Drusilla

HS: Lastenvihaajan tunnustuksia

76 posts in this topic

tuli tässä mieleen, että ei suurin osa ihmisistä huomaa lapsia ollenkaan, tai ainakin käyttäytyy välinpitämättömästi. Siis meillä on aika avoin lapsi ja hän tervehtii yleensä kaikkia vastaantulijoita ja ihmettelee tietenkin kun hälle ei vastata takaisin. Toisaaltaan itse en oleta että toisten pitäisi mun lasta huomioida ja suurin osa ei varmaan edes ymmärrä että lapsi hälle puhuu. Sitten vaan tulee itselle hyvä mieli kun joku asian huomaa ja tervehtii takaisin ja nämä tapaukset jäävät itsellekin paremmin mieleen. ja kyllähän sitä välillä saa lapselle selittää, kun hän ihmettelee miksi ei hälle vastata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen lähtökohtaisesti vähän hedelmätöntä maaperää tällaiselle teksille, koska alan näkemään punaista jo perusasetelmasta "Suomessa sitä - Muussa Maassa <3 tätä ja tietysti paremmin".

OT, ihan mielenkiinnosta kysyn mikä tällaisessa ajattelussa saa sut näkemään punaista? :) Ehkä olen itse jäävi kommentoimaan, koska ei olla täysin suomalainen perhe, eikä olla asuttu pelkästään Suomessa ja ystävinä on paljon ulkomaalaisia ja "expatteja". Mulle eri asuinmaiden tapojen ja kulttuurien vertailu on ihan arkipäivää eikä ole tullut mieleenkään että siinä olisi jotain kummallista. Esim. ulkomailta muuttaessa takaisin Suomeen tulee helposti vertailtua molempia asuinmaita tyyliin siellä maassa oli X-asia paremmin, täällä taas Y-asia.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Se, että asiat on harvoin niin yksioikoisia ja pohjimmiltaan elämä on hyvin samanlaista kaikkialla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja Ulkomaat ei todellakaan ole mikään yhtenäinen nippu, jota arvioida Suomea vastaan, kuten avena jo totesikin.

 

Mulla on lapsen kanssa elämisestä ja kulkemisesta kokemusta Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euroopan maista ja musta näissä kaikissa on kohtelu ollut hyvin samanlaista. Eli joku auttaa, jos pyytää, harvoin itse kukaan tarjoutuu, lapsen melua siedetään tiettyyn rajaan asti, mutta mulkoillaan kyllä, jos vanhemmat eivät yritäkään puuttua lapsensa käytökseen ym. Niin ja Asuinmaassa alkoi juuri marraskuun alusta iso kampanja metrossa, jossa kehotetaan ihmisiä antamaan hissi niiden käyttöön, jotka sitä tarvitsevat. Että ei se täälläkään selvää ole. Ja onneksi on kevyet rattaat, joita ohjata yhdellä kädellä, koska harvoin sitä kukaan ovea pitää auki, mutta toisaalta ei siis ole tarviskaan, kun noiden kanssa on tottunut hyvin yksinkin luovimaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^No eiköhän toi ole ihan kaikille itsestään selvä juttu. En mä ainakaan näitä juttuja haudanvakavina tosiasioina kirjoittele :) Mutta ehkä mun kokemuksiin vaikuttaakin se, että ollaan asuttu ns. kehitysmaassa Euroopan ulkopuolella, jossa elämä on aika erilaista kuin Euroopassa.

 

Ja Ulkomaat ei todellakaan ole mikään yhtenäinen nippu, jota arvioida Suomea vastaan, kuten avena jo totesikin.

Mä ainakin käytin tässä keskustelussa termiä ulkomaat, koska en halua täällä kirjoittaa asuin- ja oleskelumaiden oikeita nimiä.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie kyllä ymmärrän sen vastakkainasettelun ärsyttävyyden koska se yleensä tarkoittaa ettei suomessa ole mitään hyvää ja siellä viikon lomalla jossain kaikki oli paremmin. En sano että täällä tehtäis niin. Itsekkin olen huomannut että vaikka en suomessa ole yleensä huomannut vihamielisyyttä lapsia kohtaan ja yleensä saanut apua niin silti lomareissuilla olen huomannut hienoisia eroja yleisessä suhtautumsessa, varsinkin jonotuksen ja paikan saamisen suhteen.

