Fyysinen synnytykseen valmistautuminen

[Nasty]

Tällainen aihe ei ainakaan nopealla silmäyksellä pistänyt silmään. Eli minua kiinnostaisi millä tavoin olette valmistautuneet synnytykseen fyysisesti ja oliko siitä apua. Ja nyt en tarkoita niinkään yleistä liikuntaa ja kuntoilua raskausaikana, koska se kuuluu varmaan lähes jokaisen raskausaikaan ja sitä suositellaan alusta alkaen. Enemmänkin minua kiinnostaa esim. hengitys- ja rentoutusharjoitukset (mammajooga), lantionpohjan lihasten treenaus, välilihan hieronta jne. Millä tavoin ne auttoivat synnytyksessä vai auttoivatko, tuliko repeämiä jne.? Kaikkia mahdollisia synnytykseen valmistautumiseen ottaisin ilolla vastaan!

[Alinka]

Ennen esikoisen syntymää treenasin mammajoogassa neuvottuja liikkeitä. Tärkein näistä taitaa olla kyykkyasento. Mitenkäs sen nyt selittäisi... Hmm. Noh, kyykyssä jalat auki olin viiden rauhallisen hengityksen ajan aluksi. Venyttää kuulemma alapään lihaksia ja kyllä sen venytyksen tunteekin siinä asennossa Jos olet kiinnostunut raskausajan joogasta enemmänkin niin kannattaa hankkia käsiinsä Malla Korhosen kirja Raskaus ja jooga tai sitten mennä ihan johonkin kurssille.

 

Siitä en sitten tiedä, auttoiko itsellä tuo joogailu mitenkään... Synnytys oli pitkä (36 tuntia) ja toisen asteen repeämä tuli. Joogasta oli synnytyksessä ainakin se mainittava hyöty, että saatoin käyttää siinä oppimiani asentoja oloani helpottamaan. Voin kyllä koko raskausajankin erinomaisesti, ei ollu selkäsärkyjä tms. närästys oli ainoa vaiva. Synnytyksestäkin palauduin nopeasti. Ja jaksoin tuon maratonin oikein hyvin.

 

Nyt tokassa raskaudessa olen jatkanut joogaa (ja raskauksien välilläkin sitä harrastanut) ja voinut taas ihan loistavasti! Voi olla, että on joogan ansiota tai sitten raskaanaolo vaan sopii mulle hyvin

[LeeLoo]

Mä olen valmistautunut toistaiseksi normaalin liikunnan ja urheilun lisäksi venyttämällä juuri tuolla ylläkuvatulla asennolla ja kuuntelemalla Synnytä rentoutuneena-rentoutuslevyä. Siitä tiedän monille olleen ison avun synnytyksessä!

 

Synnytys on toki vielä edessäpäin, joten hyötyä en osaa arvioida. Haittaa tuskin ainakaan on.

[Natalie]

Kävin raskausjoogakurssin, ja sittemmin olen tehnyt joogaa kotona dvd:n opastuksella. Se on tämmöinen, tilasin muutamalla hassulla eurolla muistaakseni amazonista:

 

 

Tuossakin tehdään noita kyykkyjä ja muita. Jooga tuntuu musta hyvältä kun on niin jäykkä olo. Tuntuu myös että siitä saa kehoon lisää tilaa, ja auttaa myös mielen rauhoittamisessa.

[Hyasintti]

Mä asun Belgiassa ja kävin toisen raskauden aikana fysioterapeutin pitämässä valmennusryhmässä, jossa harjoiteltiin rentoutumista, etsittiin oikeaa lantion asentoa, tehtiin vähän lantionpohjaharjoituksia ja harjoiteltiin ponnistamista lattialla, pallon päällä ja muissa mahdollisissa asennoissa. Nyt synnytyksen jälkeen homma jatkuu lantionpohjanlihasten ja syvien vatsalihasten jumppana. Ekalla kerralla tuo valmennusjuttu vaikutti vähän oudolta, mutta myöhemmin tykkäsin siitä kovasti ja synnytyksessäkin oli opeista hyötyä. Harrastin Suomessa asuessani Method Putkistoa ja pilatesta, ja jonkin verran samoja piirteitä on ollut näissä harjoituksissa.

