Inhottaviin kommentteihin nokkelat vastaukset

[osvi]

ehkä vähän asian sivusta, mutta kun kerrottiin mieheni isovanhemmille, että vauvaa ootellaan, niin tää pappa totesi, että taitaa tämä mieheni isoveli sitten olla tuhkamuna kun pikkuveli ehtii ensin ja kehas tota miestä. oli kans tilanne, ettei oikeen tiennyt mitä ois sanonut. punastuin. onneks ei ollu tää veli paikalla..

[salamanteri]

"Miksi te haluatte tietää kumpi sieltä on tulossa? Ei se kannata, näkeehän sen sitten synnärillä" Tämä mm. anopin suusta. Vastasin, et yhdessä ollaan sovittu, et jos vain mahdollista niin haluttais tietää, mut voidaan olla aivan hyvin vaan kertomatta sulle. Anoppikin repes nauraan.

 

Oispa munkin äiti vaan nauranut. Mun äidin mielestä siis aikanaan ei olisi pitänyt selvittää kumpi on tulossa. Sanottiin, että halutaan se vaan tietää, jos mahdollista, mutta voidaan pitää asia salassa. Tämäpä ei sitten kelvannut mun äidille, vaan kyllä se nyt on sitten hänellekin kerrottava, jos kerta sen haluatte itse tietää. Nyt ottaa päähän, että kerrottiin eikä vaan tokaistu jotain nasevaa.

[Guest Xanor]

Appiukkoni totesi tässä vähän aikaa sitten, että "kyllä teidän pitää niin pitkään jatkaa touhuamista että sieltä poika tulee, jos tämä on tyttö". Perusteli tätä sukunimen säilymisellä (tosi harvinainen). Sanoin siihen vaan, että ei se meistä pelkästään kiinni ole, suvussa on muitakin lisääntymisikäisiä ja tokaisin vielä että siittiöhän sen sukupuolen määrittää. Tuli nimittäin sellainen olo, että ihan kuin se musta olisi kiinni kumpi meille tulee.

 

Mielestäni aivan turha kommentti, etenkin kun tätäkin vauvaa "touhuttiin" yli 2 vuotta.

[pampam]

^ Ja eihän se nykypäivänä edes ole enää niin, että pojasta sukunimi säilyy ja tytöstä ei. Voihan poikakin vaihtaa nimensä myöhemmin (esim. ottaa vaimonsa nimen) ja tyttö pitää omansa ja antaa sen lapsilleenkin...

[mare-84]

Ihmisiä kiinnostaa kovin toisten asiat, siksi kyselevät tyhmiäkin.

[Annuli]

Minun kummitätini kysyi minulta päivää ennen synnytystä, että " oliko tuo vahinko?". Jäin ihan monttuauki, enkä osannut sanoa muuta kuin että olin kyllä ihan tarkoituksella tullut raskaaksi, eli siis tämä on ihan haluttu! Loukkaannuin kyllä tosi kovin:( Mies tossa jälkikäteen sanoi että olisi pitänyt sanoa että " sinä taisit olla?!".

[killinsisko]

^ No huhhuh. Ehkä noihin tosiaan vois vastata aina, että "tiedätkö muuten olitkos itse?"... Sillä seikallahan ei suurimmalle osalle ihmisiä ole väliä loppuelämän tai rakkauden määrän suhteen. Itse olen tosissaan ruvennut oman, pitkässä parisuhteessa suunnitellun raskauden myötä miettimään, olenko itse mahdollisesti ollutkin tosiaan vahinko. Olisi niin helppoa tulla vahingossa raskaaksi kun jakaa elämänsä vuosia toisen ihmisen kanssa... Vanhemmillani on useampi lapsi ja minä olen syntynyt huomattavasti myöhemmin kuin sisarukseni... Eivätkä vanhempani ole oikein sellaista "voi vielä yksi pikkuvauva meille iiiihanaa" -sakkia.

