Sydänkäpyset

[Sydänmamma07]

Nixu, Helsingissä tehdään kaikki lasten sydänleikkaukset. Eli sinne etelään käy tiemme

[Kesis]

Tulin tänne kurkkimaan, vaikka oma käpynen onkin vielä mahanahan sisäpuolella.

Neuvolassa huomattiin rv 35 paikkeilla että aikaisemmin niin tasainen rytmi ei nyt ollutkaan tasainen. Lähetteellä äippäpolille ja siellä olen nyt juossut useampaan otteeseen. Lääkärit sanoo että rakenteet on kunnossa, mitään nesteitä (ylimääräisiä siis) ei näy missään mutta lisälyöntisyyttä on. Mikään kuulemma ei viittaa siihen että olis mitään isoa hämminkiä ja voi olla että itsellään korjaantuu. Että katsellaan.

 

Itteä tietty stressaa, kun ajattelee vain sitä synnyttämistä, aikaisemman kahden kanssa ei mitään ongelmaa eikä synnytyskään pelottanut pätkääkään. Nyt on ihan kauheeta ajatella että jos tällä kertaa kaikki ei menekkään hyvin, vaan sydänäänissä tuleekin joku ongelma ja sitten kiireellä leikkuriin.. Kummat on ihmisen pelot.

 

LA olis 19.5., toivotaan että ei menis tämä yli niinkuin edelliset (poika rv 41+4 ja tyttö 42+0), niin ei tarvis jännitellä niin pitkään. Ja jos jotain on, niin luulis että on helpompi tutkia kun kaveri on ulkona

[piipa]

Kesis, Meillä oli sama juttu, että raskaus aikana löydettiin vauvalta lisälyönnit. Parin viikon ikäisenä niitä oli vielä, mutta 5kk iän kontrollissa olivat itsestään kadonneet.

Lääkäreiden puheista päätellen suurimmalla osalla ne ovat täysin harmittomia.

[cranberry]

.

Edited May 20, 2010 by nixu

[Guest elisa]

Täällä kans Fallot'n tetralogia viasta kärsivän lapsen äiti. Meillä ensimmäinen leikkaus edessä viikon päästä.

[Sydänmamma07]

Meidän TOF tyttö totaalikorjattiin vihdoin 3 vuoden iässä!!! Leikkaus oli haastava, mutta onnistui juuri niinkuin oli suunniteltu. Samalla päästiin gastrostoomanapista eroon, joka on kulkenut mukana vauvasta saakka. Olo on enemmän kuin onnellinen

 

_elisa_: Jos kaipaat vertaistukea laita vaikka yksäriä.

[cranberry]

^Ihanaa, onnea!

[Bamselina]

Ihania uutisia, Sydänmamma07!!!!!

[Tinimini]

Ihanaa että täältä löytyi tällainen aihe. Tyttö syntyi sektiolla kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. (lapsivedet meni, mutta synnytys ei kymmenen tunnin rajujen supistusten aikanakaan edistynyt) Painoa oli 3180g ja pituutta 47cm. Painoarvioihin perustuen oli paljon pienempi, kuin odotettiin. Kaikki meni tosi hyvin ensimmäiset kaksi päivää, tyttö söi, nukkui, mutta oli myös mielestäni pitkiä pätkiä hereillä vastasyntyneeksi. Kolmantena päivänä alkoi nukahdella rinnalle, mielestäni huulet välillä sinersivät, söi vain muutaman minuutin ja nukahti taas herätäkseen huutamaan nälkää kymmenen minuutin päästä. Hereillä ei ollut enää edes vaipanvaihdon yhteydessä. Tilanne siis muuttui ihan täysin. Itselleni tuli tosi vahva tunne siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Puhuin asiasta hoitajille (jankutin), joiden mielestä kaikki oli ian normaalia. Vauva haluaa imeä usein ja se on luonnon mekanismi säätää maidon tulo oikeille raiteille.

