Eka synnytys sektiolla, mites toinen?

[Scarlet]

Esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi (halusin koittaa alakautta, mutta vedet meni eikä supistuksia tullut - kiireellinen sektio).

Toinen syntyi alakautta rv 40+5, synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla.

Edited November 3, 2011 by Scarlet

[Kasma]

Eka syntyi kiireellisellä sektiolla, koska sydänäänet romahtivat. Syytä ei koskaan saatu selville. Sektiosta parantuminen oli toooodella hiiiiiiidasta. 10 pv sektion jälkeen multa otettiin niitit pois (ei siis ollut tikkejä) ja vasta sitten pääsin sängystä ylös ilman apua. Miten teillä on sektiohaavat parantuneet 2. sektion jälkeen verrattuna 1. sektioon? Menikö samalla tavalla kuin 1. sektiossa vai ei?

Edited November 13, 2011 by Kasma

[Guest vieras_]

Löytyykö lisää kokemuksia, erityisesti pysähtyneen ensimmäisen synnytyksen ja kiireellisen sektion jälkeisestä toisesta synnytyksestä?

 

Meillä esikoisen synnytyksessä avautuminen pysähtyi viiteen senttiin ja tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla. Sairaalassa ja neuvolassa vaan vakuuteltiin, että johtui vain ja ainoastaan virhetarjonnasta eikä vaikuta tuleviin synnytyksiin. Netistä (tästäkin ketjusta, kiitos siitä) lukemani ja muualta kuulemani perusteella tosi usein seuraavakin synnytys kuitenkin päätyy sektioon alatieyritysten jälkeen. Mä en tiedä miten kestäisin henkisesti toisen kiireellisen sektion, saati sitten hätäsektion. En oikein tiedä pitäisikö suoraan vaatia sektiota vai uskaltaa yrittää alakautta.

[MaariaU]

Meidän muksu syntyi hätäsektiolla, sydänääniä seurattiin koko avautumisvaihe, kun laskivat aina välillä, eivätkä nousseet tarpeeksi nopeasti, sekä happiarvoja seurattiin, happiarvot laskivat ponnistusvaiheen alussa ja eikun hätäsektioon.

Synnytyksessä tuntui menevän kaikki mahdollinen pieleen, napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä, tarjonta ei paras mahdollinen ja sitten iski mukava streptokokki B. Vauva jouduttiin intuboimaan, sai ilmarinnan, oli happikaapissa 6h jne. Vauva oli viikon teholla ja tehovalvonnassa tämän kivan päivän jälkeen.

Paljolta kurjalta olisi vauva säästynyt, jos sektiopäätöstä ei olisi pitkitetty tuntikaupalla ja itsellekin olisi voinut synnytyksestä jäädä hyvä mieli.

 

Mulle lääkäri sanoi, että mitään estettä alatiesynnytykselle ei tulevaisuudessa ole ja synnytystapa-arviossa käydään sitten ennen mahdollista seuraavaa synnytystä. Tosin ei tarvi mun puolesta arvioida, minä haluan sektion, jos ikinä enää synnytän.

[Aamuperhonen]

Mulla esikoisen kohdalla synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi 42+2. Tehtiin kiireellinen sektio, kun olin 3cm auki. Vauva nieli lapsivettä ja sydänäänet romahtivat. Lapsi voi hyvin ja toivuin hyvin sektiosta.

 

Toinen lapsemme synnytys myös käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Tällä kertaa kaikki meni hyvin ja lapsi syntyi alateitse.

[jenni81]

Kärpänen: Meillä esikoinen syntyi lopulta kiireellisellä sektion pysähtyneen synnytyksen vuoksi.Toisella kertaa meille vakuuteltiin että kyllä tämä alakautta tulee,vaikka itse epäilin jo sillon asiaa ja yritin siitä lääkäreille puhua.Kun sitten toisella kertaa oltiin oltu synnytyssalissa n. 7h todettiin että ei tuo alakautta tule vaan sekin synnytys pysähtyi ja lähdettiin taas kiireellisenä sektioon.

[onnellinen]

Esikoinen syntyi kiireisellä sektiolla kohtutulehdus epäilyn vuoksi (tulehdusta ei kuitenkaan loppupeleissä ollutkaan). Leikkauksen jälkeen vasta huomattiin, että sikiö olikin lantiooni nähden reilun kokoinen, eikä synnyttäminen alakautta olisi päätynyt hyvin... Joten, seuraava synnytys hoidettiin suunnitellusti sektiolla, tähän oli hyvin tyytyväinen!

