Inhottaviin kommentteihin nokkelat vastaukset

[Mama81]

En yleensä keksi vastaavissa tilanteissa mitään, koska olen herkkä ja loukkaannun jos minulle ollaan ilkeitä. Menen sanattomaksi, mutta toisaalta osaan sitten olla todella jäätävä ja ignooraan täysin ikävät ihmiset . Sain välinpitämättömällä käytökselläni ikäviä kommentteja heittelevän anoppini jokseenkin ruotuun. Hän ilmeisesti ymmärsi, että en puhu hänelle kohta enää koskaan mitään jos ei homma muutu. Joskus myös hiljaisuus voi olla tehokkaampaa kuin vastanäpäytys . Itse kun en osaa oikein näpäyttää takaisin, mutta kuulemma silloin harvoin kun näpäytän se sivaltaa syvältä. Kai sitten tulee mietittyä pidempään ja odotettua sopivaa tilaisuutta "kostaa" . 

[VIP]

Jep, mulkaisu ja hiljaisuus voi myös toimia.

[RockaBella]

Viime raskaudessa mun mahaa kans tuli melko tuntematon nainen taputtelemaan kun olin kukkakaupassa töissä.. "mikäs sulla täällä on?" Öööö... No mitäs luulisit?! 

Todella raivostuttavaa...

 

Esikoista rupesin odottaa 18 vuotiaana ja tuli kyllä jos jonkin näköistä kommenttia.. Sanoin, että olisin halunnut lapsen jo 16veenä jos olis tärpännyt..

 

 

No, nyt viime raskaudessa kerroin ilouutiset isälleni, niin kommentti oli: Meinasitko koko maapallon täyttää? Tuohon en keksinyt mitään järkevää vastausta.. Ideoita jos tällä kertaa kysyy samaa? En oo vielä kertonut hänelle juuri tuosta syystä..

 

Entäs sit tähän vastaus: Ai sulla on jo noin monta lasta, kylläpä oot kerennyt!? Ja tätä oon kuullut kolmen pojan kanssa kävellessä, ennen tätä raskautta jo.. 

 

Vielä ei oo kukaan kommentoinut mitään "ilkeää" kun on neljäs tulossa, ei vielä niin selkeä maha ole, mutta mielenkiinnolla odotan.. 

Varmasti tulee jotain, että oispa se jo tyttö tms.. Kyllähän mä tyttöä toivonkin, mut katsotaan tuleeko se seitsemän veljestä ennen sitä 

Edited July 25, 2013 by suzie86

[Jenny-Maria]

Minä eräässä tilaisuudessa tenavan ollessa vauvaiässä: "pitääkin ruokkia Tirppa"

Tuttavapariskunnan nainen tulee hakemaan miestään sieltä kahviosta, missä olimme: "tuus nyt [vaikka Tarmo], ohjelma alkaa ihan just"

Tuttavapariskunnan mies: "kohta, mää jään tänne nyt vähäks aikaa" (epämääräisesti myhäillen, kai se luuli näkevänsä tissit)

 

Siippa lämmitti pullon ja toi sen.

 

Tuttavapariskunnan mies alkaa tehdä lähtöä, selvästi pettyneenä: "kannattaako sitä nyt tollasia antaa, kun eikös ihan luonnontuote olisi parempi".

 

No, jamppa ei tokikaan tiennyt, mitä pullossa oli, olihan siellä saatanallista korviketta, sen myönnän. Selvästi pettyi kuitenkin pullon tultua, joten päättelin, että kuvitteli näkevänsä (.)(.) ja jäi siksi notkumaan paikalle.

 

Olen myös kuullut sen, kuinka imetetty lapsi ei sairastu lainkaan täysimetyksen aikana. Jännästi Tirppa pysyi terveenä useita kuukausia pidempään kuin tuttavaperheen täysimetetty lapsi, joka sairasteli suurinpiirtein 1 kk iästä lähtien. (Ei, en yritä kiistää mitään, lähinnä pidän naurettavana sitä, että täysimetystä pidetään kaikki taudit imetysaikana pois pitävänä jumalaisena voimana)

 

Kumpaankaan tilanteeseen ei ollut kyllä tarjolla kovin nokkelia vastauksia, lähinnä olin aika "täh".

