutut eivät ole niitä toivottavimpia oman vauvan kohdalla, mutta onneksi tosiaan Suomessa on keskoshoito ihan huippuluokkaa ja siksi mitään aihetta huoleen ei ole. Lisäksi sairaalassa varmasti opastetaan imettämisen aloittamiseen, vaikka vauva olisikin keskolassa eikä vierihoidossa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lisäksi sairaalassa varmasti opastetaan imettämisen aloittamiseen, vaikka vauva olisikin keskolassa eikä vierihoidossa. :)

Tästä tuli mieleen, että sitä tukea ja opastusta annattaa pyytää ja tarvittaessa vaatia, että varmasti saa mitä tarvitsee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen A-sisko sai pari viikkoa sitten 34-viikkoisen pojan. A oli ehtinyt maata sairaalassa jo kaksi viikkoa ensin supistusten ja sitten lapsivesien menon takia ennenkuin synnytys lopulta kaynnistettiin.

Nain sivusta seuranneena ja itse lapsettomana en tietenkaan kaikkia yksityiskohtia tieda, mutta A tuntui epailleen jo pari kuukautta jatkuneen rintakivun ja siihen annettujen antibioottien vaikuttaneen aikaiseen synnytykseen.

 

Lapsi laitettiin omaan pieneen kasvihuoneeseensa noin viikoksi, mutta lisahappea ei tarvinnut. Vauva on viela sairaalassa, mika tietty on ikavaa ja rankkaa siinakin mielessa, etta A:n taytyy kayda kolmen tunnin valein rintaruokkimassa lasta, eli kaytannossa paivan aikana tulee vain muutama hassu tunnin pyrahdys kun voi mitaan muuta tehda. Vauvaa ruokitaan sitten oisin nenaletkun kautta.

 

Mutta vauva on kylla alkanut kasvaa ja voimistua hissukseen, eli toivottavasti se tassa viikon sisaan paasee kotiin.

 

Sen ensimmaisen viikon kun vauva oli keskosten teho-osastolla kavimme lasin takaa vilkuttamassa, ja samassa tilassa oli juuri keskoskaksoset synnyttanyt aiti omiaan ruokkimassa. Jalkeenpain olen nyt kuullut, etta toisen naista kaksosista he saivat vieda jo kotiin, kun taas toisen taytyi jaada viela sairaalaan voimistumaan. :(

 

Rankkaahan keskosten kanssa on, ei siita paase mihinkaan, mutta nykyaan keskosten hoidosta tiedetaan kutienkin niin paljon ja menee sairaaloissa niin rutiinilla etta kyseessa on periaatteessa 'vain' erilainen seikkailu verrattuna taysin 'kypsyneen' vauvan hoitoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ 34 viikkoa on kuitenkin jo melkein täysiaikainen, eli sillä tavalla ei yleensä puhuta keskosuudesta noinkin ison kohdalla (paitsi jos kasvussa on ollut jotain häikkää, esim. raskausmyrkytyksestä johtuen). Onneksi tuli kuitenkin noin paljon viikkoja!

 

34+ viikoilla syntymää ei enää pyritä estämään, eli saa syntyä jos syntyäkseen on ja usein ei tarvita mitään sen kummempaa tehohoitoa (ellei siis ole jotain erityistä pienipainoisuutta tms.).

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ 34 viikkoa on kuitenkin jo melkein täysiaikainen, eli sillä tavalla ei yleensä puhuta keskosuudesta noinkin ison kohdalla (paitsi jos kasvussa on ollut jotain häikkää, esim. raskausmyrkytyksestä johtuen). Onneksi tuli kuitenkin noin paljon viikkoja!

34+ viikoilla syntymää ei enää pyritä estämään, eli saa syntyä jos syntyäkseen on ja usein ei tarvita mitään sen kummempaa tehohoitoa (ellei siis ole jotain erityistä pienipainoisuutta tms.).

Kuitenkin, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan, niin virallisesti vauva on keskonen, jos sytymäviikot on alle 37+0 tai jos syntymäpaino on alle 2500g. Eli ihan oikeasti rv34+ syntynyt on keskonen, oli minkä kokoinen ja -vointinen tahansa :)

 