[Viivilinnea]

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 40+4, kun olin ollut jo 12h synnärillä ja kärsinyt koko päivän suppareista. Ihmettelivät kun synnytys ei edisty eikä paikat avaudu. Klo 21 illalla viimein ultrasivat ja totesivat perätilan. Siihen mennessä ei siis kukaan ollut huomannut neuvolassa tai sairaalassa. Todella huonot muistot jäi tästä synnytyksestä. Kaiken lisäksi sain synnytystä seuraavana päivänä kasvohalvauksen sairaalassa. Tuntemattomasta syystä. Koko sektion ajan olin aivan paniikissa enkä pystynyt yhtään iloitsemaan vauvasta. Olin niin shokissa siitä että tuollaista voi tapahtua ettei perätilaa huomata ajoissa ja aivan poikki suppareista. Lisäksi tuntui, että mua yritettiin kuitenkin painostaa alatiesynnytykseen vaikka olin jo päättänyt, että haluan sektion. Tuntui, että olin turhaan kärsinyt koko päivän, kun sitten kuitenkin leikattiin.

 

Onneksi pääsen kätilön kanssa puhumaan nämä asiat läpi. Ilmeisesti ei pitäisi olla estettä alatiesynnytykselle. Tällä toisella kerralla pelottaa molemmat synnytysvaihtoehdot. Pelkään suppareita, koska ehti tulla kokemusta niistäkin viimeksi. Toisaalta pelkään sektiota jos tulee samanlainen paniikki kuin viimeksi tai jos joudun taas kiireellisenä sektioon eikä mies pääse mukaan.

[H_Q]

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Toinen sitten tulikin ihan luonnollisesti alakautta, salissakaan en ehtinyt olla kuin muutaman kymmenen minuuttia kun tyttö oli jo ulkona.

 

Neuvolasta sanottiin että jos kolmannen meinaatte tehdä niin saapi kuulemma varautua syöksysynnytykseen.

[Kasma]

Viivilinnea: mua pelottaa kanssa molemmat. Mut onneksi nukuutettiin, mutta se syöksy leikkaussaliin ilman miestä ja haavan hidas parantuminen...

[Guest vieras_]

Meillä esikoisen synnytyksessä avautuminen pysähtyi viiteen senttiin ja tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla. Sairaalassa ja neuvolassa vaan vakuuteltiin, että johtui vain ja ainoastaan virhetarjonnasta eikä vaikuta tuleviin synnytyksiin. Netistä (tästäkin ketjusta, kiitos siitä) lukemani ja muualta kuulemani perusteella tosi usein seuraavakin synnytys kuitenkin päätyy sektioon alatieyritysten jälkeen. Mä en tiedä miten kestäisin henkisesti toisen kiireellisen sektion, saati sitten hätäsektion. En oikein tiedä pitäisikö suoraan vaatia sektiota vai uskaltaa yrittää alakautta.

 

Mä muutama kuukausi sitten kirjoittelin tämmöistä ekasta synnytyksestä. Ei mennyt se ihan putkeen ja toinen synnytys pelotti kovasti. Sain kuitenkin neuvolassa jo lupauksen pelkopolille pääsystä ja psyykkasin itseäni, että ehkä selviäisin alatiesynnytyksestäkin. Sitten kävikin niin, että toinen synnytys olikin rv23 tapahtunut kuolleen lapsen käynnistetty synnytys. Pelkopoli jäi tietenkin väliin. Ei tuo synnytys silti niin pelottanut. Jotenkin esikoisen jälkeen pelkäsin paljolti isoa kokoa ja nyt ei ollut tosiaankaan sitä pelkoa.

 

Esikoisen kanssa avautumista ei oikein tapahtunut. Nyt tapahtui jopa melko vauhdilla, vaikka toisin epäilin. Tuosta synnytyksestä jäi hyvä mieli tulevaisuuteen. Kroppa osasikin ihan itse, ei tarvittu veistä loppuun saattamiseksi. Osasi avautua kymmeneen senttiin. Ja minä selvisin niistä supistuksista, jotka varsinkin esikoisen aikaan pelotti tosi paljon. Ja selvisin ponnistamisesta. Ymmärrän nyt hyvin, miten synnytystä kutsutaan joskus voimaannuttavaksi. Sitä se tällä kertaa tosiaan oli, edellisen kauhean kokemuksen jälkeen.

