PMLats

Eka synnytys sektiolla, mites toinen?

122 posts in this topic

MTV Fakta-kanavalla pyörii tuommoinen Vauvatalo-niminen ohjelma, missä seurataan sellaista ilmeisesti luonnonmukaista synnytysklinikkaa. Eilen siinä ohjelmassa mainittiin jotain siitä, miten yllättävänkin pieni osuus niistä naisista, jotka ovat synnyttäneet ekan lapsen sektiolla, pystyvät synnyttämään seuraavan alakautta ilman komplikaatioita. Se prosentti taisi olla jotain 20-40, vai muistankohan ihan väärin?

 

Mites palstan lukijoiden joukossa tämä asia on sujunut? Kyselen siksi, kun mulla eka nyt syntyi kiireellisellä sektiolla, kun synnytys ei edennyt (vauva virheasennossa tms.) ja pelkään jo valmiiksi, että joutuisin käymään saman läpi uudestaan :mellow:

 

Eli, jos eka synnytyksesi tapahtui sektiolla, miten toisessa kävi ja miksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla perätilan vuoksi. Ei koskaan päästy käynnistyspäivämäärään saakka, vaan synnytys käynnistyi itsekseen sitä ennen. Siitä luokitus kiireellinen.

 

Toinen syntyi normaalisti alakautta, ja omasta mielestäni vielä helposti ja sukkelasti, vaikka kakkonen olikin neljä ja puoli kiloinen.

 

Suomessa tehdään ymmärtääkseni synnytystapa-arvio kaikille sektioäideille seuraavassa raskaudessa. Omassa st-arviossa ultrattiin vauvan koko ja katsottiin lantion magneettikuvista lantion tilavuus. Kaikki näytti hyvältä, eikä toisesta sektiosta edes keskusteltu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kälylläni on ollut 2 kiirreellistä sektiota. Esikoisesta ei tiedetä, miksi synnytys ei edennyt, toisella oli pää väärässä asennossa. Toinen olisi ehkä ollut suunniteltu sektio, mutta lapsivedet meni matkalla kuulemaan synnytystapa-arvion tuloksia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoiseni syntyi suunnitellulla sektiolla, tosikoinen spontaanisti käynnistyneellä alatiesynnytyksellä ja aivan ilman komplikaatioita. Kivunlievityksiä lukuunottamatta synnytyksen kulkuun ei tarvinnut puuttua. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ensimmäinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi ja toinen syntyi alatiesynnytyksellä. Synnytys jouduttiin käynnistämään kun meni yliaikaiseksi mutta kaikki meni muuten hyvin. Olen kyllä tosi tyytyväinen että sain kokea myös normaalin synnytyksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla esikoinen syntyi 42+2 käynnistetyn synnytyksen jälkeen hätäsektiolla virhetarjonnan ja sydänäänten laskun vuoksi. Pahin pelkoni oli sektio mihin sitten jouduttiin. Nyt pelkään tosi paljon mahdollisen kakkosen synnytystä ja pelkään että haaveet toisesta jää vaan haaveiksi. En enää koskaan halua kokea samanlaista synnytystä ja yritänkin miettiä että uskaltaisiko sitä kokeilla alatiesynnytystä(jonka kovasti haluaisin vielä kokea) vai pitäisikö valita suunniteltu sektio. Pelot on mulla nyt entistäkin voimakkaampia ja suunnitellussa sektiossa olisi ainakin jonkinlainen kontrolli. Enhän mä tiedä tuleeko sitä kakkosta ollenkaan, mutta jos meitä siunataan... Onko teitä sektion jälkeen mietityttänyt/pelottanut seuraava synnytys?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko teitä sektion jälkeen mietityttänyt/pelottanut seuraava synnytys?

 

Ei, mutta uskoisin tämän johtuvan siitä että mun sektioni oli suunniteltu. Tilanne olisi varmaankin ollut eri, jos alatiesynnytys olisi päättynyt sektioon. Ainoastaan sektioarven kestävyys hieman mietitytti, kun synnytyksien väliin jäi vain 1,5v.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sanottiin NKL:lla kiireellisen sektion jälkeen, että mahdollisen seuraavan raskauden aikana pitää käydä tilanne arvioimassa äitiyspolilla, ilmeisesti synnytystapa-arvio pitää tehdä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, näin on. Kaikille sektiolla synnyttäneille tehdään synnytystapa-arvio "automaattisesti" seuraavasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko teitä sektion jälkeen mietityttänyt/pelottanut seuraava synnytys?

