Hatsepsut

Lapsettomuuden pelkääminen?

323 posts in this topic

Löytyykö muita yhtä hulluja?

 

Meillä suvussa niin äidin kuin isän puolella on lapsettomuutta. Juu, ei se oo suoraan periytyvää ;) , mutta varmaan jotenkin ehkä.. kai.. vai??

 

Siis sekä mun isänpuolen täti ja setä on steriilejä, äitinpuolelta en tiedä kummassa varsinainen vika on. Olen läheltä seurannut ystäväni hoitokertoja, koeputkihedelmöityksiä, epäonnistumisia ja onneksi myös onnistumisia.

 

Mitä jos me ei sitten kun aloitetaan oikeasti yrittäminen, niin jos sitä lasta ei alakaan kuulumaan. Mitä sitten? rankat hoidot vai.. voihan huoh..

 

ja juu, kannattais olla murehtimatta..

 

Kohtalontovereita?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ihan sama tilanne, että murehdin "ihan hiukan" mahdollista lapsettomuuttani etukäteen. Nyttemmin oon naureskellut, että muuten oiskin jäänyt hyvät murheet kokonaan väliin :) Itsellä oli kyllä ihan todettuja fyysisiä esteitä mahdolliselle raskaudelle, mut eivätpä sitten jarrutelleet kuitenkaan tätä masuasukkia. Jos jotain positiivista pitäisi murehtimisesta löytää niin olin ajatellut lapsettomuutta niin paljon, että tuota asiaa en ainakaan tule koskaan pitämään itsestäänselvyytenä ja varmasti ymmärrystä kipeälle asialle löytyy jatkossa niin, etten möläyttele ikäviä kommentteja muillekaan. Paras neuvo tietysti sinulle olisi, että älä murehdi etukäteen, mutta tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty. Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä vain, ja tosi pahasti pelkäänkin. Ollaan jo ennen yrittämisen aloittamista miehen kanssa sovittu, mitä tehdään, jos vaavia ei kuulukaan. Hoitoihin ei olla menossa, vaan sitten suoraan adoptioon. Ainakin näillä näkymin, mutta mistä sen tietää, kuinka kipeäksi se bilologisen lapsen kaipuu kasvaa, jos sitä ei voi luomumenetelmin saada.

 

Mitään syytä lapsettomuuden pelkoon ei ole, suvussa ei ole kummemmin lapsettomuutta esiintynyt. Mun omat vanhemmat joutui aika kauan odottamaan esikoistaan saapuvaksi, ja yksi sukulaisperhe oli lapsettomuushoidoissa, mutta muuten kaikki on lapsia saaneet kun ovat halunneet. Mä vaan aina varaudun pahimpaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse pelkäsin/pelkään suuresti lapsettomuutta.. Pienenä jo mun unelma oli tulla äidiksi, jotenkin koen biologisten lasten saamisen todella suureksi ja tärkeäksi asiaksi. Joten jo kun yritys aloitettiin, niin mietin että mitäs jos. Nyt yritystä on takana 8kk ilman tulosta ja pelot sen kuin vahvistuu. Tiedän että vähän aikaa vasta ollaan yritetty, mutta kun olen tällänen peruspessimisti, niin täytyy aina ajatella sitä pahinta <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään oikeestaan myös sitä, että jos se oma pessimistinen pelkoasenne vaikuttaa jotenkin raskautumiseen. Siis että jos sitä sitten alkaa nopeesti ottamaan stressiä, että tiesinhän mä, ettei tästä mitään tuu :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkäsin ennen yrityksen aloittamista ettei se tärppi tule niin nopeasti kuin toivois. Oikeastaan mä jo sillon luin naikkareiden puolella molempia lapsettomuusketjuja ja jollain tavalla valmistauduin tulevaan. Ja niinhän siinä kävi että puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen ollaan jonossa hoitoihin. Mutta mä olen luonteeltani peruspessimisti. Eli jos se vauva ois tullu helposti, se ois ollu ihana yllätys, mutta kun varautuu pahimpaan, ei pety niin paljon. Mutta silti mä olen pettynyt, raivonnut, vihannut ja itkenyt. Eli siitä varautumisesta ja pessimistisyydestä ei ollut kaiken pahan olon estävää hyötyä...