 

...Ja siihen tulokseen olen tullut, että olisiko sillä yhtään mitään väliä.

 

Hetken mietin kysyväni asiaa äidiltä. Mutta sepä ei kyllä tosissaan taida edes kuulua mulle! Kuten ei kuulu kaikenmaailman kummitädeille!!!

 

Lisäys: Vastauksena ketjuun, kerrottuani vauvasta isosiskolle ja puhuttuamme useamman kerran aiheesta puhelimessa, satuin ohimennen sanomaan jotain tyyliin "Sitten kun lopulta uskallettiin päättää että nyt aletaan tekemään vauvaa..." - sisko keskeyttää helpottuneen kuuloisena "No sitten ei tarvikaan kysyä että oliko se ihan suunniteltu homma!"

 

Että huhheijaa kun helpottaa! Miten niin se jotenkin pitäis saada ensinnäkään selville että oliko tarkoituksella vai yllätyksenä? Ja sitäkö se koko ajan oli miettinyt?!?! KOKO SEN AJAN kun oli arasti hehkuttanut esikoisen odottamisen ihmeellisyyttä... Harmittaa kun menin ihan lukkoon tuosta odottamattomasta kommentista. Me ei kuitenkaan olla enää kovin nuoriakaan, mikä olisi ainoa syy minkä pähkäiltyäni hatarasti keksin, miksi kukaan olettaisi tämän vauvan olevan "vahinko". Toistin vain sille tyypille painokkaasti että "kyllä. oli. ihan. suunniteltu." ja taisin lakata puhumasta vähäksi aikaa, koska olin vaan niin ihmeissäni.

 

Kun jotain ilkeää tai "ilkeää" kuulee ihmiseltä, jolta ei olettaisi sellaista kuulevan, sitä ei jotenkin osaa edes reagoida!

Edited June 25, 2010 by killinsisko

[papuni]

Tää ei oo kai varsinaisesti inhottava kommentti, mutta oisko teillä ideoita miten vastata napakasti muttei kuitenkaan varsinaisesti ilkeästi kyselyyn:

"No, jokos sulla/teillä on vauvakuumetta?"

Periaatteessa viaton kysymys, mut vaikea vastata... Jos sanon "ei", valehtelen jos "joo" seurais liuta lisäkysymyksiä siitä millon se lapsi sitten ois tulossa jne. Viimeks kun kysymys tuli esiin, hymähdin jotain epäselvää ja poistuin tyylikkäästi paikalta

[Ame]

^ Ehdotan korvaavia puheenaiheita, jotka voi rauhallisen innokkaasti ja kätevästi kääntää kysyjään. Ihmiset rakastavat selittää omia juttujaan, ja unohtavat (yleensä) vauva-aiheen kun pääsevät kertomaan omista tärkeistä asioistaan.

 

"No nyt on enemmänkin sisustuskuumetta! Meille avattiin naapurikaupunkiin vasta IKEA ja ajateltiin vähän muuttaa olkkarin värimaailmaa. Kun vaan sais vietyä kaikkia vanhoja kamoja kirppikselle... Jokos teillä on se kylppäriremontti valmis?"

 

"No tässä ei nyt ehdi sellasia ajattelemaan kun on näitä opiskeluita. Suunnitelmissa on valmistua puolentoista vuoden päästä ja tulee kiire suunnitella kaikkia lopputöitä ja aikatauluja. Nytkin ois luettava tenttiin, mut onneks siitä osaa toisaalta innostuakin. Mietin jopa et tän jälkeen vois hakee jatkokoulutukseenkin... Mites, joko sulla alkaa olla tutkinto kasassa?"

 

"Enemmänkin meitä vaivaa matkakuume! Heti kun rahaa on säästössä niin varataan matka ainakin Kreikkaan. Egyptikin ois ihana! Mies haluais vaan rantalomalle, mut kyllähän sellasta kaupunkilomaa ja shoppailua voi helposti yhdistää noihin. Miten teillä meni siellä Portugalissa? Kuulitko että Satu ja Keke ei käyneet ollenkaan häämatkalla - aika outoa, eikö?" jne.