 

Mulle tehtiin suunniteltu sektio vauvan perätilan vuoksi. Vaikka olinkin tosi kipeä muutaman päivän sen jälkeen ja koko homman kliinisyys vähän ärsytti, oon silti sitä mieltä että pääsin "helpolla". Nyt kun on telkusta nähnyt normaalisynnytyksiä (kiitos sairaala -sarjan) ja osastolla ollessa kuuli synnyttäjien huutoja salista, mua on alkanut todella pelottaa että jos seuraavan "joudunkin" synnyttämään alateitse.

 

Ihan älytöntä. Ennen perätila-tuomiota olin ihan avoimin ja luottavaisin mielin menossa synnyttämään ja olin ihan varma että kyllä se siitä sujuu. Nyt oon alkanut tosissaan pelkäämään että en kestä normaalin synnytyksen kipuja millään. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihan älytöntä. Ennen perätila-tuomiota olin ihan avoimin ja luottavaisin mielin menossa synnyttämään ja olin ihan varma että kyllä se siitä sujuu. Nyt oon alkanut tosissaan pelkäämään että en kestä normaalin synnytyksen kipuja millään. :(

 

 

Mulla oli vähän sama juttu: Esikoinen syntyi perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla ja kakkonen sitten alateitse: en digannut synnyttämisestä, mutta täytyy sanoa että olipahan hienoa nousta ylös heti synnytyksen jälkeen, käydä suihkussa ja kävellä osastolle - hoitaa lastaan ihan alusta asti itse. Sektiostakin minä paranin hyvin ja nopeasti - mutta kyllä se vaan aikansa ottaa silti ja minä ainakin olin ekan yön tosi kipeä sen jälkeen. Kävely oli kankeaa ja nousut ja laskeutumiset, kyljenkääntämiset piti jokseenkin suunnitella. Tahtoo siis sanoa että ei ole helppoa ja kivaa tapaa saada lasta ulos, mutta molemmissa tavoissa on puolensa ja kyllä vain arvostin sitä, kuinka hyvin olinkaan toimintakykyinen alatiesynnytyksen jälkeen. :)

 

Mä muuten sektioni jälkeen, ennen alatiesynnytystä, katselin jotain synnytysdokumenttia; siinä ensin näytettiin alatiesynnytys, ja reaktioni oli "yök, eei..". Sitten perään näytettiin sektiosynnytystä, reaktio oli "YÖK, NO EI!" :lol:

Edited by Myria

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla ensimmäinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi ja toinen syntyi alatiesynnytyksellä. Synnytys jouduttiin käynnistämään kun meni yliaikaiseksi mutta kaikki meni muuten hyvin. Olen kyllä tosi tyytyväinen että sain kokea myös normaalin synnytyksen.

 

Mulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla istukkaongelmien vuoksi. Nyt sitten tässä toisessa raskaudessa todettiin eilen raskausdiabetes RV 37+1, ja vauvan painoarvio LA:na on 4200g. Alatiesynnytykselle ei ole estettä, mutta mulle sanottiin, että sektion jälkeen ei mielellään käynnistellä ja mulla tässä nyt on vaarana, että vauva kasvaa hurjan isoksi jos raskaus etenee kovin pitkälle. Vauva ei ole laskeutunut ja paikat on edelleen tiukasti kiinni, joten ei nytä siltä että vauva olisi itsekseen syntymässä lähiaikoina. Pelkäänpä, että on taas sektio edessä ja mulla kesti siitä toipuminen aika kauan ja haava oli tosi kipeä.

 

Mua kiinnostaakin:

Onko muilla käynnistetty toisen/kolmannen jne. lapsen synnytys sektion jälkeen?

Jos on, niin miten haavaan suhtauduttiin jos käynnistys ei esim. arpikudoksen vuoksi kaikilla ole mahdollista?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko muilla käynnistetty toisen/kolmannen jne. lapsen synnytys sektion jälkeen?

 

 

Sairaala-, potilas- ja lääkärikohtaista tietty, mutta TAYSissa sanottiin, ettei mielellään käynnistellä, mutta ilmeisesti kuitenkin mieluummin käynnistys kuin suoriltakäsin sektio - ainakin minun kohdallani. Käynnistys olisi tehty hyvin varoen ja ilmeisesti sektio sitten jos ei "helposti" lähde syntymään.

 

Pienemmissä sairaaloissa kenties heti sektioon?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkä takia ei tuota käynnistystä tehtäisi sektion jälkeen?