Edited July 26, 2013 by Jenny-Maria

[ingenjoor]

Entäs sit tähän vastaus: Ai sulla on jo noin monta lasta, kylläpä oot kerennyt!?

 

Mä varmaan vetäisin tähän, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, eikös niin? ja linkkaisin silmää päälle.

 

Uskomaton toi Jenny-Marian kertoma tilanne...

[Sama vieras]

Aivan järkyttävä tuo Jenny-Marian tilanne. Miten voi tuollaisia trppöjä olla..

 

Mua on tässä kuluneina vuosiana vitu***nut anoppi ja appi. Eka semmoiset muutaman vuoden aina sai kuulla että joko joko joko, eikös olis kiva kun teilläkin olis, ja milloinkas. Sitten 6v seurustelun jälkeen mentiin naimisiin. No se ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä että ollaan paksuina, kun se on vissiin ainut syy naimisiin menolle.. Mentiin ekaa kertaa käymään häiden jälkeen niiden luona, en ollut eteisessä saanut kenkiä edes pois jalasta kun appi tuli repäisemään talvitakin multa auki että näkis mun mahan! Pettymys oli kova kun en ollut paksuna.Ja jäin aika sanattomaksi tuossa tilanteessa. Asuvat onneksi eri kaupungissa, joten ei nähdä usein. Joka kerta kuitenkin siellä käydessä aina mjuistivat kysellä että ettekös te meinaa tehdä ollenkaan lapsia. Näihin sitten aina aina jotain yritti sanoa takas, mutta harvoin sitä keksi mitään. Silloin ei edes tuntunut itsestäni ajankohtaiselta puhua koko aiheesta kun ei ollut mitään ajatusta siitä halutaanko me lapsia vai ei.

Miehen sisko sitten kerran kertoi että anoppi oli sille päivitellyt että eivät taida tehdä ollenkaan lapsia, vaikka eihän se *minä* vielä ole kovin vanha, olin silloin jotain 27v. Kiitos kun olet selkämme takana asiaa pohtinut ja päättänyt miten asia on, joka sulle ei kuulu..

Tätä kyselyä ja vihjailua kesti semmoisen 12vuotta, joka kerta kun siellä käytiin. Sitten taisivat päättää että ei me niitä lapsia tehdä ja lopettivat kyselyn, noin 1/2 vuotta - vuoden ennen plussaa.

Ei kyllä heille tehnyt mieli kertoa tulevasta lapsesta, olisin voinut jättää kertomatta siihen asti kun on lapsi maailmassa. Sitten kun kerrottiin, mies laittoi isälleen ultrakuvan sähköpostilla. Tähän päivään mennessä ei ole anopilta kuitenkaan esim mulle tullut onnittelupuhelua tai -viestiä, kyselyä miten menee yms, ei sillä että kaipaisin, mutta tuo vuosien tenttaaminen olis antanut kuvitella muuta, nyt menossa rv36. Käytiin  heillä viimeks kun olin jollain rv32:lla. Ei onnitteluja anopilta, ei mitään klysymystä kuinka on mennyt jne, appi oli haltioissaa. Tosin vasta nyt näytin rouvalta, sanoi appi, kun on se maha.. Mitä tohonkin sanoa, aha?

Anoppi alkoi sitten tenttaamaan lisää lapsia, vielä kun ekakin on vasta mahassa, en sanonut mitään, vitu**i. Sitten se sanoi että kyllä neljäkin kerkeisin vielä tekemään (olen 30v.), katsoi mua ja sanoi, että sua taitaa kammottaa koko ajatus. Mulkaisin ja sanoin että joo. Vaikka ei nyt paikkaansa pitäiskään. Sitten ihmettelyä että miksei aikaisemmin olla tehty lapsia, no vastasin että mitä sitä suotta hätäilemään.

Ärsyttää tuommoiset kommentit. Jos 13 vuotta on jaksanut muistuttaa että tehkää niitä lapsia, niin miksei voi olla iloinen sitten kun semmoinen on tulossa. Tekis mieli jättää lapsiluku yhteen ihan vaan ton takia.

