Drusilla

HS: Lastenvihaajan tunnustuksia

76 posts in this topic

Kuten jo sanoin, tottakai huono käytös on huonoa. Mä vaan ihmettelen, miksi jotkut kokee, että se on tosi yleistä ja jotkut että ei. Mulle ei esimerkiksi ole kertaakaan sattunut, että en olisi saanut apua rattaiden kanssa ja kun olen liikkunut puolitoista vuotta monta kertaa joka viikko niin ei se voi vaan tuurista olla kiinni jos se kerran niin yleistä olisi. Kuulisin mielellään teidän selityksen tälle, te jotka törmäätte sellaiseen usein?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en valitettavasti osaa kyllä mitään selitystä antaa, kunhan vaan olen verranut omia kokemuksia kahden asuinmaan välillä ja niissä on huima ero. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä kirjoitin, niin eron huomaa tosi hyvin varsinkin silloin kun on palannut takaisin Suomeen. Jos olisin asunut koko ikäni vain Suomessa, niin voi olla etten huomaisi suomalaisten käytöksessä mitään epäkohteliasta tai kummallista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mäkin järkytyn suomalaisten käytöstavoista säännöllisin väliajoin. Ihan kaikkia ikäryhmiä kohtaan. Ja haluan nyt tässä painottaa sen, että mä en todellakaan ajattele Suomen olevan mikään täydellinen maa, ja vielä vähemmän olen sitä koulukuntaa, että "Jos ei kelpaa, niin voi muuttaa muualle" (siinäkin on tosi hedelmällinen lähtökohta).

 

Jotenkin tuntuu, että tää oletettujen "lapsivihaajien" joukko (tai siis ne, joiden mielestä suomalaislapset käyttäytyy erityisen huonosti) ajattelee, että jossain Etelä-Euroopassa lapset jo 2-vuotiaina keskustelee päivällispöydässä useamman tunnin sivistyneesti Aristoteleen runousopista jakaus suorassa. Mutta kun sen päivällisseurueen siirtäisi sellaisenaan Suomeen, niin johan siellä ravintolassa useampikin suomalaissierain väräjäisi tuohtuneesti, että mitä meteliä noi AIKUISET oikein pitää?!

 

Mutta käyttäytyykö suomalaislapset jotenkin erityisen huonosti? Mä olen kyllä kuullut ihan kamalia juttuja erittäin huonosti käyttäytyvist lapsista, joiden vanhemmat vaan paapoo niitä. Siis näitä juttuja olen tosiaan kuullut, enkä sinänsä halua niiden todenperäisyyttä voi kiistää, vaikken itse koskaan muista moiseen törmänneeni (anteeksi, kerran lennolla joku tenava potki ehkä puoli tuntia mun selkänojaa, pyysin lopettamaan, äiti siirsi sen viereiselle penkille. Ei muuten ollut suomalainen.) Mutta ilmeisesti näin tosiaan on, että suomalaislapsille ei vaivauduta opettamaan käytöstapoja (toisaalta, mikäs ihme se on, jos niille opetetaan samat käytöstavat kuin vanhemmilla.)

 

Tosi kätevä kikka olisi tietysti vaan pitää lapset poissa ihmisten ilmoilta, eipä olisi häiriöksi. Tätä muistan ihmetelleeni asuessani yhdessä isohkossa P-Amerikan kaupungissa (ja mä asuin vielä lähiössä, en edes missään keskustan humussa). Alle kouluikäisiä lapsia ei koskaan tuntunut näkyvän missään. Okei, viikonloppuisin niitä näki puistoissa kärryttelemässä ja tietysti lastentapahtumissa (tai no niissä kahdessa koko perheen tapahtumassa, missä kävin). Ei ikinä bussissa, keskustassa, ostarilla ja kaupoissakin ihan satunnaisesti. Eikä ero voinut olla ihan pieni, koska pistin sen merkille, vaikka itsellä ei ollut silloin lapsia.

 

muoks. Mun on sinänsä varmaan tätä asiaa ihan turha edes kommentoida, kun ilmeisesti julkiset liikennevälineet on niitä kaikkein riskialttiimpia paikkoja tavata lapsivihaajia ja toisaalta huonosti käyttäytyviä lapsia, enkä itse julkisia käytä. Pitäisi käydä enemmän ravintoloissa herättämässä pahennusta.

