Mintsa

Yleistä keskustelua keskosuudesta

214 posts in this topic

Kiitos Penni ja kkarpalo! :)

 

En tosiaan tiedä miksi on tuo painoraja, ja muutenkin hyvin epämääräisiä vastauksia kotiintumisesta saa. Kolme eri lääkäriä keskolassa patsastelee, mutta kukaan ei oikein ole mitään varmaa sanonut (no ei kai oikein voikkaan kun kaikki tapauskohtaisia ovat.) Mutta sanottu vain että kunhan painoa on kaksi ja puoli + syö kaiken ruuan niin sitten kotiutuu. Pojalle annetaan nyt tällä hetkellä 7 kertaa päivässä 60ml, ja suusta alas pojalla menee päivässä tuosta ehkä vain 120-140ml. Eli pitkä matka olisi tämän mukaan edessä :( En jaksa tai pysty edes ajattelemaan, tuntuu jo etten muista edes koko synnytystäkään ja joka päivä eroaminen pojasta on kamala kun hän jää sinne sairaalaan ja itse joutuu lähtemään kotiin.

En voi muuta enää kuin ihmettä toivoa kun tämä aika tuntuu vain matelevan ja en tiedä mistä poika saisi sellaista puhtia yhtäkkiä että jaksaisi kaiken syödä kun hengästyy syödessä, tai ainakin vie voimat että ei jaksa kaikkea tosiaankaan syödä.

 

Ja täällä ei nenämahaletkun kanssa vauvoja kotiuteta lainkaan, tänään juuri yksi lääkäri siitä kertoi samalla kun kierrosta teki. Toisaalta harmi sekin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epämääräisiä ne vastaukset varmasti tuossa vaiheessa ovat joka paikassa. Lähinnä toi painoraja kuulostaa semmoiselta "vanhentuneelta" jutulta. Yleensä se syöminenkin vaan lähtee jossain vaiheessa pikkuhiljaa edistymään ja sit onkin kotiutuminen edessä. Vaikka pitkältähän se aika tuntuu, kun sitä taivallettavaa kuitenkin on. Meille sanottiin aikanaan, että vauvojen pitää osata hengittää ja syödä ja painon tulee olla nousussa niin pääsee kotiin. 3kk oli meidän sairaala-aika, eli vähän ennen laskettua aikaa kotiutuivat. Hetki, tunti ja päivä kerrallaan eteenpäin. Itse en suurimman osaa sairaala-aikaa pystynyt edes ajattelemaan vauvojen kotiutumista, kun se olisi aiheuttanut vaan ahdistusta.

 

Tsempit edelleen!! :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en kyllä enää pysty ajattelemaan kotiutumisjatuksia vaan koitan päivä kerrallaan eteenpäin mennä. Poika on syntymästään kuitenkin hurjasti voimistunut mikä on jo se hyvä. Alussa sitä tietty tuli kyseltyä innoissaan koska poju kotiutuu, mutta kun pikkuhiljaa tilanteen tajusi että sen ruuan pitää mennä alas suun kautta jne niin haihtui haaveet lyhyestä sairaala-ajasta.

 

En yhtään pidä sairaaloista ja ahdistaa aina mennä sinne, mutta onneksi siellä on silti elämäni tärkein ihminen jonka vuoksi sinne pääsyä joka päivä odotan :lipsrsealed: Kymmenen minuutin päästä lähtö bussille, ja sairaalaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hirmuisesti tsemppiä MrsBond! :lipsrsealed:

 

Sairaala-aika on rankkaa, mutta oikeasti niin häviävän lyhyt aika etä sen kestää kun pakko on. Itse en kysellyt kotiutumisesta montaakaan kertaa juuri siksi etten pettyisi. Kolme viikkoa jotka poikamme keskolassa oli, olivat rankkoja ja välillä tuntui että se kotiutuminen ei toteudu koskaan mutta tapahtui sitten kuitenkin ihan varkain. Yllättäen poika vaan jaksoi syödä ruokansa ja oli pitkiä aikoja hereillä, samalla paino nousi ja herra kehittyi aivan silmissä. Me kotiuduimme perjantaina ja vielä maanantaina poika sai suurimman osan ruuasta nenämahaletkun kautta, tiistain se otettiin pois ja torstaina ilmoitettiin että perjantaina kotiudutaan. :lipsrsealed: Nenämahaletkun kanssa ei meitäkään olisi kotiutettu, mutta en olisi sitä kyllä tahtonutkaan. Jos syöminen omin avuin ei suju, olisi huoli pikkuisesta kotona ollut aikamoinen.

