Hatsepsut

Lapsettomuuden pelkääminen?

323 posts in this topic

En ole koskaan aiemmin osannut ajatella, että meillä voisi olla vaikeuksia lastensaannissa. Nyt on kuitenkin alkamassa jo yk 9. Meillä kummallakin on ikää 30+ ja lapsia olisi toiveissa kaksi, joten nyt pyörii mielessä, olisiko syytä hakeutua jo yksityiselle tutkimuksiin? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei ole ollut minkäänlaista pelkoa siitä, että jäisimme lapsettomiksi ennen kuin mieheni kertoi, että hänen suvussaan on lapsettomuutta. Tämä sitten aiheutti sen pelon, että entä jos miehessä on jotain vikaa. Nyt menossa yk 19 ja vika löytyikin sitten minusta. Eli kyllä tässä nyt on alkanut pieni pelko olemaan ettei sitä omaa pientä ihmettä saakkaan :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua harmittaa se, että kun multa jouduttiin poistamaan munasarja 17-vuotiaana ison kystan vuoksi, kukaan lääkäreistä ei sanonu mulle sanaakaan 25 % hedelmällisyyden alenemisesta, eikä kukaan gynekologi sen jälkeenkään vaikka kävin säännöllisesti papassa. Lisäksi lopetin e-pillerit pari vuotta ennen lapsitoivetta, niitä olisi kannattanut jatkaa h-hetkeen asti, koska e-pilleri suojaa munasarjaa "sammuttamalla" sen toiminnan. Ehdin pari vuotta kärvistellä epäsäännöllisen kierron kanssa joka rasitti munasarjaa niin, etten lopulta ovuloinut ollenkaan kun aloimme yrittää lasta. Ilmeisesti "yksinäinen" munasarja ei siis jaksanut hoitaa hommiaan yksin. Edes ovulaation induktiohoidot ei taanneet munasoluja ja lopulta tarvittiin keinohedelmöitystä. Onneksi älyttiin alle 30-vuotiaina tekemään lapsia, hirvittää ajatellakin, jos olisimme "heränneet" 38-39 vuotiaina yrittämään, kuten niin monet muut.

Edited by Psychobubbles

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välillä pelottaa todella paljon, koska yritys vaan jatkuu ja jatkuu, ja ei vaan arpaonni suosi, että tärppäisi. Tulee jossiteltua ikää ja mietittyä, eikö ikinä saa kokea äitiyttä. Ja viel suuremmin harmittaa ja pelottaa, kun ei ole löydetty mistään mitään vikaa. Kaikki on aina hyvin, mutta miksi ei sitten vaan tapahdu mitään?

 

Mietitään aina joskus asunnon ostamista, mutta pelkäisin sitä, että jos meille ei sitten ikinä tulisikaan lapsia, ja huoneet jäisivät tyhjiksi - tai no ainahan niille käyttöä löytyisi, mutta siis tyhjiksi niiden oikeasta käyttötarkoituksesta. Se varmaan kirvelisi mieltä.

 

Välillä saa psyykattua itsensä siihen, että toivoo parasta muttei masennu vaikka tulee nega. Mutta välillä pelottaa tulevaisuus, mitä se on ilman lapsia, ja mitä tarkoitusta itsellä sitten on elämässä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelottaa. Ei mitään ns.oikeaa syytä, ainakaan vielä tiedossa, mutta pelottaa. Suvusta löytyy sekä "katseesta raskaaksi" -tapauksia että pitkään yrittäneitä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vasta yk5 menossa mutta koko ajan pelkään lapsettomuutta. Aikaisemmin en osannut edes ajatella, että voisi olla jotain ongelmia, mutta sitten menin lukemaan juuri ennen yrityksen aloittamista kirjan nimeltä "Ei kenenkään äiti". Se käsittele kertomuksia lapsettomuudesta ja sai kyllä omat pelot heräämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tjot vasta alkanut, mutta olen vakuuttunut siitä että joudumme lopulta turvautumaan hoitoihin. Minulla on teini-ikäisenä todettu pco ja olen siksi kasvanut varautuen mahdollisiin lapsensaamisvaikeuksiin. Joka kerta, kun harrastamme suojaamatonta seksiä, mies pohtii jännittyneenä tärppäsikö (mikään kiire raskautumiselle ei kummankaan puolelta ole) ja itse skeptisenä vastaan, että pohditaan asiaa sitten vuoden kuluttua hoitojen alettua. Vaikka tiedän, että pco:n kanssa on täysin mahdollista raskautua ja suhtautumiseni asioihin on yleensä positiivinen/helposti innostuva, pyrin valmistautumaan jo ennalta vaikeuksiin ja suojautumaan pettymyksiltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei vielä yritystä ole ollut, koska mies jarruttelee vastaan. 32-vuotiaana tulee kyllä mietittyä tuota lapsettomuuttakin, että mitä jos ei onnistukaan, jahka joskus yritys alkaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