 

 

Mulle tehtiin kanssa kiireellinen sektio vauvan väärän asennon ja sydänäänten laskun seurauksena. Toisen kohdalla (jos sellainen joskus suodaan) harkitsen varmaan pitkään, mitä haluaisin tehdä. Pelottaa nimenomaan entisen arven aiheuttamat komplikaatiot, mitä ne ikinä voivatkaan olla. Luonteelleni ominaiseen tapaan otan varmasti kaikista niistä selvää ja päätös on ehkä helppo sen jälkeen ;) Mutta toisaalta toivoisin alatiesynnytystä ihan sen vuoksi, että haluaisin kokea sen ja olo sen jälkeen voisi olla paljon parempi? Mutta toisaalta sektion puolta painaa mun synnytyspelko, jota onnistuttiin kyllä lievittämään ennen esikoisen synnytystä pelkopolilla, mutta joka vähän päin seiniä menneen synnytyksen vuoksi on taas nostanut päätään. Nuo mahdolliset edellisen sektion aiheuttamat komplikaatiot ja ehkä tyhmäkin syy, että mulla ei oikeastaan ole ketään ketä tulisi mun kanssa sinne synnytykseen.. No sen näkee sitten joskus, mihin päädytään, jos meille toinen joskus suodaan... Valinta ei ole kuitenkaan helppo, jos terveyden puolesta ei tule estettä kummallekaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myria Olen menossa Hyvinkäälle synnyttämään. Sektioon ei kuulemma päädytä suorilla, tapauskohtaista. En sitten tiedä toimitaanko isommissa sairaaloissa toisin.

 

Minkä takia ei tuota käynnistystä tehtäisi sektion jälkeen?

 

Mulle selitettiin, että koska kohtuun on jo tehty iso operaatio ei ne lääkkeellisesti aikaansaadut supparit tee välttämättä hyvää sille arvelle ja kohdulle. Luonnollisesti käynnistynyt synnytys olisi siis parempi vaihtoehto sektion jälkeen.

 

Mulla on ensi viikolla ultra (RV 38+3) ja silloin sitten katsotaan mitä tehdään. Kätilö sanoi kuitenkin, että jos päädytään suunniteltuun sektioon niin se tehdään RV 39+ viikoilla jotta sikiön keuhkot on kehittyneet tarpeeksi. Käynnistys voidaan tehdä RV 38+. Ensi viikolla tiedän sitten enemmän kun nähdään kuinka iso vauva on, miten se voi, miten istukka toimii jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, keinotekoisesti tehdyt supistukset voivat usein olla rajumpia, eikä kohtu välttämättä niitä kestä. Siksi ei tahdottaisi käynnistää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla eka syntyi kiireellisellä sektiolla pään virheellisen tarjonnan ja pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Toki haava oli kipeä leikkauksen jälkeen, mut sain kokea kaikki supistusvaiheesta ponnistusvaiheeseen + haavakivut yhdellä kertaa :) Muuten ei ole sektiosta pahaa sanottavaa..

Nyt kakkonen on ollut perätilassa jo viikoilta 26 asti, epäilen että näinköhän kääntyy vielä.. Huomenna synnytystapa-arvio ja itse toivon sektioo, koska ulkokäännös / perätilasynnytys ei todellakaan houkuta... Millä viikoilla yleensä sektio perätilatapauksissa??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla sydänäänten laskun ja virhetarjonnan vuoksi. Kun mentiin synnärille, niin samat oireet olivat ilmassa. Tälläkin kertaa sydänäänet laskivatjoka supistuksella ja vauva oli virhetarjonnassa. Sydänäänten laskut eivät kuitenkaan olleen yhtä radikaaleja kuin esikolla ja kätilö päätti että edetään alatiesynnytksellä. Poika syntyikin alateitse ongelmitta, tosin epparilla autettuna, jotta hänet saatiin nopeammin ulos. Lääkäri oli valvomassa synnytystä. Kyllä mä itse olen sitä mieltä, että toinen synnytys oli antoisampi ja toipuminen paljon nopeampaa (siitäkin huolimatta että menetin paljon verta). Kyllä mua etukäteen pelotti tuo arven kestänyys ja synnytyksen kulku. Pelkäsin myös etten selviydy ponnistusvaiheesta, mutta se meni ihan adrenaliinin voimin eikä sattunutkaan yhtään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Millä viikoilla yleensä sektio perätilatapauksissa??

