Drusilla

HS: Lastenvihaajan tunnustuksia

76 posts in this topic

Riku Rantala kolumnoi Hesarissa suomalaisten perusnegatiivisesta suhtautumista lapsiin, siis muitten mukuloihin. http://www.hs.fi/matkailu/artikkeli/Lastenvihaajan%20tunnustuksia/HS20121109SI1ME02fzv?ref=fb-share

 

"Tuhahtelua, kun pieni ihminen itkee tai hihkuu - ikään kuin julkisissa tiloissa tulisi pitää turpansa kiinni. Irvistelyä, kun lapsia saapuu samaan junanvaunuun tai lentokoneen viereiselle penkkiriville. Kärttyisten asiakkaiden antamia poistumiskehotuksia ravintoloista, kun täysin luonnollisesti käyttäytyvät pikkulapset "eivät osaa käyttäytyä"."

 

Ikävä kyllä tuntuu, että Rantala on oikeassa. Oletko kohdannut tällaista? Oletko kenties itse toiminut noin ennen lapsien saamista tai toimitko kenties edelleen? Mitä tilanteelle pitäisi tehdä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itse vasta lapsen saatuani huomannut miten totta tämä on. Olen saanut osakseni ihan jäätävää kohtelua liikkuessani vauvan kanssa vaunuilla kaupungilla: kävellään päälle, tönitään, tuupitaan, kiilataan edelle hissiin JALOIN ja jäädään keskelle hissiä tielle töröttämään. Jos jostain ei mahdukkaan vaunujen kanssa ja joutuu peruuttelemaan vaikkapa kaupassa takaisin hyllyjen välistä saatetaan sanoa, että pakkoko niidne vaunujen kanssa on tänne työntyä tai että pakkoko niitä lapsia on tehdä. Enhän voi jättää vauvaa kotiinkaan, että pääsen hakemaan lähikaupasta maitopurkin.

 

Ymmärrän itsekkin ärtymyksen siinä tapauksessa, että lapsi vaikkapa potkii edelleä olevan selkänojaa junassa/bussissa/linja-autossa ja vanhemmat ei tee elettäkään kieltääkseen. Tai, että tuodaan väsynyt ja kiukkuinen lapsi "hienoon" ravintolaan syömään, ja lapsi kirkuu kurkku suorana, kun muut yrittävät syödä. Tämmöiset tilanteet vaativat kuitenkin vanhemmilta tilannetajua ja lapsen lukemista, esim. käytöstavoista pitää jutella ennen matkaa. Pienet vauvat ovat asia erikseen itkiessä, sillä itkevän vauvan itkua vaikkapa lentokoneessa on vain muiden siedettävä, sille ei voi mitään. Ja kyllä olen siis sitä mieltä, että myös lapsilla ja lapsellisilla on oikeus matkustaa siinä kuin muillakin. Olen itse ojentanut junassa lasta joka kaiveli mun reppua ja sain äidiltä silmienpyörittelyä, lapsi melskasi junavaunussa pää milloin kenenkin kassissa ja kerjäsi kaikilta syötävää. Äiti lueskeli naistenlehtiä samalla, eikä kieltänyt lasta kertaakaan. Luulenkin, että juuri tämmöiset ääritapaukset tahraavat kaikkien lasten kanssa liikkeellä olevien maineen, ja ensimmäisenä ajatellaan, että voi v****, lapsiperhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noinhan se yleensä tuntuu menevän. Itsekin joskus olimme ihan järkyttyneitä, kun tulimme Kreikasta, jossa tyttöä (8kk) oli kohdeltu iloisesti ja ystävällisesti, Helsingin koneeseen Budapestissä noustessa edellämme olevalle riville saapuvan 30+ leidin ensimmäinen kommentti oli mulkaistessa tuhahdettu "Voi vittu" kun näki meidät. :girl_mad: Etelä-Euroopassa pääsääntöisesti huomio on aina positiivista, Nöppis nyt harvoin riehuu tai kiljuu julkisilla paikoilla joten Suomessakaan ei ole mihinkään edellä mainittua vihamielisempään törmätty. Mutta ei täällä ihastella ja hymyillä lapselle "ilman syytä".