YK8 käynnistymässä, joten on tullut mietittyä. Varsinkin, kun juuri oli äidin kanssa puhetta, että hän tuli (ja samoin isosisko) heti raskaaksi. Minä näin 18v unen, ettei minusta koskaan tule äitiä... monta vuotta se tuntui "merkityksettömältä", enkä edes muistanut koko unta, kunnes nyt viime viikkojen aikana on vahvasti palannut mieleen. Mies on toiveikas edelleen, mulla fiilis vähän vaihtelee... Minulla on taaksepäin kääntynyt kohtu (en tiedä onko sillä vaikutusta, mutta jokainen lääkäri/gyne siitä aina ääneen mainitsee), muuta tutkittua ei ole. Olen jo silmäillyt miten lapsettomuushoitoihin haetaan jne. Suvussa molempia puolia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on monien muiden tapaan jostain syystä ollut niin kauan kuin muistan jonkinlainen pelko/epäusko tai oletus siitä, että en tule raskaaksi helposti, vaikkei mitään varsinaisia perusteita pelkoon (vielä) olekaan, ja olen jopa ehtinyt pelätä jääväni kokonaan lapsettomaksi (tämä tosin lähinnä sopivan isäkandidaatin puuttumisen takia). Nyt päästyäni lopulta oikeasti yrittämään olen onneksi toistaiseksi onnistunut suhtautumaan asiaan suht stressittömästi ja toiveikkaasti. Ainoa konkreettinen, mahdollisesti raskautumista hidastava asia, jonka olen tähän mennessä saanut selville (itse diagnosoinut) on lyhyt luteaalivaihe (muutamassa viime kierrossa 9 päivää) ja 30+ ikä. Silti olen ehtinyt jo tiedonjanoissani/kaikkeen varautuen selailemaan lapsettomuusklinikoiden sivuja ja lueskellut kaikenlaista lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin liittyvää... Toki toivon, ettei niille tule olemaan tarvetta ja iloinen yllätys olisi, jos tärppi kävisikin luomuna ja suht nopeaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ole osannut pelätä lapsettomuutta ennen yrityksen alkamista vaikka söinkin e-illereitä lievän pco- taustan vuoksi. Muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen alkoi kuitenkin itää pelko mahdollisesta lapsettomuudesta ja nyt vuoden yrittämisen jälkeen pelko alkaa elämään jo hyvin vahvana. Kaikki perustutkimukset käyty läpi eikä mitään selittävää tekijää lapsettomuudellemme ole löytynyt. Turhauttavaa! Ja pelottavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsettomuuspelot alkaneet nousemaan pintaan. Ehkäsy tyystin hylätty loppuvuodesta 2012 ja aktiivinen yritys aloitettu 8/2013. Talvella oli parin kk:n tauko ja nyt taas 6kk aktiivista takana. Ikää molemmilla reilusti päälle 30. Ja tänään sitten varattiinkiin aikaa neuvolaan ja selvittelyt alkaa. Itse sairastanut nuorena klamydian, joka voikin olla syypää ettei onnistuta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään, todellakin. E-pillereistä (luultavasti) johtuen kuukautiseni vain loppuivat kuin seinään, heinäkuussa ollut viimeiset. Sen takia lopetin pillereiden syömisen jokin aika sitten, ja pelolla odotan että alkaako menkkoja kuulua enää ollenkaan... Ennen pillereiden lopettamista jouduin ramppaamaan lääkärissä tuon tuosta alavatsakipujen takia, ja muutama kuukausi sitten kärsin "epämääräisestä infektiosta" joka vei minut sairaalaan ambulanssilla kahdeksi päiväksi. Tulehdukselle ei löytynyt periaatteessa mitään syytä. Pelkään, että odotan nyt ihan turhaan yrittämisen aloittamista, jos tulenkin vain pettymään... Voi olla että pelkään ihan turhaan, kun mitään ei ole diagnosoitukaan, mutta eipä pelolleen mitään mahda. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vasta tjot ihan alussa, mutta silti jostain kumpuaa lapsettomuuden pelko. Tuntuu, että moni on tullut pillereistä huolimatta raskaaksi niin miksen minä sitten 7 vuoden aikana kertaakaan edes vähän... Tiedän, älytöntä, varsinkin kuin söin niitä tosi tunnollisesti eli en koskaan unohtanut ottaa siten, että edellisestä olisi kulunut yli 12 tuntia vai miten se suojaraja oli.