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos joku ei vastaa tervehdykseen, auta nostamaan rattaita tai pyörätuolia, antaa oven lentää mun päälle jne. niin kyllä se on huonoa käytöstä vaikka miltä kantilta sitä tarkastelisi.

Musta tuntuu, että täällä vaan ollaan liian tietoisia mahdollisista vastuista mitä tuollainen auttaminen tuo mukana. Nostat väärin rattaita, joku pala irtoaa, olet korvausvelvollinen. Entäs jos se tyyppi tipahtaa pyörätuolista, kun olet auttavinasi korkean kynnyksen yli? Molemmilla pyörälaitteilla, rattailla ja pyörätuoleilla, on muuten tottumattoman helppo kipata jossain kynnyksissä tai portaissa tai vaikka vaan viettävällä maalla kyydittävä kyydistä...

 

Kyllä mä jotain ovia auonkin ihmisille, jos sopivasti kohdalle satun, mutta aika nihkeästi kieltämättä olisin hinaamassa pyörillä työnnettäviä ihmisiä bussiin. Pakko myöntää, että oma ajatus olisi, että eikö pitäis itse taata se oma kulkumahdollisuus avustajilla tms. Vähän tällainen "mitäs läksit". Entä jos bussissa ei ole ketään nostokykyistä ylipäätään? Kaikki ovat 80+ mummoja? En mä ainakaan itse uskaltais laskea sen varaan että kyllä sieltä joku tulee auttamaan tai sitten kokea jotain kosmista vääryyttä, jos ei tullut. Aika nöyränä saisin olla anelemassa, että voisko joku nostaa vaunut autoihin, jos niitä ei omin keinoin saisi kyytiin.

 

Mun isä on kyllä toista maata, viimeks kun käytiin, niin se hyppäs autotielle työntämään jotain loskaan juttunutta autoa liikennevaloissa. Ihan kiva, että on vanhan ajan herrasmiehiä mutta oishan siinäkin voinu käydä vaikka miten, auto ois voinu tuiskauttaa sen nenälleen sinne loskaan tai muuten tuupata sitä. Itse olisin korkeintaan voinut kysyä autosta, et voinko soittaa jostain tiepalvelusta tms. apua ja luottanut sitten yhteiskunnan palveluihin :rolleyes: ja tismalleen samaa kohtelua kyllä odottaisin siellä auton ratissakin. Tarkemmin ajatellen jos sinne ois joku vanha setä hypännyt työntämään, niin en ainakaan olisi uskaltanut yrittääkään mihinkään suuntaan ajamista (entä jos siihen sattuu ja se haastaa oikeuteen).

 

Minusta käytöstavat on jotenkin eri asia kuin tuollaisen erityiskohteliaisuuden ja avun tarjoaminen. Mulle hyviin käytöstapoihin riittäis ihan se, ettei tiuskita lapsille tai mennä kamppaamaan mummoja. Vastataan kohteliaasti, jos joku puhuttelee. Se, että auttaa mummon vielä kadun yli, on todellakin extraa. No, mä oonkin tällainen empatiakyvytön nilkki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä en ole asunut ulkomailla, mutta olen kyllä matkustellut paljon. Mutta edelleen haluaisin tietää, miten joku sellainen voi olla yleistä, johon itse en ole kertaakaan puolessatoista vuodessa törmännyt, ihan riippumatta siitä onko se jossain tietyssä ulkomaassa vieläkin harvinaisempaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Mutta toisaalta tollaiseen ajatteluun liittyy ihan hirveästi juuri sitä välittämisen puutetta, josta tässä maassa usein puhutaan.

 

Muutama viikko sitten oli Ilta-Sanomissa juttu neljävuotiaasta pojasta, joka oli karannut päiväkodista ja kävellyt pitkin valtatien vartta hyvän matkaa. Ihmiset oli sieltä sitten soitelleet autoista huolestuneena hätäkeskukseen, siis useita soittoja oli tullut ennen kuin kukaan pysähtyi sen pojan luokse. Mä luin ton ja olin aivan WTF?!? Siis neljävuotias kävelee 80 km/h rajoituksella varustetun tien reunaa, eikä kukaan pysähdy?! Vähän samaa se poliisikin arvosteli lehtijutussa, niin jopa oli kommenttikentät täynnä, että "Ei kai sitä nyt vieraan lapsen luo uskalla pysähtyä tai sitä autoonsa ottaa, luulevat vielä pedofiiliksi!" Tähänkö se tosiaan on mennyt? Nelivuotias sinkoaa kuitenkin aika äkkiä ajatuksissaan auton alle tai jää rekkakuskilta huomaamatta... Kuinka paljon sen jälkeen harmittaa, että pelkäsi pysähtyä lapsen kohdalla?! Ja kuinka moni oikeasti ajattelee ensimmäiseksi pahaa ihmisestä, joka pysähtyy sen oman lapsen luo, kun se on ottanut hatkat sieltä päikyn pihasta?!

