Haikaranpesän ja "tavispuolen" ero?

[Marilyn]

Olen menossa synnyttämään Kätilöopistolle ja toistaiseksi vielä Haikaranpesään, jossa olen käynyt valmennuksetkin jo. Nyt meidän pikkuinen onkin ilmeisesti perätilassa ja odottelen kutsua kättärin polille tarkempiin tutkimuksiin. Voi siis olla, että en pääsekään Haikaranpesään. Osaako joku sanoa, mikä on suurin ero ns. "tavispuolen" ja Haikaranpesän välillä? Molemmilta puolilta kun löytyy sekä perhehuoneita että kahden hlön huoneita. Jäi vähän ihmetyttämään Haikaranpesän osalta se, että kätilöiden apua on tarjolla pääsääntöisesti vain klo 8-16 (siis lapsivuodeosastolla) ja muina aikoina voi olla niin kiireistä osastolla, että et saa apua vaikka tarvitsisit ja vastasyntyneen hoito on pitkälti isän vastuulla. Ensisynnyttäjänä tämä on hieman hämmentävä ajatus, koska vauvan hoitamisesta ei todellakaan ole vielä kokemusta. Saako "tavispuolella" paremmin apua? Ymmärsin, että siellä on työvuorossa useampia kätilöitä kuin H-pesässä? Mietin tässä lähinnä sitä, että vaikka "pääsisinkin" H-pesään, niin haluanko jos toisella puolella on ihan yhtä mukava olla ja apua saa silloin kun sitä tarvitsee...

[Martha]

Itse olin suunnitellut synnyttäväni Haikaranpesässä mutta tyttö syntyi hieman ennenaikaisesti joten pikaisen visiitin äityispolin jälkeen synnytyin pikavauhdilla tavallisella osastolla. Aamuyön tunneilla siirryttiin lapsivuodeosastolle (osasto 6, löytyy kai muitakin, tällä osastolla oli enimmäkseen "erikoistapauksia").

 

Äitiyspolin henkilökunta ja lääkärit olivat mielestäni aivan superihanat. Selittivät hyvin mitä tulisi tapahtumaan, mitkä ovat käytännöt osastolla missä mitäkin löytyy jne. (siinä vaiheessa olin varautunut viihtymään siellä muutaman päivän mutta synnytys käynnistyi itsestään)

 

Synnytysosastolla olivat saaneet synnytyssuunnitelmani ja muutenkin palvelutaso oli sama kuin mitä olisin odottanut Haikaranpesältä. Huonekin näytti ihan samanlaiselta. Isälle ei löytynyt sänkyä (iso miinus, koska mieheni oli oikeasti siinä vaiheessa todella väsynyt).

 

Vastaanotto lapsivuodeosastolla oli sitten tylympi, tulimme sinne aamuyöllä ja vastaaottava hoitaja ei kertonut mitään osaston rutiineista tai käytännöistä. . Totesi vaan että lastenlääkäri ottaa aamulla kantaa miten ennenaikainen pieni vauva hoidetaan. Mieheni hän passitti 45 min ajomatkaan kun perhehuonetta ei löytynyt. Itse en reagoinut silloin mutta jälkeenpäin mielestäni on vastuutonta "pakottaa" ajamaan siinä kunnossa. Aamiaista kuulutettiin ja minä sinnittelin ruokasaliin vaikka istuminen tavallisella tuolilla oli silkka tuskaa. Huonekaverini kertoi jotain asioita osaston käytännöistä mutta mieluummin olisin halunnut että joku hoitajista olisi sen tehnyt, tai edes antanut sen kansion missä niitä tietoja oli (vaikkakin vanhentuneita)...

Saimme loppujen lopuksi perhehuoneen ja viihdyimme hyvin, vaikka huone oli erittäin pieni ja helteessä kuin sauna. Omahoitajat olivat ihania ja saimme mielestämme hyvää hoitoa. Omatoimisuus vaadittiin kuitenkin joten miehen apu vuorokauden jokaisilla tunneilla oli kullanarvoista. En voi kuin ihmetellä miten "yksinäiset" äidit pärjäsivät. Koska mieheni aloitti isyysvapaansa todella lyhyellä varoitusajalla, hän joutui lähtemään puoleksi päiväksi töihin (hän on esimiesasemassa). Minun anoppini tuli sen aikaa "hoitamaan" minua ja tyttöä. Minusta olisi ollut väärin jos olisin jäänyt yksin "privaattihuoneeseen" , että kun kerran olimme ollut onnekkaita saamaan perhehuonetta ja tiesin että osastolla oli monta jotka sen yksityisyyden mielellään olisivat halunneet mutta eivät saaneet. Sama juttu vierailuaikojen kanssa, vaikka meillä oli perhehuone, noudatimme viralliset vierailuajat 17-19 vaikka se tarkoitti, ettei isäni päässyt tytärtytönsä katsomaan kun hän oli töissä aina silloin ja lähti sitten lomalle.

Ruoka-ajoista oltiin tarkkoja ja muita välipaloja kuin hedelmiä ei ollut tarjoilla (toisin kuin Haikaranpesässä ja äitiyspolilla). Eli jos yöllä tuli nälkä tai ruoka-aika jäi väliin maratooni-imetyksen takia ei ollut muita vaihtoehtoa kun pyytää että hoitajat kävisivät hakemaan jotain (vähän turhaan mielestäni käyttää heidän työaikansa sellaiseen).

 

Kaikenkaikkiaan, minua ei haittaa ollenkaan, ettei päästy Haikaranpesään. Tuntuu, että sama henki vallitsee muillakin osastoilla. Ainoastaan varma pääsy perhehuoneeseen ja enemmän jousto keittiön käytön suhteen puhuvat mielestäni Haikaranpesän puolesta. Toisaalta, kun on vaan valmennuksissa saatu ennakkotiedot mihin voi verrata on vähän vaikea sanoa mitä "jäi" paitsi.