 

Tosin, olen myös itsekin saanut hurjan paljon suvaitsevaisuutta lapsen myötä, myönnän. En nyt koskaan ollut avoimen vihamielinen, mutta saatoin päässäni miettiä että hiljentäkää se kakara jossain julkisessa tilassa. Nyt eka reaktio on aina myötätunto pienelle, jolla on paha olla ja vanhemmille, jotka joutuvat sen sosiaalisen paineen alle. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todellakin olen huomannut ja parhaiten sen huomaa kun palaa ulkomailta takaisin Suomeen. Tuntuu kuin Suomessa julkisilla paikoilla lapsilla ei olisi minkäänlaisia oikeuksia. Tottakai lapsia tulee komentaa ja he eivät saa tehdä mitä tahansa, mutta välillä tuntuu että ihmiset ärsyyntyvät täysin mitättömistä asioista, esim. pieni lapsi katsoo ja hymyilee linja-autossa viereisellä penkillä istuvalle matkustajalle. Ulkomailla ventovieraat ihmiset ovat auttaneet nostamaan rattaita metrossa tai antaneet istumapaikan koska mulla on lapsi mukana ja hymyilevät ja juttelevat lapsille. Suomessa ei yleensä edes pidetä ovea auki kun kuljen rattaiden kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkään en ole törmännyt tähän ilmiöön oikeassa elämässä, vaan ainoastaan netissä. Henkilökohtaisesti en ole koskaan päässyt todistamaan lapsivihamielisyyttä tai sitten olen ollut niin sokea, etten ole moista nähnyt. Uskon kyllä, että lapsivihaajia on olemassa ja he eivät peittele sitä. Omalla asuinseudullani närää ovat aiheuttaneet kuitenkin markettien lapsiperheille varatut parkkipaikat. On ollut vaikea ymmärtää, että näillä parkeilla on ihan oikea syy olla olemassa (= enemmän tilaa pakata/purkaa lapset autosta) eivätkä ne ole mikään lapsiperheiden erioikeus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en myöskään allekirjoita tätä. Tänään viimeksi kirjastossa virkailija jätti työnsä rakentaakseen palapeliä esikoisen kanssa ja kahvilassa ventovieraat lässytti itkevälle vauvalle. Ja ihan kantasuomalaisia olivat kaikki. Mulle ei myöskään oke kertaakaan sattunut, etten olisi saanut apua vaunujen kanssa (vaikka toki välillä joudun avaamaan suuni ja sanomaan voisko joku auttaa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta toin Rantalan teksti oli hyvä ja allekirjoitan sen kyllä kokonaisuudessaan. Tuntuu, että Suomessa lapsen ei tarvitse edes tehdä mitään erikoista saadakseen osakseen tuhahtelua tai silmienpyörittelyä vaan pelkkä lapsen näkeminen saa joissain ihmisissä aikaan noita hölmöjä reaktioita. Musta toi on tosi kurjaa kun kuitenkin jokaisen ihmisen pitäisi noin lähtökohtaisesti saada olevansa tervetullut ja siedetty ja erityisesti lapsien, joilla se oma itsetunto on vasta rakentumassa.

 

Suomessa on myös tosi tyypillistä toi välttely, jos lapsi alkaa vaikka kitistä junassa niin tuhahdellaan tai vaihdetaan paikkaa. Ulkomailla (eikä oikeasti tarvitse edes lähteä mihinkään kauas vaan jo Manner-Euroopassa on ihan meininki) ihmiset saattavat näissä tilanteissa helposti auttaa vanhempaa alkamalla esim. ilveillä lapselle, jotta alkanut kiukku saadaan tyrehdytettyä. Kyllä Suomessakin tällaisia ihmisiä onneksi on (ja joka kerta tällaisen tavatessa tulee kyllä tosi hyvä mieli!), mutta aika vähemmistössä he mun kokemusteni mukaan ovat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakaan ei ole henk.koht kokemusta huonosti käyttäytyvistä ihmisistä lapsia kohtaan. Kyllä itsellä on sattunut enemmän noita ihmisiä vastaan jotka sanovat jonkun kivan sanan kun lapsi kiukuttelee ruokakaupassa, ja onpa joku jopa mennyt leikittämään lastani eteistilaan (missä siis oli jotain kateltavaa) kun itse jouduin jonottamaan pitkään kaupassa ja omat keinot ja voimat oli loppu jo siinä vaiheessa. Ehkä mie en vaan osaa huomioida niitä huonosti käyttäytyviä koska en heitä muista. Me kuitenkin touhutaan aika paljon lasten kanssa joka paikassa, eivätkö noi kaksi mitään enkeleitä ole (vaikka kovaa kuria pidetäänkin ;)). Ehkä pitää vain olla onnellinen niistä ihanista ihmisistä joita itse tapaa aika usein täällä kaupoissa. Tosin voihan eroa olla siinäkin, että itse asun lupsakassa etelä-karjalaisessa kaupungissa, enkä Helsingin melskeessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kokemuksen mukaan Suomessa lapsi, josta lähtee mitä tahansa liikettä tai ääntä, käyttäytyy yleisen käsityksen mukaan huonosti sen sijaan, että eroteltaisiin huono käytös (esim. juoksentelu, muksiminen, asiaton huutelu) normaalista läsnäolosta tai harmi- tai väsymysitkusta. Pääosin suomalaisetkin suhtautuvat lapsiin neutraalisti tai ihan peruspositiivisesti, mutta vallalla on myös käsitys, ettei lapsia oikein saisi viedä vaikkapa ravintolaan ja supermarkettikin on vähän siinä ja siinä.