[pom]

Jooga tuntuu musta hyvältä kun on niin jäykkä olo. Tuntuu myös että siitä saa kehoon lisää tilaa, ja auttaa myös mielen rauhoittamisessa.

 

Mina kayn myos mammajoogatunneilla, ja siellakin ohjaaja sanoo etta joogaaminen antaa kaiken muun lisaksi vauvalle lisaa tilaa kun siella oppii pitamaan rintakehan auki ja ylhaalla. Jos on yhtaan huonoryhtinen, on helppo istua losottaa kasassa, mika voi johtaa ahdistavaan oloon ihan ilman vauvaakin.

 

Olen myos vakuuttunut etta kaikki hengitysharjoitukset ovat suureksi avuksi synnytyksen koittaessa.

[AvioPapu]

Nostanpas tätä ketjua, on mielenkiintoinen aihe. Lisää kokemuksia?

[A.O]

Ajattelisin itse että yritän valmistautua ihan liikkumalla enemmän, sisältää kävelylenkkejä päivittäin, ehkä jumppaa/kuntosalia/uimista.

Rapakunto tällähetkellä..

[tiimali]

Jotenkin loppuraskaudesta olin niin romuna, että ei käynyt edes mielessä mitenkään valmentautua. Lähinnä pidin huolta, että olin joka ilta syönyt jotain, että jos yöllä tulee lähtö niin ei tarvi nälässä olla. Enkä tiedä onko siinä hommassa niin hirveästi apua mistään valmentautumisesta, mä en kokenut että siinä olis mikään jooga ollut avuksi, vaikka jollekin toiselle varmasti on.

[Guest vieras]

Mun mielestä molemmissa raskauksissa liikunnan harrastaminen on ollut ihan vitsi. Olen ollut suht hyvässä kunnossa, mutta täysipäiväisen työn lisäksi voimat ei todellakaan ole riittäneet juuri mihinkään. Eli harrastan kyllä liikuntaa, mutta paljon vähemmän ja kevyemmin kuin ennen raskautta. Erilaisissa äitysryhmissä on ollut kiva käydä, koska siellä näkee muitakin raskaana olevia ja tulee henkisesti valmistauduttua tulevaan. Mä olen käynyt joogassa ja vesijumpassa, joka on ihan lifesaveri varsinkin lopussa, kun kerrankin pystyy liikkumaan vapaasti.

 

Mun mielestä joogan osaaminen on todella postiivista. Etenkin henkitystekniikat ja se että osaa rentoutua kivuista huolimatta, ja ylipäänsä sellainen oman kehon kuunteleminen.

 

Lantiopohjan lihasten treenaaminen on tärkeää.

 

Myös vatsatanssissa on hyviä lantion pyörittely liikkeitä, joista voi olla paljon apua avautumisvaiheessa. Yleensä sellainen ajattelutapa, että kokeilee mikä tuntuisi hyvältä.

 

Ihan vikoilla viikoilla tärkeintä valmistautumista on lepo, varsinkin jos yöllä on vaikea nukkua, ja se että muistaa syödä. Ekassa raskaudessa yritin tehdä pienen kävelyn joka päivä, koska se helpotti lonkkien särkyä, ja myös väsytti tosi paljon.

[Airis]

Itse olen kokeillut hypnosynnytysvalmennuksessa opittuja rentoutusharjoituksia. Siinä oppii oikean hengitystavan ja hyvän "työskentelyasennon". Synnytys sujui loistavasti noilla opeilla. Kätilö kehui, että vauvan sykkeet olivat todella hyvät koko synnytyksen ajan, repeämiä ei tullut yhtään ja palautuminen oli nopeaa.

 

Suosittelen tutustumaan aiheeseen ja lainaamaan vaikka kirjan aiheesta.

[Savannnah]

Itse olen kokeillut hypnosynnytysvalmennuksessa opittuja rentoutusharjoituksia. Siinä oppii oikean hengitystavan ja hyvän "työskentelyasennon". Synnytys sujui loistavasti noilla opeilla. Kätilö kehui, että vauvan sykkeet olivat todella hyvät koko synnytyksen ajan, repeämiä ei tullut yhtään ja palautuminen oli nopeaa.

 

Suosittelen tutustumaan aiheeseen ja lainaamaan vaikka kirjan aiheesta.