[pintis]

Mun piti synnyttää Haikaranpesässä. Käytiin siellä kaikki valmennukset ja kaikki.

Mutta erinäisten syiden vuoksi tiputtiin pesästä sitten alemmalle oksalle.

Ja lapsivuodeaikani vietin osastolla 6, jossa oli sillä hetkellä ainoa vapaa paikka koko sairaalassa. Seuraavana päivänä kuulin, että miun jälkeen salista päässeitä, oli jouduttu laittamaan osaston käytäville pitkälleen......

 

Mutta siis miulla ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa tuosta tavallisestakaan osastosta.

Ja kuulin yhdeltä ystävältä, että tavan osastolla saisi jopa "parempaa palvelua".

 

Mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä on periaatteessa ihan sama, että päästäskö Haikaranpesään vai tavan osastolle.

[Minttutee]

Mun oli tarkoitus ekassa synnytyksessä mennä Haikaranpesään, mutta raskausmyrkytyksen takia sinne ei ollut asiaa.

Tavallisen osaston ammehuone oli ihan samanlainen kuin Haikaranpesässä. Muista huoneista en osaa sanoa.

Suosittelen kyllä käymään ennen ekaa synnytysta Haikaranpesän valmennukset! Ei sillä väliä, missä sitten lopulta synnyttää.

Toisessa synnytyksessä ja raskaudessa ei ollut ongelmia, joten pääsin Haikaranpesään.

MIelipiteeni on, että Haikaranpesässä on parempi mahdollisuus saada hyvä/innostunut kätilö... Mutta ei kyllä ollut mitään valittamista tavallisellakaan osastolla kätilössäni. Haikaranpesässä kätilö tuli myöhemmin juttelemaan synnytyksestä, tavallisella osastolla ei. Riippuu varmaan kätilöstä...

Eli älä hätäile, jos et pääse Haikaranpesään synnyttämään!

[Guest OltsunÄippä]

Kyllä se riippuu kätilöstä. Synnytin "tavispuolella" esikoisen. Ja synnytyksestä tuli puhumaan kaksi kätilöä synnytyssalista (vuorot kerkesi vaihtua minun siellä ollessa) ja samoin minut sisään osastolle ottanut kätilö, joten ihan riippuu kätilöstä. Meillä synnytys tapahtui tavallisessa salissa huoneessa oli suihku/vessa, sänky ja kiikustuoli. Olisin päässyt ammeeseen jos olisin tahtonut (vain yhdessä salissa amme, tuota salia tarjottiin meille mutten sinne tahtonut/uskaltanut), tarjottiin jumppapalloa suihkuun ja kuumavesipulloa kiikustuolissa ollessa. Jakkaraa sai käyttää jos halusi samoin minun aikana kätilö olisi antanut minun vaikka synnytää päälläni jos se olisi ollut minulle paras asento. En kyllä edes halunnut Haikaranpesään vaan olin koko ajan menossa tavalliselle osastolle.

 

Kannattaa kuitenkin ottaa tosiaan huomioon että raskaus voi muuttua sellaiseksi ettei Haikaranpesään pääse ollenkaan ja sairaalakin voi itse H-hetkenä muuttua toiseksi jos valitsemassa sairaalassa ei ole tilaa. Eli toivoa saa, mutta aina ei saa toivomaansa

Edited August 23, 2010 by OltsunÄippä

[Little Elf]

Esikoisen synnytin Haikaranpesässä ja kuopuksen tavallisella puolella. Esikoisen synnytys oli tavallinen synnytys kaurapussilla, ilokaasulla ja epiduraalilla, ponnistus puoli-istuvassa sängyllä. Olin kirjannut toiveita ammeesta, jakkarasta ja muutenkin aktiivisesta synnytyksestä. Lamaannuttavien ponnistusten takia en kuitenkaan pystynyt kuin istumaan keinutuolissa ja imemään ilokaasua kunnes oksensin viimeisetkin voimat pihalle.. Ammeeseen en päässyt vihreän lapsiveden vuoksi. Pääsimme "vanhan puolen" perhehuoneeseen missä on oma vessa ja parivuode, ihan huippua!

 

Kuopuksen synnytyksen aikaan Haikaranpesässä oli täyttä ja minut kirjattiin tavalliselle osastolle. Vastaanottamassa oli kaksi kätilöä, toinen viittä vaille valmis opiskelija. Synnytys tälä kertaa noudatti tismalleen samaa käsikirjoitusta kuin edelliselläkin kertaa paitsi oksentaminen jäi vähän vähemmälle ja kestoa oli 9 tuntia vähemmän.. Lapsivuodeosasto olikin sitten HP:n puolella, tosin muutettu ruuhkan takia kahden hengen huoneeksi.

 

Konkreettisia eroja mun mielestä oli:

 

* Haikaranpesässä on vuode myös tukihenkilölle, tavallisella puolella säkkityyny ja tyyny/viltti. Molemmat synnytykset olleet yöllä, joten mies on lepäillyt suurimman osan ajasta..

 

* Haikaranpesässä pääsee langattomaan monitoriin eli pääsee kävelemään ja vessaan vaikka olisikin käyrällä. Epiduraalin jälkeen mitataan koko ajan verenpainetta jolloin ei pääse taas sängystä mihinkään.. Mulla taas riitti piuhat keinutuoliin myös tavallisella osastolla, joten itse en kokenut tätä ongelmaksi.

