Lapsettomuuden pelkääminen?

[Blixen]

Mietin tätä "aavistusta", joka on aina ollut, jopa silloin kun esikoisesta plussasin helposti. Silloinkin vauva-aikana oli jotenkin lapsettoman identiteetti, vaikka ymmärrän, että tämä varmaan kuulostaa hullulta. Nyt sitten kun tuli tieto, että ennenaikaisten vaihdevuosien vuoksi plussaa voi olla tosi vaikea saada, on osittain sellainen olo, että just näin on aina ollut. Tieten omassa elämässäni on muita vastaavia kokemuksia, joten siksikin tuntuu, että tämä on oikein "mun tyyliä", elämä on just tämmöistä.

[Blixen]

^Enkä edes tarkoita kuulostaa pessimistiseltä. Onhan se tietysti suunnaton ihme, että saatiin esikoinen, vaikka kyllähän tämä varmasti on jo silloin ollut täyttä päätä meneillään kun nyt arvot ovat tosi huonot. Mutta sellainen perusaavistus, se on jännä.

[Blixen]

^Enkä edes tarkoita kuulostaa pessimistiseltä. Onhan se tietysti suunnaton ihme, että saatiin esikoinen, vaikka kyllähän tämä varmasti on jo silloin ollut täyttä päätä meneillään kun nyt arvot ovat tosi huonot. Mutta sellainen perusaavistus, se on jännä.

[Guest Myrskytuuli]

Pahin kävi toteen omaa en saa. 

[Mrs Willow]

Mäkin olen nähtävästi tänne kirjoittanut heti yrityksen alettua. No nyt alkaa täälläkin vähitellen pelko käydä toteen. Hormoniarvot ei ainakaan mun ymmärryksen mukaan näytä hyvältä, saa nähdä nyt sitten että mitä tälle kropalle olisi tehtävissä. :/

Pahoittelut myrskytuuli!

[Chocolate]

Minulla todettiin vaikea PCO jo 15-16-vuotiaana ja jo silloin gyne kertoi minun mitä todennäköisimmin tarvitsevan apua raskautumiseen. Olen siis jo pitkään suhtautunut raskautumiseen vaikeana ja aikaa vievänä projektina, joka pitää aloittaa suht ajoissa, jotta ehtii käydä läpi kaikki tarvittavat vaiheet ennen kuin ikäriskit lisääntyvät. 

[Sandrianna]

Minulla on aina jossain alitajunnassa kummitellut tieto siitä ettei lapsen saanti tule olemaan helppoa. En tiedä mistä se johtuu, mutta jostain syystä se pelko on aina ollut. Nyt kun itsellä on todettu kilpirauhasen liikatoiminta ja miehen näytteestä ei löytynyt yhtään siittiöitä, on pelko kasvanut todella suureksi. 

 

Toki yritän vakuutella itselleni ettei kaikki toivo ole vielä menetetty, mutta välillä on vaikeaa selättää pelkoaan.

[Marsis]

Täällä myös yksi "luulotautinen." Olen vasta lopettanut pillerit ja aloin opiskelemaan ovulaation tunnistamista, kun törmäsin keskusteluihin siitä että kovin lyhyellä kierrolla ei alkiolle jää aikaa kiinnittymiseen, vaan seuraisi varhainen keskenmeno. En ollut edes tätä asiaa ennen ajatellut, mutta ennen pillereitä mun kierto oli onnettoman lyhyt, jotain 18 päivää. 16-vuotiaana kun vielä pillereitä söin, tulinkin raskaaksi mutta se meni heti kesken. Nyt pelkään hullunlailla, että kierto on edelleen noin lyhyt ja/tai etten ovuloisi. Ihan naurattaa nyt kun kirjotan tätä, miten voinkin stressata asiasta jo nyt, kun ekoihin luomumenkkoihinkin on vielä aikaa. Lapsi olisi kuitenkin kovasti haaveissa ja kärsimättömänä ihmisenä toivon tietenkin tärppäävän mahdollisimman nopeasti. No, jokatapauksessa jos kierto jää edelleen lyhyeksi, aion marssia yksityiselle puolelle heti, enkä vuoden päästä,

[Little]

Kukapa ei tulisi jossain vaiheessa tätä ajatelleeksi. Itse tunnen niin monia ihmisiä jotka ovat vuosia yrittäneet ja käyneet hoidoissa. Kumpa osaisi kytkeä itsestään, jonkun ajatusnappulan off-asentoon. Stressi tuskin auttaa asiaa yhtään. Kuten moni on sanonut sen, että kun lopetti asian ajattelun nii huomasikin jo odottavansa.