Tuossa hattuhirmun miehen siskon tapauksessa oli kyllä ihanan hyvin mennyt kaikki. Aina mukava kuulla noist ahyvin menneistä ennenaikaisuudesta huolimatta. Mutta onhan siinä huima ero, syntyykö yli 30-viikkoisena vai alle. Kenenkään hankaluuksia tai surua väheksymättä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ totta. Mä ajattelin tota otsikkoa pienen pienet keskoset :) Aika usein olen törmännyt siihen että ajatellaan että millainen tahansa ennen viikkoa 37 (tai 38!) syntynyt joutuu automaattisesti keskoskaappiin ja seuraa jotain erikoista. Siinä on ihan hyvä tieto että niillä viimeisillä viikoilla vauva kerää lähinnä massaa eikä varsinaisia keskos-ongelmia (keuhkot jne.) useinkaan tule jos on 34+.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valiaikatiedote: miehen siskonpoika palasi vahan aikaa sitten syntymapainoonsa (2.4kg) ja paasi torstaina kotiin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ totta. Mä ajattelin tota otsikkoa pienen pienet keskoset :) Aika usein olen törmännyt siihen että ajatellaan että millainen tahansa ennen viikkoa 37 (tai 38!) syntynyt joutuu automaattisesti keskoskaappiin ja seuraa jotain erikoista. Siinä on ihan hyvä tieto että niillä viimeisillä viikoilla vauva kerää lähinnä massaa eikä varsinaisia keskos-ongelmia (keuhkot jne.) useinkaan tule jos on 34+.

Mä muokkasin sen otsikon nyt. Olin itsekin joskus aatellut, että on ehkä vähän turhan rajaava. Joten nyt se koskee sit "virallisesti" kaikkia keskosia. Vaikka onhan ne "idotkin" keskoset hyvänkokoisiin täysiaiksiin verrattuna aikas pieniä ;) Katsantakanta vaan on eri näin "okeiden" pikkukeskosten äideillä...

 

Tietoa keskosuudesta kannattaa halukkaiden käydä kurkkaamassa www.kevyt.net -osoitteesta :)

 

hattuhirmu: Hienoja uutisia, kiva!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja mä en ollut edes uskaltautunut kommentoimaan mitään tähän entiseen pienen pienet keskoset ketjuun, kun olin ajatellut, että ei meillä nyt niin pieniä oltu ku kuitenkin reilusti yli kilosia olivat.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naikkareissa samalla otsikolla uskalsivat kaikki keskosten äidit keskustella ihan sujuvasti, mutta hyvä että otsikkoa muutettiin niin josko nyt saataisiin reipasta keskustelua aikaiseksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pientä päivitystä myös... Meillä menee hyvin! Sydänongelmat ovat väistymässä kokonaan eikä pojasta kyllä koskaan ole huomannutkaan mitään ongelmia niin kova hän on menemään. Kävelyä siis harjoitellaan jo hyvää vauhtia taaperokärryllä ja sohvia pitkin. Kontaus on muuttunut sellaiseksi toinen polvi ylhäällä menoksi, kun ei vaan mitenkään ehdi laittaa molempia maahan asti :rolleyes: Kaikki kielletty on huippu kiinnostavaa ja sitten oikein räkätetään päälle kun äiti tulee hakemaan pois pahanteosta... Energinen tapaus meillä siis!

Edited by MinttuSalla

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kontaus on muuttunut sellaiseksi toinen polvi ylhäällä menoksi, kun ei vaan mitenkään ehdi laittaa molempia maahan asti :rolleyes: Kaikki kielletty on huippu kiinnostavaa ja sitten oikein räkätetään päälle kun äiti tulee hakemaan pois pahanteosta... Energinen tapaus meillä siis!

Kuulostaa ihan samoilta touhuilta mitä meidänkin poika pitkin kevättä ja kesää on alkanut tekemään :lol: Meillä vain on mennyt nyt tosi pitkään tuon kävelyn löytymisen kanssa. Kuitenkin tukea vasten poika on kävellyt jo pääsiäiseltä asti! Seisoo tosi tukevasti ilman tukea ja ei paljoa tarvitse edes auttaa, että käveleekin, mutta yksin ei vain uskaltaudu pidemmästi kuin huonekalulta toiselle. Tosin LA:n mukaan katsoessa vuosi tuli täyteen vasta muuan viikko sitten, joten sen puoleen tässä ei ole minkäänlaista kiirettä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä etenkin Jenni harrasti ihan karhukävelyäkin ennen konttausta :D Tytöt ryömivät pitkään, jostain 9-10kk/6-7kk iästä vuoden ikään. 1v (9kk) synttäreitten jälkeen lähtivät konttaamaan. Tuetta lähtivät kävelemään 1v5kk (1v2kk) iässä. Tätä edelsi pitkä tukia pitkin kävely. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vielä virallisesti kuulu tänne, mutta vauva voi syntyä koska vaan.

Nyt viikkoa 32+4 ja lepo päällä ja lääkitys.

34 viikkoon asti yritetään pitää vauva masussa.

 

Jos jollain on samoilla viikoilla syntyneitä, olis kiva kuulla kokemuksia miten kaikki sujui?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos tervetulotoivotuksista Penni!

Meillä tilanne se, että vauva ei sitten syntynytkään keskosena, vaan täällä ollaan täysiaikaisia viikoilla 37+2 ja masussa ollaan siis edelleen.

Hyvä näin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now