 

* Tavallisella puolella kätilö oli enemmän läsnä, johtuen tietty siitä että minulla oli henkkoht. opiskelija, vaikkakin olin uudelleen synnyttäjä. Haikaranpesässä sai olla aika yksin.

 

*Lapsivuodeosasto saattaa oli hyvinkin erilainen mikäli pääsee vanhalle Haikaranpesän puolelle perhehuoneeseen. Tässä asiassa mun mielestä on isoin ero.

 

Mä lisäilen näitä kun muista lisää, varmaan jotain jäi mielestä..

 

Samalla tavoin taas oli:

 

* Kivunlievitykseen suhtauduttiin molemmilla puolilla samoin, tämä tietty paljolti kätilökohtainen juttu.

 

* Suihkuun pääsi alkuvaiheessa ihan milloin halusi molemmilla puolilla.

 

* Synnytyssalit oli mun mielestä identtiset lukuunottamatta tuota tukihenkilön sänkyä.

 

Itse en kokenut tavallista osastoa pätkäkään huonommaksi, varmaan johtuen siitä että molemmat synnytykset oli niin samanlaisia ja molemmilla kerroilla kätilöt olivat todella ammattitaitoisia ja ihania!

[forgetmenot]

Jäi vähän ihmetyttämään Haikaranpesän osalta se, että kätilöiden apua on tarjolla pääsääntöisesti vain klo 8-16 (siis lapsivuodeosastolla) ja muina aikoina voi olla niin kiireistä osastolla, että et saa apua vaikka tarvitsisit ja vastasyntyneen hoito on pitkälti isän vastuulla. Ensisynnyttäjänä tämä on hieman hämmentävä ajatus, koska vauvan hoitamisesta ei todellakaan ole vielä kokemusta. Saako "tavispuolella" paremmin apua? Ymmärsin, että siellä on työvuorossa useampia kätilöitä kuin H-pesässä? Mietin tässä lähinnä sitä, että vaikka "pääsisinkin" H-pesään, niin haluanko jos toisella puolella on ihan yhtä mukava olla ja apua saa silloin kun sitä tarvitsee...

Itseasiassa tämä homma toimii näin:

 

Haikaranpesä jakautuu kahteen puoleen eli osastoihin 15 ja 5. Osastolla 15 on vain perhehuoneita ja tämä on se erityisen itsenäinen osasto. Siellä on tarkoituksena, että perhe opettelee heti alusta asti pärjäämään opetuksen avulla mahdollisimman itsenäisesti/omatoimisesti yhdessä. Perhehuoneessa on ihan kunnollinen parisänky, oma wc/suihku ja vauvanhoitopiste (hoitopöytä kaikkine tykötarpeineen) eli ihan kuin omassa kotonaan olisi! Lounas ja päivällinen tuodaan ruokakärryllä valmiina, mutta aamiainen ja iltapala (ja mahdolliset välipalat) tehdään itse keittiössä aineksista, jotka ovat valmiiksi kaapeissa sairaalan puolesta. Keittiön siivous (vain omat sotkut tietenkin: tiskit tiskikoneeseen ja muruset pois työtasoilta) on isien/tukihenkilöiden vastuulla ettei mahdollisesti kivuliaiden äitien tarvitse alkaa siivoilla jo heti synnärillä. Tämä on ainoa erityisesti miesten vastuualue. Kuulemma moni toivoo, että kätilö voisi ohjeistaa miehen jatkamaan samaa rataa kotonakin Kätilö on osastolla 15 tavoitettavissa tuolloin klo 8-16 välittömästi kellon rimpautuksella ja tuolle aikavälille myös sijoittuu pääasiassa imetysneuvonta, vauvanhoidon opetus jne. eli siellä ihan kädestä pitäen kyllä näytetään miten vaippa vaihdetaan (opetetaan myös kestovaipat jos niitä tuo omat mukana) ja vauvan hoito yleisesti. Tuon kellonajan ulkopuolella apua saa myös kelloa rimpauttamalla: soitat kelloa ja kätilö tulee paikalle kysymään onko kiireellinen asia, esim. vauva oireilee oudosti tai sulla on kovia kipuja. Jos asia on, että voisiko saada vaipanvaihtoapua tai että vauvan päivittäiset kokeet on ottamatta, niin kätilö sanoo että palaa asiaan hetken kuluttua, jos hänellä on kiire. Näin siksi, että klo 16 jälkeen henkilökuntaa on vähemmän ja heidän päätehtävänsä on hoitaa synnytyksiä. Eli jos siellä toisella äidillä pilkistää vauvan pää jalkovälistä niin voit varmaankin odotella vaipanvaihto-opetusta jonkin aikaa rauhassa Toisaalta jos vaikka illalla klo 20 ei ole yhtään synnytystä meneillään niin kätilö ehtii neuvoa hetikin.

 

Osasto 5:llä on sekä perhehuoneita että 2 hengen tavallisia huoneita (eli max. 2 äitiä per huone on aina). Parisängyllisiä perhehuoneita on 4kpl ja tarvittaessa voidaan vielä 3 tavallista huonetta muuttaa perhehuoneeksi vetämällä kaksi tavallista sairaalasänkyä yhteen. Osastolla on enemmän henkilökuntaa eli kelloa rimpauttamalla saa apua todennäköisesti heti, vaikka olisi kiireetönkin asia. Henkilökuntaa on tänne varattu enemmän, koska siellä hoidetaan huonokuntoisemmat äidit, esim. sektioäidit tai paljon verta menettäneet. Osasto viidellä tuodaan kaikki ateriat valmiina: kuulemma 8 maissa aamulla tulee kuulutus tulla aamiaiselle, joka on tunnin verran tarjolla. Mun mielestä tuo osasto 15:n systeemi on parempi, koska aamulla voi syödä sitten kun itseä huvittaa, paitsi tietenkin jos ei ole mahdollista olla yhdessä miehen kanssa osastolla ympäri vuorokauden niin on kivampi saada aamiainenkin valmiina nenän eteen (tai siis ruokasaliin pitää raahautua). Tällä osastolla on omat wc/suihku ainoastaan muistaakseni kahdessa perhehuoneessa. Kaikkien loppujen huoneiden asukkaat käyttävät käytäviltä löytyviä yhteissuihkutiloja ja vessoja. Miehille on oma suihku/wc-tilansa.