 

Neljäntenä päivänä kotiinlähtötarkastuksessa kuului sydämestä sivuääni. Heti otettiin sydänkäyrä, jossa oli poikkeamia. Käyrä lähetettiin kardiologille isompaan sairaalaan ja niin se sitten meni, että ambulanssilla lähdettiin toiseen sairaalaan samoin tein. Ultraäänellä löytyi VSD. Jäimme sairaalaan tarkkailuun, kehittyykö vajaatoimintaa enemmälti... Pieniä oireita on, mutta keuhkoverekkyys oli normaali ja EKG ei muuttunut päivien aikana jote, nyt tänään päästiin kotiin, ajatuksella että todennäköisesti operaatio on jossain vaiheessa edessä, koska reikä on kohtalaisen iso ja sellaisella alueella ettei todennäköisesti sulkeudu itsestään. Seuraava kontrolli kuukauden iässä tai aikaisemmin jos kotona havaitaan oireiden pahentuneen.

 

Itse olen vieläkin jotenkin ulalla ja itku on herkässä. Tiedän ettei tilanne kehity vaaralliseksi nopeasti vaan pikuhiljaa jos niin on käydäkseen. Kuitenkin on vaikeaa käydä nukkumaan rauhassa ja herään jokaiseen tiheän hengityksen jaksoon, joka vieressä olevasta sängystä kuuluu. Toisaalta jollain tapaa alkujärkytyksen jälkeen olen sopeutunutkin tilanteeseen, ainakin niin, että osaan olla iloinen siitä, eettä kyseessä oli kuitenkin se sydänvioista "tavallisin" ja "helpoin".

 

Olisi hienoa kuulla tarinoita, miten VSD-lapsen kehitys on mennyt, korjausleikkauksen läpikäyneltä kokemuksia tai ihan mitä vaan.

 

Tsemppiä kaikille sydänkäpysten vanhemmille! <3

[Sydänmamma07]

^Kiva kun löysit vertaistuen. Minulle se ainakin oli se tärkein tuki silloin alkushokissa. Meidän tytön vikaakaan ei saatu raskausaikana kiinni. Meillä myös iso VSD, mutta sen lisäksi myös hyvin ahdas keuhkovaltimo, ratsastava aortta ja poikkeavat sepelvaltimot. Eli diagnoosiksi tuli se Fallot'n tetralogia + poikkeava sepelvaltimoanatomia.

 

Suomessa sydänlapset on hyvässä hoidossa. Kirugit on alansa huippuja. Euroopan tasolla parhaimmistoa. Nyt kun uusi teho-osastokin aukeaa Helsinkiin niin leikkausjonoja päästään varmasti nopeammassa tahdissa purkamaan. Meillä jouduttiin odottelemaan pitkälle korjauksen kanssa, kun haluttiin kasvatella tyttöä isommaksi ja sitten kun oli oikean kokoinen ei leikkausaikaa meinannut irrota, kun oli kiireellisempiä tapauksia.

 

Vaikka se niin vaikeaa onkin, mä suosittelen yrittämään unohtaa sen sydänvian ja nauttia vauvasta vauvana. Tiedän, se ei ole helppoa, mutta ajan kanssa kaikkeen tottuu. Ja jos vointi pysyy hyvänä, sopeutuminen vauvan sydänvikaankin käy helpommin.

 

Tasaista vointia teille ja aurinkoista syksyä!

[Mintsa]

Sydänmamma07lle paljon onnea onnistuneesta leikkauksesta!!

 

Meillä on esikoisen sydänkontrolle ensi viikolla. Piti olla vuosi sitten... Mutta siis meidän elämään ei VSD eikä PDA ole alun epävarmuuksien jälkeen vaikuttanut mitenkään. Olemme siis siinä suhteessa erittäin onnellisessa asemassa. Alussa ei ollut varmuutta tarvitaanko operaatiota joskus vai ei. Nyt oletus on ettei operaatiota tulla koskaan tarvitsemaan. Kontrolliin mennäänkin nyt kohta 3-v ikiliikkujan kanssa, jolla ei todellakaan ole mitään havaittavia oireita. Kehitys on pojalla mennyt kaikilla osa-alueilla normaaliin tahtiin tai jopa nopeampaan keskosuudesta ja sydänviasta huolimatta.

 

Kovasti voimia Tiniminille tilanteen käsittelyyn!!

