Lapsettomuuden pelkääminen?

[ayashe]

.

Edited November 30, 2009 by ayashe

[curly]

Kyllä se tuol takaraivossa kytee koko ajan ja sitä ajattelee että eihän niin voi meille käydä. Saa nähdä, milloin meille tulee pikkuinen. Vaikka tjottailua vasta 2kk mennyt, niin ei se poista pelkoa lapsettomuudesta. Ja ehkäpä jos tiedostaa mahdolliset ongelmat ja tilanteet etukäteen, niin pystyy hieman henkisestikin valmistautumaan paremmin siihen mitä tulevan pitää (?).

[Mimosa•]

Tottakai asia on pelottava ja ajatuskin jo masentava.. Meillä on "yritystä" takana jo 5v.,enkä mä ainakaan toivosta ole luopunut.. Tosin enää en ajattele yltiöpositiivisestikaan,että lapsi tulee kun sitä haluaa. Tällä hetkellä olisin äärimmäisen onnellinen jos vain tietäisin varmaksi plussaavani edes jokin päivä,mutta sitähän ei kukaan voi tietää.. Juuri nyt on menossa pelko kausi,pelkään lähinnä tulevia pettymyksiä ja kuukausittaista surua.. Hieman helpompaa siitä voi tehdä itselleen,niin ettei edes oleta parasta,vaan pysyy hieman negatiivisena.. Sittempähän ainakin yllättyy vielä hurjemmin jos plussa tuleekin!

[Mirel]

Minua ei oikeastaan pelota lapsettomuus, vaan katkeroituminen. Miten vältän mielen myrkyttävän katkeruuden, jos meille ei koskaan tule lasta? Miten mieheni kestää sen? hän niin kovasti toivoo omaa lasta..

 

Omassa suvussa löytyy monia erilaisia elämäntarinoita; lapsettomiksi jääneitä, lapsettomuudesta kärsineitä, monia keskenmenoja kokeneita, omasta halustaan yksineläviä ihmisiä ja omasta halustaan lapsettomiksi jääneitä. Jotenkin heidän esimerkkinsä on opettanut, ettei hyvä ja onnellinen elämä välttämättä vaadi yhteiskunnan odotusten täyttämistä ja perinteisten kaavojen mukaan kulkemista kuten lasten hankkimista.

Olisimpa minäkin niin vahva, että löytäisin onneni muualta, jos meille ei lasta koskaan suoda.Osaisimpa rakentaa elämäni niin, että osaan vielä tulevaisuudessakin nauttia läheisten onnesta kadehtimatta heitä.

[Eltzie]

Minä olen ollut viimeiset 6 vuotta aivan varma, että klamydia vei minulta hedelmällisyyden. Eilen sain tietää, että minusta ei löytynyt mitään kummallisuuksia, joten vihreää valoa luomuvauvalle näytettiin

[Neppu]

Pelottaa todella paljon. Pian kaksi vuotta yritystä takana ja viides clomikuukausi menossa. Usko clomeihin ainakin aika kadoksissa...

[Jaanuli]

Tottakai se ajatus käy mielessä, vaikka mitään merkkejä ongelmista ei (kai) ole gynen tutkimuksissa koskaan todettu. Äidilläni oli endometrioosi joka vaikeutti raskautumista todella pahasti, ja siskoni ja miehensä ovat nyt muutaman vuoden yrittäneet mutta ei kuulu vauvaa. Välillä on pelko persiissä että näinköhän mullakin.

[limelime]

Kyllä se pelottaa.. Olen murehtivaa sorttia, niin tottahan toki tämä mietityttää vaikka aktiivisesti yritänkin ajatella positiivisemmin. Gyneltä saatu vahva endoepäilys, tk:ssa epäilty jo vuosia. Kipuja on ollut niin kauan että välillä "tuntee miten endo leviää", psyykkistähän toi on, mutta se pelko on niin kova. Ollaan yritys aloittamassa kuukauden, parin päästä (minä 25, mies 26), jos papa-koe ok, ja luomusti lähdetään käyntiin sillä tilanne on yhdistelmäpillereillä sen verran hyvin saatu rauhoitettua. Mutta eilenkin kun kävin papakokeessa hoitaja ihmetteli että noin aristavaa ei pitäisi kokeen tekeminen olla, ja sitten tuli heti fiilis että jaahas, siellä paikkeilla jossain vissiin endoa... no, pää pystyssä aijon tähän projektiin lähteä Tunnetusti stressi ei ole mikään hedelmällisyyden lisääjä

