Lapsettomuuden pelkääminen?

[jemppula]

Meillä sama homma kuin divinellä. 10 kiertoa kunnon yrittämistä takana. Tärppipäiviä on laskettu, testattu jos minkämerkkisillä testeillä, limoja bongailtu, tuntemuksia kuulosteltu ja molemmin puolin ovista touhuiltu runsaasti ja ihan kaikki kikat olleet käytössä. En nyt ihan päälläni ole seksin jälkeen seissyt mutta kyllä lähestulkoon. Silti ei mitään tulosta. Pelko hiipii persuuksiin aina kun menkat alkaa.

 

Vanhempani ovat tehneet minua ja siskoani molempia erikseen vuoden ajan joten meillä ei ole vielä mennyt ihan niin kauaa, mutta kesän jälkeen on sekin virstanpylväs takana. Ajattelin heti maanantaina soitella yksityiselle gyneaikaa. Kuukautiseni alkavat tiputtelulla joka saattaa kestää useammankin päivän ja kierto on lyhyehkö, 25 päivää. Tämän kaiken lisäksi olen ovulaatiotesteillä muutamassa kierrossa saanut oviksen bongattua vasta kp 16-17 niin ei oikein hyvältä näytä. Olemme miehen kanssa perusterveitä, 25-vuotiaita ja kummankaan suvussa ei ole lapsettomuutta.

 

Pelottaa aika paljonkin se mitä gyne sitten lopulta sanoo. Saadaanko heti joku diagnoosi vai passittaako kotiin juurikin "harjoittelemaan" niinkuin jossakin aiemmin oli jollekin käsketty. Mielestäni aika törkeästi sanottu! Kai sitä nyt aikuiset ihmiset tietää miten lapsia tehdään, ei siinä enää tarvitse harjoittelemaan alkaa monen kuukauden tuloksettomuuden jälkeen. Onneksi yksityisellä ottavat aina potilaansa tosissaan ja kyllä niillä hinnoilla pitäisikin.

[Sirki]

Mulla tai meillä ei ole koskaan ollut mitään pelkoa lapsettomuudesta.

Sitten kun ensimmäistä lasta alettiin toivoa. Niin silloin kävi mielessä mutta eipä sen enempää koska esikoinen sai alkunsa tosi tosi nopeasti.Mutta sitten kun annettiin lupa toiselle lapselle tulla niin pelko tuli enemmän ja enemmän mieleen. En tiedä mistä se tuli mutta tuli kuitenkin. Ja kun kuukaudesta toiseen petyttiin niin se pelko vaan entistä enemmän vahvistui.

 

Aikaa oli kulunut siitä ensimmäisestä kierrosta melkein vuosi niin kerroin miehelle että nyt... Nyt tuntuu siltä että tää homma ei toimi. Pakko saada lääkärin lausunto tälle asialle ja jottain hoitoja ehkäpä.

Otin yhteyttä lapsettomuus klinikalle ja sinne päästiin. Heti ensimmäisellä käynnillä tuli lausunto että ehkä sulla on endo. Jes.. tätä mie halusin, no en todellakaan. Vaikka olin ajatellut pahimman mukaan niin kyllä se tuli isona yllätuksenä.

Nyt ollaan sitten menossa tähystykseen katsomaan että onkos se endo vai mtä muuta se voi olla.

 

Suru on mutta kyllä me täältä noustaan. Toivottavasti.

[kamomilla]

Sisko ja miehensä kävivät läpi monen vuoden hoitorumban ennen tärppiä. Siihen aikaan en ite osannut edes kuvitella haluavani joskus lapsia, niin en osannut pelätä lapsettomuuttakaan.

Mutta sitten kun vauvahaaveet tulivat itsellekin ajankohtaiseksi ja alettiin yrittää (ja varsinkin kun kierron kanssa oli alusta alkaen ongelmia), alkoi pelko hiipiä aika nopeastikin puseroon.