 

Sairaala-aika oli rankkaa itselleni myös hormonien takia, välillä itketti ja välillä nauratti, väsymystä en tajunnut koko kolmen viikon aikana vaikka univelkaa oli tuhottomasti. Totaalinen poikkiolo tuli sitten päivää ennen pojan kotiutumista, helpotus ja huoli oli poissa ja olisin voinut nukkua pari päivää putkeen. Sitten taas kun poika kotiutui menin monta viikkoa niin kierroksilla etten malttanut levätä.

 

Nyt meidän keskonen on 2,5v. reipas pikkumies. Kasvaa normallisti, puhua palpattaa kokonaisia lauseita ja likkuu kuten ikäisensä. Mitään merkkejä keskosuudesta ei ole jäänyt. Fysioterapia ja kontrollit meillä päättyivät 10 kk. ikäisenä. Poika siis syntyi viikolla 33+3 ja oli mitoiltaan 42 cm 1880g.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin toivotan tsemppiä sairaala-aikaan! Jossain vaiheessa sitä aikaa ehkä muistelee jo oudolla haikeudellakin, koska tuossa paikassa on kokenut ihaniakin hetkiä kun on tutustunut omaan lapseensa. Mutta rankkaa se on, sitä ei käy kieltäminen.

 

Meillä poika syntyi myös 33+3 ja aika nopsasti tuntuivat kotiin heivaavan "näitä parempikuntoisia", taisi olla Jorvissa ruuhkaa tuolloin. Eli painoa oli kotitumispäivän aamuna 1995g ja nenämahaletkun kanssa lähdettiin. Pari viikkoa kerkesi tuo nenämahaletku kotonakin olemaan, kerran käytiin sairaalassa vaihdattamassa se ja kerran kävi perhetyöntekijä vaihtamassa sen meillä kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän vauva (syntyi 32+3) alkoi jotain kolmen viikon iässä nykimään itse nml:n pois ja kun oli pari kertaa sen tehnyt niin päättivät kokeilla jaksaisiko syödä itse. Jaksoihan se juuri sen verran että paino pysyi nousussa =) Neljän viikon iässä pääsi kotiin, mutta kyllä se tuntui ikuisen pitkältä se taival sinne asti. Se syöntihomma parani yhtäkkiä ihan päivässä parissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olikin sit Bambin kanssa melkein samanlainen tilanne :) Oli kyllä ihanaa päästä niin nopeasti kotiin, koska itse koin ainakin sen sairaala-ajan älyttömän rankaksi ja itseni "turhaksi", kun mitään en osannut tehdä..

 

Mitä MrsBondille kuuluu? Joko poika on alkanut syömään paremmin? :) Meilläkin se syöminen lähti käyntiin ihan yhtäkkiä, ensin meni kaikki ruoka nenämahaletkusta, mutta kotona noin viikon aikana poika oppi syömään kaikki ateriat rinnasta, vaikka aikamoista vääntöä se oli ja syöttöpunnituksia tehtiin joka ikisellä ruokailukerralla jne..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea minunkin puolestani! Hyvän kokoiset vauvelit!

 

Meillä esikoinen s. rv 33 oli keltainen ja oli viikon verran välillä valoissa, välillä ilman, sitten otettiin lamput pois. Kuopuksen s. rv 36 tarina on sitten ihan eri luokkaa, kun hän oli toooodella keltainen johtuen rh-immunisaatiosta eli hemolyyttisestä taudista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Mamalicious! Meillä 32-viikkoisena syntynyt oli vain yhden päivän valoissa, eikä juurikaan kellastunut. Valohoito on kyllä tosi tyypillinen juttu keskosille. Meidän täysiaikaisena syntynyt ei tarvinnut valohoitoa. Kurjaa tietysti, jos kotiinpääsy on tuosta kiinni, mutta onneksi hoitokeino on niin helppo!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en muista rautalisästä tulleen mitään muuta vaivaa kuin vihreän kakan. Ja ei sekään ollut sinänsä vaiva :D Myöskään d-vitamiinista ei tullut mitään. Vatsaoireita nyt voi toki tulla vähän mistä vaan (ja muitakin kitinöitä), useimmiten ne taittuu siinä kolmikuiseksi mennessä pois. Rautavalmisteita on muistaakseni useampia, jotkut taisi vannoa jonkun luontaistuotekaupan valmisteen nimeen. Siis vaihtoehtoja on, jos tuntuu, että vaiva tulee raudasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä jos kokeilet antaa sen raudan aikaisemmin päivällä? Jos kitinät siirtyy sinne, niin todennäköisesti syy on rauta.