[Guest Josku]

Pelottaa ihan kauheasti. Viikko sitten sanoi lääkäri ettei todennäköisesti saada lapsia ilman hoitoja kun mulla on monirakkulaiset munasarjat. Ei oltu vielä ihan varsinaisesti aloitettu yritystä mutta nyt jätettiin ehkäsy pois ja pelkään että mun pää hajoaa jos ei lasta rupea jossain vaiheessa kuulumaan.

[tuiku]

mä olin 15 vuotias, kun ensimmäiset menkkani tulivat. Oli muuten aika henkisesti rankkaa ja valehtelua koko tuo ikä kun omilla ikätovereilla menkat olivat jo tulleet vuosia, sekä vielä pari vuotta nuoremman pikkusiskoni menkat oli alkaneet hänen ollessa 12. no ne menkat jäi sitten siihen yhteen (kahden viikon kestoiseen) kertaan. puolenvuoden päästä tuosta kävin lääkärillä ja otettiin verikokeita ja tehtiin sisäultraääni ja niiden tulosten perusteella sain sitten joitain pillereitä joiden avulla menkat tulivat. teini-iässä kärsin aknesta, joten aika pian aloitin e-pillereiden syönnin niiden hoitoon ja niitä olen sitten syönyt tähän 28 ikävuoteen saakka. taukoa pillereiden syönnissä olen pitänyt ja menkat ovat tulleet kerran luomuna tuon ensimmäisen kerran jälkeen.

 

nyt sitten on alkanut tuo lapsettomuuden pelko nostamaan päätään tämän villitsevän vauvakuumeen myötä.aikaisemmin ei ehkä oo oikein "osannutkaan" pelätä, kun ei oo noita vauvoja ajatellut. Nyt tulevana maanantaina on sitten lääkärille soittoaika noista yli kymmenen vuoden tuloksista, kun enhän mä itse niistä mitään oikein muista. hieman on siis jännitystä ilmassa, mitä sieltä sitten vastataankaan. onneksi mies on tukena ja turvana (vaikkei vielä vauvakuumeisena) ja on sitä mieltä,että selvitetään nää asiat etukäteen, ennen kuin aletaan yrittämään. ja vielä tylsänä lisänä tähän mun tilanteeseen on se, että koko äitin ja isän puoleinen suku on sikiävää kansaa ja mä tässä tunnun olevan se poikkeus..

Edited November 20, 2009 by tuiku

[Mimosa•]

Tuiku,kieltämättä aika erikoinen tilanne sinulla. Mutta älä ihmeessä stressaa vielä(helpommin sanottu kuin tehty,tiedän). Nykyään on niiiiiin paljon hoitokeinoja millä tulla raskaaksi.. Eikä sinulle vielä mitään "tuomiota" ole annettu,sehän voi olla että tuletkin ihan helposti raskaaksi aikanaan kun kiertosi saadaan kuntoon.. Toivotaan että maanantaina lääkäri antaa sinulle vastauksia ja ettet viihdy täällä kauaa..

[tuiku]

ei tuo vielä millään stressi asteella ole, onneksi. ehkä tilannetta "helpottaa" se,että ollut tietoinen tuosta tilanteestani jo niin kauan. mut jännittää se maanantain puhelu kyllä hieman.

on se vaan välillä niin vaikea pitää omaa päätään kasassa,ettei miettisi jos jonkinlaisia vaihtoehtoja..

..maanantaita odotellessa..

[Cheimantha]

Oon pelänny lapsettomuutta jo aikaisemmin ennenkuin mitään vikaa on varsinaisesti löydetty. Tällä viikolla pamahti sitten PCO-diagnoosi, mikä lisää pelkoa entisestään! Oon osannu tota PCO:ta vähän omalla kohdallani epäillä, mutta itkuhan siinä tuli kun asia varmistui. Kroonista vauvakuumetta oon potenu jo monta vuotta...Toisaalta parempi tietää nyt kun yritys on vasta alkamassa. Jos sais vaikka clomeja heti avuksi...

