Eka synnytys sektiolla, mites toinen?

[Brownie]

Mun 1.synnytys päätyi kiireelliseen sektioon vauvan sydänäänten laskun vuoksi. Leikkurissa yritettiin laittaa kiireellä puudutetta paikoilleen ja kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen mut nukutettiin.

Heräsin heräämöstä tietämättä oliko vauva ok, hoitohenk.kuntakaan ei tiennyt. Se oli kamalaa.

Seuraava synnytys saa olla sektio mutta sen pitää sitten olla kiireetön juttu. Toista kertaa en enää halua olla taju kankaalla kun lapseni syntyy.

[Guest Nanna]

Mun esikoinen syntyi elektiivisellä sektiolla. Tosin en tiedä määritelläänkö se virallisesti nyt sitten kiireelliseksi kuitenkin.. Oli varattuna aika sektioon, mutta jätkä päätti tulla pari viikkoa aikasemmin. Mikään varsinainen kiire siinä ei missään vaiheessa ollut, vaikka synnytys olikin käynnistynyt.

 

Sektion "valitsin" siksi, että olen hyvin kapealantioinen. Olin (ja olen edelleenkin) varma siitä että lantioni on liian ahdas alatiesynnytykseen. Lääkäreiltä en saanut asiaan mitään varsinaista vahvistusta, ja asiaa tutkiessani koin sekä minulle että vauvalleni turvallisemmaksi ratkaisuksi sektion. Lisäksi tietysti kaikki kuulemani kauhutarinat terrorisoivat mielentilaani raskausaikana. Tyksissä asiaa selviteltiin raskauden loppuvaiheessa (olin todella yllättynyt että synnytystapaa käsiteltiin vasta niin myöhään! Kävin pelkoryhmässä ekaa kertaa rv 36, ja poika syntyi rv 38. Olin juuri muutamaa hassua päivää aikaisemmin saanut varattua sektioajan.)

 

Sektio sujui kuin unelma. Olin hereillä siihen asti kun poika saatiin ulos. Sen jälkeen poika lähti iskän kanssa punnitukseen ja minä pyysin vahvempia lääkkeitä, koska olo oli todella heikko (alhainen verenpaine) ja se lekureiden tonkiminen sisuskaluissa ei ollut ihan se juttu mitä halusin seuraavan tunnin verran tuntea. Sitten olinkin kanttuvei lopun aikaa, heräsin kun mua kärrättiin tapaamaan poikaani, joka kyyhötti isukkinsa paidan alla odottelemassa saapumistani. <3

 

Nyt on sitten seuraava pulla uunissa. Sen verran alkuvaiheessa ollaan (n. 5+ viikkoa) joten en ole ehtinyt vielä ottamaan selvää tuleeko sektio seuraavalla itsestäänselvyytenä vai vieläkö yrittävät saada alatiehommiin meikäläistä.. Käsitykseni mukaan jos ensimmäinen synnytys on sektio, toisellakin kerralla sektiota suositaan, mutta alatiesynnytys on vielä mahdollinen. Jos takana on jo kaksi sektiota, sitten ei kai enää "päästetä" alatiesynnyttämään, vaan sektio on turvallisempi.

[meg_white]

^ Sä voit pyytää kiireellisessä sektiossa nukutusta, jos haluat. Koko draama menee sulta ohi nukkuessa ja heräämisen jälkeen sut viedään miehen ja vauvan luokse. Mulle kävi noin ja se oli ehdottomasti synnytyksen paras osa.

^ Sä voit pyytää kiireellisessä sektiossa nukutusta, jos haluat. Koko draama menee sulta ohi nukkuessa ja heräämisen jälkeen sut viedään miehen ja vauvan luokse. Mulle kävi noin ja se oli ehdottomasti synnytyksen paras osa.

 

 

Mulle jouduttiin tekee nukutus, kun puudutus ei tehonnu, ja en kyllä suosittele sitä kenellekään! Vauva imaisi istukan läpi nukutusainetta ja tarvitsi hengitystukea synnyttyään. Myös se oli kauheaa, kun heräämössä ei tiedä, mitä on tapahtunut. Aivan järkyttävä kokemus.

[Lumikello]

Mulla esikoinen käynnistettiin rv 38+ kun epäiltiin että olis isokokoinen ja itse olen lyhyt, lapsivedet meni samana päivänä mutta 32h kivuliaiden supistusten jälkeen olin avautunut vain 5,5cm ja alkoi nousta kuume sekä tulehdusarvot ja vauva oli avosuutarjonnassa (tarkistivat ultralla) joten kiireelliseen sektioon mentiin. Vauva ei ollut edes iso, 3,3kg joten vähän turhaa oli koko käynnistys.