Pitäis alkaa nyt jo harjoittelemaan kommentteja tulevaa varten..

 

 

[Jenny-Maria]

Sama vieras: anopit...meillä anoppi vonkasi varmaan 6 kk seurustelun jälkeen lapsenlapsia, kun "niille ei ole koskaan sitä oikeaa aikaa ja niitä ei välttämättä tule sitten ihan tilauksesta". Olin tuolloin 25-vuotias ja pätkätyössä, opinnot kesken ja seurustellut tosiaan 6 kk, en ollut ihan avoimin mielin hommaamassa lapsia. Jostain revin rohkeuden sanoa nämä samat myös hänelle.

 

Häiden aikaan jännitysoksensin koko päivän, josta anoppi veti johtopäätöksen, että olen raskaana ja kiersi pöydästä toiseen kailottamassa, että siellä morsian nyt oksentaa. Esikoinen syntyi 2,5 v. häistä, joten pitkä tiineysaika.

 

Toisen kohdalla ihmeteltiinkin sitten ajoitusta, kun ikäeroksi tulee 1 v 7kk, eiks se oo kauheen vähän, miten te nyt tollai.

 

(Menee ehkä vähän ketjuun anopit, mutta joo...)

[Kasma]

Suzie: mies toi mulle vuosi sitten työmatkaltaan ruotsalaisen vauva-lehden tuliaisiksi ja sen mukaan 4 lasta on muodikasta!

[RockaBella]

Kiitos ingenjoor ja Kasma  

[Kwak]

Meillä pojan ollessa 7-viikkoinen, omat vanhempani alkoivat jo puhua toisesta lapsesta. Mies veti melkoiset herneet nenään tästä, minkä kyllä ymmärrän. Olenkin sanonut vanhemmilleni, että eiköhän me ensin opetella yhden lapsen kanssa vanhemmuutta joku tovi ennen kuin toista edes mietitään. Appiukkohan väläytti todella mainiosti ollessamme heillä käymässä ensi kertaa raskauden kertomisen jälkeen, kun olin n. rv20. Hän siinä kaiken muun paasaamisensa ohessa sanoi, että "ei tähän maailmaan kannata lapsia tehdä". Häkellyin, enkä siinä kohtaa tajunnut sanoa mitään tuohon, vaikka mielessä kiehui ja pahasti. Seuraavalla kerralla aion kyllä vastaavan kommentin kuullessani antaa kuulua. 

 

Muuten olen säästynyt uppo-outojen ihmisten omituisilta kommenteilta ja etenkin pojan kanssa kulkiessa saa lähinnä positiivisia kommentteja. Miehen mummu tosin tuli syynäämään imetystä (poika oli 2-viikkoinen) oikein vastapäätä, vaikka varta vasten menin eri huoneeseen imettämään. Siinä kuulin sitten kommenttia siitä, "ettei maito riitä varmaan" kun poika söi vain yhdestä tissistä, enkä edes tarjonnut toista. Kun pikkuisella oli tunnin päästä jälleen nälkä, mummu totesi, että "no minä vähän ajattelinkin, ettei se syönyt kylläänsä kun vaan yhdestä tissistä annoit"  . Ja kun poika kiersi imetysten välissä lähinnä sylistä syliin (miehen äiti, mummu jne), kävi samainen mummu kommentoimaan, ettei me anneta pojan olla rauhassa ollenkaan. Niin... ketkähän sitä sylittelivätkään 

[athella]

Hyi elämä, mitä imetyksen kyttäyksiä Jenny-Marian ja Kwakin kohdalle on sattunut. Aina välillä sitä jaksaa yllättyä siitä, miten ajattelemattomia ihmiset osaavat olla... Näköjään pitää tuollaiseenkin osata varautua.

[Kwak]

Tuo imetyskyttäys on mun mielestä kaikkein hämmentävintä ja samalla kiusallista. Lapsen on syötävä, kun sillä on nälkä, joten siltä ei voine välttyäkään. Pitääkö tässä seuraavaksi mennä tuijottamaan kommentoijan omaa ruokailuhetkeä ja kommentoida joka välissä tyyliin "söitköhän nyt varmasti riittävästi", "ettei sulle vaan jäisi nyt nälkä". Ongelmana ko. henkilöiden kohdalla on vaan se, ettei ne todennäköisesti edes tajuaisi tuota v***uiluksi, vaan luulisivat mun nyt vaan sanovan sen mitä ajattelen, niin mun anoppi ja äitinsä tekevät...