 

Tänään huomasin ekan kerran ärsyttävää suhtautumista kun olin kärryjen kanssa messuilla. Joku äiti änki täydessä paikassa ohi kun itse yritettiin myös mennä siitä ja sanoi vanhemmille lapsilleen että katsokaa jalkojanne ettei vaunut aja päälle. Jos hyökin siinä olisivat malttaneet mennä jonon mukana niin ei sitä kyllä toisten päälle tahallaan ajella ja pyydetään anteeksi jos vahinko käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja Ulkomaat ei todellakaan ole mikään yhtenäinen nippu, jota arvioida Suomea vastaan, kuten avena jo totesikin.

Mä ainakin käytin tässä keskustelussa termiä ulkomaat, koska en halua täällä kirjoittaa asuin- ja oleskelumaiden oikeita nimiä.

 

Joo, mutta Rantala kirjoitti alkuperäisessä tekstissä ajatuksena, että missä tahansa ulkomailla asiat on ihan toisin ja Suomessa ainoastaan huonosti. Ja näin kategorisesti yksinkertaistaen tämä ei ole totta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On kaksi eri asiaa vertailla tapoja ja kulttuureja kuin yksioikoisesti ilmoittaa että "Paikassa X on kaikki aina huonosti". Viittasin myös vain ja ainoastaan Rantalan kirjoitukseen. Mutta tämäkin oli varmaan ihan kaikille itsestäänselvä juttu.

 

muoks. Itse asiassa ihan kaikkein eniten mua ärsyttää tossa Rantalan kolumnissa toi lopun kommentti, että lapsia "hankkimalla" oppii jollain tavalla "olemaan". :rolleyes: WTF. Todella arrogantti läppä. Suorastaan päräyttävän ylimielinen.

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Julkisissa liikennevälineissä näkee kyllä niitä jotka ihan vaan kääntää päänsä pois jos lapsi hymyilee kohti saati juttelee jotain, onhan se ehkä vähän tympeetä, mut moni tekee sen varmaan sen takia ettei tiedä miten vieraan pienen lapsen kanssa juttelis tai ei vaan jaksa, eikä siks että erityisesti vihais lapsia. Toisaalta on kyllä niitäkin jotka ihastelee vauvaa tai juttelee vanhemmalle lapselle, tosin nää tuntuu useimmiten olevan keski-ikäsiä tai vanhempia naisia.

Kiitos, täällä tulikin jo se mitä olin itse tulossa kirjoittamaan, kun luin korvat punoittaen muiden kommentteja. Saatan hymyillä joskus lapselle mutta en mä niille mitään sano, jos niitä jossain junassa tai lentokoneen käytävällä kipittää mun penkkini vieressä. Kun en niitä tunne, niin pelottaa lähinnä, että sieltä kohta lehahtaa joku vanhempi myrskynmerkkinä että mitä sä mun lapselleni puhut. Enkä mä tosiaan tiedä mitä sanoisinkaan, varsinkaan jos ne on jotain just kävelemään oppineita pieniä jotka ei oikein vastaakaan mitään takaisin... usein kyllä mietin, että kiva ois jotenkin tuonkin matkaa piristää mutta ei mulla oikein ole mitään annettavaa ilman kokemusta pikkulapsista :girl_sigh:

 