 

Toinen vauva syntyi 1,8v päästä ja käynnistyi spontaanisti kotona rv 39+1, n2-3h supistuksia jotka olivat heti alkaessa 4-5min välein ja selkään tosi polttavia, sairaalaan mentiin käymään ja olin yllättäen auki jo 5cm. Sitten kuitenkin hidastui, supistukset oli niin kipeitä että sain epiduraalin kun suosittelivat sitä sekä kalvojen puhkaisua, vauva syntyi 12h sairaalassa olon jälkeen ilman ongelmia alakautta. Painoa oli 3,7kg ja hartioiden takia repesin vähän.

[Alya]

Nostelen tätä, jos olisi lisää kokemuksia!

[Chokoladen]

Kaipailisin kanssa kokemuksia! Takana yksi hyvin sujunut alatiesynnytys ja yksi täysin epäonnistunut alatiesynnytysyritys, joka päättyi kiireelliseen sektioon ja vauvan pitkään tehohoitojaksoon. Itse sektio oli lopulta positiivinen kokemus, ja nyt jopa mielessäni toivon sektiota, kun olen kolmannen kerran raskaana. Pelottaa siis, että jos yritän alakautta, taas tapahtuu jotain ja jompi kumpi meistä suunnilleen kuolee... Onko teidän omia toiveita otettu huomioon synnytystapa-arviossa sektion jälkeisessä raskaudessa?

[Molly]

Esikoisen vuorokauden kestänyt alatiesynnytys päättyi kiireelliseen sektioon avautumisvaiheen pysähdyttyä 6 senttiin. Toinen lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla synnytyspelon takia, enkä kadu päätöstä yhtään. Molemmilla kerroilla sektiosta toipuminen on mennyt oppikirjan mukaan ongelmitta, suunnitellusta toipui vielä vähän nopeammin, kun alla ei ollut sitä vuorokauden synnytystä.

[Guest vieras_]

 

Meillä esikoisen synnytyksessä avautuminen pysähtyi viiteen senttiin ja tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla. Sairaalassa ja neuvolassa vaan vakuuteltiin, että johtui vain ja ainoastaan virhetarjonnasta eikä vaikuta tuleviin synnytyksiin. Netistä (tästäkin ketjusta, kiitos siitä) lukemani ja muualta kuulemani perusteella tosi usein seuraavakin synnytys kuitenkin päätyy sektioon alatieyritysten jälkeen. Mä en tiedä miten kestäisin henkisesti toisen kiireellisen sektion, saati sitten hätäsektion. En oikein tiedä pitäisikö suoraan vaatia sektiota vai uskaltaa yrittää alakautta.

Mä muutama kuukausi sitten kirjoittelin tämmöistä ekasta synnytyksestä. Ei mennyt se ihan putkeen ja toinen synnytys pelotti kovasti. Sain kuitenkin neuvolassa jo lupauksen pelkopolille pääsystä ja psyykkasin itseäni, että ehkä selviäisin alatiesynnytyksestäkin. Sitten kävikin niin, että toinen synnytys olikin rv23 tapahtunut kuolleen lapsen käynnistetty synnytys. Pelkopoli jäi tietenkin väliin. Ei tuo synnytys silti niin pelottanut. Jotenkin esikoisen jälkeen pelkäsin paljolti isoa kokoa ja nyt ei ollut tosiaankaan sitä pelkoa.

 

Esikoisen kanssa avautumista ei oikein tapahtunut. Nyt tapahtui jopa melko vauhdilla, vaikka toisin epäilin. Tuosta synnytyksestä jäi hyvä mieli tulevaisuuteen. Kroppa osasikin ihan itse, ei tarvittu veistä loppuun saattamiseksi. Osasi avautua kymmeneen senttiin. Ja minä selvisin niistä supistuksista, jotka varsinkin esikoisen aikaan pelotti tosi paljon. Ja selvisin ponnistamisesta. Ymmärrän nyt hyvin, miten synnytystä kutsutaan joskus voimaannuttavaksi. Sitä se tällä kertaa tosiaan oli, edellisen kauhean kokemuksen jälkeen.