 

Nyt musta tuntuu, että jos joskus vielä olen raskaana ja synnytys edessä, en aio suorilta todellakaan vaatia sektiota, vaan jopa haluan yrittää alakautta. Tuntuu, että nyt tiedän paljon aiempaa tarkemmin mikä mua synnytyksessä pelottaa ja miksi. Pelkopolille aion siis vaatia tieni tulevaisuudessakin, mutta tällä kertaa ajatuksena saada vaan mielenvahvistusta eikä vaatia sektiota. Edelleen kaipaan paljon faktaa ennen täysiaikaisen lapsen synnytystä, mutta nyt tiedän mitä haluan.

 

* Haluan lantion kunnollisen tilavuusarvion, mielellään magneettikuvauksella. Jos mitat arveluttavat lääkäreitä edes vähän, haluan sektion. Uudestaan en lähde liian ahtaista paikoista yrittämään.

* Haluan vauvan kasvun seurantaa loppuraskaudessa. Ihan yhtä mittausta en hyväksy, kun siinä on tuuristakin kiinni mikä mitta saadaan. Esikoinen arvioitiin käsikopelolla n. 3,5 kiloiseksi ja ultralla kaksi päivää ennen syntymää vähän vajaa neljäkiloiseksi. Oli 4,4 kg. Mulle tuossa on liian suuri ero arvion ja todellisuuden kanssa ja pelkään, että jos yhteen mittaan tai käsikopeloon luotetaan ensi kerralla, käy samoin.

* Jos vauva alkaa näyttää isolta, haluan käynnistyksen ajoissa. Jos tähän ei suostuta, haluan sektion. En halua yrittää puskea ulos reilusti yli nelikiloista taas. Tai haluta voisin, mutta en uskalla.

* Pelkään supistuskipua ja kotona pitkään odottelua. Haluan tietoihini merkinnän siitä, ettei mua ainakaan kovin heppoisesti käännytettäisi ulos sairaalasta, jos sinne vähän liian aikaisin menen. Menen sitten mieluummin vaikka osastolle odottelemaan, mutta kotona olo vaan pelottaa.

 

Mua siis kovasti helpotti sekä se, että olen saanut ajatukseni paremmin järjestykseen siitä mikä pelottaa, että se, että tämä toinen synnytys oli onnistunut ja näin, että mähän osaan. Tuota ajatusten järjestämistä ainakin varmastikin suoritetaan pelkopolille, eli sinne varmaan kannattaa suunnata sitä tekemään, jos yhtään siltä tuntuu.

 

Eipä tästä varmaan apua muille ollut, mutta tulipa nyt kirjoitettua, kun tuli mieleen noista teidän kirjoituksista. Käyn sitten ainakin itse täältä lunttaamassa tuon toivelistani, jos joskus vielä synnytys on edessä.

[Scaglietta]

Ensimmäinen syntyi hätäsektiolla, toinen ongelmitta (kesti kyllä kauan, tuli repeämää ja epparia mutta siis mitään komplikaatioita ei ollut) alakautta 1 v 8kk myöhemmin.

[Virvatuli]

Esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla, koska synnytys ei edennyt. 9,5 senttiin aukesin, ja sitten ei tapahtunutkaan mitään. Syy ei kuitenkaan selvinnyt, sillä ei ollut kyse esim. lapsen/pään väärästä asennosta. Tämän vuoksi toisen lapsen kohdalla tietysti pelkäsin myöskin sektiota, ja kävinkin pelkopolilla loppuraskaudesta. Mua pidettiin siellä helppona tapauksena, kun halusin alatiesynnytyksen. Toinen tulikin sitten normaalisti alakautta. Synnytys käynnistyi vesien menolla (kuten esikoinenkin), ja eteni oikein mainiosti aina ponnistusvaiheeseen asti, jolloin kyljeltäni ponnistaessa omat supparit lopahtivat melkein kokonaan. Siksi ponnistusvaihe pitkittyi, mutta ei lopulta ollut kuin 50 minuuttia, joka on kuitenkin ihan normaali ponnistusaika ensisynnyttäjälle. Mun kätilökaveri oli iltavuorossa silloin synnyttäneiden osastolla, ja oli jännännyt koko synnytyksen ajan (n. 7 tuntia synnärillä) miten menee. Sain siis toisella kerralla sen mitä toivoinkin ja paljon balsamia entisille haavoille.