Varmaan toi havainto lapsille juttelevien ryhmästäkin on oikeansuuntainen, ihmiset joilla on lapsia uskaltavat niille luontevammin jotain puhuakin, ja miehet eivät voi sanoa mitään, koska joutuvat olemaan varuillaan kaikenlaisten pedofiilisyytösten takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan liikuttu tosi paljon kotimaassa lapsen kanssa ja vaikka ehkä täältä puuttuukin sellainen yleinen kaikki viihdyttää lasta-kulttuuri niin täytyy sanoa, että ei olla negatiivisia kommentteja saatu. Tai kerran kun vaihdettiin vaippaa tunturin laella himppasen vilakassa säässä tuli joku setä sanomaan että lapsi on liian pieni vaeltamaan mutta muuten ihmiset on joko neutraaleja tai tosi ystävällisiä. En todellakaan odota että mun lapseni viihdyttäminen on ventovieraiden ihmisten vastuulla mutta tosi usein avoin ja iloinen pikkudaami on saanut viihdykettä ja juttuseuraa. Ollaan tietoisesti vältelty nk lapsiperherysiä kuten ketjuravintoloita leikkipaikkoineen ja lapsi on pikkuhiljaa iän karttuessa kasvanut eriliaisissa paikoissa käymiseen. Eli illallisravintoloissa meitä ei vielä nähdä, siisteissä päivällisravintoloissa kyllä mutta aikanaan ihan kahvilapistäytymisillä lähdettiin liikeelle.

 

Usein vastakaiku on myös käytöksestä kiinni eli normaali lapsen touhuilu ei tunnu ihmisiä haittaavan. Ainakin itsestä on piristävää välillä jutustella kauppajonossa kärryissä istuvien taaperoiden kanssa tai vilkuttaa takaisin vilkuttavalle vauvalle. Sen sijaan välillä näkee sellaista showta pitäviä lapsiperheitä, joissa vanhemmat häärää, lapset melttoavat, esineet lentävät ja paikat tahmaantuvat että kieltämättä itsekin mielelläni saatan väistää- ainakin jos työmatka-asuun ollaan kolmatta kertaa sörssäämässä banaania tai pillimehua ja perheenäiti alkaa kailottaa kun kiellän lasta tahmaamasta. Näin siis tein tällä viikolla lentokentän kahvilassa. En siksi että en pitäisi lapsista vaan siksi että kyseinen perhe käyttäytyi häiritsevästi. En kyllä mulkoillut tai sanonut rumasti, poistuin vaan paikalta ilman draamaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Se, että asiat on harvoin niin yksioikoisia ja pohjimmiltaan elämä on hyvin samanlaista kaikkialla.

 

Sä et oo varmaan sit käynyt kauheasti missään? Musta noin yksioikoisesti ei vaan voi sanoa. Oon asunut muutaman vuoden enkkulassa ja pari Saksassa ja vaikka noi on aika samanlaisia maita sinällään koska ne on eurooppalaisia niin on siinä kyllä aika helvetisti eroa onko enkuissa vai täällä. Monet jutut on tietty sellaisia vivahde-eroja että niitä on vaikea pukea sanoiksi mutta eroja on. Ihmisten käytöksessä ja maan käytännöissä molemmissa. Ja ne kasvaa sit jos vaihtaa vaikkapa mannerta. Mut tää on varmaan jo vähän aiheen sivuun...

 

 

Minusta tuntuu myös että lapsiin suhtaudutaan vihamielisesti täällä Suomessa. Jopa absurdiuteen asti... Mun huvittavin muisto tähän liittyen oli kun keväällä vein kolmea hoitolastani kirjastoon Espoon Isossa Omenassa. Kaljalaatikkoa kantava mies näki oikeen vaivaa että pääsisi toiselta puolen käytävää kiilaamaan meidän kärryä ja huorittelemaan mua (!). Siinä ei kyllä tiennyt että itkeäkö vaiko nauraa. Vauvan kanssa liikkuessa oon kohdannut eniten sellaista sympatiaa ja ihastelua mutta oletan että kun tuo rassukka kasvaa isommaksi niin tulee myös enemmän niitä valituksia.