Nyt reilun parin vuoden yrityksen jälkeen tuntuukin että "olishan tämä pitäny arvata".

[Vilhelmiina83]

Nuorena sitä ajatteli, että minulla on 25 vuotiaana jo kaksi lasta. Ja tulen helposti raskaaksi. Toisin kävi ja lapsettomuus pelottaa tajuttomasti.

Tänä vuonna tulee ikää mittariin 27 ja kohta ollaan kaksi vuotta lasta yritetty. Raskautta ei vain olla saatu alulle

 

Meillä on jonkun verran lapsettomuutta ruvettu tutkimaan, mutta ei sen kummemmin. Papa- kokeet, hiv ym. verikokeet on otettu ja niissä ei ole mitään.

Minulla kierto heittelee paljon, ja melkein jatkuvasti se on yli kp60. Siltikään en ole lääkäriltä saanut apua kierron normalisoitumiseen

Enkä usko, että joka kuukausi edes ovuloin.

Miestä ei olla vielä tutkittu ja päätinkin, että kunnalliselle puolelle en enää mene vaan kesän jälkeen mennään yksityiselle.

Mitään apua en ole saanut kunnallisella puolella ja kunnolla ei edes tutkita.

 

Minulla on myös yli vuoden ajan kilppariarvot olleet hieman koholla, ja siihenkään en ole lääkkeitä saanut.

 

Minun puolen suku on aika helposti tullut raskaaksi, miehen suvusta en sen kummemmin tiedä. Mieheni vanhemmat olivat yrittäneet lasta 5 vuotta ennen kuin heillä tärppäsi. Ja muita lapsia heillä ei olekaan.

Sekin pelottaa, että entäs jos miehessä on jotain vikaa tai minussa.

 

Henkisesti ja fyysisesti on tullut silloin tällöin romahduksia kun menkat alkaakin tai kuulee uusia vauvauutisia tutuilta.

Entäs jos meille ei sitä lasta suoda? ajatus hoitoihin menosta tuntuu vieraalle ja adoptiota ei olla edes harkittu.

Nyt mennään päivä kerrallaan sinne syksyyn ja sen jälkeen jää nähtäväksi, suodaanko meille lasta luomusti..

[jemppula]

^Musta teidän kannattais käydä yksityisellä selvittämässä asiaa. Meille juuri gyne sanoi että miehestä kannattaa tutkiminen aloittaa, spermanäyte kun on helppoa ottaa ja tutkia. Siitä kuulemma viisainta lähteä liikkeelle. Samainen gyne sanoi että miehestä vielä niin usein on homma kiinni. En nyt tietysti halua syyttää ongelmistanne miestäsi mutta ne naisille tehtävät kokeet ovat sitten vähän isompi ja kalliimpi juttu ja niissä kiertopäivällä on väliä. Simppatestin kun voi tehdä koska vaan. Eli eka yksityiselle pyytämään lähete ja sit näytettä ottamaan!

[sucré]

Vilhelmiina83 minusta teidän kannattaisi ehdottomasti mennä yksityiselle heti. Kierron normalisointiin ja kilpirauhasarvoihin on lääkkeitä. Niillä ongelmat hoituisi todennäköisesti suht helposti ja nopeasti. Koska nuohan on ihan perusterveyttä, ei edes lapsettomuushoitoja.

 

Paras paikka ensikäynnille olisi tietenkin yksityinen lapsettomuuskliniikka, niillä paras tietotaito. Eikä tarvitse jännittää etteikö ottaisi hyvin vastaan. Kustannukset ovat samat kuin missä tahansa lääkärissä. Jos lähellä ei ole lapsettomuuskliniikkaa niin katso tavallisista gynekologeista joku ketä on erikoistunut lapsettomuuteen, monella julkisen tai yksityisen puolen lapsettomuuslääkäreistä on vastaanotto myös normipuolella.