 

Heitteille ei siis jätetä Haikaranpesässä, mutta tarkoituksena on opettaa perheitä pärjäämään mahdollisimman itsenäisesti, jotta kotiin siirtyminen ei sitten olisi niin iso shokki Synnytyssuunnitelman teossa voi pyytää, että haluaa mieluummin tuonne osasto 5:n puolelle, jos hirvittää tuo osasto 15.

 

Ja tämä raportti oli siis tuoretta tietoa elokuun 2010 HP:n valmennuksista

[forgetmenot]

Niin ja merkittävin ero Kättärin normipuolen ja Haikaranpesän välillä on se, että käsittääkseni tavallisella puolella ei ole synnytysvalmennuksia, ei etukäteen tutustumista synnäriin eikä synnytyssuunnitelman tekoa. Jos on käynyt haikaranpesän synnytyssuunnitelman teossa, mutta joutuu normipuolelle niin siellä otetaan kuitenkin tuo suunnitelma esille ja sitä noudatetaan sellaisenaan niin pitkälle kuin mahdollista

 

 

edit: korjattu tietoja

Edited August 25, 2010 by forgetmenot

[Guest OltsunÄippä]

Tavalliselle puolelle pääsee tutustumaan neuvolan synnytysvalmennuksessa tosiaan muttei niillä ole omaa valmennusta kuten Haikaranpesässä. Meille pari vuotta sitten kieroksella kätilö neuvoi kirjoittamaan kuitenkin lapulle valmiiksi jos toivoo jotain tiettyä puudutusta, synnytystapaa ym ja luovuttamaan tuo lappu miehelle. Mies voi siitä sitten kertoa kätilölle jos äiti itse ei jaksa/pysty yms.

[pampam]

Osasto 5:llä Osasto viidellä tuodaan kaikki ateriat valmiina: kuulemma 8 maissa aamulla tulee kuulutus tulla aamiaiselle, joka on tunnin verran tarjolla. Mun mielestä tuo osasto 15:n systeemi on parempi, koska aamulla voi syödä sitten kun itseä huvittaa, paitsi tietenkin jos ei ole mahdollista olla yhdessä miehen kanssa osastolla ympäri vuorokauden niin on kivampi saada aamiainenkin valmiina nenän eteen (tai siis ruokasaliin pitää raahautua). Tällä osastolla on omat wc/suihku ainoastaan muistaakseni kahdessa perhehuoneessa. Kaikkien loppujen huoneiden asukkaat käyttävät käytäviltä löytyviä yhteissuihkutiloja ja vessoja. Miehille on oma suihku/wc-tilansa.

 

 

Pieni tarkennus tähän, kun itse olin tuolla osasto viidellä vuosi sitten. Eli aamiaisesta tosiaan kuulutetaan, kun se on valmis, mutta itse sen silti joutuu tekemään, pöydällä on tarjolla leivät ja päälliset ja muut, mutta itse pitää kahvit kaataa kuppiin ja leivät voidella. Eli ihan valmiina sitä ei nenän eteen kanneta. Valmiina tulee vain lounas ja päivällinen (laitettu tarjottimelle valmiiksi nimilapulla varustettuna), muut itsepalveluperiaatteella. Ja oli siellä myös jääkaapissa jotain välipalatarpeita, jos tulee nälkä ateria-aikojen välillä, eli ei tarvitse nälässä olla sielläkään.

 

Vessat ja suihkut just noin niinkuin sanoit. Käytävällä oli äideille muistaakseni kolme vessaa, suihkujen määrää en muista, mutta ei niihinkään jonottaa tarvinnut.

 

Kahden hengen huoneista periaatteessa kai minkä tahansa saa perhehuoneeksi, jos osastolla on tilaa. Mulla ei mies ollut mukana sairaalassa, mutta sain ekan yön olla huoneessa yksinäni, kun oli tilaa. Se oli tosi kiva juttu kyllä, tykkäsin olla omassa rauhassani. Sitten siihen tuotiin toinen äiti ja sen mies ei voinut aluksi olla yötä sairaalassa, kun ei ollut tilaa. Sitten kun mä pääsin kotiin, niin se mies ilmeisesti sai sen mun petin ja huone muuttui perhehuoneeksi.

 

Huoneessa oli kahden sängyn lisäksi pyötä ja kaksi tuolia, nojatuoli ja vauvanhoitopiste. Ei nyt ihan kodinomaista, mutta ihan viihtyisä huone kuitenkin.

 

Ja nää mun kokemukset siis syyskuulta 2009, en tietty tiedä jos sen jälkeen on tullut jotain muutoksia.

[forgetmenot]

Vessat ja suihkut just noin niinkuin sanoit. Käytävällä oli äideille muistaakseni kolme vessaa, suihkujen määrää en muista, mutta ei niihinkään jonottaa tarvinnut.

Joo vessoja oli 3 ja suihkutila oli sellainen iso huone, jossa oli toisella seinällä suihkuverhoilla eroteltu 3 tai 4 suihkukoppia ja toisella seinällä oli pitkä penkki ja vaatekoukkuja.