 

Omat vanhemmat ehti olla naimisissa 6 vuotta ennen mua eli esikoista niin jotenkin sekin epäilyttää, vaikka en ole (vielä) suoraan kysynytkään, oliko mut helppo saada. :) Tiedän vain, että äiti yllättyi kovasti (ja hyvin iloisesti) ja raskaus oli jo pitkällä ennen kuin tiesi olevansa raskaana. Meillä on myös epäilyttävät 5 vuotta ikäeroa siskon kanssa, tosin käsittääkseni siinä välissä oli tietääkseni yksi km. Epäsäännöllinen kierto ja "joku viiltelee vatsaa veitsellä" eli todella kovat kivut varsinkin ennen pillereitä mietityttävät myös. Sentään on aikoinaan (oisko ainaki 8 vuotta sitten) tutkittu paikat ja silloin oli kaikki gynen mukaan erittäin ok, ei endometrioosia tai muuta. Ei kai tällaiset tiedot voi muuttua ajan myötä..? :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Endometrioosia ei pitäisy pystyä toteamaan täysin ilman laparoskopiaa eli tähystysleikkausta. Endo ei näy ultrassa, vain mahdolliset kystat eli endometrioomat voi näkyä siinä (mutta niiden todellista luonnetta ei ilman leikkauta voi todeta) ja sitten sisätutkimuksessa voi esiintyä paikallista aristusta. Mutta leikkaus varmistaa epäilyt täysin. Endo voi myös tulla myöhemmin, eli vaikka aiemmin olisi todettu, että sitä ei ole,, voi myöhemmin endometrioosi puhjeta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Pelot senkun vahvistuu siis. :huh: Eipää ole tosiaan laparoskopiaa tehty. :( Toisaalta on niin tyhmää pelätä etukäteen, kun ollaan niin alussa vielä asian kanssa. (Selvennyksenä siis, että täällä hillun ihan sen takia, koska aloittajakin oli aloittanut pelkäämisen jo "liian varhaisessa vaiheessa".)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselle oli jotenkin heti selvää, että meille tulee lapsia nopeasti sillä molempien sisaruksilla on kaikkilla useampikin lapsi. No vuosi on nyt tahkottu eikä sitä palleroa ole meille vielä tullut :( Pikkuhiljaa takaraivossa alkaa asumaan suru ja siemen ettei sitä palleroa meille koskaan suodakkaan ;(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä "kunnon" yritys vasta alkanut mutta ikäni takia tämä aihe pyörii mielessä.. Ei vaan aiemmin ollut elämässä sellaista miestä jonka kanssa lapset olisivat ajankohtainen aihe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sekundääristä lapsettomuutta tässä itse pelkään. Esikoinen tuli suhteellisen helposti mutta toista on nyt tovi tahkottu ja ilmeisesti siirrytään lähipäivinä kiertoon 11 jos ei ihmeitä tapahdu. Eli jos ei seuraavassa kierrossa tärppää niin puhelu lapsettomuustutkimuksiin alkaa olla ajankohtainen. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelotti todella paljon, koska melkein 8 vuotta ehti tulla yritystä ennenkuin ensimmäinen plussa ilmaantui! Olin jo oikeastaan lähes varma, että ettei se onni kuitenkaan koskaan käänny.. haluttiin kuitenkin katsoa hoitotie loppuun. Kannatti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neljä vuotta sitten aloimme yrittämään esikoista entisen aviomieheni kanssa. Erosimme, ja nyt yritys on käynnissä nykyisen avomieheni kanssa. Näin neljän vuoden jälkeen pelottaa ettei plussaa tule koskaan. Onhan se luonnollista pelätä tälläisiä asioita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sekundaarinen lapsettomuus täällä myös pelkona tai oikeastaan konkreettistakin jo. Esikoinen tuli heti kun annettiin lupa tulla ja toista ei näy eikä kuulu. Pikkuhiljaa oma pää alkanut valmistautumaan ajatukseen, ettei sisarusta ikinä tulekkaan ja alkaa pohtimaan yhden lapsen hyviä puolia. Ennen lasta olin myös jotenkin varma tai oli ainakin tunne, että lapsen saanti ei välttämättä ole helppoa, joten yllätys silloin olikin suuri. Nyt nämä pelot ovatkin sitten osoittautuneet varsin oikeiksi. Suunnattoman kiitollinen olen tästä yhdestäkin ja se auttaa jaksamaan päivästä toiseen ja kierrosta toiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now