 

muoks. Tää menee nyt jo todella pahasti ohi aiheen, anteeksi.

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla ehkä on joku omanlainen tutkani, että jos tuntuu, että joku on nyt yllättäen haastavassa tilanteessa apua vailla, niin autan kyllä, mutta jos on (mitenhän tämän sanoisi vähemmän provosoivasti) itse toistuvasti hankkiutunut tällaiseen hankalaan tilanteeseen ihan väkipakolla, niin ei herätä yhtä paljoa sympatiaa.

 

Nelivuotias yksin valtatiellä = jotain tarttis tehdä

Joku näyttää kiukkuiselta rattaiden kanssa jonkin oven edessä ja pälyilee, miksei kukaan tule avaamaan hänelle ovea = kävelen luultavimmin ohi

 

No, ei siitä ehkä niin vähäprovosoivaa tullutkaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^joo, tää klassinen "kyllä joku muu sen hoitaa. Parempi olla puuttumatta etten vaan vaikka menetä kasvojani"-ilmiö... Surullista. Mut tietty suomen turvallisuutta lapsen kannalta kehutaan kiljuen. Kyllä siellä 4v pärjää pihalla keskenään. Vaikka sit valtatiellä...

Edited by Naan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei ole vielä omia lapsia. Asun pk-seudulla ja kuljen päivittäin julkisilla. Myönnän avoimesti, että minua potuttaa suuresti, erityisesti ruuhkabusseissa. niin käsilaukulleen yhden istumapaikan oman takapuolensa vierestä varaavat eläkeläisrouvat kuin väenvängällä käytävillä seisovien joukkoon tungettavat lastenvaunut. Siinä ei paljon anteeksipyytelevät hymyt auta, jos työhousujen lahkeet on rapaisten renkaiden vuoksi likaiset. Voin kertoa, että molempiin tilanteisiin törmää kuitenkin todella harvoin.

 

Yleensä en jaksa ärsyyntyä tai tehdä minkäänlaista ongelmaa julkisessa kulkuneuvossa huutavasta lapsesta. Jos vanhempi koettaa vielä rauhoittaa lasta, tilanne on enemmän myötätuntoinen kuin ärtynyt. TOkihan oma mielentilakin vaikuttaa asiaan, mutta useimmiten koetan ymmärtää. Huonosti käyttäytyvät lapset on sitten asia erikseen. Jos vanhemmat eivät puutu lapsen käytökseen, mulkoilen ensin vanhempia, koska odotan heidän ensisijaisesti olevan ne, joiden kuuluu omaa lastaan ojentaa. Harvemmin siinä uskaltaa itse avata suutaan, kun sehän on jotain kauheaa, kun joku ulkopuolinen puuttuu kasvatusmetodeihin. "se nyt vaan on vähän vilkas" ei saa paljon ymmärrystä, jos lapsi on potkinut pitkän aikaa selkänojaa, vetänyt hiuksista ja huudellut suureen ääneen kohteliaisuuksia kanssamatkustajista.

 

Jos törmään vaikkapa kaupassa eksyneeseen ja itkuiseen lapseen, menen kyllä kysymään, mikä on hätänä. Näitäkään tilanteita ei tule usein kohdalleni, mutta kyllähän sitä tulee muutenkin pienessä pulassa olevia autettua (en anna kyllä kenellekään rahaa). Viimeksi tänään sain huonosti liikkuvan rouvan iloiseksi, kun sain suojatien kohdalla autoliikenteen pysähtymään, jotta hänkin pääsi kadun yli. Eikä minun tarvinnut tehdä mitään ihmeellistä. Siitä ja lähes ilman syytä saaduista kiitoksista tuli minullekin hyvä mieli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ En nyt ehkä ihan ymmärtänyt piikin terävintä kärkeä, mutta eipä Suomessakaan 4-vuotiaat juuri enää missään yksin liiku... Siis nykyään. Toista oli mun lapsuudessa, mutta sillon oli kaikki muutenkin paremmin ;) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