[Marleena]

Olin juuri viime viikonlopun osasto 15'lla synnytyksen jälkeen ja synnytin myös Haikaranpesän salissa nro 4. Ei kyllä mitään valittamista, toki "oikea" perhehuone olisi ollut kivempi, meillä oli tuollainen kahden hengen huone miehen kanssa, jossa sängyt vedetty vierekkäin ja piti käyttää sitten käytävän vessaa ja suihkua. Lapsivuodepuolella kätilön apua sai aina tarvittaessa. Kannattaa miettiä mihin kaikkeen tahtoo opastusta - mua harmitti ettei tullut kantoliinaa otettua mukaan, kätilö olisi näyttänyt senkin käytön, jos olisi ollut oma mukana. Ja muutenkin nyt jälkikäteen on tullut mieleen yhtä sun toista mitä olisi voinut kysyä, mutta ei tullut mieleen sillä hetkellä. Oma kätilö ajatus ei minusta oikein toteutunut, lapsivuodenpuolella meillä oli 4 eri kätilöä ja synnytyksen hoitanut kätilö ei ehtinyt meitä tapaamaan enää synnytyksen jälkeen, mutta toki kertomus käytiin mun kanssa läpi (toisen kätilön kanssa, joka ei ollut paikalla synnytyksessä).

[askel]

Haikaranpesän idea on nimenomaan se, että perhe saa tehdä itse ja omalla tyylillään eivätkä kätilöt käy (häiritsemässä) huoneessa muuten kuin kutsuttuina. Jos pitää hyvänä palveluna sitä, että hoitaja tulee heti, ruuat tuodaan huoneeseen yms, ei kannata valita Haikaranpesää. Jos taas pitää hyvänä palveluna sitä, että voi viideltä aamulla mennä tekemään itselleen aamiaisen ja saa olla rauhassa perheen kesken kuin kotona heti alusta asti, suosittelen ehdotomasti. Haikaranpesä on ihana

[Miinanen]

Minä olin nyt viimeksi synnytyksen jälkeen osastolla 3, joka oli ihan samanlainen kuin osasto 5 (tammikuussa 2008, jolloin se ei varsinaisesti vielä ollut Haikaranpesää, mutta osa henkilökunnasta oli samaa). Lastenhoitaja kävi vilkaisemassa kaksi kertaa päivässä, yhtenä yönä myös yökkö kun vauvassa oli jotain pientä seurattavaa. Kätilö kävi kotiinlähtöpäivänä tarkistamassa kohdun tilanteen. Muuten sai olla ihan itsekseen jos/kun ei mitään apua tarvinnut Toivomus esitettiin, että soittaisin kelloa vain, jos en pääse kansliaan asiani kanssa. Ruoatkin taidettiin tuoda huoneeseen vain kipeimmille, minulle ei edes ehdotettu

 

Käsittääkseni koko Kättärille on tarkoitus saada vauvamyönteisyys-sertifikaatti, aikaisemminhan vain Haikaranpesän henkilökunnasta kaikilla on ollut tarvittavat imetys- yms. koulutukset. Suurin ero taitaa siis olla siinä synnytyksessä ja sitä edeltävissä omissa valmennuksissa, ja toki sitten osaston 15 omissa käytännöissä.

[Solja]

Kyseltiin kätilöltä (haikaranpesässä) noista eroista ja vähän ympäripyöreästi hän muotoili, että henkilökunnassa Haikaranpesän ja normipuolen välillä on jonkin verran eroa. Vähän kärjistettynä Haikaranpesässä kaikki kätilöt ovat sitoutuneita ja kiinnostuneita tukemaan aktiivista synnytystä ja kuuntelemaan sekä toteuttamaan synnyttäjän toiveita niin pitkälle kuin mahdollista kun taas normipuolella tämä on ihan kätilökohtaista; jotkut ovat hyvinkin myönteisiä synnyttäjän omille toiveille kun taas osa on enemmän old schoolia tyyliin "ainahan sitä on puoli-istuvassa asennossa synnytetty". Olen myös ymmärtänyt, että Haikaranpesän puolelle ei jouduta töihin vaan sinne enemminkin halutaan kun koetaan sen edustamat arvot itsekin tärkeiksi ja halutaan niitä työssään edistää. Omasta mielestäni yksi hp:n ihanimpia puolia olikin se miten kätilöiden näki nauttivan työstään ja tämä sitten tietenkin välittyi synnyttäjälle positiivisessa mielessä.

 

Noista ruuista: kyllä osasto viidelläkin sai mennä itsekin kaapeille tekemään välipalaa jos nälkä iski aterioiden välillä. Osasto 15 oli tosin paljon parempi tarjonta ruokien suhteen ja enemmän tykötarpeita.

[Guest Vieras kättäriltä]

Ero on siinä, että Haikaranpesäläiset saa raskausaikana valmennukset ja heidän odotetaan siksi pärjäävän paremmin omatoimisemminkin. Porukka on myös valikoitunutta, joten synnytyskomplikaatioita on vähän vähemmän ja siksi kotiutusajat lyhyempiä.

 

Henkilökunta on koko talossa saanut imetysohjaajakoulutuksen ja voisinpa väittää, että tavallisella lapsivuodeosastolla jaksetaan nähdä jopa enemmän vaivaa imetyksen onnistumisen eteen.

 

Jos pääsee varsinaisen osasto 15:n lapsivuodehuoneeseen, saa hienomman ympäristön (ja vähemmän henkilökuntaa), muuten toiminta lapsivuoteella on ihan samanlaista joka osastolla. Synnytyspuolella ei ole eroa. "Luomumyönteisiä" kätilöitä löytyy sekä tavalliselta synnytysosastolta että pesästä ja vastaavasti niitä "ole hiljaa ja tee niinkuin minä sanon"-kätilöitä on myös kummallakin osastolla.