[Mintsa]

^Juu ja se oletus on nyt sitten kaadettu eli Helsinkiin tiemme käy... Tuli kyllä aika puun takaa tämä asia ja sitä on nyt joutunut oikein käsittelemään. Vieläkään en ymmärrä miten edellinen lääkäri on voinut luvata ettei operaatiota tulla tarvitsemaan. Helpompaa olisi ollut, jos hän ei näin olisi koskaan sanonut. No mutta leikkausjono on varmasti ainakin puolivuotta, koska mikään kiireellinen tapaushan ei meidän poika ole eli aikaa tätä asiaa on miettiä vielä ehkä vähän liikaakin.

 

Oliko täällä kellään muulla tehty PDAn sulkua katetriteitse? Tai joku joka tietää aiheesta enemmän saa kertoa

[Mintsa]

Voiko lastenklinikalla yöpyä toinen vanhempi? Kun ainakin Taysissa saa infektio-osastolla olla vauvan kanssa, mut mites on näiden isompien potilaiden kanssa? Musta tuntuu kauhealta ajatus, jos ei voi olla yötä sielä... Ymmärrän tietty, mutta...

[Bamselina]

Sydänosastolla ei saa olla vanhempi yötä. Tai ei ainakaan saanut 1,5v sitten kun meidän poika oli siellä pariin otteeseen, korjatkaa joku jos käytäntö on muuttunut.. Koko päivän siellä sai kuitenkin viettää, olikohan n klo 9-21, mutta olivat kuitenkin tosi joustavia aikojen suhteen. Mulle ei oikein ikinä selvinnyt mikä se syy siihen oli, kun esim infektio-osastolla saa olla toinen vanhempi yötä..

[Sydänmamma07]

MinttuSalla, kyllä K4 osastolla saa yöpyä toinen vanhempi! Meidänkin huoneessa oli tyttö, jonka äiti yöpyi huoneessa. Ja vierailuaikoja ei ole laisinkaan. Osastolla saa olla niin paljon kuin tykkää. Kuitenkin niin, että vain 2 vierasta potilasta kohden. Tässäkin joustetaan kyllä ainakin hetkittäin.

 

muoks. En tiedä miten teidän pojan operaatio tehdään (onko katetrisulku? luulisin), mutta mikäli tehon kautta täytyy mennä niin siellä lapsen luona on tarkat vierailuajat ja siellä ei tietenkään voi olla yötä. Mutta sydänosastolla K4 voi lapsen kanssa olla, vaikka koko ajan. Tsemppiä odotteluun! Se on rankkaa. Me jouduimme odottamaan kaksi pitkää vuotta ja nyt elämä tuntuu niiiiiin helpolta, kun stressi sen asian suhteen on ohi.

 

Ps. Onko teistä muut tuolla yahoon vertaistukilistalla? Siellä on PALJON sydänmammoja ja -isiä ja paljon enemmän tietoa ja keskustelua. Laita vaikka yksäriä jos kiinnostuit niin voin ohjata enempi.

 

muoks.muoks. Bamselinan vauva on varmaan ollut tehotarkkailuhuoneessa eikä sen vuoksi vanhempi ole voinut jäädä yöksi sydänosastolle. Tehotarkkailuhuoneessa on siis yleensä vain pieniä vauvoja, taaperot/isommat lapset on omissa huoneissaan ja siellä voi yöpyä.

Edited October 4, 2010 by Sydänmamma07

[Bamselina]

Bamselinan vauva on varmaan ollut tehotarkkailuhuoneessa eikä sen vuoksi vanhempi ole voinut jäädä yöksi sydänosastolle. Tehotarkkailuhuoneessa on siis yleensä vain pieniä vauvoja, taaperot/isommat lapset on omissa huoneissaan ja siellä voi yöpyä.

Näin se on varmaan meidän kohdalla ollut. Poikahan tosiaan oli aika pieni silloin kun viimeksi oli osastolla.. Kiitos sydänmamma että korjasit!

 

Ja Minttusalla, anteeksi kamalasti, ei ollut tarkoitus säikäyttää. Mä vain jotenkin oletin että sama sääntö pätee koko osastolla, mutta hyvä itsekin tietää tulevaisuuden varalle. Pahoittelut vielä, toivottavasti et saanut kamalaa sätkyä..