 

Mut Suomi on tällainen maa missä kaikki on aina muiden vika. Jos lapsi ärsyttää sua, vika on lapsessa eikä sun omassa asenteessa. Aina jonkun toisen tulis tehdä jotain asialle, itse tarvii vain valittaa. Tää on niin monessa muussakin asiassa että ei yllätä kauheesti että se koskee myös lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pätisköhän toi "muiden vika" - asenne toisinpäinkin? Mä oletan saavani ystävällistä kohtelua ja pidän yksittäistä huorittelijaa yksittäisenä sekopäänä, ja jos esimerkiksi jään junaan viimeisenä ajattelen että olisi itse pitänyt ajoissa varmistaa että joku huomaa jäädä auttamaan vaunujen kanssa. Joku muu kulkee valmiiksi ennakkoluuloisena, että kaikki noi vihaa mua kuitenkin, pitää sitä hullua todisteena suomalaisesta lastenvihasta, ja siellä junassa on närkästynyt kun kukaan ei koskaan auta. Ja metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Mutta omaa asennetta ei tosiaan tarvitse korjata, koska sehän ei asiaan edes kuulu, helpompi syyttää kaikkia kanssaihmisiä epäystävällisiksi lapsenvihaajiksi, koska ne ei oma-aloitteisesti juttele omalle kultamussukalle ja kerrankin yks bussikuski ajo pysäkin ohi. ;-)

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Se, että asiat on harvoin niin yksioikoisia ja pohjimmiltaan elämä on hyvin samanlaista kaikkialla.

 

Sä et oo varmaan sit käynyt kauheasti missään? Musta noin yksioikoisesti ei vaan voi sanoa.

Joo, en. :girl_prepare_fish: Pitääkö tässä keskustelussa validoida mielipiteensä listalla maista, joissa on asunut ja matkustanut?

 

Ihan yhtä yksioikoisesti kuin, että asia X on aina paskasti paikassa Y ja asia Z aina aivan ehanaasti paikassa D.

 

Ja se mun tärkein pointti joka tapauksessa oli se yleistys, että suomalaiset suhtautuu pääsääntöisesti negatiivisesti vieraisiin ihmisiin. Siis ihmisiin, myös lapsiin. Mutta sitä nyt ei valitettavasti voi muuttaa kuin aloittamalla itsestään.

 

muoks. JAW:n kanssa samaa mieltä siis tuosta oman asenteenkin vaikutuksesta. Mutta kyllähän siitäkin voi vaan valittaa ;)

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^tuota samaa olen itse miettiänyt. Itse kun ei koita kaikkien käytöksestä etsiä sitä pahaa, niin en sitä huomaakaan. Eikä oleta, että kaikkien mielestä niitä mun lapsia pitää huomioida, niin se ei häiritse vaikka niitä harvoin huomioidaan.

 

Tosin onhan se totta, että useassa muussa maassa lapsiin suhtaudetaan todella avoimesti, mutta se ei taida olla suomalaisille ominaista. Mutta tekeekö se meistä lastenvihaajia? Ei mun mielestä...

Edited by anemone83

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta omaa asennetta ei tosiaan tarvitse korjata, koska sehän ei asiaan edes kuulu, helpompi syyttää kaikkia kanssaihmisiä epäystävällisiksi lapsenvihaajiksi, koska ne ei oma-aloitteisesti juttele omalle kultamussukalle ja kerrankin yks bussikuski ajo pysäkin ohi. ;-)

 

Samaa mieltä tästä.

 

Mun mielestä Suomessa on muutenkin vallalla semmonen "ei-kuulu-mulle"-asenne eikä se koske vain lapsia ja lapsiperheitä, vaan ihan kaikkia. Harva loppujen lopuksi alkaa jutella tuntemattomalle, vaikka se olis kuinka komea ja kaunis ja kivannäköinen. Paikkakuntakohtaisia eroja, ihan persoonaeroja, mutta yleinen suuntaus on varmaan silti sama.

 

Itse en ole lapsen kanssa kohdannut mitään ihmempää "lastenvihaaja"-asennetta, muutamia yksittäisiä mulkaisuja kyllä mutta paljon enemmän sitä, että joku tulee viihdyttämään lasta kauppakassin pakkaamisen ajaksi tai juttelemaan kassajonossa tylsistyvälle lapselle tai ilveilemään lapsen kanssa ihan muuten vaan. Mutta me nyt ei oikeasti ollakaan liikuttu Haaparantaa kauempana ;) joten ei ole kovin suurta vertailupohjaa.