 

 

Kävitkö siis ihan jossain kurssilla vai opettelitko kirjasta? Tämä aihe kiinnostaa kovasti ja kuuntelenkin hypnoosirentoutus cd:tä synnyttäjälle nyt.

Mietin myös pitäisikö alkaa lihaskuntoa myös harjoittamaan ponnistusvaihetta ajatellen kun on tuo haba päässyt hieman rapistumaan...

[J A W]

Mä en varsinaisesti tehnyt mitään harjoituksia, synnytys oli suhteellisen helppo ja ponnistusvaihekin lyhyt. Olin etukäteen kyllä sillai vähän hakenut vatsalihaksia, että millä lailla niitä voisi käyttää, että suuntaisi sitä vauvaa ikään kuin alaspäin sen sijaan että lytistäisi kasaan, mutta ihan epäformaalisti vaan.

 

Itse en saanut sohvalta nousta useaan viikkoon ennen synnytystä, ja täytyy sanoa, että vaikka OP sanoi, että ei sitä ulkoilua sun muuta tähän väliin, niin pidän oman kokemuksen perusteella ehdottomasti tärkeimpänä fyysisenä synnytykseen valmentautumisena sitä, että on sillai ihan vaan yleiskunnoltaan hyvässä kunnossa. Se on kuitenkin rankkaa fyysistä työtä työtä se synnyttäminen ja jos ei oo hyvässä kunnossa on luultavasti aika sama kuinka monta rentouttavaa ajatusta on ajatellut ja alapääjoogaliikettä tehnyt.

 

Suosittelen kunnonkohotuksen aloittamista samalla kun aloittaa raskauden yrittämisen ja ehdottomasti kunnon ylläpitämistä koko raskauden läpi. Äitiysloman kävelyjen varaan ei kannata jättää, voi nimittäin käydä niin ettei saa kävellä.

[Kaisla81]

Kävitkö siis ihan jossain kurssilla vai opettelitko kirjasta? Tämä aihe kiinnostaa kovasti ja kuuntelenkin hypnoosirentoutus cd:tä synnyttäjälle nyt.

Mietin myös pitäisikö alkaa lihaskuntoa myös harjoittamaan ponnistusvaihetta ajatellen kun on tuo haba päässyt hieman rapistumaan...

 

Onko aiheesta muuten suomenkielistä kirjallisuutta? Entäs suomenkielistä cd:tä?

 

En vielä odota toista lasta, mutta toivottavasti pian ja aihe kiinnostaa kovasti.

 

Ekaa odottaessa pidin kunnostani huolta myös läpi raskauden ja siitä oli kyllä apua pitkässä synnytyksessä. Jaksoi vielä ponnistaa, vaikka oli pitkä valvominen suppareiden takia takana.

[Airis]

Kaisla81 ja Savannnah, kävin kurssin Helsingissä. Vaikka asiasisältö ei varsinaisesti mitään uutta ja mullistavaa olekaan, oli kurssi silti hyödyllinen ja siellä pystyi työstämään omia pelkoja/epäluuloja.

 

Hypnosynnytyksestä ei taida olla suomenkielistä kirjallisuutta mutta kurssilta sai kurssinvetäjän suomeksi tekemän rentoutus cd:n ja monisteita.

 

Synnytyksen aikana kuuntelin vartavasten kurssilla suositeltua (hypno)synnytystä ja rentoutumista varten tehtyä musiikkia, joka aluksi kuulosti rehellisesti sanottuna huvittavalta pimputukselta mutta kun sitä hetken kuunteli niin se kyllä rentoutti ja toimi koko synnytyksen todella hyvin. Tekijä/säveltäjä oli muistaakseni Halpern.

 

Kirjasta on hyötyä mutta jos sitä lukee itsekseen siitä täytyy osata valita se olennainen, itselle sopiva ja tehokkain rentoutustekniikka ja hengitysharjoitukset ja treenata niitä niin hyvin, että jutut tulee h-hetkellä "takaraivosta". Itse aloin treenata rentoutusta noin pari kuukautta ennen synnytystä lähes joka päivä.