[Mintsa]

Bamselina en saanut sätkyä Kiitos vastauksestasi! Onhan se oikeasti hyvä varautua siihenkin, että sielä ei yötä saa viettää... Mutta ihanaa saada tietää, että hyvällä tuurilla siihen on täysi mahdollisuus Kiitos siis Sydänmamma07:lle myös vastauksestasi! Onneksi teidän odotus on jo ohi

 

Lääkärinlausunto käynnistä tuli postissa ja siinä sanottiin, että lähetetään Helsinkiin katetrisulkuharkintaan. Heti taas heräsi toive, että mitä jos ei leikkausta tarvittaisikaan... No sen näkee sitten. Luulen, että vaikein päivä on se, kun postissa tulee leikkausaika. Nyt ei niin ehdi asiaa miettimään, kun päivittäisiin toimiin tämä ei vaikuta mitenkään.

[Sydänmamma07]

MittuSalla, kolmen avosydänleikkauksen tytön äitina tuo katetrisulkuharkinta kuulostaa ihan mielettömän hyvältä! Toivotaan, että tosiaan jos jotain tarvitsee tehdä, se voidaan tehdä katetriteitse! Meidän huoneessa ollut 4v tyttönen tuli osastolle maanantaina esitutkimuksiin, tiistaina eteistenväliseinässä ollut aukko suljettiin katetrilla ja keskiviikkona tyttö oli kotona! Ja mistään ei huomannut, että tytölle olisi jotain tehty!

 

Voimia vielä odotteluun!

[Mintsa]

Kiitos Sydänmamma07 Katetrisulku olisi tosissaan kyseessä ja rutiinillahan nuo Helsingissä hoidetaan, mutta tietysti pelotaa, että mitä jos jokin meneekin vikaan... Sit avataan koko poika ja voi ei. No mutta näin meillekin asia selitettiin, että kolme päivää hommaan menee ja sit siitä puolen vuoden päästä on kontrolli ja jos sielä kaikki ok todetaan meidän poika täysin terveeksi. Eli aika helpolta tämän saa kuulostamaan. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee myös yhtä helposti todellisuudessa.

[cranberry]

^Uskon kyllä että kaikki menee hyvin. Täällä Suomessa kun on ihan huippulääkäreitä. Viime kesänä kun meille oltiin puhuttu mahdollisesta leikkauksesta niin mulla oli tosi ristiriitaiset fiilikset. Toivoin todellakin että ei tarttis, mutta sit samalla toivoin että se tehtäis niin sit ainakin tietää että poika on ihan kunnossa eikä tarvii pelätä että voi tulla jotain sydänongelmia..

[Sydänmamma07]

MinttuSalla, uskon että pelottaa! Mutta kuten cranberry (meinasin laittaa vanhan nikin ) sanoi, Suomessa on huippuosaaminen! Toki aina voi tulla mitä vain, mutta hyvissä käsissä olette!

[Tiikeri-äittä]

Tulin teidän keskusteluja katselemaan, meillä ei sinänsä ole sydänlapsi, mutta riskit on korkeat mm aortan koarktaation (ahtaumaan) , jonka vuoksi sitten käydään usein kontrollissa. Nyt on tosin 2 vuotta edellisestä kontrollista, mutta sitä ennen on sydäntä ultrattu 5vrk, 6kk ja 11kk iässä. Kerran on ollut diagnoosina sivuääni (tuossa 6kk ultrauken yhteydessä), mutta sekin katosi. Odotusaikana jo tiukasti tutkailtiin sydämen rakenteita, koska ekassa rakenneultrassa ei nähty mm aortan läppiä (mahdollisuus kaksipurjeiseen aortaläppään olemassa, mutta ilmeisesti läppä on kuitenkin ok). Taustalla näihin mahdollisuuksiin on tiedetty ja tunnettu kromosomivirhe, meidän likka on tyyppiä 45, X0 eli kantaa Turnerin oireyhtymää, johon sydänviat kuuluvat monella. Ikävin riski on aortan repeämän riski.