No ehkä kyse oli juuri siitä, että Suomessa vieläkin uskotaan lapsella olevan paljon parempi toiminta/harkintakyky kuin mitä todellisuudessa on. Ja ulkopuolisetkin odottaa lapsilta liikaa. Vähän väliä jossain iltalehden jutuissakin on otsikoita "hups asumme joen vieressä ja jätin taaperon yksin pihalle VAIN viideksi minuutiksi ja hän oli hukkunut" :(. Toki ennenkin lapset on jätetty ns oman onnensa nojaan, mutta lapsikuolleisuus onkin ollut silloin ihan eri lukemissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä hienoa, että Marsa123 avasit toiset huomioimattoman käytöksen takana olevia ajatuksiasi. Toivon, että sun kaltaiset saisivat rohkeutta auttaa toisia ja kohdata erilaisia ihmisiä ilman pelkoa oikeusjutuista tai kenenkään fyysisestä loukkaantumisesta. Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään jättää auttamatta kuvailemiesi asioiden takia. Rattaiden kanssa liikkuessa apuun tuleva henkilö yleensä kysyy "mistä kohdasta voin nostaa?" ja apua tarvitseva neuvoo. Pyörätuolilla liikkuva osaa yleensä myös opastaa auttajaansa.

Muuten, jos bussissa on vain 80+ mummoja, kuljettaja tulee auttamaan, samoin kuljettaja auttaa myös tyhjään bussiin tai ratikkaan pyrkivää. Se kuuluu heidän työhönsä - etkö oikeasti tiennyt? Onneksi itse en ole törmännyt Suomessa(kaan) ikinä tuohon "mitäs läksit"-ideologiaan enkä toivottavasti törmääkään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä on jotenkin absurdi ajatus, että vaunuilla ei saisi liikkua jos ei niitä itse saa joka paikkaan siirrettyä. Kai tämä taas erityisesti korostuu pk-seudulla, jossa liikennöi korkeita lähijunia ja ratikoita kuitenkin edelleen säännöllisesti. Meillä ei kertaakaan ole ollut ongelmaa päästä junan kyytiin ja itse aina tarjoudun ottamaan sieltä rapaisemmasta päästä kiinni ja annan työntöaisan auttajalle, mutta kyllä ne tilanteet välillä on koomisia kun näkee miten jotkut ihmiset juoksevat suunnilleen junalaiturilla pakoon kun näkevät rattaiden lähestyvän ettei vaan tarvitse auttaa. Niin ja mitä tulee siihen, että entä jos paikalla ei ole ketään nostamaan, silloin henkilökunta on se jonka kuuluu auttaa. Niille jopa ihan maksetaan siitä.

 

Silti pakko sanoa, että tyypillisimmin vaunujen ja rattaiden kanssa apua saa maahanmuuttajamiehiltä, skeittiteineiltä ja toisilta samassa tilanteessa olevilta lapsiperheiltä. Niin ja mummot usein komentavat jonkun teinin auttamaan siitä laiturilta eli onneksi sieltä mummoistakin löytyy muita kuin niitä Stockmannmummoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Silti pakko sanoa, että tyypillisimmin vaunujen ja rattaiden kanssa apua saa maahanmuuttajamiehiltä, skeittiteineiltä ja toisilta samassa tilanteessa olevilta lapsiperheiltä. Niin ja mummot usein komentavat jonkun teinin auttamaan siitä laiturilta eli onneksi sieltä mummoistakin löytyy muita kuin niitä Stockmannmummoja.

 

Ja tähän listaan lisäisin vielä laitapuolenkulkijat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rilla ja Askel - no en tiennyt, että se kuuluu kuljettajan työhön. En oo etelästä, niin en tarkemmin tunne metro- enkä ratikkasysteemejä, enkä täälläkään usein julkisilla kulje.