 

 

Viikon 39 tienoilla usein. :)

Edited by Myria

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla eka syntyi kiireellisellä sektiolla pään virheellisen tarjonnan ja pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Toki haava oli kipeä leikkauksen jälkeen, mut sain kokea kaikki supistusvaiheesta ponnistusvaiheeseen + haavakivut yhdellä kertaa :) Muuten ei ole sektiosta pahaa sanottavaa..

Nyt kakkonen on ollut perätilassa jo viikoilta 26 asti, epäilen että näinköhän kääntyy vielä.. Huomenna synnytystapa-arvio ja itse toivon sektioo, koska ulkokäännös / perätilasynnytys ei todellakaan houkuta... Millä viikoilla yleensä sektio perätilatapauksissa??

 

Eli kuten aiemmin kirjoitin, niin toinenkin syntyy sectiolla, tosin suunnitellulla, joten siinä mieles kiva kun tietää päivän ja saa itse hoitaa esivalmistelut :) Sectio tehdään viikolla 38+5

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä syntyi toinenkin lapsi kiireellisellä sektiolla. Tämä tosin oli ihan sattuma eikä niinkään liittynyt ekaan sektioon. Olin käynyt kontrollissa äippäpolilla RV 38+3 ja ensisijaiseksi synnytystavaksi annettiin alatiesynnytys.

 

Synnytys käynnistyi spontaanisti RV 39+0 supistuksilla. Sairaalaan kun mentiin aamuyöstä RV 39+1 niin huomattiin vauvan sydänäänten olevan kovin monotonisia eikä se oikein reagoinut sokeriseen mehuunkaan jota join. Lisäksi aina supistuksen jälkeen vauvan sydänäänet laskivat hiukan ja ehdittiin olla sairaalassa vain tunti kun lääkäri teki päätöksen sektiosta. Sydänäänten monotonisuuteen ja laskuun selvisi syyksi istukka, joka ei kestänyt supistuksia ja jätti vauvan vähälle hapelle.

 

Yhteneväisyyksiä näillä kahdella sektiolla oli istukka, joka kummassakin raskaudessa heikensi toimintaansa ihan viimeisillä viikoilla. Ekassa raskaudessa se oli lohkottunut ja kalkkiutunut eikä vauva päässyt sen vuoksi kasvamaan (syntymäpaino 2875g) ja oli vähän lapsivettä. Toisessa raskaudessa lapsivettä oli normaalisti, istukka normikunnossa ja vauvakin oli syntyessään 3556g, mutta istukka ei sitten kestänyt niitä supistuksia.

Edited by Ayla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi kiireisellä sektiolla monen asian summana: synnytys käynnistettiin rv 42, tilanne pysähtyi, sikiö oli loppuun asti viistossa eikä laskeutunut ja sydänäänet heikkenivät. Gyneni arvioi että jos joskus saadaan toinenki lapsi, on edessä hyvin todennäkösesti sektio. Normisynnytyksestä ei kauheasi kuulemma kannata haaveilla koska olen niin pienikokoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen synnytykseni päättyi vajaan vuorokauden tuskien jälkeen kiireellisen sektioon, johon menoa viivyteltiin ihan turhaan tuntitolkulla. Onneksi vauvalla oli asiat hyvin, sydänäänet pysyivät kokoajan hyvinä. Sektiossa leikannut lääkäri totesi, että eipä olisi ikinä itsekseen ulos tullut, sen verran vaikea virhetarjonta oli.

Melkoiset pelkotilat jäi ekasta synnytyksestä, ja toisen raskauden ajan kuljin pelkopolilla. Tosissani halusin elektiivisen sektion pelkojeni takia, mutta saivat mut ylipuhuttua yrittämään kuitenkin. Synnytys käynnistyi rv 39+6, ja 9 tunnin avautumisvaiheen ja tunnin ponnistelujen jälkeen syntyi ihan normaalisti alateitse yli 4-kiloinen, isopäinen vauva. :D Ja jäi ihan loistava fiilis synnytyksestä! Voi kun saisi vielä samanlaisen (tosin lyhyempi ja nopeampi kelpaisi kyllä). Sektioon joutuminen olisi kyllä valtavan suuri pettymys nyt kolmannella kerralla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Kakkonen syntyi normaalisti alateitse, eikä varsinaisessa synnytyksessä ollut ongelmia, mutta istukka oli kiinni vanhan sektiohaavan arpikudoksessa ja jouduttiin poistamaan käsin nukutuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hannamus: kerrottiinko sulle onko tuo yleistäkin, että istukka on kiinni siinä arpikudoksessa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now