[tanssija]

Mä oon tanssinut vatsatanssia useita vuosia ja naivisti kuvittelin tanssivani avausvaiheen läpi. Supistusten kipeytyessä kävelin lähes varpaillaan ja koko kroppa ihan jäykkänä. En olisi voinut kuvitellakkaan pyöritteleväni lantiota mihinkään suuntaan.

 

Synnytyksessä huomasin juuri ennen epiduraalin saantia että lantion saaminen painottomaan tilaan olisi auttanut kun paniikissa hyppäsin miehen kaulaan roikkumaan. Olin kyllä kotonakin kontallaan, mutta ei lantio siinä roiku vapaasti ja muutenkin ison vatsan kanssa on aika mahdoton roikkua missään kun käsivoimat ei riitä.

 

Ehkä tanssi olisi auttanut ennen kuin poltot kipeytyivät liikaa. Ponnistusvaiheessa vatsalihasten tuntemuksesta oli hyötyä. Nimenomaan siitä et vatsatanssissa käyttää muutakin kuin noita suoria vatsalihaksia ja tietää mikä vaikuttaa mihinkin. Poika tuli ulos kahella ponnistuksella ja ponnistusten suunta oli helppo hahmottaa.

 

Mä en uskaltanu liitoskipujen takia harrastaa liikuntaa juuri yhtään raskauden aikana ja ehkä se jumitti selän niin pahasti etten osannut rentouttaa sitä. Tällä kertaa en kyllä jätä tanssia ja nytkin olen jo huomannut et vaikka kävely aiheuttaa liitoskipuja niin tanssi helpottaa niitä.

[Guest Grenada]

Mä en mitenkään erityisesti valmistautunut synnytykseen fyysisesti, koska varsin aikaisin alkaneet liitoskivut tekivät minkään pitkäkestoisemman liikunnan mahdottomaksi. Lähinnä venyttelin, treenasin kuten aiemminkin selkälihaksia ja lantionpohjalihaksia. Tosin mistään muusta vaivasta kuin liitoskivuista en sitten raskausaikana kärsinytkään. Itse synnytys oli itselläni nopea, ponnistusvaihe lyhyt eikä tullut repeämiä. Tosin käynnistetty synnytys oli omalla kohdallani niin kivulias, että siinä ei sinänsä mistään fyysisestä apukeinosta olisi ollut apua, kun en pystynyt istumaan enkä olemaan missään muussakaan asennossa puhumattamaan mistään kunnon hengittämisestä ilman epiduraalia.

[Guest Astarte]

(viesti poistettu)

Edited August 31, 2012 by Astarte

[Guest ensimmäinen]

Itse valmistauduin ensimmäiseen synnytykseen paitsi keskittymällä rentoutumiseen, "lämmittelemällä" välilihaani. Loppuraskaudesta hieroin öljyllä, sekä olin kyykkyasennossa, jolloin paine venytti tuota hyvin. Synnytys; 10 tuntia, joista 10 min ponnistusta, "vauriot" yksi tikki (joka sekin oli voinu jäädä laittamatta; olis painamalla tyrehtyny vuoto). Ennemmin synnytys, kuin hammaslääkärissäkäynti

[Fifi]

Ma harrastin liikuntaa koko raskauden, kavin uimassa 1-2 kertaa viikossa ja treenasin viikottain PT:n kanssa jonka erikoisalaa on pre ja post natal jumppa. Lisaksi tein paivittain fysion suosittelemia jumppaliikkeita symfuusikipuihin ja tietty lantionpohjanjumppaa.

No synnytys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja paadyin sektioon, mutta toivuin siita ihan supernopeasti ja uskon etta hyva fyysinen kunto auttoi.

[tanssija]

No kaikki ei mennyt tässäkään raskaudessa ihan niin kuin olin ajatellut vaan jouduin jättämään taas tanssitunnit rv 20 liitoskipujen takia. Nyt olen käynyt kerran viikossa uimassa ja pyöräillyt kuntopyörällä. Tietääkö joku onko tuo joogan kyykkyasento sovelias lantion löystymisestä ja liitoskivuista kärsivälle? Kun jopa sammakkouinti on kielletty jalkojen levityksen takia. Kuvittelisin et häpyluu suurin piirtein halkeaa tuossa kyykkyasennossa Tietysti synnytyksessä ei ole enää niin väliä, mutta luulenpa etten enää edes pääse kyykkyyn kun se aika koittaa