 

Meillä ei kyllä rauta muistaakseni aiheuttanut mitään. Vaikka mistä sitä tietää, poika sai rautaa syntymästä saakka, joten ei ollut mitään "normaalitilaa" johon verrata. Mutta mitään erityisiä vatsakitinöitä ei ollut sen jälkeen kun aloitettiin Gefilus-tipat. (Epäilen että vatsaähinät johtuivat mun ruokavaliosta, koska niitä tuli tasaisesti pitkin päivää. Mutta maitohappobakteerit auttoivat, joten en vaivautunut miettimään asiaa enempää.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pikkanen oli muistaakseni kaksi vuorokautta valohoidossa. Keltaisuutta oli vielä pari viikkoa mut ei enää häiritsevästi. Neuvolasta vaan kommentoitiin asiaa joka kerta.

 

Raudasta ei tullut mitään oireita, meni Fer-in-Solia 8kk ikään saakka.

Neuvolasta ei osattu sanoa mitään raudan lopettamiseen liittyen. Eivät tuntuneet tietävän koko asiasta juuri mitään, lääkäri ilmeisesti soitti lastenosastolle ja kysyi neuvoja. Tuntuu, että itse oli paremmin perillä asiasta. :girl_mad:

Edited by arvoitus

Share this post


Link to post
Share on other sites

TYKSin ohjeistuksena on, että rautalisä lopetetaan ensimmäisen hampaan puhjettua, ellei erityistä tarvetta toisenlaiseen järjestelyyn ole. :)

 

Neuvolassa ei meillä ainakaan ole tiedetty mitään mistään, TYKSistä on kaikki ohjeet annettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kitinät loppuivat heti, taisivat johtua jostain mitä mä olin syönyt. Nyt tuntuisi siltä ettei rauta meilläkään ärsytä masua, onneksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälaista ohjeistusta olette saaneet lapsivierailijoiden suhteen ensimmäisille kotikuukausille? Meillä tämä asia on tullut ajankohtaiseksi, koska eräs lähipiiriin kuuluva ei ole oikein ymmärtänyt meidän toivetta, että pienet vieraat tulisivat ihailemaan tulokasta vasta keväämmällä, vaikkeivat juuri toivotulla vierailuhetkellä kipeitä olisikaan. Ollaanko siis neuroottisia pilkunviilaajia ja heittäydytään hankaliksi silkasta hankalaksi heittäytymisen ilosta, kun ollaan otettu aika kirjaimellisesti osastolla saatu ohjeistus, että päiväkoti-ikäiset ovat suurin infektioriski? Osastollehan ei edes päästetty muita lapsia kuin sisaruksia, ja monta kertaa kiellettiin käyttämästä julkisia ja menemästä esim. kauppakeskuksiin infektiokauden aikana. Meillä siis kymmenisen viikkoa etuajassa syntynyt pikkutyyppi, korjattua ikää vielä -0. Senkin takia mietityttää, että rotarokotusta ei meille suositella alkutaipaleen suolisto-ongelmien vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei saatu erityisempiä ohjeistuksia lapsivieraisiin, mutta ei ihan omasta tahdosta otettu alkuun päiväkoti-ikäisiä kyläilemään. Jos se lähipiiriläinen ei ymmärrä niin saa olla ymmärtämättä. Tai sitten voisi yrittää löytää jotain kirjallista matskua ymmärtämättömälle luettavaksi?

 

Tämän takia me ollaan yritetty malttaa mielemme eikä olla tupattu teille väkisin ;) O:lla kun on vähän väliä joku räkänokkameininki menossa, eikä koskaan voi tietää kehittyykö se flunssaksi vai onko esim. hampaita tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos, Ruu ja Claudia!

 

Hyvä kuulla, ettei olla ainoita, jotka ovat tarkkoja tämän asian suhteen. Kyllähän sen sinänsä ymmärtää, että lapset haluaisivat nähdä uuden tulokkaan, ja olisihan se omalta kannaltakin tosi kiva, mutta ei vaan voi mitään. Yritin googlettaa tästä aiheesta, mutten löytänyt oikeastaan mitään tekstiä, jossa olisi sanottu suoraan tästä. Ja jos kyseinen tyyppi todella aikoo mielenosoituksellisesti olla käymättä ollenkaan katsomassa vauvaa, jos ei saa ottaa lapsiaan mukaan, se on sitten oma ongelma. Vauva siitä ei ainakaan kärsi. Nih.