 

Rohkeasti luuri käteen ja asia hoitoon, sun mieli on varmasti parempi kun saat selvyyden asioihin! Meidän taival on ollut läkähdyttävän pitkä, mutta muistan miten alkututkimukset helpottivat aikanaan. Se 400 euroa on pieni raha oman pään hyvin voinnista. Pidä huolta itsestäsi!

[halpa_nainen]

Mulle on ollut aina selvää, että haluaisin lapsia. Mies on ajatellut myös samoin. Me ollaan odotettu milloin mitäkin; opiskelujen päättymistä, vakituista työtä, työtä, omaa kotia, hyvää taloudellista tilannetta jne. Viime marraskuussa saimme tehtyä päätöksen, että on aika yrittää. Kuukausi siitä mies hakeutui lääkääriin ja alkoi hänen terveydestään huolehtiminen. Sitten tulivat lääkkeet, jotka estivät lapsen yrittämisen. Sitä seurasi niiden lopetus lääkärin ollessa epävarma ja mun stressi, joka johti kuukautisten poisjääntiin. Lähes koko ajan olemme kuitenkin olleet ajatuksella tulee jos on tullakseen. Ei ole tullut. Nyt on täysin epävarmaa tuleeko lapsia, saadaanko niitä, kuka on terve, mitä sitä elämältä eniten haluaa. Eniten pelottaa, että jos ajattelee/toivoo liikaa ja että onko tämä kaikki "kostoa" siitä että odotettiin ns. parempia aikoja...

 

Tuntuu että en kuulu mihinkään. En lapsettomiin, en lapsellisiin, en yrittäjiin, en sairaisiin, en terveisiin jne. Kaiken kruunaa ammattini lastentarhanopettajana ja valtava huoli miehen tilasta.

[Terra]

^*halaus*

[kotikisu]

halpa nainen, tsemppiä hirveästi. Itse teen myös välillä töitä kasvatusalalla eikä lasten näkeminen ole helppoa.

 

Minä olen pelännyt/arvannut jo vuosia sitten etten tule saamaan helpolla lapsia. Asia varmistui kun lapsettomuutta ilmeni lähisuvussa, tiesin olevani samassa veneessä tulevaisuudessa. Ehkä tuomitsin itseni tähän jo silloin, lueskelin jo etukäteen lapsettomuuspalstoja.

Kuitenkin vielä tuntuu hassulta ja oudolta ajatella että oma lapsettomuus on totta.

[Elena]

Kyllähän se lapsettomuus kovasti pelottaa, vaikkei ole kuin 6 pitkää kuukautta takana. Silti kun katsoo esim. odotuspuolella olevaa galluppia, niin tosi iso prosentti raskautuu alle puolessa vuodessa.

[Guest juheila]

Kyllähän se lapsettomuus kovasti pelottaa, vaikkei ole kuin 6 pitkää kuukautta takana. Silti kun katsoo esim. odotuspuolella olevaa galluppia, niin tosi iso prosentti raskautuu alle puolessa vuodessa.

 

Lääkäri sanoi minulle, että on aivan normaalia et raskautumiseen menee se vuosi. Jostakin kerran luin, että ulkomailla odotellaan peräti kaksi vuotta ennen kuin tutkimukset aloitellaan.Eli kuusi kuukautta on todella lyhyt aika, vaikka se tietenkin itsestä tuntuu pitkältä. Meillä takana yritystä 29 kk.

[Elena]

Lääkäri sanoi minulle, että on aivan normaalia et raskautumiseen menee se vuosi. Jostakin kerran luin, että ulkomailla odotellaan peräti kaksi vuotta ennen kuin tutkimukset aloitellaan.Eli kuusi kuukautta on todella lyhyt aika, vaikka se tietenkin itsestä tuntuu pitkältä. Meillä takana yritystä 29 kk.