 

Nyt musta tuntuu, että jos joskus vielä olen raskaana ja synnytys edessä, en aio suorilta todellakaan vaatia sektiota, vaan jopa haluan yrittää alakautta. Tuntuu, että nyt tiedän paljon aiempaa tarkemmin mikä mua synnytyksessä pelottaa ja miksi. Pelkopolille aion siis vaatia tieni tulevaisuudessakin, mutta tällä kertaa ajatuksena saada vaan mielenvahvistusta eikä vaatia sektiota. Edelleen kaipaan paljon faktaa ennen täysiaikaisen lapsen synnytystä, mutta nyt tiedän mitä haluan.

 

Tässä mun synnytyshistoria tiivistettynä. Kolmannella kerralla kävin tosiaan pelkopolilla, jossa sanoin, että yli nelikiloista en lähde alakautta yrittämään. Synnytystapa-arviossa rv 36 lääkäri ei todennut lantion ahtautta mutta oli silti multa kysymättäkin sitä mieltä, että turha yrittää uudestaan sitä, mikä jo kerran epäonnistui, eli kovin ison vauvan synnytystä. Ja kun kokoarvio lupaili samoja mittoja kuin esikosta aikanaan, sovittiin käynnistys rv 38+2. Vauva päätti toisin ja syntyi spontaanisti rv 38+0. Ja kyllä, saan luoda toivoa tähän ketjuun, sillä aiemmasta pysähtyneestä synnytyksestä huolimatta kuopus tuli alakautta.  Ilman käynnistystä, vauhditusta tai edes imukuppia. 

[Alya]

Mahtavaa, Kärpänen! Kiitos rohkaisusta! Mulla oli esikoisesta sama tilanne, virhetarjonta ja pysähtyi, ja nyt pelottaa mitä toisella kertaa edessä.

 

Minkäkokoisia olivat esikoisesi ja kuopus syntyessään?

[Kasma]

Toinen tuli alakautta. Ongelmat oli samat, mutta tällä kertaa saatiin pidettyä vauvan sykkeet ei-sektio-alueella. Jokaisen supistuksen jälkeen mies käski mua hengittämään syvään. Luulin hänen pelkäävän, että mä romahdan ja kaipaan rauhoittelua, mutta ei, se syvä hengitys nosti aina vauvan sykkeitä. 

[Guest vieras_]

Alya, esikoinen oli 4,36 kg (syntyi rv 41+1) ja kuopus 3,63 kg (rv 38+0). Selvä kokoero siis, vaikka eihän tuo kuopuskaan mikään minis ollut. Usko vaan, se ON mahdollista.  Mä sanon tätä viimeisintä synnytystä jopa helpoksi (tarkempaa tarinaa löytyy vielä jonkun aikaa odotuspäikystä, jos kiinnostaa). 

[AvioPapu]

Mun eka synnytys päättyi kiireelliseen sektioon. Avautumisvaihe edistyi tosi hitaasti (monta päivää kipeitä supistuksia, joilla oli huonosti tehoa) ja kun lopulta olin edes sen 3 cm auki, sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin ja laitettiin oksitosiinitippa. Tän jälkeen vauvan sydänäänet alkoi romahdella ja lopulta päädyttiin siis leikkaamaan. Istukka oli pieni (300g) ja myöhemmin selvisi, että se oli myös tulehtunut, eli todennäköisesti vauva ei sen takia jaksanut, kun synnytys oli vielä niin pitkittynyt. Leikkaava lääkäri kuitenkin arvioi, että jatkossa alatiesynnytykselle ei ole estettä.

 

1v 5 kk myöhemmin synnytin onnistuneesti toisen lapsen alateitse. Tälläkin kertaa avautumisvaihe eteni nihkeästi, mutta kuitenkin paremmin kuin ekalla kerralla. 12 tunnin supistelujen jälkeen olin 3-4 cm auki, ja sain epiduraalin ja jälleen myös kalvot puhkaistiin. Tällä kertaa kuitenkin sillä oli positiivinen vaikutus synnytyksen kulkuun. Pystyin rentoutumaan ja tunsin kuinka supistukset avasivat kohdunkaulaa voimakkaasti ja vauva painui alaspäin. Kipua en tuntenut, ainoastaan painetta. 2 tunnin jälkeen olin sitten jo 8cm auki, ja sain lisäannoksen epiduraalia, ja lisäksi oksitosiinitipan. Avauduin nopeahkosti loppuun asti ja sitten vielä odoteltiin että vauva laskeutuu. Tässä vaiheessa vauvan sydänäänet notkahtelivat supistusten aikana ja osittain niiden jälkeenkin, joten ponnistaminen päätettiin aloittaa heti kun mahdollista, vaikka ei vielä ponnistuttanut ja olin täysin puuduksissa. Lääkäri myös katsoi aiheelliseksi auttaa imukupilla, että saadaan lapsi nopeasti ulos, ei kai halunnut ottaa mitään riskejä sykkeitten tai mahdollisen hapenpuutteen kanssa. Ponnistusvaihe kesti 16 min, episiotomia tehtiin ja vauva saatiin hyvässä voinnissa ulos. Istukka oli tällä kertaa hyvänkokoinen (560g) ja toiminut myös normaalisti. Olin toki heikkona synnytyksen jälkeen, ja sain osastolla pussillisen punasoluja ja rautakuurin, mutta olen silti toipunut paljon nopeammin kuin ekasta synnytyksestä.