 

Mulle on ihan suoraan ehdotettu, että eikö sen lapsen kanssa voisi mennä mäkkäriin, jos nyt ulkona pitää syödä, niin ei olisi ainakaan normaalien ihmisten tiellä. Samoin lasta ravintolassa on mulkoiltu ja voivoteltu, että joutui lapsiperheen viereen istumaan, vaikka lapsi on istunut ihan kiltisti ja odottanut tilaustaan. Supermarketin kassalla on vitun kakaroiteltu mun poikaani ja muuta ylentävää kommentääriä päälle vain siksi, että poika kiipesi odottamaan meidän ostoksia ja vähän hipaisi viereisellä hihnalla tavaroitaan pakkaavaa naista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä Suomessakin tällaisia ihmisiä onneksi on (ja joka kerta tällaisen tavatessa tulee kyllä tosi hyvä mieli!), mutta aika vähemmistössä he mun kokemusteni mukaan ovat.

Joo siis kyllä munkin kohdalle on osunut avuliaita ihmisiä Suomessa, mutta ulkomaihin verrattuna ovat todella vähemmistönä. Sitä on tosi vaikea selittää, mutta kun mennään esim. miehen kotimaahan niin olen jotenkin paljon rennompi, kun tiedän ettei siellä suhtautuminen lapsiin ole yhtä nuivaa kuin Suomessa. Voidaan vaikka mennä syömään myöhään illalla hienoihin ravintoloihin lasten kanssa, kaupassa on paljon mukavampi käydä kun muut asiakkaat tai myyjät voivat hassutella lasten kanssa jne.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen useita kertoja törmännyt mm. siihen, ettei lastenvaunujen kanssa pääse hissiin: kukaan ei vaan tee tilaa. kerran joku jopa sanoi, kun pyysin nätisti, että pääsisinkö sisään: " pitääkö lasten kanssa tulla kauppaan". Lisäksi lasten normaali käyttäytyminenkin on huonoa käytöstä. Suomi on täynnä ravintoloita, mutta lapset eivät ole tervetulleita. Kun ulkomailla menee ravintolaan, perhe saa hyvän paikan, lapsille tuodaan leluja, lastenvaunujen kanssa autetaan, syöttötuolit kannetaan pöytään jne. Suomessa osoitetaan joku pimeä nurkka ravintolasta, syöttötuolit ovat "tossa", rattaat pitää heittää pihalle jne. Suomalaiset lapset saavat tosiaan syödä vaan Mäkkärillä ja ehkä chicosissa.

 

Lentokoneeseen (Helsingistä siis) rynnivät ensinmmäisenä kiireisimmät eli keski-ikäiset ja jos mahdollista lapset tönitään lähes kumoon, että varmasti ehditään ekana sisään. Kyllä esimerkkejä riittää. Osa johtuu varmaan siitä, ettei suomalaiset ylipäänsä osaa käyttäytyä, mutta kyllä osa on ihan oikeasti lapsivihaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen kyllä huomannut negatiivista suhtautumista lapsiin, varsinkin kaupungin keskustassa ja busseissa. Bussikuskit ei suostu "niiaamaan" bussin reunaa alemmas vaunuille tai rattaille, kun "kyllä siitä korkeammastakin reunasta pääsee", vanhuksille kyllä bussin kynnys laskee, onneksi. Lisäksi matkustajat saattavat pihistä, puhista ja mulkoilla jos lapsesta lähtee tyytymätöntä ääntä, iloiseen höpöttelyyn tai nauruun ei vielä olla saatu mulkoilua.