[Saaqa]

Pelkään lapsettomuutta tottakai, olen PCO potilas. Olen kuitenkin yrittänyt suhtautua asiaan niin, että aion kokeilla kaikkea enkä aio luovuttaa helpolla. Yritän sysätä pelkoni syrjään ja olla positiivisin mielin. Jos sitten niin käy, että lapsia ei kuulu, suren vasta sitten. Se ei ole tämän hetken ongelma.

[Guest Sasa85]

Mä oon aina jotenkin pelännyt lapsettomuutta, mutta 2 lasta on onneksi siunaantunut ja nyt ois kova halu saada kolmas mutta ei se nyt ainakaan ihan helposti näytä tulevan. Mulla eräs gyne diagnosoi pco:n ja toinen kumosi sen joten en nyt ihan varma ole onko mulla se vai ei.

[Leighton]

Minä pelkäsin yrittämisen alussa ja jo ennenkin sitä, että lapsen saaminen tulee olemaan meille vaikeaa, koska minulla on ollut ongelmia kierron kanssa. Ja näin on nyt sitten käynytkin. Mutta jotenkin stressasin lapsettomuudesta paljon enemmän silloin yrityksen alussa kuin nyt, kun oikeasti kärsitään siitä. Vähän hölmöä ehkä.

[Larppa]

Pelkään hulluna, taustalla teininä sairastettu syömishäiriö ja klamydiatartunta aikuisiällä. Asiaa ei yhtään helpota se, että oma kierto ei ilman apuja käynnistynyt e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Ja että omasta kierrosta ei muutenkaan oo mitään hajua, koska oon koko ikäni popsinu niitä pillereitä. :/

[Jellona]

Lapsihaave on minulla vasta syttynyt ja pelkään lapsettomuutta todella paljon. 

 

Itse olen syönyt e-pillereitä kymmenen vuotta epäsäännöllisten ja kipeiden kuukautisten takia. Lisäksi minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Mies taas epäilee, että hänessä voisi olla jotain vikaa, koska entisen puolison kanssa eivät koskaan raskautuneet vaikka ehkäisy oli mitä oli. Kyseisellä exällä on nykyään itsellään lapsia. Mies on lisäksi sairastanut klamydian.

 

Inhottaa, kun yksi sukulainen jaksaa aina kertoa, ettei meidän suvussa ole kenelläkään ollut ongelmia. Kiva olla sitten mahdollisesti se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mies on vieläpä sitä mieltä, että ei vielä moneen vuoteen yritetä lasta.

[Onda]

Ite en osannut etukäteen pelätä lapsettomuutta, enemmän sitä aikoinaan pelkäsi vahinkoraskautta, mutta nyt se alkaa olla totisinta totta. Poliaika siis varattu ja osa testeistä jo tehty, tuloksista ei kyllä vielä tiedetä muuta kuin oma "PCO-diagnoosiepäily" (siis ihan gyneltä saatu, ei kotidiagnoosi ). Oon jotenkin aina jaksanut luottaa lääketieteeseen ja uskonut, että sieltä saadaan apuja eteenpäin, joten en ole sen vuoksi jaksanut kauheammin pelätä vielä silloinkaan kun joka kuiset pettymykset seurasivat toisiaan.

 

Mutta nyt se pelko on syntynyt - mulla oli edelliset kuukautiset niin kivuliaat, että päädyin jonkinlaiseen kipushokkiin, ja nyt on kokoajan mielessä, että entäs jos se olikin varhainen keskenmeno. Kuukautisten alkaminen synnyttää aina yhden (lyhyen) itkun alkamishetkellä, mutta keskenmenoja en kestäisi varhaisinakaan...