 

Tiedän tämän, ja nyt vähän nolottaa että tulin alun perinkään tänne. Mutta kun tuntuu kaikesta huolimatta jo vähän siltä, etten kuumeilupuolella ihan kuulu joukkoon. Siellä järjestään kaikki tuntuvat raskautuvan 1-4 kk:ssa, tai sitten musta vaan tuntuu siltä.

 

Ja siis järjellä toki tiedän kristallinkirkkaasti että ei tässä hätää ole vielä, vaan pitää odottaa ainakin sinne vuoden yritykseen asti, mutta tunteet kun ei vaan ikävä kyllä oo rationaalisia. Tottakai tiedän, ettei tää ajallisesti oo moneen verrattuna mitään. Ja oon pahoillani jos jotakuta ihan loukkaa se, että puolen vuoden yrityksen jälkeen jo pelkään, että saadaanko me koskaan vauvaa.

 

Tsemppiä teille, juheila!

[Kiakura]

Tulin Elenaa tsemppaamaan. Oon tänne itse joskus kirjoittanut ja vaikka en jaksa tarkistaa niin musta just tossa puolen vuoden kohdalla. Toivon todella että kaikki halukkaat raskautuu ja ettei siihen menisi ikuisuutta (joka jokaiselle tarkoittaa vähän eri aikaa). Meillä aikaa meni 1vuos ja 4kk ja mun ikuisuus alko jo parin kuukauden jälkeen yrityksen aloituksesta. Itku ja tuska oli kova lyhyestä ajasta huolimatta. Mun pahin tuska onneks helpotti vuoden paikkeilla kun tiesin et pääsee tutkimuksiin jos niin haluaa. Voimia!

[Alya]

Sitäpaitsi, tämän ketjun aiheenahan on lapsettomuuden pelkääminen, eikä ketjun aloittaja itse aikanaan edes ollut aloittanut yritystä. Joten aika turha alkaa tällaisessa topicissa kilpailemaan sillä, kenen yritys on kestänyt riittävän kauan ja kenen ei.

 

Tsemppiä kaikille!

[JuuLia]

Olen pelännyt lapsettomuutta niin kauan kuin muistan vaikka mitään syytä miksi en raskautuisi minussa ei koskaan ole ollut. Ehkä enemmänkin niin että koska elämäni on ollut niin helppoa pelkäsin että se mitä eniten maailmassa halusin eli lapsi olisi juuri se mitä en koskaan saa. Kun aloin seurustella mieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten pelko vain lisääntyi koska hän melko pian kertoi viastaan (kiveskohju) jonka arveltiin vaikeuttavan vakavasti lasten saamista. Pelko osoittautui turhaksi kun täysin yllättäen raskauduin lähes heti kun yritys alkoi. Silti nyt kun toisen lapsen yritys on ajankohtainen pelko nostaa taas päätään. Entä jos poikamme oli vain onnekas salama joka ei iske enää samaan paikkaan... Tosin turhaksi osoittautui tämäkin pelko sillä ongelmitta plussasin taas...

 

Kadun hirveästi kun kerran iltaa istuessa sanoin vuosia lapsettomuudesta kärsineelle ystävälleni ymmärtäväni edes hiukan miltä hänestä tuntuu koska olen lapsettomuutta pelännyt. Kaduin ja harmittelin tapausta monta viikkoa ennen kuin vihdoin sain tilaisuuden pyytää häneltä anteeksi sanojani, pelkääminen ei todellakaan ole sama asia kuin kokeminen! On aivan eri asia pelätä metsätiellä karhua kuin joutua todella sen hyökkäyksen kohteeksi! Ystäväni ei ollut onneksi koko sanomaani edes muistanut eikä mieltään pahoittanut.

Edited July 9, 2010 by JuuLia

[ninja11]

Samat fiilikset kuin JuuLialla... Eli jostain syystä pelkään lapsettomuutta todella paljon. Ehkä pelko johtuu tuosta samasta asiasta, eli kun kaikki muu on mennyt suht helposti niin pelottaa, että juuri tämä asia sitten epäonnistuu.