 

Haikaranpesän ideologia oli alunperin hieno, mutta yksikkö kasvoi liian suureksi. Nyt asiakkaatkaan eivät ole niitä luomusti synnyttämään tulevia (toki osa), vaan toivovat epiduraalia jo ovesta sisään tullessaan.

[forgetmenot]

Haikaranpesän ideologia oli alunperin hieno, mutta yksikkö kasvoi liian suureksi. Nyt asiakkaatkaan eivät ole niitä luomusti synnyttämään tulevia (toki osa), vaan toivovat epiduraalia jo ovesta sisään tullessaan.

No niin no minäkin yritän päästä Haikaraan synnyttämään, mutta en todellakaan täysin luomusti aio yrittää synnyttää. Silti koen, että Haikaralla on monellakin tavalla minulle/meille paljon enemmän annettavaa kuin kättärin tavispuolella ja olen tosi pahoillani, jos ei esim. sulun takia tuonne päästä. Mulla on epiduraali vasta viimeisenä kivunlievitystoivomuslistalla, mutta en sitä aio itseltäni kieltää, jos oikeasti tuntuu ettei kivun kanssa selviä. Kivunlievityksen lisäksi meille on tosi tärkeää se, miten lapsivuodeaika hoituu osastolla, kun se kuitenkin kestää paljon pidempään kuin pelkkä synnytys.

[Guest vieras kättäriltä]

Silti koen, että Haikaralla on monellakin tavalla minulle/meille paljon enemmän annettavaa kuin kättärin tavispuolella ja olen tosi pahoillani, jos ei esim. sulun takia tuonne päästä.

Kivunlievityksen lisäksi meille on tosi tärkeää se, miten lapsivuodeaika hoituu osastolla, kun se kuitenkin kestää paljon pidempään kuin pelkkä synnytys.

 

Pakko kysyä, että mitä sellaista odotat Haikaranpesässä olevan, mitä tavallisella osastolla ei ole? Ihan siis vaan uteliaisuuttani kyselen, kun monesti sitä mietin. Henkilökunta on samaa, osaston pohjapiirros on aivan sama, perhehuonetta et välttämättä saa (itse asiassa toisilla osastoilla jopa hitusen todennäköisempää, koska se Haikaranpesän vuodeosasto on aina täydempi, kun hoitavat helpompihoitoisia)...Raskausaikana toki saat valmennukset ja se on tosi hieno juttu! Silloin sitä on ehkä valmiimpi siihen koko lapsivuodeaikaan.

[Beibi]

Henkilökunta on samaa, osaston pohjapiirros on aivan sama, perhehuonetta et välttämättä saa (itse asiassa toisilla osastoilla jopa hitusen todennäköisempää, koska se Haikaranpesän vuodeosasto on aina täydempi, kun hoitavat helpompihoitoisia)

Hmm... Mua rupes nyt vähän mietityttää, että haluanko seuraavassa synnytyksessä väen vängällä Haikaranpesään vai riittäisikö tuo normiosastokin. Jos nimittäin siellä on ehkä paremmat mahdollisuudet saada perhehuone?

 

Synnytin esikoisen keväällä 09 Haikaranpesässä ja perhehuoneet oli täynnä, joten meidät laitettiin kahden hengen huoneeseen osastolle 5. Poika syntyi illalla ja että kun oli kurja kun miehen piti sitten lähteä kotiin ja minä jäin "yksin" pojan kanssa. Mulla oli melko voimakas maidonnousu ja muutenkin vähän paikat kipeenä (kenellä ei olis) synnytyksen jäljiltä. Viimeisenä iltana tuli melkoinen hormoniryöppy ja tuntui että kaikki on peräsimestä. Itkin siellä vaan kun en saa enää nukkua vaan vauva syö koko ajan, tisseihin sattuu ja sängystä nouseminen on niin hankalaa jne. Olin tosi väsynyt. Siinä tilanteessa olis ollut melkosen kivaa kun mies olis ollut samassa huoneessa yön ja auttanut vauvan kanssa. Hän sitten jäi yöksi omatoimisesti sinne osaston 5 olohuoneeseen. Hän istui siellä koko yön, pidellen vauvaa ja toi hänet minulle vain silloin kun vauvan piti syödä. Sitten otti pojan taas mukaansa olohuoneeseen ja istui siellä aamuun asti. Sain nukuttua kunnolla. Seuraavassa synnytyksessä minulle olisikin tärkeämpää perhehuoneen saaminen, ei niinkään se mihin synnytyssaliin pääsen. Haluan myös ns. aktiivisen synnytyksen, mutta mulle ei ole mitenkään tärkeää synnyttää 100% luomuna - toivotan epiduraalin tai spinaalin ilomielin tervetulleksi jos siltä tuntuu. Esikoisestakin sain epiduraalin ja kätilö oli ihan ok asian kanssa, ei yritellyt taivutella mihinkään suuntaan, mutta ilokaasua hän ei monista pyynnöistä huolimatta sinne järjestänyt. Sitten pari päivää synnytyksen jälkeen kun käytiin keskustelua synnytyksestä niin kätilö sanoi että jollen olisi ollut niin väsynyt niin hän olisi yrittänyt suostutella synnyttämään luomuna - sanoin hänelle vain että "et olisi onnistunut" Mukava kätilö hän kyllä muuten oli.

 

Asiat joita ennen esikoisen syntymää hain Haikaranpesästä olivat:

 

1) Valmennukset

2) Synnytyssuunnitelman teko

3) Suuremmat synnytyssalit (ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole?)