 

Äiti kysyi varsin suoraan meidän vauvakuumeesta joskus reilu vuosi sitten, ja sanoin, että eiköhän tuo vastasyntynyt kummilapsi nyt riitä joksikin aikaa. Naureskelin ja tuhahtelin. Läpi meni, mutta minulle tuli jälkeenpäin kauhean huono omatunto "valehtelemisesta". Että jos tämäkin on liian pahaa ja vaikeaa valehtelua, niin voihan sitä sanoa jotain tyyliin "No joo, mulla on varmaan synnynnäinen vauvakuume, kun onhan ne ihania! Mutta eihän sillä tietysti ole mitään tekemistää sen kanssa, että millon meille todellisuudessa aletaan vauvaa puuhaamaan".

[forgetmenot]

Tää ei oo kai varsinaisesti inhottava kommentti, mutta oisko teillä ideoita miten vastata napakasti muttei kuitenkaan varsinaisesti ilkeästi kyselyyn:

"No, jokos sulla/teillä on vauvakuumetta?"

Periaatteessa viaton kysymys, mut vaikea vastata... Jos sanon "ei", valehtelen jos "joo" seurais liuta lisäkysymyksiä siitä millon se lapsi sitten ois tulossa jne. Viimeks kun kysymys tuli esiin, hymähdin jotain epäselvää ja poistuin tyylikkäästi paikalta

Tuossa kun meillä oli yritys päällä ja vielä alkuraskauden aikanakin tuli noita kyselyjä, koska mentiin samoihin aikoihin kihloihin. Kiersin asiaa vastaamalla suurinpiirtein että "no jaa, enpä tiedä, kyllä kai sellainen useimmille tulee jossain vaiheessa elämää, en tiedä milloin meille sitten, kaipa sen sitten huomaa kun tulee se hetki elämässä". Ja jos kysyjä on nuori niin heittää heti vastakysymyksenä saman Jotain tuollaista epämääräistä selostin ja koitin siihen perään vaihtaa tosiaan puheenaihetta niin kuin tuossa jo ehdotettiinkin! Yllättävän moni tyytyi tuohon "kai se hetki elämässä joskus tulee" eikä mun tarvinnut sanoa että niin se hetki on itseasiassa juuri nyt

[papuni]

Kiitos vinkeistä! Mun pitäis ens keväänä valmistua, joten se toimis kätevästi uutena puheenaiheena koko ens vuoden... Ja toivottavasti sen jälkeen ei enää kiertelyille ois tarvettakaan.

[Buttercat]

Mulla on n. 5kg enemmän painoa tällä hetkellä kuin ennen raskautta ja maha on tuollainen löllöpömppö. Kolmeen kertaan, sellaiset puolitutut naiset, on vaan todenneet, että "jahas, teille tulee sitten toinen". Mä olen ihan kylmästi vaan todennut, että "ei tule, mä olen vaan lihava" tai että "ei, kun yritän tässä kovasti tästä edellisen painolastista päästä eroon" tai jotain muuta vastaavaa. Tämä yksi tilanne meinaan oli salilla zumba-tunnin jälkeen kun puolituttu jumppakaveri totesi, että "Sähän et sitten kohta enää voikaan pomppia täällä" ja katsoi mahaani merkitsevästi. Eihän siinä mitän, kyllä mä tiedän että mulla on mahaa, mutta ei siitä nyt tartteis muistutella vähän väliä...

[yell]

^ Mulla oikeesti meinaa tulla ihan kiukunkyyneleet silmiin kun kuulen tommosta. Ihan kun sitä ei itse jo stressais valmiiksi omista kiloistaan.