 

Nyt siis yritystä jo jonkun verran takana ja se ikävä KM:kin En haluaisi olla liian malttamaton, mutta jos ei tämän vuoden aikana mitään tapahdu niin sitten täytynee mennä lääkäriin. Pelko on kuitenkin läsnä kokoajan.

[Svenja]

Mä en koskaan lapsettomuutta pelännyt tai odottanut. Olin aivan varma, että meillä tärppää heti..Toisin kävi. Joku voisi sanoa, että hyvä näpäytys moiselle idiootille, mä sanon että niin paljon rankkoja asioita elämässäni kokenut, että olisi voinut jäädä kokematta tuokin..vaikka tuloksena onkin maailman ihanin poika ensimmäisestä inseminaatiosta, joten voidaan kai lukea itsemme mieheni kanssa niihin onnekkaisiin..

Jännä asia, mistä olen monesti miehelle jälkikäteen maininnut, oli se kun suhteemme alussa teineinä juteltiin perheestä ja muusta. Minä sitten aloin hössöttämään, että milloin haluaisit lapsia jne..Tämä tokaisin vaan, että no saapi nähä pystyykö niitä edes saamaa. Mä olin17 wee logiikalla ihan hölmistynyt ja ihmettelin, että miten niin ei muka voitaisi saada..Jälkikäteen tosiaan asiasta maininnut useaan otteeseen ja kysellyt, että mistä se kommentti tuli..ihan kuin olisi tiennyt.

[Rozie]

Isoveljen esikoinen on tekemällä tehty. Isosiskon kuopus on hoitotauon luomuylläri. Joten kyllä, pelkäsin lapsettomuutta jo ennen esikoisen yrityksen alkua.

 

Sällin kanssa ei ihan helpolla alkuun päästy, vaikka ekasta megalomaanikierrosta (100+ päivää) lähtikin. Himpan ennen plussaa sain alustavan diagnoosin (PCO-tyyppiset munasarjat) ja googlen avulla saivat lapsettomuuspelotkin uusia kierroksia. No, yllätys oli suuri kun tikkuun kaksi viivaa tulikin ja pelko unohtui.

 

Pikkukakkoselle on ollut lupa jo kohta vuoden ja diagnoosi käytiin varmistamassa uudelleen, munikset ovat monirakkulaiset eikä Siipankaan tavara priimaa ole. Esikoinen on lääkärin sanojen mukaan lottovoitto. Luomuna on silti menty edelleen, kun ei Siippaa kiinnosta lähteä hoitoihin, eikä se edes suostu antamaan mitään "takarajaa" luomuyritykselle. Oma mieli helpottuisi suuresti, kun olisi jotain muutakin kuin kuukautiset mitä odottaa.

 

Ei meidän taival ole sieltä raskaimmasta päästä, eikä tilanne ole lähellekään toivoton, mutta pelko valinnan mahdollisuuden menettämisestä on ja pysyy.

[Hilja]

Täälläkin yksi lapsettomuutta pelkäävä Mitään erityistä syytä ei ole, ja yrityskin on vielä aivan aluillaan. Kuitenkin sitä on jo niin asennoitunut siihen, että yritys tulee kestämään kauan. En edes erityisemmin odota pääseväni testailemaan tämän kierron lopussa, vaan odotan vaan seuraavaa, sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa kiertoa...

 

Jotenkin tuntuu, että lapsettomuus on ollut jo vuosia "silmien edessä". Joka paikassa toitotetaan, ettei se lapsen saanti ole helppoa ja normaalikin yritysaika on vuoden. Luulen, että enemmän valmistetaan siihen pettymykseen, ettei tule raskaaksi kuin iloittaisiin ja odotettaisiin raskauden alkamista. Ilo ja onni odotuksen odottamisesta jää kokematta, kun suojelee itseään jo heti alusta pettymykseltä joka on joka paikassa näkyvissä.