Pahin oli tänä syksynä kun bussiin äitinsä kanssa tullut noin 4-vuotias poika oli kauhean kiukun kourissa ja istui penkillä vaunuosaston vieressä. Poika siis huusi ja raivosi kun selvästi ei ollut saanut haluaamaansa läpi ja oli väsynyt. Äiti oli hiljaa, mutta välillä rauhallisella ja hiljaisella äänellä sanoi jotain pojalle, mutta eihän se sellaisessa tilanteessa auta. Bussin takaa päätti noin 50-vuotias mies huutaa että "nyt turpa kiinni, eikö sanan kuulu" jne. Huutava poika ei kiukussaan onneksi tajunnut, että hänelle huudetaan, mutta pojan äiti oli aivan punainen. Onneksi huudellut mies ei kuullut, että vaikka poika kiukkusi suomeksi niin äiti puhui pojalleen venäjää (tuollaisen käytöksen jälkeen olen valmis leimaamaan rasistiksi ilman syytäkin...).

Tätä oli todella kamala seurata sivusta, kun en voinut itse alkaa riitelemään huutelijan kanssa, kun itsellä oli 2-vuotias lapsi mukana. Oli aika paljon selittelyä siitä miksi mies huusi, pojan kiukun sai selitettyä sillä että poikaa harmitti.

Niin ja tämäkin bussireitti on pisimmillään 20 minuuttia, ja harva menee koko matkan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai mäkin olen joskus havainnut Idiootin, mutta siitä on aika pitkä matka siihen, että suomalaiset yleensä olisivat idiootteja ja ulkomailla ei kukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei myöskään ole tällaisia kokemuksia. Me ei tosin olla matkustelu, ja ravintolassakin käyty vaan muutaman kerran lasten kanssa. Aina ollaan saatu ystävällistä palvelua. Myös kaupungilla liikkuessa ihmiset pitää ovia auki, että pääsen vaunujen kanssa ja bussissa tytön höpöttelyille hymyillään, ihmiset vilkuttelee ja jututtaa tyttöä. Bussikuskitkin ovat suhtautuneet hyvin, tulevat auttamaan vaunujen kanssa jos jostain syystä bussin niiaminen ei onnistu. Yksi inhottava bussikuksi on osunut kohdalle, mutta se oli selvästi poikkeus.

Onkohan tämä enemmän isojen kaupunkien (ts. Helsingin) ongelma?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai mäkin olen joskus havainnut Idiootin, mutta siitä on aika pitkä matka siihen, että suomalaiset yleensä olisivat idiootteja ja ulkomailla ei kukaan.

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että ulkomailla ei olisi idiotteeja? Suhtautuminen lapsiin on monessa maassa vaan erilaista.

 

Mullekin on tuttua tuo, että bussikuski ei laske linja-autoa kun nousen tai tulen pois bussista vaunujen kanssa, mutta jokaikiselle vanhukselle kyllä sen tekevät. Liikun yleensä vielä sellaisella reitillä, jonka varrella on vanhustentaloja niin tuon eron näkee todella räikeästi.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä asiassa täytyy kyllä myöntää, että asiat ovat paremmin uudessa kotimaassani. Myös seitsemän vuotta Espanjassa asuneena voin sanoa, että suhtautuminen lapsiin on suvaitsevampi kuin Suomessa, eli lapset saa kuulua ja niiden kuuluu kuulua :). Brasiliassa lapsirakkaus on vedetty ihan uudelle tasolle ja ihmiset on aivan hulluina raskaana oleviin naisiin ja pieniin lapsiin. Raskaina oleville ja pienten lasten kanssa liikkuville on esim. pankeissa ja ruokakaupoissa omat pikajonot. Pieniin lapsiin myös suhtaudutaan positiivisesti, mikä sitten voi mennä helposti siihen toiseen ääripäähän, josta en itse tykkää, eli kaikki tehdään lasten ehdoilla ja lasta ei voi kieltää juoksemasta ympyrää ja huutamasta täydessä ravintolassa, ettei se vaan pahoita mieltään. Eli Suomen suhteen todella erilaista meininkiä, joskus liian pitkälle vedettynä. Kun musta tulee äiti niin musta tulee varmaan brasilalaisella mittakaavalla natsi, koska tulen laittamaan rajoja ja kieltämään asioita, jotka on haitallisia (täällä on normaalia, että pienet lapset valvovat koulupäivinä puoleenyöhön, samoin kun pienille lapsille annetaan paljon limsoja) lapsen kehitykselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaina oleville ja pienten lasten kanssa liikkuville on esim. pankeissa ja ruokakaupoissa omat pikajonot.