 

Huomenna tosiaan on 3v kontrolli ja jännittää jo nyt tulokset sekä tuo meidän uhmiksen yhteistyöhalukkuus. Kovasti kyllä on nyt Oosua tutkinut (suosikkipehmoaan) lääkärileluillaan ja aiemminkaan ei ole hanttiin laittanut kun tuo sydänlääkäri on häntä tutkinut (yksi ja sama on ultrannut neidin jo sieltä 5vrk iästä alkaen). Olikin todella hellyttävä näky silloin ihan pienenä, maidolla tyrmättynä vain nukkui menemään lähes koko kontrollin ajan, vasta ultrauksen lopussa raotti hieman silmiään ja nappasi pienenpienellä kädellään lääkärisedän isosta sormesta otteen

[SariJ]

Meidän tytöllä todettiin 5-viikkois tarkastuksessa sydänvika, ductus-läppä oli jäänyt aukinaiseksi. Tyttö pääsi leikkaukseen 12-viikkoisena ja syö edelleen enalapriilia päivittäin (on siis 3.5 -vuotias), mutta keväällä kontrollissa lääkäri jo lupaili että ensi keväänä päästään lääkkeistä eroon, nyt ei edes nostettu annosta!

[Tiffany]

Olen useamman kerran miettinyt että kuuluttaisko mekin tänne.

Varsinaisesti sydänvikaa ei ole todettu mutta poika käy kontrolleissa hieman tavallista laajemman aortan kaaren takia. Tuo huomattiin jo synnytyssairaalassa, ihan tarkkaan en kaikkea muista, oisko ollut sivuäänikin ja pieni reikä sydämessä, kun silloin oli niin paljon kaikkea(jos oli niin on kasvanut umpeen itsekseen). Pojalla oli infektio ja sen takia oli vastasyntyneiden teholla ja LO5:llä TAYSissa. Aluksi kontrollit oli puolen vuoden välein ja nyt pitäisi olla vuoden välein, tosin äskettäin tuli kirje että tän syksyn aika on siirretty ensi kevääseen. Poika on siis nyt 3v ja halusi lähettää hymyjä kaikille tänne kun huomasi hymiöt tuossa sivussa

[Guest PDA-tytön äiti]

Oliko täällä kellään muulla tehty PDAn sulkua katetriteitse? Tai joku joka tietää aiheesta enemmän saa kertoa

 

Oliko täällä kellään muulla tehty PDAn sulkua katetriteitse? Tai joku joka tietää aiheesta enemmän saa kertoa

 

Meidän tytöllä sivuääni todettiin synnyttyä kotiinlähtötarkastuksessa ja tämän jälkeen piti olla muutama päivä lastenosastolla seurannassa, sillä ei kai ollut ihan selvää, että mitä kaikkea sydämessä on vialla. Onneksi viaksi osoittautui vain tuo PDA eli pääsimme kohtuullisen vähällä. Ductus oli kuitenkin kookas ja jouduimme käymään noin kuukauden välein kontrolleissa. Parin kuukauden iässä tytöllä alkoi olla sydämen vajaatoiminnan merkkejä ja aloitettiin Furesis-lääkitys kahdesti päivässä. Näihin aikoihin painon nousu hidastui, joka lopulta johti siihen, että vajaa 4kk iässä laitettiin nenämahaletku. Tyttö oli koko ajan päällisin puolin kuitenkin terveen oloinen ja reipas sekä hyvän tuulinen. Ainoa ongelma oli, että ruoka maistui määrällisesti alakanttiin ja koska sydän kulutti normaalia sydäntä enemmän niin paino ei noussut. Riittävää apua ei saatu ravintolisilläkään, joten nenämahaletku oli lopulta laitettava. Katetrisulkuun oli meille ilmoitettu painorajaksi 6kg, joten painon nousu oli sikälikin tärkeää. Rankinta tuolloin olikin jatkuva yritys saada ruokaa menemään enemmän, jottei letkua tarvitsisi laittaa.

 