[tuiku]

ja jottei olisi jo tarpeeksi "pelottanut" ja odottanut tän päiväistä lääkärin soittoa, niin eipä asiaa paljoa auttanut papereiden hävyksissä oleminen..uutta yritystä keskiviikkona.. HUOH!

[Salama]

Omituista kyllä tämä pelkääminen, kun en yleensä ole kovin stressaavaa sorttia ja ajattelen asioista positiivisesti. Jossain vaiheessa en ollut koko lapsiasiasta kovin innostunut, ja ajattelin, että jos lapsia ei luomusti tule, en välttämättä halua mihinkään hoitoihin. Jotenkin siis jo silloin oli taustalla ajatus, ettei lasten saaminen niin vain onnistu, vaikka mitään syytä pelkoon ei ollut, ei sukutaustojen tai oman terveyden kannalta.

 

Kun yritys alkoi, toive omasta lapsesta kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. Lapsettomuusajatus jäi hetkeksi taustalle, ja tulinkin aika pian raskaaksi. Raskaus kuitenkin oli kohdunulkoinen, ja kohdussakin todettiin vähän häikkää. Molemmat asiat pienentävät onnistuneen raskauden mahdollisuutta jatkossa, joten nyt pelko lapsettomuudesta valtaa taas mieltä, vaikka toisaalta kai pitäisi olla tyytyväinen, että pystyy edes tulemaan raskaaksi... Tuntuu että ympärillä "kaikille muille" putkahtelee lapsia kertalaakista, joten kai sitten ihan tilastojen valossa pitää jollekin käydä huonomminkin...

[hahtuva]

Pelottaa. Mua tehtiin 7 vuotta ja olen ainoa, joten siitä lähdetään... Miehellä tosin paljon sisaruksia ja serkkuja. He kuitenkin kaikki "nuorena tehtyjä" ja mulla alkaa 30 rajapyykki kohta tulla vastaan... Mitään häikkää ei ole todettu, mutta eipä ole tutkittukaan... Saa nähdä.

[Memminkäinen]

Tuntuu että ympärillä "kaikille muille" putkahtelee lapsia kertalaakista, joten kai sitten ihan tilastojen valossa pitää jollekin käydä huonomminkin...

 

Joo, mutta kyllä sitä välillä ihmettelee, että miksi meidän pitää päätyä kaikkiin tilastoihin. Ensin lapsettomuus (joka 6. pari kärsii siitä), sitten keskenmeno (n. 10% kliinisesti todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon). En siis kenellekään mitään pahaa toivo, mutta kyllä välillä putkahtaa mieleen ajatus, että voisko joku muu edustaa meidän puolesta sitä seuraavaa huonoa tilastoa.

Mä olen nyt tän keskenmenon jälkeen alkanut pelkäämään entistä enemmän. Mulla on siis PCO, ja pelkään, ettei mulla missään vaiheessa ala uudelleen kunnollinen kuukautiskierto. Ja sen lisäksi pelkään, jos vaan uudelleen edes raskaaksi tulen, niin kuulumme myös siihen 1%, joka saa toisen, sitten kolmannen jne. keskenmenon.

[uhra]

^ samanlaisia ajatuksia Memminkäisen kanssa.

 

Meidänkin piti kuulua siihen 10-20 prosenttiin, jotka sai keskenmenon, ja vielä siihen melkoisen pieneen prosenttiin (joidenkin lähteiden mukaan jopa 2 %!?) joka saa keskenmenon sykkeen toteamisen jälkeen. Ja nyt kuulumme myös siihen kuudesosaan ihmisistä, jotka kärsivät lapsettomuudesta.

 

Keskenmenon jälkeen sitten odottelin uutta raskautumista pian, kun keskenmennyt raskaus sai alkunsa kuitenkin alta puolen vuoden. Monet sanoivat, että heti km:n jälkeen tärppää helpommin.