 

Eli vaikka synnytys eteni alkuvaiheessa aika samantyyppisesti kuin eka synnytys, niin lopputulos oli tällä kertaa alatiesynnytys!

Edited June 16, 2013 by AvioPapu

[SuzieL]

Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla koska minlla nousi kesken kuume ja tulehdusarvot nousivat, samalla synnytys pysähtyi 4cm auki tilanteeseen ja vauvalla alkoi sykkeet laskemaan. Tulehdus siirtyi myös vauvaan ja ei vieläkään tiedetä mikä tulehdus oli.

 

Toinen syntyi alateitse, vaikka loppuuna asti pelättii sektioon päätymistä. Vedet meni kotona ja 112h2min myöhemmin vauva syntyi käynnistettynä. Tälläkertaa minulla strepto ja sain 4h välein antibioottia suoneen sekä tulehdusarvoja/verenkuvaa seurattiin säännöllisesti. Tämäkin pysähtyi 4cm, kunnes vauva korjasi tarjonnan ja loppu meni vauhdilla.

[Chokoladen]

Täällä kaivattaisiin lisää kokemuksia alatiesynnytyksestä sektion jälkeen, miten kävi? Itselläni takana sekä alatiesynnytys että kiireellinen sektio keskosuuden ja infektion takia, ja nyt olisi suurena toiveena saada normaali alatiesynnytys ilman suuria riskejä.

[Sofianna]

Muakin kiinnostaisi tämä. Esikoinen syntyi 09/12. Suuren kokoarvion takia käynnistettiin 38+4ja ballongin jälkeen avautuminen pysähtyi 5cm kohdalle. Pojalla oli vihreä lapsivesi ja pinnillä seurattiin sydänkäyrää vauvalta koko ajan. Sitten sykkeet alkoi heitellä aika lailla niin päädytiin kiireelliseen sektioon. Mitään kunnon selitystä ei pysähtymiselle ollut paitsi " epäonnistunut käynnistys". Tarjonta oli täydellinen ja kooltaan vauva olikin 3,7 eikä 4,3-4,5 niinkuin oletettiin. Nyt jännittää sillä haluaisin tosissaan sen alatiesynnytyksen tälle seuraavalle tulokkaalle sitten tammikuussa. Käynnistykseen en kyllä lähde helposti.

[Chokoladen]

No, tulen nyt oman kokemukseni tänne kirjoittamaan. Takana yksi normaali alatiesynnytys ja viimeksi kiireellinen sektio keskosen infektion ja pysähtyneen synnytyksen takia. Viikko sitten synnytin kolmannen lapsen erittäin onnistuneesti alateitse. Ihan normaalisti alkoi säännölliset sjpistukset, mutta kivuliaisuudeltaan olivat tosi lieviä ja niitä tuli vaan nelisen tuntia ennen kuin ruvettiin ponnistamaan, eikä epuduraalia tms. tarvittu eikä ehdittykään. Aikaisempi sektio ei vaikuttanut oikeastaan mitenkään (toki se oli koko ajan henkilökunnalla tiedossa), eikä missään vaiheessa ollut kipuja sektiohaavassa tms.

[Rarity]

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, koska avautumisvaiheessa vauvalle tuli sykelaskuja ja sykkeet "jäivät monttuun". Lapsivesi oli vihreää ja esikko sai vain 5/10 apgarin pistettä.

Toinen syntyi normaalisti alateitse. Avautumisvaihe oli pitkä kuin nälkävuosi (n. 2,5 vrk), mutta vauva oli koko ajan hyvävointinen. Miniviikari sai 9/10 pistettä syntyessään.