 

Minusta se on ihan luonnollista, et jos ei ole aikaisemmin tehnyt asiaa x, niin on vähän varuillaan tilanteissa, joissa sitä saattaa joutua tekemään (vaikka nostamaan niitä vaunuja). Varmaan jos mäkin oisin vaikkapa kaverin vaunujen kanssa muutaman kerran autellut niin että mua ois neuvottu, niin suhtautuisin eri tavalla. Sellaista peruspyörätuolia uskaltaisin auttaakin, kun oon kaveria toisinaan sen kanssa työnnellyt ja auttanut kynnyksissä ja portaissa.

 

Siksi musta on ihmeellistä, että se on joku uutinen, että lapsiperheet auttaa toisiaan rattaiden kanssa tai että mummot hymyilee ja puhuttaa lapsia jossain kahvilassa. Tottakai! Niillehän se on tutumpaa ja luonnollisempaa hommaa. Ne osaa jo, muistavat tilanteet omasta kokemuksesta, ja uskaltavat siksi helpommin "tarjoutua" apuun. Teinejä ja laitapuolenkulkijoita ei sitten muista syistä pelota :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun setä joka kulkee pyörätuolilla sanoo, että ne paikat joissa eniten kaipaa apua on ovien auki pitäminen, kun joka paikassa ei ole sähköovia. Ja mä ainakin toivoisin, että multa tultaisiin mieluummin kysymään miten rattaita nostetaan, kuin jätettäisiin auttamatta sen pelossa, että jotain voisi tapahtua. Sehän romuttaisi kokonaan ajatuksen lähimmäisen auttamisesta. Toki olen itsekin joskus pysytellyt kauempana ja soittanut hätäkeskukseen, jos avuntarvitsija on sekaisin, humalassa tai aggressiivinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko myöntää, että oma ajatus olisi, että eikö pitäis itse taata se oma kulkumahdollisuus avustajilla tms. Vähän tällainen "mitäs läksit". Entä jos bussissa ei ole ketään nostokykyistä ylipäätään? Kaikki ovat 80+ mummoja? En mä ainakaan itse uskaltais laskea sen varaan että kyllä sieltä joku tulee auttamaan tai sitten kokea jotain kosmista vääryyttä, jos ei tullut. Aika nöyränä saisin olla anelemassa, että voisko joku nostaa vaunut autoihin, jos niitä ei omin keinoin saisi kyytiin.

Tässä ajatuksessa "mitäs läksit" tulee mun mielestä hyvin ilmi se (suht yleinenkin?) suomalainen individualistinen ajattelutapa verrattuna vaikka niihin maihin, joissa olen asunut ja matkustellut. Varmasti se juuri selittää sitä miksi Suomessa ihmiset tuntuvat olevan epäkohteliaampia, kuin vaikka Ulkomaassa, jossa tämän tyyppinen ajattelutapa on täysin vieras. Mun aikaisemmin kirjoittama esimerkki sokeasta kulkemassa yksin kuvastaa tosi hyvin taas tätä toista ääripäätä, jossa toisten auttaminen on täysin automaattista.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Matkustelleena pakko tunkea itsensä tähän keskusteluun..

Nimenomaan tähän lapsiasiaan en osaa ottaa lapsettomana kantaa, mutta mitä huomioita olen tehnyt, niin suomalaiset on mielestäni enemmän "sulkeutuneempaa" kansaa kuin rajojen ulkopuolella (tästä jätän muut pohjoismaat pois, koska ne ovat jonkin verran vieraampia itselleni). Näin kärjistetysti. Ja tuo sulkeutuneisuus näkyy sitten tässä toisten auttamisessa; katsotaan muualle kun joku selväti tarvitsisi apua/vanhus istumapaikkaa bussissa/ratikassa/metrossa, kun taas monessa muussa maassa olen nähnyt vastaavassa tilanteessa sen että silloin hypätään omalta paikalta pois ja osoitetaan tämä vapautunut paikka sitä tarvitsevalle. Muualla se on itsestään selvää, että paikka julkisessa annetaan vanhemmalle, muttä täällä näin tehneenä sain mummelilta osakseni ihmettelyä kun paikkaani tarjosin. Sitä olen nähyt myös muualla että julkiseen kulkuneuvoon tuleva äiti rattaiden kanssa on saanut apua jopa ohikulkijalta, eli ei edes samassa välineessä matkustajalta. Monissa maissa ihmiset ovat rennompia ja auttamishaluisempia ja avoimempia, jollain tapaa vanhanaikaisen kohtelijaita (enkä tarkoita turistirysien tippien kalastajia).