[Emilia88]

Mä en varsinaisesti ehtinyt pelätä lapsettomuutta, tai olin niin naiivi etten uskonut sen voivan koskettaa just mua.
Siinäkään kohtaa kun TJOT ei tulosta tuottanut kuin sen yhden ainoan kerran joka sitten varhaisessa vaiheessa päättyi keskenmenoon ja ensimmäinen lääkärikäynti oli takana mä luulin et ei tässä mitään kummempaa kai ole... Mutta siinä vaiheessa kun ultra tehtiin ja lääkäri löi paperinivaskan käteen aiheesta PCOS mun maailmani koki suurimman järkkymisensä ikinä (vaikkei ruusuilla ollut siihenkään asti saanut tanssia). Se pelko ja ahdistus siitä että tässäkö tämä nyt oli (lapsen hankinta), oli aivan sanoinkuvaamattoman suuri. Ei meinaan varsinaisesti ollut sitten hoitomahdollisuuksista puhetta lääkärin kanssa, tai en ainakaan muista käynnistä mitään sen kohdan jälkeen kun lappuset käteen löi.
Nyt asioita tutkittuani olo on hieman helpottanut, toivoakin uskaltaa. Mutta kyllä nykyäänkin päivittäin mussa asuu pelko lapsettomuudesta. Varsinkin näin kp3:sen kohdalla, kun menkat alkaa alkamistaan vaikka kuinka yrittäis

Ja siis kyllähän mä oireitani tulkiten (mm. kuukautiset olleet aina tod. epäsäännölliset) löysin jo ennen lääkärikäyntiäkin tietoa mm. PCOS:kin, mutta jotenkin sivuutin sen ettei olisi muka mahdollista mun kohdallani...

 

[Maria-Karelia]

Osaako kukaan kertoa kokemuksia kiveskohjujen leikkauksesta? Onko sperman laatu parantunut leikkauksen jälkeen, vai pitääkö uskoa lääkäreitä jotka kertovat sen olevan epätodennäköistä? Miehelleni on kyseinen operaatio tehty jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, haittaavuuden ja kovien kipujen vuoksi. Toimenpiteen tehnyt lääkärikin oli sanonut, että tämä oli normaalia "pahempi" tapaus. Mies välttelee siemennesteen tutkimista viimeiseen asti, koska ei sanomansa mukaan ehkä kestä sitä että lapsen saaminen ei onnistu. Joten josko kokemukset (toivottavasti positiiviset!) rohkaisisivat (:

[marisa]

Minäkin pelkään lapsien saannin hankaloitumista endon vuoksi. Olen aina pelännyt sitä, vaikken ole koskaan siitä kenellekään kertonut. Yhdessä vaiheessa jopa väitin, että inhoan lapsia, vaikka todellisuudessa se oli vain keino olla ajattelematta mahdollista lapsettomuusasiaa.

[champ]

Mulla oli jostain syystä jo kauan ennen yrityksen aloittamista vahva tunne siitä, että lapsen saaminen tulee olemaan hankalaa - ja niinhän se onkin ollut, ongelmaa on löytynyt molemmista. Oli sen pelon konkretisoituminen silti aika shokki, vaikka lapsen saamista ei ikinä itsestäänselvyytenä pitänytkään. On vaan pakko yrittää toivoa hoidoilla onnistumiseen, koska sen miettiminen, ettei koskaan saataisi lasta, tekee tässä vaiheessa ihan liian kipeää.

[Meli]

Mua ahdistaa, pelottaa, potuttaa jne..

 

Karppaus alkoi elokuun lopulla, 3.9. menkat, jotka kestäneet tähän päivään. Välillä niukempia päiviä, sitten tulee taas kunnolla. Ehkäisynä ollut cerazette minit.

 

Painoa pudonnut reilu 10kg, jeejee. Kuitenkin halusin eroon menkoista ja nyt ollut tutkimukset. Ti oli verikoe ja eilen tutki lääkäri sekä gyne. Gynekologi ultrasi, kaikki ok MUTTA mulla on PCO .

 

Pelottaa ja surettaa.. tarvitsen tod. näk. lääkehoitoa avuksi tulevaisuudessa ja ylipainoa vielä turhan paljon, saankohan mitään hoitoja.. Pitää laihtua vielä ainakin 20kg että BMI  35.