[Alya]

Mulla eka synnytys sektio synnytyksen pysähtymisen takia. Toinen synnytys onnistunut alatiesynnytys, kokonaiskesto n. 12h josta reilu 11h avautumisvaihetta ja 40min ponnistus. Kivunlievityksenä amme, ilokaasu ja kohdunkaulapuudute. Eppari piti leikata ja lisääkin tikkejä tuli, mutta kokonaisuutena hyvinkin korjaava ja voimaannuttava kokemus! Olen onnellinen, että uskalsin yrittää.

[Nat]

Isoveli syntyi hätäsektiolla kun vauhdikkaasti edenneen avautumisvaigeen lopuksi sain ns. toonisen supistuksen, eli supistus vain jatkui ja jatkui loppumatta ollenkaan. Lääkitykset ei auttaneet ja 8minuuttia supistuksen alusta tehtiin hätäsektiopäätös kun sykkeet roikkuivat itsepintaisesti tasolla 40, poika olikin sitten pihalla muutamassa minuutissa. Eppari tehtiin ja lisäksi sain muutaman pinnallisen nirhauman. Hyvä mieli jäi kokonaisuutenaa .

Nyt pikkuveli syntyi vauhdilla hänkin mutta normaalisti alakautta. Viimeiset 5cm avautui n 20min aikana ja ponnistusvaihe 8minuuttia

[Guest lokakuinen]

Tyttö syntyi perätilan vuoksi sektiolla. En edes uskaltanut ajatella normi alatiesynnytystä. Tämä toinen tyttö syntyi alatiesynnytyksellä, kuten halusin. Enkä kadu ollenkaan. Vaikka tulikin synnytyksessä aikamoiset repeytymät joita paikkailtiin heti synnytyksen jälkeen leikkaussalissa (epäilivät pahempaa repeytymää, mutta ei onneksi ihan niin pahaa repeytymää ollut tullut) Jos tulen joskus viellä raskaaksi niin haluisin ehdottomasti alatiesynnytyksen, ainakin tällä hetkellä mielipide on tämä. 

[aamuaurinko]

Ensimmäinen lapseni syntyi suunnitellulla kiireellisellä sektiolla - hän siis päätti lähteä syntymään hieman ennen sovittua sektiopäivää. Syynä sovittuun sektioon oli mun lantion ja hänen kokonsa epäsuhta, joka oli todettu magneettikuvauksella ja ultran kokoarviolla. Sairaalasta poistuessa synnytyksen hyvin pikaisesti läpi käynyt lääkäri sanoi, että seuraavassa raskaudessa ei ole varsinaista estettä alatiesynnytykselle. 

 

Nyt toisessa raskaudessa kävin pelkopolilla ja lääkäri sanoi suoraan ennen vauvan koon arviointia, että magneettikuvien perusteella hän suosittelisi ensisijaisesti synnytystavaksi sektiota tälläkin kertaa, sillä yksi lukema on kovin ahdas, vaikka muuten tilaa olisikin. Sanoi kuitenkin, että synnytys ei ole matematiikkaa eikä ole ihan täysin varmaa, etteikö vauva voisikin sitten kuitenkin mahtua, jos tulisi hyvässä tarjonnassa eikä olisi mikään jättiläinen. Sain ajan rv 38+0 päivälle, jolloin voidaan ehkä aloittaa käynnistys (sen hetken painoarvio painanee tässä jonkin verran), koska jos tilanne ei kerran mahdoton ole, niin haluaisin kuitenkin yrittää alatiesynnytystä. En tiedä, olenko ihan itsetuhoinen idiootti, kun tätä harkitsen. Sain kuitenkin monta kertaa kuulla, että jos muutan mieleni, niin voin varata sektioajan saman tien yhdellä puhelinsoitolla, joten lääkärin mielipide tuli kyllä erittäin selväksi. Saas nähdä, miten käy. 

[tiksu]

Mulle tehtiin hätäsektio 7/09, eka raskaus ja synnytys. Sektion tehnyt synnytyslääkäri sanoi, että jatkossa voin kuitenkin synnyttää alakautta. Automaattisesti seuraavassa raskaudessa tehtäisiin synnytystapa-arvio.

 

Toinen synnytys oli normaali alatiesynnytys, vaikkakin poika syntyi kasvot ylöspäin virhetarjonnassa. Mutta tyytyväinen olin, ettei tarvinnut tehdä toista sektiota.

 

Synnytystapa-arviossa kävin Taysissa ja sain vaikutelman, että edellisen sektion jälkeen olisin saanut helposti suunnitellun sektion halutessani.

Edited January 15, 2015 by tiksu