Täällä ei myöskään oteta samalla tavalla kontaktia muihin kuten taas muualla toisilleen tuntemattomat saattavat sanasen vaihtaa julkisissa. Myös minulle ollaan tultu juttelemaan, ja paikasta ja kieltitaidostani riippuen joko keskustelu on jatkunut tai tyrehtynyt saman tien, harvemmin tapahtunut täällä. Kaupunkikohtaisia eroja on varmasti ja sitten vielä pienet paikat vastaan isot kaupungit, mutta niinhän se on muuallakin.

Ja jos suomessa suhtaudutaan lapsiin vihamielisesti, niin samaa voisi sanoa koirista, varsinkin tässä olen huomannut kaikkein räikeimmän eron, vaikka matkustushistoriaan kuuluu myös maita joissa koira päätyy ravintolassa lautasellekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat havaintoni ovat, että eniten lapsiani ovat huomioineet maahanmuuttajat. Ja en nyt yleistä, että jokainen tekisi niin, mutta kaikkein huomaavaisin käytös on tullut maahanmuuttajilta. Sen sijaan ihan tavalliset ei-humalaiset keski-ikäiset suomalaismiehet ovat yltäneet kaikkein epäkohteliaimpaan käytökseen, onneksi tätä tapahtuu harvoin.

 

Esimerkkejä töykeydestä: viimeisilläni raskaana kävelin hieman hitaasti kassajonoon. Iso, hyväkuntoisen oloinen mies kiiruhti kiilaamaan edelleni. Tänään puolestani taiteilin rattaiden kanssa painavan oven kanssa. Keski-ikäinen mies jäi odottelemaan, että saisin oven auki, vaikka olisi ihan hyvin voinut auttaa. Kun sain itseni ja rattaat kammettua ovesta, tämä mies käveli samaisesta ovesta ulos eikä sanonut edes kiitosta, vaikka jäin pitämään hänelle ovea auki.

 

Eniten julkisissa kulkuneuvoissa rattaiden nostoapua tarjoavat nuoret miehet, jotka ovat yleensä aina kyselemässä, voiko auttaa. Pisteet heille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tuppaan usein ärsyyntymään, jos vieras lapsi huutaa kurkku suorana esimerkiksi bussissa. Yksikin päivä, kun tulin koulusta, bussissa oli nainen noin neljä vuotiaan lapsensa kanssa. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta yhtäkkiä lapsi alkoi itkeä ja kirkua aivan täysillä äidilleen, että "Mä vihaan sua!" Ei sitä huutamista ole kiva kuunnella. Samalla tavalla minusta ei ole kiva kuunnella kun joku aikuinen huutaa täysillä toiselle. Eikä siitä tarvitse mielestäni tykätä. Nuo äänet kuuluu elämään, mutta niin kuuluu moni muukin asia. En kuitenkaan koe olevani oikea ihminen arvostelemaan tuntemattomia etenkään lasten kasvatuksessa, kun itsellä ei omia lapsia vielä edes ole. Mieluummin pidän ajatukset itselläni. Että siinähän lapsi huutaa, ei ole minun mukula. Ja aivan varmasti tulevaisuudessa se oma lapsi tulee joskus ihan yhtä lailla huutamaan julkisella paikalla minulle, että vihaa minua. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen aika usein törmännyt myös valitettavasti siihen että vanhempi on hermostunu lapselleen niin että lopulta kummatkin huutaa lopulta kurkku suorana.

Vaikka siis alunperin homma on lähtenyt ihan pienestä, esim. lapsi ei ole suostunut suunnilleen kävelemään rattaiden vieressä, tai isoveli on hermostunu pikkusiskolleen kun toinen on hajottanu hienon rakennelman, tms.

 

Joten siis musta tuntuu et vanhemmat myös pistää itselleen ja lapselleen liian tiukat käyttäytymissäännöt... =(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuulun niihin "kaksinaamaisiin", jotka sanovat pitävänsä lapsista, mutta joilla menee hermot lapsiin julkisissa tiloissa. Mä oon täysin sillä kannalla, että tässä on sama kuin joillakin motoristeilla - 1 % pilaa loppujen 99% maineen.