Edited July 30, 2013 by Kwak

[Tähkäpää]

Tämä ei välttämättä kaikista ole inhottavaa mutta mua ärsyttää suunnattomasti kun monet meidän ystävät / lähipiiristä odottaa että hankitaan jossain vaiheessa lapsia koska tietävät että joskus haluamme.. ja kun olemme heillä kylässä (heillä on siis lapsia) ja lapset sattuvat riehumaan, kiljumaan tai uhmaikäileen huomiota herättävästi (joka monia voisi alkaa ärsyttämään) niin he heti heittävät katsetta meihin  ja sanovat jotain tämän tapaista:

"Se on hyvä nyt jo opetella kestämään, ku tätähän se kohta teilläkin on" "Tässä nyt näätte mitä teidänkin tulevaisuus tulee olemaan"

 

 tai jotain lapsen hoitoon liittyvää naljailua kun omalla vauvalla on haisevat kurat housussa: 

"Voisit jo opetella vaihtamaan vaippoja meidän Pikku Petterillä kun sitten saatteki vaihtaa niitä solkenaa kun sen oman saatte" ja samalla ojentaa kersaa meille.. wtf!

 

Nää on vielä aina sanottu jotenkin ivallisesti, ja se tuntuu aina jotenkin tosi ärsyttävältä ja alentavalta. Eikä koskaan tiedä mitä ton tyyppisiin heittoihin pitäisi vastata?

Vai oonko nyt vaan ihan liian herkkis kun ärsyynnyn tommosista?

Tää on vaan yks syy miksi ei oo haluttu lähipiirille kertoa meidän yrityksestä koska ei jakseta jos noi ivallisuudet vaan lisääntyy aina kyläreissuilla...

[Kasma]

^ Mun tulkinta on, että ne vanhemmat on väsyneitä ja tarvis vähän hengähdystaukoa. Joskus oikeasti toivoisin, että joku toinen vaihtais ne vaipat ja sais edes hetken hengähtää. Mutta ei se silti oikeuta olemaan ivallinen teille! Toinen tulkintavaihtoehto olisi, että niitä vanhempia harmittaa lastensa käytös. Itse vastaisin tuollaisiin ottamalla vaikka vauvan (vaipanvaihdon jälkeen) syliin tai leikkimällä hetken isomman kanssa. Ehkä kysyisin, että ovatko käyneet missään viime aikoina (=saaneet lasta hoitoon) ja sympatiseeraisin, että on se pikkulapsivaihe välillä rankkaakin.

 

Kwakin "justhan-se-söi / ei-maito-riittänyt" -tilanteissa olen sanonut vauvan haluavan jälkiruokaa. Tokihan multa tulee sellaista kermaa, että sitä on saatava lisää.

[Lilyrose]

Käsittämätön tuo Jenny-Marian imetysstalkkeri!

 

Raskaana olevalle osoitettu kysymys "haluatko vaihtaa vaipan, niin saat harjoitusta" on mun mielestä ihan järjetön (ja sitä kuulee paljon). Öö... miksi haluaisin? Kyllähän se synnärillä sit opetellaan ja oma lapsi tulee antamaan ihan tarpeeksi harjoitusta synnyttyään. Multa ei oo kysytty sitä ivallisesti, vaan useampi kaveri ihan tosissaan. Toinen inhottavuus on vauvan työntäminen pakolla syliin "harjoituksen vuoksi". Ei kiitos, en halua treenata lapsellasi. Jos haluan pidellä lastasi, teen itse aloitteen. Ja ei kai se pienelle vauvallekaan kovin kiva ole reissata kaikkien vastahakoistenkin kaverien sylissä.