4) Perhehuoneet (joissa oma wc ja suihku)

 

 

Eihän sitä ikinä voi tietää mikä tilanne sairaalassa on ja vaikka kuinka olisi toivonut perhehuonetta tms. niin se ei aina välttämättä onnistu. Mutta jos mahdollisuus perhehuoneeseen (ja ehkä ammenhuoneeseenkin) on hitusen parempi normiosastolla niin voisinpa kyllä harkita olla varaamatta Haikaranpesää tällä kertaa...

[höpöli]

^ Tää nyt on OT, mutta NKL:llä pääsee ehkä vielä helpommin perhehuoneeseen. Kuopuksen synnyttyä emme toivoneet perhehuonetta, sillä mies oli menossa kotiin esikoista hoitamaan, mutta mä sain sellaisen itselleni, sillä siellä oli täyttä ja muiden osastojen paikat piti säästää huonommassa kunnossa oleville. Mä luulisin, että tämä johtuu juuri siitä, että aika monet ajattelevat, että Kätilöopistolla saa helpommin perhehuoneen. NKL:llä ei myöskään painostettu puudutuksiin tai muuhun, vaan äänen käytössä on autettu ja olen ponnistanut molemmat lapset jakkaralla...

[forgetmenot]

Pakko kysyä, että mitä sellaista odotat Haikaranpesässä olevan, mitä tavallisella osastolla ei ole? Ihan siis vaan uteliaisuuttani kyselen, kun monesti sitä mietin. Henkilökunta on samaa, osaston pohjapiirros on aivan sama, perhehuonetta et välttämättä saa (itse asiassa toisilla osastoilla jopa hitusen todennäköisempää, koska se Haikaranpesän vuodeosasto on aina täydempi, kun hoitavat helpompihoitoisia)...Raskausaikana toki saat valmennukset ja se on tosi hieno juttu! Silloin sitä on ehkä valmiimpi siihen koko lapsivuodeaikaan.

 

En ole käynyt siellä tavispuolella vierailemassa, mutta haikarassa oli mun mielestä sellainen mukavan levollinen ja kodinomainen fiilis molemmilla puolilla. Tuli fiilis, että siellä on hyvää ja turvallista aloittaa perheeksi totuttautuminen, koska osasto ei ole yhtään laitosmainen tai sairaalamainen. Lisäksi "tavispuolella" voi olla enemmän kuin 2 äitiä per tavallinen huone, joka on haikarassa taas maksimi. Valmennuksessa ainakin sanottiin, että tuollaiseen tavalliseen kimppahuoneeseen ei saa tulla vieraita vierailutunnin ulkopuolella, mutta heitä voi tavata olohuoneessa tai muualla. Ystäväni oli tuolla tavallisella puolella 3 äidin huoneessa ja siellä huonekavereilla laukkasi vieraita ihan älyttömästi pitkin päivää ja ystäväni oli aivan finaalissa siihen jatkuvaan ramppaamiseen ja kälätykseen.

 

Niin ja perhehuoneesta sanottiin synnytysvalmennuksessa, että ensisynnyttäjällä on haikarassa 50-50 mahdollisuus saada se ja mun on todella vaikea uskoa, että tavispuolella voi olla enää merkittävästi parempi saantisuhde Jos on samankuntoiset ensisynnyttäjä ja uudelleensynnyttäjä tulossa samaan aikaan osastolle niin huone menee ensisynnyttäjälle (jollainen myös itse olen). Ja haikarassa tosiaan suurin osa perhehuoneista on parisängyllisiä eikä vain sellaisia, joissa on 2 sairaalasänkyä vedetty vierekkäin (aika merkittävä mukavuusero).

 

Valmennuksesta mulle jäi myös käsitys, että kätilöt/hoitajat ei todellakaan ole samat haikarassa ja tavispuolella. Kätilö kertoi, että haikarassa on suurin osa nimenomaan kiinnostuneita pehmeämmistä arvoista ja esim. ovat opiskelleet vaihtoehtoisia kivunlievitystapoja (esim. akupunktio, aquarakkulat). Kerrottiin toki, että he myös tekevät vuodessa tiettyjä työjaksoja tuolla tavallisella puolella, mutta se ei ollut kovinkaan iso osuus koko vuoden työmäärästä (en tähän hätään muista tarkkaa määrää vaikka se kerrottiin). Mulle jäi kyllä kuva, että enemmän haikaran työntekijät käy tavispuolella töissä kuin päinvastoin. Varmasti jos on työntekijäpulaa (esim. flunssakautena) niin ne tavispuolen työtekijät tulevat avuksi. Lisäksi suljetulta tammisaaren synnäriltä on siirtynyt muutama erityistaitoinen hoitaja (esim. just tuo akupunktio) nimenomaan haikaraan töihin eikä sinne tavispuolelle, mikä mun mielestä kertoo aika paljon työntekijöiden halusta työskennellä juuri tuolla osastolla.

 

Kaikki mun fiilikset perustuu siis siihen, millainen mielikuva valmennuksissa annettiin. Tositoimissa sen sitten näkee vasta miten tulee käymään Jäi tunne, että minut/meidät halutaan just sinne heille eikä tarvitse mennä mihinkään "liukuhihnasynnytykseen" tavisosastolle, anteeksi ruma ilmaisu.

 

edit. piti vielä palata lisäämään, että mun kokemukset ihan tavallisesta synnytysosastosta on TYKSistä, joka on ainoa synnäri, jossa olen käynyt vieraana (useamman kerran) ja mun mieleen se ei ollut kovinkaan houkutteleva paikka.

Edited September 21, 2010 by forgetmenot

[Beibi]

En ole käynyt siellä tavispuolella vierailemassa, mutta haikarassa oli mun mielestä sellainen mukavan levollinen ja kodinomainen fiilis molemmilla puolilla. Tuli fiilis, että siellä on hyvää ja turvallista aloittaa perheeksi totuttautuminen, koska osasto ei ole yhtään laitosmainen tai sairaalamainen.