Alkujaan meille sanottiin, että ductus suljetaan ennen 1-vuoden ikää. Oletettavasti lääkityksen tarve ja nenämahaletku kuitenkin kiireellistivät asiaa. Lopulta sulku tehtiin jo 4kk iässä. Meille kutsu tuli tämän takia hieman yllätyksenä. Alkujaan aika tuli muutaman viikon päähän, mutta lopulta peruutuksen takia aikaa aikaistettiin ja lähdimme Helsinkiin samana päivänä kun peruutusaikaa tarjottiin. Tulopäivänä lapsi tutkittiin ja yöksi sairaalaan ei tarvinnut jäädä. Päivässä katetroidaan kaksi lasta ja meidän tyttö oli toisena. Sairaalalle menimme aamulla ja yhdentoista aikaan kävi operoiva kardiologi juttelemassa ja tämän jälkeen tyttö vietiin operoitavaksi. Linnealle ei annettu mitään esilääkitystä, mutta isommalle lapselle se ymmärtääkseni annetaan. Ainoastaan nivusiin laitettiin puuduttavaa voidetta. Parin tunnin päästä kardiologi soitti operaation onnistuneen ja parin tunnin päästä tästä tyttö tuotiin osastolle takaisin heräämöstä. Aluksi Linnea oli hieman väsähtäneen oloinen ja vähän oli kuumettakin, mutta tosi nopeasti oli jo aivan oma itsensä. Seuraavan yön olin patjalla Linnean sängyn vieressä lattialla ja sitä seuraavana päivänä pääsimme puolen päivän maissa lähtemään tutkimusten jälkeen.

 

Operaatio toki jännittää ja pelottaa vanhempia. Itse olen tyytyväinen, että meille lähtö Lastenklinikalle tuli niin yhtäkkiä, ettei siinä vaiheessa enää paljon edes ehtinyt maalailla kauhukuvia. Meillä huolta lisäsi vielä se, että tyttö oli niin pieni eikä operaatiohetkellä edes painanut sitä kuuttakaan kiloa, josta oli ollut puhetta. Lisäksi reikä oli iso, joten ei ollut mitään takeita, ettäkö se saadaan katetrilla suljettua. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin ja operaation aikainen odottelukaan ei tuntunut niin hirvittävältä kuin mitä alkujaan pelkäsin. Linnean ductuksen sulki Jaana Pihkala (ymmärtääkseni kaksi kardiologia sulkee näitä), josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Jotenkin koko hänen olemuksensa sai uskomaan, että kaikki menee hyvin ja lapsensa uskalsi jättää näihin osaaviin käsiin. Jälkikäteen Linnealla ei vaikuttanut olevan mitään erityisiä kipuja ja toipuminen operaatiosta on tosiaan todella nopeaa. Nivusissa oli pienet pistojäljet (molemmilla puolilla, koska toiselta puolelta katetria ei ollutkaan saatu vietyä) sekä reilusti mustelmaa, mutta ei mitään isompaa ja nykyään noita jälkiäkään ei mitenkään edes näy. Meillä oli "kotisairaalassa" eli TAYSssa kontrolli noin kuukauden kuluttua operaatiosta. Seuraava kontrolli on vuoden kuluttua operaatiosta ja mikäli silloin kaikki edelleen kunnossa niin tämä sairaus hoidettu kuntoon. Lääkitys saatiin lopettaa heti operaation jälkeen ja nenämahaletkun otimme itse pois parin viikon päästä (ehti olla noin kuukauden verran). Linnea on edelleen pieniruokainen, joten sydämestä tuo huono syöminen ei sinällään johtunut (sitä mieltä minäkin olin aina ja tätä epäili myös operoinut kardiologi). Linnea kasvaa omalla -20 -käyrällään ja on meneväinen ja vauhdikas 9kk ikäinen tyttönen, joka hyvin pian taitaa lähteä jo kävelemään Eli hankalasta alusta huolimatta kaikki näyttäisi nyt sujuvan oikein hienosti.

 

Uskon, että teilläkin kaikki menee hienosti ja toivottavasti tämä meidän kokemus edes vähän vähentäisi jännitystä operaatiota kohtaan! Ongelma voi kai lähinnä olla se, että jos aukko on suuri tarvitaan aina suurempi sulkulaite ja mikäli lapsi on pieni ovat suonetkin pieniä ja sulkulaitetta ei pystytä katetrilla viemään. En tiedä kuinka suoraa voi siitä päätellä, mutta maalaisjärjellä olettaisi, että kun teillä ei pojalla ole koko aikana ollut mitään ulkoisia oireita reiän (reikien) takia niin kyse ei ole kovin suuresta reiästä (??). Ja pojan iän huomioiden niin painoakin on enemmän kuin aivan vauvaikäisellä, joten luulisi katetroinnin teidän tapauksessa olevan melko suurella todennäköisyydellä riittävä operaatio etenkin jos reikä ei ole kovin kookas. Vertailun vuoksi: Linnea painoi noin 5,8 kg operaatiohetkellä ja ductus oli noin 3mm.