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistetaanhan taas tämmöisessäkin tunteita herättävässä keskustelussa, että asioista voidaan kyllä olla eri mieltä mutta henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse kenenkään mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä nyt en osaa pitää syynä omaa asennetta, jos joku kanssaihminen käyttäytyy töykeästi. Toki peiliinkin voi katsoa jos tahallaan provosoi, mutta en nyt ymmärrä miksi tämä keskustelu on mennyt tällaiseksi piikittelyksi. Jos kanssaihmisten suhtautumiseen vaikuttaa vaan oma asenne, voisi vaikka kaikille koulukiusatuille, rasismista kärsiville maahanmuuttajille ym. sanoa, että vika on teidän asenteissa. Jos odotatte syrjintää, saatte sitä. Sillä tavalla voidaan tehokkaasti sulkea suut kaikilta, jotka huomauttavat jostain ihan todellisesta epäkohdasta.

Edited by Josephine

Share this post


Link to post
Share on other sites

No en nyt ihan tuota tarkoittanut. Vaan sitä, että toki mäkin joskus tapaan töykeitä ihmisiä, mutta en tulkitse sitä niin, että suorastaan odotan sitä tai ajattelen, että suomalaiset yleensä ovat sellaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä Suomi ei ole ainoa maa, jossa ns. lapsiviha on näkyvää. Ne kerrat, mitä olen esim. Saksassa vieraillut, on kyllä pistäneet miettimään tätä.

 

Vaan allekirjoitan kyllä ton, että Suomessa toi tuntuu kuuluvan vähän kulttuuriinkin, että vieraiden ihmisten kanssa ei osata olla luontevasti tekemissä ja ollaan vähän tuppisuita. Mä näkisin sen niin, että toiset vieroksuu lapsia, koska lapset eivät ole vielä oppineet sulautumaan massaan ja "olemaan suomalaisia". Lapset ottaa jatkuvasti kontaktia vieraisiin ihmisiin, pitää ääntä julkisilla paikoilla jne. Se taas on valitettavaa, että kaikki eivät osaa siihen suhtautua vaan kokevat pakottavana tarpeena ilmaista sen lapselle tai lapsen vanhemmalle mulkoilemalla, kommentoimalla tai olemassa jollakin muulla tavalla epäkohteliaita.

 

Sit on erikseen ne oikeasti häiritsevät lapsiperheet. Minä en nuorempana itse pitänyt lapsista, mutta nykyään itse lapsellisena olen ymmärtänyt kohdistaa kummaksunnan oikeaan lähteeseen; vanhempiin. Ne vanhemmat, jotka ei oikeasti osoita mitään kiinnostusta ohjata lastaan pois potkimasta / rikkomasta / muuten tahallaan häiritsemästä muita ihmisiä ja asioita lietsoo kyllä "lapsivihaa" aikalailla...

Edited by hoobi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun täytyy kyllä tässä yhtyä toistaiseksi positiivisessa mielessä vastakkaisiin mielipiteisiin. Oon yleensä aika arka tunteelle siitä, että olen muiden tiellä tai häiritsen muita. Kuitenkin vaunujen kanssa liikkuessa en ole kokenut saaneeni negatiivista huomiota, päinvastoin. Mulla ei kyllä ole mitään odotuksia siitä, että mulle pitäisi ovia aukoa tai että mua pitäisi auttaa vaunujen kanssa. Ei musta kenelläkään sellaista velvollisuutta ole. SIlti olen todella usein pyytämättä saanut jeesiä milloin missäkin tilanteessa.