[perhostyttö]

Esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla tarjontavirheen vuoksi, huonosti edennyt synnytys ja vauva ei laskeutunut. Toisen kohdalla toivoin kovasti alatiesynnytystä ja siihen pyrittiin. Suht hyvin etenevä synnytys, mutta lapsi ei taaskaan laskeutunut ja loppu tuloksena kiireellinen sektio turhan pitkän odottelun jälkeen. Ainoa toiveeni synnytystä kohtaan oli, että sektiopäätöstä ei jätetä taas viime tinkaan ja niinhän siinä taas sitten kävi.. Lantiota ei sen kummemmin tutkittu synnytysten välillä, normaali sisätutkimuksessa sanottiin vaan ettei pitäisi olla estettä alatiesynnytykselle.

[Helna]

Näitä on kiinnostavaa lukea. Eka synnytys käynnistettiin viikolla 41+3 (tämä oli jo aika pitkä aika amerikkalaisen lääkärin odottaa yli la:n) ja päättyi lopulta sektioon pysähtyneen synnytyksen takia.

Nyt odotan tokaa ja lääkäri lupasi, että saan yrittää alakautta. Ei anna kuitenkaan mennä kuin paripäivää la:n yli, jos ei ole merkkejä avautumisesta, joten pelkään pahoin, että sektio on taas tulossa. Tuskin tämäkään vauva on ajoissa on.

[Kasma]

^Ihan uteliaisuudesta kysyisin, että miksi et anna mennä kuin pari päivää yli la:n? Mulla olisivat suostuneet aloittamaan käynnistyksen vasta 10 pv yli la:n ja käynnistys voi kuulemma viedä päivän tai pari.

[_Lara_]

Mulla eka synnytys meni kiireelliseen sektioon pitkittyneen/pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Lähti käyntiin kyllä ihan itekseen, mutta liekki vauvan suurella koolla (4670g) ollut osuutta pysähtymiseen?

Tämä toinen sitten arvioitiin että " pienempi on" ja käynnistettiin ballongilla rv:lla 41+5, ja taas pysähtymisen ja aiemman sektion vuoksi päädyttiin kiireelliseen sektioon. Tyttö olikin sitten 4754g eli ei sitten ollutkaan "pienempi"..

Lääkäri sanoi että kolmatta ei enää lähdetä edes yrittämään alakautta, mutta en usko että meille sitä kolmatta enää tulee..

[meg_white]

Mulla edessä toinen sektio. Eka oli kiireellinen, nyt suunniteltu. Ekasta kerrasta on muutama asia muistissa, joten kysyisinkin seuraavia asioita:

 

Te, joille on tehty kaksi sektiota: paraneeko uudempi arpi siististi?

Onko maha toisellakin kerralla täynnä ilmaa? Miten helpottaa oloa?

Mitä kipulääkkeitä kannattaa pyytää sairaalassa?

[Viivilinnea]

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 40+4, kun olin ollut jo 12h synnärillä ja kärsinyt koko päivän suppareista. Ihmettelivät kun synnytys ei edisty eikä paikat avaudu. Klo 21 illalla viimein ultrasivat ja totesivat perätilan. Siihen mennessä ei siis kukaan ollut huomannut neuvolassa tai sairaalassa. Todella huonot muistot jäi tästä synnytyksestä. Kaiken lisäksi sain synnytystä seuraavana päivänä kasvohalvauksen sairaalassa. Tuntemattomasta syystä. Koko sektion ajan olin aivan paniikissa enkä pystynyt yhtään iloitsemaan vauvasta. Olin niin shokissa siitä että tuollaista voi tapahtua ettei perätilaa huomata ajoissa ja aivan poikki suppareista. Lisäksi tuntui, että mua yritettiin kuitenkin painostaa alatiesynnytykseen vaikka olin jo päättänyt, että haluan sektion. Tuntui, että olin turhaan kärsinyt koko päivän, kun sitten kuitenkin leikattiin.