 

Ja tästä vai tulla melko provo viesti, tarkoituksena ei ole kohdistaa tätä kenellekään, vaan tässä tulee nyt vuosien patoumat kerralla :D

 

[avautuminen]

 

Puolesta

Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja kaikille tulee joskus paha mieli. En hermostu vaikka yläkerran naapurista kuuluu välillä itkukuoro, lasten juoksun ääni tai ilosta hihkumista. Myös se, että lapsi herää yöllä huutamaan on normaalia, käännän kylkeä ja olen salaa onnellinen, että itse saan jatkaa unia. Lapset myös innostuvat herkästi ja esimerkiksi häissä saattaa tanssilattia juosta puolen tusinaa iloista juhlijaa, joille vauhti on rytmiä tärkeämpää. Joskus bussi tuntuu täydeltä, jos siellä on kaksi äitiä lastenrattaiden kanssa, ja autossa pitää odottaa enemmän jos luokka tai päiväkotiryhmä on ylittämässä tietä. Tätähän se on. Lapsi voi silti oppia kunnioittamaan tilanteita, joissa täytyy osata olla kiltisti.

 

Vastaan

En silti voi ymmärtää vanhempia, jotka antavat lastensa tehdä aivan mitä vaan. Se, että ollaan junassa lastenvaunussa ei tarkoita sitä, että lapset saavat käydä käpälöimässä kaikki muita vaunussa matkustajia tai käydä sorkkimassa heidän tavaroitaan. Ravintolat eivät ole huvipuistoja, joissa voi juosta miten haluaa ja huutaa äidilleen toiselta puolelta ravintolaa, eikä ravintolan henkilökunnalle voi ruveta haistattelemaan vaikka osaisi jo kuinka monta kirosanaa ihan ulkoa ja ilman mallia - kaiken kukkuraksi se voi olla lapselle itselleen vaarallista jos kuuma keitto tipahtaa syliin, koska ei osaa olla paikallaan ja tarjoilija horjahtaa. Ja jos ollaan jossain tärkeässä tilanteessa, esimerkiksi vihkimisessä, siellä ei kuulu huudella mitä sattuu TAI AINAKAAN IKINÄ MENNÄ SÖRKKIMÄÄN HÄÄPARIA! (Olen ollut todistamassa kun kaason poika ajoi leluautolla morsiammen laahuksen päällä, eikä kaaso tehnyt elettäkään lapsen ottamiseksi pois. Ei. Elettäkään.)

 

Mitä näissä ikävissä puolissa kaikissa onkaan yhteistä? Se, että vanhemmat eivät tee asialle mitään. Ei se ole lapsen vika, jos vanhemmat, tai muut heidän kanssaan sillä hetkellä olevat aikuiset, eivät osaa laittaa rajoja. En minä voi sen takia vihata lapsia, vaikka tekisi mieli napata lasta kädestä kiinni, sanoa pari valittua sanaa ja laittaa heidät istumaan. Eli olenko minä siis "vanhempien vihaaja"?

 

-

 

Olen itse ollut varsin vilkas ja tomera lapsena, eikä minulla ollut ikinä mikään ongelma mennä hoitamaan itse epäselviä asioita, vaikka ne aikuisista olisivat voineet tuntua kiusallisilta. Silti minut saattoi viedä mukaan esimerkiksi seminaareihin, koska minä olin kiltisti paikallani ja piirtelin, luin tai torkuin samalla kun äiti kuunteli seminaariesityksiä. Enkä minä koe, että olisin elänyt mitenkään päin ankeaa elämää, minulle vain oli opetettu rajat ja minun kanssa saattoi neuvotella "Nyt ollaan tunnin ajan tässä kuuntelemassa ja sinä voit vaikka piirrellä ja sen jälkeen mennään pihalle keinumaan, käykö?". Ja olin täysin tyytyväinen. Eikö nykyään siis osata enää asettaa rajoja? Koulut ja päiväkodithan sitä eivät enää voi tehdä, jotta eivät vaan saa potkuja.

 

[/avautuminen]

 

Edit. Sen verran ehkä lisättävä, että kyllähän sitä itsekin voi oman mielen rauhan eteen jotain tehdä ja esim. varmistaa ettei lippu ole junassa lastenvaunuun tai ottaa vaikka musiikkia korviin, niin ei mene hermot :)

Edited by Onda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen törmännyt siihen että esim. kaupassa puoli vuotias tyttöni hihkuen nauraa kaupan lampuille.

Mitä tekee kanssaihmiset? Katsoo murhaavasti vanhempia sen näköisinä että laittakaa nyt sille tutti suuhun et se olis hiljaa.

