Inhottaviin kommentteihin nokkelat vastaukset

[Galentin]

Vellamo:

 

"Autot on niille, joille ei ole parempaa käyttöä rahoilleen. Onneksi me kehtaamme asua ihan keskustassa niin ei tarvitse vapaa-aikaansa viettää tien päällä ja bensa-asemilla... saapahan lapsikin raitista ilmaa."

 

Terveisin toinen autoton

[Vellamo]

^ hyvä vastakommentti

Täytyykin laittaa korvan taakse tuo, jos joku vielä intaantuu meille ehdottelemaan auton ostoa

[ipsi]

Multa on muutaman kerran joku kysynyt että "ottekos te tekemässä lapsia?" on tehnyt mieli vastat että "Entä mitä ehkäisyä teillä käytetään vai harrastatteko te seksiä ihan paljaaltaan?" sillä sitähän tossa käytännössä kysytään, että harrastetaanko meillä "suojaamatonta" seksiä... Vielä en ole saanut noin tiukasti vastattua normaalisti tulee vaan jotain hymistyä...

[hippu]

Luin yhdestä lehdestä joskus tällaisen vinkin lastentekouteluihin:

 

"Mistäs tiedät että mulla on kohtu?"

Edited July 19, 2009 by hippu

[Tiitiäinen]

Mä aloin vastata lastentekokyselyihin ekan km:n jälkeen, että "Ei se aina mene niinkuin elokuvissa." Ja aika hiljaseks porukka on sen jälkeen mennyt eikä ole kysellyt enempiä.

[metsätähti]

Noihin "näin ennen tehtiin" -ilmoituksiin olen vain sanonut hymyillen: "Niin. Ne oli niitä aikoja."

 

Ja moneen tungettelevaan uteluun toimii kun kysyy: "Miksi haluat tietää?"

[Maro]

Kehotuksiin hoitaa lasta jollain muulla kuin omalla tavalla:

 

"Sinä sait jo kokeilla, eikös nyt ole mun vuoro"

 

"Niin sinä teit, minä teen näin"

 

"Eikö olekin mukavaa muistella 70/80/90-lukua?"

 

^Olettaen että tämä kommentointi tulee jälkikasvunsa kasvattaneelta.

[Guest petalouda]

Meillä vastataan vauvauteluihin:

 

"Niin, ollaanhan me jo harjoteltu melko monta vuotta"

 

Yhdessä ollaan siis oltu 8 vuotta. Jää kuulijan päätettäväksi mitä ollaan tehty ja miten

[curly]

Meihin on pidemmän aikaa kohdistettu vauvauteluita ja osa taas on sitä mieltä (esim. anoppi), ettei nyt muka mein kohdalla olisi vielä hyvä aika (opinnot kesken yms.), johon olemme vastanneet, että eihän köyhillä opiskelijoilla ole laman kynnyksellä muuhun varaa ku vauvantekoharjoituksiin!!

 

Mutta täll hetkell me tjottailaan ja jos tärppää ja joku viel utelee, että miksi juuri nyt, niin vastaamme miehen kans että "anopin riemuksi"!!!

[anskuliini]

Palasin häiden ja kesäloman jälkeen töihin ja miespuoleinen työkaveri töksäytti mulle, että kai sää kohta oot raskaana/alat lapsia tekeen tms. Vastasin tyynesti, et jaa no, täytyy varmaan kutsua haikara kylään.

On vielä niin alussa tämä projekti, että en osannut loukkaantua kysymyksestä, mutta naistyökaveri mun vieressä mulkaisi aika pahasti tätä ukkoa ja ois varmaan avannu suunsa, jos en ois ite siihen pystyny.

[ester]

Tosi törkeitä kommenttejä osaa kyllä ihmiset sanoa. Miksei voi pitää suutaan kiinni, jos ei voi sanoa mitään mukavaa? Aina ei ihmiset tarkoita pahaa, vaikka kuulija loukkaantuisi, mutta vois kyllä silti miettiä, mitä sanoo. Esim. tyyliin "Vai tulee teille jo toinen? Varmaan tulee rankkaa kahden pienen kanssa, mutta onhan se sen arvosta!" ei mua välttämättä loukkais jos se olis muotoiltu noin.