[SnowWhite]

Mä taas pelkäsin lapsettomuutta sillä perusteella, kun moni muukaan asia ei elämässä ole mennyt putkeen, niin miksi sitten tämä menisi? Eikä sekään asia tosiaan mennytkään, mutta meillä on silti käynyt niin onnellisesti, että lapsi on ja toinen tulossa.

[Guest BellaFiore]

Mä tunnustan. Mä pelkään. Mutta nyt tällä hetkellä hieman vähemmän kuin aiemmin. Ennen aviomiestäni olen ollut ehkäisyttä aiemmin kahden seurustelukumppanin kanssa (elimme avoliitossa, mä oon kerkiiväinen yksilö ). Ekalla miehellä oli tapaturmaisesti lapsena tuhoutunut toinen kives, eikä toisensaan toimivuudesta ollut varmuutta, joten lohduttaudun sillä. Toisella miehellä ei ollut mitään tällaista selkeää syytä, mutta emme saaneet kahden vuoden aikana aikaiseksi perheenlisäystä (luojan kiitos!!!). Mutta tämä toinen exäni oli seuraavan exänsäkin kanssa yli vuoden ehkäisyttä, ilman tulosta, joten elättelen toivoa, ettei syy olisi ollutkaan minussa. Rakkaan aviomieheni kanssa olemme olleet nyt reilun vuoden, 1½v ehkäisyttä. Tosin viime kesästä viime syksyyn oli aika, jolloin makkarissa (tai muuallakaan) ei tapahtunut mitään, sillä elimme kriisissä. Alkuvuodesta yritystä ollut enemmän, mutta pikemminkin tjot asenteella. Todella aktiivista yritystä ollut ihan rehellisesti mieitittynä häistämme (15.5) lähtien. Häämatkallamme osui ovulaatio ja ilmeisesti se tuotti jonkinasteisen tuloksen (otimmehan 2vkon häämatkastamme kaiken irti ) koska koin mitä luultavimmin varhaisen keskenmenon. Tätä mieltä oli myös ystäväni, jolla keskenmenoja 2, sekä nauvolan täti kun hälle soitin ja konsultoin oireitani. Myös miehelleni oli tullut keskenmeno mieleen ensimmäisenä kun omituiset menkkani alkoivat, muttei ollut kehdannut minulle sanoa kun epäili olevansa typerä... Itselle se ei ensimmäisenä tullut mieleen, koska jotenkin olin kaiketi antanut periksi. Nyt menossa keskenmenon jälkeinen kierto, kp24/30 (kierto 29-31pv). Toiveet korkealla. Ovulaation taisin nyt pongata kun ryhdyin todella kuuntelemaan ja tarkkailemaan kehoani ja seksiäkin on ollut ihan kiitettävästi! (enemmän kuin ai-koi-hin!!!) Mutta en nyt vielä innostu ja luo turhia toiveita, testiä en aio ostaa, ennenkuin menkat viikon myöhässä, testeihin on kulutettu hirmu määrä jo rahaa Joten kyllä, pelkään. Mutta nämä viimeaikaiset kokemukset ovat hieman lievittäneet pelkoa. Toivon, että kokemani kp1 on todella ollut varhainen km, sillä se kertoisi mahdollisuudesta kyetä tulemaan raskaaksi!! se on mulle tärkeämpää nyt tässä kohtaa, sillä se auttaa jaksamaan ja odottamaan. Muttei poista pelkoa kokonaan....

[mirabel]

Mulla on todettu nuorempana kun alotin pillerit syömään, että mun kohtu on täydellisesti kaksiosainen, molempiin tulee siis oma johdin, kohtujen ja kohdunkaulojen välissä on väliseinät...