 

Tähän en kuitenkaan totea, että ei sitä kannata ajatella etukäteen ja älä stressaa. Mulle ne on ainakin pahimpia kommentteja näissä vauva-asioissa. Mua on helpottanut puhuminen kavereille ja kirjoittaminen näille palstoille. Mulla on pari ihanaa kaveria jotka kuuntelee (ei omaa kokemusta asiasta, toisella ei edes lapsia), ja ollaan sovittu että ihan kuuntelu riittää, ei tarvi yrittää keksiä mitään lohtulauseita.

 

Tää ei ehkä vastaa sun aloitukseen, eikä meidän tilanteetkaan ole samat. Halusin vain kertoa, että et ole tunteinesi ja pelkoinesi ainoa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän tuota pelkää, vaikka ei pitäisi vielä sitä niin pelätäkkään. :unsure:

 

Viime kesäinen yritys meni osittain ketuiksi senkin takia, että mulla ei lähes 4kk tullu kuukautisia.. :blink: Eli ennemminkin on pelko siitä, että minussa on jotain vikaa, ja sen takia ei raskautuminen onnistu "helposti". Keväällä pitäisi mennä tutkimaan miksi mulla on niin pitkä kierto, jos sitä häihin mennessä saisi jotain selvyyttä asialle ja aloittaa sitten taas yrittäminen "puhtaalta pöydältä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipas hyvä lukea, että en ole ainoa.

Meilläkin on suvussa joitain ongelmia ollut, mutta vielä mennään eteenpäin ihan positiivisin mielin.

Olen päättänyt, että huolestun vasta sitten jos tuloksia ei hyvästä yrityksestä huolimatta synny tietyn ajan sisällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän sitä vähitellen alkaa miettimään, että eikö me saada lasta ollenkaan kun ollaan kohta vuosi yritetty.. vaikka ei sitä asiaa pitäisi murehtia. Asioilla on yleensä tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pessimisti ei pety. Pelkään hurjasti lapsettomuutta ja yritän valmistautua pahimpaan mahdollisimpaan tilanteeseen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkäsin aivan kuollakseni, kun aktiivisesta yrityksestä huolimatta ei tärppiä kuulunut. Raskaaksi tulin 9kk yrityksen aloittamisen jälkeen, marraskuussa olin jo aivan heittänyt toivon raskaaksitulosta. Olin ehkä näin pessimistinen, kun lähipiirissämme lapset ovat vain putkahtaneet maailmaan heti ehkäiksyn lopetuksen jälkeen. No meillä ei käynyt niin, saa sitten aikanaan nähdä miten käy kakkosen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kuulun näihin lapsettomuuden pelkääjiin - olen aina haaveillut, että saisimme lapsen alulle heti, mutta enpä taida jaksaa toivoa... Meillä ei ole yritystä päällä, mutta stressaan jo nyt mielettömän paljon mahdollista hedelmättömyyttäni. Sain noin vuosi sitten gynellä käydessäni PCO-diagnoosin, ja sain myös kuulla, että lapsen saaminen ei todellakaan tule olemaan helppoa sen vuoksi. Sain ohjeeksi pudottaa painoani ja sitten hallita sitä, ja siinä projektissa olenkin onnistunut. Pelkään kuitenkin, että munasarjani eivät toimi ja miehelläni on vaimona maho. Mikä sana muuten. :P

 

Siksi haluaisin aloittaa yrityksenkin mahdollisimman pian, sillä tiedän, että minun värkeilläni raskaaksi tuleminen todennäköisesti kestää kauan - pelkäänpä pahoin, ettei se onnistu ollenkaan. Plääh. Tämä on kyllä maailman ikävin tunne. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo pelkään aikalailla.