[Sama vieras]

Mä sain vähän samantyyppisen kommentin tässä joku aika sitten kuin Tähkäpääkin. Näin peruskouluaikaisia muutamaa kaveria vuosien jälkeen (ei olla oltu yhteyksissä tms). Kahdella heistä on lapsia ja siinä sitten päivittelin että onpas aika kulunut nopeasti kun heidän lapsensakin ovat jo niin isoja jne., ihan hyvällä ihmetellen. Toinen näistä sitten katkeran ivallisesti tokaisi että "sulla se kaikki on vasta edessä" (viitaten vielä mahassani olevaan tyyppiin). Joo, tiedän. Tuommoisista kommenteista vaan tulee mieleen että säkö olet nyt sitten elänyt elämäsi kurjinta aikaa siitä asti kun lapsesi olet saanut, kyseessä ei kuitenkaan ole teineinä vaihingossa äideiksi tulleet. Musta tuommoiset kommentit on tosi outoja. Jää kuva, että lapset on pahin moka mikä on tullut tehtyä..

[Onda]

Täällä on kyllä jotain sellaisia, että mulla sappi kiehuu jo täällä yksikseni, vaikken moisia ole itse siis kohdannutkaan.
 
Mä tiedän, että tulen kihisemään, jos joku yrittäisi koskettaa mun vatsaa suin päin - oon meinannut lyödä yhtä joka oli antamassa eteläeurooppalaista poskisuukkotervehdystä, joten varmaan iskisin sormille, jos ne yrittäisi lähestyä mun vatsaa.

 

Tutuimmille ja opiskelukavereille varmaan vaan nasauttaisin jotain kaksimielistä takaisin, juuri tyylillä "Etkö tiedä miten lapsia tehdään?" tai vielä suurempaa iskua (teekkareille) "Etkö sä oo päässy pukille vähään aikaan?". 

 

Mut jos esim. töissä tai muualla joku alkaisi selkeästi ilkeilemään lasten hankinnasta yms, niin mä varmaan antaisin itteni purskahtaa suoraan itkuun. Oon sen oloinen ihminen (kuulemma), että ihmiset ei olettaisi mun itkevät herkästi, joten se varmasti pysäyttäisi ihmiset. Meillähän tulee olemaan lapsettomuushoitoja pohjalle, niin oppisivatpahan olemaan puuttumatta. Jos naisia pidetään itkuherkkinä ja sen tiedetään toimivan aseena, niin totta kai käyttäisin sitä hyväkseni

 

Ikävin tilanne on ollut kun Ikeassa, joku tuntematon mies rupes kommentoimaan, että esikoinen on isänsä näköinen, että ei tarvi mennä testeihin.

 
Aivan älytöntä! Oon kuullut, että kaverin kaverille oli tehty myös samaa, mutta toisin päin - henkilö on siis itse kaksonen ja ovat kuulemma hyvin erinäköisiä keskenään, niin heille oli sitten joku täysin tuntematon tullut kesken ravintolaillallisen selittämään heidän isälleen että "tiedäthän että kaksosilla voi olla eri isät?". Siis anteeksi mitä?! Miten kukaan voi mennä sanomaan noin, kun koko perhe on pöydässä, eli se ei ollut mitään "äijien kesken" baaritiskillä?!
 

Ja lopuski mun on tunnustettava, että mä oon kova heittämään vitsiä "tulevista lapsista", esim. teille tulisikin sitten "sinisilmäisiä lapsia" yms. Pyrin kuitnekin tekemään sen vain tarpeeksi tutuille sekä selvän vitsailevasti ja tilanteissa, joissa koen sen olen ok (esim. pariskunnasta toinen on jo heittänyt jotain samantyyppistä läppää). Kerran olen kyllä möläyttänyt jotain kaverille, joka sitten tunnustikin että ovat kyllä yrittäneet lasta, mutta eivät ole onnistuneet. Lopetin vitsailun heti ja vahdoin keskustelun heti vakavammaksi, sillä ymmärsin, että asiasta ei vitsailla. Pyysin rehellisesti anteeksi ja pystyin myöntämään, että meillä on sama tilanne. Tämä lipsus siis lopulta auttoi meitä tulemaan toistemme tueksi. Mutta moni ei vain tunnu ymmärtävän, että anteeksikin voisi pyytää, jos toinen selvästi pahastuu... <.<