 

Oma kokemukseni siis on, että suomalaiset osaavat ainakin vaunujen kanssa liikkuvaa äitiä kohtaan olla todella huomaavaisia. Tietty mulla on, kuten käy ilmi, aika matalat odotukset lähtökohtaisesti. Toivon, että musta ei häiriinnytä, mutta en edellytä, että mua autetaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikkakin Rantalan kolumni oli mun mielestä paikoin tosi yliampuva ja liiotteleva, oli sen tarkoitus varmaan herättää meitä pohtimaan omia asenteitamme. Ja sen voisi laajentaa koskemaan ihan kaikkia kanssaihmisiä eikä pelkästään lapsia.

 

Yksi esimerkki tuli mieleen Ulkomaasta. Siellä näkövammaiset eivät saa avustusta opaskoirien tai tukihenkilön palkkaamiseen, vaan he kulkevat yksin pelkän kepin kanssa miljoonakaupungin vilinässä. Kun he haluavat ylittää tien jäävät he odottelemaan kadun reunaan, jossa heti joku ohikulkijoista tartuu käteen ja saattaa kadun yli ja sama kuvio toistuu taas seuraavassa kadunkulmassa. Mun oli aluksi tosi vaikea ymmärtää tuota ja luulinkin, että ne ihmiset jotka auttoivat näkövammaisia olivat koulutettuja avustajia, mutta ei. He ovat ihan tavallisia, tuntemattomia ihmisiä. Toinen esimerkki kun matkustat rattaiden kanssa täyteenahdetussa metrossa. Ennen kuin edes ehdit miettiä miten pääset sieltä ulos koputtaa joku olkapäähän ja tarjoutuu nostamaan vaunut. Suomessa kun matkustat ruuhka-aikana vaunujen kanssa saat lähinnä tuhahtelevia katseita ja ihmiset ryntäävät ulos heti kun ovet aukeaa. Se vaan tuntuu olevan automaattista, että muita ihmisiä autetaan eikä ajatella, että tuon vaunuilla kulkevan pitäisi nyt itse miettiä miten pääsee ulos metrosta. Ja pakko lisätä tähän loppuun, että en nyt tällä kirjoituksella tarkoita että ulkomailla kaikki on aina hyvin ja Suomessa huonosti.

 

Joku aikaisemmassa kommentissa kirjoitti, ettei tiedä mitä juttelisi lasten kanssa. En mä ainakaan odota tai vaadi, että vieraiden ihmisten pitäisi alkaa juttelemaan lasten kanssa, mutta jos lapsi vaikka tervehtii niin siihen vastataan tai jos lapsi vilkuttaa ja hymyilee ohikulkijalle, niin voi hymyillä iloisesti takaisin. Valitettavan usein mäkin olen Suomessa joutunut selittämään lapselle, kun hän kysyy miksi Ulkomaassa tervehditään ja täällä se ei ole niin yleistä.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kommentoin nyt pitemmin isolla koneella. Anteeksi, jos loukkasin jotakuta, ei pitäisi kirjoittaa yöllä imettäessä, tulee liian kärkevää tekstiä. En nyt muokkaa sitä kuitenkaan kun sitä on jo kommentoitu, ettei alkaisi näyttää siltä, että kommentoijat tyhjästä ärtyivät. Selitän sen sijaan tarkemmin. :)

 

En todellakaan tarkoita, että töykeys aina tai edes usein johtuisi siitä, että toinen oikein kerjäsi sitä. (Eikä "toi alotti" musta ole aikuisten kesken hyvä perustelu töykeydelle, vaikka olisikin kerjännyt, mutta se on sitten eri asia.)

 

Mutta siis, tästäkin keskustelusta siis käy hyvin selväksi se, että ihan samalla alueella ihan samassa tilanteessa liikkuvat kokevat hyvin eri tavalla sen, onko ihmiset yleensä töykeitä vai ystävällisiä. Mä en mitenkään pysty uskomaan, että se johtuu ainoastaan tuurista, kaikki meistä kuitenkin liikkuu varmaan sellaisia määriä, ettei ole kyse yksittäisistä poikkeuskerroista. Joku selityshän sille täytyy olla, joka liittyy meihin ihmisinä, siis joko niin, että meitä oikeasti kohdellaan eri tavalla (miksi?) tai me tulkitaan saamamme kohtelu eri tavalla.