 

Kaikki vitsillä heitetyt jutut ärsyttää! Mulla raskaus vasta ihan alussa, mutta ootan kuhulla kaikia lihomiseen liittyviä läpänheittoja. Kaveripiirissä on myös ollut kauhan tosi hauska hehheh-juttu, liittyen mun lapsirakkauteen. Jo monen vuoden ajan on aina tullut "Oot varmaan paksuna" -kommentteja kun mulla on ollut esim. mahatauti. Nyt kun olen oikeasti raskaana pahoinvointi on ihan kamalaa, niin en tiedä jaksanko mosta. Onneks ei oo vielä tullut vastaan, mutta jos tulee niin tekis mieli pamauttaa heti, että "Niin oonki!" Olisivatpahan edes hiljaa sitten

 

Mua luulee vieraat ihmiset usein miehen pojan äidiksi. Mitään ikäviä kommentteja en oo vielä kuullut kun ollaan pojan kanssa oltu jossain. Ehkä ne ei särähdä mun korvaan niin pahasti kun en tosiaan oikea äiti ole

[Kirppu]

"Onpas sulla iso maha! Ja laskettu aika on vasta sillon. Ootko varma, ettei siellä oo kahta?"

 

-ei ne activiat pelaa, onneks saa rahat takas

[curly]

^Ihan helmi!!

[Tiinal]

Kylläpä ihmiset osaavat olla töykeitä , tosi inhottavaa. Mä olen päässyt helpolla, en ole saanut ikäviä kommentteja.

[Antsa]

Meille on kommentoitu aika ikävästi sitä kun poika nukkuu meidän vieressä samassa sängyssä tai kuinka liinailemalla opetan lapsesta sylipennun ja jatkuvasti saa olla kantamassa. Olen vain vastannut, että ei se enää rippikouluiässä meidän välissä nuku tai että ei sitä enää armeijaikäisenä tarvitse olla kantamassa. Kuitenkin "ikuisuuteen" verrattuna nämä muutamat ensimäiset kuukaudet jos vaikka kantaakin, niin kyllä se kävelemään oppii joku kaunis päivä ja sitten sitä ei enää syliin saakkaan...

[Pupuliin]

Meillä anoppi kommentoi myös samasta asiasta, poika kun ei ensimmäiseen kahteen viikkoon suostunut nukkumaan, kun mun vieressä. Kuulemma olis hyvä laittaa omaan sänkyyn, ettei nuku välissä armeijaan asti. Täytyy puolustaa anoppia, että toi on ainoa sen ärsykommentti koko meidän yhdessäoloaikana, mutta silti kävi vähän korvaan... Enkä keksiny mitään nokkelaa siihenkään sit, nyt varmaan pitäis, kun se ottaa poitsun aina yökylässä aamuyöstä viereensä, vaikkei toi kotona nuku ikinä meidän vieressä.

[Tiikeri-äittä]

´

Edited April 6, 2010 by Tiikeri-äittä

[Kamilla]

Meille on kommentoitu aika ikävästi sitä kun poika nukkuu meidän vieressä samassa sängyssä tai kuinka liinailemalla opetan lapsesta sylipennun ja jatkuvasti saa olla kantamassa. Olen vain vastannut, että ei se enää rippikouluiässä meidän välissä nuku tai että ei sitä enää armeijaikäisenä tarvitse olla kantamassa. Kuitenkin "ikuisuuteen" verrattuna nämä muutamat ensimäiset kuukaudet jos vaikka kantaakin, niin kyllä se kävelemään oppii joku kaunis päivä ja sitten sitä ei enää syliin saakkaan...

 

Äh, mitä kukkua. Taitavat olla kateellisia nuo kommentoijat Meidän vauvaa on pidetty sylissä tosi paljon, kun syntyi niin pienenä, että sitteriinkin sai laittaa vasta kaksikuisena painon mukaan. Viereenkin on otettu varmaan joka yö jossain vaiheessa, vaikka nukkuu ja viihtyy omassa sängyssäkin joka yö. Tästä vieressä nukuttamisesta meitä varoiteltiin neuvolassakin, että ei sitten suostu nukkumaan yksinään, mutta meillä se ei ole kyllä mennyt niin (ainakaan vielä). Meillä se sylittely oli vauvan pitkän sairaalassaoloajan jälkeen tarpeellista ja mieluista myös meille vanhemmille. Nyt lähemmäs viisikuisena vauva ei enää tykkää olla sylissä vauva-asennossa, pitää olla pystyssä =) sitterissä viihtyy, samaten lattialla, eli ei tartte jatkuvasti olla kantamassa.

Tämä nyt on täysin omaa järkeilyä, mutta minusta tuntuu, että tuo läheisyys tuo vauvalle varmuutta ja turvallisuuden tunnetta olla myös erossa. Että minä voin tässä lattialla makailla itsekseenkin, kun pääsen syliin heti kun haluan =)

Meillä ei imetys lähtenyt sujumaan, joten minusta on tärkeää se kaikki muu läheisyys mitä vauvalle voi antaa. Tosi vähän aikaa vauvat on kyllä pieniä, se on tullut jo meilläkin selväksi, vaikka etuajassa syntyneenä meidän vauva on hitaampi kuin muut.