Joo tämän unohdin mainita tuossa edellisessä viestissä. Tykkään Kätilöopistosta (NKL:n sijaan) ja erityisesti Haikaranpesästä juurikin sen takia että siellä on jotenkin sellanen lämmin tunnelma ja kodinomainen fiilis. Asun lähempänä NKL:ää, mutta kuitenkin houkuttaisi kauheasti mennä taas Kättärille. Täytyy pohtia tätä asiaa, haluaisin niin kovasti sen perhehuoneen ensi kerralla.

 

 

 

[Solja]

Olin tosi väsynyt. Siinä tilanteessa olis ollut melkosen kivaa kun mies olis ollut samassa huoneessa yön ja auttanut vauvan kanssa. Hän sitten jäi yöksi omatoimisesti sinne osaston 5 olohuoneeseen. Hän istui siellä koko yön, pidellen vauvaa ja toi hänet minulle vain silloin kun vauvan piti syödä. Sitten otti pojan taas mukaansa olohuoneeseen ja istui siellä aamuun asti.

Oi kun olisi tajunnut tuon saman. Mulle olisi rehellisesti ollut ihan se ja sama mihin komeroon meidät olisi pistetty kunhan mies olisi saanut olla mun ja vauvan kanssa sairaalassa ekan yön. Vaikka synnytys olikin ollut aamulla ja olin jo iltaan mennessä ihan siedettävässä kunnossa niin mies oli mun heikosta olostani johtuen hoitanut mm. kaikki vaipanvaihdot ja muut hoivaamiset kokonaan ja mä olin keskittynyt ainoastaan imettämiseen. Siihenkin tarvitsin miehen apua, jotta sain vauvan oikein rinnalle ja eihän se sitten yöllä onnistunutkaan kun kahdestaan yritettiin. Toki kätilö neuvoi ja kävi usein auttamassa lapsen imemään, mutta koska pojan lyhyestä kielijänteestä ja mun epävarmuudestani johtuen olisin tarvinnut siihen apurin melkein jatkuvasti niin päädyttiin vauvan kanssa kummatkin itkemään valtaosa yöstä. Toiseksi yöksi saatiin perhehuone ja se yö menikin tuhat kertaa paremmin kuin eka.

 

Täytyy vielä todeta, että meille yksi isoimmista syistä Haikaranpesään päätymiseen oli isän roolin korostaminen siellä. Olen muista sairaaloista kuullut ja lukenut monia tarinoita kuinka isä on jätetty ulkopuoliseksi ja kaikki opetus ja neuvonta on keskitetty äideille ja tätä ei missään nimessä haluttu. Ainakin meidän kohdalla isää todella kohdeltiin ihan täysivertaisena vanhempana koko ajan eikä häntä missään vaiheessa jätetty sivuun.

[Possu]

Ainakin meidän kohdalla isää todella kohdeltiin ihan täysivertaisena vanhempana koko ajan eikä häntä missään vaiheessa jätetty sivuun.

 

 

Meillä myös näin! En tuota aikaisemmin ole ajatellutkaan... Isä oli meillä myös äänitorvena kun minä olin tuotanoin... hieman tokkurassa

 

Haikarassa me saatiin siltä "huonommalta" puolelta järjestetty perhehuone jossa oli juurikin kaksi sairaalasänkyä työnnetty vierekkäin. Ei kovin hehkeää ja vauva sai silmätulehduksen ja meillä molemmilla vuoti silmät myös kun huoneessa veti.. Perhehuone tuli kyllä todella tarpeeseen ja meillä oli myös oma hoitotaso ja vessa. Mulle jäi olo että huoneeseen tuli koko ajan porukkaa. Kahestaan ei kyllä vauvan kanssa siis jääty. Milloin kukakin kätilö kävi paikalla tuomassa lääkettä tai muistuttamassa jostain asiasta. Ainiin. Meille perhehuone järkkääntyi varmasti siksi etten saanut vuorokauteen nousta sängystä ylös. Miehen apu tuli siis todella tarpeeseen eikä kätilöt olis voinukaan olla koko ajan vauvaa nostamassa yms.

[Beibi]

Meille perhehuone järkkääntyi varmasti siksi etten saanut vuorokauteen nousta sängystä ylös. Miehen apu tuli siis todella tarpeeseen eikä kätilöt olis voinukaan olla koko ajan vauvaa nostamassa yms.

Täytyy vissiin ens kerralla feikata että olen niin kipeä etten pääse jaloilleni niin jos se huone siitä sitten järjestyis No joo, ehkei kuitenkaan. Meillä kävi vielä silleen ärsyttävästi että kätilö sanoi lähtevänsä laittamaan jotain papereita kuntoon ja tulee sitten hetken kuluttua siirtämään meidät meidän perhehuoneeseen (mainitsi vielä numeronkin). Palasi noin 30min. kuluttua ja sanoi että "valitettavasti tein virheen, perhehuoneet ovat kaikki varattu." Meinasi tulla itku. Ja sittenhän aloin analysoimaan siinä hormonihöyryissä ja pökerryksissä (olin juuri pyörtynyt suihkussa 2 kertaa kun oli pikkasen alhaalla tuo hemoglobiini) kaiken maailman salaliittoteorioita että "ne antoivat sen tuolle naiselle joka synnytti tyyliin 20min mun jälkeen tuossa viereisessä huoneessa ja ne ei tykkää musta niin siksi eivät antaneet mulle vaikka se oli vielä vapaa kun meidän lapsi syntyi jne."

Edited September 30, 2010 by Beibi