 

Mun teoria on, että ensinnäkin se, miten olettaa tulevansa kohdelluksi vaikuttaa siihen, mihin kiinnittää huomiota. Mä siis ihan oikeasti en ollut huomannut niitä ihmisiä, jotka lapsen tullessa vastaan näyttää kärsiviltä, ennen kuin tän keskustelun takia asiakseen kiinnitin asiaan huomiota. En tiennyt, että niitä on olemassakaan, koska yleensä pistän merkille vaan ne ihmiset, jotka hymyilee, koska ei ne nyrpistelijät nyt kuitenkaan tule yleensä ihan nenän alle sitä tekemään, vaan päinvastoin nyrpistelevät kauempaa ja usein sillä lailla korostetun kärsivällisesti.

 

Ja toiseksi mä tosiaan tulkitsen sen korostetun kärsivä(llise)n ilmeen kuitenkin kohteliaaksi siinä mielessä, että ihminen selvästi ajattelee, että tilanteessa kuuluu olla kärsivällinen ja lapsi saa nyt olla siinä vaikka se itseä potuttaakin. Luulen, että nää on niitä, jotka monet muut kokee "tuhahteleviksi" ja että niiden ajatus on, että ne toivoisi lapsen hornan tuuttiin, koska mä en sellaisia kuitenkaan havainnut vaikka yritin.

 

Kolmanneksi mä uskon, että vaikka ei tarkoittaisikaan olla töykeä, se, että odottaa töykeyttä vaikuttaa siihen, mitä saa vastaan. Jos olettaa ihmisten tervehtivän iloisesti vastaan, on väistämättä itse iloisempi tehdessään aloitteen kuin jos olettaa, että muut kuitenkin on tylyjä. Vaikka siis itse olisi miten kohtelias, mä uskon, että se näkyy millaisia kokemuksia on aikaisemmin ollut, yritti sitä peittää tai ei. Se ei ole mitenkään kenenkään syy, eikä tietenkään oikeuta tylyyttä, mutta luulen, että sillä on vaikutus kuitenkin.

 

Eihän sekään ole oikein, että ennen kiusattuja usein kiusataan uudestaan, mutta se on kuitenkin totta, että niin käy, myös kun uhriksi joutunut vaihtaa kokonaan ympäristöä. Samalla lailla ei ole oikein, että tylyyttä kokenutta kohdellaan useammin tylysti, mutta luulen, että siinäkin saattaa olla samanlainen noidankehä. Sitä, voiko sille kukaan itse oikeasti mitään tehdä, on sitten eri juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös mä odotan saavani osakseni pääosin positiivista käytöstä ja viljellen tätä myös muille aktiivisesti. Hymy tarttuu. Odotan kanssaihmisten huomioimista, tervehdykseen vastaamista, oven auki pitämistä takana tulevalle jne ja teen näitä muille. Siksi mä aina vähän järkytyn jokaisella Suomen reissulla. Ei, täällä ulkomaaseessa ei ole kaikki täydellistä ja Suomessa kaikki paskaa. Mutta ei suomi nykyiseen kotimaahani verrattuna ole mitenkään lapsi- eikä ihmisystävällinen paikka noin yleisten. Ilahduttavia poikkeuksia toki kohtaa myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuu ajatuksena oudolta, että se olisi jotenkin mun "vika" tai mun tulkinnasta kiinni, jos toinen ihminen käyttäytyy huonosti. Jos joku ei vastaa tervehdykseen, auta nostamaan rattaita tai pyörätuolia, antaa oven lentää mun päälle jne. niin kyllä se on huonoa käytöstä vaikka miltä kantilta sitä tarkastelisi. Kuten Naan kirjoitti, niin mäkin odotan postiivista käytöstä muilta (niin Suomessa kuin ulkomailla), mutta valitettavasti Suomessa siihen ei tunnu aina saavan yhtä paljon samanlaista vastakaikua kuten vaikka Ulkomaassa, jossa olen asunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now