Voi miten ikävöinkään noita Suomessa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkohan tämä enemmän isojen kaupunkien (ts. Helsingin) ongelma?

 

Ei ainakaan omien kokemusteni perusteella. En ole suoranaisesti idioottimaiseen käytökseen törmännyt lapsen kanssa koskaan, vaan pikemminkin lapsi saa hymyjä ja vilkutuksia osakseen esim. junassa. Kovin moni on kyllä ihan ilmeetönkin eikä piittaa tuon taivaallista iloisesta lapsesta. No, ei nyt välttämättä tarvitsekaan, mutta ehkä se heijastelee yleistä suomalaista mentaliteettia joka on edelleen aika epäsosiaalinen, pidättyvä ja joskus kyllä negatiivinenkin. Ainakin oma matkanteko julkisissa on astetta kivempaa kun voi veikeillä jonkun iloisen lapsen kanssa tai vaikka vaihtaa muutaman sanan toisen äidin kanssa.

 

Se pitää kyllä sanoa että innokkaimmat auttajat vaunujen kanssa ovat melkein aina olleet ulkomaalaisen näköiset miehet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, toivottavasti en kuule omalle lapselleni kiroilua tai kakarattelua, tulis kyllä tosi paha mieli itelle. Jos lapsi selvästi käyttäytyy huonosti tms, niin haukkuis edes sen kasvattaneen vanhemman eikä lasta itteensä.

 

Julkisissa liikennevälineissä näkee kyllä niitä jotka ihan vaan kääntää päänsä pois jos lapsi hymyilee kohti saati juttelee jotain, onhan se ehkä vähän tympeetä, mut moni tekee sen varmaan sen takia ettei tiedä miten vieraan pienen lapsen kanssa juttelis tai ei vaan jaksa, eikä siks että erityisesti vihais lapsia. Toisaalta on kyllä niitäkin jotka ihastelee vauvaa tai juttelee vanhemmalle lapselle, tosin nää tuntuu useimmiten olevan keski-ikäsiä tai vanhempia naisia.

 

Ite kun oon nyt muutaman kuukauden vaunujen kanssa kulkenut, niin oon varmaan suodattanut pois ne "voi ei, tukkii kulkuväylän ja kohta varmaan kuuluu huuo" -katseet. Ihan normaalisti ihmiset on yleensä käyttäytyny :D joskus on vähän hämmästyttänyt kun ovista kulkiessa edelläoleva antaa oven mennä kiinni just vaunujen edestä, mut toisaalta musta on ihan yleensäkin epäkohteliasta lämäyttää ovi toisen päälle tai olla tarpeen mukaan auttamatta, oli sillä toisella sit vaunut/kauppakassit/jotain muita kantamuksia tai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä asun Espoossa, että ei, ei tässä ole kyse siitä, että me jotka ei olla kohdattu suurta lapsivihamielisyyttä asuttaisiin kaikki idyllisellä maaseudulla, missä rauha ja yhteisöllisyys vallitsee hilpeiden ja tervehenkisten maalaisihmisten keskuudessa. ;)

 

Testasin tätä kun oltiin liikkeellä tuolla pahamaineisessa Helsingin keskustassa kiinnittämällä huomiota siihen miten ihmiset reagoivat lapseen ja ottamalla katsekontaktia aktiivisesti niihin jotka reagoivat.