Luinkohan mä täältä vai mistä, et amerikassa ollaan tän asian suhteen paljon hienovaraisempia. Siellä ei edes bussissa välttämättä uskalla antaa paikkaansa raskaanaolevan näköiselle naiselle, jos hän vaikka ei olekaan raskaana, ja saattaa loukkaantua paikantarjoamisesta.

Mikä hemmetin oikeus täällä Suomessa on tulla toisen vatsaa kommentoimaan ja tökkimään. Jännä kun synnyttämättömiltä kuulee paljon harvemmin, et tämmöstä ois sattunu. Onko se sit niin, et kun sun vatsassa on kerran ollut vauva, se on sen jälkeen niin kauan yleistä riistaa kunnes kannat kaulassasi lappua "sterilisoitu"?? ÄÄÄÄÄRS, aamun ärsytyslukemat nous taas potenssiin 1000!

[myrtti]

Mun mielestä järkyttävin kommentti kohdistui mun ystävään, jolle n.40-vuotias naisopiskelutoveri kysyi, että:

Milloin sun laskettu aika on? Ystäväni ei ole raskaana, ja on kysyjän kanssa ollut samalla luokalla jo 1,5vuotta. Ystäväni kroppa on ollut ko.ajan samanlainen.. toisilla ne herkut vain tahtoo kertyä mahalle, mutta ei se oikeuta tollasia laukomaan ://

 

Mulle ei onneksi ole raskausaikana ikäviä kommentteja tullut, tai no se tuntuu "pahalta" että mun raskautta ei huomattu pitkiin aikoihin, ku on vieläkin kuulemma niin pieni maha :DD ja musta se on niin ihana ja iso <3 mutta oon kyllä tosi herkkä, jos tulee komenttia omasta kropastani, joten ehkä ne läheiset ei oo uskaltanut sanoa totuutta hih, oon sen verran äkänen sanomaan takasi!

[myrtti]

ja tuli mieleeni viimesimmässä vauvalehdessä juttu perheestä, joille syntyi kehitysvammainen lapsi..

tämä oli tiedossa jo seulonnassa, mutta he tekivät hienon päätöksen antaa lapsen syntyä <3

kuinka kauheita kommentteja he olivat saaneet pitkin odotusta kuulla, pahin taisi olla se kun raskausvkot oli niin

pitkällä, että todellakin oli mietitty, että lapsi otetaan vastaan ja keskeytyskään ei ollut edes enää laillisesti luvallista, niin

ultraaja toteaa, jotenkin näin, että "on tämä ihan kamalan näköinen"...

ja alansa ammattilainen.. voin vain laidasta kuvitella vanhempien tunteita ja ajatuksia koko odotuksen ajalta, kun ammattilaisten painostus oli valtaisa ja vain terveet lapset ovat tervetulleita maailmaan...

[Maro]

Meiltä ja erityisesti minulta kun kaiken maailman pällit kyselee jatkuvasti kakkosesta niin totesin juhannuksena että "ei, en ole raskaana. Söin juuri överisatsin grilliruokaa. Ja WTF...Mun mielestä mun raskaudenjälkeinen look ei ole raskaana oleva vaan kulahtanut masulook pikemminkin

 

Jatkakaa vaan pällit niin saatte tietää kakkosesta kun hän joskus sitten syntyy

 

Ja sama pälli jatkoi: äkkiä sitten tekemään seuraavaa ennen kuin on myöhäistä

Tähän totesin että: ei niitä lapsia niin vain tehdä.

Pälli: Tehdään, tehdään harjoitellaan vaan ahkerasti

Minä: Ei se ole itsestäänselvää että siltikään tulee raskaaksi

Pälli: Noh, se on sitten harjoituksen puutetta

Minä: Ja montako sulla oli?

 

Pällillä siis yksi lapsi

[Guest Macilla]

Mä olen niin kyllästynyt muka vitsikkääseen. "Sunhan pitäisi vähän katsoa mitä syöt kun noin vatsa kasvaa" "Liikkuisit enemmän, niin ei vatsa kasvais" kommentointiin, jota harrastaa niin tutut, kuin tuntemattomatkin. Ja nuohan on siis sitä, kun ei muka tajuta et toinen on raskaana.