 

Viime kesänä kävin gynellä ja kerroin että perheenlisäys on suunnitelmissa, niin hän totesi saman mitä mulle sanottiin nuorempana, että täydellisesti kaksiosaisen kohdun EI PITÄISI vaikuttaa raskaaksi tulemiseen, enemmän ongelmia VOI olla saada pikkuinen pysymään matkassa, ja kuulemma toinen kolmannes raskaudesta VOISI olla vuodelepoa yms.. hmmh.

 

Olen luottanut siihen ettei tämä tilanne vaikuta raskautumiseen, ja yrittänyt olla sen enempiä pelkäämättä. Nyt kun on yritystä 5kiertoa takana, alkaa pelko hiipiä ja mietityttää että jos kerran on jo tällainen rakennepoikkeama niin onkohan kenties muutakin ongelmaa. Kai tässä vuosi pitää mennä silti hissukseen ja jos sitten ei ala kuulua niin tarkempiin tutkimuksiin. Muuten menkat tulee normaalisti, oviksetki tunnen, kierto ehkä vähän pitkänpuoleinen.

 

Huoli ja pelko on silti kova:girl_sad:

[rusakko]

*liian henk koht, pois*

Edited December 13, 2011 by rusakko

[tähkä]

Mulla oli hyvin suuri pelko siitä, etten ikinä tulis raskaaksi. Siihen vaikutti suuresti se, että abivuotenani halusin pitää taukoa pillereistä (en edes muista miksi), mutta menkat ei sitten alkaneetkaan ollenkaan uudelleen ja 3 kk:n jälkeen soitin gynelle ja sain reseptin keltarauhashormoonikuuriin. Hän vaan totes puhelun lopuks, että menkkojen alkamattomuus saattaa vaikeuttaa raskaaksitulemista sitten joskus, hei hei. Sillon jäin kyllä tuijottamaan puhelinta suu auki, että anteeksi mitä!?

 

7 vuotta myöhemmin mulla todettiinkin sitten monirakkulaiset munasarjat, kun menkkoja ei tullut taaskaan pillereiden lopullisen lopettamisen jälkeen. Lääkäri antoi taas terolutit, millä kierto vakiintuikin heti ja sanoi että jos vauva ei tärppää puolessa vuodessa, niin tule uudelleen, ja katsotaan sitten clomeja, jotta saataisiin ovulaatio tulemaan, mikäli ei muuten tule. Ja todennäköisesti ei tule. Ainakaan usein.

 

Olin antanut itselleni lokakuuhun asti määräpäivän, että jos ei siihen mennessä ole tärpännyt, niin sitten uudestaan lääkäriin. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä ettei tarvitse noissa asioissa ainakaan tässä vaiheessa lääkärille mennä, 10 kk yrittämisen jälkeen tuli plussa ja nyt mennään varovaisen onnellisina 5+2.

 

Tuo 10 kk on suhteessa aika pieni aika siihen nähden kun toiset yrittävät vuosia, mutta kyllä se lapsettomuutta epäilevälle on hemmetin pitkä aika vain yrittää, odottaa ja toivoa kaikesta huolimatta parasta. Eli tsemppiä kovasti kaikille pelkääville ja lasta toivoville!! ♥

[halpa_nainen]

Kaikki lähipiirissä saa vauvoja. Meistä tulee kummeja, mutta omaa emme ole saaneet aikaiseksi. Tänään surulliseksi vetää sairaalassa oleva mies. Tuskaisinta on tietää, että häntä saattaisi auttaa lääke, joka estää lapsenteon. Lääkettä tulisi käyttää noin kaksi vuotta ainakin, että saataisiin selvyys onko siitä hyötyä. Sen jälkeen ei puoleen vuoteen saisi yrittää lasta. 2½ vuotta eikä senkään jälkeen takuuta että sitten kun yritettäisiin saataisiin lapsi.

 

Toisaalta olen monesta asiasta kiitollinen, toisaalta katkera. Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta... Onneksi huomenna ollaan viisaampia.Ehkä