 

Mutta ei meillä.

 

Nyt on plussasta kulunut vuosi, keskenmenon vuosipäivää vietellään ensi viikolla eikä mitään ole tapahtunut. Molemmat on tutkittu, eikä mitään syytä millekään ole löytynyt. Joka kerta kun olen käynyt lääkärillä, hän on ollut hyvin toiveikas, että nyt nappaa, kaikki näyttää hyvältä.

 

Mutta ei vaan meille.

 

Ei ssg:n jälkeen, jolloin monet sanovat, että tärppää helposti.

Ei clomien avulla.

Ei missään niistä lukuisista kierroista, jolloin ajoitus on ollut kohdillaan, ovulaatio tapahtunut, vitamiineja syöty, iloista tekemistä keksitty.

 

Oon syönyt foolihappoa yrityksen alusta asti, ei vaikutusta.

 

Sisko ja äiti pärähtäneet raskaiksi heti laakista.

 

Jotenkin tämä vaan tuntuu välillä niin uskomattomalta, että me ollaan tässä vaan vieläkin.

Edited November 30, 2009 by Raikuli

[Nikita85]

^Samoja ajatuksia täälläkin. Itse kuulun siihen 2%, jotka saavat kohdunulkoisen raskauden. Siitä, että seuraavakin raskaus on kohdunulkoinen, ei löydy kunnollista tilastotietoa edes, joten en lähde veikkailemaan niitä prosentteja. Sekin, että reagoin kohdunulkoisen lääkehoitoon niin voimakkaasti, että kierrot muuttuvat anovulaarisiksi, on myöskin ilmeisesti verrattain harvinaista. SSG:n jälkeen ei täälläkään tapahtunut yhtikäs mitään, ei edes ovulaatiota, vaikka lääkärin mukaan oikea puoli oli juuri siitä kierrosta aktiivinen ja kaikki näytti niin täydelliseltä.

 

Itsestäkin kyllä tuntuu, että olisi mukava jos joku muu voisi edustaa välillä meidän puolesta tätä huonoa tilastoa vaikken siis oikeasti kenellekkään mitään pahaa toivo. Olisi vain mukava itsekin onnistua välillä.

Edited December 6, 2009 by Nikita85

[Louna83]

Oon pelänny lapsettomuutta jo aikaisemmin ennenkuin mitään vikaa on varsinaisesti löydetty. Tällä viikolla pamahti sitten PCO-diagnoosi, mikä lisää pelkoa entisestään! Oon osannu tota PCO:ta vähän omalla kohdallani epäillä, mutta itkuhan siinä tuli kun asia varmistui. Kroonista vauvakuumetta oon potenu jo monta vuotta...Toisaalta parempi tietää nyt kun yritys on vasta alkamassa. Jos sais vaikka clomeja heti avuksi...

 

Mulla on samanlaisia ajatuksia. Itselläni ihan muista syistä ultrattiin munasarjat ja poikkeuslöydöksenä oli pco. Ja nimenomaan ihan hyvä juttu että tietää asian todellisen laidan. Helpompi lähteä hakemaan ajoissa apua. Ja olen osannut ottaa tämän kuumeilun kanssa suht rennosti.

[Salama]

^Samoja ajatuksia täälläkin. Itse kuulun siihen 2%, jotka saavat kohdunulkoisen raskauden. Siitä, että seuraavakin raskaus on kohdunulkoinen, ei löydy kunnollista tilastotietoa edes, joten en lähde veikkailemaan niitä prosentteja. Sekin, että reagoin kohdunulkoisen lääkehoitoon niin voimakkaasti, että kierrot muuttuvat anovulaarisiksi, on myöskin ilmeisesti verrattain harvinaista.

Tilastoista vielä...surullista mutta totta taitaa olla se, että jos jotain lisääntymisongelmia ilmenee, niitä kai usein on enemmänkin, ja siksi tietysti itseänikin on tämä lapsettomuusasia alkanut pelottaa entistä enemmän, vaikkei vielä kauaa ehditty yrittääkään. Siis esim. jos on ollut kohdunulkoinen raskaus, niin seuraavan raskaudenkin todennäköisyys olla kohdunulkoinen on jo 10% luokkaa, tällaisen tilaston muistan jossain nähneeni. Yksi keskenmeno menee vielä sattuman piikkiin, mutta useamman jälkeen niihin usein on joku syy.