 

Viikko sitten rupes hermot noihin lausahduksiin palamaan sen verta, että olen nyt sitten laukonut hymyn sijaan seuraavia vastauksia "Kappas, kun olet ilmeisesti ollut poissa biologian tunnilta. Katsos, kun täällä massussa on ihan pikkuruinen vauveli!" * lässytystä, silmien räpsytystä ja "pallon" hierontaa *

"Joo, sun varmaan kannattaa ehkäisyyn paneutua vielä tovi."

 

"Oletko kuullut tarinan mehiläisistä ja kukista?"

"Niin, mehän voitais yhdessä lähteä lenkille, niin toi sunkin persees kutistuis"

Edited June 29, 2010 by Macilla

[Guest wanda]

"Niin, mehän voitais yhdessä lähteä lenkille, niin toi sunkin persees kutistuis"

[NelliKaneli]

ja tuli mieleeni viimesimmässä vauvalehdessä juttu perheestä, joille syntyi kehitysvammainen lapsi..

tämä oli tiedossa jo seulonnassa, mutta he tekivät hienon päätöksen antaa lapsen syntyä <3

 

Monet kyseli meiltä sukupuolta, ja kun sen suostunut kertomaan veikkausta, niin sitten hymisteltiin että "niin, no, eikai sen niin väliä kunhan se on vaan terve". Minä sanoin napakasti takas että ei sillä terveydelläkään niin väliä, kunhan vaan syntyis elävänä. Kyllä sairauksienkin kanssa pärjää, eikä niitä terveitä lapsia tuosta noin vaan automaattisesti kaikille jaella.

 

Hymistelijät vaikenivat tällä.

[ninja11]

Tää ei oo kai varsinaisesti inhottava kommentti, mutta oisko teillä ideoita miten vastata napakasti muttei kuitenkaan varsinaisesti ilkeästi kyselyyn:

"No, jokos sulla/teillä on vauvakuumetta?"

Periaatteessa viaton kysymys, mut vaikea vastata... Jos sanon "ei", valehtelen jos "joo" seurais liuta lisäkysymyksiä siitä millon se lapsi sitten ois tulossa jne. Viimeks kun kysymys tuli esiin, hymähdin jotain epäselvää ja poistuin tyylikkäästi paikalta

 

Kysymyksiin "Millos teille tulee perheenlisäystä?" tai "Millos te teette lapsia?", olen vastannut, että "tulee jos luoja suo" tai että "Ei niitä lapsia niin vaan tehdä, mutta ei meillä mitään sitä vastaankaan olisi".

 

Näillä vastauksilla on yleensä päästy aiheesta eikä kukaan ole halunnut kysyä enempää.

[kaakao]

Monet kyseli meiltä sukupuolta, ja kun sen suostunut kertomaan veikkausta, niin sitten hymisteltiin että "niin, no, eikai sen niin väliä kunhan se on vaan terve". Minä sanoin napakasti takas että ei sillä terveydelläkään niin väliä, kunhan vaan syntyis elävänä. Kyllä sairauksienkin kanssa pärjää, eikä niitä terveitä lapsia tuosta noin vaan automaattisesti kaikille jaella.

 

Hymistelijät vaikenivat tällä.

 

 

Siskoni odottaessaan nuorinta oli opettanut tuleville isoille sisaruksille hyvä lauseen. Kun uteliaat kyseli, kumman haluatte mielummin, pikkusiskon vai -veljen ja kun juttu kysyjän puolesta jatkui siihen perinteiseen, kunhan se vaan on terve, niin vastaukseksi saivat:

"Ei, vaan kunhan ei tule koiranpentua tai polkupyörää. Koiranpentua ei siksi, koska isi on allerginen ja pyörää ei siksi, koska äitin voi olla vaikea se synnyttää."

 

Tuolla meni yleensä kysyjä aika hiljaiseksi.