Musta on tosi surullista että niin moni suomalainen suhtautuu lapsiin todella negatiivisesti. :dash2:

 

Ja yks tilanne on se kun kuljetaan paikallisbusseilla ja vaunujen kanssa pääsee ilmaiseksi.

Monesti saa kuulla siitä miten se on epäreilua muita kohtaan kun äidit ja lapset pääsee ilmaiseksi bussilla.

Ja miten ne vaunut vie niin paljon tilaakin. Niin ja se lapsi saattaa jopa pitää jotain ääntä.

 

Mua ei henk. kohtasesti haittaa yhtään vaikka lapsi huutaa jossain. mitä sitten?

Sitä lasta harmittaa joku ja sillä on oikeus ilmaista tunteensa. Ihan

niin kuin niilläkin ketkä ilmaisee sen turhautuneen katseen siitä huutavasta lapsesta.

Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu - näin mun mummo aina sanoo ja oon ihan samaa mieltä. :)

Edited by Pikkuinen13

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat havaintoni ovat, että eniten lapsiani ovat huomioineet maahanmuuttajat. Ja en nyt yleistä, että jokainen tekisi niin, mutta kaikkein huomaavaisin käytös on tullut maahanmuuttajilta. Sen sijaan ihan tavalliset ei-humalaiset keski-ikäiset suomalaismiehet ovat yltäneet kaikkein epäkohteliaimpaan käytökseen, onneksi tätä tapahtuu harvoin.

 

Esimerkkejä töykeydestä: viimeisilläni raskaana kävelin hieman hitaasti kassajonoon. Iso, hyväkuntoisen oloinen mies kiiruhti kiilaamaan edelleni. Tänään puolestani taiteilin rattaiden kanssa painavan oven kanssa. Keski-ikäinen mies jäi odottelemaan, että saisin oven auki, vaikka olisi ihan hyvin voinut auttaa. Kun sain itseni ja rattaat kammettua ovesta, tämä mies käveli samaisesta ovesta ulos eikä sanonut edes kiitosta, vaikka jäin pitämään hänelle ovea auki.

 

Eniten julkisissa kulkuneuvoissa rattaiden nostoapua tarjoavat nuoret miehet, jotka ovat yleensä aina kyselemässä, voiko auttaa. Pisteet heille.

 

Olen huomannut saman keski-ikäisistä miehistä. Tekisi mieli ääneen kommentoida näitä "herrasmiehiä", jotka työntyvät oviaukoista edeltä vaikka voisivat ihan hyvin odottaa (itse siis saa aina jäädä odottamaan). Ei puhettakaan, että avattaisiin naiselle ovea. Jos joskus harvoin mies ei työnnykään edeltä,  tapaan kiittää ja hymyillä silkasta yllätyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen nyt yksin kaupassa liikkuessani ruvennut jututtamaan hankalalla tuulella olevia lapsia :lol: Siis siinä kohtaa kun vanhemmat yrittävät laittaa ostoksia hihnalle, punnita jotain vihannesta tms. Lapsi rupeaa kiukuttelemaan, meinaa karata jne. Kummasti ne lapset rauhoittuvat eikä onneksi kukaan ole aloittanut itkemään :lol: Alkuun on vanhemmat katsoneet vähän ihmetellen mutta mä aina alkuun totean "mulla on tänään niin helppoa olla kaupassa, kun saan olla ihan yksin. Omat pienet lapset ovat kotona". Kukaan vanhempi ei ole (kehdannut) kieltää mua vaan kaikki ovat tyytyväisenä pakanneet ostoksiaan. Lapsetkin ovat suhtautuneet hyvin ja siis rauhoittuneet.

 

Olen tainnut tässä ketjussa sanoakin siitä, kuinka helppoa Saksassa oli matkustaa. Kun lapsi vähän meinasi hermostua junassa, niin vanhukset vilkuttivat hänelle. Miksei samaa voisi olla Suomessa? Eikä asiat muutu, jos me muut vanhemmat emme ryhdy itse käytöstämmme muuttamaan. Jo oma lapsi oppii, miten vanhemmat suhtautuvat muihin lapsiin. Varsinkin niihin häiriköihin. Joten jos pohdit, että olisipa kiva jos Suomessakin olisi "tälläistä ja tälläistä", pohdi mitä itse teet asian eteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now