 

Joo, kun kiinnitin asiaan huomiota näin useita ihmisiä, joille tuli sellainen kireän kärsivällinen ilme kun puolitoistavuotias tötöili vastaan ja kyllähän siitä kurjempi olo tuli kuin hymyistä. En kuitenkaan osaa pitää sitä epäkohteliaana tai tylynä sinänsä, minusta ihan kohteliasta että yrittää olla kärsivällinen vaikka ei nyt nappaisi tötöilevä lapsi. Yhtään semmosta ilmettä en nähnyt, jonka olisin tulkinnut niin, että vastaantulija olisi ollut varsinaisesti vihamielinen lasta kohtaan, vain sellaisia jotka tulkitsin niin, että ihmiset kyllä rasittuivat lapsesta mutta nimenomaan pyrkivät olemaan kärsivällisiä ja sietämään sen, että julkisella paikalla nyt vaan joskus on lapsi. Katsoin näitä ihmisiä vähän anteeksipyytävästi ja vastaukseksi sain yleensä lähinnä rohkaisevia hymyjä.

 

Paljon enemmän kuin näitä oli ihmisiä, joita puolitoistavuotias nauratti, hymyilytti tai muuten ilahdutti . Kun heihin otti katsekontaktin he usein hymyilivät myös lapsen vanhemmalle.

 

Tän perusteella muodostan teorian, että kyse on aika paljon siitä, mihin kukin kiinnittää huomiota ja miten itse ihmisten reaktioihin reagoi. Nyrpeyttä näköjään on, mutta mun havaintojen mukaan kuitenkin vähemmän kuin hymyilyä, ja useimmiten ei varsinaisesti vihamielistä vaan enempi sellaista, että ihmisiä vaan väsyttää lapsi, mutta tottakai silti ajattelevat, että lapsi saa olla siinä.

 

Suosittelen koetta muillekin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä asun Espoossa, että ei, ei tässä ole kyse siitä, että me jotka ei olla kohdattu suurta lapsivihamielisyyttä asuttaisiin kaikki idyllisellä maaseudulla, missä rauha ja yhteisöllisyys vallitsee hilpeiden ja tervehenkisten maalaisihmisten keskuudessa. ;)

 

Testasin tätä kun oltiin liikkeellä tuolla pahamaineisessa Helsingin keskustassa kiinnittämällä huomiota siihen miten ihmiset reagoivat lapseen ja ottamalla katsekontaktia aktiivisesti niihin jotka reagoivat.

 

En tarkoittanut kommentillani olettaa että maalla lapsia rakastetaan ja Helsingissä vihataan. Kunhan pohdiskelin :)

Itse kun en ole lapsivihamielisyyttä kohdannut, ja osa on, niin mietin olisiko ero siinä. Ei siinä sen kummempaa. Jos ei ole niin hyvä niin.

Edited by Scarlet

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen lähtökohtaisesti vähän hedelmätöntä maaperää tällaiselle teksille, koska alan näkemään punaista jo perusasetelmasta "Suomessa sitä - Muussa Maassa <3 tätä ja tietysti paremmin".

 

En silti voisi sanoa, että en olisi huomannut mitään suomalaisten suhtautumisessa lapsiin. Joo, se on ehkä nihkeämpää kuin monessa muussa maassa. Mutta mun mielestä suomalaisten suhtautuminen vieraisiin ihmisiin ylipäänsä on nihkeämpää kuin monessa muussa maassa. Kulttuuria, kansanluonnetta, en tiedä. Enkä lähde tässä arvottamaan onko se ainoastaan hyvä vai ainoastaan huono asia (vaikka esimerkiksi anteeksi-sanaa voisi mielestäni kyllä käyttää ahkerammin, ja joskus jopa silloin, kun ei ollut oma vika...)

 

Mitä asialle pitäisi tehdä? No, ensinnäkin mun mielestä siitä pitäisi olla välittämättä. :grin: Eli edelleen tunkea sinne markettiin, lentokoneeseen ja ravintolaan ja näin kouluttaa kanssaeläjiä siitä, että kyllä ne lapset sinnekin kuuluu. Toisekseen pitää ne omat herranterttunsa sellaisessa kuosissa, että muut ihmiset saavat olla edes suht rauhassa. Kolmanneksi tarpeen tullen muistuttaa ihmisisä siitä, että vaikka lapsi ei osaisi olla kuin Kultaisen käytöksen kirjan keskiaukeamalla, niin se ei välttmättä tarkoita, että sitä ei olisi lainkaan kasvatettu. Prosessi saattaa vaan olla vielä kesken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now