 

Ruu - tuutte sitten visiitille, kun O:lla on vähäräkäinen vaihe menossa. Toinen on kuitenkin vielä niin pieni, ettei varmaan halua sen kummemmin silitellä tai sylitellä vauvaa! :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin tosi tarkkoja ekan n. vuoden ajan vieraiden kanssa, eli piti oll aahdottoman terveitä. Lapsivieraita meille ei ollut juuri tulossakaan, mutta ei laitettu mitään ikärajoja. Lapsetkin saivat vierailla, kunhan olivat täysin terveinä. Meillä siis 26+2 syntyneet tytöt, jotka kotiutuivat lähellä laskettua aikaa ja 3 kilon painoa eikä bpd:tä tai muuta vakavampaa sairautta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillekään ei annettu mitään ohjeistusta lapsivieraista. Meillä onkin kotona myös eskari-ikäinen, joten päätin jo heti alkuunsa olla stressaamatta koko asiasta, koska enhän voinut esikoista estää menemästä esikouluun :) Onneksi vauva ei mitään tautia siskoltaan saanut eikä muiltakaan vierailta.

 

Mua kiinnostaisi muiden keskosten motorinen kehitys eli milloin on käännytty ekan kerran, lähdetty konttaamaan jne? Meidän puolivuotias poika (korjattua ikää 4kk 3viikkoa) kun ei liiku mihinkään suuntaan vaan hän haluaisi vain seistä törröttää tuettuna... ;) Ja neuvolasta sanottiin, että seisottaa ei saa, mutta kun poika ei osaa istua, ei kääntyä, ei viihdy mahallaan eikä oikein selällään eikä sitterissä vaan haluaa vaan joko istua tai seistä sylissä.. Mitenhän voisin tukea hänen kehitystään parhaiten :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Mua kiinnostaisi muiden keskosten motorinen kehitys eli milloin on käännytty ekan kerran, lähdetty konttaamaan jne?

 

Kaivoin ihan vauvakirjat esiin ja tässä muutamia merkkipaaluja:

 

Kääntyivät selältä mahalle n.7kk/4kk ki.

Istuivat tuetta n.11-12kk/8-9kk ki

Ryömimään lähtivät n. 9kk/6kk ki

Konttamaan lähtivät n. 12kk/9kk ki

Seisoivat tukia vasten n.11kk/8kk ki

Seisoivat tuetta n.14kk/11kk ki

Kävelivät tuetta 16kk/13kk ki

 

Meillä vauvat eivät kauhean hyvin pieninä viihtyneet esim. lattialla, mutta pidettiin aina sen verran kuin viihtyivät ja iän myötä se aika lisääntyi. En muista, että erityisesti oltais mitenkään koitettu edistää tai tukea kehitystä, annettiin mennä siinä tahdissa kuin tytöt itse tekivät. Meillä oli kyllä 2v asti tosi tiivis seuranta (ja 5,5v asti sit harvemmin) niin ft:n kuin neurologinkin toimesta. Siis ei käyty fysioterapiassa koskaan, vaan kontrollien yhteydessä ft katsoi tyttöjen motoriikkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kehotettiin rajoittamaan vierailijoita laskettuun aikaan asti, ja sitä oli joidenkin vaikea ymmärtää. Isovanhemmat kyllä kävi, mutta ei muut. Ja tietysti sanottiin että kipeänä ei saa tulla. Myöskin sairaalasta kehotettiin välttämän ostoskeskuksia ja isoja väkijoukkoja ekat kuukaudet. Eipä me kyllä näitä kovin hysteerisesti noudatettu, mutta pojalla ei ollut nuhan nuhaa ennen kuin puolivuotiaana.

 

Motorinen kehitys tuli pojalla hieman viiveellä, mutta sitten kun rupesi ryömimään niin oppi pian kaiken muunkin. Hän on syntynyt rv 33, ja kääntyi ekan kerran vatsalleen 7kk, istui ilman tukea 9kk, oppi ryömimään 10kk, konttaamaan ja seisomaan vasten tukea n. 11-12 kk ja kävelemään 13kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now