[Tiitiäinen]

^ Aivan mahtava!

[Guest BellaFiore]

Mun entisessä työpaikassa oli ihan TODELLA ärsyttävä sijainen kaikinpuolin, mutta TODELLA ärsyttäväksi hänet teki se, että avoitumisemme jälkeen hän koki tehtäväkseen alkaa pommittaa mua kysymyksillä "joko teil on vauvakuumetta" ja "teillähän on ihan kohta se häämatka, laitatteko siellä vauvan alulle" ynnä muita typeriä kysymyksiä... Me ollaan oltu ilman ehkäisyä jo kohta 1½ vuotta. Mä kerran kyllästyin kun hän alkoi taas kyselemään että joko me kohta meinataan.... ja vastasin suoraan, että "kyllä meillä varmaan jo olisi lapsi, jos se olisi niin helppoa ja yksinkertaista, mutta koska se ei ole, meillä ei vielä ole lasta, vaikka toiveenamme onkin". Menipä täti hiljaiseksi. Sen jälkeen hän sanoi varovasti "no, onhan teillä vielä aikaa, olette vielä nuoria, kyllä se siitä sitten ja kohtahan teillä on se häämatka niin siellä sitten" Ja mä olin valmiina kuristamaan sen muijan siihen! vastasin vain huokaisten että "niinpä niin.." ja asia jäi siihen. Sittemmin tuo ei ole kysynyt. Toinen höyryäjä on ollut äitini, joka alkoi uhkailevasti höpisemään miten mukavaa olisi jos meillekin tulisi perheenlisäystä. Katsoin parhaammakseni löytää hyvän hetken olla äitini kanssa kahden ja kerroin hänelle täysin asiallisesti, että toiveissamme on lapsi kyllä ja olemme olleet jo pitkään ehkäisyttä mutta se ei näköjään ole meille niin helppo juttu ja että minua myös hieman pelottaa. Äitini ei ole sittemmin painostanut eikä asiasta juuri puhunut, mutta hänenkin kommenttinsa uutiseen oli että "on teillä aikaa ja kunhan stressi häistä laukeaa ja asiat tasoittuu ja ja ja..." Anoppi tietää myös ja hänen reaktionsa jotakuinkin samantyylinen. Siis eikö ihmisillä tosiaan ole muuta reaktiota?!? Juuri nuo sanathan ne lohduttaa ja rohkaisee.... prkl! Kaksi hyvää ystävääni tietävät ja heidän reaktionsa on olleet ihanat, etenkin kun toisella meni myös pitkään ennenkuin sai esikoisensa Mä olen yrittänyt olla avoin tämän asian kanssa, koska musta tuntuu että salailu vain kasvattaa tuskaa.. eikä ympäristö painosta, kun tietävät.

Edited July 12, 2010 by BellaFiore

[nepula]

Mä oon tosi huono keksimään vastausta, jos joku kysyy jotain mitä en tahtois tms.. Ja mä kuulin ton "iso maha,kaksoset?" kysymyksen muutamaanki kertaan ku odotin lasta, mut vastasin aina vaan tyynesti että ei ole kun yks.

[Arinetta]

Äitilleni kerroin melko alkuvaiheessa, enkä pitänyt siitä, että ensimmäinen kysymys oli "oliko tarkoitus vai vahinko?" (äitini ei juuri pidä lapseni isästä, joten johtuneeko tuosta...). En osannut vastata kuin lyhyesti "tarkoitus".

 

Toinen oli sitten lankomiehenki kommentti.. Nähtiin kun olin noin 12 vkolla ja hän oli myös kuullut raskaudestani. Ensimmäiseksi kysyi "ai sä oot paksuna?" - "joo.". Toiseksi: "Onks isä tiedossa?".

Lankomiehen huumoria joo, mutta ei naurattanut, varsinkaan alkuraskaudn hormonimyrskyissä, kun muutenkin olin aika herkillä.