[Kamilla]

Kantamisesta; nyt en muista ihan sanatarkkaan miten se menikään, mutta kiinalaisilla on oma sanontansa siitä, miten lasta pitää kantaa ensimmäinen vuosi tai hänestä ei koskaan pääse eroon (tms). Eli vain sylissä (liinassa yms) kannettu lapsi saa niin vahvan luottamuksen vanhempiinsa, niin läheiset suhteet kantajaansa, että uskaltautuu sitten myös tutkimaan ympäristöä. Jos lasta ei ensimmäistä vuotta kanna, on lapsi arka ja ujo ja pysyy lähellä isompanakin turvaa hakien. [/i]

 

Ahaa, mun järkeilyissäni on siis perää jonkun muunkin mielestä!

[salamanteri]

Tämä nyt on täysin omaa järkeilyä, mutta minusta tuntuu, että tuo läheisyys tuo vauvalle varmuutta ja turvallisuuden tunnetta olla myös erossa. Että minä voin tässä lattialla makailla itsekseenkin, kun pääsen syliin heti kun haluan =)

 

Jotain tuonnepäin ainakin. Niihnän se lapsen perusturvallisuus ja hyvä kiintymyssuhde hoitajiin syntyy, kun häntä huomioidaan positiivisesti, pidetään lähellä ja huolehditaan perustarpeista (ruoka, puhtaus, lämpö). Lapsi oppii luottamaan, että hän saa turvaa ja lohdutusta, kun paha mieli kohtaa.

[curly]

Jotain tuonnepäin ainakin. Niihnän se lapsen perusturvallisuus ja hyvä kiintymyssuhde hoitajiin syntyy, kun häntä huomioidaan positiivisesti, pidetään lähellä ja huolehditaan perustarpeista (ruoka, puhtaus, lämpö). Lapsi oppii luottamaan, että hän saa turvaa ja lohdutusta, kun paha mieli kohtaa.

 

Samaa mieltä. Itse kuvittelisin, että lapselle koituu enemmän haittaa, jos hän ei saa riittävästi läheisyyttä. En ikinä menisi kenellekään äidille arvostelemaan liiallista sylissä oloa!

[Suzy_Moon]

Meille on kommentoitu aika ikävästi sitä kun poika nukkuu meidän vieressä samassa sängyssä tai kuinka liinailemalla opetan lapsesta sylipennun ja jatkuvasti saa olla kantamassa. Olen vain vastannut, että ei se enää rippikouluiässä meidän välissä nuku tai että ei sitä enää armeijaikäisenä tarvitse olla kantamassa. Kuitenkin "ikuisuuteen" verrattuna nämä muutamat ensimäiset kuukaudet jos vaikka kantaakin, niin kyllä se kävelemään oppii joku kaunis päivä ja sitten sitä ei enää syliin saakkaan...

 

Itse jotain samantapaista sylipentu-läppää aikoinaan kuulleena voisin tarjota yhden nokkelan kysymyksen:

 

Ja mitäs vikaa on lapsessa/nuoressa/ihmisessä joka tulee mielellään syliin ja halimaan?

 

Mun poikani 12-vee tulee vieläkin äidin syliin, vaikka hartiat alkaa olla kuin miehellä. Ihan normaalisti kehitys edennyt, henkinenkin puoli. Murkkuoireita on ja vastaankin sanotaan. Mutta sellainen sylipentu. Saa halia ohimennessään tai telkkaa katsellessa.

[Antsa]

Mutta sellainen sylipentu. Saa halia ohimennessään tai telkkaa katsellessa.

 

Nimenomaan SAA halia! Kyllä se on minusta ihan mukavaa eikä tuo lapsikaan pane pahakseen jos sitä vähän hellii... Pitäisiköhän seuraavaa kommentoijaa rutistaa oikein kovasti ja silittää päätä, jos se sitten tajuaisi, että läheisyys on oikeasti ihan hyvä ja mukava juttu

[Suzy_Moon]

Pitäisiköhän seuraavaa kommentoijaa rutistaa oikein kovasti ja silittää päätä, jos se sitten tajuaisi, että läheisyys on oikeasti ihan hyvä ja mukava juttu

 

Kyllä!

[Guest pikkaraiset]

Nyt kun meillä on yksi lapsi, niin toisen lapsen ajankohtaan olen sanonut ihan suoraan totuuden. "Katsotaan suodaanko meille toista lasta. Onneksi saatiin edes tämä yksi kun ei se meille ole itsestään selvä juttu." Sen jälkeen on moni utelija melko hiljainen