 

Mä epäilen, että mun kohdun herttamaisella muodolla ja kohdunulkoisella on joku yhteys, ainakin keskenmenoja toi poikkeama saattaa joidenkin tutkimusten mukaan lisätä. Mullakin kohdunulkoinen hoidettiin lääkkeellisesti, joten sekin arveluttaa, onko munatorvi jäänyt tukkoon. Tuosta en ollut kuullutkaan, että metotreksaatti voi lopettaa ovuloinnin kokonaan, täytyy toivoa ettei se osu omalle kohdalle, vielä en tiedä. Reagoitko Nikita85 lääkkeeseen voimakkaasti jo silloin heti hoidon aikana?

 

Tää on kyllä ihan uskomatonta, että nyt kun ei saa edes yrittää, pitää sitten miettiä päänsä puhki kaikkia mahdollisia riskejä ja ongelmia, toivottavasti turhan takia... Miten voikin olla niin vaikea palata siihen ennen yritystä olleeseen huolettomaan "vapaaehtoisesti ja onnellisesti lapsettoman" olotilaan edes muutamaksi kuukaudeksi??

 

Yritetään nyt vaan unohtaa ne huonot tilastot, eikä lannistuta! Luulisi sen onnistumisenkin joskus osuvan omalle kohdalle, olkoon vaan kuinka epätodennäköistä hyvänsä. Kyllähän jokainen lapsen syntymään päättyvä raskaus on aikamoisen epätodennäköinen ihme, joillekin vaan osuu nopeammin...

Edited November 30, 2009 by Salama

[Nikita85]

Salama: Mulle ei tullut mitään oireita silloin sairaalassa, kun metotrexaatti annettiin. Sitä ennen olin ovuloinut aivan säännöllisesti ja nyt sen jälkeen en ole ovulaatioplussaa enää saanut testiin. Muuta järkevää selitystä en tuolle anovulaatiolle keksi.

[tuiku]

noniin..eka terolut-kuuri takana eikä menkkoja näy.päiviä takana jo 12 vikasta pilleristä. mä osasin epäillä,et tuon 3kk kuurin jälkeen ei luomumenkkoja kuuluisi, mutta ärsyttää että jo tässä vaiheessa menee jokin vikaan..to tosin lääkärin soittoaika, mut tuskin silloinkaan mitään selviää..oma pää on se tyhmin pää ajatusten suhteen..

[qwertyu]

Minulla ei käytännössä oli mitään syytä pelätä, että lasta ei tulisi; suvussa ei kulje tällaista, emme ole koskaan edes yrittäneet ja olemme 17 vuotiaana tehneet abortin (sama mies edelleen). Tiedämme siis, että meillä on mahdollisuus saada lapsi.

Ehkä se abortti on juuri se, mikä kummittelee. Silloin lapsen aika ei ollut, enkä sinäänsä ole koskaan katunut sitä. Tiedän että se oli oikein sekä meitä että sitä alkiota kohtaan. Kuitenkaan ei voi koskaan tietää, oliko se jostain kumman syystä se meidän ainut mahdollisuus.

Jos joku rankaisee meitä nyt siitä, eikä anna uutta mahdollisuutta lapsen suhteen

[divine]

Ei oo meilläkään suvussa lapsettomuutta, ei kummallakaan, ennemminkin päinvastoin (äiskän sanojen mukaan meijjän suvun naiset tulee raskaaksi jo korkin päälle astumisesta (ihmettelen tosin miten tuo korkki mihinkään vaikuttaa... pitäsköhän kokeilla, jos se johtuukin siitä?????????). Siltikään ei ole mitään, ei yhtään mitään tapahtunut 10 yrityskierron aikana, eikä sitä edeltävänä muutaman vuoden "keskeytetty yhdyntä ehkäisyn" aikana.

 

Kyllä alkaa jo pelottaa...