 

Onneksi pääsen kätilön kanssa puhumaan nämä asiat läpi. Ilmeisesti ei pitäisi olla estettä alatiesynnytykselle. Tällä toisella kerralla pelottaa molemmat synnytysvaihtoehdot. Pelkään suppareita, koska ehti tulla kokemusta niistäkin viimeksi. Toisaalta pelkään sektiota jos tulee samanlainen paniikki kuin viimeksi tai jos joudun taas kiireellisenä sektioon eikä mies pääse mukaan.

 

Tällä kertaa edessä olisi alatiesynnytys, kun vauva ymmärtänyt kääntyä raivotarjontaan. Saa nähdä kuinka lopulta käy. Vieläkin pelottaa, että jotain kuitenkin tapahtuu ja sektio kutsuu.

[Kasma]

^ Sä voit pyytää kiireellisessä sektiossa nukutusta, jos haluat. Koko draama menee sulta ohi nukkuessa ja heräämisen jälkeen sut viedään miehen ja vauvan luokse. Mulle kävi noin ja se oli ehdottomasti synnytyksen paras osa.

[Molly]

^Mä anelin paniikissa, että eikö mua voisi nukuttaa, en kestä olla hereillä, kun tieto tuli että kiireelliseen sektioon mennään. Ei suostuttu nukuttamaan. Onko se siis oikeasti mahdollista?

[Kasma]

On. Multa anestesialääkäri kysyi leikkaussalissa, että suostunko puudutukseen. Luulin, että ne aikoo leikata mut auki ilman yhtään mitään ja ilme tais olla sen mukainen. Vastasin, että mua pelottaa ja sit se päätti nukuttaa mut. (Olin pelkopotilas ja lääkäri tiesi sen) Kyseessä oli kiirellinen sektio, mutta päätöksestä leikkaukseen annettiin 30 minuuttia, että ei se nyt ihan kaikkista kiirellisin ollut. Tosin se oli aluesairaala, että niiden piti hälyyttää päivystävää leikkaussalihenkilökuntaa jostain. Ihan tosihätä sektioissa ne kuulemma nukuttaa aina, koska se on nopein tapa (tuttu anestesialääkäri kertoi jälkikäteen).

[A.O]

Toinen vauvakin oli jääräpäisesti perätilassa, joten tuli suunniteltu sektio.

kaikki meni hyvin, (taas), ainoa että leikkauksen aikana/jälkeen tunsin liikaa... sattui siis todellakin kun laitettiin kasaan mahaa.... joku puudute hävisi kesken leikkauksen. mutta muuten kaikki meni hyvin, olen molemmilla kerroilla saanut vauvan heti heräämössä rinnalle. Tällä kertaa epiduraali teki toisen jalan tunnottomaksi joka viivästytti kotiinpääsyä 4.päivään, sitten kun pumppu saatiin pois niin jalkakin alkoi toimia.. JOS tulisi kolmas leikkaus, vaatisin epipumpun aikaisemmin pois kokonaan.. ja varmistukset siitä että puudute toimii..

[Chokoladen]

Mua kiinnostaisi kuulla lisää kokemuksia seuraavista synnytyksistä, kun takana on kiireellinen sektio. Eka lapsi syntyi onnistuneesti alatiesynnytyksellä, ja se oli ehkä elämäni hienoin kokemus, toista yritettiin pitkään alakautta siitä huolimatta oli infektio sekä mulla että keskosvauvalla ja olin aika huonossa kunnossa. Sitten kun vauvakin meni tarpeeksi huonoon kuntoon, tehtiin kiireellinen sektio. Vauva lähti salista suoraan viikoksi teholle. En ymmärrä miksi piti väkisin yrittää alateitse sairasta keskosta kun olin itsekin kuumeessa. Tästä on jäänyt minulle sellainen kauhufiilis, että vaikka esikoisen alatiesynnytys oli niin upea kokemus, tuntuisi paljon turvallisemmalta synnyttää mahdollinen seuraava lapsi ihan suosiolla sektiolla.

[Viivilinnea]

^ Sä voit pyytää kiireellisessä sektiossa nukutusta, jos haluat. Koko draama menee sulta ohi nukkuessa ja heräämisen jälkeen sut viedään miehen ja vauvan luokse. Mulle kävi noin ja se oli ehdottomasti synnytyksen paras osa.

 

Okei. Hyvä tietää! Eipä olis tullut mieleen vaatia nukutusta. Mut katotaan kuinka mun käy tällä kertaa!