 

Nyt en enää käytä pillereitä. Olo on lyöty, miksi itselle käy aina näin?

[Adelie]

Meli tsemppiä painonpudotukseen! 

[Emilia88]

Meli: mä sain clomit käyttöön kun olin pudottanut (ultrakäynnin jälkeen) 5% painostani, silloin oli siis BMI 37 tienoolla, ja uskoisin että tuon reseptin olisin saanut vaikka painoa olisi ollut enemmänkin (toki lääkärikohtaista lienee).

Polille se raja taitaa sitten vähän jokapuolella olla se 35. Yksityisellä puolella ei vissiin mitään ainakaan noin tiukkaa rajaa ole.

Mutta siis uskoisin että et kokonaan ilman hoitoja jää, vaikka ylipainoa onkin. Että ainakin tosiaan esim. noita clomeja vois saada jos PCO on luonteeltaan anovulaatiota aiheuttava.

Ja isot tsempit painonpudotukseen!
Itse tänäpäivänä reilu 20kg kevyempi kuin 3v sitten ja itseasiassa näin vähän olen viimeksi painanut reilu 10v sitten

[Golden Eagle]

Pelkään, todella paljon. Kun jätimme ehkäisyn yli vuosi sitten minulla oli tunne, ettei onnistuta noin vain. Olin syönyt pillereitä 10v eikä siis normaalista kierrosta ollut muistikuvaa, muuta kuin että olivat kivuliaat. Elämä on tähän mennessä kohdellut hyvin, joten kai jossain kohden pitää vaikeaa olla? Miehen kaksi lasta ovat entisensä kanssa saaneet alkunsa yk 1 ja 2. Mieltä ylentävää.

 

Miehen näyte sai vuolaat kehut ja itselläkin limakalvo kaunis ja paksu, follikkeli iso. Aukiolotutkimus näytti toiselle puolelle hyvää tulosta, toinen oli epäselvä. Vasta inseminaatiossa selvisi, että kohtu ei liikuta inseminaattia eteenpäin ja vasen puoli on kuin onkin tukossa. Sieltä oli follikkelikin tulossa juuri inseminaatiokierrossa...  Ensin lääkäri sanoi, että kannattaa nelisen kertaa yrittää inseminaatiota. Kuitenkin kun inseminaatin ruiskutuksen jälkeen ultrasi, muutti hän mielipidettään ja kehoitti hakeutumaan isompiin hoitoihin... 

 

Kyllä sitä vaan se oma tunne oli ollut oikeassa 

[iiki]

Mie pelkään myös aivan älyttömästi lapsettomuuta ja pelkään, että miussa on jotain vikaa ja pahasti ja siksi en uskalla ees tutkimuksiin mennä. Tässä keräilen rohkeutta siihen. Jotenkin tähän asti ollut hölmö ajatus siitä, että jos en tiedä mikä miussa on vialla, niin ehkä se ei haittaa ja tulen kuitenkin raskaaksi. Nyt kun reilu vuosi on yritystä takana, niin kyllähän sitä jo järki sanoo, että tutkimuksiin olisi ihan hyvä mennä ja sieltähän saattaisi jopa apua saada.

[Jellona]

Pari kuukautta sitten olen tänne kirjoitellut ja pelot sekä ahdistus ovat taas nostaneet päätään. Ei siis edelleenkään yritetä, eikä tulla varmaan pitkään aikaan yrittämään tämän hetkisen elämäntilanteen takia, mutta sehän tässä juuri ahditaakin! Haluaisin päästä yrittämään, jotta tietäisin että onko meillä oikeasti ongelmia vain ei. On vain niin vahva tunne siitä ettei tule raskautuminen helpolla onnistumaan jos ollenkaan. Turhauttaa myös se, ettei laihtuminen meinaa onnistua (bmi 30,5), vaikka lääkäri on sitä mieltä, että kilpirauhasarvot ovat jo melkein liikatoiminnan puolella. 

 

Jos työhommat sun muut eivät olisi mitä nyt ovat niin oltaisiin varmaan jo yrittämässä lasta.