Miehen puolella ollut vaikeuksia saada lasta (miestä tehtiin 2 vuotta, miehen siskolla meni 3,5v että tuli raskaaksi) ja mulla oireita PCO:sta. Yritystä takana 7kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kans pelkään lapsettomuutta. Ja kuten Sinikka, myös minä lueskelen lapsettomuus-palstaa, mikä ei varmasti asiaa auta millään lailla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, lapsettomuuspalstan lukeminen ruokkii kummasti kaikenlaisia pelkoja, vaikka mitään isoa, konkreettista näyttöä meilläkään ei ole siitä, ettemmekö voisi lapsia saada ihan luomustikin. Kaipa se on vain jotenkin niin, ettei halua olla liian optimistinen ja siksi miettii lapsettomuuden mahdollisuutta - pilvilinnoista on ikävää tulla alas rytinällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä yritys alkoi vuoden 2006 alussa. kierto oli pitkittynyt pitkittymistää pillereiden lopettamisen jälkeen. parhaimmillaan kierto lähenteli 100 päivää. ei siis mitenkään parhaat edelletykset raskautumiselle. pelko-mörkö oli kevään aikana kasvanut aikamoiseksi, ja gynellä käynti kasvatti sitä entisestään. pco-leimalla varustettuna jatkoimme yritystä Terojen avulla. loppukesästä saimme kuin saimmekin iloisia uutisia. sen jälkeen onkin sitten pelottanut monta kertaa mitä ihmeellisimmistä syistä (keskenmeno, ennenaikainen syntyminen, lapsen vammaisuus, synnytysmasennus, koliikki jne..)

 

luulempa siis, että kaikki raskautta toivovat kohtaavat jossain määrin pelontunteita. Positiivisen testin jälkeen pelot muuttuvat toisiksi. kohtaamme pelkoja jokaisessa elämänvaiheessa. selviämiseen vaikuttaa annammeko peloille vallan. toisin sanoen vaikuttaako pelot siihen miten elämme ja toimimme.

 

uskon siis, että samalla tavalla kuin jollain innostus, ilo, ahdistus myös pelko kuuluu raskauttasuunnittelevien tunnepalettiin.

 

tsemppiä kaikille (meille) raskautta suunnitteleville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkäsin pahinta ja niinhän siinä sitten kävi.

Oletimme että vika on minussa, koska mun puolella suvussa on ollut vähän ongelmia, mutta minusta ei löytynytkään mitään vikaa vaan miehestä ja selvästi.

Kohta tulee yritystä 2 vuotta täyteen, inssit kokeiltu ja IVF/ICSI. Tuoresiirto negaa ja pakkasesta löytyy alkioita 7 siirtoon. Pelkään vaan että ne ei selviä edes sulatuksesta, vaikka priimoja pitäis olla. Hoidot loppuu kun kaikki PASsit on tehty, sitten on vain sulatettava ajatus ettei niitä lapsia ole eikä tule. Pelottaa miten siitäkin selviää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritystä ei meillä ole aloitettu, mutta pieni pelko on takaraivossa. Olemme molemmat miehen kanssa melko nuoria ja terveitä muuten, paitsi minun kuukautiskiertoni on ollut pillereiden lopettamisen jälkeen ihan olematon. Ensi kuussa, kun lopettamisesta ja viimeisistä menkoista tulee 7 kk, pääsen vihdoin lääkäriin. Terolutit nyt ainakin luultavasti saan, mutta jännittää, onko niistä apua...

 

Eli periaatteessa vaikka oltaisiin yritys jo aloitettu, niin tähän mennessä ei olisi ainakaan tulosta tullut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen joskus kuullut, että on syytä epäillä ongelmia raskautumisessa, jos raskaus ei ala vuodessa kondomiehkäisyä käyttäessä. Onko joku kuullut samaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^En kyllä uskoisi tuohon, kondomihan on oikein käytettynä hyvinkin varma ehkäisyväline! Voisiko tuo olla, että kondomiehkäisyn lopettamisen jälkeen? (Koska useinhan hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen voi aikaa mennä enemmänkin kunnes on mahdollista tulla raskaaksi).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now